Esiopetuksen paikasta ratkaisu

Olemme käsitelleet esiopetuksen tulevaisuutta useassa eri kaupunginhallituksen kokouksessa ja ilokseni nyt vuoden viimeisessä kokouksessa teimme ratkaisun, jota itse kannatin. Päätimme siirtää esiopetuksen järjestämisvastuun varhaiskasvatuksen tulosyksikölle.

Olen asiasta kirjoittanut monet kerrat reilun vuoden aikana. Kun viime syksynä itse ymmärsin (silloisia ajatuksiani löytyy täältä), kuinka erilaista nykyjärjestelmässä esiopetus voi olla riippuen siitä onko lapsi päivähoidon vai esiopetuksen vastuulla, tein valtuustoaloitteen siitä, että kaikilla eskarilapsilla tulisi olla oikeus pysyviin aikuisiin. Tällä päätöksellä tuo asia ratkeaa juuri oikeaan suuntaan.

Lapsen näkökulmasta esitystä perusteltiin näin: "Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lasten ja perheiden näkökulmasta loogisen jatkumon. Koko esiopetusikäisen lapsen päivä rakennetaan tukemaan samoja tavoitteita. Tämä toteutuu, kun lapsen esiopetuksesta ja päivähoidosta vastaavat koko päivän ajan samat aikuiset. Pysyvä henkilökunta huolehtii lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisestä yhdenmukaisesti, tavoitteellisesti ja samoja toimintakäytäntöjä noudattaen. Lapsi kokee päivän turvallisena ja johdonmukaisena kokonaisuutena. Oppiminen nivoutuu päivän kaikkiin tilanteisiin. Vanhemmat voivat tehdä yhteistyötä saman tahon kanssa koskien sekä esiopetusta että päivähoitoa."
- Juuri näistä syistä näin tarpeen muutokseen ja kannatin tehtyä esitystä.

Saimme myös kokousta ennen kuulla, että Espoon päiväkotien esiopetuksessa on toteutettu laadun varmistamista, sillä että jokaisen päiväkodin esiopetussuunnitelma on hyväksytty opetuksen tulosyksikössä. Esiopetus on siis päiväkodeissakin laadukasta ja suunnitelmallista, mutta samalla lapsen päivä on ehyempi ja rakenne mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuus tukee lapsen kasvua ja kehitystä.

Oli tärkeää, että päätös viimein syntyi. Vääntö asian ympärillä kesti kauan ja on varmasti osaltaan vaikuttanut henkilökunnan jaksamiseen. Siitä olen pahoillani. Asioita pitää pystyä ratkaisemaan ja päätösten tueksi on saatava aina selvitykset, joita on pyydetty viivyttelemättä.

Tämän ratkaisun jälkeen jään hyvillä mielin politiikasta joululomalle. Hieman olen hahmotellut yhteenvetoa kuluneesta politiikan vuodesta ja sen kirjoittelen ehkä vielä vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa hahmotellessani sitä, missä silloin olemme.

Sen voin jo nyt todeta, että eniten mielessäni ovat olleet nämä pienten lasten asiat: päivähoidon tulevaisuus siirron yhteydessä, Espoo-lisän kiristys ja kotona hoidettavien lasten avoimet palvelut, päivähoidon säästöt ja "tehostaminen" ja tämä esiopetus. Ja niiden asioiden eteenhän lupasinkin vuosi sitten vaaleissa tehdä töitä. Paljon muutakin on kuitenkin ollut.



*

Kuinka keskitettyjä palvelut voivat olla?

Tänään valtuustossa hyväksyttiin palveluverkon uudistamista koskevat periaatteet. Niitä on kohtalaisen perusteellisesti valmisteltu muutaman kuukauden aikana ja lopputulos on mielestäni kelvollinen ohjaamaan yksityiskohtaista suunnittelua. Kunhan ne muutoksineen (joiden eteen itse tein aikalailla töitä taustalla) otetaan tosissaan.

Periaatepäätös muuttui päättäjien puinnin jälkeen inhimillisemmäksi:
- Palveluseteliin suhtaudumme myönteisesti, mutta samalla huolehdimme, ettei alueellisia eroja tule ja pienituloisillekin turvataan palvelut.
- Sähköistä asiointia kehitettäessä pidetään mielessä, etteivät kaikki kykene käyttämään tietotekniikkaa ja heilläkin tulee olla oikeus saada palveluita.
- Palveluverkkoa muutettaessa huomioidaan lapset ja nuoret, jotka eivät saata kulkea yhtälailla paikasta toiseen kuin (autoilevat) aikuiset.
- Tehokkuutta etsiessämme huolehdimme myös maahanmuuttajista, jotka tarvitsevat paljon tukea kotouttamiseensa. Maahanmuuttajien toimintakeskukset ovat tehneet arvokasta työtä ja sen toiminnan tulisi jatkua. Yhteispalvelupisteistä ei ole riittävästi apua luku- ja kirjoitustaidottomille vaikeasti traumatisoituneille.
- Kaikista pienistä tiloista ei ole tarkoitus luopua, vaan huomioita kiinnitetään tilojen tarkoituksenmukaisuuteen. Epätarkoituksenmukaisista tiloista luovutaan.

Alunperin meille esitettiin, että jatkossa Espoossa olisi vain muutamia lähipalveluita (esim. päivähoito, alakoulut lähiliikuntapaikkoineen ja kotipalvelu) ja kaikki loput palvelut olisivat tavalla tai toisella keskitettyjä. Esityksestäni linjaus muuttui siten, että tulevaisuudessakin palveluverkko jakautuu lähi-, alueellisiin ja keskitettyihin palveluihin.

Samalla todettiin, että kaikkia kaupunkikeskuksia kehitetään tasapuolisesti. Alueelliset palvelut takaavat mahdollisuuden saada palvelut riittävän läheltä, jotta asukkaiden ja perheiden arki olisi toimivaa. Alueelliset palvelut ovat myös merkittävä tekijä asuinalueiden houkuttelevuuden ja identiteetin muodostumisessa.

Samaan aikaan eri toimialoilla on haravoitu palveluiden verkkoja konkreettisesti. Sieltä ja täältä on putkahtanut esille kahden toimipisteen suunnitelmia, mikä ei ole millään tavoin nyt tehdyn päätöksen kanssa linjassa. Keskeisten palveluiden tulee olla alueellisia.
- Esim. sosiaalipalveluissa on jo luovuttu pienistä yksiköistä ja toiminnat keskitetty alueittain. Näin on syntynyt toimiva verkko, joka on riittävän lähellä tukea tarvitsevia kuntalaisia.

Lautakuntien tuleekin huolehtia, että päätökset syntyvät nyt hyväksyttyjä periaatteita noudattaen.

Avoin keskustelu ja vuorovaikutus ovat varmin tae testata ideoita, löytää parhaat ratkaisut ja edistää luovuutta. Salailu, tukahduttaminen, keskustelun kieltäminen taas estävät luovuuden, eikä se ole hyvää johtajuutta. Harmikseni tällaisestä tukahduttamisesta on viitteitä. Toki palveluverkon muuttaminen on haastavaa, mutta kaikilla valmistelijoilla ja päättäjillä on oltava riittävästi rohkeutta laajaan ja avoimeen keskusteluun.
- Itse asiassa se kuuluu näihin tehtäviin!

Varmuuden vuoksi esitin tätä koskevan toivomuksen, jotta se olisi jatkotyön keskeinen periaate. Toivomukseni kuului: "Valtuusto toivoo, että palveluverkkojen uudistamista valmistellaan toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa."

Tämä toivomus hyväksyttiin yksimielisesti.


*

Esitystä parempi talousarvio

"Päätämmekö me asioista nyt oikeasti vai leikisti,
jos budjetti kerran kuitenkin avataan jo ihan pian?"

kyseli kaupunginvaltuutettu Jaana Leppäkorpi.
(Helsingin Sanomat 5.12.2009)

"Kaupungin henkilökunnan sitoutumista työhönsä
ei pidä horjuttaa lomautusuhkauksilla".
Jaana Leppäkorpi (sd.) (Länsiväylä 9.12.2009)

Valtuuston puheejohtaja nuiji nyt perjantaina Espoon talousarvion ja -suunnitelman tulevalle vuodelle. On hienoa, että näistä syntyneen neuvottelutuloksen saattoivat hyväksyä kaikki ryhmät. Myös keskustalaiset, jotka kehyksen yhteydessä vielä väittivät, että me muut olisimme keksineet lisämenoja veronkorotuksen perusteeksi.

Nyt kaikki ymmärtävät, että veronkorotuksen tuomat miljoonat (12,5 milj.) eivät edes riitä. Neuvotteluissa talousarvioon lisättiinkin varoja lähes 5 miljoonaa palveluihin mm. opetukseen ja vanhustenhuoltoon. Veronkorotus olisi voinut olla siis suurempikin.

On hyvä muistaa, että kaupunki ja sen varat ovat kuntalaisten hyvinvointia ja turvallista arkea varten. Vaikka talousarvio nousi noin 17,5 miljoonaa kaupunginjohtajan esitykseen verrattuna, ei se kuitenkaan ole yltäkylläinen. Näistäkin varoista huolimatta ensi vuodesta tulee vaikea - joudumme jakamaan niukkuutta. Toivottavasti kuitenkin selviämme.

Hyväksyttiinkö talousarvio oikeasti vai leikisti? Laajasta yhteisymmärryksestä mielestäni luonnollisesti seuraa se, että pidämme suunnitelmastamme kiinni, sillä se tuo selkeyttä, turvallisuutta ja jatkuvuutta. Myöskään henkilökunnan sitoutumista omaan työhön ja sen kehittämiseen - tuottavuuden nostamiseen - ei tule horjuttaa lomautusuhkailuilla.

Päivähoidon tilanne huolestuttaa minua yhä. Jo tehty ratkaisu Espoo -lisän ehtojen kiristämisestä syntyi nopeasti ja jälkikäteen ajatellen sitä olisi pitänyt valmistella huolellisemmin. Naapurikaupunkimme Vantaa teki samanlaisen ratkaisun, mutta päätti samalla kerhotoiminnan lisäämisestä, tilapäishoidon tarjoamisesta ja hoitotakuusta, mikä tuo jatkuvuutta ja turvallisuutta lasten elämään.
- Tämä osoittaa, että Vantaan valmistelijoilla ja päättäjillä oli parempi ymmärrys perheiden arjesta ja tarpeista.

Nyt meillä Espoossa neuvotteluissa sovittiin kerhopalveluiden tarjonnasta. Myös sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt hoitotakuusta. Kun perheet juuri nyt parhaillaan tekevät hoitoratkaisujaan, tulisi päivähoidon hoitopaikkatakuu laajentaa välittömästi koskemaan myös ostopalvelupäiväkoteihin.

Kun valtuustossa päätettiin lisästä, totesimme valtuustossa yhdessä, että Espoo -lisän tulee säilyä niillä perheillä, joilla on hoitopaikkaan asiantuntijan toteama erityinen tarve. Ohjeet, kuinka tämä toteutuu olisi pitänyt olla mietittynä jo silloin. Tai ainakin niiden pitäisi olla selkeänä tiedossa päivähoitohenkilökunnalla ja muissakin palveluissa viimeistään nyt.

Valitettavasti näin ei ole ja kovasti minua huolestuttaa, miten se vaikuttaa kun nyt nekin perheet, joilla olisi erityisiä syitä päivähoitoon saattavat luopua hoitopaikastaan. Entä jos he eivät selviä ilman hoitopaikkaa tai lapsen kehitys näin vaarantuu?

Ensi vuodesta ei tule helppo, mutta silti meillä on oltava varaa kokonaisvaltaiseen ja huolelliseen suunnitteluun. Sen tämä Espoo -lisätapaus osoittaa. Siitä on otettava opiksi.


*

Espoon keskus ja talousarvio 2010

- Kaupungintalosta ratkaisu, palveluverkko uudistuu

Valtuusto päättää ensi vuoden suunnitelmista ensi perjantaina. Talousarvion yhteydessä päätetään monesta asiasta, jotka näkyvät myös Espoon keskuksessa tulevina vuosina.

Palveluiden järjestämistä ja sijoittumista koskevat periaatteet tulevat ohjaamaan myös alueemme palveluiden sijoittumista. Tästä syystä tulevien rakennushankkeiden tarpeellisuutta arvioidaan seuraavan kerran jo keväällä.

Pitkään jatkunut jahkailu Kaupungintalon tulevaisuudesta loppuu vuoden alussa ja viimein tehdään ratkaisuja siitä rakennetaanko keskukseen uusi kaupungintalo vai peruskorjataanko nykyinen uudenlaiseksi. Tässä yhteydessä päätetään myös siitä, kuinka virastokeskuksen aluetta kokonaisuudessaan kehitetään. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että virastotalo 1 saa väistyä uudisrakentamisen tieltä. Virastokeskuksen alueelle etsitään mahdollisuuksia lisätä asuntorakentamista, parantaa näkymiä kirkon suuntaan ja elävöittää aluetta mm. tuomalla jalankulku katutasoon.

Myös Kuninkaantien hotellin kohtaloa selvitellään. Ollakseen elinkelpoinen pitäisi hotellia laajentaa ja sen pitäisi löytää uusi omistaja itselleen. Virastotalossa ja alueella muutoin hajallaan olevia perheiden palveluita on tarkoitus koota yhden katon alle Perheiden taloon, joka on tarkoitus saada rakenteille 2014 Samarian viereen. Hanketta ei ole syytä karsia listoilta, sillä se on tulevien palveluverkkoa ohjaavien periaatteiden mukainen: hyvien liikenneyhteyksien äärelle kootaan useita palveluita yhteen, jolloin asiakkaat saavat samalla kerralla hoidettua useamman asian ja toisaalta eri toimijoilla on paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi.

