lauantaina, joulukuuta 24, 2011

Hyvää Joulua!


"Joulun rauhaa, rakkautta sylin täyden saa,
kun itse jakaa ystävyyttä, hyvin vaeltaa.

Arjen pikku tähtiä, jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti loista silloin suotta."



******

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

Espoon talous ja lapset

Valtuusto käsittelee perjantaina ensi vuoden talousarviota ja suunnitelmaa. Sitä ennen ryhmät ovat jo neuvotelleet siitä ja sopu tulevasta on syntynyt. Ryhmien välisissä neuvotteluissa päätettiin joistakin tärkeistä lisäyksistä:

- neuvola ja kouluterveydenhoitoon saatiin lisää terveydenhoitajien vakansseja. Tämä lisäys on tärkeä, jotta uuden asetuksen mukaiseen neuvolatyöhön pystyttäisiin lapsirikkaassa Espoossa. Neuvola on tärkeä tuki perheille, kun he opettelevat elämään uuden pienen perheen jäsenen kanssa.

- koulujen iltapäivätoimintaan päätettiin lisätä varoja. Tavoitteena on, että yhä useampi tokaluokkalainenkin pääsisi turvallisen ja virikkeellisen iltapäivätoiminnan piiriin.

- Koulujen peruskorjausten ja laajennusten nopeuttamissuunnitelma tai -sevitys tuodaan ensi vuonna valtuuston käsittelyyn. On tärkeää, että lapsille saataisiin kunnolliset ja terveelliset työskentelyolosuhteet. Nyt tuntuu, että korjaushankkeet etenevät hätätilatöinä eli vasta kun tilanne romahtaa kelvottomaksi. Tilanne pitäisi saada haltuun tavalla tai toisella.

- Pikku-Auroran lasten kulttuurikeskuksen toteuttamista päätettiin nopeuttaa. On upeaa, että Espoo panostaa vahvasti lasten kulttuuritoimintaan. Onnistumisen ja itsensä toteuttamisen kokemuksia antava harrastus voi olla muutakin kuin liikuntaa!

- Leppävaaran uimahallin yhteydessä toteutettavaa maauimala nostettiin taas esille, jotta sinne saadaan hyppytorni. Päättäjien tahto on pitkään ollut se, että molemmat toteutetaan.

- Sellon ja Ison Omenan kirjastojen aukioloaikoja viikonloppuisin lisätään. Tavoitteena on palvella erityisesti nuoria paremmin.


Minulle nämä asiat ovat hyvä syy olla syntyneen talousarviosovun takana. Ne ovat tärkeitä tekoja lasten ja nuorten hyväksi, vaikka ei Espoo näillä päätöksillä valmiiksi tullut.


On joitain asioita, joista olen tällä hetkellä erityisen huolissani:

- perheneuvolatoimintaa uudistetaan ensi vuonna ja Espooseen tulee lasten psykiatrinen avohoidon yksikkö, jotta perheneuvolat pystyisivät palavelemaan varhaisemmassa vaiheessa. Samaan aikaan HYKS /HUS on uudistamassa nuorten psykiatrisia palveluita esim. Jorvissa olevat osastot saatetaan lakkauttaa. Kuinka espoolaiset nuoret saavat jatkossa apua ja tukea vaikeissa mielenterveysongelmissaan? Nupoli on osoittautunut hyväksi matalan kynnykset tukipaikaksi, mutta ei voi auttaa vaikeissa tilanteissa.

- edellisessä kirjoituksessani nostin esiin lapsiperheiden ja lasten köyhyyden. Siihen ei nyt syntyneessä sopimuksessa ei ole erityistä apua tulossa, mutta toivon, että ensi vuoden aikana syntyy ratkaisuja, joilla voisimme auttaa näitä lapsia tulevaisuudessa. Esimerkiksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämistä voitaisiin kohdentaa lapsiperheille, lasten harratusten tukemista lisätä ja Tampereen mallin mukaista aktiivipassin toteuttamista olisi hyvä selvittää.



***

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?

Osallistuin perustuloa käsittelevään seminaariin ja sen yhteydessä järjestettyyn paneeliin. sitä varten tutustuin hieman peruturvasta ja sen tasosta tehtyyn arviointiin. Se oli synkkää luettavaa varsinkin lapsiperheiden ja lasten näkökulmasta. Maassamme asuu 143 000 lasta, jotka kuuluvat pienituloisempaan kymmenykseen.

Lapsilisän reaaliarvo on laskenut 20-29 % vuodesta 1994 lapsilukumäärästä riippuen. Kotihoidon tuen taso taas on laskenut neljänneksen. Varsinkin yhden huoltajan lapsiperheiden tilanne on tukala. Maahamme on syntynyt myös työssäkäyvien köyhien luokka. Pienillä tuloilla ei elä osin myös siksi, että asuminen on kallista.

Espoossa joka kymmenes lapsi kuuluu pienituloisimpaan ryhmään. Lasten osalta köyhyys on pahimmillaan julmpempaa kuin aikuisten osalta, sillä lapset eivät pysty valitsemaan ryhmää, mihin he kuuluvat. Päiväkoti ja koululuokat tulevat annettuna ja erilaisuuden tunne korostuu, jos muilla lapsilla asiat ovat toisin: lelut, harrastukset, matkat, juhlat ovat lasten puheissa hyvin varhain.

En ole täysin vakuuttunut siitä onko perustulo tähän ratkaisu (mutta onko muita ehdotuksia?), mutta siitä olen vakuuttunut, että perusturvaa pitää korottaa ja selkeyttää. Sen pitäisi olla sellaisella tasolla, että se vapauttaisi ihmiset pysyvästa toimeentulotuen asiakkuudesta, jolloin toimeentulotuesta tulisi jälleen tilapäinen apu ja sosiaalityön väline. Se homma kuuluu maan hallitukselle ja eduskunnalle. Ja nyt päätetty sadan euron korotus ja toimeentulotuen nosto ovat hyvä askel oikeaan suuntaan. Sitä tietä pitää jatkaa.

Kunnan tehtävä on huolehtia palveluista. Siinäkin meillä Espoossa on tehtävää. Varsinkin heikommassa asemassa oleville lapsille oikeus hyviin ja kehittäviin palveluihin on tärkeää. Päivähoito ja koulu tukevat lasten kehitystä ja vanhemmuutta. Perheiden oikeus tietoon tulisi myös taata esim. pienten koululaisten iltapäivähoitoa voi saada maksutta, kun perheen taloustilanne on heikko. Valitettavasti siitä kerrotaan huonosti ja on iso riski, että köyhät lapsiperheet eivät edes hae iltapäivätoimintaan.

Tutkimusten mukaan 40 % toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Onko kyse tiedon vai voimavarojen puutteesta ja mitä sille voisi tehdä? Paraneeko tämä tilanne nyt, kun Espoon keskuksen aikuissosiaalityö on siirretty Leppävaaraan ja jokaisen uuden asiakkaan pitää siis matkustaa toiselle alueelle saadakseen apua.

Hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu myös innostava ja onnistumisen kokemuksia antava harrastus. Kunta voi tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, mutta tärkeää on myös huolehtia, että perheet saavat taloudellista tukea riittävästi, että se mahdollistaa köyhienkin perheiden lasten harrastusmahdollisuudet. Siitä pitäisi lautakunnan ja sen jaostojen pitää huolta.

Taloudellinen niukkuus on iso riski lapsille. Köyhyys kuormittaa aikuisia, se vie voimavaroja vanhemmuudesta ja vanhempien väsyminen, uupuminen ja masentuminen vaikuttaa vuorovaikutukseen. On tärkeää, että meillä on myös lapsilla ja vanhemmilla oikeus tukeen ajoissa, kun pulmia ilmenee. Perheneuvolat, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja lastensuojelun tukitoimet on laitettava kuntoon.

Espoossa onkin käynnistymässä LOP-hanke eli Lapsen oikeus palveluun- hanke ja siinä Lapsiköyhyyteen paneutuva työryhmä. Olen itse tuen työryhmän toinen koordinaattori. Työmme alkaa kokemustiedon keräämisestä ja sitä kautta etenee palveluiden kehittämiseen. Uskon, että paljon on tehtävää ja tulemme tuottamaan tärkeää tietoa.

Sekä perusturvajärjestelmää että palveluitamme yhdistää monimutkaisuus. Välillä tuntuu, että meillä pitäisi olla työssä ihmisiä, jotka kietäisivät asunnosta asuntoon tiedustelemassa onko asukkailla kysyttävää ja arvioimassa ovatko he saaneet heille kuuluvat etuudet ja palvelut. Jotain tällekin asialle pitäisi tehdä, mutta mitä?

