sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Espoon ja juhlien kuu

"Espoo syntyi kauan sitten kirkonmäellä ja kartanossa...
... ja se syntyy joka päivä uudestaan, ihmisten arjessa.

Vieläkin on maa, on metsä, on järvet ja meri.
Ja asunnot kohta kolmellesadalletuhannelle espoolaiselle.
Kyllä ne tänne mahtuvat.

Vanha nuori kaupunkimme.
Katsokaa tätä loistoa!"

- Claes Andersson -


Elokuu oli juhlien ja kulttuurin kuu. Espoon 550-juhlavuosi huipentui juhlavaltuustoon ja pääjuhlaan. Alkukuusta olin katsomassa Histan häitä Honkamajalla ja meidän perheemme lopetti kuun juhlimalla sukulaistemme häitä savon maalla.

Lapsillamme oli häissä aivan erityinen tehtävä. Illan mittaan Väinö tosin hieman aiheutti harmia, jota myöhemmin selviteltiin. Ennen nukahtamista pojan viimeiset sanat olivatkin: "Ai, onko rakkaus törttöilyäkin suurempi?".

Ihania ja koskettavia hetkiä!

Espoon Cinen avajaisissa kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Elokuva sinänsä ei minusta ollut erityinen. Ehdin jopa sen aikana ihmetellä, miksi se on tehty. Lopussa jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon itse voimme vaikuttaa omaan mieleemme. Miksi ihmeessä sitä ärsyyntyy niin helposti eteen tulevista asioista (pienistä ja turhanpäiväisistä), joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Joskus - aika usein itse asiassa - kannattaisi vain antaa olla.

Hyvä mieli ja tuuli ei välttämättä tulekaan itsestään, vaan senkin eteen voi tehdä työtä ja uskon, että myös kannattaa tehdä. Ajattelin yrittää.

Juhlavuoden pääjuhlassa arkkipiispa Paarma puhui vakavasti yhteisöllisyyden murenemisesta. Hän pohti, millaista osallisuuden tässä ajassa tulisi olla. Kunnan tehtävä on toki tuottaa palveluita kuntalaisille, mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla ihmisten yhteisö. Yhteisö, jonka kuntalaiset kokevat omakseen ja jolla on heille merkitys. Siitä syntyy halu osallistua ja rakentaa, tehdä työtä oman yhteisön eteen. Merkityksellisyys synnyttää välittämistä, halua pitää huolta asioista, ihmisistä ja asuinalueesta.

Minulla on siis vakaa tahto pitää kiinni vuoden alussa tekemistä lupauksistani. Loman jälkeen ryhdistäydyin myös kuntoilun parissa. Salilla olen käynyt kolme kertaa viikossa ja se on tuntunut todella hyvältä.


(Yllä sitaatti juhlavuoden teoksesta, joka esitettiin pääjuhlassa.)

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Espoo 550 ja silta

Espoon 550-vuotisjuhlaa ja Espoo-päivää juhlistettiin tänään avaamalla uusi silta Kannusilta. Tilaisuus oli juhlallinen ja iloinen. Silta on poikkeuksellinen koko maassa: se on ensimmäinen holvisilta viiteenkymmeneen vuoteen, mikä maahamme on rakennettu.

Espoon juhlavuoden teema on ollut silta. Tavoitteena on ollut sillan tavoin yhdistää mennyttä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Ja rakentaa yhteisöllisyyden siltaa espoolaisten ihmisten välille. Erilaiset tapahtumat ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua paremmin omaan kaupunkiin ja kohdata ihmisiä, tulla tutuksi. Nämä tapahtumat jatkuvat tällä viikolla ja loppuvuonna.

Sillan avajaisissa piispa Heikka toivoi Kannusillan rakentavan siltoja meidän ihmisten välille. Hän toivoi meidän kaikkien olevan sillanrakentajia, yhteisöllisyyden ja välittämisen tekijöitä. Sillanrakentajien vastakohta on syrjäytyminen ja eristäytyminen, jota meidän pitäisi ehkäistä.

Viikko on ollut juhlallinen ja liikuttavakin. Silmänurkkani kostuvat tunnetusti herkästi.

Omaa espoolaisuuttani olen ehtinyt pohtia vain hieman. On hienoa, että espoolaiseksi voi tulla muuttamalla Espooseen, sitä ei tarvitse todistella, eikä sitä tarvitse ansaita. Olen muualta tullut ja minut on otettu lämpimästi vastaan. Arvostan yhä sitä ja toivon myös muiden tuntevan itsensä yhtä tervetulleeksi.

