Kesä tulee yhä myöhemmin

Tuletko kanssani korkealle

pieniä hevosia katselemaan.

Tehdään tuohesta pienet länget

ja tullaan alas ja valjastetaan.

Ajetaan kissalla piispan pihaan.

Sanotaan niin, että ajateltiin:

pitäis muutama lehmäkin olla

ja mentäis samalla naimisiin.
- Lauri Viita -

Kesäkuu oli liikuntakulttuurin juhlaa, kun saimme jälleen kerran nauttia viikkoja jalkapallosta. Pelit tarjosivat juuri sitä kaikkea, mitä kuvitella saattaa: jännitystä (lähes kaikki muu paitsi Espanja -Italia), yllätyksiä (Turkki ja Venäjä aktiivisella pelillään) ja pettymyksiä (Hollanti ja Portugali). Hienoa, että viimeisimmät pelit ratkaistiin pelaamalla. Parhaimmista paras voitti mestaruuden, mutta minua harmitti se, ettei Saksa pysynyt venymään. Finaali ei ollut kisojen jännittävin ottelu.

Yllätin kesäkuussa itseni käymällä kaksi kertaa elokuvissa. Indiana Jonesissa oli liikaa takaa-ajoja ja mäiskettä ja liian vähän juonta ja asiaa, mutta saipahan kerrankin nauraa. Sikkuelämässä taas käsiteltiin elämän perusasioita jopa koskettavastikin ja loppu oli ihanan onnellinen. Kun ei odota mitään voi yllättyä positiivisesti. Kerrankin elokuvia, joista ei ahdistu ja jotka eivät jääneet vaivaamaan mieltä, kuten esim. Lilja 4-ever tai Orpokoti.

Hyvää mieltä on siis kesäkuussa riittänyt, kuten vuoden alussa toivoinkin. Kuun alussahan se oli enemmän kuin kadoksissa puoluekokouksessa. Sen jälkeen olen saanut hymyillä ja nauraa niin, että poskissa on tuntunut.

Juhannuksena olimme kesähäissä ja korttiin kirjoitin yllä olevan Lauri Viidan runon. Minusta se on yksi parhaista häärunoista ja saa sekin hyvälle mielelle.

Työpäiviä on vielä jäljellä, mutta luottamustehtävistä olen päässyt vapaalle. Vietin juuri pitkän viikonlopun Sysmässä Väinön kanssa. Sunnuntaina huomasin, ettei ole lainkaan vaikeaa olla useampaa päivää ilman TV:tä, nettiä ja sanomalehtiä. Ilmat suosivat, vaikka pelkäsinkin pahinta. Tuntuu, että oikea, lämmin kesä alkaa nykyisin vasta heinäkuussa. Onneksi myös loma.

***

Tiedättekö mikä on pahempaa kuin kuralätäköstä pyörällä ajaminen? No, se että äiti ajaa pyörällä ilman kypärää. Näin pohti aamulla poikamme ihmeissään, kun olin unohtanut vahingossa kypärän töihin.

Hyvää keskikesän juhlaa!

Oman pihan värikäs kukkaloisto tuo edelleen hyvän mielen raskaankin päivän jälkeen. Tässä jälleen muutamia otoksia pieneltä pihaltamme.

Vaikka kesä onkin ollut joitakin viikkoja normaalia aikaisemmassa, on pionimme puhkeamassa juuri oikeaan aikaan kukkaan. Kuulin näet äskettäen, että se on se oikea juhannuskukka.


Terassimme säileikköön halusin ehdottomasti kukkivia köynnöksiä. Naapurimme (heiltä saa muuten erinomaisia vinkkejä) löysi omalle pihalleen tulikuusamia, joita itsekin hankin viime kesänä. Nyt ne kukkivat villin oranssina ja tuottavat iloa ainakin minun silmille.

Vaikka pihamme onkin pieni niin silti meilläkin on oma rajataistelumme meneillään. Naapuritontin rajalla on pensasaidan sekaan kotiutunut putkikasvi (kuvassa oikealla), jonka nimeä en tiedä. Tavaton se on kuitenkin kasvamaan ja leviämään. Olo oli kuin viidakossa, kun viime viikonloppuna sitä harvensin, tai oikeammin kaadoin hiki otsassa.

Tuo kasvi on toki siitä kätevä, että se antaa pihallemme näkösuojaa ja ohjaa vieraat kulkemaan ulko-oven kautta. En kuitenkaan ole innoissani siitä, että se uhkaa viedä elinvoiman ja vallata alaa sireeneiltämme ja naapurin puolella olevalta pilajalta. Olisi todella mukavaa tietää, mikä tuo kasvi on.

Näissä mietteissä on hyvä hiljalleen antaa kesätunnelman rahoittaa mielen. Hyvää juhannusta ja loma-aikaa!

Todella upeaa!

Viikolla oli Keski-Espoo -seuran 20-vuotisjuhla, jota vietimme rakenteilla olevan kauppakeskus Entressen asiakasharjakaisten merkeissä. Pääsimme ensimmäistä kertaa Keski-Espoon kirjaston uusiin tiloihin!

Kauppakeskus avaa ovensa joulumarkkinoille ja kirjasto aloittaa toimintansa huhtikuun alussa ensi vuonna, joten kovin keskeneräistähän siellä vielä oli. Rakennuksen suuruus hämmästytti, kun sitä katseli sisältä päin. Kirjasto näytti tietysti valtavalta ilman kirjoja ja sisäseiniä.

Kirjaston henkilökunta oli jo nyt paikalla esittelemässä omia suunnitelmiaan. On muuten todella upeaa väkeä! Moni heistä tekee työtään todella sydämellään ja se näkyy siinä innossa, millä he kehittävät toimintaansa.

Liikekeskukseen tulee 40 erilaista liikettä. Alakerrokseen tulee useampi ravintola ja keskikerrokseen mm. vaateliikkeitä, lelukauppa ja kirjamyymälä. Espoon keskuksen palvelutaso tulee muuttumaan todella merkittävällä tavalla. Tuon jälkeen ei keskuksesta tarvitse lähteä muualle hakemaan juuri mitään.

Juhlassa seuran puheenjohtaja piti puheenvuoron, mutta tarjosi minullekin mahdollisuuden tervehtiä juhlaväkeä. Tilaisuus oli todella upea. Hymy oli herkässä, vaikka illan mittaan mielessä kävikin moni vielä kesken oleva asia. Työtä keskuksen viihtyisyyden eteen pitää jatkossakin tehdä, vaikka moni iso asia on jo saatu valmiiksi, tai melkein valmiiksi.

Todella upeaa on myös se, että viimein on kesä. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma, mutta sitä ennen loppuvat kokoukset. Maanantaina on kevätkauden viimeinen kaupunginhallitus, jonka listalla on taas painavaa asiaa. Ensi vuoden talousarvion ja strategian suunnittelua varjostaa talouden epävarmuus. Tuon ohella itseäni vaivaa lehdessä ollut uutinen Kuninkaantien toimintakeskuksen rakennustöiden keskeyttämisestä. Jäävätkö kehistyvammaiset ilman kunnollisia toimintamahdollisuuksia liito-orvien vuoksi?

Kesälomalla hiljenee myös blogini. Muutama merkintä pihamme loistosta tai loman vietosta saattaa tänne tulla. Olisi hienoa, jos sen sijaan tilamme blogi heräisi henkiin.

Lasten mielen hoitotakuu kuntoon

Lauantain (7.6.) HS:n vieraskynäpalstalla oli erinomainen kirjoitus mielenterveyspalveluista. Siinä todettiin mm. että

"Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. ...

Uuden (lastensuojelu)lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydehuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. ...

Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaanotettuina lastensuojeluyksiköissä." Pahimmillaan "psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. ...

Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä.

... avun vieminen kotiin on se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista."

Tuon kirjoittaja on vantaalainen, mutta kirjoitus pätee myös Espooseen. Tästä syystä esitin lisäystä kaupunginhallituksen lausuntoon tarkastuslautakunnan raportista. Päätimme, että tarkastuslautakunnan esille nostamiin lasten ja nuorten hoitoonpääsyongelmiin puututaan ja selvitetään tarkemmin erilaisia ratkaisuvaihtohtoja. Nuorisopoliklinikan suunnitelma tulee tehdä nopeasti ja huomioida tulevan vuoden talousarviossa. Kaupunginhallitus tulee seuraamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden hoitotakuun toteutumista.

Nostin asian esille, koska kyse on tulevaisuudestamme. Pienelle lapselle tai nuorelle yli kuuden kuukauden odotusaika - joka saattaa venyä vuodeksikin - on todella pitkä aika, iso osa elämää.

Myös valtuustosopimuksessa me espoolaiset päättäjät olemme asettaneet tavoitteeksi, että Espoossa hoitotakuu on kunnossa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta olemme surkeasti epäonnistuneet.

Tarkastuslautakunnankin esille nostama nuorisopoliklinikka oli juuri sellainen matalan kynnyksen tuki, jota varhainen puuttuminen edellyttää. En kuitenkaan usko, että tilanne korjaantuu ilman perusteellista paneutumista asiaan ja palvelutarjonnan laaja-alaista kehittämistä, mihin sosiaali- ja terveystoimessa tulee ryhtyä. Uskon, että kaupunginhallituksen säännöllinen seuranta luo paineen laittaa lasten ja mielenterveyspalvelut kuntoon Espoossa.

**

Näin puhuin maanantain valtuustossa tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta käydyssä keskustelussa. Olin tyytyväinen, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden heikko tila herätti eniten huomiota tämän vuoden kertomuksessa. Kertomus, valtuuston keskustelu ja kaupunginhallituksen seuranta antavat hyvät eväät tulevan vuoden talousarvion valmisteluun.

Itse uskon, että paljon meidän tulee tehdä varhain - silloin, kun lapsi syntyy. Tästä syystä neuvolatoiminnan vahvistaminen (Espoossa on 20 terveydenhoitajan vaje) ja lapsiperheiden kotiavun ja perhetyön lisääminen tuottaisivat hyvinvointia, joka kantaa pitkälle. Pienten lasten perheissä vanhemmuuden vahvistaminen ja jaksamisen tukeminen (konkreettinen apu) luovat edellytykset lämpimälle lapsi - vanhempi -suhteelle, jonka turvin lapsen on hyvä kasvaa ja kehittyä.

Mitä toimivammat peruspalvelut meillä on, sitä paremmat edellytykset siellä on tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä, puuttua huoliin mahdollisimman varhain. Näin kasvava tarve erityispalveluille esim. lastensuojelun sosiaalityölle tai psykiatriselle erikoissairaanhoille saadaan hallintaan. Valitettavasti se työ kantaa hitaasti hedelmää kuntatasolla, mutta on kultaakin arvokkaampaa jokaisen yksilön kohdalla.

Aika taistella, aika rauhoittua

Palasin eilen Hämeenlinnasta väsyneenä ja hieman hämmentyneenä. Kesä tuntuu edenneen näiden päivien aikana ja olen taas nautiskellut pihastamme. Kotona on hyvä olla ja rahoittua.

