perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Hyvää ja rauhallista joulua



On aika laittaa kone kiinni, hiljentyä ja nautiskella hetkistä perheen kanssa, kiireettömistä aamuista ja hyvästä ruuasta. Kylläpä tätä onkin odotettu. Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta!






torstaina, joulukuuta 14, 2006

VR aikatauluun

Sain sähköpostitse linkin adressiin, jossa vaaditaan junien pysymistä aikataulussa. Varsin aiheellinen vetoomus, jonka kävin allekirjoittamassa ja se löytyy netistä osoitteesta:

http://www.adressit.com/junaliikenne

Vaikka tuossa sanotaankin, että erityisen hankala tilanne on pääradalla (tekijä asuu Järvenpäässä) niin kyllä tuo sama asia riepoo rantaradallakin. Muistan vielä kuinka hämmästynyt olin ensimmäisenä syksynä muutettuani Espooseen, kun koko junaliikenne oli sekaisin vain sen takia että lehtiä oli pudonnut puusta. Ja niinhän se on, että aina ne junat ovat myöhässä, jos lunta sataa tai on pakkasta tai toisinaan ihan ilman mitään erityistä syytä.

Joku aika sitten olin todella närkästynyt, kun päätin matkustaa töihin junalla ja matkan piti kestää kaksi minuuttia. No, kun juna oli lähtenyt meidän asemalta seuraavalle se ehti kulkea noin 200 metriä ja pysähtyi. Kuulutuksessa kuulimme, että edellinen juna oli mennyt rikki ja se piti työntää seuraavalle asemalle. Matkaan kuluikin 20 minuuttia!

Toki edellinen juna pitää työntää, mutta miksi ihmeessä yhdessäkään opastetaulussa ei kerrottu, että tuo kyseinen juna myöhästyy? Miksi kukaan ei varoittanut siitä jo asemalla, että olisin voinut valita toisen kulkuneuvon? Sitä samaa ihmettelivät muutkin matkustajat ja sitä olen ihmetellyt aikaisemminkin, kun nämä ongelmat eivät aina tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kun kerran asemille on opastetaulut tehty, pitäisi niitä osata käyttää muuhunkin kuin sen kertomiseen, että tulevaa Turun junaa olisi syytä varoa.

Motkotin tästä myös YTV:n edustajille konsernijaoston kokouksessa ja he olivat tietysti kanssani samaa mieltä ja moittivat VR:ää. Samalla kuulin, että muutaman vuoden päästä asemien opastejärjestelmä ollaan uusimassa, joten ehkä sitten saamme ajankohtaisempaa tietoa junien aikatauluista ellei sitten sitä ennen tapahdu ihme ja junat ala pysyä aikataulussa.

Ihmettä odotellessa saattaa vain käydä niin, että moni äänestää "jaloillaan" ja vaihtaa omaan autoon, kun julkinen liikenne palvelee niin huonosti. Ja se on huonompi juttu se.

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Kun ei edisty niin ei edisty

Olin tänään maakuntavaltuuston kokouksessa, missä hyväksyttiin maakuntaohjelma tuleville vuosille. Siinä on tavoiteita siitä, kuinka maakuntaamme tulisi kehittää, jotta alueemme hyvinvointi ja kilpailukyky paranisivat.

Ohjelmassa on kaikkiaan kuusi painopistealuetta, joista itse pidän tärkeimpänä asumista. On kuitenkin turhauttavaa todeta, etten usko ohjelman keinovalikoiman pystyvän todellisiin muutoksiin tässä kaikkein kipeimmässä ongelmassamme. Ihan hyviä asioita siinä toki on, kuten mm. alueen kehityskuvalla täydennetään maakuntakaavan maankäytön ohjausta ja toisaalta tarkoitus on tehdä selvitystä tarvittavista asuntotavoitteista. Hyvä asuminen 2010 -ohjelma kuulostaa mielenkiintoiselta.

Asuntotilanteen tukaluus kuitenkin jatkuu, eikä konkreettisia tuloksia ihmisten arjessa näy eli vuokra-asuntojen saaminen on edelleen vaikeaa, eikä asuntojen hintakehityksessä näy muutosta. Mistä oikein on kyse? En suostu uskomaan, etteikö markkinoihin ja tilanteeseen voisi vaikuttaa, jos tahtoa olisi.

Tässäkin tapauksessa on siis kyse tahdon puutteesta, haluttomuudesta vaikuttaa markkinoihin ja toisaalta toki tehtävän vaikeudesta. Meillä on pitkä perinne sille, että asuntopolitiikka on ollut muille tavoitteille alisteista esim. omistusasumista suosittiin aikanaan, jotta säästämisaste saatiin pidettyä korkealla.

Vaikealla asuntolanteella on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme ja arjen toimivuuteemme kuten myös työllisyystilanteeseemme ja sitä kautta hyvin selkeästi koko seudun kilpailukykyyn. On se kumma, ettei silti veljet ja siskot oikealla ymmärrä, että jotain tarttis oikeasti tehdä!

Samaisessa ohjelmassa on nostettu esiin myös ammattitaitoisen työvoiman riittävyys ja siinä esitettiin, että oppilaitosten aloituspaikkoja pitää alueella lisätä. Näinhän se on: Uudellamaalla on niin paljon nuoria, että ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja AMK-puolen aloituspaikkoja tarvitaan todella lisää. Siitä ei kukaan ole täällä eri mieltä.

Happamia ajatuksia minussa kuitenkin herätti se, kuinka ohjelmassa puhutaan hoiva-alan tilanteesta. Ensiksi siinä todetaan, että"koulutettua sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon työvoimaa on, mutta.." ja sitten "suuri haaste onkin saada nämä ihmiset työhön terveydenhuoltoon." Joopa joo! Kai sosiaalialan ihmiset pitäisi saada sosiaalialalle töihin ja missä ihmeessä se koulutettu työvoima sillä puolella oikein on?

On niin pirun tyypillistä, että vaikka puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta niin tarkoitetaankin vain jälkimmäistä. Sosiaalinen jää liian usein terveydenhuollon varjoon ja näin esim. sosiaalityön järjettömän vaikea työvoimatilanne ei saa tarpeellista huomiota osakseen.

Uudenmaan liiton tehtävä on alueen edunvalvonta valtion suuntaan ja kyllä sen mielestäni tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös sosiaalityön tilanteeseen, kun maassa valmistuu vain reilu sata ammattilaista vuodessa. Kyllä myös yliopistoihin on uskallettava vaatia lisää aloituspaikkoja. Sosiaaliset ongelmat ovat maassamme kasvaneet, mutta erityisen hankalia ne ovat kaupungeissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla.

Tällaisia ajatuksia tämä kokous tänään herätti..

***
Eilisessä KH:ssa oltiin muuten ihan samojen asioiden äärellä. Pöydälle jäi esitys yhdistää EVTEK ja Stadia uudeksi uljaaksi ammattikorkeakouluksi, joka olisi enemmän kuin osiensa summa ja tarjoaisi näin laadukkaampaa opetusta ja vastaisi aikaisempaa paremmin työelämän tarpeisiin. Taustalla on myös taistelu aloituspaikoista, sillä opetusministeriö laittaa ensi huhtikuussa osan niistä uusjakoon.

Tämä on myös ensimmäinen konkreettinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja sen hedelmiä. Esitys on jo Vantaan kaupunginhallituksen hyväksynnän saanut ja niin kai meilläkin käy. Perusteita hyväksyä esitys on, vaikka moni vaikea yksityiskohta onkin vielä ratkaisematta.

Saimme eilen myös selvityksen pääkaupunkiseudun asuntotyöryhmistä. Toisessa on keskitytty laatikkoleikkiin (mitä jos kaikkien kuntien kaikki asuntoyhtiöt, asuntotoimistot ja rekennuttaminen laitettaisiin yhteen), eikä sieltä ole luvasssa konkreettisia esityksiä vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi, vaikka pitäisi. Espoossa asunnon hakijoiden määrä on kasvanut selvästi ja suuri osa heistä on pienituloisia, alle 35-vuotiaita, yksinäisiä ja työssäkäyviä.

Toinen hanke, jonka tehtävänä on miettiä maankäyttöä, liikennettä ja asumista taas on ylisuurissa sfrääreissä eli se on viime kuukaudet valmistellut laajaa kilpailua Helsingin seudun kehityskuvasta vuonna 2050. Eli sekin lentää kaukana konkretian yläpuolella.

Onko siis ihme, että epätoivoa on ilmassa ja samalla myös vahva epäusko valkoiseen jouluun on vallannut alaa mielessäni.

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Työ jatkuu

Syksy on aikaa, jolloin on erilaisia kokouksia, missä jaetaan vastuuta ja tehtäviä uudelleen. Se on myös aikaa, jolloin voi itse miettiä tekemisiään ja sitä mitä tahtoo tehdä. Tänä vuonnakin olen tätä pohdintaa tehnyt ja päätynyt jatkamaan erinäisissä tehtävissä.

Keski-Espoon demareissa olen ollut jo vuosia varapuheenjohtajana. Viime vuonna saimme uuden ja reippaan puheenjohtajan Jukka Hämäläisen, jonka kanssa yhteistyö on helppoa ja mukavaa. Muutoinkin paikallisessa yhdistyksessämme on rento meininki, joten mukana on oikeastaan kiva olla. Kokouksia on noin kerran kuukaudessa ja keskustelemme aina myös Espoon ja Espoon keskuksen asioista. Usein olen myös saanut hyvää palautetta siitä, mitä kylällä puhutaan.

Ensi kevään eduskuntavaaleihin valmistaudumme poikkeuksellisissa merkeissä, sillä pitkästä aikaa meillä on oma ehdokas: Miranda Vuolasranta. Mukava ja huumorintajuinen ja erittäin vakuuttavan kansainvälisen kokemuksen omaava ihminen. Hänen vaalikampanjansa on jo käynnissä ja ensi lauantaina Miranda tarjoilee kahvia Espoontorilla Arja Alhon kanssa.

Keski-Espoo -seurassa olen ollut mukana myös jo vuosia. Olin joskus sihteeri, mutta nyt olen vain johtokunnan jäsen ja jatkan siinä pestissa myös seuraavat kaksi vuotta. Seura on siitä hyvä porukka, että siinä on mukana myös paikallisia toimijoita useammasta poliittisesta ryhmästä. Meitä yhdistää halu kehittää omaa asuinaluettamme ja siinä onnistuaksemme tarvitaan yhteistyötä.

Seuralla on aina ollut positiivinen asenne muutoksiin. Se ei ole asettunut vastustamaan erilaisia hankkeita, mutta on omalta osaltaan vaatinut suunnitelmilta laatua oli sitten kyse kaupparakennuksesta tai uimahallista. Sellainen linja sopii minulle. Muutos voi olla myös mahdollisuus ja se kuuluu kaupunkiin.

Eilen oli demareiden kunnallisjärjestön kokous, jossa päätimme ketkä jatkavat seuraavat kaksi vuotta kaupunginhallituksessa. Sähköinen keskustelu ennen kokousta oli osittain hyvinkin tyrmäävää varsinkin minua kohtaan, mutta lopullinen päätös jäsenten osalta oli yksimielinen. Toki se tuntui hyvältä.

Itse koen, etten ole vielä päässyt täysipainoisesti kaupunginhallituksen ja konsernijaoston työhön sisään, en tosin pidä itseäni harjoittelijanakaan. Uuden oppiminen vie kuitenkin aina aikansa ja uutta tässä totisesti on ollut. Työtä on helpottanut se, että meillä on ollut oikeastaan erinomainen tiimi kaupunginhallituksessa ja kun politiikka on todella joukkuepeliä niin tässä joukkueessa on moni asia ihan oikeasti kohdallaan. Olemme tehneet työnjakoa, on luottamusta ja on osaamista. Parempia tuloksia lupasimme ja siihen myös pyrimme.

Näiden lisäksi työ valtuustossa ja maakuntavaltuustossa jatkuu koko vaalikauden. Lehdissä on jo pohdittu sitä kenestä tulee demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja. On tietysti hienoa, että minunkin nimi on tässä yhteydessä noussut esiin. Pyydettäessä mietin asiaa ja lopulta päädyin ajattelemaan sitä positiivisesti, en kuitenkaan erityisen innokkaasti onhan minulla totisesti töitä ja vastuuta jo nytkin riittämiin. Toivon kuitenkin, että ryhmä saa miettiä ja oikeasti miettii asiaa rauhassa. Meillä on useita päteviä ihmisiä, joten eiköhän me tässäkin vielä hyvään ratkaisuun päästä. Päätöksen aika on tammikuussa.

Joulukuussa on vielä tämän jälkeen tänään talousarviovaltuusto ja yksi valtuuston kokous reilun viikon päästä, maakuntavaltuuston kokous ensi viikolla sekä pari kaupunginhallituksen kokousta. Silti tuntuu, että hieman tässä alkaa jo helpottaa. Hyvä niin.

Menneellä viikolla huusimme kotimatkalla lapsien kanssa ääneen lunta, mutta kukaan ei sitä pyyntöä kuullut ainakaan tähän päivään mennessä. Harmi, sillä kaikki olisi helpompaa ja mukavampaa, jos olisi oikea talvi ja lunta ja sitä kautta valoisampaa.

Uskoani valkoiseen jouluun en kuitenkaan ole vielä menettänyt.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Espoon omistajalinjaukset

Syksyn isoista asioista omistajapolitiikka on tänään menossa eteenpäin kaupunginhallituksessa. Viimeinkin, sillä konsernijaostossa me olemme näitä asioita puinneet viime keväästä. Kokonaisuus muodostuu kolmesta eri osasta: tilaaja-tuottaja-kysymyksestä, omistajapolitiikasta ja hyvän hallinnon linjauksista. Viimeinen tarkoittaa sitä, miten, kuka ja kuinka kaupunki linjaaa ja ohjaa omistajapolitiikkaansa.

Työtä tämän asian eteen siis olemme tehneet, papereita on luettu riveiltä ja niiden välistä ja aika hyvän kokonaisuuden saimme aikaiseksi. Toivottavasti asia myös kaupunginhallituksessa etenee hyvässä hengessä kohti valtuustoa.

Tilaaja-tuottaja -malli ja mahdolliset liikelaitokset
Tampere alkaa olla jo kuuluisa siitä, että siellä tehdään hallinnolliset ratkaisut aina viimeisen päälle ja muutokset ovat isoja. Me muut voimme sitten seurailla ja ottaa oppia. Onneksi siis Espoo ei aina ole se edelläkävijä, vaikka itseään sellaisena mainostaakin. Nytkin Tampereella on otettu tilaaja-tuottaja -malli käyttöön niin, että sinne on tulossa tilaajalautakunnat ja tuottajajohtokunnat.

