sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Kiitos

Kun tätä kirjoitan, en tiedä vielä miten vaaleissa kävi. Kiitän silti kaikkia, jotka ovat minua tukeneet. Kiitän myös muita oman puolueeni ehdokkaita, joiden kanssa on ollut mukava vaalityötä tehdä ja vastapelureita kohtalaisen reilusta kilpailusta.

Paljon olen töitä tehnyt tämän päivän eteen. Olen tavannut ihmisiä Tapiolassa, Espoontorilla, Suvelassa, Tuomarilan asemalla, Leppävaarassa ja Espoon asemalla. Tuhansia esitteitä olemme jakaneet ja lehtimainoksilla olen pyrkinyt herättämään kuntalaisten ajatuksia. Netissä olen kirjoittanut paljon sekä Helsingin Sanomien vaaliblogissa että Uudessa Suomessa.
- Enempää en olisi voinut tehdä ja illalla näemme, mihin se riittää.

Nämä vaalit ovat olleet erilaiset kuin aiemmat. Olen eittämättä ollut yllättynyt erilaisista listoista, joiden pyrkimys on ollut tiettyjä ehdokkaita vastaan, ei niinkään toisten puolesta. Pääsin sähköyhtiön myyjien mustalle listalle ja monelle muulle. Korjausta vaatinee se, etten ollut Bymanin metrointoilijoiden listalla, vaikka olen koko valtuustourani kannattanut metron rakentamista.

Täällä Tuomarilassa tunteita herätti paljon Sunankaarteen jatke. Siis suunnitelmat rakentaa asemakaavassa oleva puuttuva osa tiestä, jota osa asukkaista vastustaa. Itse en ole koskaan vastustanut tuota hanketta, enkä ole kantaani koskaan peitellyt. Pääsin kuitenkin vastustajien syytösten kohteeksi.

On ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että tuon tien vuoksi putoan valtuustosta. Ja tietysti niin voi käydä. Pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että olen kuunnellut omaa järkeäni kuin, että olisin taktikoinut ja kääntynyt vastustamaan hanketta, jota pidän perusteltuna ja jota moni myös kannattaa (olen myös saanut palautetta että minua aiotaan äänestää juuri sen takia).

Näin aion toimia jatkossakin. Perehdyn asioihin, huomioin eri näkemyksiä, mutta teen itsenäisesti päätökseni.

Viime keväänä Filatovin Tarja totesi mainiosti puheenjohtajavaalin jälkeen: hän oli ajatellut kamppailun niin, että saa joko lisää vaikutusvaltaa maan asioihin tai omaan elämäänsä. Tämä on jäänyt mieleeni ja samastahan minunkin kohdalla nyt on kyse. Saan tänään joko mahdollisuuden jatkaa työtä valtuustossa, mahdollisuuden vaikuttaa oman kunnan asioihin tai enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.

Kiitos kuitenkin kaikesta! Opettavaistahan tämä on ollut. Niinhän se on: mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulen, että pidän tämän jälkeen pienen nettitauon.


Jaana Leppäkorpi




maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Vaalirahat omasta kukkarosta, teemat arjesta


Vaalien viimeiset viikot ovat käsillä ja viimein se näkyy myös lehtien sivuilla ja katukuvassa. Kun keväällä päätin ryhtyä ehdokkaaksi, pidin selvänä, että teen tämänkin työn tosissani. Se tarkoittaa myös mainostamista ja lennäkkien jakamista koteihin ja ihmisille eri tilaisuuksissa.

Kaikki mainokseni olen tehnyt itse ja itse myös maksan vaalikuluni. Kampanjani taustalla ei siis ole epämääräisiä tahoja, jotka olettavat saavansa vastapalveluksia. Suurimpaan kiitollisuuden velkaan jään perheelleni - tässäkin tapauksessa.

Käytän vaaleihin rahaa noin 3 100 euroa ja se kuluu seuraavanlaisiin asioihin:
- n. 2400 euroa lehtimainoksiin Länsiväylässä ja Keski-Espoon Sanomissa
- n. 650 euroa esitteeseen
- 30 euroa ehdokasmaksuun.