Eri palvelupisteiden verkkoja käydään ensi vuonna läpi monissa lautakunnissa. Pohdittavana ovat päivähoidon ja koulun yhteistyömahdollisuudet, neuvolan toimipisteet, kirjastoverkko ja monet muut palvelut. Alueemme on voimakkaimmin kasvava ja lapsirikas alue, joten jo nyt esillä olevia hankkeita tarvitaan, vaikka periaatteita kuinka tarkastellaankin.

Aikaisempaa ehompi Suvelan päiväkoti avaa ovensa vuoden alussa ja myös Vanttilan päiväkoti valmistuu. Ymmerstan päiväkodin rakentaminen taas on käynnistymässä. Kirkkojärven koululla käynnistyy opetus myös ensi vuonna ja Tuomarilan koulun peruskorjaus on ajoitettu muutaman vuoden päähän.

Ikäihmisten kannalta on hyvä tietää, että keskuksen palvelutalossa käynnistyy Elä ja asu -seniorikeskusmallin käyttöönotto. Eikä Puolarmetsän sairaalakaan kaukana alueestamme ole ja sinne on nyt viimein suunnitteilla uusi kuntoutussairaala ja Elä ja asu -yksikkö.

Alueemme keskeisiä liikennehankkeita saamme valitettavasti odottaa. Espoonväylä on investointisuunnitelmissa useamman vuoden päässä. Ja joukkoliikenteen kehittämisen kannalta tärkeä kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen odottaa valtion ratkaisuja. Ei ole mitään tietoa siitä, koska valtio on valmis käynnistämään kaupunkiradan jatkosuunnittelun ja rakentamisen, vaikka kaupungin tahtotila onkin ollut selvä jo pitkään.

Kaupunkisuunnittelukeskuksessa käynnistyy Suvelan alueen kehittäminen. Myös Lommilan alueen asemakaavoitus ja ns. Lindholmin kolmion tornitalokaava etenevät.

Tulevakin vuosi tulee siis olemaan keskuksen asukkaiden kannalta mielenkiintoinen. Muutoksia ja kehitystä tapahtuu. Epävarmuuttakin on ilmassa. Monta asiaa on vielä päättämättä ja keskustelulle on tilaa. 　 　



(Kuvassa näkymä uudistuneelle Siltakadulle, joka mielestäni on varsin onnistunut, vaikka olisikin saanut valmistua aikataulussa.)
Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 2.12.2009
*

Arvotonta aikuisten politiikkaa

Vuosien vääntö kauppojen aukioloajoista on loppunut. Näinhän se näyttää olevan, että aina "ei" jollekin asialle tarkoittaa vain uuden kierroksen alkua. Eduskunnan enemmistö kertoi, ettei pyhällä ja yhteisellä vapaalla ole merkitystä. Tärkeintä on, että kauppa saa pyöriä mahdollisimman vapaasti. Minä en jaa tätä arvomaailmaa vaan olen pahoillani tästä.

Suuret ja laajat kaupat ovat jatkossa usein auki, pienillä ja ketterillä on mahdollisuus olla aina auki. Jälkimmäiseen lähikaupan muutokseen en usko, sillä kuluttajia ei riitä yön pimeille tunneille kuin ehkä aivan harvoissa paikoissa. Jonkin verran aukiloajat saattavat iltaan pidentyä. Pienille suotu kilpailuetu, joka aiemmin oli todellinen ja edisti konkreettisesti lähikauppojen toimintamahdollisuuksia, on nyt enää näennäinen.

En usko, että tämän jälkeen paluuta takaisin. On vain toivottava, että myös kauppiailla on mahdollisuus valita ja että me kuluttajat totumme siihen, etteivät kaikki liikkeet ole aina auki. Pienillä kauppiailla on oltava mahdollisuus lepoon ja omaan elämään.

Kuntapäättäjänä olen asiasta kiinnostunut kahdesta syystä:

1. Kaupan palveluiden verkkoa suunnitellaan kaavoittamalla. On tärkeää pystyä ennakoimaan, miten tämä muutos vaikuttaa kauppaan ja toisaalta miettiä, miten me voimme edistää toivottua kaupan kehitystä. Kyse ei siis ole luonnonvoimista, vaan palveluiden toimivuuteen ja lähipalveluiden saatavuuteen on mahdollista ja on syytä vaikuttaa.

Myönnän toki, että vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset, kuten Tuomarilan Kulovalkeassa oleva tyhjä kaupan tontti osoittaa. Kuntapäättäjinä ja kaavoittajina meidän pitää olla kärsivällisiä ja pitkäjänteisiä. Kyllä se kauppa tulee, kun jaksamme pitää tontin sille varattuna.

2. Toinen kysymys on se, miten kauppojen aukiloratkaisu vaikuttaa kuntapalveluiden kysyntään. Kasvaako ympärivuorokautisen päivähoidon tarve tai viikonloppuhoidon tarve? Ja jos näin käy, lankeaa lasku kalliimmasta hoidosta kuntien maksettavaksi ilman, että valtio näkee minkäänlaista omaa vastuuta toimistaan.

Miten pienten koululaisten elämä muuttuu? Jo nyt on toisinaan herätelty keskustelua siitä, että yksinhuoltajien alakouluikäisille lapsille tulisi tarjota ilta- ja yöhoitoa, jotta vanhemmat voivat jatkaa töissä silloinkin kun lapsi aloittaa koulun. Lapsia ja varsinkaan alakouluikäisiä lapsia ei saa jättää yksin liian pitkäksi aikaa.

Tietysti toivon, että jokaisen kaupan myyjän tai kauppiaan lapsella on toinen vanhempi luonaan silloin, kun työvuoro yöllä tai sunnuntaina on. Valitettavasti vain tosielämässä vanhempien elämän (enää ei voi puhua arjen) epäsäännöllisyyden lisääntyminen heijastuu myös lasten elämään. Eikä se muutos ole lasten edun mukainen.

Silti alkuviikosta lakimuutoksen puolesta äänestäneetkin juhlivat loppuviikosta lapsen oikeuksien päivää ja lapsen oikeuksien sopimusta. Kuka kysyi lapsilta haluavatko he enemmän lisäaikaa kaupoille vai vanhemmille ja perheille? Olisiko pitänyt?



*

Lasten puolesta puhujia lisää

Viime keväänä valtuusto teki periaatepäätöksen siitä, että päivähoito (varhaiskasvatus) siirtyy sivistystoimeen. Tuolloin valtuusto myös päätti esityksestäni, että opetuslautakunnan alaisuuteen tulee varhasikasvatusjaosto, jonka tehtävänä on päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu.

Nyt kun saimme konkreettiset esitykset muutoksesta eteemme, olivatkin virkamiehet harkinneet asiaa ja päätyneet siihen, ettei jaostoa tarvita. Onhan toki niin, että mitä enemmän luottamushenkilöt perehtyvät asioihin sitä asiantuntevampia aloitteita ja kysymyksiä heiltä tulee. Joistakin se voi olla hankalaa ja haitata asioiden "järkevää" hoitamista tai lisätä byrokratiaa, mutta meidän muiden mielestä se on demokratiaa.
- Meidäthän on valittu tekemään perusteltuja päätöksiä ja vaatimaan hyvää valmistelua sen tueksi.

Tein tänään uuden esityksen varhaiskasvatusjaostosta ja korostin sitä, kuinka tärkeää on tällaisessa muutostilanteessa huolellinen asioiden valmistelu myös päätöksentekijöiden osalta. Valtuusto kävi asiasta hyvän keskustelun ja päätyi esitykseni kannalle selvin numeroin, mistä olen tyytyväinen.

Nyt päivähoito on kahden ison organisaation välissä matkalla sosiaalipuolelta sivistystoimeen, enkä ole aivan varma onko meillä luottamushenkilöillä riittävän selvää kuvaa päivähoidon tilasta. Avoimia kysymyksiä on enemmän ja varmuus siitä, että siirto on melkoinen kulttuurinen muutos. Säilyvätkö päivähoidon vahvuudet ja hyvät yhteistyökäytännöt?

Itse nostin keskustelussa esille avoimen päivähoidon epävarman tulevaisuuden ja toisaalta sen, kuinka tärkeää nyt on seurata Espoo -lisän tiukennuksen seurauksia. Päivähoitopaikka ei saa leikata lisää silloin, kun lapsella tai perheellä on erityinen tarve hoitopaikkaan. Muut valtuutetut muistuttivat myös mm. hoitopaikkatilanteen tarpeen arvioinnin olevan haastavaa ja siitä, kuinka hyvät pelisäännöt hoitopaikkojen kilpailutukselle olisivat todella tarpeen.

Luottamustehtävien pitää olla sopivan kokoisia ja sopivan vaativia, jotta ne voi huolella hoitaa. Minusta on rikkaus, että opetuslautakunnan jäsenet saavat nyt tuekseen päivähoidon erityiskysymyksiin syvällisesti perehtyvän jaoston. On taidosta kiinni, että nämä toimijat löytävät hyvän yhteistyölinjan.

Päivähoito on niin tärkeä lasten ja perheiden palvelu, että sen kehittämiseen on perusteltua valita oma porukka luottamushenkilöistä. Varhaiskasvatus saa siis oman jaostonsa ja näin lapset useamman puolesta puhujan. Se ei ole vähäinen tehtävä tässä tilanteessa, missä talouden niukkuutta jaetaan.


*

Talousarvio: niukkuutta ja silti toimivampi palveluverkko?

Perjantaina julkaistiin kaupunginohtajan esitys ensi vuoden talousarvioksi. Se on ensimmäinen talouden taantuman oloissa laadittu esitys, eikä siinä ole iloisia yllätyksiä. Enemmänkin se sisältää jaettua tuskaa, kun varat eivät riitä.

Taloudellisesti vaikeina aikoina käydään tavallista enemmän periaatteellista keskustelua ja johtopäätöksistä vallitsee aika laaja yhteisymmärryskin. On selvää, ettei kaikkein heikoimpien tilannetta saisi vaikeuttaa entisestään, mutta keitä nämä heikoimmat ovat? Ja keitä ne, joiden palveluista ja tuesta on varaakin tinkiä?

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme ja siksi heidän palvelut pitäisi jättää säästötoimien ulkopuolelle. Nyt tulisi keskittyä perusasioihin ja pitää huolta hyvinvointiyhteiskunnna ytimestä eli peruspalveluista. Lisäksi juustohöylä on osoittautunut huonoksi säästömetodiksi ja viimein nyt pitäisi tehdä ratkaisuja priorisoiden.

- Miten tämä kaikki muutetaan käytännöksi, kun verotulot hupenevat silmissä?

Sosiaali- ja terveystoimi ja opetustoimi yhdessä vievät kaksi kolmasosaa kaupungin menoista. Ja juuri nämä ovat niitä, jotka huolehtivat sekä lapsistamme että sairaista, huono-osaisista ja vanhuksista.

Jos pitää jakaa niukkuutta, ei sitä voi jättää pelkästään loppusiivun tehtäväksi, sillä sielläkin on paljon tärkeää: kaduista ja leikkikentistä (liikkumisen turvallisuudesta) huolehtii tekninen toimi ja nuoriso- ja liikuntatoimi tarjoaa pienillä varoilla monille nuorille elämää suurempia onnistumisen kokemuksia. Kulttuuritoimi ja kirjasto taas ovat monelle meistä elämän suola - se, joka tuo piristystä pimeään ja toisinaan ahdistavaankin arkeen.

Suosituin säästökohde perinteisesti on ollut hallinto, jonka toimimattomuuden huomaa vasta, kun tulee ongelmia. Ilman kunnollista valmistelua, taustatyötä ja ohjeistuksia eivät palvelut vain toimi ja hallintoon kuluu Espoossakin aikalailla pieniä hippusia.

Myös ympäristötoiminto ja kaupunkisuunnittelu saavat hyvin pienen siivun Espoon varoista, mutta rakentavat tulevaisuuden Espoota. Hyvällä suunnittelulla luodaan hyvinvointia ja huolehditaan vastuullisesti ympäristöstämme.

***

Pienen avun talousarvion valmisteluun tuo veronkorotus, joka esityksestämme ensi vuodelle päätettiin. Se tuo 12,5 miljoonan avun sivityksen ja sosiaali- ja terveystoimen paineisiin, jonka jakamiseen ovat ilolla pyrineet osallistumaan nekin, jotka eivät koko korotusta alun perin hyväksyneet. Jopa kaupunginjohtaja keksi tuolle tulolle sopivaa käyttöä ja esittää napattavaksi siitä joukkoliikenteen tasausjärjestelmään kaksi miljoonaa euroa.

Näillä mielin tässä pohdin talousarviota. Olenkin jo aiemmin nostanut esille muutamia seikkoja, joita omasta puolestani aion nostaa esille:
- Lapsiperheiden perhetyö on saatu viimein käyntiin, eikä sitä saa tässä tilanteessa vaarantaa vaan meillä on jatkossakin oltava mahdollisuus saada ohjausta, neuvontaa ja lastenhoitoapua,
- Avoimien päivähoitopalveluiden (avoimet päiväkodit, asukaspuistot ja kerhot) tarjontaa pitäisi kehittää, eikä ajaa alas.
- Nuorisotyöttömyyden kasvu pitää saada taittumaan ja näissä talkoissa Espoon kaupungin tulisi toimia aktiivisesti.
- Kouluihin kohdistuneiden säästöpaineiden tulee olla kohtuullisia ja säästöjä tulisi kohdentaa järkevästi siten, ettei opetus kärsi kohtuuttomasti.