Näin pitkällä ei Espoossa siis mennä, mutta tilaajaroolia on tarkoitus terävöittää, koska kaupunki joka tapauksessa ostaa palveluita. Jotta kilpailutus näissä tilanteissa onnistuu pitää kunnolla määritellä palvelun laatukriteerit eli mitä kaikkien tarjoajien tulee täyttää. Kaupunki on myös valmis lisäämään omia palveluitaan silloin, kun markkinat eivät toimi.

Meille demareille kaupungin ydin on omien palveluiden tuottaminen ja niiden laadusta huolehtiminen. Hyvää laatua tuo osaava, pysyvä ja arvostettu henkilökunta. Me emme jaa niitä ajatuksia, että vain yksityinen olisi tehokasta, laadukasta ja kysyttyä palvelua. Yksityinen palvelu voi kuitenkin täydentää kunnan omaa palveluvalikoimaa.

Julkisen ja yksityisen toiminnan idea on eri: yksityisen tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa, julkinen taas vastaa niistäkin, joista yksityinen ei pysty tai halua. Julkinen ei voi rajata asiakkaitaan samalla tavoin, julkinen ei valikoi asiakkaitaan.

Tässä yhtälössä kolmannen sektorin rooli ja tulevaisuus huolettavat. Järjestöt eivät saa jäädä jalkoihin, sillä niiden työ on ollut arvokasta monella eri saralla. Kolmas välittää ja osaa aivan erityisellä tavalla.

Ruokapalvelveluiden ja tilahallinnon kohdalla on keskusteltu myös liikelaitostamisesta, mitä henkilökunta vastustaa kovin ja virkamiesjohto ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Pelko tulevaisuudesta on varmasti aiheellinen ja me päättäjät olemme tässä välissä. Paineet ovat molemmilta suunnilta kovat ja siksi olemme linjanneet, että päätökset liikelaitoksista tehdään ensi vuonna ihan normaalin valmistelun pohjalta, jolloin päättäjät pääsevät rauhassa punnitsemaan perusteluiden kestävyyttä ja eri näkökulmia.

Omistamisen viisaus
Monella meistä on arjesta kokemusta siitä, kuinka omistaminen tuo vaikutusmahdollisuuksia, päätösvaltaa ja on usein myös edullisin ratkaisu hankkia erilaisia asioita. Jos omistat, voit tehdä muutoksia, korjata, kehittää tai jopa myydä.

Tietenkään kaupunki ei ole olemassa omistaakseen seiniä, lattioita tai rakennuksia, vaan tuottaakseen palveluita. Toisaalta taas palveluita ei voi tuottaa ilman toimivia tiloja ja siksi niitä tarvitaan. Arkielämän kokemukset pätevät myös kaupunkiin omistajana. Kaupunki saa vielä lainaa edullisemmin kuin tavallinen kuntalainen, joten lainallakin omaan omistukseen hankkiminen on usein viisaampaa kuin muilla tavoin tilojen toteuttaminen.

Espoossa on viime vuosina toteutettu useita ns. ppp-hankkeita, joista nykyisin puhutaan elinkaarimalleina. Käytännössä se tarkoittaa, että yksityinen toimija rakentaa ja ylläpitää tiloja kaupungille, joka taas maksaa käyttömaksussa vuokran lisäksi rakentamisesta, korjaamisesta yms. toiminnoista.

Maksussa on myös aina yksityisen toimijan voiton rahoittaminen mukana. Voitto toteutettujen hankkeiden sopimuksissa on ollut noin 8 %. Aika iso raha kun vertaa sitä lainojen korkotasoon, eikö? Jo nyt tilinpäätöksissä pitää myös kirjata tiedot pitkäaikaisista sitoumuksista, eikä vain lainoista, sillä nekin vaikuttavat arvioihinkunnan taloudellisesta tilasta. Nekin laskut on maksettava tapahtui mitä tahansa.

Meillä näitä hankkeita ovat mm. Sellon ja Omenan kirjastotilat, Kuninkaantien lukion ja Keski-Espoon uimahalli sekä Kilon terveysasema. Näistä kaupunki on tehnyt vuosikymmenien sopimukset, joita ei tulevatkaan päättäjät voi muuttaa. Kädet on sidottu aivan toisella tavoin kuin omien tilojen suhteen.

Nyt esillä olevassa asiakirjassa on todettu, että "kaupungin pitkäaikaisessa palvelutuotannossa tarvittavat niihin tarkoituksiin erityisesti suunnitellut kinteistöt toteutetaan pääasiassa kaupungin omaan omistukseen". Jos tämä periaatteellinen linjaus tulee valtuuston päätökseksi, voimme olla todella tyytyväisiä. Se olisi hyvä ohjenuora tulevaisuuteen.

Kuka laivaa ohjaa?
Espoo on mukana useissa eri yhteisöissä ja se omistaa myös osia tai kokonaan erilaisia yhteisöjä, yhtiöitä ja säätiöitä. Miten Espoon ääni ja tahto näissä yhteisöissä toteutuu ja kuka sitä tahtoa määrittää ja toteuttaa, määrittellään asiakirjassa, jota on kuvattu konserniohjaus ja hyvä hallinto.

Konserniohjauksen terävöittäminen on varmasti tarpeen ja tiedon kulku on ikuisuuskysymys, jonka parantaminen on varmasti tarpeen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi virkamiehet esittivät meille, että jatkossa merkittävien yhteisöjen (mm. HUS; YTV) olisi valittu hallituksiin virkamiehiä päättäjien sijaan.

Tämä olisi sekoittanut työnjakoamme, joka lähtee siitä, että virkamiehet valmistelevat ja sen perusteella demokraattisesti kuntalaisten valitsemat päättäjät päättävät. Jotta kuntalaisten ääni kuuluisi päätöksenteossa on tärkeää, että erilaiset toimielimet (hallitukset, lautakunnat, johtokunnat ym.) on koottu erilaisista ihmisistä. Näiden ihmisten erilaiset kokemukset, näkemykset ja viisaus pyrkiä hyviin päätöksiin yhdessä takaavat meille hyvän hallinnon, vaikka se ei aina miellyttäisikään virkamiehiä tai joskus se pakottaisi virkamiehet ajattelemaan toisin.

Toinen esitys, jonka tyrmäsimme oli se, että kaupungin edustaja, joka toimisi jossain tilanteessa vastoin kaupungin toimiohjeita, erotettaisiin. Erilaisille ideologisille linjauksille tässä ei olisi jäänyt paljoa tilaa. Tätä emme hyväksyneet. On kuitenkin perusteltua, että kaupunki antaa toimiohjeita omistajapoliittisesti tärkeistä asioista ja niitä valmistelee konsernijaosto.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää vaalia. Ja siitä näissä asioissa on kysymys, vaikka omistajapolitiikka kuulostaakin etäiseltä ja tylsääkin tylsemmältä.



torstaina, marraskuuta 30, 2006

Voihan markkinat!

Fortum yllätti sitten vielä rankemmin tällä viikolla. Ensiksi maanantaina meille valtuutetuille maalattiin kuvaa sähkömarkkinoista, joiden perusteella hinnan korotus oli aivan välttämätön ja perusteltu. Itse asiassa meille kerrottiin, että käyrät ovat sillä mallilla, että ensi vuonnakin on korotuksia tiedossa.

Sitten seuraavana päivänä kaikki oli aivan toisin ja hinnankorotuksista luovuttiin! Mitä todella tapahtui voi vain arvailla. Itse arvelen, että raja se on isollakin pörssiyhtiöllä kuinka paljon se sietää negatiivista julkisuutta. Tässä mielessä valtuuston keskustelutilaisuus oli osaltaan luomassa painetta luopua hinnan alennuksista. Toisaalta kansalaisten vihoista Fortum pääsee vasta kun luopuu järjettömästä optio-ohjelmastaan.

Oma osuutensa Fortumin ratkaisussa oli myös sähkösopimusten vaihtajien määrällä. Sitä on kuitenkin vaikea sanoa, mikä sen vaikutus oli ja paljonkio heitä oli. Hesarin taannoisessa jutussahan kerrottiin, että sähkön vähittäismyynnillä ei ole kovin isoa merkitystä Fortumin liiketoiminnassa. Se tekee voittonsa sähkön tuotannosta.

Jotain mätää siis sähkömarkkinoissa on ja nyt ymmärrän niitä vielä vähemmän kuin aikaisemmin. Oliko Fortumin toiminta osoitus niiden toimivuudesta vai toimimattomuudesta?

Maanantaina saimme myös kuulla, ettei sähkönsiirtohinnoitteluun ole tulossa muutoksia ja että tässä suhteessa Fortum pitää kiinni herrasmiessopimuksesta. Kaupan ehdoissahan siitä ei mainintaa ollut. Lisäksi Suomenojan voimalaitoksen investointisuunnitelmat ovat jo pitkällä ja sen suuntaista tietoahan meillä oli jo silloin, kun osuuttamme myimme.

Se taas on minulta jäänyt huomaamatta, että kaukolämmön hinta on jo noussut useamman prosenttiyksikön verran.

***

Markkinoita olen tässä pähkäillyt muutoinkin. Olen pariin kertaan hehkuttanut täällä, kuinka olemme saamassa Tuomarilan aseman viereen kaupan. Tietoni perustui entisen "kyläpäällikkömme" kertomukseen. No, tänään sain tietää kaupan paikan: se on suunniteltu Peab Seconin kuuden nappulatalon takana kulkevan kevyen liikenteen väylän ja Kulovalkeantien kulmaan. Mutta mutta.. Kyseinen yhtiö neuvottelee edelleen kaupallisten toimijoiden kanssa eli vielä onkin ratkaisematta onko heillä rohkeutta avata liike! Onko aluella tarpeeksi ostovoimaa elättämään pieni kauppa?

Millä me valaisimme heille uskoa, että kauppa se on, joka kannattaa Tuomarilassakin?

***

Joulu on äärimmäisyyksiin kaupallistunut juhla. Silti siinä on nyt tunnelmaa enemmän kuin vuosiin kun on omia lapsia. Olen jopa hieman innoissani, eikä kaikkialla pursuava krääsä ahdista minua lainkaan. Olen jopa hieman hämmentynyt tuntemuksistani.

Tänä viikonloppuna teen lapsien kanssa pipareita (eka kerta!) ja joulupukillekin on tarkoitus kirjoittaa. Ensimmäisen kerran olen myös tehnyt lahjahankintoja, vaikka vielä ei ole edes joulukuu. Joulukortti-ideakin on jo valmis. Enää pitää vain kuvata.

Oi, olisipa jo joulu!

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Fortum, Emma ja pienet kaupat

Fortum yllätti sähkön kuluttajat ja erityisesti espoolaiset kuluneella viikolla. Jos lehtiä on uskominen, se ihan vaivihkaa oli maanantaina nettisivuillaan kertonut nostavansa espoolaisten sähkön hintaan 15 %. Muille korotus on pienempi, mutta tuntuva silti. Lehdistä olemme saaneet myös lukea, että isona johtajana se osoittaa suunnan, jota muut tulevat seuraamaan.

Ja niinhän se tietysti on, että sähkön hinta tulee nousemaan pitkällä tähtäimellä. Kummallista tällä kertaa on ajankohta sillä sähköpörssissä ei nyt ole ollut nousupaineita, kun pohjoismaissa on satanut paljon ja kun vettä riittää, riittää myös sähköä.

Meidän perheelle tuolla korotuksella ei ole vaikutusta, sillä olemme kilpailuttaneet omalta osaltamme sähkömme ja tehneet määräaikaisen sähkösopimuksen edullisemman tarjouksen tehneen kanssa. Tai oikeammin selvitimme asiaa nettilaskurin kautta.

Se on kuluttajan oikeus ja niin kannattaa tehdä. Ainakin kannattaa tehdä määräaikainen sähkösopimus, jota tulee tarkistettua säännöllisin väliajoin. Vaikka kuluttaja onkin pieni nappula sähkömarkkinoilla, on silti syytä olla valpas.

Valtuusto saa tästä asiasta lisää tietoa maanantaina, kun meillä on keskustelu- ja tiedotustilaisuus, missä on myös Fortumin edustaja paikalla. Toivottavasti saamme kuulla myös pysyykö Fortum lupauksissaan, joita se antoi sähkön siirtohinnoittelusta ja kaukolämmöstä. Niitä me kuluttajat emme voi kilpailuttaa ja siksi niiden hinnan kehitys on keskeinen kysymys. Onneksi niiden osalta on olemassa myös valvontaa, jottei kiskurihinnat olisi mahdollisia.

***
WEEGEE-talon avajaisista on jo jonkin aikaa ja Emmasta alkaa kuulua kummia. Myönnän, että olen kuulunut museohankkeen epäilijöiden joukkoon, enkä ole päässyt siitä vieläkään täysin eroon varsinkin kun avajaisviikonlopun kävijämäärä ei ollutkaan huimaava. Kehittyykö Emmasta merkittävä ja kansainvälisestikin tunnettu?

Hetkittäin tunnen sen suuntaisia värinöitä, että niin siinä vielä käy. Viikolla keskustelin erään selvästi taidealaa harrastavan valtion virkamiehen kanssa, joka kertoi, että hänellä on yhä useammin asiaa Tapiolaan. Emmasta hän oli helsinkiläisenä suorastaan kateellinen!

Tänään taas oli Hesarissa juttu, kuinka Halonen ja Putin olivat yllättäen käyneet WEEGEEssä ja aikaa oli kulunut huomattavasti suunniteltua kauemmin. Se on sittekin kova juttu!

***
Kokoomus on ollut liikkeellä yhtenä korvana ja samaan aikaan he ovat Eduskunnassa esittäneet, että kauppojen aukiolo pitäisi vapauttaa täysin. Voihan olla, että kansalaisetkin sitä haluavat. Riippuu vähän, miten asiaa kysytään. Jos samaan aikaan kerrotaan, kuinka pienet lähikaupat ovat yleistyneet juuri kaupan rajoitusten vuoksi, olisiko moni enää sen jälkeen valmis tätä esitystä kannattamaan?

Minä ainakin olen vakuuttunut, ettei kauppojen aukioloon tule puuttua. Myönnän toki, että on toisinana vaikea muistaa, milloin isot marketit ovat auki ja milloin ei. Helppoa sen sijaan on muistaa, että lähikauppa on lähes aina. Meidän perheelle, jossa on kaksi lasta, eikä autoa lähikauppa on ehdoton arkielämän sujuvuuden kannalta. Emmekä me ole ainoita.