Kärhöihini on avautunut ensimmäiset suuret ja kauniit kukat. Samalla tavoin puolueemme on puhjennut loistoon uuden johdon myötä: Jutalla ja Arilla on paljon edessään ja kaikki on mahdollista.

Susanna kuvaa omassa blogissaan (7.6.) osuvasti viime päivien tapahtumia ja minua viime päivien aikana nimeä mainitsematta. Oli tärkeää kokea se kaikki ja ne vahvat tunteet. Uskoin omaan näkemykseeni ja petyin, enkä peitellyt sitä. Minusta se oli oikeutettua, jotta voisi mennä eteenpäin. Mielessäni oli paljon vastaamattomia kysymyksiä, joista osa lienee syytä unohtaa.

Puolue todella uusiutui. Kokouksessa kukitettiin entinen puoluejohto ja se rivi oli todella pitkä. Vastuupaikoilla jatkavat vain varapuheenjohtaja Pia Viitanen ja muutama puoluehallituksen jäsen. Kirkkaimmassa kärjessä vain puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backmannilla on kokemusta valtioneuvostosta!

Ehkä se todellakin johtuu iästäni, kun huomasin arvostavani kokousväkeä enemmän kokemusta ja osaamista. Enhän minäkään enää ole raikas tai tuore, vaan enemmänkin keski-ikäinen ja "tunkkainen" 20 vuoden kokemuksen jälkeen. Toivottavasti myös meille on paikka tässä liikkeessä.

Poliittinen kriisi sai myös viime päivinä uusia käänteitä. SDP:n osalta vaalirahoitussotku johti Matti Ahteen luopumiseen. Politiikan uskottavuus ja luottamus kaikkia päätöksentekijöitä kohtaan on poikkeuksellisen pahasti koetuksella, mistä olen pahoillani.

Miten voisimme välittää kansalaisille edes osan siitä intohimosta, ilosta ja kovasta työstä, jota viime päivinäkin sadat puolueemme jäsenet ovat kokeneet ja tehneet? Miten osaisimme kertoa paremmin, kuinka tärkeää meille yhteiskunnan kehittäminen on?

Ei kukaan ilman intohimoa ja vakaumusta antaisi niin paljon tälle liikkeelle. Pelkkä oman edun tavoittelu, mistä niin monesti meitä syytetään, ei saisi meitä tuntemaan niin vahvasti onnea, pettymystä ja yhteisöllisyyttä kuin mitä Hämeenlinnassa tapahtui.

Minullekin politiikka, halu vaikuttaa ja osallistua on elämäntapa. Se työ jatkuu ensi viikolla valtuuston, konsernijaoston ja maakuntavaltuuston kokouksissa. Onneksi sentään kohta on kesä ja mahdollisuus ladata akkuja syksyä varten. Silloin me teemme kovasti taas työtä kunnallisvaaleissa ja silloin me teemme sen työn yhdessä ja vahvoina.

Hämeenlinna ja 6.6.

Alkuviikosta jo teki mieli hypätä Hämeenlinnan junaan ja toivoin, että alkaisipa puoluekokous jo nyt. Huomenna se viimein käynnistyy ja itsekin riennän paikalle heti kaupunginhallituksen aamukoulun (alkaa klo 7.00) jälkeen.

Henkilövalinnat ovat viime päivinä kovasti pyörineet mielissä. Keskusteluiden myötä oma kantani on vain vahvistunut. Tarja Filatovilla on poikkeuksellinen taito kiteyttää kielikuvin ajan ja politiikan ilmiöitä. Se on osoitus hänen laajasta asiantuntemuksestaan, lukeneisuudestaan ja kyvystään ymmärtää, miltä asiat arjessa näyttävät ja tuntuvat.

Tarjassa on lämpöä ja läsnäoloa, mikä puhuttelee ihmisiä. Se tekee hänestä aidon, mikä on todella arvokasta nykyajan pyörityksessä mediassa, turuilla ja toreilla.

Tarjassa on myös koeteltua johtajuutta. Hänellä on rohkeutta linjata asioita ja hän on niin vahva, että antaa tilaa moniäänisyydelle puolueessa. Se tekee liikkeestämme elävän.

Minä uskon, että Tarja on SDP:lle se oikea nyt, 6.6. Hämeenlinnassa ja 2010-luvulla. Tulee olemaan ilo tehdä työtä, toimia, pohtia ja väitellä hänen johtamassaan avoimessa ja uudistuvassa puolueessa.

En kuitenkaan aio ohittaa asiakysymyksiä, vaan osallistun ilmasto- ja ympäristövaliokuntaan. Omia ajatuksiani kuntapäättäjän näkökulmasta ilmastonmuutokseen kirjoitinkin edellisessä kirjoituksessani. Odotan mielenkiinnolla valiokunnassa käytävää keskustelua.

Puolueen uudistuminen on yksi päätavoite tälle puoluekokoukselle. Minusta jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on välttämätöntä. Puolueen tulee elää paremmin ajassa ja analysoida ympäröivää maailmaa sekä tehdä siitä johtopäätöksiä, tavoitteita paremmalle elämälle. Tästä syystä kannatan puoluekokouskausien lyhentämistä. Se antaa mahdollisuuden kehittää puoluekokouskäytäntöjä ja paneutua tiettyihin asiakysymyksiin.

Puoluekokouksella on ylin valta puolueessa ja osallistujien määrän lisääminen on todellinen teko päätösvallan laajentamiseksi. Siksi puollan osallistujamäärän ("eliitin") laajentamista. Uskon myös, että tärkeimmissä asioissa yhä vähemmän pystytään pienissä piireissä asioista sopimaan, mikä sekin lisää kokouksen saliin valittujen ihmisten valtaa.

Itse olen korostanut koko ajan, etten halua mitään ennalta sovittua ratkaisua tärkeimmistä henkilövalinnoista. Puheenjohtajien (pj + 3 *vpj), puoluesihteerin ja puoluevaltuuston puheenjohtajan tulee olla parhaimpia, ei sopivimmilla alueilla asuvia. Näissäkin minulla nimiä on mielessä, mutta annan ratkaisun vielä kehkeytyä.

Kannatan myös neuvoa-antavan jäsenäänestyksen järjestämistä puheenjohtajaa valitessa. Meillähän äänestetään jo presidenttiehdokkaasta, mutta jotenkin osalle tuntuu vieraalta ajatukselta äänestää mahdollisesta tulevasta pääministeristä. Totta kai jäsenillä pitää olla sellaisessa asiassa mahdollisuus vaikuttaa! Vaikuttaakseenhan ihmiset puolueeseen tulevat ja minä toivon, että myös jatkossa tulevat.

Tästä tulee upeaa! Asiat ja valinnat ovat aidosti auki ja puolue on jonkin uuden portailla, jota kukaan ei vielä osaa aavistaa. Vanhoille junttamiehille se on vaikeaa, minusta hieno mahdollisuus SDP:lle muuttua, kasvaa uuteen aikaan ja uuteen toimintakulttuuriin.

Museokierroksesta ilmastonmuutokseen

Pitkään kestänyt odotus päättyi viikonloppuna viimein, kun lähdin lauantaina Väinön kanssa Eläinmuseoon. Matkalla poikkesimme Kiasmaan ihailemaan modernia taidetta ja hetkittäin lapsi innostui siitäkin. Lattialla ollut valkoinen interaktiivinen neliö oli hauska, possulla oli kiva ratsastaa ja katsella siitä tehtyjä esityksiä. Vierailun tavoitteena oli huomata, kuinka moninaista taide voi olla ja mielenkiintoista.

Eläinmuseo oli juuri niin kiinnostava kuin olimme talven pitkinä kuukausina kuvitelleet. Tarkastelimme erilaisten eläinten luurankoja, ihailimme Suomen luontoa ja viimein menimme saliin, missä dinosaurukset olivat. Väinö oli niin innoissaan, että noudatti jopa kieltoa kosketella luita. Leikkipisteessä oli tosin laatikollinen, joita sai tutkia luvan kanssa. (Kuvassa.)

Leikkipisteessä oli myös kaappi, jonka ovessa luki arvoituksellisesti "maailman vaarallisin eläin". Avasimme oven ja näimme ihmisen luurangon (kuvassa). Viisivuotias ei vielä sitä jäänyt paljon pohtimaan, mutta minä sitäkin enemmän.

Olin viikolla ilmastonmuutosta koskevassa seminaarissa, missä teemana oli kunnan toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Aikaa ei ole paljon ja tulokset tulevat näkymään omana ja varsinkin lastemme elinaikana. Omaa lasta katsoessa ei tarvitse pohtia omaa tahtotilaa. Minä todella haluan muuttaa maailmaa!

Oma käsitykseni syveni asiasta ja aion edistää ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia: energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Pientä listaa ajatuksista, joihin olisi syytä ryhtyä (tai jatkaa):

- vaihtaa lamput energiansäästölamppuihin (parhaimmillaan siinä voi säästyä energiaa parin tekoaltaan verran koko maassa),

- eheyttää kaupunkirakennetta ja näin vähentää liikkumisen tarvetta ja luoda edellytyksiä julkiselle liikenteelle,

- edistää julkisen liikenteen houkuttelevuutta (kaupungin tuen nosto, parempi palvelutaso, raideliikenteen laajentaminen, opasteiden kehittäminen),

- lopettaa suoran sähkölämmityksen käyttö kaukolämpöalueiden ulkopuolella ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä (mm. aurinko, ilma- ja maalämpöpumput) omakotirakentamisessa perustamalla rakentajille neuvolan rakennusvalvontaan,

- päättää toteuttaa kaupungin omat uudisrakennukset matalaenergiataloina tai mieluummin minimienergiataloina. Uuden kaupungintalon tulee ehdottomasti olla tässä suhteessa edelläkävijä! Ja voisiko Espoon keskuksesta rakentua ekokaupunki?

- kaupungin hankinnoissa yhä vahvemmin tulee olla kriteerinä tuotteiden ja palveluiden energian kulutus ja ilmastovaikutukset,

- energiana hyödynnettävän jätteen vieminen kaatopaikoille tulee kieltää ja lopettaa myös pääkaupunkiseudulla samalla kun jätteiden muuta hyödyntämistä kehitetään.

Paljon olen miettinyt omakotitalon perässä kauaksi työpaikoista ja palveluista muuttavia. Kuinka paljon heiltä kuluukaan aikaa kulkemiseen, mikä on kaikesta tärkeästä pois! Kaavoituksessa tulisi ilmastovaikutusten lisäksi arvioida myös aikaa ja edistääkö kaava sujuvaa arkea.

Itse haluaisin osaltani kertoa siitä, kuinka tyytyväinen voi olla pieneenkin pihaan ja kuinka upeaa on asua toimivien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Asumme yhtiössä, missä on 27 asuntoa ja aiemmin tällä samaisella tontilla oli yksi omakotitalo. Tämä on erinomainen esimerkki muutoksesta, joka on tehnyt usean perheen tyytyväiseksi ja eheyttänyt kaupunkia kestävien periaatteiden mukaisesti.