Lapset ovat arvokkainta ja tärkeintä mitä meillä on. Siksi onkin syytä kysyä onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?


***

maanantaina, lokakuuta 17, 2011

Politiikan sillisalaattia

Syksy on alkanut vilkkaasti. Luottamustehtävissä on ollut paljon asioita, mutta uutta ajateltavaa olen saanut myös muissa ympyröissä. Siitä myöhemmin enemmän. Kaupunginhallitus ja konsernijaosto ovat siinä mielessä haastavia luottamustoimia, että niiden asialistoilla on todellakin kaikkea mahdollista.

Tänään konsernijaostossa oli esillä mm. yksityinen HYKS Oy, ilmaston hillintään keskittyvän kuntien yhteisen yrityksen perustaminen ja joukkoliikenneasiat. HYKS Oy on saanut paljon huomiota lehdissäkin ja suunnitelma sisältää paljon selvittämättömiä asioita.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä on erilaisia himmeleitä kuten kuntayhteistyössä yleensäkin. Meillä on HUS:n (erikoissairaanhoito) lisäksi, HSL (joukkoliikenne), HSY (mm. jäte- ja vesihuolto) ja monta pienempää toimijaa. Itse olen käsittänyt, että HSY:n tehtäviin nimenomaan kuuluu ympäristötiedon tuottaminen kuten aiemmin YTV:lle. Minulle ei ole mitenkään selvää, miksi me tarvitsisimme yhtiön hillitsemään ilmastonmuutosta! Haluavatko kunnat ryhtyä tekemään voittoa ilmastonmuutoksella?

Keskustelu kuntayhtymien kanssa on ajoittain vaikeaa ja niiden ohjaus on haastavaa. Tästä on osoituksena juuri nämä asiat: yksityis-HYKSistä ei ollut Espoolta kysytty mitään, mutta lausuimme silti. Joukkoliikenteestä olemme antaneet lausunnon HSL:lle, mutta viesti ei mennyt perille. Siksi jouduimme tänään uudelleen sanomaan, ettei linjoja saa karsia mielin määrin vaan nyt on aika käyttää espoon osalta kertynyttä ylijäämää joukkoliikenteen palveluiden ylläpitoon. Osakeyhtiön ohjaus on tätäkin hankalampaa.

Keskustelu näistä kaikista jatkuu. Ikävää vain on se, että järkevä tarkastelu tuntuu olevan lähes mahdotonta kuntauudistuksen varjojen vuoksi. Jokaista kannanottoa, näkemystä ja tekoa voidaan käyttää raskauttavana todisteena jostain jollekin missä tahansa tilanteessa.

En siis vastusta ilmastonmuutoksen hillintää enkä siitä tiedottamista. En myöskään vastusta kuntien yhteistyötä. Kannatan vain järjen käyttöä niiden ohella.

**

tiistaina, syyskuuta 13, 2011

Kilpailukyvyllä on hintansa

Jokainen meistä tuntee niitä ihmisiä, joiden mielestä lasi on lähes tyhjä, kun se on puolillaan tai niitä, jotka näkevät taivaanrannassa tulevan sateen, kun aurinko hellii meitä kauneimmillaan. Näille ihmisille voi hymähdellä, mutta toisinaan asioiden vieminen eteenpäin on liiankin raskasta. Pitää olla uskoa siihen, mitä tekee ja toivoa, jotta jaksaa rakentaa parempaa.

Tämä tuli mieleeni kun viime viikolla julkaistiin jälleen kerran jonkin kansainvälisen selvityksen (tutkimuksen) lista maailman kilpailukykyisimmistä maista. Suomen sijoitus oli parantunut ja taisimme olla vertailussa kolmansia. Upea saavutus eikö?

No, tokihan uutisiin oli taas haettu elinkeinoelämän edustaja maalaamaan synkkää tulevaa: vaikka tässäkin tutkimuksessa vielä parjäsimme niin kyllä se kohta ihan suruksi ja ongelmiksi muuttuu. Erityisen ikävänä seikkana tämä "asiantuntija" näki Suomen korkean veroasteen. Se koituu tuhoksemme, jos häntä uskomme.

Tuon tutkimuksen mukaan Suomen vahvuuksia ovat toimiva hallinto ja hyvä koulutusjärjestelmä. Uskottava ja toimiva hallinto tarkoittaa sitä, että niin yritykset kuin yksittäiset kansalaisetkin saavat asiansa käsittelyyn ja tasapuolisen kohtelun ilman, että prosessin aikana tarvitsisi voidella käsittelijöitä. Yritys saa asemakaavamuutokset tai rakennusluvan, jos edellytykset täyttyvät.

Koulutusjärjestelmämme on saanut viime vuosina paljon kiitosta. Hyvä ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia kaikille. Pienellä maalla ei ole varaa panostaa vain rikkaiden kouluttamiseen. Kilpailukyvyn kannalta on tärkeää myös, että yritykset voivat luottaa tulevan työvoiman osaamiseen. Koulutuksesta saatu todistus kertoo meillä suorituksista ja taidoista, ei varallisuudesta.

On siis tärkeää, että meillä maksetaan julkisellakin sektorilla sellaista palkkaa, että sillä elää. Vaikka korruptiovertailuissa Suomen päälle onkin heijastunut varjoa politiikan toimijoiden vuoksi niin virkamiehiin, poliisiin ja opettajiin tässä maassa voi luottaa.

Eikö tämä kerro siitä, että osaamme käyttää veroeuromme oikein? Ratkaisukeskeisesti ajatellen juuri näistä vahvuuksista pitäisi pitää kiinni ja rakentaa niiden pohjalta parempaa yhteiskuntaa. Jos se maksaa, se saa maksaa. On se sen arvoista.

Ei anneta elinkoinoelämän sahata omaa oksaansa lyhytnäkäisen ahneuden vallassa.



***

maanantaina, elokuuta 15, 2011

Joukkoliikenteen tulevaisuus?

Syyskauden politiikan arki tuli nopeasti vastaan. Maanantaiaamuna konsernijaostossa käsittelimme HSL:n (Helsingin seudun liikenne) toiminta- ja taloussuunnitelmaa tuleville vuosille, joka veti jokaisen ilmeet vakavaksi.

Espoo on varautunut kuusi miljoonaa pienempään kuntaosuuteen kuin mitä esillä oleva suunnitelma edellyttää. Niinpä virkamiehet olivat valmistelleen meille hyväksyttäväksi lausunnon, jonka mukaan HSL:n pitäisi
- korottaa enemmän kuin + 4,5 % lippujen hintoja, jotta saataisiin miljoona euroa enemmän lipputuloja,
- karsia suunniteltuja parannuksia linjastoissa (mm. uutta linjaa Tillinmäkeen ei tarvita), ja
- käyttää aiottua enemmän ylijäämää ja lisätä tuottavuutta.

Käytännössä siis esitys lähti siitä, että joukkoliikennettä "kehitettäisiin" korottamalla lippujen hintoja ja karsimalla palveluita. Esitys jäi pöydälle ja syystä.

Joukkoliikenteen menot kasvavat Espoossa ja seudulla monesta eri syystä. Polttoainekulut ovat kasvaneet, koska hinta ja verotus on noussut. Linja-autoliikenteen kilpailutusten myötä kulut kasvavat joka kerta. Erityisen suurta kustannusten nousu on nimenomaan bussiliikenteessä ja sitä myöten Espoossa, jonka joukkoliikenne perustuu isolta osin busseihin.

Raideliikenteen kustannusten nousu on maltillisempaa. Jo siitäkin syystä on hienoa, että viimeistään nyt Espooseen rakennetaan metroa. Myös kaupunkiradan jatkotyö olisi tärkeää saada käyntiin. Tässä tilanteessa ne ovat entistäkin kannatavampia investointeja.

Valtion toiminta on kaksijakoista. Toisaalta se tulee pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä noin kuudella miljoonalla. Se on 1,1 % koko seudun joukkoliikenteen toimintatuloista. Samaan aikaan valtio nostaa dieselveroa 1,4 % (8 senttiä /litra), jonka vuoksi siis nimenomaan bussiliikenteen kustannukset nousevat merkittävästi.

Kyse ei ole vain yhden vuoden pulmasta. Jokaisella kerralla kun bussivuoroja on kilpailutettu ovat kustannukset nousseet linjoilla 5-6 %, koska tällä hetkellä yhtiöt tekevät tappiota. Ensi vuonna kilpailutetaan Leppävaaran alueen liikenne, joten sieltä tulee seuraaville vuosille iso lasku maksettavaksi. Miten selviämme siitä?