Olen toisinaan kuullut epäilyjä, etteivät pienet kaupat oikeasti ole lisääntyneet, mutta ainakin meillä Espoossa näin on käynyt. Viimeisten vuosien aikana on ainakin Kalajärvelle ja Kiloon avattu pikkukauppa. Molemmat todella kaivattuja ja tarpeellisia! Ja meille Tuomarilaan sitä edelleen toiveikkaana odotellaan.

Tässä asiassa en halua jättää kaikkea kuluttajan varaan, vaan kannatan nykyisen kaltaista pienten suosimista.

keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Lommilan hypervirhe esillä jälleen

Tänään on kaupunkisuunnittelulautakunnan asialistalalla jälleen Lommilan kauppakaava. Sain tietää, että asiaa ollaan palauttamassa uudelleen valmisteltavaksi, koska alueen maanomistusolot ovat muuttuneet. Palautuksen ajatus on se, että myös Lommilaan tulee kaksi hypermarkettia yhden sijaan heti, eikä niin kuin aiemmissa suunnitelmissa oli, että marketit olisivat tulleet vaiheittain. Mikä on tämän muutoksen vaikutus kaupallisiin palveluihin Espoon keskuksessa? Tätä ei ole selvitetty, vaan aikaisemmat selvitykset ovat perustuneet yhden hyperin malliin.

Espoon keskuksen kaupalliset kaavat ovat nyt paremmassa vaiheessa kuin silloin, kun keskustelu Lommilasta alkoi ja pistin kapuloita aiheesta rattaisiin. Silti Espoontorin laajennus on vasta alullaan ja toisaalta alueen pienet kaupat, jotka ovat asuntojamme lähellä ovat hyvin tärkeitä meille asukkaille. Niiden asemaa en tahtoisi uhata. Pienet kaupat ovat erityisen tärkeitä lapsiperheiden ja ikäihmisten kannalta ja parantavat arjen toimivuutta.

Lommila on puhtaasti automarkethanke. Se perustuu siis täysin yksityisautoiluun ja maalaa kuvaa henkilöauto-Espoosta, eikä sitä millään muuksi voi selittää. Siinä se eroaa täysin Sellosta ja myös Omenasta. Se ei ole siitä syystä mielestäni tähän aikaa sopiva, enkä aio tästä näkemyksestäni tinkiä.

Lommila on yksi parhaimmista päkaupunkiseudun kauppapaikoista. Miksi se ei voisi toimia Retail Park -tyyppisen kaupan merkittävimpänä keskittymänä? Miksi kaupalliset toimijat eivät usko, että hanke houkuttelisi ilman päivittäistavarakauppaa, kun samaan aikaan jo nyt Ikea vetää hirmuisesti väkeä ja Suomenojan vastaava pieni keskittymä on jatkuvasti hyvin suosittu ainakin, jos parkkipaikalla olevian autojen määrää tarkkailee?

Retail Park -keskittymän lisäksi alueelle ovat mielestäni hyvin tervetulleita myös muunlaiset työpaikat. Nyt olisi mielestäni aika uskaltaa, eikä tyytyä tavanomaiseen ja helppoon. Pitäisi vaatia toimijoilta ja suunnittelijoilta rohkeutta!

Tässä kysymyksessä olemme mielestäni siis perimmäisten kysymysten äärellä ja toivoisin, että niitä myös pohdittaisiin ennen lopullisia päätöksiä. Kestävä kehitys kuuluu sekä sosiaalidemokraattien että kaupungin arvomaailmaan. Miten on käytännössä?

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Hyviä neuvottelu-uutisia talousarviosta: Lapsiperheille tulee kotipalvelua

Talousarvioneuvottelut ovat edenneen hyvässä hengessä ja nopeammassa aikataulussa kuin mitä oli suunniteltu. Niinpä meillä oli illan suussa neuvonpito, jossa arvioimme ovatko muutokset sellaisia, että budjettisopuun voisimme yhtyä. Ja olihan ne sellaisia!

Moni asia on edennyt ja parantunut. Kaikkia muutoksia emme saaneet läpi, mutta niihin on mahdollista palata tulevina vuosina. Päiväkotipuolella Ymmerstan päiväkotia ei kiirehditty, mutta Vanttila sen sijaan aikaistettiin, koska siellä on isompi tarve. Perheiden talon ajatusta pitää tehdä ensi vuonna tunnetuksi, jotta saamme sen etenemään aikataulussa. Sehän liittyy kaupungintalon ja virastotalojen suunnitelmiin, joita toki pohditaan ensi vuonnakin. Palataan siihen siis vuoden päästä.

Mutta sitten listaan siitä, mitä toteutuu:
- lapsiperheet saavat ensi vuonna kotipalvelua! Vaika työntekijämäärä onkin vaatimaton aluksi, on tämä hyvin tärkeä askel parempaan suuntaan, kun ajatellaan pienten lasten perheitä ja tilanteita, jossa apua tarvitaan.
- jatkossa vuokra-asuntoja rakennetaan keskimäärin 200 asuntoa vuodessa eli parannusta tähänkin saatiin, mutta ei ihan kaikkea.
- omatoimiseen rakentamiseen kaupunki luovuttaa tontteja 100 vuodessa, mikä sekin on enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta vähemmän kuin tavoittelimme. Uskon, että tässäkin alku on tärkein eli se, että nyt tonttitavoite on selkeä, eikä vain enää hymistelyä tyyliin "ois kiva, jos tontteja voitaisiin luovuttaa enemmän".

Muitakin perheiden kannalta hyviä muutoksia neuvotteluissa tuli: kotihoidon tuen kuntalisään tulee sisarkorotus, päivähoidon resurrseja parannetaan ja opetukseen satsataan (1% kasvu tuntiresursseihin ja oppimateriaaleihinkin lisää).

Myös vanhusten palvelutarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia parannetaan. He saavat ohjausta ja yli 70-vuotiaat ilmaisen kuntosalikortin. Puolarmetsän sairaalaa ei pureta, vaan alueelle rakentuu ikäihmisten monipuolinen palvelukeskus. Lisärakennuksen paikka päätetään ensi keväänä.

Liikuntapuolella satsataan uimahalleihin eli todella tavallisten kaduntallaajien kuntoiluun. Leppävaaran maauimala toteutuu viimein ja uimahalleja peruskorjataan. Espoon keskuksenkin lapset saavat pukukopit ja huoltotilat urheiluipuiston laitaan.

Lisäksi neuvottelijat pääsivät sopuun siitä, että lasten kulttuuritoimintaan, Pikku-Auroran peruskorjaukseen ja työväenopiston toimintaan varataan enemmän varoja kuin alkuperäisessä esityksessä oli. Nuorisotoimikin saa kaksi uutta nuoriso-ohjaajaa.

Tässä kai suurin osa oli, kun ulkomuistista näitä kirjailen. Paperisen version saan tuloksesta saan myöhemmin.

Kyllä minusta tällaisen neuvottelutuloksen voi hyväksyä.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Tavoitteita ensi vuodelle

Kaupunginjohtaja on talousarvioesityksensä antanut ja toki täytyy tunnustaa, että se on aika lupaava. Henkilöstötarpeisiin on tulossa parannuksia ja investointisuunnitelma on mittava.

Viime viikonloppuna me demarit kokoonnuimme pohtimaan omia parannusesityksiämme ja muutoksiamme esitykseen. Maanantaina valtuusto antoi oman evästyksensä neuvottelijoille, jotka parhaillaan asiaa käsittelevät.

Vaikka lähtötilanne onkin hyvä, korjattavaakin on. Ja on esityksessä hämmästeltävääkin: en ole vielä saanut selvyyttä siihen, kuinka kaupunginjohtaja voi esittää enemmän varoja sosiaali- ja terveystoimeen kuin lautakunta ja samalla hän on poistanut joitain erittäin tärkeitä lautakunnan esityksiä. Jonnekin on siis tullut lisää, mutta ainakaan minä en vielä tiedä minne.

Itse olen erityisen tyytyväinen tavoitteisiimme, jotka liittyivät asumiseen, kotipalveluun ja Espoon keskukseen:

- Espossa tarvitaan erilaisia asuntoja erilaisille ihmisille erilaisiin elämäntilanteisiin, siksi asumisen tavoitteita pitää konkretisoida. Niinpä esitämme, että Espoo rakentaa ensi vuonna vähintään 300 vuokra-asuntoa, joista suurimman osan tulee olla pieniä, koska niistä on suurin pula. Ja samalla esitämme, että ensi vuonna kaupunki luovuttaa vähintään 150 tonttia omatoimirakentajille.

- Lapsiperheille pitää tarjota kotipalvelua, eikä vain palveluseteleitä. Olen itsekin tehnyt valtuustoaloitteen kotipalvelutoiminnan käynnistämisestä, koska olen nähnyt kuinka suuri tarve sille pienten lasten ja vammaisten lasten perheissä on. Vastaus valtuustoaloitteeseen oli surkea, sillä siinä puhuttiin lähestulkoon vain perhetyöstä, joka on aivan eri asia. Kotipalvelu on konkreettista auttamista, se on toisten puolesta tekemistä. Se on lasten hoitoa ja kodin siivousta tilanteissa, joissa vanhemmat eivät jostain syystä jaksa tai kykene hetkellisesti sitä itse tekemään. Syy voi olla sairastuminen tai muu perhettä kohdannut kriisi. Perhetyö taas on yhdessä tekemistä. Se on neuvontaa ja ohjausta sekä vanhemmuuden arviointia ja tukemista.

- Espoon keskuksen kannalta investointisuunnitelma kaipaa viilausta ja täydennystä. Ensinnäkin Ymmerstan päiväkoti pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian, eikä vasta vuonna 2011. Alueen päivähoitotilanne on selvästi vaikeutunut, kun alueelle on rakennettu lisää ja tänne on muuttanut päiväkoti-ikäisiä lapsia. Päiväkoti on asemakaavassa ja muutkin teknisen valmiudet sen aikaistamiselle on olemassa.

Perheiden talon ovien pitäisi aueta Terveystalo Samarian vieressä vuonna 2012, joten sen suunnnittelu pitäisi aloittaa viimeistään jo vuonna 2008. Taloon on tarkoitus koota perheitä ja lapsia palvelevia toimintoja, kuten perhenevola, lasten neuvola, lastensuojelu, velkaneuvonta.

Espoon keskuksen urheilupuistossa käy satoja tyttöjä ja poikia pelaamassa ja hyvä onkin pelata hienolla tekonurmella, mutta pissalla pitääkin sitten käydä pusikossa, kun kentän laidalta puuttuu pukukopit. Määräraha ei ole kovin suuri, mikä tähän tarvitaan ja toivon todella, että kukkaron nyörit sille heltyvät talousarvioneuvotteluissa.

Ja kun näiden lisäksi saamme Puolarmetsän sairaalan etenemään kaupungin omana tuotantona niin alkaisi talousarvio ensi vuodelle näyttää aikalailla paremmalta. Ensi viikon maanantaina meillä on neuvottelu, missä pohdimme näyttääkö neuvottelutulos sellaiselta, että sitä voisi ryhmälle suositella hyväksyttäväksi. Tällä välin annamme neuvottelijoille neuvottelurauhan.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Aikuiset mokaa, lapset väistyy

Keskiviikon Länsiväylässä oli erittäin harmillinen uutinen alueemme päivähoidon muutoksista. Kolme alueella sijainnutta ryhmäperhepäiväkotia on lopetettu ja kaikkiaan 36 lasta on siirretty muihin päiväkoteihin. Syynä oli näiden päiväkotien ympäristön rauhattomuus. Pieni joukko aikuisia ihmisiä on tämän häirinnän ja väkivallan uhkan takana ja he saavat alueelle jäädä, mutta lapset eivät. Se ei kyllä ihan mahdu minun järkeeni.

Keskustelin asiasta viikolla Keski-Espoo -seuran kokouksessa ja päädyimme, että otamme asian myös esiin kaupunginhallituksessa. Perjantaina itse laitoin asiasta sitten sähköpostilla kysymyksiä kh:n jäsenien tietoon ja virkamiehille vastattavaksi:

- Mitä ongelman ratkaisemiseksi on tehty (kaupunki / Espoonkruunu)? (Lehdestä saimme lukea, että ongelma on jatkunut jo pari vuotta, jonka aikana osa vanhemmista on ottanut lapsensa kokonaan pois päivähoidosta.)

- Miten vanhemmille ja lapsille voidaan perustella sitä, että heidän on väistyttävä, vaikka he eivät ole tehneet mitään väärää? Miten tämä tukee lapsilähtöistä linjaamme, jota muutoin yritämme toteuttaa?

- Mikä on alueen päivähoitotilanne kokonaisuudessaan jatkossa? Mihin lapset sijoitettiin, kun alueella on jo muutoinkin tukala paikkatilanne?

- Onko tämän vuoksi tarkoitus kiirehtiä päivähoitohankkeita alueella? Esim. Ymmerstan päiväkoti pitäisi muutoinkin toteuttaa nopeammassa aikataulussa. Haluaisin myös selvyyttä siitä, mihin on ajateltu sijoittaa lapset kun Tuomarilan ja Suvelan päiväkotien remontit toteutuvat - ei kai nämä lapset joudu yhä kauemmaksi, kun päivähoitopaikat vähenevät?

***
Keskustelu ei siis jää tähän, vaan odotan vastauksia. Lauantaina oli demarien talousarvioseminaari, jossa mietimme muutoesityksiä kaupunginjohtajan esitykseen. Haluamme aikaistaa Ymmerstan päiväkodin rakentamista varsinkin, kun sille on kaikki kaavalliset ja tekniset edellytykset olemassa jo nyt ja lisärakentamisen vuoksi tuon alueen päiväkotitilanne on vaikea. Kuulin myös, että asia on aikaisemmin ollut esillä sosiaali- ja terveyslautakunnassa, jossa demarit olivat jo kannattaneet aikaistamista, mutta enemmistö oli äänestyksessä ollut kokoomuksen johodolla toista mieltä. Vaikea ymmärtää miksi, mutta ainakin me olemme tässä johdonmukaisia ja toivottavasti viimeistään nyt saamme tukea myös muilta ryhmiltä.