***

Tulevaisuudessa tulee asioita tehdä järkevämmin ja tehokkaammin, mistä on sovittu tuottavuusohjelmassa. On myös katsottava ensi vuotta pidemmälle ja luotava periaatteet, joilla palvelurakenteemme ja palvelutilamme tarjoavat hyviä palveluita ja tukevat toimivaa arkea. Esittelijöiden ajatus, että Espoossa olisi vain tiettyjä lähipalveluita (mm. päivähoito ja alakoulut) ja kaikki muut palvelut tavalla tai toisella keskitettyjä palveluita, ei ole mahdollinen.

Palvelujen järjestämistä koskevaa esitystä tuleekin muuttaa siten, että siinä määritellään noiden lähipalveluiden ohella aluekeskustasoiset palvelut. Kaikkia palveluita ei tarvitse tarjota aivan lähellä kotia, mutta kyllä keskeiset palvelut omalta alueelta pitää löytää. Hyvä esimerkki tästä on Perheiden talot, joita suunnittellaan alueille ja joihin on tarkoitus koota lapsiperheitä palvelevia toimintoja (mm. neuvolat, terapiapalvelut, perheneuvola ja sosiaalityö). Näin niistä perhe voi hoitaa useamman asian kerralla ja samalla eri tahot voivat tehdä yhteistyötä lasten ja perheiden parhaaksi.

Nyt on aika paneutua vielä syvemmälle suunnitelmiin, keskustella ja katsoa onko tämä kokonaisuus hyväksyttävissä ja miten sitä tulisi kehittää.



*

Iloa puutarhasta ja surkea tappio

Syksyn kiireiden ja viileyden myötä omalla pihalla hyöriminen ja möyriminen on jäänyt vähemmäksi. Keväällä pienen puutarhanhoito oli kunnollista terapiaa. Se auttoi selviämään lopullisesti edellisen syksyn vaalien rasituksesta. Keväällä olikin tehtävä paljon kaikenlaista pientä, jotta piha on piristänyt loistollaan meitä koko kesän.

Upeinta pihallamme on ruusu. Nina Weibull -lajike on osoittautunut helppohoitoiseksi ja varmaksi. Ensimmäiset nuput - joita oli kymmeniä -ruusuun puhkesi kesäkuussa ja niitä on yhä lokakuussa. Mielenkiinnolla odotan jaksavatko ne vielä puhjeta kukkaan.



Olen tavoitellut sitä, että koko kesän jokin kasvi kukkisi ja tarjoaisi mahdollisuuden ihailla kukintojaan. Tässä olen onnistunut niin hyvin kuin vain tälläinen tavallinen amatööri voi. Yllä kevään ensimmäiset kukat huhtikuulta ja alla kesän muita otoksia.

Pionin kukat ovat upeita, mutta lyhytaikaisia. Kärhöjä taas pihassamme on kolme eri väristä, jotka kaikki kukkivat hieman eri tahtiin, mistä olen ollut iloisesti yllättynyt. Olin ostavinani samanlaisia, mutta sainkin tumman punaisen, valkoisen ja sekoituksen. Luulin myös keväällä tappaneeni tämän kolmikon, kunnes ne alkoivatkin versoa maasta ja korottua ylös.

Terassin reunustamassa säleikköön olen istuttanut myös pari tulikuusamaa, jotka ovat kukkineet läpi kesän. Alla oleva kuva on otettu nyt lokakuun lopulla ja yhä vain siinä on villin oransseja kukkia.

Nämä muutamat vuodet, mitä tässä olemme asuneet, olen taistellut jättimaista putkikasvia vastaan. Tuo jättitatar on naapurin maalla, mutta heitä se ei haittaa lainkaan. Vielä alkukesällä uskoin voivani hallita sen leviämistä ja voittaa taistelun. Loman jälkeen myönsin tappion ja pyysin apua, mitä en ole saanut. Omin käsin sitä kasvia ei saa pysymään aisoissa.

Viimeistään ensi kesänä tarvitaan selvästi kovempia otteita tai sitten se valtaa myös meidän pienen pihamme. Ja sitä minä en totisesti hyväksy. Tuo kasvi tekee joka vuosi uuden kolmimetrisen varren ja alla olevassa kuvassa näkyy myös sen lakastuneita lehtiä, jotka nekin ovat aikamoisen kokoisia. Kaupunkimaisiin pieniin pihoihin tuo kasvi ei sovi lainkaan.

Sanotaan, että tärkeintä on puutarhanhoito. Ja kun näitä kuvia katselen niin yhä nuo kukat piristävät ja tuovat iloa - ehkä vähän ylpeänkin olon. Onnea on oma pieni piha.


*

Pormestarit Espooseen

Espoon ja kuntien johtamisessa on haasteensa. Varsinkin suurissa kunnissa asioita on todella paljon ja yhdellä luottamushenkilöllä aikaa rajallisesti. Asioita pitäisi yrittää seurata ja ottaa kantaa. Valmisteluvaiheessa käytetään paljon valtaa, mutta usein sitä käyttävät muut kuin luottamushenkilöt.

Itsekin olen pelkästään tänään yrittänyt puuttua ja edistää useampaa asiaa. Nuorisotyöttömyys on Espoossa kaksinkertaistunut ja sen helpottamisessa kaupungin olisi syytä olla aktiivinen. Minulle luvattiin, että näistä toimista saadaan selvitys talousarvion yhteydessä.

Viime kuun seurannan yhteydessä taas sain tietää, että päivähoidossa hoito- ja kasvatushenkilöstön määrä on kääntynyt laskuun koska hoitopaikkojen kysyntä on vähentynyt. Samalla kuitenkin tulee yhä viestiä siitä, että kerho- ja muuta avointa toimintaa ajetaan alas, mikä on kestämätöntä Espoo-lisän ehtojen kiristämisen jälkeen. Meille luvattiin tästäkin selvitys samaisiin talousarvioneuvotteluihin.
- On syytä myös valvoa ja muistaa, mitä meille on luvattu.

Osana tuottavuusohjelmaa valmistellaan palveluiden tilojen ja järjestämisen strategiaa. Käsittelimme tänään myös luonnosta näistä linjauksista ja toivon, että hyvä keskustelu vie tuota esitystä parempaan suuntaan. Joulukuun valtuustossa on tarkoitus määritellä mm. se, mitkä palvelut Espoossa ovat lähipalveluita, missä asioissa asukkaita palvellaan kullakin suuralueella ja mitkä toiminnot keskitetään. Kaavoitusta ja suunnittelua on tarkoitus ohjata niin, että jatkossa useampia palveluita saa samasta paikasta ja hyvien liikenneyhteyksien ääreltä.

Toisinaan siis merkittävissä asioissa luottamusmiehet pääsevät ohjaamaan valmistelua. Näin syntyy toivottavasti laajaa yhteinen ymmärrys tavoitteista ja keinoista, jolla selviämme vaikeiden aikojen yli. Helppoa tämä ei tule olemaan, sillä meillä on ratkaistavana useampia haasteita: talouden niukkuus, työvoiman väheneminen ja ympäristön kestokyvyn rajat.

Avoimuus ja erilaisten toimintatapojen kehittäminen on todella tarpeen, jotta valtuutetuilla pysyy se päätösvalta, joka sille kuuluu. Se ei kuitenkaan riitä, vaan olen vakuuttunut siitä, että meidän on syytä siirtyä pormestarimalliin kaupunkimme johtamisessa Tampereen mallia mukaillen. Se ei tarkoita vain kaupunginjohtajan korvaamista poliittisella johtajalla, vaan edellyttää laajempaa remonttia.

Tähän johtopäätökseen tulin lukiessani erinomaista VM:n laatimaa raporttia Kunnan johtaminen - demokratian työnjako ja vastuu. Siinä kuvataan hyvin sitä, kuinka nykyisin kaupunginjohtaja on sekä ammatillinen virkajohtaja, mutta samalla poliittinen johtaja, jonka valtuusto voi ääritapauksessa erottaa. Pormestarin myötä tästä poliittisesta johtamisesta tulisi avoimempaa, selkeämpää ja samalla se antaisi kasvot päätöksenteolle ja vastuulle.

Tätä asiaa Espoossa selvitetään ensi vuonna ja tuo raportti on hyvä pohja sille työlle. Sen verran arka kuitenkin olen tekemään radikaaleja muutoksia, etten uskalla ainakaan vielä kannattaa suoralla vaalilla valittavaa pormestaria. Siitä on kuitenkin rohkaisevia kokemuksia muualta Euroopasta, mutta ehkä tähän suuntaan on syytä edetä vaiheittain?



*

Arvostetulla alueella

Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun muutimme näille kulmille. Asumme nyt kolmannessa asunnossa ja nykyisen kotimme ikkunasta voin nähdä ensimmäisen asuntomme ikkunan. Tuntuu, että olemme asettuneet paikoilemme Tuomarilaan ja lyhyen historiamme vuoksi meille muuttunut ja kehittyväkin Tuomarila tuntuu hyvältä paikalta asua ja elää.

Onko kyse enemmän siitä, että olemme löytäneet hyvän paikan vai viihtyisän asunnon, joka miellyttää? Tätä jäin miettimään, kun kävin Lasse Naukkarisen dkumentin Arvostetulla alueella ensi-illassa. Se kuvaa täällä pitkään asuneiden tunteita muutoksen keskellä. Maalaiskylämäisyys on saanut väistyä uusien talojen tieltä. Tuo kehitys on tarjonnut meillekin mahdollisuuden löytää koti täältä.

Naukkarinen ihmettelee dokumentissaan, kuinka tätä aluetta voidaan pitää arvostettuna - kuten kiinteistövälittäjät aluettamme kuulemma kuvaavat - kun täältä puuttuu kaikki kaupunkiin liittyvät olennaiset tekijät. Tuomarilassa ei ole (enää tai vielä) kauppaa, eikä myöskään postia, kahviloita tai ravintoloita. Nurkan takaa ne kuitenkin löytyvät.

Täällä on kuitenkin ihana kampaamo, herttainen kukkakauppa ja tunnelmallinen elokuvateatteri VPK:n talossa, josta löytyy myös kioski. Tuossa teatterissa käynnistyi taas tänään elokuvaviikko ja siellä on myös alakoululaisten leffakerho.

Naukkarisen dokkarin jälkeen jäin muuten ihmettelemään, miksi kukkakioskimme ei saanut lainkaan huomiota osakseen. Minusta se olisi sen ansainnut.
- Parasta täällä on kuitenkin hyvät liikenneyhteydet ja juna-asema, joka on monet meistä tänne tuonut ja luo yhä paineen tiivistää asutusta.

Perheellistyminen sitoo asuinalueeseen erityisellä tavalla, suhde omaan alueeseen muuttuu vakavammaksi. Tänä syksynä olemme huomanneet, kuinka uudella koulu- ja päiväkotitiellä yhä useampi tervehtii. Lasten kautta tullaan tutuksi myös leikkikentillä, vanhempainilloissa ja muuallakin ja kannetaan yhteistä huolta alueen palveluista.

Tavallaan sitä tuntee kuuluvansa alueeseen, kun raiteilla kulkiessa tapaa ihmisiä, jotka tervehtivät ja joiden kanssa pysähtyä rupattelemaan hetkeksi. On tämä minunkin kyläni, vaikka katsonkin sitä hieman toisin silmin kuin vanhemmat asukkaat.

*

Koulupolun ensiaskeleet

Syksyn alussa on jälleen kerran monissa perheissä eletty jännittäviä hetkiä. Itsestänikin tuntui, että ensimmäisen kerran eläessäni jännitin koulun alkua.

Ensimmäinen koulupäivä tarkoittaa muutosta ja kehitystehtävää koko perheelle – ei vain pienelle lapselle. Hiljalleen lapsen elinpiiri laajenee ja vanhempienkin on uskottava, että pienet siivet kantavat. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja luottamusta sopivassa suhteessa. Ja aikuisen aikaa kokeakseen olevansa turvassa.

Vanhemmille muutos aiheuttaa myös huolta. Miten lapsi selviytyy, miten lapsi oppii, saako lapsi kavereita ja entä onhan koulussa varmasti nollatoleranssi kiusaamisen suhteen?

Jo pelkästään koulutien oppiminen on haastavaa ja aamupäivähoidon puute vaatii aikamoisia järjestelyitä perheiltä. Omalta osaltani olen ihmetellyt, kuinka ilman iltapäivähoitoa selvittiin vielä muutama vuosi sitten. On hienoa, että Espoo pystyy nyt tarjoamaan turvallisen iltapäivän pienille koululaisille.

Koulun tehtävä on tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja vastuullisuuteen sekä antaa lapsille tietoja ja taitoja. Kasvatuskumppanuus tukee koteja näiden kasvatustehtävässä. Muutaman viikon kokemuksella tunnen tyytyväisyyttä koulun ja opettajien ajatuksiin: sosiaalisten taitojen tärkeyttä ja oppimisrauhaa korostetaan hyvällä tavalla. Kaikkea ei tarvitse osata heti, vaan lasten yksilöllistä kehitystä tuetaan.

Samaan aikaan valtuustossa olemme joutuneet laatimaan Espoolle selviytymisohjelman siitä, kuinka selviämme talouden taantumasta. Vaikka turvaudumme rahastoihin, otamme lainaa ja korotamme verojakin niin selvitäksemme joudumme nipistämään menoista. Tämä on jo nyt näkynyt myös koulujen arjessa ja vanhemmat ovatkin olleet syystä huolissaan.