Näiden lisäksi olen mukana yhdistyksemme yhteisessä mainoksessa ja Espoon demareiden isoissa mainoksissa. Sain myös mahdollisuuden kirjoittaa Espoon demareiden vaalilehteen ("Asumisen unelmat muuttuvat elämänvaiheiden ja iän myötä"), mikä tukee vaalityötäni. Olen kirjoitellut kohtalaisen ahkerasti muutoinkin lehtiin.

Vaalityö on kallista, mutta myös hauskaa. Tapahtumissa on ollut mukavaa tavata ihmisiä ja internetin ilmaisia mahdollisuuksiakin olen yrittänyt hyödyntää:

- Sellainen Jaana -sivuitani voit lukea millainen olen ja
- vaaliblogissani on lisää ajatuksiani.



Lapsille ja perheille hyvä Espoo syntyy teoista,
... joilla huolehditaan luotettavasta terveydenhuollosta, laadukkaasta opetuksesta ja turvallisesta päivähoidosta sekä mahdollisuudesta tukeen varhain, jos elämä koettelee.

... joilla edistetään arjen sujuvuutta. Toimivan arjen kulmakiviä ovat lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne sekä turvalliset raitit lasten leikkiä ja kulkea.

... joilla parannetaan Espoon keskuksen turvallisuutta, palveluiden monipuolisuutta ja lasten monipuolisia harrastusmahdollisuuksia sekä huolehditaan alueen viheralueista ja Keskuspuistosta.

... joilla vaikutamme asumisen hintaan. Se edellyttää määrätietoisuutta kaupungin maanhankinnassa ja kaavoituksessa. Espoon kaupungin on tarjottava enemmän tontteja omatoimirakentajille ja vuokra-asuntotuotantoon.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille.


Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta


Jokaiselle eskarilaiselle oikeus pysyviin aikuisiin


Valtuustoaloite esiopetuksen kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi



"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "
- Ote Espoossa toteutetun huoltajakyselyn tiedotteesta 3.10.2008. -


Espoossa esiopetusta annetaan sekä päivähoidossa että kouluissa. Toteuttajasta riippuen esiopetuksen laatu ja eskarilaisen päivä muodostuu hyvinkin erilaiseksi. Päivähoidossa esiopetuksen alkaminen ei muuta kovin suuresti arjen käytäntöjä ja opetusta annetaan päiväkotiryhmissä jonkin verran viikon aikana. Koulussa esiopetus on paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu toki useimmiten leikinomaisesti.

Koulussa olevien eskarilaisten päivä muodostuu hajanaiseksi. Lapset ovat osan aikaa koulun tiloissa esiopetuksessa, josta vastaa opettaja ja koulun avustaja, mutta sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaa päivähoitoa tarjotaan toisissa tiloissa. Opetuksen ja päivähoidon aikuiset eivät ole samoja, vaan lapsella on päivän aikana useita eri aikuisia huolehtimassa hänestä. Tästä johtuu myös vanhempien näkemys siitä, ettei päivittäistä vuorovaikutusta lapsen asioista enää ole.

Näyttää siltä, että kouluissa yhdistetty eskari- ja päivähoito on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi? Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita ja ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan.
- Eikö lasten hoidosta ja avustamisesta voisi vastata samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan, jolloin hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi?
- Eikö opetusta ja päivähoitoa voisi pääsääntöisesti tarjota lapsille samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi aina oma paikkansa rakennuksessa? Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? On hyvin erikoista, kuinka erilaista esiopetus koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivookin tavoitteellisempaa toimintaa, koulun esiopetuksen vanhemmat taas toivovat kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä.