Yksi päiväkoti ei tietenkään ratkaise valinnanmahdollisuuksien kapeutumisen ongelmaa. Kaikki eivät halua lapsiaan päiväkotiin, vaan muitakin kuten juuri näitä ryhmäperhepäiväkotipaikkoja tarvitaan. Pienet ryhmät ja pienimuotoinen hoito on hyvä ratkaisu varsinkin pienille lapsille. Nyt suljetuissa paikoissa oli ollut mahdollisuus myös iltahoitoon, joten lakkauttamispäätös on siksikin harmillinen. On mielenkiintoista kuulla, millaisia suunnitelmia tästä monipuolisuuden näkökulmasta päivähoitopalveluiden puolella on tehty. Vai onko niitä lainkaan?

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Jäikö jälkihuoltonuoret lastensuojelulain uudistuksessa jalkoihin?

Olen saanut hyvää palautetta eilisestä kirjoituksestani Demarissa, joka koski pääasiassa lastensuojelun jälkihuoltoa ja näiden nuorten tuen tarvetta. Toivon todella, että jälkihuollon ikärajaa voitaisiin nostaa, jotta aikuistuvia nuoria voitaisiin auttaa riittävällä tavalla.

Kuulin, että valmistelevalle työryhmälle oli tullut yllätyksenä kiire, jolla lopuksi lastensuojelulain kokonaisuudistus päätettiin viedä eduskuntaan. Osa asioista jäi ratkaisematta, kun ministeri Hyssälä halusi saada nimenomaan oman nimensä tämän lain alle. Laki tuo parannuksia, joten on toivottavaa, että se myös etenee, mutta ei eduskunta tässä hätiköidä saa.

Kirjoitin myös sosiaalityöntekijäpulasta, jonka vaikutukset konkretisoituvat minulle yhä paremmin. Kuka jatkossa tekee lastensuojelussa työt, kun uusi laki edellyttää, että vain kelpoisuusehdot täyttävät sosiaalityöntekijä voi olla vastuussa lastensuojelutarpeen selvityksestä ja huostaanottoprosessista?

Tässä vielä koko kirjoitus:

Jälkihuolto jäi muiden muutoksien jalkoihin lastensuojelulain uudistuksessa

Olen ilahtuneena seurannut Demarissa käynnistynyttä keskustelua lastensuojelulain uudistamisesta. Sirpa Taskisen vastaus (31.10.2006) Kimmo Käärmelahden kritiikkiin (25.10.2006) toi olennaiset asiat esiin uuden lain parannusesityksistä. Haluan osaltani jatkaa tätä keskustelua.

Itseäni huolettaa uuden lain kohdalla kaksi seikkaan. Ensimmäinen on se, kuka lastensuojelusta vastaa, kun uusi laki on tullut voimaan? Kelpoisuuslaki ja nyt tuleva lastensuojelulaki yhdessä kirkastavat hyvin sen, että vastuu lastensuojeluperheiden asioista on yliopistotasoisen koulutuksen saaneilla sosiaalityöntekijöillä. Tämä on hyvä ja perusteltu linjaus, mutta päästäksemme tavoitteeseen on jo kiire tehdä toimenpiteitä, jotta saisimme alalle paljon lisää koulutettuja tekijöitä.

Uusi laki korostaa lastensuojeluasiakkuuden alkuvaiheessa tapahtuvaa kokonaisvaltaista arviota lastensuojelun tarpeesta. Tässä työssä tulee vastuussa olemaan pätevä sosiaalityöntekijä. Myös vaikeampien asiakastilanteiden ratkaisuista voi olla vastuussa vain tämä koulutettu sosiaalityöntekijä. Ollakseen vastuussa asiakasprosessista, on työntekijöiden asiakasmäärien oltava kohtuullinen, mikä ei tällä hetkellä toteudu.

Jos alalle ei saada lisää päteviä sosiaalityöntekijöitä, saattavat loputkin uupua tämän vastuun ja työn alle. Työn houkuttelevuuden lisäämisen (mm. palkan korottaminen) lisäksi alalla pitkään toimineille jonkin muun tutkinnon suorittaneille on mitä pikimmiten tarjottava räätälöityä kelpoisuuskoulutusta, sillä muuten me emme selviä. Ja lisäksi viimeistään nyt on yliopistojen aloituspaikkoja lisättävä.

Toinen seikka, josta uudessa laissa olen pahoillani on se, ettei jälkihuoltoaikaa ole esitetty muutettavaksi. Lakiesitys lähtee siitä, että huostaan otetuilla nuorilla on edelleen jälkihuolto-oikeus 21 ikävuoteen saakka. Valitettavasti käytännön työssä olen huomannut, ettei kolme vuotta useinkaan riitä.

Jälkihuolto on oikeus ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorella on mahdollisuus saada täytettyään 18-vuotta tukea itsenäistymiseensä. Yksi tärkeimmistä tuen muodoista on henkilökohtaisen jälkihuoltotyöntekijän ohjaus ja neuvonta. Työntekijä voi tavata nuorta jopa kerran viikossa, jolloin nuori saa tukea erilaisissa käytännön asioiden hoidossa, mahdollisuuden keskustella asioistaan ja ohjausta tarpeellisten palveluiden piiriin. Jälkihuoltonuorta tuetaan myös asunnon hankkimisessa, opiskelussa, harrastuksissa ja hänellä voi olla myös tukihenkilö.

Jälkihuollon perusajatus on, että erilaisin tukikeinoin nuorta saatetaan aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään. Viime vuosina huostaan otettujen nuorten tilanteet ovat olleet aikaisempaa vaikeampia, jolloin tuen tarve on suuri vielä siinäkin vaiheessa kun täysi-ikäisyys koittaa. Vaikeiden asioiden käsitteleminen vie aikaa ja esim. erilaisissa terapioissa olevien nuorten tilanne saattaa vaikeutua. kun hoidossa päästään käsittelemään kipeitä asioita, vaikka hoito onkin kestänyt jo jonkin aikaa. Näissä tilanteissa pitäisi nuorella aikuisella olla oikeus tiiviiseenkin tukeen.

Lastensuojelulain taustaselvityksissä oli ehdotus, että jälkihoito-oikeus pitäisi pidentää 24-ikävuoteen saakka. Tämä oli minusta erittäin perusteltu esitys. Sehän ei tarkoita sitä, että kaikkia nuoria olisi autettava näin pitkään, vaan se tarkoittaisi sitä, että apua tarvitsevilla nuorilla olisi oikeus saada lastensuojelusta tukea tuohon ikään saakka. Jälkihuoltosuunnitelmaa ja tuen tarvetta arvioidaan puolen vuoden välein, jolloin voidaan myös sopia tukitoimien päättymisestä.

Lastensuojelulapsien lapsuus on aina poikkeuksellisen vaikea. On vaikea ymmärtää, miksi juuri näiden nuorten pitäisi aikuistua ja pystyä elämään itsellistä elämää paljon aikaisemminkin kuin suomalaiset nuoret keskimäärin. Lastensuojelunuorilla on harvoin laajaa sosiaalista verkostoa tukenaan. Eikä heillä yleensä ole vanhempien jääkaappiakaan, josta voi käydä syömässä vatsansa täyteen silloin tällöin niin kuin moni nuori tekee vielä 25-vuotiaanakin. Omilleen muuttamisen jälkeen ei ole paikkaa, minne palata, jos siivet eivät kannakaan.

Jälkihuolto-oikeuden pidentämisajatuksesta luovuttiin, koska se maksaisi liikaa. Minä taas kysyn, kumpi maksaa enemmän: se, että nämä nuoret jäävät vaille tukea liian aikaisin, vai pidennetty jälkihuolto-oikeus? Inhimillisesti ja taloudellisesti katsoen lastensuojelulakiesitys ei ole perusteltu tältä osin ja kaipaa vielä eduskunnan hiomista.

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Miksei uni jo tule?

On erikoista, että tämä syksy on ottanut koville. Viime kesä oli niin hieno ja lämmin, että kuvittelin sen voimalla jaksavan kevyesti ensi kevään valoon. Toisin kävi. Pimeys on iskenyt aika lujaa ja vienyt voimat.

Viime viikot olen vielä ollut puolikuntoinen. Tekisi oikeastaan mieli kysyä miksei flunssa jo tule, iske kunnolla ja mene sitten pois. Mutta ei, olen ollut selvästi työkuntoinen, mutta illat olen viihtynyt kuuman mehun äärellä peiton alla.

Tänäkin iltana väsytti aivan kamalasti ja kaivauduin ajoissa sänkyyn, mutta nytpä ei uni tullutkaan! Kamalaa. Mielessä pyörii sata asiaa, jotka pitäisi hoitaa ja kaikki työasioita. Lista asioista, joista pitäisi ottaa selvää on loputon.

Pyörimisen sijasta ajattelin viettää siksi hetken koneen ääressä, mutta onko minulla edes mitään sanottavaa tässä tilassa?

Muutaman kerran on tämän pyörimisen keskellä eilisessä Hesarissa ollut artikkeli äitijohtajuudesta. Siinä oli paljon asiaa ja toivon sen herättävän ajatuksia monissa naisissa. On hyvä, että Kirsi Pihan kaltaiset menestyneet naiset nousevat esiin ja kertovat olevansa feministejä. Sukupuolella on väliä työelämässä ja uralla etenemisessä. Olen itsekin tavannut opiskeluaikana naisia, jotka uskoivat meidän ikäluokan päässeen eroon syrjinnästä ja saavuttaneen täydellisen tasa-arvon. On myös ollut ilo huomata heidänkin heräämisensä todellisuuteen.

Äitijohtaja on hyvä termi. Liian yksioikoisesti meillä ajatellaan, että äitiys ja aika lasten kanssa kotona vie taitoja ja tietoja, joita työelämässä tarvitaan. Ja samaan aikaan meillä puhutaan sosiaalisen pääoman arvostuksen kasvusta! Sen aika on ehkä vasta tulossa.

Piha kuvaa mielestäni varsin osuvasti elämäämme eräänlaisen syyllistämisen kehällä. Lehtijutun mukaan me kaikki pelkäämme syyllistämistä. "Työssäkäyvät äidit pelkäävät leimaamista huonoiksi äideiksi. Kotiäidit pelkäävät, että heitä halveksitaan uran puutteesta. Lapsettomat naiset pelkäävät, että heidät leimataan kylmiksi uraohjuksiksi. Miehet pelkäävät, että heitä syytetään naisten alistamisesta."

Syyllistäminen ja suvaitsemattomuus kulkevat tavallaan tässä käsikädessä. Koko tämän lyhyen äitiyden ajan olen ihmetellyt, miksi meidän on niin vaikea antaa tilaa muiden tehdä omia ratkaisujaan. Miksi on niin vaikea hyväksyä, etteivät kaikki halua elää samalla tavoin ja tehdä samanlaisia ratkaisuja kuin minä itse? Eihän kukaan koskaan elä toisen kanssa samanlaista elämää niin miksi sitten vanhemmuuden malli pitäisi olla kaikilla sama?

Oma kysymyksensä on sitten se, mitä yhteiskunnan on syytä ja varaa tukea taloudellisesti tai muilla keinoin. Valinnan vapautta on mahdollista ja hyvä tukea tiettyyn rajaan saakka, mutta yksilöillä ja perheillä on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Erilaiset isävapaat ovat taas perusteltuja siitä syystä, että lämmin suhde molempiin vanhempiin antaa lapselle ja perhelle tasapainoisemmat eväät tulevaisuuteen. Ja tämä koskee tietysti myös naisparien molempia osapuolia samalla tavoin.

Tässä pikkulapsivaiheeseen keskittyvässä keskustelussa unohdetaan usein täysin se, että lapsi tarvitsee vanhempiaan vähintään parikymmentä vuotta, eikä vain muutamana ensimmäisenä vuotena. Siksi yhteiskuntaa ja työelämää pitäisi pysyvästi muuttaa sellaiseksi, että ihmisillä - niin naisilla kuin miehillä - olisi tilaa olla vanhempia, kokonaisia ihmisiä. Ihmisen hyvinvointi ja tasapainoisuus eivät voi olla työnantajalle tai yhteiskunnalle muuta kuin eduksi.

Tarvitsemme siis nousevien äitijohtajien rinnalle isäjohtajia, eikö?

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Onnellisia lapsia, liikuttunut äiti

Meillä oli eilen päiväkodissa hoito- ja kasvatuskeskustelu. Aika ei ihan riittänyt kaikkiin asioihin ja siksi keskustelua jatketaan kaiketi ensi viikolla vielä Väinön osalta.

Keskustelun tavoitteena on arvioida lapsen taitoja ja miettiä, millaisia asioita lapsen tulisi oppia ja tehdä yhteisiä sopimuksia kasvatuksen linjoista. Elsan kohdalla tälläinen yhteinen sopimus oli hyvin helppo ilmaista sanoin: "periksi ei anneta". Tyttö koettelee aikalailla sekä vanhempiaan että hoitohenkilökuntaa, mutta silti meidän on vain jaksettava pitää rajoista ja säännöistä kiinni.

Väinön asioissa emme vielä noin pitkälle päässeet, mutta oli todella ihanaa kuulla hoitajan ajatuksia lapsestamme. Hänen mukaansa Väinöstä näkee, että hän on onnellinen lapsi. Poika on päiväkodissakin kekseliäs ja vitsikäskin avoin lapsi.

***

Useamman viikon kestänyt epäselvä tilanne mahdollisesta työtehtävieni muutoksesta on päättynyt. Sen vakuudeksi sain tänään virallisen päätöskirjeen kaupungilta ja lahjan työkavereilta. He lahjoittivat minulle osaksi kai kannustuksen vuoksi ja osaksi kai korostaakseen muuttuvaa asemaani kahvimukin, jossa lukee "THE BOSS". Tulin siitä todella hyvälle tuulelle - ja liikutuinkin hitusen.

Uusi tilanne työyhteisössämme on mietityttänyt minua ja työkavereitani. Muutos ei välttämättä ole yksikertainen ja vaikeuksiakin on varmasti edessä. Samaan aikaan tapahtuvat muut henkilöstövaihdokset eivät tilannetta helpota. On ollut kuitenkin hyvä huomata, että kaupungin sisällä on mahdollisuus saada tarpeellista tukea ja koulutukseenkin olen pääsemässä, kun hieman on kokemusta kertynyt uusista tehtävistä. Tämän lisäksi on tukena on säännölliset tapaamiset muiden kollegoiden kanssa.