Hyvä ratkaisut ovat siis nyt tarpeen. Tarvitaan myös poliittista tahtoa edistää joukkoliikennettä. Myös HSL:n pitää tarkastella toimintaansa. Kasvavassa ja kehittyvässä Espoossa tarvitaan lisääntyvää joukkoliikennettä varsinkin kun meillä parhaillaan kehitetään palveluverkkoa keskittämällä toimintoja joukkoliikenteen varteen. Päättäjien on huolehdittava, että uusiin ja isompiin toimipisteisiin pääsee ja kohtuulliseen hintaan.


*

maanantaina, kesäkuuta 13, 2011

Kesäterässä

Puutarha ja kesätuulet ovat jälleen saaneet kirjoittamisen innon laantumaan, mikä on harmillista. Onhan tässä kuitenkin monenmoista tapahtunut.

Eduskuntavaaleista on kulunut jo pitkä tovi, mutta maahan ei ole saatu aikaiseksi toimivaa hallitusta. Edellinen hallitushan jäähdytteli ties kuinka kauan, joten jossain vaiheessa olisi syytä saada hallitus, joka vie asioita eteenpäin. Työllisyys, taloustilanne, sosiaalinen eriarvoisuus ja moni muu asia vaatisi toimenpiteitä. Espoolaisena ja kesäsysmäläisenä odotan myös mielenkiinnolla tulevan hallituksen linjauksia tulevasta kuntarakenteesta.

Espoossa on tapahtunut monenlaista. Palveluverkon kehittäminen ja suunnittelu tapahtuu toimialoilla ja tarkoittaa yhä palveluiden keskittämistä: aikuissosiaalityö viedään pois Espoon keskuksesta, vaikka siellä on kolmasosa kaikista asiakkaista. Perheneuvoloiden toimivuutta yritään parantaa keskittämällä nekin kahteen keskukseen. Palvelut tarvitsevat seiniä. Kaupungin oman investointisuunnitelman ohella on vireillä erilaisia vuokrahankkeita, joita ei arvioida edelleenkään yhtä perusteellisesti kuin rakennushankkeita. Kuka koordinoi kokonaisuutta, huolestuttaa minua yhä.

Espoon keskuksen osalta olen ollut harmissani virastokeskuksen uudistamisen hitaasta tahdista. On yli vuosi siitä kun valtuusto päätti purkaa kaupungintalon ja samalla käynnistää koko alueen kaavoituksen, jotta alueelle voidaan rakentaa asumista, lisätä palveluita, parantaa viihtyisyyttä toteuttamalla kaupunkiaukion ja näkymiä Espoonjoelle. Nyt kun museovirasto ja ELY-keskus selvittävät kaupungintalon mahdollisia suojeluarvoja onkin käynyt ilmi, ettei kaavoitusta ole kunnolla edes aloitettu. On vain keskitytty purkuhankkeeseen, joka on vain osa alueen uudistamista.
- Olen kiirehtinyt kaavoituksen käynnistämistä.

Finnoon (mm. Suomenojan jätevedenpuhdistamon alue ja lintukosteikko) alueen osayleiskaava jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle. Samaiselle alueelle on laadittu myös visio, joka on innostava ja kunnianhimoinen. Siihen kannattaa tutustua!

Myös Suvelan alueen visio on lähes valmis ja siinäkin on kiinnostavia ehdotuksia, joita soisi edistettävän mm. asukaspuiston uudistaminen, koulun kehittäminen, uudisrakentaminen ja kevyen liikenteen silta keskuksen suuntaan. Tyytyväisenä olen huomannut, että Suvelassa tapahtuu oikeastikin, eikä vain suunnittelijoiden pöydällä. Koulun viereinen pelikenttä laitetaan tänä kesänä aivan uuteen uskoon.

Ensi viikolla on vielä yksi kaupunginhallituksen kokous, sitten on kevätkauden asiat käsitelty. Työt jatkuvat syksyllä.


*

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2011

Hyvinvoinnin kipukohtia Espoossa

Joku vuosi sitten valtuustossa ja lehtien palstoilla väiteltiin siitä pitäisikö Espoossa tehdä köyhyystutkimus vai raportoida hyvinvoinnin tilasta. Jälkimmäinen kanta voitti ja sen tuloksena olemme saaneet yhden hyvinvointiselonteon ja tänä keväänä Hyvinvointibarometrin 2010.

Barometria lukiessa olen tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun. Epäilijöille voi sanoa, ettei valittu linja peittele espoolaisten elämän kipukohtia eikä myöskään palveluissa olevia puutteita. Barometri antaa itse asiassa laajemman kuvan espoolaisten pulmista ja vaikeuksista yhdistettynä siihen työhön, mitä kaupunki tekee. On tärkeää nähdä koottuna se ohjelmatyö, millä pulmiin yritetään vaikuttaa.

On pysähdyttävää lukea, että joka viides espoolainen kertoo että heidän taloustilanteensa on ollut vuosia heikko. He ovat joutuneet tinkimään jopa lääkkeistä ja muusta terveydenhuollosta. Lisäksi barometrissä ja potilasasiamiehen kertomuksessa kuvataan sitä, kuinka meillä on terveysasemissa isoja ongelmia. Sairauksiin ei saa riittävästi apua. Takaisinsoittojärjestelmän avulla yhteyden asemalle saa, mutta siellä ei ole antaa aikaa lääkärille. Asiakkaita ohjataan toisinaan yksityiselle, vaikkei saisi!

Taloudelliset vaikeudet näkyvät myös lasten elämässä. Barometrissä kerrotaan, että perheet ovat joutuneet tinkimään lasten harrastuksista ja koulutusmahdollisuuksista. Lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt ja lasten pienituloisuusaste on korkeampi kuin väestön yleensä. Näin ei pitäisi olla.

Espoossa on alueellisia eroja ja barometrin laatijat esittävät, että meillä kehitettäisiin positiivisen diskriminaation mallia eli alueille, joille kasaantuu huono-osaisuutta tulisi kohdentaa enemmän palveluita ja tukea. Maahanmuuttajavaltaisten koulujen vetovoimaisuutta pitäisi vahvistaa pienemmillä opetusryhmillä, kielikoulutuksella ja tasavertaisista oppimismahdollisuuksista huolehtimalla.

Alueellista hyvinvointityötä koordinoivat alueelliset hyvinvointiryhmät ilman minkäänlaisia resursseja. Laatijoiden mielestä niiden toimintamahdollisuuksia tulisi lisätä – toimialajohtajan mielestä ei, kun otin asian esille kaupunginhallituksessa.

Myös kuntalaisten osallistumismahdollisuuksiin pitää palata. Alueneuvottelukuntien alasajoa ja tilalle tullut malli ei näytä toimivan. Hyvinvointibarometrin mukaan vain joka neljäs kokee vaikuttamismahdollisuutensa hyviksi. Voimattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne lisää myös huonovointisuutta, siksi meidän pitää miettiä vielä tällä valtuustokaudella miten tuemme kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia paremmin.

Espoossa on käynnistynyt vanhemmuuskampanja. Se onkin tarpeen, kun tarkastelee barometrin ja kouluterveyskyselyn tuloksia. Liian moni vanhempi on tietämätön siitä, missä lapset kulkevat. Laajemminkin tilastoista heijastuu lasten ja nuorten huonovointisuus esim. huostaanottojen määrä on kasvussa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei vanhempien herättely pelkästään riitä. Apua ja tukea hakeville perheille pitää olla myös palveluita, joista saa neuvoja ja tukea lasten kasvatukseen. Tässä mielessä sosiaaliasiamiehen raportista ilmenevä perheneuvolan tilanne on todella kehno. Meillä on ollut jopa puolen vuoden sulku perheneuvolaan!

Näin ei voi jatkua. Vanhempia ei saa jättää yksin kasvatustehtävän kanssa, joka toisinaan on oikeasti voimia vievää ja sydäntä särkevää. Siksi meidän pitää huolehtia päivähoidon, koulujen ja perheneuvoloiden mahdollisuuksista tukea perheitä. Ilman toimivia perhepalveluita, on oikeastaan hävytöntä herätellä vanhempia.

Kuten lukija huomaa on Espoossa barometrin ohella valmistunut myös sosiaali- ja potilasasiamiehen kertomus ja seuraavaan valtuustoon tulossa myös tarkastuslautakunnan arvio viime vuodelta, jossa keskitytään erityisesti lasten ja nuorten asioihin. Yksikään päättäjä ei siis voi ainakaan väittää, että meiltä puuttuisi tietoa.


*

tiistaina, huhtikuuta 26, 2011

Näppärä ei ole aina kestävää


Vuosi sitten Espoon valtuusto päätti purkaa kaupungintalon ja ajoittain minultakin on tiedusteltu, miten asia etenee. Mitään muutahan alueella ei ole tapahtunut kuin, että kaupungintalo ja virastotalo I:n on tyhjennetty. Virastokeskus autioituu ja odottaa uusia ratkaisuja kipeästi.