Onneksi valtuusto päätti poistaa sijaiskiellon ja myös tukiopetuksen antamisen mahdollisuuksia parannettiin. Espoolaisten päättäjien arvoista kertoo myös se, että veronkorotuksella saatavat lisävarat on korvamerkitty koulupuolen ja sosiaali- ja terveystoimen kipukohtien helpottamiseen.

Näin toivoaksemme luomme edellytyksiä sille, että lapsiemme on jatkossakin hyvä oppia ja kasvaa kaupungissamme.



*Kirjoitus on julkaistu Espoon seurakuntasanomat Essessä 24.9.2009

Autoton päivä

Tiistaina 22.9. vietetään jälleen autotonta päivää, jonka viettoon osallistun osaltani pyöräilemällä töihin ja päiväkotiin. Niin olen tehnyt niinä päivinä, kun ei ole ollut syytä kiiruhtaa päivän aikana paikasta toiseen ja kolmanteen. Pyörä on kaikkein kätevin kulkuneuvo lyhyillä matkoilla.

Myönnän, että toki auton hankinta vuoden alussa on muuttanut elinpiiriäni ja kulkutapojanikin. Esimerkiksi viime viikolla oli mahdollista osallistua illalla sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen että Espoon teatterin Idiootin ensi-iltaan, kun kuljin matkat autolla - aiemmin olisi pitänyt valita. Pitkän ja antoisan näytöksen jälkeen oli mukavaa tulla kotiin nopeasti ja tarjosin mielelläni kyydin lähellä asuvalle toisellekin katsojalle.

On päiviä, jolloin pitää säntäillä paikasta toiseen ja valitsen kulkupelin tilanteesta ja matkasta riippuen. Tuona samaisena keskiviikkona olin aamupäivästä ollut koulutuksessa Helsingin keskustassa, jonne sateesta huolimatta menin tietysti junalla ja loppumatkan taitoin ratikalla.

Samaisena keskiviikkona (16.9.) Länsiväylä moitti meitä päättäjiä kaksinaismoraalista liikenteessä. Kuljemme omilla autoilla, koska joukkoliikenne toimii kehnosti ja olemme laininlyöneet joukkoliikenteen kehittämisen, vaikka meillä on valta ja vastuu.

Tuossa on totta ainakin toinen puoli. Pari viikkoa sitten konsernijaostossa käsittelimme ensi vuoden joukkoliikenteen suunnitelmia tai paremminkin karsintalistaa, jota emme suostuneet sellaisenaan hyväksymään. Ensi vuoden talouden kehyksessä näyttää olevan useamman miljoonan aukko juuri joukkoliikenteen kohdalla: pääkaupunkiseudun yhteistyössä on sovittu tietystä maksusta, jolla korvataan Helsingin palvelurakenteita ja sitä ei ole varattu mihinkään.

Uuden joukkoliikenneorganisaation myötä tulevia arvioituja hyötyjä ei näytä olevan tiedossa lainkaan, vaan hallinto, suunnittelu ja muu sellainen maksaa yhtä paljon kuin aiemminkin. Niinpä johtopäätöksenä siitä on sitten niiden linjojen karsiminen, joiden osalta sopimukset päättyvät riippumatta kysynnästä tai siitä aiheutuuko karsinnasta kustannuksia toisaalle esim. koulukuljetuksiin.

Sanoimme konsernijaostossa, että ei käy. Sen sijaan näytimme vihreää valoa maltillisille lippujen hintojen korotukselle. Enhän minä mielelläni hintojen korostusten takana ole, mutta talouden tilanne on niin vakava ja vielä pahempana olisin pitänyt joukkoliikenteen romuttamista.

Joukkoliikenne tuntuu olevan yhä enemmän "ei-kenenkään" -maata: sillä ei Espoossa ole omaa lautakuntaa tai johtokuntaa ja sen palvelutasoa valvoo vain konsernijaosto, jolle kuuluu monta muutakin tehtävää. Kuvaamastani tukalasta tilanteesta huolimatta yksikään valtuutettu ei valtuuston kehyskeskustelussa puhunut joukkoliikenteestä.

Tuleva Helsingin seudun joukkoliikennekuntayhtymä on liian kaukana useimmista valtuutetuista: poissa silmistä, poissa mielestä. Kun päätökset on tehty, voi lopputulos olla ikävä yllätys ja herääminen tulla liian myöhään.



*

Espoo -lisästä päivähoidon avoimeen toimintaan

Viime viikolla valtuusto päätti tulevan syksyn suunnasta ja ensi vuoden talouden raameista. Tässä yhteydessä syntyi ratkaisu tiukentaa Espoo -lisän ehtoja siten, että sitä myönnetään vain perheille, jotka hoitavat kaikki päivähoitoikäiset lapsensa kotona. Toki tästä tulee olemaan poikkeuksena ne perheet, joiden lapsella on erityinen tarve päivähoidon palveluille.

Eivät tällaiset tiukennusratkaisut helppoja ole. Olen varsin tietoinen siitä, että moni pienten lasten perhe on taloudellisesti tiukoilla ja tuo tuen kiristäminen asettaa heidät vaikeaan tilanteeseen. Joko lapsi otetaan pois hoidosta tai sitten vyötä kiristetään. On kuitenkin syytä muistaa, että kotihoidon tuen nuo perheet saavat kuten ennenkin, vaikka lapsi hoidossa jatkaisikin. Ja toisaalta on siinä kotona olemisessakin puolensa, jos hoitopaikka jää.

Tässä yhteydessä olen itse pitänyt tärkeänä, että huolehdimme palveluista, joilla tuetaan lasten kotona hoitamista. Avointen päiväkotien, asukaspuistojen ja kerhojen toimintaa tulee kehittää tukemaan tavoitetta lisätä lasten kotona hoitamista.

Molemmista päistä nipistäminen olisi karhun palvelus perheille ja voi tulla kalliiksi kaupungille päivähoidon kysynnän kasvun myötä. Kyllähän tämä tunnutaan ymmärrettävän myös valmistelijoiden keskuudessa, mutta huoleton ei voi olla.

Tänään kaupunginhallituksen listalla oli hetken aikaa aloitusluvan antaminen Hiirisuon asukaspuistolle. Sitä on Kalajärvellä kaivattu iät ja ajat ja nyt sen viimein pitäisi sinnne tulla. Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Ensiksi esittelijä esitti, että aloituslupaa ei anneta ja ehdin saada myönteiselle vastaesitykselleni vähän kannatustakin kunnes asia vedettiinkin kokonaan pois listalta. Onkin kuulemma niin, että asukaspuiston tarjouskilpailussa on tapahtunut kömmähdys ja se joudutaan suorittamaan uudelleen, eikä koko puisto edes vielä tarvitse aloituslupaa.

Huhhh... huhh. Ota tuosta nyt sitten selvää! Iso riski on kuitenkin, että tuo asukaspuisto jää odottamaan uusia kaava-alueita ja niiden valmistumista ennen kuin rakennustöitä aloitetaan. Ja näin toiveikas suunnittelu alueen toimijoiden kesken valuu hukkaan. Toivon, että olen väärässä peloissani. (Ja muutaman reunahuomautuksen voisi tehdä tästä käsittämättömästä kilpailuttamisen taitamattomuudesta, mistä syystä meillä ei vielä rakenteilla ole esim. Leppävaaran uimahallia ja maauimalaa.)

Aiemminkin jo olemassa olevat asukaspuistot ja avoimet päiväkodit ovat olleet uhattuna, kun jollakin tietyllä alueella on ollut pulaa päivähoitopaikoista. Useimmiten väliaikaisjärjestelyiden jälkeen avoin toiminta on saatu käynnistettyä uudelleen. Saamieni tietojen mukaan esim. Kilossa on jo nyt niin paljon avoimen toiminnan kysyntää, että sinne ollaan avaamassa uudelleen avoin päiväkoti ja kerhotoimintaakin kun rakenteilla oleva päiväkoti valmistuu.

Tiedän myös, että päivähoidossa kaikkialla näkyy talouden ahtaus henkilöstömäärien tarkistamisissa. Se koskee myös avointa toimintaa ja kerhotoimintaa. Ihmettelin tänään ääneen myös sitä, kuinka Kauklahden alueelle tulevaan uuteen päiväkotiin tarvitaankin vain muutama uusi virka ja muu henkilöstö saadaan siirroilla hoidettua. Sain selvityksen, etteivät nämä henkilöt tule avoimesta toiminnasta. Ainakaan tällä kertaa.

Päivähoitopaikan saamiseen meillä on subjektiivinen oikeus, avoimen toiminnan mahdollisuudet ovat kunkin kunnan viisauden varassa. Yritän omalta osaltani pitää tuota viisautta yllä, vaikka tässä talouden puristuksessa se ei ole yksinkertaista.



*

Päätöksien aika

Ratkaisu jätevedenpuhdistamosta näyttää kypsyvän. Asia on minulle ollut hankala kahdesta syystä: kaikkien selvitysten perusteella järkevin ratkaisu suljettiin pois jo ennen kuin selvitykset olivat kunnolla tehty. Itse halusin niitä odottaa, mutta huomasinkin, ettei faktoilla ollutkaan merkitystä. Ja toisekseen nyt esillä ollevan vaihtoehdon ympäristölautakunta tyrmäsi aikanaan täysin.

Valmistelun aikana olen käynyt tutustumassa parissakin kalliojätevedenpuhdistamossa. Turussa sellainen rakennettiin aivan keskeiselle paikalle ja lapsuuteni kotikaupungissa Lahdessakin sellainen on ollut vuosia kuntalaisten olohuoneen (nykyisen Sibeliustalon seutu) vieressä, eikä se ole häirinnyt ketään.

Kannatan jätevedenpuhdistamon siirtämistä kallion sisään, koska niin saamme paremman puhdistustuloksen. Se on siis ympäristöteko ja osa Itämeren suojelua. Ja koska Suomenojan laajentaminen tulisi käyttökustannuksiltaan kallioratkaisua kalliimmaksi.

En myöskään näe kaupunkirakenteen ja kaupunkikuvan kannalta järkeväksi rakentaa Suomenojalle meren rantaan ja toivottavan metroaseman viereen huiman suurta teollisuushallia. Sellainenhan katettu ja uusittu puhdistamo aikanaan olisi. Sen sijaan näen perusteltuna alueen kehittämisen ja kaavoittamisen asunto- ja työpaikka-alueeksi siten, että yhteiselo lintujen kanssa on mahdollinen.

On aivan poikkeuksellista, että tuolla alueella maanomistaja on nimenomaan kaupunki. Se antaa meille erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa alueen asuntotuotantoon siten, että alueelle tulee monipuolista ja myös kohtuuhintaista asuntorakentamista. Se avaa mahdollisuuden myös haastaa asuntorakentajia laadulla ja kehittää kaupunkiasumista. Tuon alueen rakentaminen on järkevää myös siksi, että siellä on jo palveluita, kunnallistekniikka ja kehittyvä joukkoliikenne ainakin osin myös tulevienkin asukkaiden tarpeisiin.

Näillä perustein olen päätynyt siis kannattamaan kalliojätevedenpuhdistamon rakentamista Blominmäkeen, koska se on tehdyin muutoksin (maanpäälliset osat on siirretty täyttömäen päälle) toiseksi paras vaihtoehto ja poliittisisin perustein paras mahdollinen. Tarkennusten jälkeen hanke ei uhkaa luonnonsuojelullisesti arvokasta viheryhteyttä ja suoaluetta, eikä vaaranna Espoonjoen ja Espoonlahden luontoarvoja.


***

Toinen alkusyksyn kimurantti kysymys on ollut jälleen kerran Histan osayleiskaava. Sen suhteen olen erinomaisen tyytyväinen tämän illan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen, joka yksimielisesti linjasi Histan suunnittelun periaatteet:

- Histaan on saatava rata. Länsiradan on mahduttava tulevan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan, sillä se palvelee myös Kirkkonummen, Vihdin ja Lohjan tulevia ja nykyisiä asukkaita.
- Histan asemakaavoitus käynnistyy vasta myöhemmin. Nyt viimein näyttää syntyvän yhteinen ymmärrys siitä, että suunnittelemme tuota aluetta tulevaisuuden tarpeisiin (2020 ja eteenpäin) ja tämän hetken asuntorakentamisen tarpeita varten tiivistämme Eteläistä Espoota.
- Pelkkä yleiskaava ei riitä Histan asemakaavoituksen ohjeistukseksi, jos haluamme sille oman luonteen ja imagon siten että se on kestävän kehityksen edelläkävijä. Histan suunnitteluun pitää saada mukaan erilaisia yhteisöjä ja tiukat tavoitteet energiapihiydestä.

***

Joidenkin mielestä näiden asioiden valmistelu on vienyt tuskastuttavan kauan, eivätkä ne nytkään valmiita ole, vaikka olenkin oman näkemykseni kertonut. Ratkaisut, jotka nyt näyttävät syntyvän osoittavat kuitenkin sen, että politiikassa on viisasta tehdä huolella isoja ratkaisuja, ottaa aikaa keskustelulle ja pyrkiä yhteisymmärrykseen. Niin syntyy parempia ratkaisuja, mikä on kaikkien meidän kuntalaisten etu.