Omasta espoolaisuudestani kertoo jotain myös se, kuinka herkästi sitä tulee puolustettua Espoota ja tekemiämme päätöksiä. On turhauttavaa se, kuinka huonosti Espoota tunnetaan, vaikka kaikilla siitä oma mielipiteensä onkin.

Tällä viikolla ärsyttävimmistä ja asiantuntemattomimmista kommenteista on vastannut entinen espoolainen ja nykyinen pääministerimme. Ei Vihdin hajarakentamista ja suunnitelmia rakentaa keskelle peltoa jättimäinen Ideapark voi perustella Espoon kaupunkirakenteella.

Olen elänyt uskomattomia vuosia Espoossa ja viihtynyt hyvin, kotiutunut. Jo se on hyvä syy juhlia.

Onnea kaikille meille espoolaisille!

sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Espoon keskukseen radikaali muutos

Huomenna 25.8. on Espoon 550-vuotisjuhlavaltuusto, missä alunperin piti päättää Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen tulevaisuudesta. Ei kuitenkaan päätetä, koska ei ole ollut aikaa keskustella riittävästi asiasta ja koska pelkkä arkkitehtikilpailun palkintoraati oli kovin erimielinen kaupungintaloasiasta. Sitä erimielisempiä poliitikot raadissa olivat, mitä vähemmän olivat ehtineet paikalla olla. Erikoista sanoisin, jos kehtaisin.

Länsiväylässä oli minun ja Tommin kirjoitus (alla), missä kerroimme omia ajatuksiamme virastokeskuksen tulevaisuudesta. Hienoa, että samalla sivulla oli vastakkaista näkemystä edustava kirjoitus otsikolla "Espoon ei tarvitse lisää lasivitriinejä". Juuri näin keskustelua pitääkin käydä.

Tuossa kirjoituksessa kysytään paraneeko hallinnollinen tehokkuus ja taloudellisuus, jos niitä tehdään betonibunkkerin sijaan arkkitehtonisessa lasivitriinissä. Ja lisäksi väitetään, että nuoremman polven päättäjien on helppo tuomita edeltävien polvien päätökset.

Tästähän ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Olen nähnyt hahmotelmia, millainen peruskorjattu kaupungintalo olisi. Kyllä siihenkin lasia saataisiin julkisivuun. Arvio on, että peruskorjaus maksaa 90-110 % siitä, mitä kokonaan uuden rakentaminen. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta ja se on olennaista.

Omasta mielestäni kaupungintalo ei ole lainkaan keskuksen rumin rakennus. Oman aikansa tuote se kuitenkin on, jonka suurin osa kilpailuun osallistuneista arkkitehdeistä olisi korvannut uudella. Ei ole ihan tavanomaista antaa sellaista tuomiota oman kollegan työlle.

Tehtiin niin tai näin, annan mielelläni arkkitehtien luoda uuden tai uudistuneen kaupungintalon meille. Kilpailun kautta saisimme varmasti parhaan idean. En ole koskaan itsekään ihastunut lasiseiniin, mutta myönnän hiljalleen tottuneeni niihin.

Iso ongelma on kuitenkin se, että ensi keväänä kaikki toiminnot ovat kaupungintalosta siirtyneet toisaalle ja talo on tyhä, koska talossa ei voi työskennellä. Virastokeskus autioituu ja kaikki elämä keskittyy radan eteläpuolelle. Se lisää pohjoispuolen turvattomuutta ja siksi päätöksiä on saatava aikaiseksi. Koko virastokeskusta on muutettava ja uudistettava pian.

Huomenna me valtuustossa päätämme, että syksyn aikana suuntaviivoista päätetään. On ihan siistiä, että riidat riidellään, kun juhlat on juhlittu. Omasta puolestani aion huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään ja että suunnittelu etenee ripeästi. Oma mielipiteeni on selvä, mutta enemmistön ratkaisujen mukaan mennään. Siksi asiasta kannattaa keskustella nyt.

***

Virastokeskus uusiksi asukkaiden ehdoilla

Espoon keskuksen muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Alueen asukkaat tietävät, että vain radikaali muutos on Espoon voimakkaasti parjatun virastokeskuksen mahdollisuus. Vuosien aikana tehdyt pienet kohennustoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Yleinen mielipide onkin kääntänyt selkänsä keskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Uudistamistarve korostuu entisestään nyt, kun radan eteläpuolinen alue palveluineen kehittyy voimakkaasti. Kauppakeskus Entressen valmistuminen ja Espoontorin laajennus, uuden aluekirjaston lähestyvät avajaiset ja viime vuosien julkiset rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio ja radan alikulku ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta merkittävällä tavalla. Myös Suviniityn alueen rakentaminen lähivuosina vilkastuttaa eteläpuolen elämää.