Tänään museovirasto lausui kaupungintalon suojeluesityksestä mm. seuraavaa:
- Espoon kaupungintalon rakennuksella on sen käyttöön liittyviä historiallisia, arkkitehtuurista johtuvia rakennustaiteellisia sekä kaupunkikuvaan vaikuttavia ympäristöllisiä arvoja, joiden perusteella sen säilyttäminen on perusteltua.
- Kaupungintalolla sekä sen ja valtuustotalon muodostamalla kokonaisuudella on Espoon kaupungistumiseen ja yhdyskuntarakenteen sodanjälkeiseen muutokseen liittyviä identiteetti- ja symbolimerkityksiä.
- Kaupungintalon purkaminen ... merkitsisi Espoon hallintokeskuksen 1960-70 -luvun rakennusvaiheen historiallisesti arvokkaimman ja arkkitehtonisesti laadukkaimman osan häviämistä.

Painavaa tekstiä. Tästä johtuen museovirasto esittääkin, että ELY-keskus selvittäisi onko kaupungintalon suojeleminen erityislain nojalla perusteltua, kun kaupunki ei ole kaavoituksen yhteydessä asiaa selvittänyt. Museoviraston näkemyksen mukaan alueen asemakaava on vanhentunut.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Purkuasia on tulossa rakennuslautakunnan asialistalle. Jos lautakunta päättää olla myöntämättä lupaa, valittanee kaupunginhallitus päätöksestä. Jos taas purkulupa annetaan, valittaa museovirasto ja ELY-keskus sekä jotkut aktiivit päätöksestä.
- Asia on siis solmussa, eikä mitään tapahdu oikeussalien ulkopuolella vuoteen tai pariin!

Asian ratkaiseminen asemakaavoituksella veisi kuulemma 3-5 vuotta ja siksi hanketta on edistetty selvityksin ja yksittäisillä ratkaisuilla.
- Kuinka ihmeessä näin tärkeä asemakaavoitus voi kestää niin kauan ja miksei asia ole edennyt vuodessa? Miksi museovirastolla on käsitys, ettei kaupunki ole ryhtynyt uudistamaan virastokeskuksen asemakaavaa?

Yksittäisratkaisuilla ei ole mahdollista korvata kaavoitusprosessia, jossa aina pakko selvittää hankkeen vaikutuksia - myös kulttuurisia ja sosiaalisia - avoimessa vuorovaikutuksessa osallisten kanssa.
- Tästä samasta syystä ELY-keskus valittaa Kehä III:n tienoon jokaisesta kaupallisesta hankkeesta: kaupunki ei halua uudistaa vanhentunutta yleiskaavaa ja sen sijaan se asemakaavoittaa erillisiä kohteita ilman kokonaisnäkemystä, jota taas ELY-keskus perää. Syntynyt tilanne ei hyödytä ketään, mutta työllistää oikeusasteita ja pitkittää eri hankkeita.

Eikö olisi aika ottaa lusikka kauniiseen käteen tai paremminkin kynä ja alkaa piirtämään kaavoja ja ryhtyä valmistelemaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmia? Se on työlästä, mutta kerta kaikkiaan on niin, että näppärät ratkaisut eivät ole kestäviä.

Eniten autioituneesta kylästä kärsivät asukkaat. Vuosi sitten ajattelin (kts. puheeni täältä), että turvallisuus ja viihtyisyys ovat alueen kehittämisessä tärkeimpiä. Tämä tilanne ei niitä edistä! Se on iso vahinko.


***

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Se on nyt kansan käsissä

Tänään on suuri päivä. On kansanvallan juhlapäivä. Kävin itse lasten kanssa äänestämässä. Joka kerta se tuntuu tärkeältä ja vakavalta, vaikka samalla sisällä pulppuaa vaikuttamisen ilo. Vaalityö on tehty ja nyt jännitetään.

Vaalityön iloa on näkynyt viime aikoina kaikkialla: teltoilla on ollut vipinää ja paljon tärkeitä keskusteluja on käyty. Moni on sanonut, että ihmiset ovat olleet aikaisempaa kiinnostuneempia asioista. Se lupaa hyvää. Mitä suurempi kiinnostus ja äänestysinto, sitä vahvemmin kansanvalta toteutuu.

Katsoin useamman vaalitentin ja sitten niiden analyysin siitä, mistä keskusteltiin. Keskusteluiden sisältöhän kertoo vain toimittajien painopisteistä, ei niitä teemoja puolueiden puheenjohtajat saaneet päättää. Moni meistä olisi halunnut kuulla enemmän terveydenhuollon ratkaisuista, verotuksesta, vanhustenhoidosta, työelämän kehittämisestä, ympäristöstä ja siitä, kuinka eriarvoisuuden kasvu saadaan taittumaan. Pidetäänkö kaikista huolta?

Jutta yllätti minut. Olen kaivannut häntä televisioesiintymisiin ja pohtinut miksi niin usein joku muu on ollut edustamassa demareita. Tiedän, että se oli tietoista, mutta sisimmässäni olen epäillyt. Eipä tarvitse enää: Jutta on ollut aurinkoinen, asiantunteva ja varma oma itsensä - sellainen, jollaisena olen hänet oppinut tuntemaan. Nyt häneen sai tutustua koko Suomen kansa!

Teot ovat vahva viesti. Näissä vaaleissa on kyse arvoista: onko maamme suvaitsevainen, avoin ja tasa-arvoinen jatkossakin, vai annammeko ahdasmielisyydelle ja epäluuloille vallan?

Juuri tästä syystä olen ilolla kiinnittänyt huomiota SDP:n maahanmuuttajataustaisiin ehdokkaisiin: Nasima Razmyarin rohkeus tuli esille jo tanssiohjelmassa, mutta tärkeää viestiä ovat vieneet eteenpäin Uudellamaalla myös Jesca Muyingo ja Ranbir Sodhi. SDP:n ja Suomen ovet ovat olleet heille avoimia ja he ovat valmiita rakentamaan tätä maata ja yhteiskuntaa. Niin tulee olla jatkossakin.

Olen toiminut demareissa yli 20 vuotta ja moni ehdokas on minulle tuttu. Toivon heille kaikille menestystä ja jännitän heidän puolestaan tänä iltana.

Uudet ihmiset ja ehdokkaat kertovat kuitenkin puolueen uudistumisesta, siksi mieltäni ovat lämmittäneet uudet ehdokkaat kuten Pilvi Torsti Helsingistä, jonka kampanja huokuu iloista mieltä ja vahvaa asiantuntemusta. Uudellamaalla taas Mikael Jämsänen on laittanut koko sydämensä peliin ja Marko Massinen kampanjoinut tärkeiden asioiden puolesta savolainen pilke silmäkulmassaan.
- He luovat minuun uskoa SDP:n tulevaisuudesta ja antavat voimaa tehdä työtä rakkaassa liikkeessä! Yhdessä.

Tänä keväänä ja tänään kaikki on mahdollista. Hyvä työ kantaa hedelmää, on voittajia ja on häviäjiä. Minä jännitän ja toivon parasta. Niin on hyvä kuin käy, sillä se on kansan tahto.


***

maanantaina, huhtikuuta 04, 2011

Toiveilla paremmasta ei elä

Viime aikoina on julkaistu tärkeää tietoa siitä, miten tiukoilla perusturvan varassa olevat ovat. Tänään Hesarissa kerrottiin, kuinka asumistuki ei ole seurannut asumiskustannusten nousua ja siksi tuen saajat ovat nyt pienituloisempia kuin 20 vuotta sitten. Nyt asumistuen saajilta kuluu asumiseen kolmannes vähistä varoista kun 90-luvulla meni 15 prosenttia.

Nykyään myös useampi on juuttunut köyhyyteen ilman, että heillä olisi sieltä tietä parempaan. Jäljet johtavat tässäkin 90-luvun lamaan, joka synnytti meille pitkäaikaistyöttömyyden. Sen jälkeen on toki syntynyt tuhansia ja tuhansia työpaikkoja, mutta ne ovat aivan uudenlaisia eivätkä tarjonneet työllistymismahdollisuuksia laman ja taantumien pois pyyhkimille. Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet ja liian moni on sen kehän ulkopuolella.

Tietysti parasta työtä köyhyyden poistamiseksi olisi työelämän muuttaminen, sosiaalisten yritysten perustaminen, tuettu työllistäminen ja monet muut keinot, joilla mahdollisimman moni saataisiin mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. Näitä ratkaisuja vain on liian moni saanut odottaa yhä kutistuvat perusturvan varassa.