Eiköhän se siitä!

sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Hyviä uutisia Nuuksiosta ja muita huomioita

Valtiolta on viimein löytymässä varoja Nuuksion luontokeskuksen rakentamiseen. Keskustelua siitä on käyty vuosia. Itsekin kirjoitin siitä vuonna 1999 Länsiväylään näin:

"Kävin äskettäin Nuuksiossa. Se on yksi Suomen suosituimpina kansallispuistoja. Siellä käy vuosittain n. 100 000 vierailijaa, joukossa paljon ulkomaalaisia. Ympäristöministeriökin vie usein kansainvälisiä vieraitaan Nuuksioon. Kansallispuistojen hoidosta ja toiminnasta vastaa Metsähallitus. Sen tavoitelistalla Nuuksion luontokeskus on ollut lähes kymmenen vuotta ensimmäisellä sijalla. Silti vuosien varrella on muiden kansallispuistojen yhteyteen rakennettu ja on suunnitteilla uusia luontokeskuksia, mutta ei Nuuksioon. Ne on saatu ns. karvalakkilähetystöjen vaatimuksista."

Yhteistyösopimus siitä, miten kunnat ja muutkin toimijat otetaan hankkeeseen mukaan on syntymässä ja asia ensi tiistaina kaupunginhallituksen listalla. Hankkeelle on asetettu kovia tavoitteita, kuten "luoda kansainvälisesti kiinnostava ikkuna Suomen luontoon ja luontomatkailukohteisiin, saada ihmiset arvostaman metsää, luontoa ja luonnonvarojen kestävää käyttöä osa suomalaista kulttuuria" ja uskon näiden tavoitteiden toteutumiseen.

Nuuksiokeskus parantaa valmistuessaan (v. 2010) ehdottomasti pääkaupunkiseudun asukkaiden ulkoilu- ja luonnon virkistyspalveluja. Kun kuulimme asiasta konsernijaostossa joku aika sitten otin esille sen, että samaan aikaan tulee huolehtia siitä, että julkisen liikenteen kulkumahdollisuudet Solvallaan paranevat, jotta keskus on mahdollisimman monen asukkaan saavutettavissa. Tästä aion puhua jatkossakin ja siitä pitää jossain vaiheessa muistuttaa myös YTV:tä, kun se tekee linjasuunnitelmiaan.

***

En koskaan katso MOT-ohjelmaa, mutta aivan sattumalta TV oli kotonamme viime viikolla auki, kun se alkoi. Ohjelma ja sen kuvaus siitä, kuinka avuton pariskunta häädettiin omasta kodistaan on nostanut pienoisen myrskyn vesilasissa. Saamme siitä selvityksen ensi viikon kaupunginhallituksessa, mutta tietoa on tullut jo sitä ennen.

Asia ei ole tälläkään kertaa niin mustavalkoinen kuin tuon ohjelman perusteella voisi ajatella. Tämä samainen pariskunta on vastustanut 90-luvulla valmisteilla olevaa kaavamuutosta, jossa heidän talonsa olisi erotettu omaksi rakennuspaikakseen. Sen sijaan he olivat vaatineet tehokkaampaa kerrostalokaavaa kuin mitä kaupunki oli suostunut tekemään.

NCC myöntää, että olisi voinut toimia toisin, mutta sekin kertoo tarjonneensa korvauksena isompaa summaa kuin mitä oikeus lopulta määräsi ja oli NCC tarjonnut pariskunnalle rivarikolmiotakin alueelta.

Taloa ei takaisin saa ja virheistä voi oppia. Meille luottamushenkilöille tämä asia tuli kuitenkin yllätyksenä, sillä häädöstä vastasivat valtion viranomaiset, kuten myös oikeuden päätöksestä.

Terassiltamme olemme seuranneet rakennustyön alkua. Paikka sopii hyvin asuntorakentamiseen, vaikka ikävä kaikuhan nyt alueella kieltämättä on, eikä ainakaan vielä NCC:n sivuilla ole noita asuntoja myynnissä.

***

Viime viikon kaupunginhallituksen elinkeino- ja työllisyysjaostossa saimme selvitystä Espoon keskuksen kehittämishankkeen tilanteesta. Toimintakeskuksen, johon sisältyy tuo kauan odotettu kirjasto, sopimusasia on ensi viikolla kiinteistölautakunnassa. Hanke etenee, vaikka YIT etsii vielä kaupallista kumppania. Hyvältä näyttää siis!

***

Kokoomus on ollut viikon puheenaihe, enkä aio siihen soppaan puuttua. Perjantaina lehdissä kirjoitettiin Ilkka Kanervasta kertovasta kirjasta. Hämmennyin kun lukiessani hieman liikutuin, kun jutussa kuvattiin Kanervan tunteitaan tyttäriään kohtaan ja hätää, jota oman lapsen loukkaantuminen oli miehessä aiheuttanut. Mieleeni nousi Iken "vihollisen" Niinistön muistelmat. Niinistön kirjaa lukiessa jouduin pyyhkimään silmäkulmiani, kun hän kertoi kaipuustaan vaimoaan kohtaan. Pitäisikö huolestua, kun kokoomuslaiset miehet saavat minut liikuttumaan?

Kyse on kuitenkin laajemmasta "oireyhtymästä". Lapset ja perhe ovat niin tärkeitä, että kuvaukset, joissa joku ne menettää koskettavat aina. Kenellekään ei sellaista soisi tapahtuvan.

maanantaina, lokakuuta 16, 2006

Uusi viikko, uusi ohjelma ja vanhat uutiset

Viikko alkoi mukavissa merkeissä: kävin aamulla uimassa ja siitä tuli hyvä energinen olo. Voimia tässä tarvitaankin, sillä töissä on aikamoista sekamelskaa. Ihmisiä menee ja toivottavasti myös tulee sellaista tahtia, että hirvittää. Kaipa me silti siitä selviämme.

Viime viikon isot uutiset ovat olleet paljon mielessä. Minäkin olen iloinen, että hedelmöityslaki on viimein tulossa. Keskusteluissa on monesti unohtunut, että suurin osa palveluiden käyttäjistä on ihan tavallisia heteropariskuntia ja heidänkin hoitojen takia on tärkeää, että toimintaa säädellään lailla.

Kun perjantaina kuulin äänestyksestä totesin, että on hienoa, että tästä maailmasta löytyy vielä suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Siltä minusta tuntui. Ehkä äänestys ei oikeasti kuvaa koko maailmaa, mutta ainakin Suomea ja maassamme tapahtuvaa kehitystä parempaan suuntaan.

Myöhemmin kävimme äänestyslistaa tarkkaan läpi. Arto onkin omassa blogissaan tehnyt valaisevan laskelman siitä, ettei oikeisto-vasemmisto -akselin erot ole vieläkään merkityksettömiä. On melkoinen ihme, että keskustajohtoinen hallitus saa tämän lain aikaiseksi. On siinä saanut demariryhmä ja demariministerit varmasti tehdä hartiavoimin töitä. Hyvä niin!

Pettynyt olen siihen, että Espoostakin löytyi kolmen eri puolueen kansanedustajia, jotka äänestivät naisten ja naisparien hedelmöityshoitoja vastaan. Olen tottunut ajattelemaan, että kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla ollaan vapaamielisempiä ja suvaitsevaisempia.

***

Ahtisaari ei saanut Nobel-palkintoa. Monen muun tavoin en voi muuta kuin kysyä yhä uudelleen, kuinka monta rauhaa yhden miehen tulee saada aikaiseksi ollakseen tuon palkinnon arvoinen?

***

WeeGee oli juuri niin upea, ihmeellinen ja houkutteleva kuin kaikissa lehtikirjoituksissa on kerrottu. Tulkaa ja kokekaa se itse! Minäkin aion mennä sinne vielä paremmalla ajalla ja kunnollisilla kengillä. Pitää vielä vaan tuo mies saada vakuuttumaan, että siihen kannattaa varata aikaa.

***

Tämä viikko on helpompi kuin edellinen ja on syytäkin olla! Tiistaiaamuna konsernijaosto jatkaa omistajapolitiikan, hyvän hallinnon ja tilaaja-tuottaja -mallin linjaamista. Työ on tuskastuttavan hidasta ja työlästä. Ideologiset erot näkyvät tässäkin asiassa, eikä järjelläkään tunnu aina olevan arvoistaan osaa linjausten teossa.

Torstaina osallistun varajäsenenä elinkoino- ja työllisyysjaoston kokoukseen, jossa on mm. Espoon keskuksen asioita esillä. Toivottavasti luottamus kirjaston tilanteeseen vain vahvistuu...

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Historian lehdet havisevat jälleen

Olin tänään kaupunginhallituksen valvojana kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa. Saimme siellä viimein Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen valmiiksi esitettäväksi kaupunginhallitukselle, joka puolestaan päättää ehdotuksen laittamisesta nähtäville.

Viilasimme vielä muutamaa kohtaa, jotka olivat Kehä III:n pohjoispuolisilla alueilla. Kyseinen alue on ainoa, minne yleiskaava-alueella sijoittuu kylämäisiä AT-alueita ja tarkensimme merkinnän kaavamääräystä selvemmäksi. Tarkoitus on, että näille alueille tulee todella väljää asutusta. Alue tulee olemaan selvästi muusta Etelä-Espoosta erottuva omailmeinen alue.

Lisäksi levensimme Dämmanin alapuolista viheraluetta perustuen juuri valmistuneeseen luontoselvitykseen. Uskoaksemme näin ihmiset ja liito-oravat voivat asustella alueella sopuisammin, eikä ympäristökeskuksenkaan kanssa tule pulmia.

Kaikkiaan lautakunta on käsitellyt yleiskaavaa 15 kertaa kokouksissa ja lisäksi on ollut neljä seminaaria. Yleisölle on järjestetty 18 tilaisuutta. Tällä työllä saimme yleiskaavaehdotuksen yksimielisesti valmiiksi. Tietysti se edellytti sitä, että joissakin pienissä yksityiskohdissa jokainen lautakunnan jäsen joutui hieman tinkimään. Käytännössä työskentelyn aikana on jätetty lukuisia pöytäkirjamerkintöjä, joissa tuodaan ilmi näitä seikkoja. Niihin palataan ainakin osittain sitten aikanaan, kun teemme asemakaavoja.

Toisaalta työskentelyn aikana on tehty lukuisia selvityksiä, jotka ovat osaltaan ohjanneet päätöksentekoa luonteviin ratkaisuihin. Huolellinen työ ja perusteellinen pohdinta ovat olleet peruslähtökohtia.

Tänään lautakunnan kokouksen yhteydessä meille oli tarjolla kakkua. Keskuksen päällikkö on äskettäin täyttänyt vuosia. Eräs esittelijä totesi minulle, että "kaupunkisuunnittelupäällikkö täytti 60 vuotta ja yleiskaava 30 vuotta". Todella pitkään kestäneestä työstä on siis kyse. Monet ovat siis olleet ennen meitä tekemässä pohjustustyötä tälle viimeiselle rutistukselle. On ollut hienoa olla tässä työssä mukana!

Iso työ on siis nyt tehty, mutta ei kaava vielä ole valmis. Talven aikana saamme varmasti vielä paljon palautetta, jota pitää vakavasti pohtia. Tarkennuksia ja pieniä muutoksia kaavaan on vielä nähtävilläolon jälkeenkin mahdollista tehdä. Ei kuitenkaan niin suuria, että kaavaprosessi pidentyisi. Silti isojakin ristiriitoja, joita toivottavasti ei tule, on mahdollista ratkoa.

Meillä on tärkeänä tavoitteena ollut kaavaprosessien nopeuttaminen. Valmis yleiskaava on yksi keino nopeuttaa asemakaavoitusta. Siksikin tämä työ on saatava viimein vietyä loppuun asti.

Ensi keväänä Etelä-Espoon yleiskaava on valtuuston viisaissa käsissä.

sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006

Koulua, joukkoliikennettä, yleiskaava, Weegee ja kaikkea muuta

Olo on nuutunut ja koti tuntuu ihanaakin ihanammalta paikalta. Olen ollut pari yötä espoolaisten opettajien kanssa risteilemässä. Reissu oli hyvä: puhuimme asiaa, paransimme maailmaa ja pidimme hauskaa. Espoolaiset opettajat ovat aikamoisia! Meitä päättäjiä matkassa oli kahdeksan viidestä eri puolueesta.

Noin kuukauden päästä kaupunginjohtaja antaa talousarvioesityksensä valtuuston päätettäväksi. On siis päivänselvää, että puhuimme koulutuksen resurssitarpeista. Espoo on siitä poikkeuksellinen suuri kunta, että meillä koulaisten määrä kasvaa ja sen pitää näkyä myös talousarviossa. Oppitunneista ei enää säästetä, mutta lautakunta on esittänyt pienoista lisäystä. Tavoitteena on saada erityisopetuksen kasvu taittumaan.

Puhuimme myös paljon muusta. Keskustelimme siitä, että ennaltaehkäisevän työn merkityksen korostamisesta pitäisi päästä sen määrittämiseen: mitä erityistä tukea peruspalveluissa ml. koulu tarjotaan niille lapsille, jotka ovat vaarassa pudota. Espoossa aiotaan kokeilla eheytettyä koulupäivää ja odotan mielenkiinnolla tuloksia. Ainakin jokunen opettaja piti täysin todennäköisenä, että tulevaisuuden koulussa opettajilla on kokonaistyöaika.

Pääkaupunkiseudun yhteistyö tuntuu koulupuolella olevan uhka tai ainakin sen vaikutuksia pelätään. Silti on välttämätöntä pohtia seutuyhteistyön mahdollisuuksia. Jos jossain vaiheessa reuna-alueilla osoitamme espoolaisille lapsille koulupaikat toisen kunnan puolelta, pitää meidän tietää miten se vertautuu espoolaiseen opetukseen.

Erityisopetuksen tarve huolettaa. Espoossa joka kymmenes oppilas on erityisoppija. Luku on aivan omaa luokkaansa koko Suomessa ja samaan aikaan erityisopetuksessa on ennätyksellisen paljon epäpäteviä opettajia. Mielenkiintoinen yhtälö. Erityisopetuksen kehittämisesityksiä on tulossa ensi keväänä lautakuntaan.

Käsittelimme asioita pienistä yksityiskohdista laajoihin kokonaisuuksiin. Myönnän, että olin järkyttynyt kuullessani, ettei Espoo ole voinut (halunnut) tarjota erityisluokkien opettajille työkännykkää, vaan he ovat joutuneet hoitamaan yhteydenpitoa vanhempiin ja yhteistyötahoihin omalla kännyköillään. Pieni asia, joka ei totisesti ole valtuustoasia, mutta tärkeä jokaiselle opettajalle heidän yksityisyyden ja jaksamisen kannalta. Hävettää.