Katoavaista on aika

Kuinka sanomattoman ihanalta tuntuukaan istua oman terassin rappusilla ja ihailla kevään ensimmäisiä kukkasia! Pienessä puutarhassamme nousi kukkimaan upeita punaisia tulppaaneita samaan aikaan, kun sireenipensaisiin puhkesi kirkaan vihreät lehdet. Se oli näky, joka tuntui hyvältä illalla pitkän päivän jälkeen ja aikaisin aamuauringossa. - Todellisia onnenhetkiä!

On toukokuun loppu ja minusta tuntuu, että aivan äsken oli vappuaatto. Olin silloin salilla ja sovin uudesta kuntosaliohjelmasta, jota olen noudattanut vaihtelevasti. Epäsäännöllisyys liikunnassa on siis jatkunut, mutta jo parin viikon säännöllisempi harjoittelu on saanut olon paremmaksi. Se kannattaa.

Luottamustehtävissä ei ole ollut tekemisen puutetta. Osa kokouksista on valitettavasti jäänyt väliin perhesyiden vuoksi. Lapset olivat viikon sairaslomalla ja sairastupaa pidellessä jäi jopa metrovaltuusto väliin. Olisin äänestänyt metron puolesta, joten hyvä päätös siellä saatiin aikaiseksi ilman minuakin, eikä minulla ole siihen lisättävää.

Kuun vaihteessa on kaupunginhallituksen kokouksiakin viikottain ja viereisessä kuvassa pino kireitä, jotka posti toi, jotta lukisin ja perehtyisin asioihin. Kyllä tämä paikallinen politiikkakin oikeasta työstä käy, vaikka sitä vapaalla hoidetaankin.

Olen ottanut tavakseni arvioida joka kuun lopussa, kuinka vuoden alussa antamani lupaukset ovat toteutuneet ja sitä tässä taas teen. Olen liikkunut, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Puutarhatöistä ja pihan laittamisesta olen saanut hyvää mieltä.

Entäs sitten se kulttuuri? Upeita elämäksiä tässä kuussa ovat tarjonneet omat lapset. Kuun alussa järjestimme taidenäyttelyn poikamme Väinön 1-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi. Toukokuun alussa tuli tasan vuosi siitä, kun hän innostui piirtämisestä. Kuun lopulla taas oli päiväkodin kevätjuhla ja lapsemme esittivät ihanalla tavalla metrolla mummolaan laulun meille vanhemmille. Erinomaisen sopiva laulu juuri nyt, eikö? Suvivirsi sai jälleen silmäkulmat kostumaan.

Paavo Lipposen kirja teki myös suuren vaikutuksen. Lähes kaikki kirjasta kirjoitetut arvioit kohtelivat teosta todella väärin. Kyse ei ole mistään listasta ihmisiä, vaan pohdinnasta, mitä intellektualismi oikein on, mitä sivistys on. Ei hän mielestäni edes tyrmää Tuomiojaa kovin pahasti - puhumattakaan, että edellyttäisi esiin nostamiensa ihmisten olevan poliittisesti samaa mieltä kanssaan.

Suurimman vaikutuksen minuun teki näkemys siitä, mitä jokaisen meidän tulisi kirjoittajan mielestä ymmärtää omasta historiastamme. Reilun 200 sivun kirjassa hän erittäin taitavasti nostaa avaintapahtumia kansakuntamme menneestä esiin muodostaen siitä kokonaiskuvan, joka auttaa ymmärtämään tätä päivää ja katsomaan tulevaan. Sellaiseen pystyy vain harva.

Toivon todella, että jokainen joka haluaa vielä arvostella kirjaa lukee sen ensiksi. Vaikka minuun kirja teki vaikutuksen, en pitäisi huonona myöskään sitä, että kirjoittajan haasteeseen vastattaisiin viisailla vastakirjoituksilla. Sellaista keskustelua meillä on aivan liian vähän.

Valitettavasti kiire ei vielä hellitä. Kokouksia ja menoja on juhannusviikolle asti. Yksi merkittävimmistä on kuitenkin ensi viikolla, kun päätämme uuden SDP:n tulevaisuudesta ja valitsemme puolueellemme uuden johdon. Tilanne on arvoituksellinen ja täynnä mahdollisuuksia. Nyt jännittää ihan oikeasti

Espoon luovuttava päivähoitomaksujen korotuksista

Jokaisella päättäjällä on aiheita, joihin toimissaan paneutuu eniten. Minulle sellaisia ovat lasten ja nuorten hyvinvointi sekä lapsiperheiden arjen sujuvuus ja turvallisuus. Perheiden arkeen liittyy olennaisesti myös asumisasiat, joissa olen ollut aktiivinen. Tänään kaupunginhallituksen listalla oli useita kohtia, joissa oli mielestäni syytä puuttua.

Esitin, että kaupunginhallitus käyttäisi otto-oikeuttaan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökseen, joka koski päivähoitomaksuja. Esitin, että asia valmisteltaisiin uudelleen ja tuotaisiin kaupunginhallituksen päätettäväksi siten, ettei kenenkään kokopäivähoidosta perittävä maksu nouse.

Maksujen korottamisesta pitäisi luopua, koska maksujen korotus kohdistuisi juuri niihin perheisiin, jotka muutoinkin ovat taloudellisesti tiukimmilla. Keskituloisten pikkulapsiperheiden taloudellinen tilanne on usein tukala, koska asuminen on niin kallista. Espoossa tavallinenkin perheasunto maksaa maltaita. Kun lapset on pieniä, on perheen asuntolainat suurimpia. Ei liene sattumaa, että pienten lasten perheiden isät tekevät eniten ylitöitä.

Erityisesti päiväkoti-ikäisten lasten perheiden kannalta viime aikainen kehitys huolettaa: asuminen ja eläminen on yhä kalliimpaa, kun lainamäärien lisäksi myös korkokulut ovat kohonneet ja sen lisäksi sähkölaskut nousseet, ruoka kallistunut ja nyt vielä maksujakin ollaan nostamassa.
- Espoossa näihin asioihin on vaikea vaikuttaa toisin kuin maan hallituksessa, joka olisi voinut sitoa myös lapsilisät indeksiin samalla kun se päätti maksuihin jatkuvat korotukset. Mutta maksuihin Espoossakin voisi vaikuttaa, uusi laki määrää niille vain katon.

Päivähoitomaksujen korotuksessa ei useinkaan ole kyse vain yhdestä lapsesta, eikä siis vain 33 eurosta kuukaudessa. Usein perheessä on samaan aikaan useampia päivähoitoikäisiä, joten maksujen korotukset vaikeuttavat todella perheiden taloudellista tilannetta.

Pahimmillaan maksujen noston myötä kynnys lähteä työelämään nousee, mikä olisi omiaan vaikeuttamaan työvoimapulasta kärsivän pääkaupunkiseudun elinkeinoelämää ja kaupunkien mahdollisuutta saada uusia työntekijöitä.

– Espoolla olisi varaa osoittaa lapsiystävällisyyttään myös konkreettisella tavalla luopumalla korotuksista, mutta enemmistö oli toista mieltä. Esitykseni kaatui äänin 4-10.

***

Tarkastuslautakunta oli omassa kertomuksessaan nostanut aiheesta esille huolen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilasta. Tarkastulautakunta toteaa:

"Mielenterveyspalveluiden määrä ei vastaa tarvetta.

Espoossa ei nuorisopsykiatrian poliklinikan vastaanotolle pääse edes kuudessa kuukaudessa, vaikka hoitotakuu edellyttää enintään kolmen kuukauden määräaikaa.

Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden ennaltaehkäiseminen ovat tärkeitä toimenpiteitä. Yläkoulujen kouluterveydenhuoltoon tarvitaan koululääkäreiden lisäksi psykiatrisia sairaanhoitajia ja kliinisiä psykologeja.

Espooseen suunnitteilla olevan keskitetyn nuorisopoliklinikan toteuttamista on kiirehdittävä."

Esitinkin, että tarkastuslautakunnan esille nostamiin lasten ja nuorten hoitoonpääsy ongelmiin puututaan ja selvitetään tarkemmin erilaisia ratkaisuvaihtohtoja. Nuorisopoliklinikan suunnitelma tulee tehdä nopeasti ja huomioida tulevan vuoden talousarviossa. Kaupunginhallitus tulee seuraamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden hoitotakuun toteutumista.

Olin tyytyväinen, kun lisäys hyväksyttiin yksimielisesti ja asia koettiin tärkeäksi. Lasten ja nuorten vaikeuksiin puuttuminen varhain on todella tärkeää työtä tulevaisuuden eteen.

***

Listalla oli myös valtuustoaloite koulujen syysloman pidentämiseksi. Esitin, että asia palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi siten, että lautakunnissa ryhdytään valmistelemaan muutosta, jotta lukuvuodesta 2009-2010 alkaen kouluissa olisi viikon mittainen syysloma. Valmistelun aikana olisi ollut syytä neuvotella asiasta pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ja tehdä kouluikäisten lasten perheille kysely.

Kyse olisi ollut vain kolmen lomapäivän sijainnista lukuvuosisuunnitelmassa. Syksyn loman voisi järjestää lyhentämällä joulu- ja kesälomaa tai vain toista ja lisäämällä yhden lauantaiopetuspäivän. Jo nyt monet perheet pitävät tosiasiassa lomaa syksyllä, jolloin lapset ovat poissa opetuksesta.

Sekä syys- että kevätlukukausi ovat pitkiä ja lapset väsyvät. Syysloma antaisi lapsille mahdollisuuden levätä, mikä parhaimmillaan saattaisi rauhoittaa syyslukukauden loppua ja tukea oppimista. Valitettavasti vain puolet kaupunginhallituksesta tuki esitystäni ja asia etenee valtuuston käsiteltäväksi puheenjohtajan ratkaisevan äänen turvin siten, ettei mikään muutu.

Sellaista se on. Joitakin asioita sitä saa läpi ja toisia ei. Työ sen sijaan jatkuu.


Kuvassa poikamme piirtämä merirosvolaiva.

Virastokeskuksen tulevaisuus punnittavana

Espoon keskuksen virastokeskuksen ja kaupungintalon ideakilpailun ehdotukset ovat parhaillaan arvioitavana. Poikkeuksellisesti meillä kaikilla on mahdollisuus tuomariston kanssa samaan aikaan vertailla kilpailuun tulleita ehdotuksia ja käydä niistä keskustelua. Tämän ohessa kilpailun tuomaristo työskentelee ja etsii parhaita ehdotuksia, joiden tekijät kutsutaan jatkoon.

Ideakilpailuun saapui yli 60 erilaista ehdotusta, jotka ovat nähtävillä Espoon kaupungin ja keskuksen kehittämisfoorumin sivuilla. Sivuilla on mahdollisuus käydä myös keskustelua ja vaikuttaa. Päätös kaupungintalon tulevaisuudesta ja muista jatkotoimista tehdään valtuuston 550-vuotisjuhlaistunnossa elokuun lopulla.

Ratkaisua etsitään nyt moneen erilaiseen kysymykseen, joista on syytä pohtia mahdollisimman laajasti. Tärkeää on myös muistaa, että työskentelyn tavoitteena on samaan aikaan sekä uudistaa koko kaupungin yhteistä paraatipaikkaa että luoda viihtyisää elinympäristöä asukkaille.