THL:n tutkimuksen mukaan se ei riitä edes kohtuulliseen kulutukseen. Yksinasuva tarvitsisi noin 600 euroa kuussa asumismenojen lisäksi, jotta elämä olisi edes säällistä, mutta usemmilta tuosta uupuu kolmannes.

Näin vaalien alla elämme lupausten aikaa ja toivottavasti vaalien jälkeen tekojen aikaa. SDP on luvannut osallistua tämän isoimman epäkohdan korjaamiseen 100 euron korotuksella. Se ei ole riittävästi, mutta hyvä alku. Lisäksi SDP aikoo parantaa toimeentulotuella elävien lapsiperheiden tilannetta sillä, että lapsilisä jätettäisiin huomiotta tukea myönnettäessä. Tämä on tärkeä ele. Lapsiperheiden köyhyyden lieventämiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen.

Minusta olisi kuitenkin nyt viimein perusteltua nostaa perusturva (työmarkkinatuki ja minimisairauspäivärahat) asumistuen kanssa sellaiselle tasolle, ettei se synnyttäisi pysyvää toimeentulotukiasiakkuutta. Näin toimeentulotuesta tulisi jälleen sosiaalityön kuntoutuksen väline ja viimesijainen apu tilapäiseen hätään. Sen jälkeen ei tarvitsisi enää keskustella pitääkö se siirtää Kelaan eli ei.

SDP:n tavoite on suurista puolueista selkein ja konkreettisin. Keskusta on keskittynyt puolustamaan nykytasoa, persut vaativat tasokorostusta ja kokoomus taas haluaa auttaa eniten tarvitsevia, mitä se sitten tarkoittaakin.

Suomella on oltava varaa auttaa kaikkein köyhimpiä parantamalla tukia.



*

maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Espoonkruunun asukasvalinnan siirto ei ole lääke kohtuuttomuuteen

"Asukkaiden kohtelussa Espoonkruunussa on jo nyt ongelmia. Yhtiö on kohtuuton asukkaita kohtaan.", Jaana Leppäkorpi (sd) kihisi. - HS 29.3.2011-


Valtuustossa oli tänään esillä Espoonkruunun asukasvalintojen siirto yhtiön itsensä hoidettavaksi. Olen useampaan otteeseen vastustanut tuota esitystä seuraavin perustein.

Esityksessä ei ollut selkeää tietoa muutoksen taloudellisista vaikutuksista, vaikka se tarkoittaa, että jatkossa asukasvalinnan maksavat asukkaat vuokrissaan. Asuntohakemusten liitteenä on osalla myös asiakirjoja, joista käy ilmi heidän elämäntilanteesta johtuvia perusteita asunnon tarpeelle. Katson, että näiden arkaluonteisten ja salassa pidettävien asiakirjojen käsittely tulisi pitää viranomaistoimintana.

On erikoista, että muutosta perustellaan sillä, että asuntotoimisto on nyt "väärässä" paikassa organisaatiossa. Se on nyt ympäristö- ja teknisen toimen esikunnassa. Tämä voi olla totta, mutta asuntoasioiden ja asuntopolitiikan sijaintia ja vahvistamista kokonaisuutena olisi perusteltua kehittää ilman, että asukasvalintaa siirretään osakeyhtiön hoidettavaksi.

Asukasvalinnassa ja asukkaiden kohtelussa on nytkin ongelmia. En usko, että tällä aikataululla (1.5. alkaen) ja tällä muutoksella saadaan tilanteeseen parannusta.

Espoonkruunu on kohtuuton asukkaitaan ja myös heidän asioitaan hoitavia viranomaisia kohtaan. Virheitä ei suostuta tunnustamaan eikä tarkastelemaan asukkaiden tilannetta kokonaisuutena.

Vuokrayhtiö antaa elinikäisiä porttikieltoja ja isien virheistä siirtyy tietoja täysi-ikäiseksi kasvaneiden lasten tietoihin, vaikka virallisesti entisistä asukkaista ei rekisteriä pidetäkään. Virallisesti myös myönteinen elämänmuutos pitäisi johtaa mahdollisuuteen saada uusi asunto, mutta tällaisesta mahdollisuudesta ei asukkaiden eikä myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa olla valmiita edes keskustelemaan.
- On siis turha puhua sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutumisesta, kun rikollisiakin kohdellaan Suomessa inhimillisemmin.

Sosiaalinen isännöinti näyttää olevan termi, josta ei Espoonkruunussa ole vielä edes kuultu tai ainakaan se ei ole johtanut käytännön toimintatapoihin. Asumisneuvojat taas hoitavat vain vuokrarästejä. Kenenkään tehtäviin ei kuulu asumishäiriöiden tai naapuririitojen selvittely ennen kuin asukasta tai perhettä ollaan häätämässä ulos.

Kielitaidottomuutta Espoonkruunussa ei huomioida lainkaan. Jos asukas osaa tervehtiä suomeksi, se ei vielä tarkoita, että hänellä olisi kykyä hoitaa asioitaan ilman tulkin apua.

Tästä syystä kaupungin sosiaalitoimen ja Espoonkruunun kanssa tehtävä sopimus yhteistyökäytännöistä ja menettelytavoista on todella tärkeä. Ehditäänkö se laatia kuukaudessa? Se tulisi saattaa myös luottamushenkilöiden käsiteltäväksi ja sen toimivuutta tulisi arvioida avoimesti säännöllisesti.

On myös tärkeää muistaa, että pelkkä sopimus ei riitä. Espoonkruunulla on iso työ, että se kouluttaa henkilökuntansa yhteistyösopimuksen sisältöön ja käytäntöihin. Nyt esityslistalla esillä olevat lakipykälät eivät ole tosiaankaan yhtiössä tuttuja. Esimerkiksi lastensuojelulain mukainen asumisolojen korjaamisvelvoite koskee Espoonkruunua, koska kaupunki on antanut sille kuuluvan sosiaalisen asuntotuotannon tehtävän yhtiölle.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta:

Kaupungin sosiaalisesta vastuusta pitää huolehtia, sillä perheitä ja lapsia ei voi heittää taivasalle, vaan tilanteeseen on puututtava toisella tavoin aikaisemmin ja tämän pitää myös Espoonkruunun ymmärtää ja kehittää asumista turvaavia keinoja. Tavoitteeksi pitäisi ottaa häätöjen nollaaminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

Taloudellisestikin asia on merkittävä, sillä kaupungin tilapäiseen majoitukseen käytettävät menot ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2010 kaupungilta kului n. 1,4 miljoonaa ja noin 80 % aikuissosiaalityön työajasta kuluu asumiseen liittyvien asioiden selvittelyyn.

Asunto on perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Ja sen tulisi näkyä myös asukasvalinnoissa jatkossa paremmin.


*

perjantaina, maaliskuuta 18, 2011

Persujen kannatus kylmää sydäntä

Lähes jokainen on seurannut galluppeja viime kuukausina ja pohtinut poliittista huumaa, joka kantaa perussuomalaisia kohti vaalivoittoa ja sitä kautta hallitukseen. Jos niin käy vaalipäivänä, se on demokratiaa ja sitä kunnioitan. Silti sydäntä kylmää aika, jota elämme ja arvot, jotka saavat tukea.

Mikä on tämä aika, joka kyseenalaistaa niin vahvasti ihmisten tasa-arvoiset oikeudet olla, elää ja toteuttaa itseään? Onko kielellisesti lahjakkaat ilmaukset politiikassa nyt tärkeämpiä kuin sisältö vai onko iso suomalaisista tosiaan niin kylmiä kanssaihmisiään kohtaan?

Puolittain hämmästyneenä tai huvittuneena on keskusteltu persujen kulttuuripoliittisista linjauksista, missä he nostavat hattua menneille suurmiehille ja pyyhkivät pöytää "tekotaiteellisilla postmoderneilla kokeiluilla". Minua ei naurata. Kyse on ihmisten luovuudesta ja taiteellisesta ilmaisunvapaudesta, jota pitää tukea - ei rajoittaa poliittisilla päätöksillä. Neuvostoliitossahan aikanaan taidettakin ohjattiin vahvasti, mutta demokratiaan sellainen ei kuulu.

Puheenjohtaja Soini on kertonut suhtautuvansa kielteisesti aborttiin, mikä on konkretisoitunut myös teoiksi Euroopan parlamentissa. Puolueen ohjelmassa aborttiin ei oteta kantaa, mutta puhutaan sikiöseulonnoista valmistautumisena tulevaan - se mitä ei sanota on tuomio niille naisille ja perheille, jotka päätyvät aborttiin. Tästä ei siis ole pitkä matka aborttia vastustavaksi liikkeeksi, joille ei Suomessa aiemmin ole ollut tilaa.