*

Isoja asioita heti aluksi

Palailen arkeen vaiheittain, kuten lähdin lomallekin. Olin yli kolme viikkoa maalla ja aikalailla erossa kaikesta vakavasta ellei oteta lukuun puutarhaunelmiani, jotka sielläkin veivät minut mukanaan. Niistä enemmän tila-blogissamme jossain vaiheessa.

Tiistaina jännitin oikeasti koulun alkamista ensimmäisen kerran elämässäni, kun saatoin pienen poikamme kouluun. Näin sekä lapsen että koko perheemme elämä muuttuu aikatavalla emmekä vielä oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa. Onneksi olen voinut keskustella henkilökunnan kanssa ja myös muiden vanhempien kanssa, jotka ovat kokeneet saman. Kiitos sen, on oloni nyt karvan verran rauhoittuneempi.

Politiikan asialista on alusta alkaen ollut painava. Maanantain valtuustossa oli lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma käsiteltävänä. Siihen oli kerätty merkittävää tieto espoolaisten lasten elämästä ja siitä, kuinka paljon lasten palveluista puuttuu osaavia ihmisiä, jotta heitä perheineen voitaisiin auttaa riittävän ajoissa. Neuvolassa, kouluterveydehuollossa, perheneuvoloissa ja muualla on työntekijävajetta samaan aikaan kun lasten ja nuorten tuen tarve kasvaa.

Viikon alusta alkaen on käyty neuvotteluja ensi vuoden talousarvion suuntaviivoista. Espoon taloudellisessa tilanteessa ei valoa näy ja olenkin iloinen, että ryhmien välillä syntyi sopimus siitä, että käytämme kaikkia mahdollisia keinoja selvitäksemme. Valitettavasti ensi vuonna ei ole jaettavana kuin niukkuutta siitä huolimatta, että veroja korotetaan (0,25 %), rahastoja puretaan aiempia suunnitelmia enemmän ja lainaa otetaan reippaasti.
- On hienoa, että lähes kaikki ryhmät ovat mukana sopimuksessa. Se kertoo tahdosta etsiä ratkaisuja yhdessä vaikeina aikoina. Se on vastuunkantoa. Ei varsinaisen talousarvion tekeminen helppoa tule olemaan, mutta nyt lähtökohdat sen laatimiseen ovat paremmat kuin osasin uskoa kotiin palatessani.

Veronkorotuksen tuotto käytetään sosiaali- ja opetustoimen menoihin. Se ei tarkoita, ettemmekö silti joutusi säästämään ja tehostamaan eli tekemään asioita järkevämmin tulevaisuudessa. On vain niin, että muutokset vievät aikansa ennen kuin säästö niiden kautta tulee. Näin rakennamme siltaa muutoksen tueksi, jotta kuntalaiset saavat tarvitsemansa palvelut ja huolehdimme lapsistamme ja nuoristamme nyt, kun he tukea tarvitsevat.


***

Olen myös ehtinyt pohtia, millainen tulevaisuuden Histan tulisi olla, jotta se olisi kestävän kehityksen airut - jotta Histaan muuttaminen olisi samalla ympäristöteko. Alueelle tulisi luoda oma imago ja omanlaisensa vetovoimatekijät, mutta kuinka niitä voisi sanoittaa yleiskaavassa?

Raide ja kevyt liikenne ovat ehdottomia edellytyksiä, mutta asumisen kehittämistä tulisi voida ohjata uuteen suuntaan. Tätä ajatusta tukee Helsingin kaupungin kannanotto nykyrakentamisesta. On hyvä, että edes joku uskaltaa haastaa rakennusliikkeet, jotka eivät liiemmin ole panostaneet tuotekehittelyyn.

On mielenkiintoista, että Suomessa on nyt kaksi passiivitaloa kun niitä Saksassa on 12 000. Siellä on kunta, joka on päättänyt, että 2011 alkaen kaiken rakentamisen on oltava passiivitasoa. Myös meillä on mahdollisuus ohjata, vaatia ja luoda edellytyksiä, että rakentamisessakin viimein ryhdytään oikeasti säästämään energiaa. Sillä on oikeasti merkitystä, sillä liikenteen ohella rakennukset ovat todella merkittävä energian kuluttaja ja sitä kautta päästöjen aiheuttaja.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää meiltä kaikilta uutta ajattelua ja ideoita.


*

Kuvia kesästä

Perheemme lomat ovat alkaneet asteittain. Ensimmäisenä kesälaitumille pääsi Väinö, joka jätti samalla taakseen lopullisesti päiväkotiajan. Neljä vuotta lapset tuossa talossa olivat. Nämä ovat niitä liikuttavia elämän käännekohtia lasten ja vanhempien elämässä. Pojan loma alkoi yhdessä perheen kanssa Suvisaariston luonnosta nauttien.

Pihamme kukkien väri-iloittelu on jatkunut läpi kesän. Tässä kärhön ja ruusujen loistoa. Pulmiakin puutarhanhoidossa on ollut: ruusuihin iski jokin tuholainen, etanat ahmivat kukkien lehtiä ja naapurin valtava Jättitatar yrittää valloittaa yhä pihamme. Ainakin tässä vaiheessa olen voitolla taistossa näitä vastaan.

Espoon keskuksessa Siltakadun työmaa valmistui viimeistelyä vaille valmiiksi viimein, eikä kesällä kukaan enää jaksa ihmetellä töiden venymistä usealla kuukaudella. Katu on hieno ja korostaa jalankulkijoiden turvallisuutta. Autoliikenne hidastuu bussipysäkkien ja liikenneympyrän keinoin, eikä näin tarvita liikennevaloja. Entressen edusta on nyt parempi kuin koskaan.

Ps. Kuvaa emme ehtineet ottaa, mutta Kirkkojärveltä löytyi todella ilahduttava rakennustyömaa. Siellä sitä kaikessa hiljaisuudessa rakennetaan urheiluhallia, enkä ainakaan minä ole lukenut asiasta mistään. Toki suunnitelmista tiesin, mutta usein niiden toteutuminen kestää äärettömän kauan.


*

Takki tyhjä, osa 2

On hetkiä, jolloin tulee miettineeksi ajan kulkua. Vuoden vaihteessa tulee tehtyä tiliä menneestä vuodesta ja suunnitteltua tulevaa. Vuosien vierimistä tulee pohtineeksi myös keväisin, kun ikää tulee lisää. Nyt kun lapset ovat tulossa kouluikään elämän pyörä kulkee yhä selvemmin kesästä kesään. Valo antaa voimaa, jolla pitää jaksaa seuraavaan suveen.

Myös politiikan kalenteri on aina kiireinen syksystä pitkälle kevääseen. Viime syksy oli poikkeuksellisen rankka kunnallisvaalien vuoksi. Tein kaiken kuten ennenkin ja vähän enemmänkin. Sain voimaa vastustuksesta ja likaisesta kampanjoinnista. Pursuin sisua, mutta sillä oli veronsa ja siksi olin keväällä poikkeuksellisen väsynyt. Sitä sisua tarvittiin taas, että jaksoin viimeiset kokoukset.

Loma politiikasta tuli tarpeeseen, vaikka ihan kokonaan Espoon asioita ei voi olla ajattelematta kesälläkään. Siitä ovat monet uutisetkin pitäneet huolta. Tässä taloudellisessa tilanteessa sapettaa mm. se, että metron maanalaisten asemien kaavavalitukset viivästyttävät rakentamista vuodella ja jokainen päivä maksaa paljon.

Mieltäni on ilahduttanut suuresti myönteinen palaute, jota olen toisinaan saanut. On ollut ilo huomata, että tätä blogianikin seurataan ja muutoinkin työskentelyäni luottamustehtävissäni. Pidän vuorovaikutusta ja sähköpostia tärkänä, vaikka en aina olekaan ehtinyt vastata. Omatuntokin on siitä kolkutellut.

Kevään myötä ajatukset liitävät muualle: kävin Sysmän tilalla tarkistamassa paikat ensimmäisen kerran jo toukokuun alussa. Sellaisena kuin olimme sen jättäneet se odotti paluutamme. Siellä on ihan toisenlaista työtä yllin kyllin ja pienetkin etenemisen askeleet tuottavat suurta iloa. Savun kohoaminen piipusta tai padallinen lämmintä vettä ovat olleet todella riemastuttavia kokemuksia!

Kotonakin on mieli saanut levätä puutarhatöissä. Pienen pieni pihamme tuntuu olevan valmis ja on ilahduttanut meitä jo monella upealla kukalla. Keväällä luulin tappaneeni upeat kärhöni, mutta hihkuin ilosta kun löysinkin niiden varsia viime viikolla. Ja pieniä suloisia nuppua, joista avautuu vielä hienoja kukkia.

Nyt pioni on puhkeamassa kukkaan ja ruusussa on nuppuja enemmän kuin jaksan laskea. Taistelussani naapurin jättimäistä putkikasvia (Jättitatar) olen ottanut uuden taktiikan ja olen mielestäni voitolla. Törkeitä rajan ylityksiä tosin tuo kasvi on tehnyt ja viimeksi löysin sen taimen jopa nurmikoltamme. Periksi en kuitenkaan aio antaa.

Aurinko, valo ja maa. Niistä saan voimaa, jotta jaksan ensi syksyn ja talven tuiverruksen. Kuten jo kirjoitin asioista ei tule seuraavanakaan talvena olemaan pulaa, mutta vaikeuskerroin kasvaa talouden taantuman myötä. Kirjoittelen niistä sitten, kun koulut ovat alkaneet. Ehkä muutaman kukkakuvan saatan sitä ennen jakaa kanssanne. Saa nähdä.

Nyt nautitaan lämmöstä!



*

Takki tyhjä, osa 1

Maanantaina oli kevätkauden viimeiset kokoukset. Illan kaupunginhallituksessa oli vahvimmin esillä taloustilanne ja kuinka se tulee vain pahenemaan. Listalla oli myös joukkoliikenteen kehityssuunnitelma tuleville vuosille. YTV oli valmistellut hyviä parannusehdotuksia, joihin suhtauduimme myönteisesti, mutta samalla muistuttaen etteivät uudet asuntoalueet välttämättä toteudu suunnitellulla tavalla laman vuoksi.

Kävimme myös alustavaa keskustelua siitä onko meillä ylipäätään tulevina vuosina varaa kehittää joukkoliikennettä. Olisi kovin erikoista ja lyhytnäköistä, jos taloustilanteen vuoksi päätyisimme siirtämään ihmiset liikkumaan omilla autoilla kun samaan aikaan ainakin väitämme olevamme huolissamme ilmastosta ja olemme edistävinämme kestävää kehitystä. Parannukset, jotka lisäävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja sitä myöten matkustajia on syytä toteuttaa suunnitelman mukaan. Joukkoliikenteen kustannuksiin palataan alkusyksystä, kun annamme lausunnon ensi vuoden palvelutasosta YTV:lle.

Käsiteltävänämme oli myös toukokuun talouden seurantaraportti ja sen yhteydessä merkittäviä muutosesityksiä. Päätimme siirtyä pilottikokeilun kautta koulukohtaiseen budjetointiin, mutta samalla edellytimme ettei muutos saa vaarantaa koulujen välistä tasa-arvoa ja kouluilla on oltava myös riittävästi ihmisiä hoitamassa taloutta. Tätä asiaa aion seurata tarkoin.

Toimialoja edellytettiin tekemään uusi toimia, jotta valtuuston asettamissa menorajoissa pysytään. Kaupunginhallitus päätti, että uudet tiukennukset pitää tuoda lautakuntien päätettäväksi ja myös tiedoksi kaupunginhallitukselle, jotta olemme tietoisia, mitä varojen niukkuus arjessa tarkoittaa. Sietämättömiä ratkaisuja ei tässäkään tilanteessa voi hyväksyä ja harkintaa on voitava käyttää.

Eniten keskustelua tällä kertaa herätti jo aiemminkin esillä ollut esiopetuksen siirto varhaiskasvatuksen (so. päivähoidon) vastuulle. Niukimmalla mahdollisella enemmistöllä kaupunginhallitus päätti olla tekemättä tuota muutosta vielä, vaikka se toisi lapsille eheämmän päivän ja olisi siten lasten ja heidän perheiden edun mukainen ja samalla se toisi myös säästöjä kaupungille. Tähän kuitenkin palataan syksyllä, kun asiaa on tarkemmin selvitetty.

Kevät on ollut vaikea ja työläs laman vuoksi, eikä helpotusta ole näkyvissä. Kaikki ennusteet näyttävät siltä, että ensi vuosi tulee olemaan vielä vaikeampi. Syksyllä tulee olemaan tukalaa suunnitella tulevaa vuotta, kun tulotilanne on kehno, velkaa otetaan aikalailla ja rahastoja syödään eikä varat silti riitä kaikkeen ja samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa.

Työ valtuustossa ja kaupunginhallituksessa on vienyt voimia ja loma on nyt todella tarpeen. Olen pahoillani, että blogini on ollut jo melkein tauolla viime aikoina. Voimia ei vain ole ollut riittävästi kirjoittaa. Kesällä keskityn muuhun ja päivittelen tätä jos ja kun jaksan, jotta syksyllä olisin voimissani. Toisen Takki tyhjä kirjoituksen kuitenkin vielä kirjoitan, missä kerron siitä, mikä on antanut voimia jaksaa ja ilahduttanut minua kevään aikana.

Kiitän lukijoitani ja toivotan hyvää kesää!


*

Eu-vaalit olivat

Vaalien voittajat Vihreät ja persut olivat liikkeellä ykkösketjun voimin. Se kertoo tahtotilasta, sillä niin vaalit voitetaan: tarvitaan hyviä ja uskottavia ehdokkaita ja positiivista kamppailua.