Espoon keskuksen kehittäminen - kaupunkikuvan elävöittäminen, alueen viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen - vaatii voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueelle. Tarvitaan edelleen vahvaa tahtoa, jotta tavoitteeksi asetetut laadukas asuminen, monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut, ja toimiva hallinnollinen keskus, koulutustarjonnan monipuolisuus ja laatu, liikenneyhteydet ja liikkumista tukevat palvelut voidaan taata alueella.

Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus. Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä, missä on hyvä asua ja harrastaa.

Kaupunkikuvaa tulee rohkeasti uudistaa. Suuntaviivoja uudistamiselle haettiin nyt järjestetyssä arkkitehtuurikilpailussa. Sen pohjalta jatketaan myös Espoon kaupungintalon suunnittelua.
Virastokeskuksen uudistaminen tulee käynnistää rohkeasti purkamalla kilpailuehdotusten mukaisesti kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella, sillä vanhan korjaaminen tulisi jopa uudisrakentamista kalliimmaksi aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella.

Tavoitteena on esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Kaikkien espoolaisten tulee tuntea omakseen hallinnollinen keskuksemme. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia toimia viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiselle.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginhallituksen jäsen (sd)

Tommi Laakso
Kaupunginhallituksen jäsen (kok)


Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samanlaisena Helsingin Sanomissa 18.8.2008 ja Länsiväylässä 24.8.2008.

maanantaina, elokuuta 18, 2008

Liikelaitos ei ole yhtiö

Espoossa on vuosia valmisteltu kiinteistöpuolen ja ruokapalvelukeskuksen liikelaitostamista. Viime keväänä tästä käytiin iso vääntö kaupunginhallituksessa. Meidän demareiden vaikutus ei ollut vähäinen lopputuloksessa, jota esitimme eilen valtuustolle. Käytävillä vasemmistoliittokin syntynyttä kompromissia kehui, mutta salissa haukkui. He esittivät hylkäystä ihan kuin kehittämistarvetta ei olisi.
- Vaalien läheisyys paistoi heidän puheistaan läpi!

Henkilöstön asema on huolestuttanut. Vuosia jatkunut valmistelu on johtanut pysyvään epätietoisuuteen ja epävarmuuteen. Nyt ratkaisu on tehty ja elämä voi jatkua. Se antaa tilaa oman työn kehittämiselle. Muutosvalmennuksesta on myös ollut puhe. Yt-menettely olisi voitu hoitaa paremmin: asiantuntevammalla keskustelulla olisi hälvennetty henkilöstön huolia enemmän kuin nyt valitulla linjalla. Vastustusta ei otettu vakavasti ja sitä yritettiin peitellä, ei käsitellä. Miksi niin usein Espoossa kämmätään näissä asoissa? Eikö henkilökunnan osaamiseen luoteta?

Kiinteistöhoidon henkilökunta otti vahvasti kantaa liikelaitosta vastaan. Tästä syystä meidän demareiden aloitteesta päätettiinkin perustaa nettobudjetoitu tulosyksikkö, johon kootaan siivouspalvelut, kiinteistönhoito ja kunnossapito. Yhteistyön lisääminen järkiperäistää toimintaa, jonka on syytä näkyä parempana toimintana: viihtyisyytenä lasten ja nuorten arjessa kouluissa ja päiväkodeissa.

Sen sijaan kiinteistöhallinnon tilaaja- ja omistajatehtäviä hoitavasta yksiköstä päätimme perustaa liikelaitoksen, kuten myös ruokapalvelukeskuksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita yksityistämistä, eikä yhtiöittämistä. Liikelaitos on osa peruskuntaa ja niissä noudatetaan samoja sopimuksia ja ohjeita kuin Espoossa yleensäkin. Eilen valtuustossa nämä asiat sekoitettiin tarkoituksellisesti osana poliittista peliä. Helvetin esikartanoita manattiin esiin ja ratkaisua verrattiin Espoon sähkön pörssiin viemiseen.