Me valtuutetut esitämme, että Espoo käynnistää esiopetuksen kehittämisen tavoitteena yhtenäistää esiopetusta hyödyntäen päivähoidon ja koulun esiopetuksen parhaita puolia. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus pysyviin aikuisiin ja omaan tilaan koko hoito- ja opetuspäivän aikana. Vanhempia ja lapsia tulee kuulla kehittämistyön aikana. Asian valmistelu tulee aloittaa pikaisesti Espoon kotisivuilla vanhemmille järjestettävällä internet-kyselyllä.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

Espoo edelläkävijäksi polkupyöräilyssä


Valtuustoaloite polkupyöräpaikoituksen kehittämiseksi


Hyötyliikunnan vähäisyys on yksi syy ylipainon lisääntymiseen ja siitä aiheutuviin terveyspulmiin. Polkupyöräily olisi kätevä tapa kulkea asiointi- ja työmatkoja, jos polkupyörille olisi olemassa kelvolliset paikoituspaikat. Polkupyörä pitäisi voida jättää päiväksi tai joissakin tapauksissa jopa yöksi turvallisin mielin.

Hyvä pyöräparkki
- on lähellä normaaleja kulkureittejä ja on työpaikalla tai liikekeskuksessa lähellä ovea
- on katettu, jotta pyörät ovat suojassa sateelta ja riittävästi myös suojassa tuulelta, koska
- monella on pyörässään lastenistuin
- mahdollistaa myös pyörän komerosäilytyksen
- telineeseen saa lukittua pyörän rungosta kiinni

Espoo on vuosia sitten palkittu vuoden pyöräilykuntana. Sen olisi pitänyt innostaa kehittämään pyöräilyä edelleen, mutta näin ei ole käynyt. Pyöräpaikoituksen laittaminen kuntoon kaupungin omilla työpaikoilla, liikekeskuksissa ja asemilla tekisi Espoosta todellisen edelläkävijän pyöräilykuntana ja hyötyliikunnan edistäjänä. Espoon kaupungin työpaikkojen hyvä pyöräpaikoitus toimisi erinomaisena esimerkkinä muille työnantajille.

Me valtuutetut esitämme, että
- Espoo määrittää rakennusjärjestykseen pyöräpysäköinnin vähimmäismäärät ja laatukriteerit eri rakentamiskohteissa. Myös asemakaavoituskäytäntöjä on tarkistettava tältä osin.
- Rakentamislupaa haettaessa on edellytettävä pyöräpysäköinnin järjestämistapa.
- Kaupunki rakentaa kunnolliset pyöräpysäköintipaikat omiin toimipisteisiin edistääkseen oman henkilökunnan pyöräilymahdollisuutta.
- Kaupunki edellyttää, että uusiin liikekeskuksiin ja korjattaviin liikekeskuksiin on rakennettava keskeiselle paikalle pyöräpysäköintipaikat.
- Kaupunki edistää sitä, että juna-asemien pyöräpysäköintiä kehitetään.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Vahvempaa ehkäisevää työtä varhain

Espoossa valmistellaan parhaillaan talousarviota ensi vuodelle ja siksi esitänkin konkreettisia toimia, joilla voisimme parantaa varhaista tukea lapsille ja perheille. Jotta peruspalveluissa voidaan antaa erityistä tukea ajoissa, tarvitaan lisää ihmisiä.

Vaikuttavinta varhaista tukea on apu perheelle pikkulapsivaiheessa. Vauvan ensimmäinen vuosi muuttaa vanhempien elämää valtavasti, eikä kaikesta ole helppo selvitä. Lastenneuvolassa perhettä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Huomiota kiinnitetään lapsen tarpeiden lisäksi vanhempien vointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Kotikäynti pitäisi voida tehdä jokaisen vauvan kotiin ja Espoossa henkilökuntaa on koulutettu tukemaan varhaista vuorovaikutusta.

Valitettavasti meiltä puuttuu 16 terveydenhoitajan vakanssia, eivätkä terveydenhoitajat liian suuren työmäärän vuoksi pysty tekemään työtään tavoitteiden mukaisesti. He eivät pysty tukemaan perheitä niin hyvin kuin haluaisivat ja koulutus valuu hukkaan.