Myös SDP:n listalle olisi kaivattu kipeästi sekä istuvia meppejä että entisiä ministereitä ja puheenjohtajia. Onhan se outoa, että ainoa aidosti kansainvälinen puolue ei syty eikä menesty eurooppalaisissa vaaleissa.

Äänestysinto oli samaa tasoa kuin yleensäkin kiinnostus EU-asioihin ellei oteta huomioon kurkkudirektiivien kritisointia tai muita yleistyksiä. Täällä sentään vaalit näkyivät pari viikkoa katukuvassa toisin kuin Budapestissä, missä olimme lyhyellä lomalla vaaliviikolla.

Mielestäni suomalaiset eivät protestoineet näissä vaaleissa. He vain eivät välittäneet.

Politiikka on puhumista ja kirjoittamista. Nuo taidot Timo Soini taitaa paremmin kuin muut. Se teki hänestä äänikuninkaan. Nyt Soini kertoo hoitavansa EU:n, puolueensa ja Espoon asiat. Niitä tekoja vain on saatu tähänkin asti Espoossa ootella ja niin on jatkossakin.

RKP käy elämän ja kuoleman kamppailua. Äärimmäisessä hädässä näyttää olevan mahdollista voittaa kolmosluokankin ketjulla, kun joukkue toimii riittävän hyvin yhteen.

Toivotan onnea menestyneille ja rakentavaa keskustelua meille tappion kärsineille.

Valtuustotyötä talouden myllerryksessä

Muutokset kuluttavat - haasteellisuus jatkuu

Viime vuoden lopulla alkanut vakava taloudellinen myllerrys on varjostanut alkanutta valtuustokautta. Jo viime syksynä talousarviota tehdessä päätettiin, että tarvittaessa keväällä talousarviota tarkistetaan. Ja näin myös tapahtui vuoden alkupuolella.

Valtuusto ei ollut yksimielinen talousarvion supistamisessa. Me demarit esitimme vähäisempää karsintaa, jotta äkkijarrutus ei vaarantaisi palveluiden toimivuutta. Kun suunnittelemattomasti karsitaan, se haittaa myös toiminnan kehittämistä. Jo nyt on selvää, että enemmistön sopima säästösopimus on aiheuttanut vaikeuksia. Lehdistäkin olemme saaneet lukea esim. koulujen sijaiskielloista, mihin ratkaisu on johtanut.

Pitkään jatkunut keskustelu päivähoidon kotipesästä päättyi, kun valtuusto päätti siirtää koko varhaiskasvatustoiminnan sivistystoimeen. Muutos huolestutti demariryhmää. Tällaiset muutokset syövät resursseja ja talousvaikeuksissa pitäisi keskittyä päivähoitopalveluiden turvaamiseen. Muut pienten lasten perheitä tukevat palvelut – kuten lastenneuvolat, perheneuvolat ja puhe- ja toimintaterapia - jäävät sosiaali- ja terveystoimeen. Ero ei saa vaarantaa toimivaa yhteistyötä perheiden parhaaksi.

Päivähoidon myötä sivistystoimeen siirtyy myös asukaspuistot ja avoimet päiväkodit. Esityksestämme valtuusto korosti päätöksessään näiden ja kerhotoiminnan turvaamista muutostilanteessa. On tärkeää, että taloudellisesti niukkoinakin aikoina huolehditaan kotona hoidettavien lasten ja heidän perheidensä palveluista. Tuolla toiminnalla ei ole lain turvaa, mutta se on se silti kaupungille edullisempaa kuin järjestää näillekin lapsille hoitopaikat.

Valtuustoryhmämme edessä on isoja haasteita. Jätevedenpuhdistamoratkaisu piti jo olla tehty, mutta virkamiesten venkoilun vuoksi päätös siirtyi. Näyttää siltä, että valtuutettujen määrätietoinen toiminta on johtanut lopulta luovuuteen ratkaisun etsimisessä.

Talouden taantuma ei ole hellittänyt. Tulevan vuoden talousarvio on valmisteltava huolella ja ratkaisuvaihtoehtoja tarkasteltava avoimin mielin. Pelkän karsinnan sijasta on etsittävä keinoja myös tulojen lisäämiseen. Pitkäjänteiseen palveluiden järkiperäistämiseen olemme sitoutuneet hyväksymällä tuottavuusohjelman.

Uusi valtuusto ja uudet toimijat hakevat vielä paikkaansa, mutta haasteet ovat keskuudessamme nyt. Laaja yhteisymmärrys tilanteesta, vaihtoehdoista ja parhaista mahdollisista ratkaisuista olisi nyt tärkeää, jotta meille kaikille tärkeiden palveluiden toimivuus ja laadukkuus turvataan. Demareiden valtuustoryhmä ei kaihda vastuunkantoa, mutta edellyttää yhteistyöltä avoimuutta ja rehellistä vaikutusten arviointia


Yhteenveto uuden valtuustoryhmän alkutaipaleesta on julkaistu Espoon demareiden Eurovaaliruusu-lehdessä 27.5.2009

Kuluttamisen ihanuus

Olen ajoittain miettinyt millainen kuluttaja olen ja mitä se minulle merkitsee. Näitä ajatuksia herätteli kirja Olimme kuluttajia, jonka luin. En epäile ettenkö eläisi tavalla, jota ympäristö ei kestä. Niinhän me kaikki tällä puolen palloa teemme.

Tuo kirja kohdisti katseen meidän arkiseen elämäämme ja siinä tekemiimme valintoihin. Sillä on merkitystä, vaikkakin itse korostaisin enemmän esimerkiksi asumisen ja liikkumisen merkitystä.

Politiikalla ja sitä kautta syntyvällä ohjauksella ja sääntelyllä on iso merkitys, jos haluamme muuttaa ilmastonmuutoksen suuntaa. Kuinka kauan meillä on varaa esimerkiksi kuluttaa energiaa rakentamalla saunoja jokaiseen asuntoon ja käyttämällä niitä?

Raideliikenteen laajentaminen näyttää olevan vaivalloista. Kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen ja siitä eteenpäin on edelleen epävarmaa ja sujuvampi yhteys Lohjan kautta Turkuun tuntuu utopialta. Samaa voi sanoa myös junayhteydestä Helsingistä Tallinnaan, vaikka nämä kaikki raideyhteydet olisivat todella perusteltuja ympäristön kannalta. Kuinka köyhällä Suomella oli reilu sata vuotta sitten varaa radan rakennukseen kun nyt ei ole?

Näin helppoa on kiertää kysymystä omasta kuluttamisesta. En ole himoshoppaaja ja osaksi ahdistun kaupoissa. En ole myöskään merkki-ihminen. Ostan sen mitä löydän silloin kun löydän ja iloitsen siitä silloin kovasti. Tapoihini kuuluu myös nukkua yön yli, jos tekee jotain mieli. Ostan vasta, kun olen varma. Kypsyttelen asioita, mutta toisinaan teen kuitenkin nopeita ratkaisuja. Todella harvoin mikään jää käyttämättömänä makaamaan.

Kotimaisuus ja laatu painavat joissakin valinnoissa paljon. Ja vaikka merkeillä ei ole väliä, on yksinkertaisempaa ostaa vain tietyn tuottajan kosmetiikkaa kuin alkaa vertailla loputtomia hyllymetrejä eri vaihtoehtoja. Ostoksista pitää selvitä nopeasti, siksi hyväksi havaittua ostaa mielellään uudelleenkin.

Ostan siis pääasiassa tarpeeseeni. Ja silti liikaa. Myös minun pitäisi muuttua, mutta se on vaikeaa.

Meidän kuluttajien pitäisi muuttua tavaroiden hamstraajista palveluiden käyttäjiksi. Ne työllistävät eivätkä kuluta samalla tavalla. Itsekin nautin huimasti kampaajalla käynneistä. On todella ihanaa saada hyvää ja osaavaa palvelua naapurissa. Nytkin kampaajani teki ison työn, kun kerroin haluavani itselleni uudenlaisen kesäpään. Lopputulos kuvassa. Välivaiheista minulla ei - onneksi - ole omia näköhavaintoja, mutta ihan yksinkertaista värin muuttaminen ei ollutkaan.

Näin myös palvelusta on iloa pitkäksi aikaa ja ainakin minua se ilahduttaa. Uudistuminen on hauskaa!


*

Valtuustosopimus kaudelle 2009 - 2012

Uuden valtuuston työskentely on alkanut kiivaasti. Asioita on paljon ja taloudellinen tilanne niin vakava, joten aikaa pohdintaan ei juuri ole ollut. Vaalin tulos muutti myös poliittista ilmapiiriä monessakin mielessä, mikä on näkynyt kokouksissa.

Viime kausi alkoi toisella tavoin ja teimme silloin valtuustosopimuksen, joka oli eräänlainen ohjelma siitä, mitä tulemme tekemään tulevan neljän vuoden aikana ja teemoitimme vuodet eli sovimme, mitä minäkin vuonna ratkaistaan. Listasimme isot kysymykset, joista oli syytä päästä ratkaisuun oli se sitten millainen tahansa.

Tässä tilanteessa on epäselvää kykenemmekö me samanlaiseen ohjelmatyöskentelyyn vai käymmekö työhön erilaisia tulipaloja sammuttaen. Kriisissäkin pitäisi nähdä pidemmälle, olla uskoa tulevaisuuteen ja tavoitteita. Olen käsittänyt, että ensi maanantain seminaarissa käymme asiasta keskustelua.

Edellisessä valtuustoseminaarissa itse hahmottelin keskusteluiden perusteella valtuustosopimusta, jollaista olisin valmis tukemaan. Näistä tulemme valtuustokaudella päättämään tavalla tai toisella:

Talouden vastuullinen tasapainotus
Laman myötä verotulot ovat pudonneet aikalailla ja siihen on puututtava. Uskon, että asioita voi hoitaa järkevämmin ja taloudellisemmin ja samalla paremmin – siis tehokkaammin. Se kuitenkin vaatii huolellista suunnittelua, eikä hyviä tuloksia synny äkkijarrutuksin.

Vastuullinen taloudenhoito tarkoittaa myös sitä, että kaikki keinot ovat käytettävissä, jotta palveluiden laatu tulee turvattua. Säästäminen ei ole ainoa vaihtoehto, on myös mietittävä miten tuloja lisätään.

Hetkellinen taloudellinen niukkuus ei saa estää merkittävien investointien suunnittelua ja toteutusta, sillä niitä tarvitaan, jotta kuntamme toimisi paremmin ja kuntalaisten palvelut kehittyisivät. Siksi mm. metro, Puolarmetsän sairaala, kaupungintalo, jätevedenpuhdistamo on toteutettava.

Huolehditaan palveluista
Hoitotakuun on toteuduttava tiukkoinakin aikoina. Lähipalvelustrategia on tehtävä viimeinkin, missä määritellään asuinalueilla lähellä olevat palvelut ja kerrotaan, mitä palveluita saa yhdestä paikasta kaupungista tai pääkaupunkiseudulla. Ehkäisevä työtä tulee kehittää ja määritellä, mitä se tarkoittaa.

Vieraskielisten määrä on kasvaa Espoossa ja heidät tulisi huomioida paremmin palveluissa. Se tarkoittaa henkilökunnan osaamisen kehittämistä ja maahanmuuttajien ottamista mukaan palveluiden parantamiseen. Maahanmuuttajien kotoutuminen vaatii yhteistyötä, jota valtuuston tulee ohjata ja luoda sille riittävän vahva tahtotila.

Asuminen, liikenne ja maankäyttö haaste
Tällä kaudella tulee määrätietoisesti toteuttaa Etelä-Espoon yleiskaavassa mahdollisia alueita. Näillä alueilla on jo valmiiksi palveluita (päiväkoteja, kouluja, kauppoja ja joukkoliikennettä) ja kunnallistekniikkaa, jonka vuoksi rakentaminen on edullisempaa sinne kuin täysin uusille alueille.

Kaavoitus, suunnittelu ja kunnallistekniikan rakentaminen on syytä nivoa paremmin yhteen, jotta kaavoitetut tontit voidaan rakentaa. Siksi maankäytön toteuttamisohjelma on tehtävä ja otettava pysyväksi suunnittelun työkaluksi.

Meidän tulee huolehtia siitä, että asuntotuotanto kasvaa nykyisestä ja vuokra-asuntotavoitteeseen päästään. Espoonkruunun rakentamismahdollisuuksista on huolehdittava ja omatoimirakentajien tonttitarjonnasta huolehdittava.

Helsingin seudun yhteistyö
Viime kaudella pääkaupunkiseudun (4 kuntaa) yhteistyö tiivistyi aivan uudelle tasolle. Samalla selkeytyi, että asukkaiden arjen parantaminen yhteistyöllä on mahdollista vain silloin, kun yhteistyöverkko kattaa vähintään 14 kuntaa. Seudun kipeimmät kysymykset liittyvät asumiseen ja siihen, kuinka voimme edistää kohtuuhintaista monipuolista asumista. Täällä liikkuminen vie paljon aikaa, siksi liikennejärjestelmää ja joukkoliikennettä on parannettava.

Yhteistyö on järkevää, kun se parantaa palveluitamme ja edistää perheiden arjen toimivuutta.