Kuinka paljon virastokeskusta pitää uudistaa tai säilyttää? Kilpailuun osallistuneista osa pyrkii säilyttämään jo olemassa olevaa ehdottaen hienovaraista lisärakentamista alueelle, osa ehdotuksista taas muuttaisi keskuksen täysin. Ehdotuksissa on ideoitu myös erilaisia huomiota herättäviä rakennuksia. Ajatuksia on munanmuotoisesta rakennuksesta erilaisiin tornitaloihin.

Mitä historiallisen kerrostuneisuuden arvostaminen tarkoittaa käytännössä? Suurin osa kilpailijoista purkaisi kaupungintalon ja muitakin virastorakennuksia. Monessa ehdotuksessa on kuitenkin korostettu viheryhteyttä asemalta Tuomiokirkolle ja Espoonjoelle, jolloin kulttuurihistoriallisesti arvokas alue nousisi paremmin esille. Tulevaisuuden kerroksia syntyisi sitten uudisrakentamisesta.

Mistä syntyy viihtyisä kaupunkitila, joka houkuttelee kulkemaan, oleilemaan ja asumaan? Tarvitaanko kiinnostavan kaupungin luomiseksi huomiorakennuksia, vai riittääkö sen että alueella kulkee mutkittelevia polkuja ja on erilaisia aukioita ja kenttiä? Millaisia toiminnan mahdollisuuksia alueella pitäisi olla? Näihin kysymyksiin on monissa ehdotuksissa etsitty ratkaisuja. Myös olemassa oleville kaduille on etsitty uusia linjauksia.

Espoolaisten yhteinen murheen aihe asemasilta oli perusteltua ottaa mukaan kilpailualueeseen, vaikka asemasillan kunnostaminen käynnistyykin tämän vuoden aikana, kun asemasilta siirtyy viimein kaupungin omistukseen. Parannustyö ei kuitenkaan estä myöhempää rakentamista radan päälle, jos toteuttamiskelpoinen esitys löytyy ideakilpailun suunnitelmista. Useita ideoita siitäkin on, vaikka uuden kaupungintalon paikka se tuskin on.

Ideakilpailun alue on varsin laaja, mikä edellyttää, että alueen uudistaminen toteutetaan vaiheittain. Kyse ei siis ole vain kaupungintalon tulevaisuuden ratkaisemisesta, vaan koko alueen pitkäjänteisestä kehittämisestä nyt valittavien suuntaviivojen mukaan vuoteen 2030 mennessä.

On Espoon keskuksen asukkaille kunnianosoitus, että kaupunki juhlaistunnossaan tulee ratkaisemaan, millainen aseman pohjoispuoli tulevaisuudessa on. Kilpailuesityksistä käytävään keskusteluun kannattaa osallistua nyt ennen kuin kilpailuraati ja valtuusto tekevät päätöksensä.


Kirjoitus on julkaistu hieman lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 18.5.2008.

Kuvissa kaupungintalo ja asemasilta, jonka kunnostaminen käynnistyy syksyllä.

Mallia jätehuoltoon

Espoon kaupunginvaltuusto vieraili loppuviikosta Tukholmassa. Kävimme tutustumassa paikalliseen kalliojätevedenpuhdistamoon ja jätteenpolttolaitokseen. Molemmat oli Ruotsiin rakennettu vuosia sitten ja onhan myös Suomessakin vastaavia rakennuksia. Pääkaupunkiseudulla ja Espoossa nuo hankkeet tulevat tänä vuonna ratkaistavaksi.

Jätevedenpuhdistamolla, missä vierailimme käy paljon muitakin vierailijoita. He ovat ottaneet vakavasti valistustehtävän, sillä ihmiset huuhtovat todella ihmeellisiä asioita vessan pöntöstä alas.

Vierailijoiden ja työntekiöiden iloksi maanalaisen pienen kaupungin ilmeeseen oli kiinnitetty huomioita. Paikoitellen kallioseinässä kulki kultajuovia ja toisaalla sininen viiva mutkitteli katossa tuomassa piristystä.

Kuljimme prosessin läpi. Vesi puhdistetaan useissa eri altaissa ja aivan alussa oli hieman havaittavissa pieniä hajuhaittoja. Lopussa puhtaan veden äärellä oli pieni mökki.

Hajusta voisi todeta sen, että jätevedenpuhdistamon pihalla saattoi havaita lievän tuoksahduksen hetkittäin. Naapurustoa se tuskin haittasi, sillä puhdistamon ympärillä oli kuulemma arvostettu asuinalue.

Jätteenpolttolaitoksen pihalla ei taas haissut lainkaan, mutta sisällä sitäkin enemmän siellä, missä jätteitä käsiteltiin. Ja lämmin tuli, kun kurkkasimme polttouuniin pienestä luukusta.

Minusta jätteiden hyödyntäminen energiana on järkevää toimintaa. Ruotsissa kotitalouksista menee kaatopaikalle jätettä ehkä muutama pussillinen vuodessa, kun meillä menee useampi pussillinen viikossa. Tähän on saatava muutos. Mielenkiintoista oli myös kuulla, kuinka juuri jätteenpolton "suurmaissa" hyödynnetään eniten jätteitä muutoinkin.

En usko, että polttamisen kannattajat millään tavoin haluavat kyseenalaistaa jätelain periaatteita eli sitä, että ensisijaisesti meidän tulee ehkäistä jätteen syntyä ja edistää jätteiden hyötykäyttöä. Jätteiden hyödyntämistä on syytä kehittää senkin vuoksi, että jätteenpoltosta noin viidennes jää tuhkana sijoitettavaksi. Jätteiden käsittely aiheuttaa siis aikamoisen rekkarallin, kun ensiksi jäte kuljetetaan laitokselle ja tuhka sitten taas eteenpäin.

Espoon osalta asiat ratkaistaan, kun aika on kypsä. Jätevedenpuhdistamon tulevaisuus ratkaistaan vuoden lopulla, kun YVA-prosessi on tehty. Jätteenpolttolaitosasia on YTV:n hallituksen listalla piakkoin. Asiaa käsitellään myös Espoossa - varsinkin siinä tapauksessa, jos tarjouskilpailun ja muiden selvitysten perusteella sopiva paikka polttolaitokselle näyttäisi olevan Espoossa. Silloin espoolaisten pitää päättää ryhdytäänkö kaavamuutokseen, joka mahdollistaisi hankkeen toteuttamisen.

Vaikuttamisen mahdollisuuksia lisättävä

Puolueisiin liitytään, koska halutaan vaikuttaa. Toisinaan kyse on pienistä oman alueen asuinalueen asioista, toisinaan halusta parantaa maailmaa. Moni liittyy SDP:n jäseneksi, kun arjen asiat alkavat kiinnostaa ja kuntapalveluiden merkitys omassa elämässä kasvaa. Jotta olisimme jatkossakin uskottava vaikuttamisen väylä ja vaihtoehto vaaleissa, tulee meidän kuunnella aidosti ihmisten tarpeita. Jäsenille on luotava keinoja vaikuttaa politiikkamme sisältöön.

Tästä näkökulmasta Tarja Filatovin esitys säännöllisistä jäsenäänestyksistä, joilla asetettaisiin kärkitavoitteet kuntien ja eduskuntaryhmän demaripäättäjien toiminnalle syksyisin on innostava.

Filatovin esitys korostaa asiasisältöjä. Nykymaailmassa henkilöillä on suuri merkitys politiikassa ja puolueen puheenjohtajan kautta moni muodostaa käsityksensä puolueestamme. Siksi kannatan jäsenäänestystä puheenjohtajasta ja uskon, että tulevaisuuden SDP:ssä se on mahdollista. Olen myös ollut sitä mieltä, että meidän tulee pohtia, kuinka jäsenäänestyksiä voitaisiin hyödyntää laajemminkin, siksi olenkin iloinen Tarja Filatovin aloitteesta.

Ehdotus edellyttäisi toimivan sähköisen äänestysjärjestelmän kehittämistä ja hyödyntämistä. Näin SDP:stä tulisi oikeasti sähköisen puoluemaailman kärkitoimija maassamme. Sähköinen järjestelmä mahdollistaisi myös jäsenäänestyksen muiden periaatteellisten ratkaisujen yhteydessä.

Jäsenäänestys talousarviotavoitteista edellyttää laajaa keskustelua. Itse näen, että puolueemme tarvitsee puheenjohtajan, joka on riittävän rohkea kannustaakseen jo puolueessa mukana olevia eri tavoin ajattelevia ihmisiä keskusteluun. Vuosittainen paikallinen ja valtakunnallinen jäsenäänestys pakottaisi meidät kaikki aktiivisempaan keskusteluun tavoitteistamme. Se ei voisi jäädä vain puheenjohtajan ja muutaman muun puoluejohtoon kuuluvien aloitteiden varaan.

Moniääninen ja avoin keskustelu sekä aidot vaikuttamisen väylät jokaiselle jäsenelle ovat juuri niitä asioita, joiden uskon vahvistavan SDP:n kannatusta ja kiinnostusta. Vain houkuttelemalla vahvasti uusia innokkaita toimijoita voimme selvitä.


Kirjoitus on julkaistu Demarissa 8.5.2008

Osallisuuteen kasvu alkaa lapsuudesta

Helsingin Sanomissa on käyty keskustelua äänestysikärajan laskemisesta. Puolustajat ovat perustelleet muutosta silläkin, että näin nuoret kiinnostuisivat politiikasta ja päätöksenteosta. Saisimme varmemmin uusia päätöksentekijöitä, mikä voikin pitää paikkansa. Aiemmin saatava äänioikeus voisi herättää kiinnostusta ehdokkuuteen.

Kysymys äänioikeudesta on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Periaatteellisella tasolla meillä on hyvä tahto kasvattaa lapsistamme ja nuoristamme aktiivisia kansalaisia. Nuorisolaki edellyttää lasten ja nuorten ottamista mukaan suunnitteluun. Perusopetuslain mukaan kouluihin tulee perustaa oppilaskuntia tai oppilaiden on muutoin voitava vaikuttaa koulun asioihin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka ohjaa kaupunkisuunnittelua, edellyttää osallisten mukaan ottamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osallisuutta ei ole sidottu äänestysikärajaan, mutta valitettavan harvoin valmistelijat ottavat lasten mielipiteitä huomioon.

Näin on vaikka tulevien sukupolvien asuinympäristöjä suunnittelemmekin. Liian monessa kunnassa on ajateltu, että nuorten kuulemiseksi riittää nuorisovaltuuston perustaminen. Näin ei kuitenkaan lainsäätäjät ole ajatelleet. Lasten äänen tulisi aikaisempaa vahvemmin kuulua palveluiden suunnittelussa.

Kyse on toimintakulttuurista ja siitä, kuinka lasten mielipiteitä kysytään ja miten ne päätöksenteossa huomioidaan. Jo päiväkodissa on mahdollista antaa lasten esitysten näkyä mm. viikko-ohjelmien suunnittelussa tai leikkipaikkojen kehittämisessä.