Tuleva asetus neuvolatoiminnasta edellyttää lapsen tapaamisia vähintään vuosittain. Tähän Espoossa ei ole varauduttu, vaikka asetus tuleekin voimaan ensi vuonna.

Espoo on lapsiperheiden kaupunki, mutta silti 90-luvun lopulla täältä lopetettiin kotipalvelu kokonaan ja nyt sitä ollaan rakentamassa uudelleen. Erilaisissa pulmallisissa tilanteissa konkreettinen lastenhoitoapu auttaisi vanhempia toipumaan nopeammin. Se mahdollistaisi myös avun hakemisen silloin, kun perheellä ei omaa verkostoa ole. Siksi lapsiperheiden perhetyön yksikköön tarvitaan selvästi lisää perhetyöntekijöitä.

Myös perheohjaajia tarvitaan ohjaamaan ja tukemaan - olemaan hetken aikaa läsnä arjessa, jotta se myöhemmin sujuisi paremmin. Varhain annettu pienikin apu voi olla todella vaikuttavaa. Toisinaan muutama keskustelukerta ja tieto siitä, että tukea saa jatkossakin soittamalla voi riittää.

Nuoretkin tarvitsevat oman matalan kynnyksen tukipisteen: nuorisopoliklinikan, jonne voi hakeutua pienissä ja suurissakin pulmissa oli sitten kyse masennuksesta, vaikeuksista kotona tai ongelmista kaveripiirissä. Nyt nuorilla ei ole muuta tukea kuin koulun oppilashuolto tai sitten nuorisopsykiatrinen poliklinikka, minne on kohtuuttomat jonot. Nuorisopoliklinikka tarjoaisi apua tässä välissä ja ehkäisisi ongelmien vaikeutumista, mutta ilman uusia työntekijöitä se ei synny.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!


Jaana Leppäkorpi

- Aktiivista ja pitkäjänteistä huolenpitoa huomisen Espoosta:

Klikkaamalla tästä näet millaisin ajatuksin vuosi sitten valmistauduin tämän vuoden talousarvioneuvotteluihin. Ja tästä löytyy tietoa, mitä silloin päätettiin. Ja täältä löytyy tavoitteitani vuodelle 2007.
Tätä työtä olen valmis myös jatkamaan tulevina vuosina, jos äänestäjät niin päättävät.

***
Tällaisen puheen - hieman lynennettynä tosin - pidin maanantaina 13.8.2008 valtuuston talousarviota koskevassa lähetekeskustelussa.

torstaina, lokakuuta 02, 2008

Eskarilaiselle oma paikka ja omat aikuiset

Niin ne murheet muuttuvat lasten iän myötä... Poikamme aloitti syksyllä eskarin ja sitä myöten olen tutustunut koulun ja päivähoidon arkeen ja sen toimimattomuuteen, yhteistyön puutteeseen. Vika on rakenteissa, ei ihmisten tahdossa - näin uskon, mutta olemmeko tehneet kaikkemme lasten eteen?

Ensimmäisenä huomasin arjen toimimattomuuden, joka hämmästyttää suuresti, koska on kyse kolme vuotta vanhasta talosta. Luulisi, että suunnittelijat olisivat tienneet keitä taloon tulee ja millaisia tarpeita pienillä lapsilla on. Näin ei kuitenkaan ole.

Meidän eskarilaisemme tavarat ripotellaan joka aamu kolmeen paikkaan: reppu ja takki koulun naulakkoon yläkertaan, kengät alakertaan ja lisävaatteet iltapäivähoidon naulakkoon. Lisäksi eskarilainen on aamulla joko kahdessa tai yhdessä paikassa hoidossa ennen esikoulun alkua yläkerrassa ja palaa sitten iltapäivähoitoon alakertaan. Reppuun olisi kuulemma syytä varata tukuttain rukkasia märillä keleillä, koska kuivauskaappeja ei ole. Vaatteiden nimikointia on syystäkin korostettu, sillä eihän viisivuotias lapsi saa kaikkea mukanaan kulkemaan tuossa hässäkässä, jota on vaikea aikuisenkin hahmottaa.