Ilmastonmuutos
Kaupunki voi vaikuttaa ilmastoon eri tavoin: mm. hankinnoilla, omalla rakentamisella, ohjaamalla rakentamista, edistämällä joukkoliikenteen houkuttelevuutta, parantamalla pyöräilymahdollisuuksia ja tehostamalla energian käyttöä. Kaavoituksessa ja palveluiden suunnittelussa tulee kiinnittää enemmän huomioita arjen toimivuuteen (kaavoituksen aikavaikutuksia), sillä se on myös hyvää ilmastopolitiikkaa.

Tavoitteista on siirryttävä tekoihin. Päätöksiä tehtäessä tulee arvioida aina niiden ilmastovaikutuksia.

Organisaation ja hallinnon arviointi 2011
Vuoden 2009 alusta Espoota on johdettu uudella organisaatiolla, joka syntyi pitkällä valmistelulla, mutta silti liialla kiireellä. Päätöksiä tehtäessä sovittiin, että muutosten toimivuutta arvioidaan jo tänä vuonna seurantaraportin yhteydessä. Jo nyt on selvää, että osin pieleen meni. Toimivan hallinnon kehittäminen onkin jatkuvaa ja nyt onkin huolellisemmin valmisteltava uudistuksia niin, että päätöksiä voitaisiin tehdä 2011 lopulla.

Hyvää hallintoa ja valmistelua on myös se, että päätöksenteolle annetaan riittävästi aikaa. Vaihtoehtoisia ratkaisuja on oltava ja niitä on voitava pohtia. Myös kuntalaisilla on oltava osallistumisen mahdollisuuksia valmistelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa ja kehittämistarpeita arvioitaessa.

Päätösesitysten vaikutuksia on avoimesti arvioitava sosiaalisen eheyden, ympäristön ja ilmaston kannalta.

Olen useammin manaillut sitä, kuinka huonosti Espoossa hoidetaan useimmiten yhteistoiminta henkilöstön kanssa. Minusta Espoon tulisi parantaa toimintatapojaan ja Espoon yhteistoimintamallista pitäisi tehdä esimerkillinen. Se loisi hyvän pohjan henkilöstöpolitiikalle ja sitä kautta henkilöstön hyvinvoinnille. Tulevan kymmenen vuoden aikana kaupungilta jää joka kolmas työntekijä eläkkeelle, eikä laadukkaita palveluita ole ilman osaavaa henkilökuntaa.


*

Älä tyydy vähään!

Olin juhlistamassa Tiirismaan koulun sataa ensimmäistä vuotta Lahessa viikonloppuna. Oli todella mukavaa nähdä tavata ihmisiä, nähdä vanhoja opettajia, kulkea koulun käytävillä ja muistella menneitä. Noin 22 vuotta sitten painoimme valkolakit päähämme, enkä ole koululla sen koommin käynyt.

Juhlassa saimme kuulla koulun tarinan, joka oli samalla katsaus suomalaisen sivistysyhteiskunnan rakentumiseen: pyrkimys tasa-arvoon ja koulutuksen merkityksen korostamiseen. Tipala syntyi yksityiseksi tyttökouluksi 1900-luvun alussa ja muuttui ajan saatossa peruskouluksi, missä tytöt ja pojat yhdessä opiskelevat.

Koulun tarina kertoo myös Lahden muuttumisesta. Tipala on nyt kolmannessa paikassa, koska tilaa on tarvittu enemmän. Kaupunki on kehittynyt ja oppilaiden määrä on sitä myöten kasvanut. Viimeiset laajennusosat ovat valmistuneet muutama vuosi sitten.

Menin Tiirismaan yläasteelle syksyllä -81. Koulu oli tavallaan tuttu, sillä olin katsellut sitä vuosia harjun alapuolella olevasta Lotilan koulusta. Koulupolku oli yksinkertainen, sillä Tipala oli ainoa lukio mihin saatoin hakea kielivalintojeni vuoksi. Muistan kuinka harmissani olin, koska valinnanmahdollisuuksia ei ollut. Myöhemmin olin tyytyväinen.

Juhlassa ylistettiin Tipalan erityistä henkeä. Minulle se on aina ollut kaksijakoinen ja se muistui eilenkin mieleeni. Koulussa olleet musiikkiluokat tekivät siitä arvostetun ja siksi meidät, jotka emme olleet musiikkiluokilla ohitettiin silloin ja niin nytkin. Olimme rupusakkia, joiden velvollisuus oli osallistua juhliin ja muihin tilaisuuksiin ja kuunnella kuorolaulua. Mieleeni palaa ne loputtomat kuorolauluesitykset, joita inhosin. Myönnän kuitenkin, että eilen esitykset olivat erilaisia ja hyviäkin.

Mutta Lotila ja Tipala olivat kouluja, joissa oppilaat opiskelivat. Meille kaikille oli selvää, miten tunneilla käyttäydytään ja että oppiakseen tulee tehdä töitä. Aktiivisuutta tuettiin ja palautettakin sai. Muistan saaneeni opettajilta arvostusta tekemisestäni ja rohkaisua. Tunsin olevani erityinen. Tipalan slogan "Älä tyydy vähään" tuntuu sopivalta, vaikka sitä ei kouluaikoinamme käytettykään.

Kun eilen kuulin tarnoita vanhoista koulukavereista niin parempaa tunnuslausetta ei todellakaan ole. Luokkakavereita on ympäri maailmaa ja totisesti he ovat toteuttaneet unelmiaan. Ja toiset vanhassa kotikaupungissa ja jopa vanhassa koulussa. On tärkeää, että koulusta lähtevät nuoret uskovat, että maailma on avoin ja että sen mitä tahtoo voi saada, kun sen eteen tekee työtä. Sen me opimme koulussa.

En ole syntynyt koulutettuun enkä varakkaaseen perheeseen, siksi koululla oli ratkaiseva merkitys siinä, että päädyin yliopistoon opiskelemaan. Polku sinne tosin oli mutkainen, sillä lukiossa kaikille oli selvää, että kuulun teknilliseen korkeakouluun. Tarvitsin aikaa löytääkseni itseni. Matemaattiset aineet jäivät, mutta maisteri minusta tuli. Tein valintani itse, enkä antanut sosiaalisen taustani vaikuttaa siihen.

Siitä suuri kiitos hyvälle opetukselle! Kiitos Tiirismaalle ja koulukavereille!
- Toivottavasti kohtaamme joskus uudelleen.

*

Espoon keskus eli elämää työmaalla

Ilmojen lämpeneminen toi mukanaan odotetun ilmiön: Siltakadun rakennustyömaalle ilmestyivät viimein työmiehet, joita olen luullut aina kuuluvan työmaille. Toki talven aikanakin kadun varressa olleessa teltassa töitä kai tehtiin. Ainakin teltta hitaasti, mutta varmasti siirtyi eteenpäin ja alta paljastui valmista kivetystä. Nyt katu näyttää valmistuvan ja asfaltti on tulossa näinä päivinä.

Kuun alussa ovensa avasi Entressen kirjasto, jota olemme täällä niin pitkään odottaneet. Toivottavasti se myös tuo kauppakeskukseen tarvittavaa vilinää, sillä liian moni on huolissaan keskuksen elinvoimasta. Sain myös kuulla, että Espoontorin kunnostus käynnistyy syksyllä ja näiden keskusten välillä käydään keskustelua siitä, kuinka ne voisi yhdistää paremmin. Jonkinlainen kauppasilta olisi todella tarpeen! Näin niistä yhdessä tulisi riittävän iso, monipuolinen ja houkutteva kaupallinen keskus. - Toivottavasti.

Kuljen niin paljon keskuksessa, että nämä asiat pyörivät jatkuvasti mielessäni, mutta tänään keskuksen tulevaisuus oli myös tiedotusasiana kaupunkisuunnittelulautakunnassa. On aina hyvä katsoa kokonaisuutta. Paljon on jo tapahtunut: uimahalli, alikulku, Kirkonkymppi, Omnian laajennus, Entresse ja monta muuta.

Tärkeitä asioita on myös tekeillä: Kirkkojärven koulu ja asemasilta (toinen mitä olemme odottaneet loputtomiin). Hankkeita on myös käsittääkseni käynnistymässä: keskustakorttelin asuinrakennus ja Omnian käden taidon keskus.

Lupauksiakin paremmasta on: kaupunkirata (2012-2014?) ja bussiterminaali (2012-2013). Raideliikenteen aikatauluissa valtiolla on viimeinen sana ja siksi niiden kohdalla varmaa on vasta, kun työmaa on käynnistynyt.

Suviniityn ensimmäiset asemakaavat ovat myös valmiita ja rakentaminen voisi alkaa milloin vain. Maa-alueet ovat kaupungin, joten nyt on luottamushenkilöiden todella oltava tarkkoina, ettei alueen rakentumista edistetä laadusta tinkien. Ensimmäiset uudet rakennukset luovat alueen maineen ja ilmeen, joka houkuttelee tai karkoittaa rakentajia ja asukkaita.

Suviniityn tornitalohanke (ns. Lindholmin kolmio) on vielä suunnittelijoiden pöydällä. Valistunut arvio kaksoistornin rakentumisesta on 2015. Myös Espoontorin laajennus käynnistyy, kun taloudellinen tilanne näyttää paremmalta.

Kaupungintalon kohtalo ja virastokeskuksen kehittäminen ovat yhtä auki kuin vuosi sitten, jolloin odotimme elokuun ratkaisevia kokouksia. Kaupunginhallitus päätti joku aika sitten palauttaa kaksoiskilpailun järjestämisen valmisteltavaksi uudelleen siten, että valtuusto saa päättää puretaanko talo vai ei.

Olen edelleen purkamisen kannalla ja päätöksen kiirehtiminenkin on paikallaan, sillä kaikissa tapauksissa uudistaminen kaavoituksineen vie vuosia. Tämän taloudellisen laman varjolla ei voi tehdä hätiköityjä ratkaisuja, vaan meidän tulee rakentaa keskusta niin että se kestää vuosikymmeniä. Uudella kaupungintalolla (2012-2015) tulee olemaan merkittävä vaikutus kaupunkikuvaan.

Muutos on valtava mahdollisuus keskukselle, mutta se tarkoittaa elämistä rakennustyömaalla vuosikausia: pölyä, liikennettä, melua ja poikkeusjärjestelyitä loputtomiin. Jo Siltakadun pitkittynyt remontti on kiristänyt asukkaiden hermoja ja asemasiltakin puhututtaa. Olisi todella suotavaa, jos rakennustyön ohessa pystyttäisiin nykyistä paremmin huomioimaan meidät kävelijät, pyöräilijät ja autoilijat, jotta elämä sujuisi näinä poikkeuksellisina vuosinakin.



*

Maahanmuuttajakeskittymät eivät tue kotouttamista

Kaupunginhallituksen iltakoulussa käsittelimme kaupungin strategiaan tulevia valtuustokauden tavoitteita. Siitä olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta yhteen keskeiseen asiaan halusin kiinnittää huomiota ja se on maahanmuuttajien tulevaisuus maassamme ja kaupungissamme. Tällä kaudella pitää tehdä parempaa työtä yhdessä maahanmuuttajien kanssa, jotta he kotoutuisivat paremmin.

Maahanmuutto on meille suomalaisille mahdollisuus. Se auttaa meitä selviämään eläköitymisen myötä syntyvästä työvoimapulasta, mutta ei ilman suunnitelmallista työtä. Espoossa on n. 8 % on maahanmuuttajia eli 18 000 vieraskielistä asukasta. Yleisempiä kieliä ovat venäjä, viro, somali, englanti ja kiina. Heidän määrä kasvaa koko ajan, sillä tulevasta väestönkasvusta n. 75 % on vieraskielisiä.

Viimeistään nyt asuntopolitiikkaan on saatava myös vahvempi ote. Kaupungin omassa katsauksessa käy ilmi, että maahanmuuttajien määrä ei ole jakautunut tasaisesti, vaan Espooseen on muodostunut alueita, joilla asuu poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisia asukkaita. Suurimmat maahanmuuttajakeskittymät sijaitsevat Suvelassa, Kirkkojärvellä ja Otaniemessä, joiden alueella asui v. 2008 alussa lähes viidennes kaikista Espoon vieraskielisistä asukkaista. Kaksi noista keskittymästä on siis Espoon keskuksen alueella!

Suvelassa vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvun aikana 1200 asukkaalla, mikä on sekä määrällisesti että väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin millään muulla alueella pääkaupunkiseudulla (vrt. Helsingissä Kuntulassa vieraskielisten määrä kasvoi 1100 asukkaalla ja Vantaalla Hakunilassa 800 asukkaalla vastaavana aikana). Iltakoulussa kerrottiin, että tarkemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että Suvelassa on kortteleita, missä 60 % asukkaista on maahanmuuttajia.

Espoon visiona on, että täällä jokaisen olisi hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää. Tuollaisissa keskittymissä tämä ei helpolla toteudu, koska keskittyminen ei tue mutkatonta vuorovaikutusta valtaväestön kanssa. Myöskin maahanmuuttajat itse vastustavat keskittymistä. He toivovat saavansa asua alueilla, joilla olisi eritoten valtaväestön lapsiperheitä. Hyvät kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet ovat heille yhtä tärkeitä kuin meille täällä aina asuneille.

Osa maahanmuuttajista pärjää hyvinkin, mutta moni tarvitsee paljon tukea kotoutumiseensa. Siksi maahanmuuttajien toimintakeskusten toimintaa tulisi parantaa, eikä ajaa alas tehostamisen nimissä. Ne ovat tärkeä pala kotoutumisen palapelissä, mutta onnistuminen siinä vaatii kaikilta toimijoita parempaa osaamista ja muutoksen ymmärtämistä.