Käytäväkeskusteluissa kuulin, että Keski-Espoon koulun kehittämistä on käsitelty lautakunnassa viime kuussa. Asia on tulossa kohtapuoliin kaupunginhallitukseen käsiteltäväksi. Koulu tarvitsee kohennusta, jotta sen maine vanhempien keskuudessa paranisi. Samalla sain myös kuulla, ettei siellä ole kunnon ruokailutila. Oppilaat syövät käytävillä! Kun kirjasto koululta poistuu, toivovat opettajat saavansa viimein kunnon ruokalan. Kaupungin suunnitelmahan taas on tehdä kirjaston tiloihin nuorisotila, joka myös on tarpeen tällä alueella. Asiaa on varmasti syytä miettiä ennen lopullisia päätöksiä.

Sain parissa päivässä paljon tarpeellista tietoa. Koulupuoli on ollut minulle vierain sektori omassa kaupungissamme. Tunnustan sen avoimesti, kuten myös sen, etten vieläkään tiedä riittävästi. Töitä on tehtävä jatkossakin.

***
Tuleva viikko on rankka. Illat tulevat olemaan yhtä menoa:
- maanantaina on valtuuston kokous, missä käsittelemme lukuisia valtuustoaloitteita. Yksi niistä koskee tietulleja (selvittäminen on ihan ok, mutta saataisiko jollain muulla keinoin paremmat tulokset?). Jätän itse huomenna meidän ryhmän yhteisen valtuustoaloitteen joukkoliikennelippujen hintojen jäädyttämisestä. Siitä enemmän myöhemmin.
- tiistaina on kaupunginhallituksen kokous ja sen jälkeen iltakoulu omistajapolitiikasta, hyvästä hallinnosta ja tilaaja-tuottajaselvityksestä. Nämä asiat ovat tulossa seuraavalla viikolla taas kerran konsernijaostoon ja sitä myöten valtuustoon.
- keskiviikkona menen kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Lautakunta on viimein laittamassa Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen kaupunginhallitukseen. Iso työ ei ole päättynyt, mutta merkittävässä vaiheessa.
- torstaina on WeeGee-talon avajaiset, joihin osallistun valitettavasti yksin, kun emme saaneet lastenhoitajaa. Vaikka yleensä jätänkin tällaiset tapahtumat väliin, näihin pippaloihin on osallistuttava! Espoo on satsannut taloon valtavasti ja kalliiksi toiminta tulee jatkossakin (10 milj €/v). Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta on kirjoitettu alkusyksyn aikana jonkin verran. Toivon todella, että EMMAsta tulee juuri niin merkittävä nähtävyys kuin Espoossa unelmoidaan.
- perjantaina on sitten viimein koti-illan aika.

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Kirjahaaste

Laura heitti minullekin kirjahaasteen. Se tuli aika sopivaan aikaan, sillä olen uudelleen päässyt lukemisen makuun. Viimein pitkän ajan jälkeen olen jaksanut jo useamman kuukauden ajan lukea! Vielä viime talvena olin niin väsynyt iltaisin, ettei siitä tullut mitään, mutta nyt – niin toivon – todella huonosti nukutut yöt alkavat olla jo takana ja olen pirteämpi.

Olen lukenut ajoittain paljonkin ja tässä tilanteessa haaste ei siis masentanut, vaan innoitti käyttämään hetken aikaa ja miettimään kysymyksiä. Tässä vastaukseni.

1. Kirja, joka muutti elämäni

Huomaan, että monien mieleen tämän kysymykset kohdalla muistuvat pääsykoekirjat ja niin kävi minullekin. Kariston ja kumppaneiden Elintaso, elämäntapa ja sosiaalipolitiikka ei ollut minulle ensimmäisellä kerralla pääsykoekirjana, mutta on jättänyt minuun lähtemättömän kiinnostuksen sosiaalipolitiikkaa kohtaan. Kirja sai ja saa minut edelleen ihmettelemään, miksi koulun historiassa oli niin vähän elinolojen ja elämäntapamme muutoksista ja niin paljon opetusta valtioiden välisistä sodista ja rauhan sopimuksista. Sosiaalihistoria on kuitenkin vuosilukuja kiinnostavampaa!

Toisaalta mieleen tulee toinenkin kirja nuoruuden vuosilta. Eksyin kerran kirjastossa runokirjojen sekaan ja löysin Baudelairen Pahan kukkia ja sen jälkeen runot ovat olleet osa elämääni.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran

Rehellinen vastaus tähän on se, että on liian paljon kirjoja, joihin pitäisi palata uudelleen ja uudelleen, mutta en ole niin tehnyt. Vielä, toivon. Sinuhen ja Hessen Arosuden olen lukenut pariin kertaan, mutta eniten käsissäni on viime vuosina kulunut Runoista rakkaimmat – kokoelma suomalaista runoutta.

Ensimmäisenä äitien päivänäni sain Äidin karkkipäivä –kirjan, joka on piristänyt mieltäni useaan kertaan. Sen ensimmäisellä aukeamalla on iso punainen ja pieni sininen käsi ja alla lukee äitienpäivätoivotukset äidin pojilta. Muisto elämää suuremmista hetkistä. Se ei kuitenkaan muuttanut elämääni, sillä silloin se oli jo muuttunut.

3. Kirja mukaan autoille saarelle

Tämä kysymys taitaa liittyä olennaisesti yhteen viimeisen kysymyksen kanssa. Venäläisistä klassikoista valitsen Anna Kareninan, joka minulta on joskus jäänyt kesken (häpeän!). Autoilla saarella minulla olisi varmaan viimein aikaa lukea kirja loppuun.

4. Kirja, joka teki minusta hupakon

Tämä on paha. Luulen, että olen juuri niin hupakko kuin olen ihan ilman kenenkään kirjallisia ansioita ellei Suomi-popin sanoituksia oteta huomioon. Vastaus saattaisi kuitenkin löytyä Arja Tiaisen runosta Päätoimiseksi naiseksi älä rupea (Kokoelmasta Runoja 1971-1982)– ehkä.

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin

Kun mietin, huomaan, että itken huomattavasti useammin elokuvissa kuin lukiessani. On tietysti useita runoja, jotka saavat silmäkulman märäksi, mutta harvoin olen tarvinnut tukkua nenäliinoja kirjaa lukiessani. On kuitenkin yksi poikkeus. Se on Kortteisen ja Tuomikosken kirja Työtön, jossa on paljon suoria sitaatteja kovia kokeneilta ihmisiltä itseltään. Ne koskettivat.

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi

Jokin sisälläni ehdottaa tähän kirjoja "Näin Lähi-Itään syntyi pysyvä rauha" tai miksei samantien "Näin saimme maailmaan rauhan ja ihmisille hyvän tahdon". Ainahan sitä saa kai toivoa... No, toisaalta olisi hienoa, jos joku kirjoittaisi kirjan, joka kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi, miten kovapäisen ja pienistä suolapaloista nauttivan naisen saa väistämättä laihtumaan.

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta

Mieleen ei tule ainuttakaan, sillä arvostan kirjoja ja kai niille kaikille on omat lukijansa, vaikka olenkin vaivihkaa jonkin julkkiksen muistelmat siirtänyt divariin uhmaten sääntöä, ettei lahjaa saa antaa pois.

8. Kirja, jota luen parhaillaan

Tämä syksy on ollut erilaisten elämänkerrallisten teosten aikaa. Olen lukenut Niinistön muistelmat ja nyt luen Halosesta kertovaa kirjaa Yksi meistä ja odottelen saavani käsiini Haataisen kirjan.

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea

Olen vakaasti päättänyt, että jonain päivänä minulla vielä on aikaa ja tarmoa lukea venäläisiä klassikoita. Gogolin Kuolleet sielut ja muutama muu odottavat jo kutsuvina kirjahyllyssä sitä aikaa.

10. Haastan viisi bloggaajaa

Tämä oli mukavaa, vaikka huomenna varmasti huomaan listalta puuttuvan jonkun aivan keskeisen teoksen ja nytkin mielessä pyörii kirjoja, joita olisi ehkä pitänyt mainita.

En jää kuitenkaan jahkailemaan, vaan pistän haasteen edelleen kiertämään ja haastan Peten, Mirkan, Kaisan, Oksan ja Hannan.

tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Elämä rullaa kiskoja odotellessa

Tiistai aamu valkeni, kuten mikä tahansa muukin arkiaamu kiireineen. Väsymystä oli enemmän aistittavissa olimmehan molemmat valvoneet myöhään: minä kokouksessa ja Pete sitä netin kautta seuraten. Olo oli edelleen tyytyväinen.

Päivän ohjelma oli tavallinen: lapset hoitoon, töihin kiireellä, missä työt imaisivat ajatukset mukaansa ja illalla kaupunginhallituksen kokoukseen.

Kuulin, että ministerit ovat kilvan luvanneet Espoolle sitä, mitä eilen vaadimme eli 30 prosentin valtion tuki metrolle on tulossa. Hienoa, mutta olisiko pitänyt vaatia enemmän? Pitäiskö linjan joskus muuttua ympäristöystävällisemmäksi?

No, nyt elämme sillä tavoin historiallisia aikoja, että länsimetron toteutus on nyt sitten Helsingin päätöksistä kiinni. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan heidän ratkaisuaan, joka toivottavasti tulee nopeasti. Tai ei ainakaan viivy yhtä kauan kuin Espoon päätös. ;)

Jos kaikki sujuisi niin hyvin kuin mahdollista, voisimme matkustaa metrolla Matinkylään jo vuoden 2012 tienoilla, mutta realismia on ehkä 2015-2016. Kun päätimme, että kiskot kulkevat maan alla, voi olla että ratkaisuun liittyviä valituksiakin tulee vähemmän.

***
Väsynein silmin ja mielin istuin tänään illalla vielä kaupunginhallituksen kokouksessa. Listalla oli kaupungin laboratoriopalveluiden järjestäminen (so. siirtäminen HUSLAB:iin), mutta se vedettiin pois. Päätöksenteko Espoossa on hankalaa, eikä selvityksiä tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Toivottavasti parin viikon päästä asia saadaan hieman terävämmässä muodossa eteenpäin.

Valtakunnallinen linjaushan on se, että laboratoriopalvelveluita tulee keskittää suurempiin yksiköihin (suuruuden ekonomia tällaisissä palveluissa on perusteltua) ja keskittäminen on myös pks-linjausten mukainen hanke. Joissakin ryhmissä taas olisi kovaa halua kilpailuttaa laboratoriopalveluita suoraan Espoon toimintana ja erikoista on, että samaan aikaan he ovat huolissaan henkilöstön asemasta. Kaksinaismoraalista!

KH:n konsernijaosto taas sai uusia asioita työlistalleen. Espoonkruunun hallinto näyttää olevan hieman sekavassa tilassa ja jaosto on luonteva paikka perehtyä asiaan. Hallintoa pitäisi selkiyttää (hallituksen, hallintoneuvoston ja omistajan roolit), mutta samalla olisi hyvä myös miettiä omistajan näkökulmasta asukasdemokratian toimivuutta sillä kun ei ole vähäpätöistä merkitystä asukasviihtyvyyteen tai asuntojen kunnospitoon.

Hommia siis piisaa! Mutta sitä vartenhan näihin tehtäviin olen ryhtynyt.

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Historiallinen metro-valtuusto huomenna

Espoon valtuusto päättää huomenna Etelä-Espoon raideliikennejärjestelmästä eli metron rakentamisesta. Kokous on tämän valtuustokauden merkittävimpiä ja paljon on erilaisia kirjoituksia lehdissä asiasta ollut. Metron vastustajien rivit harvenevat ja kannattajien joukko kasvaa niin kuin pitääkin, kun tietoa on saatu lisää.

Kokousta tullee seuraamaan paljon väkeä ja se välitetään myös netin kautta. Tällaisissa tilanteissa on pakko jättää myös oma jälkensä historian kirjoihin, ei vain äänestämällä vaan myös puhumalla.

Kokouksesta tulee siis pitkä ja olen valmistautunut siihen mm. käymällä perjantaina kasvohoidossa. Maanantaiaamuna menen salille ennen töihin menoa, jotta saan lihaksetkin virittymään tunnelmaan.

Olen myös miettinyt joitain asioita, joita omassa puheessani taidan ottaa esille:

- YVA-prosessi on ollut aito, todellisia vaihtoehtoja sisältävä ja riittävä päätöksenteon pohjaksi. Minusta tämä YVA kelpaa malliesimerkiksi hyvästä ja perusteellisesta työstä. Se, että YVA:ssa ja siitä tehtävissä johtopäätöksissä otetaan huomioon jo olemassa oleva liikennejärjestelmä (so. Helsingin metro) ei ole johdattelua. Se on realismia ja vastuullista päätöksentekon valmistelua.

- Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen on syytä perustua raideliikenteeseen, koska se on ympäristöystävällisin tapa hoitaa joukkoliikennettä. Tämä on asetettu tavoitteeiksi myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa.

- YVA:n mukaan osalla matka-ajat kasvavat Helsingin keskustaan, mutta moni espoolainen kulkeekin muualle kuin rautatieasemalle. Idempään matkustaville metrosta on enemmän hyötyä. Ja todellakin metro saattaa lisätä joukkoliikenteen käyttäjiä ennustetta enemmän, jos esim. bensan hinta nouseekin arvioitua enemmän, mikä on hyvin todennäköistä.

- Päätöksen ehdot ja niiden tarkennukset ovat edelleen hyviä ja perusteltuja. Osa niistä kertoo valtuutettujen tahtotilaa kuntalaisille (asemien turvallisuus, merkittävien viheralueiden säilyminen) ja osa muille yhteistyökumppaneille. Jo nyt tehdyn YVA:n perusteella on järkevää suunnitella metro Kivenlahteen saakka, vaikka nyt päätetäänkin sen ensimmäisestä osasta. Ehdoista käy hyvin ilmi se, että metro on osa pääkaupunkiseudun toimivaa joukkoliikennejärjestelmää ja muutkin sen osat (Kehä II, kaupunkirata, Raide-Jokeri) ovat tarpeellisia. Tulevassa PLJ:ssä on nämä huomioitava ja yhteistyössä toteutettava.

- Metro on taloudellisesti mittava investointi ja valtion pitää osallistua sen rakentamiskustannuksiin vähintään 30 prosentilla, mutta enempäänkin olisi perusteita. En ymmärrä, miksi valtio rakentaa teitä sadankin prosentin rahoituksella, mutta ympäristön kannalta kaikken hyödyllisimpiin hankkeisiin siltä liikenee juuri ja juuri tuo 30 %. Ja kyse on sentään koko maan kilpailukyvyn kannalta perustelluista investoinneista!