On selvää, ettei halu vaikuttaa synny siitä, että ihminen täyttää 16- tai 18- vuotta vaan konkreettisen toiminnan kautta pikkulapsuudesta alkaen. Pienistä kokemuksista lapselle kasvaa vahva itsetunto ja usko omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin, joka näkyy koko elämän ajan haluna ottaa asioista selvää, vaikuttaa ja myös äänestää.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Espoo

Kirjoitus on julkaistu HS:n yleisönosastossa 5.5.2008

Kuvassa poikamme näkemys maapallosta.

Mihin katosi huhtikuu?

Kevään kiireisin vaihe on meneillään. Epäsäännöllinen rytmi tarkoittaa valitettavasti sitä, että lupauksista on vaikea pitää kiinni eli sännöllisestä liikkumisesta on vaikea huolehtia, eikä aikaa kulttuurille juuri ole ollut. Huhtikuussa on ollut poikkeuksellisesti myös reissuja, joiden vuoksi olen ollut poissa kotoa. Kävimme Riikassa viikonloppulomalla, mutta sen lisäksi on ollut luottamushenkilötapaaminen Tampereella ja työmatka Riihimäelle.

Tampereelle kokoontui kuuden suurimman kunnan luottamushenkilöjohto. Teemana oli tällä kertaa sosiaali- ja terveyspalvelut ja saimme kuulla myös selostuksen Tampereen mallista. Siellä kuntapalvelut on organisoitu aivan omalla tavallaan (puhdas tilaaja-tuottaja -malli), minkä hyödyllisyydestä en ole täysin vakuuttunut. Varmaa on kuitenkin se, että palveluiden vertailtavuus tulee mahdottomaksi, kun jokaisessa kunnassa on omanlaisensa järjestelmä. Kuntalaisten on jatkossa vaikeampi tietää saavatko he oikeasti parempaa vai edes keskiarvoista palvelua.

Myös kulttuurin harrastus on jäänyt huhtikuussa vähemmälle. Joitakin elokuvia olemme sentään katselleet kotona: Musta jää ja Raja 1918 ovat ehdottomasti suomalaisen elokuvan parhaimmistoa. Molemmat olivat omalla tavallaan erinomaisia kuvauksia ihmiselämästä, mutta jos saisin palkintoja jakaa niin antaisin sellaisen vuoden 1918 tapahtumien kuvaamiselle aivan uudesta näkökulmasta. On todella mielenkiintoista kuinka vähän aikaa meillä maailmassa on ollut tiukasti vartioidut valtakunnan rajat, joita esim. nyt EU pyrkii madaltamaan.

Hyvää mieltä ja iloa viime viikkoihin olen saanut luonnon heräämisestä ja lämmöstä. Pihamme marjapensaassa ja omenapuussa on lehdet jo aluillaan. Muutkin viime vuoden istutukset ja kukat näyttävät heräilevän talviuniltaan. Metsissä taas vuokot kukkivat valtoimenaan, mitä ihmettelen joka vuosi yhä uudelleen. Se on meidän etelärannikolla eli vuokkovyöhykkeellä asuvien onni.

Puutarhaunelmat ovat siis heränneet puhumattakaan kehittyneistä suunnitelmista Sysmän tilallamme. Täytyykin tunnustaa, että ihmettelen miten pidän ajatukset vielä pari kuukautta kiinni työssä, arjessa ja politiikassa. Tylsääkin tylsemmäksi osoittautunut SDP:n puheenjohtajakamppailu ei ainakaan estä ajatuksiani karkaamasta kukkapenkkisuunnitelmiini.

Elämän epäsäännöllisyys tulee tästä vain jatkumaan ennen lomaa: edessä on vielä yön yli retket Tukholmaan, Sysmään, Tampereelle ja Hämeenlinnaan kesäkuun alussa. Sen vastapainoksi saan kohta uuden kuntosaliohjelman, jotta edes pari kertaa viikossa tulisi käytyä salilla. Sen lisäksi aion pyöräillä, uida ja ulkoilla, nauttia ulkoilmasta.

Itse tehdystä kulttuurista nautimme toukokuun alussa, kun juhlistamme poikamme vuoden kestänyttä piirrustusintoa viettämällä hänen 1-vuotistaiteilijajuhlaa. Viime vuoden toukokuun alku oli merkittävämpi kuin silloin osasin olettaakaan.

Puheenjohtajaehdokkaille ajateltavaa

Viikolla Demari kutsui koolle lukijaraadin keskustelemaan puolueen tulavasta puheenjohtajasta. Lehti tekee sen perusteella nettisivuilleen vaalikoneen ja käyttää ajatuksiamme hyödyksi ehdokkaiden haastatteluissa.

Meille esitettiin kaksi kysymystä, joihin jokainen sai vastata: mitkä ovat puheenjohtajan tärkeimmät ominaisuudet ja mikä on tärkein kysymys, mihin puheenjohtajalla pitäisi olla vastaus. Olin mukana Tarja Filatovin tukiryhmän jäsenenä.

Mielestäni uuden puheenjohtajan tulee olla asiantunteva ja helposti lähestyttävä. Hänellä tulee olla taito puhua vaikeistakin asioista ymmärrettävästi, arjen kielellä. Kyky kertoa mikä asioissa on tavallisille ihmisille merkityksellistä. Tämä taito on ehkä parhaiten Tarja Halosella ja Lauri Ihalaisella hallussa, mutta myös Tarja F. osaa sen hyvin. Hänellä on kokemusta, tietoa ja sydän mukana työssään.

Uuden puheenjohtajan tulee koota puolueen toimijat yhteen ja hänellä tulee olla myös rohkeutta antaa tilaa ihmisten moniäänisyydelle.

Yhteiskunnassamme on monta tärkeää asiaa, joihin toivon ehdokkaiden ottavan kantaa. Tällä kertaa itse nostin esille demokratian tulevaisuuden. Miten voisimme kasvattaa politiikan uskottavuutta ja kiinnostavuutta. Mikä olisi se syy tai keino, että yhä useampi ihminen haluaisi toimia puolueessa, yhteiskunnassamme ja maailmassamme aktiivisesti?

Muitakin kysymyksiä heräsi mieleeni, kun keskustelimme. Puolueen johtajalla tulisi olla kyky ymmärtää tätä päivää ja nähdä tulevaan. Puolue ei voi jämähtää vain hyvinvointiyhteiskunnan puolustajaksi ja kaikkien uudistusten vastustajaksi, vaan sen tulee kyetä tekemään omia aloitteita, olla muutosvoima. Miten luomme yhteiskunnasta riittävän turvallisen, joka samalla antaa ihmisille mahdollisuuden toteuttaa erilaisia unelmiaan ja haaveitaan?

Ehdokkaat ovat tunnustautuneet feministeiksi yhtä lukuunottamatta, mutta mitä se kertoo heistä? Mitä heille feminismi tarkoittaa, minkä sortin feministejä he ovat? Näiden kysymysten kautta voisimme saada syvyyttä tasa-arvokeskusteluun.

Pääkaupunkiseudun asioiden ymmärtäminen näyttää olevan kehnoa hallituksessa, joka on keskittynyt pohtimaan pitäiskö kuntalaisille antaa mahdollisuus äänestää, josko kuntaliitoksesta pitäisi järjestää kansanäänestys. Tässä olisi oiva tilaisuus demareille linjata, millaista meidän metropolipolitiikkamme olisi.

Jokainen suomalainen tietää unissaankin, että Nato-ovi on auki tai ainakin raollaan ja näin on Suomelle hyvä. Itse haluaisin kuulla puheenjohtajiltamme ajatuksia siitä, millainen Nato tänään on ja millaiseksi se on kehittymässä. Mikä sen rooli maailmassa on ja miten se vaikuttaa Suomeen?

Lähes kaikki ehdokkaat ovat intoutuneet puolustamaan presidentin valtaoikeuksia, mistä olen hämmentynyt. Olisi mielenkiintoista kuulla oliko se vanha SDP, joka aikoinaan puolusti parlamentarismia ja korosti eduskunnan valtaoikeuksia jollain tavoin väärässä. Mikä on muuttunut, jos meidän on syytä muuttaa näkemyksiämme?

Uusi puheenjohtaja vie meidät syksyllä kuntavaaleihin. Toivon ehdokkailta rohkeita viestejä siitä, kuinka me ehdokkaat käymme niihin voitokkaasti.

***

Kesä on tullut. Joka päivä on yhä vihreämpää ja kukat kukkivat eri puolilla. Aurinko paistaa ja saa hymyilemään.

Pienestä nuhasta huolimatta kokeilin tänään ensimmäisen kerran, miltä tuntuu olla paljain jaloin pienellä nurmikollamme. Se on parasta kesässä! Muistan vuosienkin takaa hetkiä, joilloin hilpaisin maalla saunaan paljain jaloin, vaikka maa olikin vielä kylmä.

Siinä on kesän vapaus: ei sukkia, ei kenkiä.

Hallitus keskituloisten perheiden kukkarolla

Ennen viime eduskuntavaaleja oltiin Kokoomuksen taholta tomerasti vaatimassa lapsilisien sitomista indeksiin. Ei saada indeksiin lapsilisiä, mutta saadaanpa edes päivähoitomaksut. Alkajaisiksi hallitus aikoo nostaa päivähoidon ylimmän maksun 200 eurosta 233 euroon.

Valtaosa meistä espoolaisista lapsiperheistä on päivähoidon enimmäismaksuluokassa. Käsite "ylin maksuluokka" kuulostaa turhan elitistiseltä, sillä tulorajojen mataluuden vuoksi tavallinen kahden kokopäivätyössä käyvän huoltajan perhe saa lähes poikkeuksetta kunnian kuulua siihen.

Internetistä löytää googlettamalla ihmeellisiä asioita. Hakusanalla "päivähoitomaksujen" löytyi useita artikkeleja, joissa kokoomuslaiset valtakunnan ja Espoon poliitikot paheksuivat edellisen hallituksen Keskustalaisen ministeri Hannes Mannisen ehdotuksia päivähoitomaksujen korotuksista ylimmissä maksuluokissa. Edellisessä hallituksessa Keskustan hallituskumppanilla oli halua ja kykyä estää korotukset, nykyisessä näemmä ei.

Esimerkiksi Kokoomuksen silloinen varapuheenjohtaja Jyrki Katainen jyrisi (Verkkouutiset 10.6.2003) Mannisen korotusehdotusten "osoittavat tietämättömyyttä perheiden nykyarjesta" ja sanoi "moninkertaisen progression romuttavan työnteon kannattavuutta ja mahdollisuuksia tulla toimeen omilla palkkatuloilla". Silloinen hallitus sentään kevensi pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta, jotta työnteko olisi kannattavampaa. Nykyinen hallitus ei ole palkansaajaväestöä muistanut muilla kuin verojen ja maksujen korotuksilla.