*

Päivähoito siirtyy

Maanantain valtuustossa keskiyön tunteina päätettiin lopullisesti, että päivähoito siirtyy sivistystoimeen. Kun muissa asioissa oli mennyt aikaa niin paljon, ei asiasta keskusteltu kovin pitkään.

Oli erikoista kuulla, kuinka asiaa ajaneet uskoivat siirron muuttavan asioita. Heidän mukaan se on todella lasten parhaaksi ja luo edellytykset vähentää hallintoa. Näin he väittivät, vaikka siirron tueksi valmisteltu aineisto ei heidän uskomuksiaan millään tavoin tue. Siirto ei selvitysten mukaan muuta juuri mitään, mutta vaatii kuitenkin aikamoista valmistelua. Se tarkoittaa siis kokouksia, kehitystyötä, valmistelua, raportteja eli hyvin paljon hallinnollista työtä.

Esityksestäni valtuusto hyväksyi lisäyksen päätökseen, missä korostettiin päivähoidossa nykyisin olevien yhteistyörakenteiden säilyttämistä ja kehittämistä, koska ne tukevat lasta ja perhettä hyvin. Yhteistyö neuvolan kanssa on tästä hyvä esimerkki.

Lisäksi esitin, että siirron yhteydessä turvataan asukaspuistojen, avointen päiväkotien ja kerhotoiminnan jatkuminen ja kehittäminen. Nämä tukevat lasten hoitamista kotona ja ovat siksi tärkeitä, mutta ne eivät ole lakisääteistä toimintaa. Taloudellisesti tiukkoina aikoina voi herkästi iskeä kiusaus säästää näistä, vaikka se lopulta tulisikin kalliiksi. Hyvä, että valtuusto oli yksimielisesti esitykseni takana.

Lisäksi valtuuston enemmistö yhtyi toivomukseeni, missä esitin, että tulevia johtosääntöjä valmisteltaessa opetuslautakunnan yhteyteen perustettaisiin varhaiskasvatusjaosto, jonka tehtävänä olisi päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu. Mielestäni jaosto on tällaisessa muutostilanteessa erityisen tärkeä, kun asiantuntemusta muutoinkin jää sosiaali- ja terveystoimeen.

Asia on nyt ratkaistu, vaikka en silti voi ymmärtää miksi siirto pitää tehdä. Nykyiselläänkin päivähoitoon ollaan erittäin tyytyväisiä. Lapsille tarjotaan turvallisuutta, hoivaa ja huolenpitoa. He saavat leikkiä ja oppia ikätaso huomioiden. Päivähoito tukee lapsen kehitystä uskomattoman taitavasti lapsesta välittäen. Lapset saavat myös tarvittaessa erityistä tukea osaavasti ja monikulttuurisesti.

Ja mikä tärkeintä: päivähoidossa vuorovaikutus vanhempien kanssa on jatkuvaa!

Itse asiassa eikö meidän pitäisi enemminkin tehdä kaikkemme muuttaaksemme koulua paremmaksi? Jos peruskoulu rakennettaisiin nyt, ei siitä todellakaan tehtäisi sellaista kuin se on: pienten lasten ryhmät ovat aika suuria, päivät lyhyitä ja lapset osin oman onnensa varassa, kun kaikkien vanhempien työt eivät jousta riittävästi. Ja vuorovaikutuskin koulun ja kodin välillä on selvästi satunnaisempaa kuin mitä päivähoidossa.

Voisipa tämä ratkaisu tehdä ihmeitä ja muuttaa koulua!


*

Haluan lapsille parempaa

Päivähoidon ja koulun toimintakulttureissa on eroja. Koulu organisaationa ja yhteisönä on heikoimmillaan juuri siinä, missä päivähoitoikäisten tarpeet ovat suurimmillaan: turvallinen jatkuvuutta korostava lapsilähtöinen läsnäolo ja leikinomainen sekä tunnetasolla tapahtuva vastavuoroinen yhdessäolo.

Päivähoito ja esikoulun pulmat ovat vieneet ajatukseni viime aikoina ja keskustelua asian tiimoilta olen käynyt paljonkin. Tuossa alussa oleva teksti oli lainaus eräältä asiantuntijalta, joka olisi halunnut pitää päivähoidon osana sosiaali- ja terveystoimea eikä viedä sitä lähemmäksi koulun toimintaa. Näin ajattelen itsekin.

Kaikesta huolimatta päivähoito päätettiin siirtää sivistystoimeen ja lopullisen siunauksen se saa reilun viikon päästä valtuustossa. Samassa yhteydessä on esitetty, että esiopetus taas siirrettäisiin varhaiskasvatuksen vastuulle. Se taas on saanut sellaiset vastavoimat liikkelle, etten usko idean menestykseen, vaikka siinä järkeä olisikin. Varsinkin jos asiaa tarkastelee pienten lasten ja heidän perheidensä kannalta.

Vaikka olenkin jäämässä isoissa ratkaisuissa vähemmistöön, yritän silti vaikuttaa asioihin.

Jos esiopetus jatkuu koulussa koulumaisesti, pitää mielestäni näillä lapsilla ja heidän perheillään silti olla oikeus yhdenmukaisiin palveluihin verrattuna päivähoidon eskariin. Nyt he eivät ole tasaveroisessa asemassa, vaikka monet vanhemmat ovatkin tyytyväisiä. Jos kuitenkin vanhemmilta kysyttäisiin
- haluatteko lapsillenne selvästi suuremmat (13) vai pienemmät (7 lasta) ryhmäkoot tai
- toivotteko kuulevanne lastenne koko päivästä (n. 9 h) säännöllisesti kuulumisia vai ette niin vastaukset olisivat uskoakseni ilmeisiä.

Jos olisin itse tiennyt näistä pulmista koulun eskarissa, olisi myös omat johtopäätökseni olleet selviä. Vanhemmilla pitäisikin olla oikeus tähän tietoon, jos siihen ei tule muutoksia ja tehdä sen perusteella valintoja.

Muutostarpeita siis on. Esitänkin siksi, että koulun esiopetuksessa olevien päivähoidossa tulisi myös jatkossa olla vain 7 lasta / kasvatushenkilö. Ei ole ihme, että toiminnasta saa rauhattoman kuvan, kun lapsiluvut ovat noin suuria. Nyt toiminta on lähinnä lasten säilöntää, eikä tavoitteellista toimintaa, mitä sen pitäisi olla. Sen tulisi antaa tukea sekä opetukselle että perheiden vanhemmuudelle. Tällaisilla luvuilla emme myöskään millään saa tiedonkulkua toimimaan!

Näihin tiedonkulun ongelmiin auttaisi myös se, jos asioista sovittaisiin syksyllä sekä eskarin opettajan että päivähoidon lastenhoitajan kanssa. Koulun esiopetuksen piirissä oleville lapsille tulisikin tehdä opetus- ja hoitosuunnitelma yhdessä lapsen vanhempien, esiopettajan ja päivähoidon lastenhoitajan kanssa.

Vanhemmille tulisi tarjota vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana mahdollisuus tavata esiopettaja ja päivähoidon hoitaja yhdessä ja keskustella lapsen hoitoon ja perheiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen liittyvistä asioita. Vuorovaikutusta voisi parantaa myös nettiä hyödyntämällä. Jos ja kun kerran opettajaa ei kokopäivätyössä oleva vanhempi erikseen sopimatta tapaa koskaan, niin opettaja voisi kertoa lapsen päivistä säännöllisesti sähköisesti.

Se olisi askel oikeaan suuntaan. Silti jää huoli siitä, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa näiden pienten lasten päivistä. He ovat neljä tuntia koulussa ja sitten ehkä viisikin tuntia päivähoidossa. Siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mistä vanhempien olisi hyvä olla tietoisia. Koulun eskarissa varmasti tulee valmiimmaksi kouluun, mutta entä kuinka tällainen rakenne tukee lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä?

Eskarilaiset ovat vielä pieniä lapsia. Syksyllä osa heistä on vasta viisivuotiaita. Pienten lasten elämän tulisi olla turvallinen ja kokonainen, jossa hän saa oppia ja leikkiä tukea saaden päivittäin.



*

Lapsille turvallinen päivähoito

Viime päivinä on sähköposti tulvinut kannanottoja siitä, ettei esiopetusta saisi siirtää päivähoitoon. Tämä idea sisältyy kaupunginhallitukselle valmisteltuun esitykseen siitä, että päivähoito siirtää osaksi opetustointa ja samalla esiopetus osaksi päivähoitoa. Esitykseen kuuluu myös linjaus siitä, että päivähoidon sijasta käytetään termiä varhaiskasvatus. Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt olisiko meillä jatkossa sitten varhaiskasvatuskoteja vai mitä kuntalainen lähtisi etsimään, kun tahtoisi lapselleen saada päivähoitopaikan.

Myönnän, että minulla on vahva näkemys tästä asiasta, eikä nyt ole noussut mitään sellaista, jonka vuoksi kantaani olisi syytä muuttaa. Selvityksissä ei ole ilmennyt selkeitä hyötyjä, joiden vuoksi ehdottomasti päivähoito tulisi siirtää opetustoimeen. Kyse on kuitenkin mittavasta toimenpiteestä ja haasteellisesta muutostyöstä, koska päivähoidon ja opetustoimen toimintakulttuurit eroavat kovin toisistaan. Myös työehtosopimukset ovat erilaiset ja tuovat tähän oman jännitteensä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi mielestäni keskittyä palveluiden turvaamiseen ja siksi muutosta ei tule tehdä. On myös syytä huomata, että asukkaat ovat varsin tyytyväisiä päivähoitoon, eikä siis sen vuoksi muutostarvetta ole. Lisäksi päivähoidossa nykyisellään on hyvin toimivat yhteistyörakenteet muihin lapsia ja heidän perheitään palveleviin toimintoihin kuten lastenneuvolaan ja terapiapalveluihin. Sosiaali- ja terveystoimessa on kokonaisvastuu pienistä lapsista.

Siirtoesitys on perusteltu kahdesta syystä. Se on säästöesitys, sillä tarkoitus on karsia päivähoidon avustavaa henkilökuntaa reilulla sadalla ihmisellä. He jäisivät sosiaali- ja terveystoimeen muihin tehtäviin, vaikka päivähoidossa on paljon pieniä paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevia lapsia. Tavoite on siis saada näin yksikkökustannukset laskuun. Toinen peruste on se, että muutokset kautta mahdollistettaisiin tilojen tehokkaampaa yhteiskäyttöä. Itse uskon, että siihen päästäisiin kehittämishankkeellakin.

Ainoa myönteinen seikka, joka hankkeeseen sisältyy on esitys siitä, että esiopetus siirrettäisiin päivähoidon vastuulle ja näin tuettaisiin lapsen oikeutta kokonaisvaltaiseen hoito- ja opetuspäivään. Nythän koulun puolella eskaria käyvät lapset ovat kahden organisaation "loukussa", mikä näkyy mm. vanhempien palautteena siitä, ettei tietoa lapsen päivästä saa.

Tästä minullakin on omakohtaisia kokemuksia, kuten olen aiemminkin kirjoittanut (ja tässä ja tässä). On todella onnetonta, että koulun puolella esiopetuksesta (4 h) ja päivähoidosta (n. 5 h) vastaavat aivan eri ihmiset eivätkä he juuri keskustele keskenään, eikä näin ollen kenelläkään ole selkeää kokonaiskuvaa lapsen päivistä. Siksi ei myöskään viestit kulje. Päivähoidon puolella henkilökunta työskentelee limittäin, jolloin myös terveiset kotiin kulkevat paremmin.

Katson siis, että tämä muutos olisi hyvä tehdä siitäkin huolimatta, että päivähoito säilyisi sosiaali- ja terveystoimessa. Pitää muistaa, että eskarilaisetkin ovat vielä pieniä lapsia. Osa heistä on syksyllä aloittaessaan vielä viisivuotiaita ja minusta heidän laittaminen koulumaailmaan on kovin aikaista, vaikka toki heistä tulee kouluvalmiita (tai ainakin valmiimpia kuin turvallisessa päivähoidossa) sillä tavoin.

Tämän vahvistivat myös rehtorit omassa kannanotossaan. En kuitenkaan usko, että tuon ikäisille lapsille on haitaksi että heistä huolehdittaisiin enemmän ja ettei heidän vielä tarvitsisi käydä välitunneilla. Mihin meidän pienillä lapsilla olisi niin kiire? Eikö vielä eka- ja tokaluokkalaisetkin saa olla pieniä ja vähän avuttomiakin, vaikka se teettäisikin sitten opettajille hitusen enemmän työtä? Annetaan lapsille aikaa olla lapsia.

Mutta en halua tehdä näitä ratkaisuja ilman tietoa kustannusvaikutuksista enkä ilman selvitystä siitä, kuinka se vaikuttaa työntekijöiden työehtosopimuksiin. Enkä voi myöskään millään muotoa hyväksyä sitä, että jälleen kerran tämänkin asian valmistelun yhteydessä virallinen yteistoimintamenettely on hoidettu huonosti. Esimerkiksi avustavan henkilökunnan tulevaisuudesta ei ole virallisesti keskusteltu.

Nämä ovat vaikeita ratkaisuja ja asioilla on puolensa. Kun otan tai otamme kantaa jonkin ratkaisun puolesta, olemme toista näkemystä vastaan. Haluan kuitenkin, että päätökset tehdään rakentavassa hengessä, hyvin valmisteltuina ja työntekijöitä arvostaen. Olen hyvin pahoillani, että näiltä osin jälleen kerran on menty sieltä, missä aita on matalin.


*