On kuitenkin selvää, että ilman nyt tehtävää päätöstä ei varsinaisia rahoituspäätöksiäkään synny ja nämä rahoitusratkaisut vasta johtavat sitten rakentamiseen. Suunnittelu vie aikansa, eikä huominen valtuuston päätös vielä käynnistä rakennustyömaita.

Rahasta puheen ollen metron rakentaminen kestää vuosia ja tulee viemään Espoon budjetista noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Toimialajohtaja Louko on osuvasti verrannut tätä summaan siihen, että WEEGEE-talo vie saman verran vuodessa. Kumpikohan on tavallisen espoolaisen kannalta perustellumpi? Ja samalla pitää muistaa, että käyttökustannuksiltaan metro on esim. bussijärjestelmää edullisempi.

- Demareita on syytetty aatteittensa myymisestä, kun kannatamme metroa, jota perustellaan elinkeinoelämän tarpeilla. Minulle se tarkoittaa uusia työpaikkoja ja työllistymismahdollisuuksia ihan tavallisille ihmisille. Samalla metro merkitsee sujuvampaa työpaikkaliikennettä eli parantaa työssäkäyvien, opiskelijoiden ja muidenkin arjen toimivuutta. Pitkät työmatkat ovat perheiltä ja muusta järkevämmästä toiminnasta pois.

Ei työelämän edellytysten parantaminen siis minulle sosiaalidemokraattina ole vierasta, päin vastoin!

- Näillä ajatuksilla minulle ja koko demariryhmälle metron kannattaminen on harvinaisen helppoa. Olemme olleet vuosikymmeniä metron kannalla ja on hienoa, että nyt muissakin ryhmissä kelkka on kääntynyt ja saamme aikanaan Etelä-Espooseen tehokkaan, luotettavan ja tulevaisuudessakin toimivan joukkoliikenneratkaisun.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Mitä kaikkea voikaan pienen tytön nenään mahtua?


Elämä lasten kanssa on värikästä ja toisinaan tapahtuu asioita, joita totisesti olisi toivonut jäävän tapahtumatta. No, kaikesta voi oppia, joten siinä mielessä eilisetkin tapahtumat olivat kai tarpeellisia.

Meillä on taas pidetty sairastupaa ja varasin eilen aamulla ajan sairaanhoitajalle, jotta saisin todistuksen työnantajalle poissaoloa varten. Ennen lähtöä Elsa aivasteli ja hänen nenän alleen ilmestyi pieni kivi. Typy väitti, että se oli tullut nenästä. Tuli epäuskoinen olo.

Odottaessamme hoitajan vastaanotolle, typy kertoi, että toisessakin sieraimessa on kivi ja kun tarkkaan katsoin aloin itsekin uskoa. Hoitaja tiiraili nenää lampun kanssa ja vahvisti tytön kertomuksen todeksi. Siirryimme odottamaan hetkeksi, jotta pääsimme lääkärin vastaanotolle. Hän löysi nenästä kiven ja palan vanua. Toinen vanupala ei suostunut tulemaan ulos, joten jouduimme Meilahteen korvapoliklinikalle. Lopulta siellä imemällä ja vetämällä saatiin tytön nenä tyhjennettyä.

Tänään typy on ollut reippaampi, eikä kuumekaan ole enää vaivannut. Nenäkään ei vuoda eikä haise pahalle. Siihen vaivaan yritimme saada apua jo viime viikolla, jolloin omalääkäri määräsi typylle vain lääkettä. Hän tutki enempikin korvia kuin nenää, vaikka pahalta tuoksahtavaa nuhaa menimme valittamaan. Jälkiviisaana sain taas todeta, että olisi silloin pitänyt olla vaativampi, mutta lankean aina toisinaan luottamaan lääkärien ammattitaitoon.

Vaikka hoidossa olikin hieman pulmia, jäi eilisestä tyytyväinen olo. Hoitoketju toimi osaltamme oikeastaan erinomaisesti. Pääsimme lähes jonottamatta ensiksi päivystävälle hoitajalle ja sen jälkeen päivystävälle lääkärille, kun olin ensiksi aamulla soittanut terveyspuhelimeen. Lähete erikoissairaanhoitoon lähti terveysasemalta sähköisesti ja ilman ongelmia lyhyen jonotuksen jälkeen pääsimme myös korvapolilla lääkärin vastaanotolle.

Kuulen usein, kuinka vaikeaa terveyskeskukseen on saada aikaa. Olenkin ollut tyytyväinen siihen, että lapsien kanssa olen saanut ajan joka kerta samalle päivälle ja usein vielä nopeammin kuin olisin uskonut.

***
Eilinen ilta kului lasten kulttuurin parissa ja oli päivää virkistävämpi. Olin Väinön kanssa katsomassa teatteri Hevosenkengässä Maamies ja lohikäärme -näytelmä ennakkoesitystä. Se oli ensimmäinen kertamme ja varsin mukava kokemus.

Esitys kesti noin 45 minuuttia ja puolisen tuntia Väinö jaksoi katsoa hartaasti keskittyen. Sitten hän oli vähän rauhattomampi, halusi syliin ja mm. paheksui sitä, että setä seisoi pöydällä. Hyvin on poika kasvatettu.

Tarina oli myös aikuisille sopiva. Yllä oleva sitaatti on lohikäärmeen, kun maamies oli hänet kesyttänyt. Myönnän, että olisin saanut esityksestä enemmän irti ellen olisi osan aikaa seurannut enemmän oman poikani reaktioita ja liikehdintää kuin esitystä. Jään innolla odottamaan seuraavaa ensi-iltaa.

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Sosiaalityön kriisi ja työntekijäpula

Olin viime viikolla koulutustilaisuudessa, joka käsitteli sosiaalialan kelpoisuuslakia ja täydennyskoulutusvelvoitetta. Tilaisuus sai minut kirjoittamaan Hesariin ajatuksiani sosiaalityön tilasta ja kamalasta työntekijäpulasta. Pistän kirjoituksen tähän alle.

Meillä töissä on parhaillaan meneillään työkavereiden vaihtoviikot. Alueellamme on 11 sosiaalityöntekijän virkaa, joista on nyt haussa kolme. Ensi kuussa todennäköisesti haetaan paria työntekijää ja lisäksi aloitetaan ehkä johtavan sosiaalityöntekijän hakeminen. Saattaa olla, ettei omat tehtäväni muutu, mutta työyhteisö, jossa työskentelen on kohta aivan toinen.

Sain tänään palautetta, että arvostelen omaa ammattiliittoani. Niin teenkin - ainakin osittain. Talentia on sen verran kaukana työn arjesta, että sillä on varaa olla hyvinkin periaatteellinen, kun minä hädän keskellä haluaisin, että käyttäisimme kaikki mahdolliset keinot, jotta saisimme nykyisistä pitkäaikaisista sijaisista päteviä. Toisaalta myös Talentia on esittänyt sosiaalityön palkankorotuksia ja koulutuspaikkojen lisäämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö otti asiaan tänään kantaa. Se esittää opiskelupaikkojen lisäämistä sosiaalityön yliopistoissa. Vaihinko vain, ettei se riitä tilanteessa, jossa yliopistot saavat itse päättää, keitä kouluttavat ja kuinka paljon.

Jotain totisesti tarttis tehdä! Jos siis haluamme auttaa ihmisiä...

***

Ja tässä kirjoitukseni HS:n yleisönosastossa tänään:
PÄÄKAUPUNKISEUDULLA PULA PÄTEVISTÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÖISTÄ

Olen seurannut ajankohtaista keskustelua sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun tilasta. Kirjoitusten, uutisten ja omakohtaisten kokemusten perusteella voi todeta, että sosiaalityö ja lastensuojelu ovat kriisissä, jonka kipein kysymys on pätevien työntekijöiden puute.

Kun työtä tekevät koulutukseltaan epäpätevät sijaiset, joita nykylain mukaan saa palkata enimmillään vuoden mittaiseen työsuhteeseen, kärsii sosiaalityön ydin eli suunnitelmallisuus. Varsinkin lastensuojelutyössä tämä on paha puute. Lasten kanssa työskentelyssä olisi erittäin tärkeää, että perheen rinnalla kulkeva työntekijä olisi pysyvä ja tuttu, johon koko perhe olisi voinut muodostaa luottamuksellisen suhteen. Nyt näin ei ole.

Tilanne on kaikkien tiedossa, mutta missä on toimenpiteet pätevien työntekijöiden saamiseksi avoimiin virkoihin? Moni on sanonut minulle, että keskeisin ratkaisu on roima palkankorotus. Espoossa sosiaalityöntekijän palkkaa on korotettu työn vaativuuden arvioinnin yhteydessä 30 € ja nyt syyskuun alussa 60 € järjestelyerästä sovittaessa. Nuo summat ovat paikkailua, eivät ratkaisu.

Tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Joillakin alueilla työmäärät ovat kohtuuttomia, eikä työn tekeminen hyvin ole mahdollista. Toisaalta samalla on muistettava, että jatkuvassa työntekijöiden vaihdoksessa on mahdotonta arvioida työn määrää. Uuden opettelu, asiakkaisiin ja alueeseen tutustuminen on aina työläämpää kuin tutulla alueella työskentely. Kokemus auttaa työn suunnittelussa ja organisoinnissa sekä ratkaisujen etsinnässä.

Hyväksyessään jatkuvan vaihtuvuuden työnantaja itse asiassa tuhlaa niukkoja resursseja siihen, että aina vaan uusia työntekijöitä haetaan ja perehdytetään työhön, jota he hetken aikaa tekevät sipaisten. Jos työntekijöiden pysyvyyteen panostettaisiin, olisi tehty työ varmasti vaikuttavampaa ja toimet oikea-aikaisempia kuin nyt.

Sosiaalityön ja lastensuojelun maine ei vastaa todellisuutta. On valitettavaa, ettei työn onnistumisista tai työn hyvistä puolista juuri julkisesti keskustella. Onnelliset tarinat, joita lastensuojelussa on, eivät myy. Tukea saaneilla asiakkailla on oikeus yksityisyyteensä, joten ei heidän olekaan syytä olla otsikoissa.

Missä koulutetut sosiaalityöntekijät ovat? Erityisesti pääkaupunkiseudulla on paljon erilaisia työmahdollisuuksia, mutta missä ja miksi koulutetut työntekijät ovat töissä. Minusta asiaa pitäisi selvittää ja samalla voitaisiin kysyä, mikä heidät saisi vaihtamaan työpaikkaa. Paljonko palkkaa pitäisi korottaa ja mitä muuta pitäisi tehdä, jotta edes osa heistä palaisi koulutustaan vastaavaan työhön?

Muualla maassa on käynnistetty erilaisia täydennyskoulutushankkeita sosiaalityöntekijöiden kouluttamiseksi. Olen hämmästellyt, kuinka on mahdollista ettei pääkaupunkiseudulla vastaavaa hanketta ole. Sen lisäksi olisi syytä selvittää mahdollisuuksia lisätä sosiaalityön koulutuspaikkoja yliopistoissa.

Sosiaalityöntekijäpula on vakava nyt, vaikka varsinainen eläkkeelle lähtemisen aalto on vasta tulossa.

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Mistä ituja vaikuttamisen haluun?

Tänä viikonloppuna tänne Espooseen kokoontui kahdeksan suuren kunnan demarivaikuttajia keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Aiheena oli siis tietysti meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus. Paras-hanke etenee eri puolilla Suomea eri tavoin ja erilaisin ajatuksin. Oli kuitenkin mukavaa kuulla, mitä muualla on tapahtumassa. Ja toisaalta myös niistä vaikeuksista, jotka vähän kaikkialla ovat samanlaisia. On epäluuloa ja suuremman pelkoa.

Pääkaupunkiseudun demarit kertoivat muille siitä, mitä täällä on tehty ja millaisia työryhmiä meillä on valmistelemassa esityksiä. Puhuimme myös siitä, että pääkaupunkiseudulla on järkevää edetä vapaaehtoisen yhteistyön tiellä. Jos nämä kunnat liitettäisiin yhteen, miten silloin turvattaisiin kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet? Entä miten yhteistyö sujuisi sitten pääkaupunkiseudun reunalla olevan kuntien kanssa? Metropolialue on laajempi kuin nämä neljä kuntaa, joten valmista hallinnollista ratkaisua ei ole, jos sellaista joskus kaivataan.

Kävimme keskustelua siitä, mikä itseänikin on mietityttänyt: demokratian vahvistamisesta eli kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisesta ja keinoista lisätä kuntalaisten intoa vaikuttaa ei ole juuri esityksiä näkynyt, vaikka sekin on yksi Paras-hankkeen tavoite. Hukkuuko koko kysymys laatikkoleikkien varjoon?

Maassamme on meneillään yksi kaikkien aikojen suurimmista muuttoliikkeistä. Ihmiset lähtevät työn perässä, mutta juurtuvatko he uudelle paikkakunnalle? Oma kunta tai asuinalue pitää tuntea omaksi ja itselle tärkeäksi, jotta on halua vaikuttaa ja osallistua. Miten juurtumista voitaisiin edistää?

Toisaalta äänestystutkimuksista me tiedämme jo nyt, että meillä on paljon ihmisiä, jotka kokevat olevansa päätöksentekojärjestelmän ulkopuolella. Heillä ei ole mitään syytä edes äänestää. Esityksiä tarvittaisiin jo tästäkin syystä. Ja samalla pitää muistaa, että osallisuus on enemmän kuin äänestäminen. Kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus saada tietoa päätöksenteon valmistelusta ja olla mukana tuottamassa tätä tietoa.

Muuttoliike, passiivisuuden lisääntyminen ja mahdolliset kuntarakenteen muutokset ovat kaikki isoja haasteita toimivalle demokratialle. Pohdintaa ja keinoja vahvistaa vaikuttamishalua ja -mahdollisuuksia tarvittaisiin kipeästi. Jokaisen kunnan pitäisi olla jokaisen kuntalaisen oma.

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Kirjasto tulee, kyläpäällikkö lähtee


Olimme tänään Keski-Espoo seuran väen voimin tapaamassa Espoon keskuksen projektipäällikköä, jonka tehtävänä on ollut viime vuodet koordinoida Espoon keskuksen hankkeita. Saimme aluksi kuulla, että hän on siirtymässä uusiin tehtäviin ja uusi päällikkö on haussa. Harmillista, kun samaan aikaan myös aluearkkitehtimme pääsi uusiin hommiin. Pitää kuitenkin muistaa, että muutokset voivat tuoda myös uusia tuulia.