On sinänsä vanhastaan selvää, ettei Keskustapuolueelta ole koskaan ole palkansaajaväestölle ollut tarjolla muuta kuin maksajan roolia. Sen sijaan Kokoomukselta, joka ennen viime eduskuntavaaleja kosiskeli varsinkin kuntapuolen toimihenkilönaisia, odottaisi edes vähän parempaa katetta puheilleen ja ymmärrystä lapsiperheiden tilanteesta.

Useinhan juuri pienten lasten perheet ovat taloudellisesti tiukoilla myös sen vuoksi, että asuminen on niin kallista. Asumisen hinnan nousu yhdessä maksujen nousun kanssa edellyttää yhä useammalta perheeltä yhä tarkemman euron elämää.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Tuomarila

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylässä 23.4.2008

Kiire vallankäytön välineenä

Viime maanantaina kaupunginhallituksessa oli esillä selvitys erilaisista hankkaiden toteutus- ja rahoitusmalleista, joita on myös PPP-hankkeiksikin kutsuttu. Käytännössä se oli selvitys Espoon kokemuksista elikaarimallien käytöstä. Mukana oli myös tunnettu Kaivomestari, joka toteutettiin muutama vuosi sitten yksityisrahoituksella, mikä on tullut kaupungille kalliiksi. Käyttäjälle suuremmat kustannukset eivät Keski-Espoon uimahallissa näy parempana palveluna.

Selvitys liittyi päätösesitykseen kilpailuttaa tulevia koulujen peruskorjauksia useamman koulun erässä. Tarkoitus ei ole siirtää koulujen omistusta, vaan kilpailuttaa koulujen rakennus- ja hoitourakat. Sopimukset tehtäisiin 15-20 vuodeksi. Tavoitteena on kiirehtiä jo aiemmin tarpeelliseksi todettujen koulujen peruskorjauksia ja laajennuksia.

Kyllä mepäättäät olemme tienneet, että selvitys ja esitys ovat tulossa. Siitä päätettiin viime talousarvion yhteydessä. Silti asiaan olisi pitänyt voida paneutua huolella ja asiasta käydä laajempaa keskustelua ennen kaupunginhallituksen päätöstä.

Uusien asioiden käsittelyssä lisäaika voisi taata sen, että avoimiin kysymyksiin ja epäselvyyksiin saataisiin vastauksia. Parhaimmillaan syntyy laajempaa yhteisymmärrystä siitä mitä päätetään ja miksi päätetään. Tärkeitä asioita kunnallisen demokratian kannalta.

Mutta, mutta.. Tälläkin kertaa asialla oli niin kova kiire, ettei sitä voinut jättää edes viikoksi pöydälle. Tuo viikko olisi tarkoittanut, että asia olisi ehtinyt vasta toukokuun valtuustoon, jolloin kilpailutuksen tulokset eivät olisi olleet talousarviovalmistelussa riittävän ajoissa mukana. Oli annettava periksi, mikä taatusti näkyy ja kuuluu valtuustossa reilun viikon päästä.

Nyt esille nostamani asia oli vain yksi esimerkki siitä, kuinka kiirettä käytetään hyväksi päätöksenteossa. Monissa kokouksissa meillä on ollut useita hyvin suuria asioita esillä, jolloin paneutuminen kaikkiin on ollut lähes mahdotonta. Viime syksynä jo ensimmäisessä kokouksessa saimme kuulla, kuinka kaupungit linjat asuntopolitiikan kiirehtimiseen olivat syntyneet virkamiesvalmisteluna, kun kokouksia ei ollut. Näin pyörät pyörivät - useimmiten kuitenkin luottamusmiehet ovat riittävän tarkkoina. Onneksi.

On selvää, että kiire on korkeimpien virkamiesten vallan väline ja viestii demokraattisen päätöksenteon arvostuksen puutteesta. Valmistelu kyllä voi venyä, mutta kun asia tuodaan päättäjien pöytään on liian usein viimeiset hetket käsillä. Usein me myös siihen suostumme eli on täysin päättäjien vastuulla, jos jokin keskeinen asia siksi jää vaille huomiota.

***

Hyvät kysymykset ja rohkeus kysyä ovat tie viisastumiseen. Olenkin iloinen, että poikamme on tässä mielessä lupaavalla tiellä. Päiväkodissa ovat kokeneet hieman haastavina hänen viime aikaiset pohdinnan aiheensa: ketkä olivat kirahvien esi-isiä? Ja mitkä ötökät ovat uhanalaisia?

Otan tietoa mielläni itsekin vastaan. Jälkimmäiseen kysymykseen olen osannut nimetä ainakin purohyrrän ja meriuposkuoriaisen, jotka ovat tulleet tutuksi espoolaisen kaavoituksen myötä.

Loma, osa 2

Vietin viikon loman kotona lasten kanssa. Kuten todettu sää ei suosinut, mutta en tiedä olisiko voinutkaan. Joka vuosi kevätkin yllättää ja tulee tavallaan niin, ettei siihen totu. Siinä on näiden vuodenaikojen viehätys.

Viikko meni nopeasti ja mukavasti. Olimme pääasiassa kotona. Puutarhatöitäkin tuli tehtyä hieman. Haravoimme pienen takapihamme ja ostimme ruukkuihin muutaman orvokin. Iloitsimme yhdessä pienistä kukkien taimista, joita pihallamme pilkistää (kuvassa). Odotamme kukkaloistoa!

Tälle viikolle oli suunniteltu vakaviakin asioita. Tiistai meni lasten lääkäriasioiden parissa. Illalla oli Väinön silmälääkäri, jonka odotushuoneessa tutkimme yhdessä silmän koostumusta seinällä olevasta kuvasta useaan otteeseen. Tutkimukset eivät sujuneet niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta lapsi löysi itselleen uuden toiveammatin. Hän haluaa silmälääkäriksi, jotta voisi katsoa silmän sisään.

Ensimmäinen Väinön toiveammatti on dinosaurusten luiden etsijä. Kuten moni muukin ikäisensä lapsi hän on viimeiset kuukaudet perehtynyt huimalla tavalla dinosaurusten elämään ja erilaisiin dinolajeihin. En millään pysty itse muistamaan vastaavaa määrää erilaisia dinoja, mutta loputtoman useasti olen saanut pohtia sitä, miksi ne lopulta kuolivat sukupuuttoon ja mitä sukupuuttoon kuoleminen tarkoittaa. Tästä taas olemme päätyneet keskusteluun suojelusta ja mitä eläinten suojelu merkitsee. Päätä huimaa, kun ajattelen että poika on vasta viisi ja mitä kysymyksiä edessä on.

Olemme jälleen kerran päätyneet eläinmuseon nettisivuille ja olen merkinnyt isolla kalenteriini, että museo avaa ovensa uudelleen 22. toukokuuta. Tuskin me sinä päivänä sinne menemme, mutta mahdollisimman pian kuitenkin, sillä eräänä iltana poika toivoi meidän murtautuvan museoon, jotta näkisimme dinosauruksen luurangon. Odottaminen on niin tuskallista!

Pientä huvitusta tälle viikolle antoi HopLop, missä minä kävin ensimmäistä kertaa ja lapset toista kertaa. On aika yksinkertainen idea tuottaa lapsille iloa rakentaa erilaisia sokkeloita, liukumäkiä ja muutama pomppulinna sisätiloihin, missä ei sään vaihtelut haittaa. Ja jos meidän lapsilta kysyy niin on se idea myös onnistunut. He olivat innoissaan ja hiessä, kun lopulta lähdimme paikasta pois. Seuraavalla kerralla otan lukemista mukaan niin omakin aika sujuu paremmin.

Kokouksiakin viikolla oli. Maanantai-iltana iltana iloitsin valtuustossa Etelä-Espoon yleiskaavan hyväksymisestä. Se selkeyttää ja nopeuttaa kaavoitusta sekä turvaa keskeisimmät viheralueet, mikä on tärkeintä. Kannatin myös asemakaavan muutosta, joka mahdollistaa hiihtoputken rakentamisen Leppävaaran urheilupuistoon. Keskustelussa kaavan vaikutuksista puhuttiin tärkeistä asioista, mutta liian vähälle huomiolle jäi liikunnan ja liikkumisen ilon vaikutus kansanterveyteen ja sitä kautta talouteemme.

Tulin edellisellä viikolla valituksi puoluekokoukseen, mistä kiitos jokaiselle minulle äänensä antaneelle! Valmistautuminen kokoukseen alkoi lauantaina. Uudenmaan edustajat pitivät kokouksensa ja saimme melkein viisi senttiä paksun aloitekirjan iltalukemiseksi. En ehtinyt olla kokouksessa loppuun asti, koska Espoon keskuksessa oli kevätmarkkinat.

Lauantai päättyi lopulta iloon siitä, että espoolaiset ja Espoon Blues saivat ensimmäisen miesten jääkiekon SM-mitalin. Kultaahan Bluesin naisilla onkin jo roppakaupalla, joten on upeaa, että nyt miehetkin pääsivät mitalikantaan kiinni.

Nyt sunnuntaina olen valmistautunut tulevaan viikkoon. Maanantaina on kaupunginhallitus, missä esillä on mm. elinkaarihankkeet ja koulujen peruskoraus sekä jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Tämän lisäksi sateisen päivän ohjelmassa on synttärikutsut ja illalla tanssia TV:n ääressä.

Loma

Olimme viikonloppuna Riikassa, mistä alkoi minun ja lasten viikon mittainen kevätloma. Siinä siis selitys nyt vallitsevalle säälle, jonka en anna masentaa. Niin olen päättänyt.

Matkoilla tulee väistämättä tehneeksi havaintoja asioista, jotka mietityttävät muutoinkin. Riikassa oli käytössä tasataksa julkisissa kulkuneuvoissa. Kun ajattelee paikallista "palvelu"kulttuuria eli asiakkaille ei puhuta, eikä hymyillä niin se onkin ainoa mahdollisuus. Kertaakaan ei tarvinnut selitellä minne olemme menossa, eikä selvittää se maksaa.

Joka kerta matka maksoi 40 santiimia. Vertailun vuoksi todettakoon, että vanhassa kaupungissa tuoppi olutta maksoi 2,5 latia. Taas kerran olimme siis paikassa, missä julkisilla kulkeminen oli naurettavan halpaa! Jos pääkaupunkiseudun lippujen hinnat ovat keskitasoa Euroopassa - kuten meillä väitetään - niin missäköhän julkisilla kulkeminen on kalliimpaa?

Meillä on kaupunginhallituksessa pöydällä lausunto YTV:lle tulevaisuuden taksa- ja lippujärjestelmästä. Olen kannattanut ajatusta siirtyä tasataksaan, koska se lisäisi eniten joukkoliikenteen käyttäjiä. Sen pitäisikin olla päätavoitteemme, kun ajatellaan ilmasto- ja ympäristöasioita. Samalla pitää myös laajentaa edelleen raideliikennettä (varsinkin kaupunkirata Espoon keskukseen ja raide Histan kautta Lohjalle).