Missä lapsen oma paikka ja tila on, kun sekä lapset että tavarat seilaavat koko päivän eri paikoissa? Tätä olen vanhempana ihmetellyt.

Kun eskari alkoi, luulin sen olevan aikalailla samanlaista kuin viskari edellisenä vuonna päivähoidossa. Silloin lapset tekivät viikottain lastentarhanopettajan ohjauksessa erilaisia tehtäviä ja lapset olivat niistä innoissaan. Koulussa eskari on kuitenkin paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu leikinomaisesti, mikä onkin tärkeää. Lapset istuvat toisinaan luokassa pulpeteissa, mutta muitakin talon tiloja hyödynnetään.

Mutta koulun ja päiväkodin hajanainen arki huolestuttaa. On erikoista, etteivät lapset voi olla samassa tilassa sekä koulussa että hoidossa. Aikuiset vaihtuvat täysin päivän aikana. Lapset ovat joka päivä neljä tuntia koulun huomassa yläkerrassa, mistä vastaa opettaja ja avustaja. Muun ajan he ovat päivähoidossa, missä ovat toiset työntekijät ja suuri työntekijäpula.

"Miten päivä on mennyt?" kysymys tuntuu nyt tärkeämmältä kuin koskaan ja samalla mahdottomalta. Koulun kuulumisen saamme lukea vihkosta, jos jotain erityistä (siis ikävää) on lapselle tapahtunut ja iltapäivän osalta siltä aikuiselta (ellei ole sijainen), joka hänet meille luovuttaa. Myöskään aamun terveiset kotoa eivät suullisesti kulje opettajalle eikä edes omille hoitajille, jotka tulevat myöhemmin töihin kuin lapsi hoiton.

Loppujen lopuksi tekee mieli kysyä kuka keksi laittaa eskarin kouluun, jos se kerran on näin hajanaista? Olen toki kuullut, että huonomminkin voisi olla, sillä osassa kouluja hoidosta vastaa yksityinen palveluntuottaja, jolloin yhteistyössä on vielä enemmän pulmia.

Kauhajoen jälkeen on taas kerran esitetty huolestuneita puheenvuoroja luokattomasta yläkoulusta ja lukiosta. Luokattomuus on murtanut nuoria tukevan verkoston. Minusta eskari- ja päivähoitojärjestelmämme on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston, enkä osaa pitää sitä millään tavoin hyvänä. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi?

Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita. Minusta nämä lapset ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan, mutta koululaisia heistä on tullut.

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? Sanelevatko byrokratia ja virkaehtosopimukset sen, millainen päivä eskarilaisilla on?

Jos tämä on parasta (mitä epäilen), mitä koulu pystyy eskarilaisille tarjoamaan, olen vahvasti sitä mieltä, että eskari kuuluu päivähoitoon. Päivähoidossahan eskari on edelleen sellaista kuin kuvasin viskaritoimintaa: kerran viikossa tehdään tehtäviä tutussa ympäristössä ja päivähoidon aikuisten kanssa.

Vanhempana ja päättäjänä ihmettelen, kuinka erilaista eskaritoiminta koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivoo koulumaisempaa toimintaa, minä taas kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä koulun eskarissa.

Vähintä, mitä voisimme tehdä on se, että:
- Lasten hoidosta ja avustamisesta vastaisivat samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan. Hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi.
- Opetuksen ja hoidon pitäisi tapahtua samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi oma paikkansa rakennuksessa. Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?
- Ja vaatteille pitäisi olla vain yksi naulakko, jossa olisi tilaa myös varavaatteille.

Haluaisin parantaa eskaria Espoossa niin, että ottaisimme molemmista (koulusta ja päivähoidosta) ne parhaat puolet.

***
Lisäys yllä olevaan. Näyttää siltä etten todellakaan ole murheineni yksin, sillä sain juuri tietooni Avoin espoo -foorumilla tehdyn huoltajakyselyn tulokset. Tiedotteessa kerrotaan:

"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "

Nyt olisi syytä tehdä jotain!