En usko, että sattumalta entinen ministeri Mönkäre eilisessä iltapäivälehdessä muistutti omakohtaisilla kokemuksillaan siitä, millaista murhetta aborttilainsäädännön kiristäminen tuo mukanaan.
- Onko naisilla jatkossa oikeus päättää omasta kehostaan ja huolehtia terveydestään?

Persujen puheenjohtaja kulkee sujuvasti kansainvälisissä ympyröissä, eikä häneen kai istu rasistin leima, mutta entä hänen ohjelmansa? Sen mukaan perussuomalaiset ovat valmiita vastaanottamaan humanitaarisen avun tarpeessa olevia Suomeen, mutta ruuhka-Suomeen heillä olisi asiaa vasta kun pystyvät elättämään itse itsensä. Suomalaiset kyllä saisivat muuttaa paremman elämän ja elannon toivossa sinne, missä on työtä, mutta maahanmuuttajille he eivät ole valmiita antamaan oikeutta valita asuinpaikkaansa.

Sanomattakin on selvää, että homoseksuaaleille persuilta ei tasa-arvoisia oikeuksia tipu. He toki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta oikeutta sitoutua avioliitton kautta rakastamaansa ihmiseen tai lapsiin heille ei suotaisi.

Näissä vaaleissa ei siis ole vain kyse EU:sta ja siitä pitäiskö eurosta luopua, ilmastopolitiikan suunnasta tai luonnonsuojelusta. Kyse on myös siitä kunnioitetaanko tässä maassa kanssaihmisiä ja onko meillä kaikilla tasa-arvoiset oikeudet toteuttaa itseämme.

Olen itse maalta kotoisin ja työläisperheen kasvatti. Olen nähnyt ison muutoksen, joka tässä maassa on tapahtunut. Työpaikkoja on mennyt ja moni on juuttunut työttömyyteen. Monikulttuurisuudesta on itsellenikin tullut arkipäivää, kun se aikanaan oli pakolaiskuvauksia iltauutisissa. Ymmärrän, että tämä kaikki aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoakin, mutta oikeuttaako se heittämään romukoppaan sen, mitä tässä maassa on arvokkainta?

Minä olen kasvanut tässä maassa suvaitsevaitsevaisuuteen ja vieraiden kunnioitukseen. Naisten aseman eteen olemme tehneet ison työn ja olleet edistyksellisiä. Seksuaaliset vapaudet eivät loukkaa ketään, mutta antavat arvon jokaiselle.
- Näitä asioita en lapsuudessa ja nuoruudessani kuullut kenenkään kyseenlaistavan. Siellä, mistä minä tulen ei ollut akateemista sivistystä, eikä juuri muutakaan koulutusta, mutta sydämen sivistystä oli sitäkin enemmän. Ihmisarvoa kunnioitettiin. En saata uskoa, että se olisi maailman muutoksessa kadonnut.

Sydämestäni toivon, että sittenkin mahdollisimman monen äänestäjän sydän sykkii lämpimänä ja välittävänä vaalipäivänä 17.4.2011. Vain äänestämällä voimme estää Suomea muuttumasta taantumukselliseksi.



*

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Nuorten asema Keski-Espoossa

Olin Entressen kirjaston järjestämässä paneelissa keskustelemassa nuorten asemasta asuinalueellamme. Se herätti pohtimaan asiaa ja mieleeni tuli kolme eri näkökulmaa, joiden pohjalta nuorten tilannetta voisi kuvata. Ensiksi lähestyisin asiaa osallisuuden ja toimintamahdollisuuksien kautta ja sitten lopuksi nostan esiin muutamia huolia.

Osallisuudesta:
Nuorilla on oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Viime keväänä tehty ratkaisu lopettaa Keski-Espoon yläkoulu pikaisella aikataululla ohitti kaikki asianosaiset - myös nuoret. Päätöshän ei koskenut vain muutamaa luokkaa vaan kaikkia alakoulun lapsia perheineen, jotka ovat kouluun menneet sillä ajatuksella että sen tuttujen seinien sisällä saa käydä koko peruskoulun. Niin ei saa toimia.

Toisaalta hyvä esimerkki siitä, kuinka nuoria voidaan kuulla on viime keväänä tehty selvitys siitä, miten Suvelassa voidaan. Tätä viestiä olen itsekin vienyt eteenpäin, sillä siinä nuosi tärkeitä asioita.
- Tämänkaltaisia mahdollisuuksia tuoda esiin näkemyksiä tarvitaan lisää. Lasten ja nuorten kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen tulee tukea päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotyössä ja muissa toiminnoissa.
 
Nuorten palvelut, toimintamahdollisuudet:
Olen erityisen ylpeä Entressen kirjastosta, sen toimintatavoista ja linjasta. Kirjastossa ovat saaneet erityistä huomiota lapset, nuoret ja maahanmuuttajat eli ne, jotka tekevät Espoon keskuksesta erityisen.
 
Uusi nuorisotila Sentteri tarjoaa toiminnanmahdollisuuksia, vaikka onkin kaukana Kirkkojärveltä tai Kukkaromäestä ja saisi olla useamminkin auki.
 
Espoon keskuksessa on myös erinomaiset mahdollisuudet päästä ammattiin. Olen ilolla seurannut, kuinka Omnian kampus kasvaa ja kehittyy tarjoten yhä moninaisimpia mahdollisuuksia nuorille.

Lisäksi Keski-Espoon koulun kentän peruskorjaus käynnistyy nyt syksyllä, mikä osoittaa sen, että muutoksia myös tapahtuu todellisuudessa eikä vain suunnittelijoiden pöydillä. Ja myös Keski-Espoon urheilupuistoon on viimein tulossa kunnon huoltorakennukset ja tekojää. Nämä parantavat harrastusmahdollisuuksia alueella, vaikkakin siinä on vielä tehtävää.
 
Synkät virrat eli huoli alueen nuorista:
Suurimmalla osalla Keski-Espoon nuorista asiat ovat riittävän hyvin. On unelmia ja huolenpitoa, jotka kantavat vaikeidenkin hetkien yli. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole.

Keski-Espoossa on eniten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria ja eniten Espoossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria. He eivät ole saanut apua ajoissa tai tuki ei ole ollut riittävää.

Huumeita tuntuu liikkuvan nyt enemmän kuin aiemmin. Tätä tukee myös kouluterveyskyselyiden tulokset. Se tarkoittaa sitä, että yhä useammalta nuorelta vaaditaan tervettä itsetuntoa ja rohkeutta pitää itsestä huoltaan. Tarvitaan myös aikuisten valppautta enemmän.

Espoon keskus on turvattomin alue Espoossa. Se heijastuu myös nuorten arkeen ja toimintamahdollisuuksiin.

**
Ihan kaikkia näitä asioita ei kyseisessä illassa käsitelty, sillä puhuimme siitä, mitä nuoret itse pitivät tärkeänä. Paikalle oli tullut ihania aktiivisia yhteisistä asioista kiinnostuneita ja lähimmäisistään huolta kantavia nuoria.

Politiikka oli taas kerran hauskaa - ja tärkeää, sillä upeintahan elämässä on toisten kohtaaminen.



*

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Kohtuullinen taksa joukkoliikenteeseen

Parhaillaan Espoossa ja muissa seudun kunnissa on lausunnolla esitys uudesta julkisen liikenteen taksa- ja lippujärjestelmästä. Aiemmin on jo todettu täysin matkaan sidottu lippu todettu huonoksi, koska siinä olisi pitänyt leimata tullessa ja mennessä. Se olisi ollut hankala, mutta tavallaan perusteltu järjestelmä.

Nyt uudistuksen perustaksi on ajateltu kaarimallia, missä kehät määrittyisivät tietyn etäisyyden mukaan Helsingin keskustasta. Siis sieltä, minne ja missä iso osa joukkoliikennematkoista nyt tehdään.

Itse olen ajatellut, että uudessa mallissa pitää olla tiettyjä seikkoja, joita sen pitää täyttää:
- sen pitää olla ymmärrettävä, selkeä ja oikeudenmukainen
- sen pitää parantaa joukkoliikenteen suosiota (kilpailukykyä)
- sen pitää olla seudullinen
- sen pitää olla taloudellisesti kestävällä pohjalla

Paras ratkaisu yhä olisi se, että koko pääkaupunkiseudulle tulisi vain yksi vyöhyke. Konsernijaostossa meille kerrottiinkin, että maailmalla suunta on juuri tällaisiin laajempiin yhtenäisiin vyöhykkeisiin. Se kuitenkin maksaa, eikä ole saanut sen vuoksi kannatusta.