Riikan vanha kaupuki oli rakennettu tiiviisti, kuten monet muutkin vastaavan ikäiset kaupungit. Erilaiset ja eri-ikäiset talot olivat kiinni toisissaan ja katukuvasta muodostui mielenkiintoinen ja moni-ilmeinen. Menetin suuntavaistoni joka kerta kulkiessani ja kaipasin äärettömästi kunnon ruutukaavaa. Kaupungin sielu olivat kuitenkin ihanat puistot, jotka eivät vielä olleet heränneet loistoonsa. Olimme taas kerran liian aikaisin liikkeellä.

Kaupunkien laitamille sijoittuvat ostosparatiisit ovat rantautuneet meille maailmalta ja niitä on nykyään kaikkialla - myös Riikassa. Kävimme yhdessä sellaisessa mielenkiinnon vuoksi.

Pysähdyin taas kerran miettimään onko kehitys estettävissä vai mitä sille pitäisi tehdä? Käymme itsekin ostoksilla sellaisissa. Vaateostoksilla käymme lähes aina Sellossa, minne meiltä pääsee junalla 15 minuutissa. Ostokset on helppo tehdä, kun kaikki on saman katon alla, eikä tarvitse pelätä lasten joutumista autojen alle.

Näissä paratiiseissa on siis puolensa, mutta ne vaikuttavat lähikauppoihin, jotka taas ovat arjen sujuvuuden kannalta tärkeitä. Jos niiden lisääntymistä ei voi estää niin ainakin ostoparatiisien sijoittumista pitää ohjata vahvasti.

Juhlakuu

Tavaksi on jo tullut arvioida, kuinka vuoden alussa tekemäni lupaukset muuttuvat vai muuttuvatko todeksi tässä arkisessa elämässä. Täytyy myöntää, että tässä kuussa en yltänyt samalle liikunnan tasolle kuin vuoden alussa. On ollut liian monta hyvää tai huonoa syytä tehdä jotain muuta, eikä alkukuussa pitkittynyt flunssakaan sitä edistänyt.

Kulttuurinkin harrastus on melkein jäänyt TV:n katselemiseen. Olen hellyydellä seurannut, kuinka innoissaan mies on jääkiekkomatseihin eläytynyt. Nyt sentään viikonloppuna tempaisimme ja kävimme katsomassa Risto Räppääjän.

Elokuvaa esitettiin Tuomarilan vpk-talolla, jonka leffateatteri täytti 30 vuotta. Sen kunniaksi näytettiin erityisesti lasten mieleinen elokuva (hyvää tulevaisuustyötä), jota aikuinenkin katseli todella mielellään. Itse asiassa liikutuin lopussa siitä ajatuksesta, kuinka hienoja lastenelokuvia meillä Suomessa tehdään. Väinö oli elokuvasta innoissaan ja nauroi todella paljon elokuvan aikana.

Hyvää mieltä tämä kuu on sisältänyt aikalailla, koska olemme viettäneet oikeaa juhlakuuta. Olemme juhlistaneet avioliittoa, olleet todistamassa pienen lapsen nimenantoa, viettäneet Elsan synttäreitä ja sitten vielä itse siirryin uudelle vuosikymmenelle tässä elämässä. Väitän, ettei se keski-ikä kuitenkaan ihan vielä alkanut!

Syntymäpäivän johdosta nautiskelin vähän myös kuttuurista. Lauloimme illalla vanhoja hyviä biisejä ja lahjaksi sain runoja, joiden myötä olen yrittänyt uudelleen tutustua Bukowskiin. Tukka toki välillä pystyssä, mutta kyllä minä ne luen!

Hanna kysyi olenko jo riittävän vanha lopettamaan suunnittelemisen ja vastustamisen. Jälkimmäinen on kyllä vuosien myötä jäänyt vähemmälle, kuten ehdottomuus ylipäätään. Olen oppinut elämän monia sävyjä ja puolia.

Suunnitelmat sen sijaan ovat unelmien ja haaveiden sukua. Ei niitä saa lopettaa, niitä varten eletään. Samalla olen kuitenkin oppinut iloitsemaan ja nauttimaan siitä, mitä nyt on ja tapahtuu. Elämä toteutuu tässä ja nyt, eikä vasta "sitten kun" niin kuin nuorempana oli niin usein tapana ajatella. Onnea on nähdä se kaikki hyvä ympärillään, eikä tavoitella aina jotain uutta.

Menneitä

On päiviä, joilloin tulee pohtineeksi tavallista enemmän menneitä vuosia ja vuosikymmeniä. On vaikea sanoa meneekö aika nopeasti vai hitaasti. Paljon on kuitenkin tapahtunut.

Olen miettinyt onko elämäni mennyt niin kuin suunnittelin. Samalla sitä huomaa, kuinka erilailla on elämäänsä suunnitellut ja asioihin suhtautunut eri ikäisenä. Itse asiassa muistan enemmän asioita, joita olen vastustanut kuin halunnut. Se kai kuuluu nuoruuteen. Ja nyt pitänee melkein kaikkeen vastata että eipä se niin mennyt, ei.

Minusta ei tullut maatalon emäntää, mutta naimisiin menin, vaikka avioliittoa vastustinkin aikoinaan. Lapsiakaan ei pitänyt tulla, kun ihmisiä maailmassa on muutenkin liiaksi (maailman suurin ympäristöriski).

Asuntoasioissa olin aivan ehdoton: aioin asua aina vuokralla, koska en nähnyt omistusasumisessa mitään järkeä. Nyt olen tyytyväinen asuntovelallinen, mutta yritän edistää monipuolista asuntotuotantoa, jotta jokaisella meistä olisi mahdollisuus valita oman elämäntilanteen mukaan paras asumisratkaisu.

Oli myös aikoja, jolloin kansalaispalkalla eläminen työstä vapaana tuntui houkuttelevalta elämäntavalta. Oma ammatillinen identiteetti ja työn merkitys eivät olleet vielä valjenneet nuorelle tytölle. Edelleen olen toki sitä mieltä, ettei työ ja ammatti saa olla ihmisarvon mitta ja yhteiskunnassa on oltava tilaa niillekin, jotka ovat työelämän ulkopuolella. Samalla pitää muuttaa myös työyhteiskuntaa joustavammaksi, jotta yhä useampi pääsisi siihen mukaan.

Kun muutin Tampereelle lähes 20 vuotta sitten, uskoin vakaasti jääväni sinne. Olin jo aiemmin päättänyt, etten koskaan muuta Helsinkiin. Se on liian iso kaupunki minulle. Tänä kesänä tulee kymmenen vuotta siitä, kun tulin käymään muutamaksi kuukaudeksi Espooseen. Olen viihtynyt hyvin, mutta töitä tässä on pitänyt viime vuodet tehdä, etten muuttuisi helsinkiläiseksi muuttamatta minnekään!

Neljännes elämästäni on kulunut Espoossa, missä minusta on tullut vaimo ja kahden lapsen äiti. Nämä vuodet ovat olleet todella tärkeitä ja ihania, vaikka toisinaan raskaitakin. Omien lasten kehitystä on ollut niin ihana seurata yhdessä oman miehen kanssa.

Elokuussa taas tulee 20 vuotta siitä, kun astuin sisälle Lahden työväentalon ovesta ja kerroin haluavani liittyä puolueeseen. Halusin päästä politiikan otsikoiden taakse ja tutustua ihmisiin, joita äänestän. Vielä silloin ei mieleeni tullut, että olisin joskus itsekin ehdokkaana. Nyt siis puolet elämästäni on kulunut politiikan parissa tavalla tai toisella. Se on oikeasti uskomattoman paljon aikaa, mutta on se paljon antanutkin. Sen miehenkin ;)

Eräässä tilaisuudessa kuvattiin hyvän elämän neljää osa-aluetta, jotka ovat ihmissuhteet ja perhe, työ, terveys ja salainen onni. Viimeinen on niitä asioita, joista ei edes oikein kehtaa kertoa nauttivansa. Minulle sinne kuuluu politiikka (kaikesta huolimatta) ja sitten on tietysti se pieni tilamme Sysmässä, jonne pääsemme kesällä ja mitä odotan innolla. Minusta ei tullut maatalon emäntää, mutta tuli pienen mökin emäntä sentään.

Uskomattoman paljon asioita olen saanut, joista olen onnellinen.

Asuntorakentaminen laadukasta metroradan varrellakin

Keskiviikon (12.3.2008) Länsiväylässä Jouko Niemelä nostaa esiin jälleen kerran huolen siitä, millaista asumista metro tuo tullessaan. Hänen mukaansa tiivis rakentaminen tarkoittaa betonikasarmeja entisen Itä-Saksan malliin.

Näin ei tietenkään ole, koska elämme eri aikaa, eri maassa ja asetamme yhdessä aivan toisenlaiset vaatimukset uudelle asumiselle.

Metropäätös ei määrää sitä, millaista uusi rakentaminen on radan varressa tai muuallakaan Espoossa. Pian hyväksyttävä yleiskaava sen sijaan ohjaa kaavoitusta ja rakentamista. Siinä asuntoalueiden luonnetta on eroteltu kerrostalovaltaisiin alueisiin, tiiviin ja matalan asumisen alueisiin sekä pientaloalueisiin. Osa alueista on merkitty säilyviksi ja osa tiivistyviksi alueiksi.

Asemakaavoituksella määrittelemme uusien alueiden laatuvaatimukset. Usein asemakaavan liitteeksi on valmisteltu sitova kortteli- ja lähiympäristösuunnitelma, joka vielä täydentää kaavamääräyksien vaatimuksia mm. julkisivumateriaaleista. Määrätietoinen toiminta on tuottanut myös tulosta. Esimerkiksi Kulovalkean rakenteilla olevaa aluetta rantaradan varressa on moni kehunut.

Suomi on itse asiassa omalaatuinen maa. Me asumme harvassa ja samalla olemme eurooppalaisittain hyvin kerrostalovaltainen maa. Meillä kerrostalovaltaisuus ei ole siis tarkoittanut tehokasta maankäyttöä, vaikka se sellaiseksi mielletäänkin.

Tiivistämistä taas pelätään tai sillä pelotellaan juuri siksi, että ajatellaan sen tarkoittavan mahdollisimman korkeiden talojen rakentamista jokaiselle viheralueelle, mitä se ei tietenkään tarkoita. Ja kuten vertailu muihin maihin ja kaupunkeihin osoittaa, tiiviisti voi rakentaa, vaikka se tarjoaisi jokaiselle mahdollisuuden omaan pihaan, mistä moni ihan oikeutetusti haaveilee.

Eräs kuntaliiton asiantuntija totesi joku aika sitten, että jokainen suomalainen kaupunki on palveluiltaan kokoaan heikompi, koska ne ovat niin hajanaisia. Tiiviimpi yhdyskunta olisi elävämpi palveluiltaan, ilmaston ja ympäristön kannalta kestävämpi ja perheiden ajankäytön kannalta parempi. Nämä ovat mielestäni perusteltuja tavoitteita hyvälle yhdyskuntasuunnittelulle.

Jaana Leppäkorpi
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Tuomarila


Kirjoitus on julkaistu 23.3.2008 Länsiväylässä. Kuvassa Kulovalkean uusia taloja.

Kevään aurinkoinen juhla

Hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa!