Keskustelimme tänään Espoon keskuksen hankkeiden tilanteesta ja saimme kuulla, että jo muutaman vuoden päästä (2008 -2009) aika moni asia on täällä paremmin. Muutos tuntuu todella lupaavalta!

Nyt näyttää siltä, että toimintakeskuksesta kirjastoineen ollaan pääsemässä sopimukseen. Jos vuokrasopimus allekirjoitetaan vielä tässä kuussa, alkaisi rakennustyöt lokakuussa ja avajaisia voisimme viettää kesällä 2008. Upeaa!

HOK-Elanto ei siirry uuteen rakennukseen, mutta saamme todennäköisesti siihen toisen kaupan, joten tarjonta ja kilpailu alueella tulee kasvamaan. Samana vuonna on tarkoitus, että valmistuu myös Espoontorin laajennus ja sitten 2009 saneerataan vanha puoli ja toteutetaan samalla matkakeskus.

Hienolta kuulostaa myös suunnitelma siltaraitin uudistamisesta. Raitti kulkee uudelta kirjastolta kauppakeskuksen läpi virastokeskukseen, missä uutta ilmettä pääsee kohta palan matkaa ihailemaan. Espoon parjattu asema ja sen hissit saavat myös uuden ilmeen. Naapurin rouva tiesi illalla kertoa, että hisseistä olisi tulossa lasiset. Ja toivottavasti myös hajuttomat!

Keskustelimme myös kaupungintalon ja sen vieressä olevan virastotalon tulevaisuudesta. Selvitykset ovat vielä kovin kesken. Virastotaloissa olevia sosiaali- ja terveystoimen palveluita ollaan siirtämässä terveystalo Samarian viereen. Uuden perheiden taloksi nimetyn hankkeen tarveselvitys on ensi viikolla sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

Palaverista kotiuduttuani poikkesimme koko perheen voimalla kirjastossa ja kaupassa. Kotimatkalla tapasin alueella noin 50 vuotta asuneen naapurin rouvan. Hän oli tulossa alueneuvottelukunnan kokouksesta, missä olivat puhuneet samoista asioista.

Oli mukavaa kertoa iloisia uutisia siitä, että vieressä olevan Tuomarilan juna-aseman toiselle puolelle rakennetaan kauppa. Aikaa sitten näillä kulmilla oli parhaimmillaan kolme kauppaa ja nyt ei ainuttakaan. Uudet asukkaat ja uusi rakentaminen ovat nyt luoneet edellytykset sille, että saamme edes yhden takaisin. Olen iloinnut siitä jo jonkin aikaa.

Täällä Tuomarilassa on myös erikoisuutensa: VPK:n talolla toimii vanha kunnon elokuvateatteri, jonka penkeillä ei varmasti nukahda elokuvaa katsellessa. Paikat ei kiillä, mutta tunnelmaa on sitäkin enemmän. Yllä olevassa kuvassa on mainos tulevasta elokuvateemaviikosta, joka täällä järjestetään lokakuussa. Talo on melkein naapurissa, joten elättelen toiveita, että ehdin elokuviin tällä kertaa. ;)

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

Vallattu talo

Kävimme tänään vierailulla Keskuspuiston laidalla olevassa kaupungin omistamassa omakotitalossa tai taloissa, sillä siellä oli pieni mökki ja isompi omakotitalo. Kesäkuun alusta alkaen joukko vaihtoehtoihmisiä on asustanut taloilla. He ovat vallanneet ne, mutta ilmoittaneet siitä heti kaupungin virkamiehille.

Talot olivat kehnossa kunnossa ja ilmeisesti siellä on vieraita käynyt usein aiemminkin, sillä sisätilat olivat töhryjä täynnä ja sain kuulla, että talojen kaikki ikkunat oli rikottu. Väinö taivasteli isomman talon sisällä sitä, kuinka sotkuista siellä oli.

Nämä uudet majailijat ovat kunnostaneet taloja ja ilmaisseet kuulemma kaupungille halunsa vuokrata talot erilaisen järjestötoiminnan käyttöön. Näin myös kaupungin vastauksen tähän eli kehoituksen poistua ja ilmoituksen purkuluvasta.

Kuulin, että kaupungilla on ollut epäilys siitä, että taloilla on valmisteltu jonkinlaista mielenosoitusta Asem-kokoukseen liittyen. Minulle isäntäni kertoivat, että taloille oli tarkoitus majoittaa intialaisia Asemin kansalaistapahtumaan osallistuvia ihmisiä. Itseään he kuvasivat ihmisiksi, jotka haluavat asua ja olla luonnon lähellä. He toimivat yhdistyksissä, joiden tavoitteena on edistäää luonnonsuojelua ja kehitysyhteistyötä. Ei sen kummenpaa.

Lisäksi he kertoivat, että ovat jutelleet alueella liikkuvien ulkoilijoiden ja lähiasukkaiden lasten kanssa. Heillä olisi halu järjestää erilaisia tapahtumia ja pienempään mökkiin he ovat ideoineet jonkinmoista ulkoilumajaa Keskuspuiston käyttäjille. Viehättäviä ajatuksia.

Paikka on hieman syrjässä, joten heidän toimintansa tuskin häiritsisi ketään, vaikka olisi ajoittain äänekästäkin, mitä en usko. Tärkeää olisi kuitenkin se, että toiminta on hyväksyttävää, eikä aiheuta närkästystä lähiasukkaissa.

Jäin miettimään sitä, miten noin yksioikoinen tyrmäys sopii yhteen kaupungin moniarvoisuutta korostavan strategian kanssa. En itse tunne näitä taustayhdistyksiä, mutta lähtökohtana kai niitä tulisi pitää kannatettavana toimintana, eikö? Maailman parantaminen on mielestäni aina hienoa ja parannettavaa totisesti on.

Jos on niin, ettei kaupungilla ole omia suunnitelmia alueen suhteen, en ihan ymmärrä miksi rakennukset pitäisi purkaa. Eikö tässä voitaisi neuvotella? Mielenkiintoista nähdä, miten minulle vastataan, kun kysyin asiaa kaupungin virkamiehiltä.

Kävimme vierailulla koko perhe, vaikka lapset eivät ihan vielä ymmärrä mitä talon valtaaminen tarkoittaa. Asia tuli kuitenkin tutuksi. Itse suhtaudun myönteisesti tietynlaiseen kansalaistottelemattomuuteen. Tässäkin oli tärkeää se, että he ovat kunnostaneet taloja ja ovat toimineet omilla nimillään täysin avoimesti.

Enpä olisi uskonut, että tällaista ihan melkein omassa naapurissa tapahtuu. Mielenkiintoista, että he ylipäätään ovat löytäneet nuo mökit keskeltä metsää. Toinen kohde heillä on Etelä-Espoossa, joten kovin aktiivisia he ovat.

torstaina, elokuuta 31, 2006

Metronäytelmän finaalin alku

Loputtomalta tuntuneen metronäytelmän kiihkeän finaalin alku näyteltiin tiistaina, kun kaupunginhallitus päätti olla ottamatta kunnolla kantaa toimialajohtajan esitykseen. Päätimme esittää hänen esityksensä sellaisenaan valtuuston hyväksyttäväksi.

Itselleni ajatus oli alussa hieman vieras (päättäjänä olen tottunut päättämään, en väistelemään), mutta lopulta ajattelin, että se toisaalta korostaa valtuuston vastuuta ja lopullista päätösvaltaa ja toisaalta se saattaa nopeuttaa päätöksentekoa. Samalla se nopeuttaa Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen saamista nähtäville ja lopulta valmiiksi.

Esitys sopi minulle myös siksi, että toimialajohtajan esitys oli hyvä. Siinä oli otettu kantaa juuri niihin asioihin, joihin pitääkin ja toisaalta siinä oli nostettu esiin asioita, joista kuntalaiset ovat olleet huolissaan. Yleiskaava määrittelee tietyt rannat ja merkittävät viheralueet rakentamattomiksi, vaikka metro tuleekin. Ja toisaalta me kaikki haluamme rakentaa asemista turvallisia, viihtyisiä ja esteettömiä.

Päätösesityksessä korostetaan myös, ettei metro ole yksinään sateen tekijä. Se on vain osa suunnitelmasta, jonka tavoitteena on rakentaa pääkaupunkiseudulle toimiva liikenne- ja joukkoliikennejärjestelmä. Espoossa on muitakin seudullisesti tärkeitä hankkeita, kuten raide-Jokeri, kaupunkirata ja kehätiet. Kokonaisuus ratkaisee sen, kuinka kilpailukyinen joukkoliikenne meillä on.

Mielipidettäni tässä asiassa on kyselty viime aikoina tiuhaan. Seuraavaksi Hesari kertoo, kuinka metron kannatus valtuustossa jakaantuu. Maanantaina nähtiin muutamia kaapista ulostuloja, joten tulos voi olla mielenkiintoinenkin.

Tällaisen vastauksen perusteluineen pistin tänään menemään:

"KYLLÄ METRO
Matinkylään, myöhemmin Kivenlahteen, koska

- raideliikenne on ympäristöystävällisin tapa hoitaa joukkoliikennettä,

- koska ratkaisussa on kyse seudullisesta kokonaisuudesta: metro täydentää jo olemassa olevaa raideliikennejärjestelmää ja Hollannissa saimme kuulla, ettei erilaisten järjestelmien yhdistäminen ole onnistunut ilman merkittäviäteknisiä ongelmia

- koska raideliikenne ja tässä tapauksessa metro on tehokas, turvallinen ja täsmällinen. Teoreettiset matka-ajat voivat osalla asukkaista pidentyä jos verrataan nykyistä bussiliikennettä metroon, mutta metron etu on se, että se pysyy paremmin aikataulussa ja vuorovälit ovat tiheämmät. Koska bussi on pysynyt koko vuoronsa aikataulussa? Tästä syystä kannatan maan alla kulkevaa metroa. Se on suojassa lumelta ja putoavilta lehdiltä, jotka säännöllisesti haittavat junaliikennettä.

- raideliikenne ja metro on houkuttelevin tapa järjestää joukkoliikenne, sillä myös miehet matkustavat junilla. Metro on ainoa vaihtoehto, joka saattaa houkutella YVA:n arvioita enemmän matkustajia ja tästä on myös aiempaa kokemusta.

Metro houkuttelee myös rakentajia ja lisää Etelä-Espoon yleiskaavan toteuttamisen mahdollisuuksia. Rakentamisen painottuminen ko. alueelle on kestävän kehityksen mukaista, koska silloin rakentaminen tukeutuu jo olemassa oleviin palveluihin ja suurelta osalta jo rakennettuun kunnallistekniikkaan.

- En myöskään vähättele liike-elämän toiveita metrosta. Liike-elämä ja uudet yritykset tuovat uusia työpaikkoja, uutta työtä ihmisille ja verotuloja tuottaa palveluita espoolaisille."

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Espoon keskus paranee

Olin lauantaina Espoon Riehassa ja pidin siellä puheen Espoon keskuksen kehitysnäkymistä. Jatkan asian käsittelyä tässä. On hienoa, että asuinalueemme on kehittymässä todella parempaan suuntaan. Tyytyväinen olen myös siitä, että nyt sekä virkamiehillä että päättäjillä on aito halu panostaa Espoon keskukseen. Aina niin ei ole ollut. Suunnittelu vie kuitenkin aikansa ja tuloksista on vasta vain osa nähtävillä. Niitähän on mm. lukio, uimahalli ja terveysasema.

Tänne on tulossa uusia asuinalueita ja uusia asukkaita. Fallåkerin pientaloaluetta Lommilassa rakennetaan parhaillaan samoin kuin Tuomarilan aseman viereen nousevaa Kulovalkean aluetta. Jälkimmäistä on moni meillä käynyt kehunut. Lisäksi Suviniityn alueen asemakaavoitus on käynnissä. Tuo alue sijaitsee aivan Espoon juna-aseman tuntumassa ja alueelle suunnitellaan korkeatasoista kerrostaloasumista. Kaupungin asemakaavapäällikkö on suunnitelmista aivan innoissaan, mikä tuntuu lupaavalta.

Uudet asuinalueet ja asukkaat luovat edellytyksiä palveluiden parantamiselle. Kaupallisten palveluiden paranemisesta onkin toivoa, sillä Espoontori on hakenut lupaa laajentaa toimintaansa. Kun kaava saadaan valmiiksi, alkavat rakennustyöt välittömästi.

Espoontoria vastapäätä on tulossa toimintakeskus, jossa myös on liiketilaa ja mihin toivottavasti nyt saadaan yritys mukaan. En tiedä, mikä on Hok-Elannon viimeinen ajatus, mutta toimintakeskukseen tuleva kirjasto on todella tärkeä meille asukkaille. Sen piti olla valmis vuonna 2008, enkä ole vielä menettänyt toivoani.

Espoontorin ympäristö muuttuu myös sen vuoksi, että siihen on tulossa matkakeskus ja toivottavasti kaupunkiradan jatkaminenkin etenee. Radan toisella puolella oleva virastokeskuksen ja kaupungintalon (puretaanko vai korjataanko, saatetaan jopa suojella) kohtalo on vielä epävarma. Niihin suunnitelmiin palataan tänä syksynä.

Koulupuolellakin tapahtuu. Lehtimäkeen valmistuu ensi vuonna ammattioppilaitoksen lisärakennus ja opiskelijoiden määrä lisääntyy tuntuvasti. Uskon, että siitä tulee hieno ja haluttu opiskelupaikka. Kun siellä on vierekkäin sekä ammatillisia oppilaitoksia että lukio on näiden opintojen yhdistäminen aidosti mahdollista.

Kirkkojärvelle taas on tulossa peruskoulu. Terveyskeskus Samarian viereen suunnitellaan perheiden taloa, jossa olisi mm. neuvola ja perheneuvolapalvelut.

Sain eilen myös palautetta siitä, että tänne rakennetaan liikaa. Muutos on ollut kiivasta ja pitkään alueella asuneiden on siihen ehkä vaikea sopeutua. Itse suhtaudun siihen positiivisesti. Espoon keskuksen ankeaa ilmettä muutetaan parhaiten rakentamalla ympärille ja sekaan uutta ja laadukasta, jolloin kehnommat rakennukset eivät nouse enää niin vahvasti esiin.

Eilen Espoon Riehassa oli esillä myös useita paikallisia yhdistyksiä. Alueella toimii mm. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ry, Punainen risti, Keski-Espoo seura ja eri puolueilla on tietysti myös omat paikallisosastot. Väyliä vaikuttaa suunnitelmiin ja omaan asuinalueeseemme on.