Nyt esitetty vyöhykemalli on kehityskelpoinen, mutta vyöhykeraja on Espoon sisällä väärässä kohdassa. Jos se Espoossakin vedettäisiin samanlaista kehää pitkin kuin idässä on tehty, kulkisi se Kehä III:n kohdalla kakkosen sijasta. Tältä pohjalta tulisi jatkaa työtä minun mielestäni.

Esityksen perusajatus on se, että minimilippu on kahden vyöhykkeen lippu, joka maksaisi suunnilleen sisäisen lipun verran. Tällä hinnalla siis pääsisi yhä Espoonlahdesta Leppävaaraan. Espoon sisäinen vyöhykeraja sen sijaan tekisi sen, että Leppävaarasta ja Tapiolasta pääsisi myös Helsingin keskustaan tai vaikka Itäkeskukseen tällä kahden vyöhykkeen lipulla. Espoon keskuksesta taas tarvittaisiin taas kolmen vyöhykkeen lippu (nyk. seutulippu), jos esitys menisi tuollaisenaan läpi. Jos taas rajaa siirrettäisiin olisi näiltäkin alueilta edullisempaa kulkea Helsinkiin töihin.

Matkan hinta vaikuttaa selvästi joukkoliikenteen houkuttelevuuteen. Rajaa siirtämällä tekisimme siis joukkoliikenteestä houkuttelevampaa. Sellaisten ratkaisujen aika olisi nyt.

Jos vyöhykemalliin mennään niin jossakin tuon rajan pitää olla. Minusta on tärkeää, että mallista tulee sellainen, että sen kuntalaisetkin tuntevat perustelluksi ja oikeudenmukaiseksi. Kehä II:n kohdalla ei ainakaan ole oikea paikka.

Uuden mallin pitää olla myös ymmärrettävä ja sellainen, että käyttäjä hahmottaa helposti millä hinnalla minnekin mennään. Kohtuuttomuuksia pitää välttää eli tilanteita, joissa kahden lähekkäin olevan pysäkin välillä muuttuu hinnoitteluperiaate jyrkästi.

Helsingin seudun liikenne voi laajentua kehyskuntiin ja toivottavasti niin myös tekee. Vyöhykemallin kehittäminen tukee tätä kehitystä ja voi parhaimmillaan antaa selkeän pohjan, kuinka koko seudun liput hinnoitellaan. Tavoitteenahan on kehittää joukkoliikennettä koko seudulla, eikä vain katsoa omia nurkkia, vaikka niidenkin osalta ratkaisun pitää olla perusteltu.

Malli ei siis ole valmis vaan vaatii vielä paljon hiomista ja kunnilta valmiutta tukea joukkoliikennettä. Niissä keskusteluissa on hyvä pitää mielessä joukkoliikenteen hyödyt kaikille.


*

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

Finnoon ja Kaitaan tulevaisuus

Olin tänään asukastilaisuudessa, missä käynnistettiin Finnoon ja Kaitaan alueen visiotyön valmistelua. Tämän työn rinnalla valmistellaan Finnoon alueen osayleiskaavaa. Tuon alueen sisälle jää Suomenojan voimalaitos, aikanaan toimettomaksi jäävä jätevedenpuhdistamo ja arvokas lintualue. Merellisyys ja satama ovat mahdollisuuksia, kun taas voimalaitos ja puhdistamon muistot (purkuputki) haasteita, jotka on huomioitava.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ja kaupunginhallitus ovat linjanneet perusteellisesti visiotyön ja kaavoitustyön tavoitteet. Tavoitteena on luoda ilmastonmuutoksen esimerkkialue, minne tulee korkealaatuista asumista ja lintukosteikosta muodostuu alueen vetovoimatekijä. Visioalueelle tulee noin 20 000 asukasta, työpaikkoja ja kaksi metroasemaa.

Linjaukset ovat perusteltuja. Olin tuossa tilaisuudessa visio- ja yleiskaavatyötä ohjaavan poliittisen ohjausryhmän edustajana ja nostin tilaisuuden alussa esille muutaman itselleni tärkeän seikan, joita toivon että suunnittelussa voimme edistää:

Ensinnäkin on hyvä, että aluetta suunnitellaan avoimesti ja osalliset kutsutaan työhön alusta alkaen mukaan. Olen myös tyytyväinen, että meillä päättäjilläkin on poikkeuksellinen mahdollisuus olla perusteellisemmin mukana valmistelutyössä.

Itse haluan muistuttaa, että suunnittelun sosiaalisestakin kestävyydestä on huolehdittava.
Visiotyössä asukkaita kutsutaan sektoreittain eroteltuihin työpajoihin pohtimaan heille tärkeitä kysymyksiä. On tärkeää, että samalla painotetaan kokonaisuutta. Millaisin edellytyksin pystymme luomaan hyvää, kokonaista ja toimivaa arkea tuleville ja nykyisillekin asukkaille? Millaista on hyvä elämä tulevaisuudessa? Miten yhteisöllisyys muodostuu ja miten sitä voidaan edistää?

Meidän päättäjien on tärkeä huomioida, että kaavoitustyö ja koko kaupungin palveluverkon uudistaminen nivoutuvat yhteen. Se ei ole itsestään selvää nyt, kun palveluverkon kehittäminen tuntuu tarkoittavan keskittämistä isoihin yksiköihin.

Edustan puoluetta, joka teki ison työn, että metro saatiin rakenteille Espoon puolelle. Tulemme jatkossa tekemään myös hartiavoimin töitä, jotta se jatkuu Finnoon alueen kautta Kivenlahteen. Samalla se tarkoittaa Finnoon alueen suunnittelussa sitä, että alueelle tulee luoda turvallinen, selkeä ja esteetön kevyen liikenteen reitistö.

Alueesta tulee luoda monipuolinen asuinalue. Tulossa on korkeaa ja merellistä asumista, mutta samalla on taattava, että asuntokanta on monipuolista. Alueelle pitää rakentaa omistus- ja vuokra-asuntoja (ja näiden välimuotoja) - luoda mahdollisuuksia kohtuuhintaiselle asumiselle. Uudet avaukset asumiseen ja sen kehittämiseen olisi toivottavia.

Olemme vahvasti sitoutuneet siihen, että alueella voi jatkossakin pesiä arvokas linnusto. Pidän sitä tärkeänä.

Ihanne on, että myös nuorilla pareilla ja perheillä olisi mahdollisuus ja varaa pesän rakentamiseen Finnoossa ja asettumiseen sinne. Asettuminen edellyttää, että alueelta löytyy myös asumisen vaihtoehtoja, jos / kun elämäntilanne muuttuu.
 


* 

maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Valtuusto ei voi olla kohtuuton

Espoossa on pidempään kohuttu toimialajohtaja Loukon virkamatkoista ja nyt jo entisen kaupunginjohtajamme roolista niiden hyväksymisessä. Uuden vaihteen asia sai viime kesänä, kun asiassa nostettiin syyte. Espoossa asiaa käsiteltiin syksyn alussa, jolloin kaupunginhallitus totesi, että tilanteesta huolimatta johto voi jatkaa työssään. Nyt vuoden alussa asia on taas esillä valtuustossa.

Minua häiritsee se, että matkojen ja laskujen kaivelun taustalla oleva motiivi ei mielestäni ole ollut paremman yhteiskunnan tai avoimemman Espoon rakentaminen.

On tietysti selvää, että tapahtumat ovat vaikuttaneet kaupungin toimintaan. Ohjeita on tarkistettu ja toimialajohtajille on laadittu johtajasopimukset, joissa asiaa on ohjeistettu mm. puolison osalta. Lisäksi uusi kaupunginjohtaja varmasti ottaa syntyneen tilanteen huomioon. Ja tietysti kaupungin sisäisiä ohjeita tulee tarkistaa, jos muutostarvetta yhä on. Toimialajohtajien ja kaupunginjohtajan tehtävään kuuluu suhdetoiminnan hoitaminen ja kaupungin edustaminen jatkossakin. Työtä on voitava tehdä läpinäkyvien pelisääntöjen nojalla, jotta vastaavanlaisia syytteitä ei jatkossa tule.

On hyvä, että asia käydään perusteellisesti läpi ja että asia eteni oikeuteen, joka ratkaisee johtajien syyllisyyden tai syyttömyyden. Valtuuston tehtävä ei ole tuomita.

Kaupunginjohtaja on jäänyt jo eläkkeelle, eikä häntä voi enää pidättää virastaan. Hän on kuitenkin hyväksynyt toimialajohtajan matkasuunnitelmat ja matkoista jälkikäteen tehdyt matkalaskut. Kustannuksista on vastannut Espoo. Vastuuvapaus on kaikille myönnetty noilta vuosilta, eikä tarkastuslautakunta ole löytänyt menettelyistä huomautettavaa.