Teoista syntyy uskottavuutta

Espoon keskuksen asukkaiden keskuudessa aseman kunto on ollut pitkään yhteinen ja jatkuva murheen aihe. Myös erilaisissa kyselyissä Espoon asema ja sen kunto ovat asioita, jotka eniten harmittavat kaikkia espoolaisia.

Espoon asema on ikään kuin eteinen, mihin moni vieras ensimmäisenä astuu tullessaan Espoon kaupungin hallinnolliseen keskukseen. Aseman kunnon perusteella asukas, vierailija tai yhteistyökumppani muodostaa käsityksensä koko Espoon kaupungista, siksi asema on saatava arvoiseensa kuntoon.

Näistä syistä Keski-Espoon demarit tempaisivat lauantaina 1.3. aamupäivällä ja siivosimme aseman roskista. Saimme tempauksesta palautetta, joka on harvinaislaatuista politiikan parissa. Eräs monilapsisen perheen äiti totesi toimintamme olevan parasta, mitä on koskaan politiikassa mukana olevien nähnyt tekevän. Moni kansalainen jakaa varmasti hänen ajatuksensa.

Yllättävän moni ohikulkija pysähtyi oma-aloitteisesti keskustelemaan aseman kunnosta, sen parannustarpeista ja muistakin ajankohtaisista kysymyksistä. Tämä herättää pohtimaan, miten ja milloin politiikassa mukana olevat ovat helpoimmin lähestyttäviä ja mistä syystä. Tuntuu, että konkreettisen toiminnan kautta kunnallispolitiikassa aktiivisesti toimiva on helpommin kohdattavissa ja uskottavampi. Vastaanotto tuskin olisi ollut yhtä hieno, jos olisimme olleet asemalla jakamassa vain esitteitä ja lentolehtistä, missä olisimme vaatineet samoja asioita kuin nyt.

Konkreettinen toiminta avaa myös silmiä. Jokainen yhdistyksemme jäsen kulkee kyseisellä sillalla usein, mutta harjan varressa roskan määrän huomasi selvemmin kuin koskaan. Työn tohinassa syntyi myös esityksiä, joita on syytä viedä eteenpäin. Huomasimme kuinka vähän sillalla on roskakoreja tai tuhkakuppeja.

Espoon asema on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka huono kunnossapito synnyttää välipitämättömyyttä. Roskat makaavat maassa usein monta päivää, sillan ikkunat ovat pesemättömiä, eikä seinillä olleita piirustuksia ole poistettu. Nyt kun asemaa ollaan kunnostamassa, on tärkeää, että kiinteistönhuoltoon panostetaan.

Omalla tempauksellaan Keski-Espoon demarit halusivat nostaa esiin myös asukkaiden ja meidän jokaisen oman vastuun lähiympäristömme viihtyisyydestä. Kun tulevaisuudessa asemasta huolehditaan paremmin, se toivottavasti vaikuttaa myös roskaamiseen. Negatiivinen kehä muuttuu positiiviseksi ja aseman ilme pysyy parempana kuin koskaan.

Yhdessä tekeminen vahvistaa myös yhdistyksessä toimivien jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta. On erilaista olla ja puhua asioista ilman kokouksissa olevaa asialistaa. Keskustelu on vapaampaa kuin pöydän ympärillä. Politiikan pitää olla myös toisinaan hauskaa. Puolueosastossa pitää olla hyvä tunnelma, jotta syntyy ideoita ja mukavaa toimintaa. Saimme tempauksesta uutta voimaa ja intoa tehdä yhdessä työtä oman alueemme parhaaksi. Yhteinen työ toi hyvää mieltä myös osallistujille.

Keskustelussa puolueen jäsenten vaikutusmahdollisuuksista on liian vähän kiinnitetty huomiota paikalliseen toimintaan. Kunnissa tehdään suurin osa päätöksistä, jotka vaikuttavat meidän kaikkien viihtymiseen, arjen sujuvuuteen ja hyvinvointiin. Tähän työhön puolueen, puolueosastojen ja meidän jokaisen tulisi houkutella uusia toimijoita erilaisin keinoin näkymällä ihmisten parissa.

Demokratian monet konstit

Tänään oli viimeinen päivä pistää äänestylippu postiin HOK-Elannon edustajistovaaleissa. Oma lippuni meni jo aikaa sitten, mutta harmikseni en ehtinyt äänestää netissä, joka olisi ollut näissä vaaleissa mahdollista. Se olisi ollut minulle ensimmäinen nettiäänestys ja olisin halunnut kokea sen! Kannatan sähköisen äänestämisen mahdollistamissa kaikissa vaaleissa.

Ymmärrän kritiikin, joka sähköiseen äänestämiseen liitetään. Voi olla, että joku äänestäisi siten, että joku vieressä vaikuttaisi asiaan liiaksi. Kaikissa järjestelmissä on aukkoja ja ongelmia. Tässä nykyisessä yksi suurimmista pulmista on äänestysinnon jatkuva lasku ja siihen pitäisi minusta vaikuttaa kaikin keinoin. Mitä helpompaa sitä varmemmin yhä useampi äänestäisi. Jos äänestää voisi omalla koneella, ei voisi ainakaan vedota kiireeseen, sateeseen tai sopimattomiin vaatteisiin.

HOK-Elannon vaalien nettiäänestys osoittaa rohkeutta. Samaa voisi kokeilla myös SDP:ssä. Jäsenäänestys puheenjohtajasta olisi luontevaa viedä nettiin, eikä pelkästään työväentalojen uurnille. Samoin järjestelmää tulisi kehittää siten, että joistain olennaisista asioista voisivat kaikki jäsenet ottaa kantaa. Asioista äänestäminen edellyttäisi tosin huolellista valmistelua ja harkittuja vaihtoehtoja. Se edellyttäisi kovaa työtä, joka tuottaisi varmasti myös tulosta: tekisi puolueesta kiinnostavan ja uskottavan vaikuttamisen paikan.

Demokratian vahvistaminen vaatii muutakin kuin äänestysaktiivisuuden nostoa. Kansalaisia tulee houkutella vaikuttamaan asioihin silloin, kun niitä valmistellaan. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen osallistumisjärjestelmä tarjoaa todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia tulevaisuuden kunnan ja asuinympäristöjen suunnitteluun. Muilla hallinnonaloilla ei vastaavaa ole. Miksiköhän?

Tulevaisuuden kansalaisyhteiskuntaa rakennetaan tänään päiväkodeissa ja kouluissa. Niiden tavoitteina on lasten kasvattaminen aktiiviseen kansalaisuuteen ja kyllä se tehtävä meille vanhemmillekin kuuluu.

Pari kuukautta sitten oli liikuttavaa kohdata lapsen usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa, kun päiväkotimatkallamme käynnistyi rakennustyömaa (kuvassa). Väinö ajatteli, että jos hän menee kertomaan rakennustyömiehille, kuinka tärkeitä alueen puut ovat, ne ilman muuta säilytetään. Oli kurjaa kertoa, että se oli jo myöhäistä ja itkuhan siitä tuli. Lapsille pitää antaa myös toisenlaisia kokemuksia.

Omassa päiväkodissamme on juhlittu ja tutkittu Espanjaa koko talven ajan, koska lapset ovat olleet siitä kiinnostuneita. Viime viikolla Espanja-juhlassa oli formulakisat ja helleasut. Sen jälkeen meillä kotona on ollut pelkkää Espanjaa aamulla ja illalla. Olemme oppineet, että Espanjassa on aina lämmintä ja laulu soi. Se on pieni osoitus siitä, kuinka päivähoidossa lasten kuunteleminen tuottaa paljon iloa.

Pienistä kokemuksista kasvaa vahva tunne: usko ja kyky vaikuttamiseen, halu toimia aktiivisesti.

Ihana talvi ja Espoon kaikki asiat

Kalenterin mukaan lauantaina alkoi kevät ja sunnuntaina tulikin oikea talvi. Olipa ihanaa nähdä kerrankin pihan kaikki lapset lumileikeissä. Lapset laskivat mäkeä, hiihtivät ja lumesta syntyi tunneli ja dinosaurus. Samalla pihan aikuiset pohtivat mahtaako tätä iloa kestää muutaman tunnin vain pari päivää. Toivomme jälkimmäistä.

Dinosaurus syntyi pihalle Väinön ja Petrin yhteistyönä. Nuo kauan sitten eläneet hirmuliskot ovat pojan mielessä yötä päivää. Hän on pohtinut sitä, koska ne elivät, selvittänyt mistä me niistä tiedämme ja kuinka erilaisia liskoja maapallolla on oikein ollut.

Joku aika sitten päiväkodissa oli keskusteltu lasten kanssa ikävästä. Elsa ja moni muu lapsi kertoi kaipaavansa päivän aika vanhempiaan. Kun oli tullut Väinön vuoro kertoa, oli hän todennut ikävöivänsä sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia. Poika kuulemma herättää aivan omanlaisia keskustelunaiheita ryhmässä ;)

Torstaina oli postilaatikkoon tungettu kolme isoa ja paksua kirjekuorellista paperia. Siinä oli maanantain kaupunginhallituksen esityslista liitteineen. On siinä ollut luettavaa! Näyttää olevan täysin mahdotonta rytmittää asioiden käsittelyä siedettäväksi. Se on demokratian kannalta hyvin kyseenalaista.

Listalla on kaikkiaan 25 asiaa, joista osa tämän valtuustokauden tärkeimpiä, joita pitäisi oikeasti vielä voida pohtia ja puhua. Ainakin asioiden vaikutuksista ja jatkotoimenpiteista pitää keskustella. Saa nähdä kuinka se onnistuu.

Tässä osa asioista, joita pitäisi maanantaina saada hyviä päätöksiä aikaiseksi:

- pääkaupunkiseudun yhteistyössä syntyneet raportit mm. seutuyhteistyöstä, omistajapolitiikasta, MAL-asioista sekä joukkoliikenteen järjestämisestä

- valtion ja seudun kuntien välinen sopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi (millä keinoin Espoo selviää siitä?)

- pääkaupunkiseudun ilmastostrategia

- Etelä-Espoon yleiskaava

- Histan osayleiskaava

- Leppävaaran urheilupuiston asemakaavan muutos, joka mahdollistaisi hiihtoputken toteuttamisen alueelle (asiasta on tullut paljon palautetta)

Ilmastostrategia ja siihen sitoutuminen on todella tärkeä kokonaisuus, johon valtuustossakin on syytä paneutua huolella. Samalla moni noista listalla olevista asioista eittämättä liittyy vaikuttaa siihen. Miten esim. Histan suunnitelmissa luodaan edellytyksiä joukkoliikenteellä kulkemiseen? Onko rantaradan varrella olevat mahdollisuudet kartoitettu riittävällä tavalla, vai onko siellä vielä mahdollisuuksia, joita ei ole huomattu.

Listan asioiden lisäksi itselläni on vielä esitys ylimääräiseksi asiaksi, joka koskee tulevien pienten koululaisten tuen tarvetta ja avun saamisessa ilmenneitä alueellisia eroja. Toivon, että siitäkin asiasta edes muutaman sanan saatamme kokouksessa vaihtaa.