Pahimmillaan oikeuskäsittely voi kestää vuosia, sillä asia voi edetä käräjäoikeudesta ylempiin oikeusasteisiin. Toimialajohtajan laittaminen palkattomalle hyllylle vuosiksi olisi mielestäni kohtuutonta. Minusta Espoon ei voi olla kohtuuton työnantaja johtajille eikä työntekijöille.

Näistä syistä en kannattanut tänään toimialajohtajan pidättämistä virasta, eikä kannattanut valtuuston enemmistö. 57 valtuutettua katsoi, että Louko voi jatkaa tehtävässään. Lisäksi yksimielisesti valttuusto päätti, että kaupungin hallintoa koskeviin sääntöihin ja toimintaohjeisiin tehdään tarvittavat korjaukset pikaisesti.


*

torstaina, tammikuuta 13, 2011

Vahva Espoo, vahva seutu, vahva Suomi

Espoon, pääkaupunkiseudun ja metropolialueen tulevaisuudesta käydään parhaillaan valtavaa taistoa. Keskustelu on sekavaa ja vaikeasti hahmottuvaa – paitsi niiden osalta, jotka ajavat mammuttiorganisaatioita eli pääkaupunkiseudun tai laajemman alueen pakkoliittämistä yhteen.

Mitä enemmän olen näitä asioita pohtinut, sitä varmempi olen siitä, että pääasiassa seudun verkostomainen yhteistyö tuottaa enemmän kuin valtavat organisaatiomuutokset.

En kannata siis mammuttikuntaa, enkä seutuhallintoa. Kannatan vahvoja peruskuntia, jotka vastaavat kuntalaistensa hyvinvointia tukevista palveluista. Se on demokraattisin, läpinäkyvin ja selkein malli. Kannatan myös hyvää yhteistyötä naapureiden kanssa.

Helsingin seutu (14 kuntaa) on koko maan kannalta erittäin merkittävä alue. Jo nyt täällä asuu joka neljäs ja kolmasosa kansantuotteesta syntyy täällä. Siksi maan hallituskin on omalta osaltaan tehnyt selontekoa metropolipolitiikasta ja tulevaisuudestamme. Ratkaisuja halutaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Laaja yksimielisyys vallitsee niistä kysymyksistä, joihin meidän pitäisi löytää tavalla tai toisella parempia ja uusia ratkaisuja. Ne ovat:

- asumisen ja liikenteen pulmat: asumisen kalleus, asuntorakentamisen riittämättömyys ja liikennejärjestelmän (erit. joukkoliikenteen) kehittämisen tarve sekä näiden liittäminen yhteen;

- sosiaaliset haasteet mm. syrjäytymisen riskien ehkäisy, vaara alueiden eriytymisestä ja maahanmuuttajien kotouttamisen hoito; ja

- seudun ja samalla koko Suomen kilpailukyvyn parantaminen, jotta saisimme lisää yritteliäisyyttä, työpaikkoja ja mahdollisuuksia ihmisille.

Maan hallituksen laatimasta selonteosta käy selvästi ilmi, että

- 14 kuntaa on tehnyt valtion kanssa sopimuksen asuntotuotannon lisäämisestä. Kullekin kunnalle asetettuun tavoitteeseen on päästy pääkaupunkiseudulla, mutta kehyskunnissa ei ole pystytty rakentamaan riittävästi asuntoja, eikä edistämään riittävästi vuokra-asuntotuotantoa.

- Uusmaalaisista maahanmuuttajista asuu 86 % pääkaupunkiseudun kunnissa, mikä kertoo siitä, että isot kunnat ovat osaltaan kantaneet sosiaalista vastuutaan. Pääkaupunkiseudulla on myös tehty paljon töitä asunnottomuuden poistamiseksi.

- Joukkoliikenteen toimivuutta korostetaan selonteossa aiheellisesti ja samalla kerrotaan, että joukkoliikenteen palvelutaso romahtaa selvästi HSL (Helsingin seudun liikenne)-alueen ulkopuolelle mentäessä. Raideliikenneinvestointien tarpeellisuus korostuu raportissa.

- Palvelut tulee järjestää asiakkaiden ehdoilla. Arjen sujuvuuden kannalta on tärkeää, etteivät kuntien väliset raja-aidat vaikeuta palveluiden saamista. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat laajentaneet määrätietoisesti yhteistyötä palveluiden käytössä esim. päivähoitopaikkaa voi hakea toisesta kunnasta. Selonteosta ei selviä, miten kehyskunnat ovat edenneet tässä työssä.

Näiden huomioiden jälkeen on äärettömän vaikeaa ymmärtää vaatimusta pakottaa pääkaupunkiseudun kunnat yhteen. Eikö muutostarve ole jossain muualla? Paljonko saisimme liitoksella lisää kohtuuhintaisia asuntoja tai raiteita seudulle?

Ja mitä konkreettista valtio on tehnyt (selonteon lisäksi)?

- Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yksimielisesti sopineet valtion kanssa, kuinka joukkoliikennejärjestelmää tulisi kehittää. Kaupunkiradan jatkon pitäisi sen mukaan olla jo rakenteilla ja meillä on siihen ollut valmius. Puuttuu vain valtion teot ja sitä myöten kaikki. Kehä III:n peruskorjauskin voisi edetä yhtä mittaa, jos kaupunkien mielipidettä kysyttäisiin. On myös erikoista, että Espoon piti lainata varat Kehä I:n parantamiseen.

- Asuntorakentaminen edellyttää kaavoitettua maata. Siitä huolimatta kehyskunnissa on jouduttu pakkolunastamaan valtion maita, kun se ei ole suostunut kohtuulliseen hintaan sitä myymään kunnille. Mikä siis olikaan tärkeintä?

- Ammatilliseen opetukseen valtio ei ole millään myöntänyt riittävästi aloituspaikkoja, jotta seudun nuoret ja muut pääsisivät oppiin, vaikka siten ehkäisisimme syrjäytymistä.

- Maahanmuuttajat tarvitsevat erityistä tukea palveluissa ajatellaanpa vaikka päivähoitoa tai koulutusta. Kuitenkaan valtionosuusjärjestelmä ei huomioi millään tavoin maahanmuuttajien määrää.

- Ei ole katsonut peiliin, vaan hakee ratkaisuja jostain muualta: laatikkoleikeistä. Metropolipolitiikalta puuttuu todellinen sisältö ja näkemys - tahdosta puhumattakaan.

Mitä pitäisi tehdä?

- Keskitytään palveluiden kehittämiseen kunnissa ja yhdessä sekä keinoihin, joilla voidaan vahvistaa asukkaiden hyvinvointia ja halua osallistua yhteiseen työhön.

- Jos seudun yhteistyötä ja toimintakykyä pitää parantaa kuntaliitoksin pitäisi huomioida, että ideaali kunnan koko on noin 50 000 asukasta. Niin ollen siis yhdistymiskehitystä pitäisi kai tapahtua muualla kuin pääkaupunkiseudulla?

- Asumisen lisäämisen ja liikenteen parantamisen osalta yhteistyötä ja sopimusten velvoittavuutta pitäisi parantaa. Metropolikaavan mahdollisuutta pitäisi selvittää. Sen valmistelisi uudistunut maakuntaliitto (+ HSL + HSY osin) ja sen hyväksyisi maakuntavaltuuston tapaan koottu elin. Metropolikaava korvaisi sekä kuntien yleiskaavat että maakuntakaavan ja sisältäisi sopimuksen asuntotuotannosta ja liikennejärjestelmän kehittämisestä. Ja se sitoisi myös valtiota!

Entä kilpailukyky?

Metropolialueen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää luoda sujuva ja toimiva ympäristö niin ihmisille kuin yrityksillekin. Koko suomen kannalta on iso pulma, että kansainvälisesti seutumme ei ole houkutteleva sijaintipaikka yrityksille – se tarkoittaa samalla, ettei koko Suomi ole riittävän houkutteleva. Voiko olla niin, että kyse on etäisyyksistä ja laajempien yhteyksien puutteesta?

Olisi perusteltua arvioida, miten raideyhteys Tallinnaan parantaisi koko Suomen ja metropolialueemme kilpailukykyä. Ehkä se olisi hyvinkin kannattava kansallinen ja eurooppalainen ponnistus, joka liittäisi koko Suomen tiiviimmin Eurooppaan aikana, jolloin ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat yhä tärkeämpiä? Lentoliikenne on osoittanut oman haavoittuvuutensa, joka osaltaan lisää raideliikenteen houkuttelevuutta pidemmilläkin matkoilla. Raideyhteys olisi konkreettinen teko EU:lta pohjoisen ulottuvuuden liittämisestä tiiviimmin keskustaan.
 

Tämä oli minun pitkä metropoliselontekoni näin kevätkauden alkajaiseksi.

 
***