Ratkaisu ohjaa kaupungin varoja talousarviossa uudella tavalla. Läpinäkyvyys ja kustannustietoisuus paranee, kun toiminnot maksavat ruuasta ja kiinteistönhoidosta vuokrana todelliset kustannukset. Tämä johtaa ainakin alussa myös yksikkökustannusten nousuun. Siksi päätimme myös, että menojen kasvu päivähoidossa, koulussa ja muualla huomioidaan talousarvion valmistelussa. Siitä on talousarvioneuvotteluissa pidettävä kiinni!

Kokouksessa kävi ilmi, että on olemassa suunnitelma tehdä kysely tuleville valtuutetuille liikelaitosten yhtiöittämisestä. Oma vastaukseni on selkeä: ei, jos silloin olen päättäjä.

Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä. Yleensä jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tässä tilanteessa sekin olisi ollut virhe. Tulevina vuosina seuraamme onnistuimmeko, miten yhteistyö toimii ja arvioimme kehitystarpeita.

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Vaalit 26.10.2008

Lauantaina käynnistyi demareiden vaalikampanja Tapiolassa, missä uusi puheenjohtajamme Jutta Urpilainenkin vieraili. Hän puhui mainiosti sujuvan arjen tärkeydestä, kuinka sen mahdollistaa vain luotettavat ja monipuoliset palvelut. Erilaisissa elämäntilanteissa tarvitsemme erilaisia palveluita ja hyvällä asuinalueella jokaisesta huolehditaan.

Viime kevään aikana päätin lähteä ehdokkaaksi syksyn vaaleihin. Vastuu ja tehtävät ovat muuttuneet kohdallani aikalailla ja luottamustehtävät ovat vieneet paljon aikaani, siksi asiaa oli punnittava. Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut Espoon kehittämisestä ja kahden lapsen äitinä palveluiden suurkuluttaja. Haluan siis jatkaa työtäni, jos äänestäjät niin suovat.

Vaalikampanjan suunnittelu on vielä kesken (yllä Väinön tekemä mainos). Paras tapa aloittaa se on mielestäni kaivaa vanhat mainokset esiin ja katsoa, mitä asioita silloin halusin nostaa esiin. Yllätyin iloisesti, kun katselin vanhaa mainostani: tuskinpa sen paremmin nytkään osaisin sanoa! Nyt pitää vain tiivistää, kun rahat eivät siitä yhtä ison esitteen tekoon ja lehti-ilmoittelunkin hinta on noussut huimasti.

Työ kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa on ollut monipuolisempaa kuin osasin kuvitella. Olen joutunut / saanut perehtyä asioihin, joita en kampanjassani osannut edes nostaa esiin (esim. omistajapolitiikka). Ajatukseni pääkaupunkiseudun yhteistyöstä on muuttunut ja näkemykset syventyneet viime vuosina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hillintakeinoihin olemme vasta paneutumassa.

Palveluiden laatu ja työntekijöiden pysyvyys ovat nyt tärkeämpiä kysymyksiä kuin edellisissä vaaleissa. Työvoimapula on vaikeampi pulma kuin koskaan, eikä yhä kalliimpi asuminen helpota sitä. Vaalikausi on ollut mielenkiintoinen ja yllätyksellinen! Vaikea edes aavistaa, mitä tulevien neljän vuoden aikana edessämme on.

Tässä neljän vuoden takaisia ajatuksia, jotka ovat minulle yhä tärkeitä:

Tavoitteenani on lapsiystävällinen Espoo


missä asuinympäristöt suunnitellaan turvallisiksi
Kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan siihen, että meillä on turvalliset kulkureitit, hyvät lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne; ja että viihtyisillä asuinalueilla on riittävästi metsiä ja puistoja lasten leikkiä. Lapsille hyvällä asuinalueella päiväkodit ja koulut sijoitetaan harkiten ja niiden ympäristöt suunnitellaan lapsia kuullen.

… missä perheillä on varaa asua
Asumiskustannusten nousua voidaan hillitä lisäämällä kaavoitusta ja edistämällä monipuolista asuntotuotantoa. Espooseen tarvitaan lisää sekä omistus- että vuokra-asuntoja, pientaloja ja tontteja omatoimiseen rakentamiseen.

… missä voimme luottaa palveluiden laatuun
Taloudellisesti vaikeinakin aikoina meillä on varaa peruspalveluihin: luotettavaan terveydenhuoltoon, hyvään koulutukseen ja turvalliseen päivähoitoon. Perheille on tarjottava erilaisia päivähoitopalveluita: päiväkotien lisäksi tarvitaan perhepäivähoitoa ja ryhmäperhepäivähoitoa. Kotona olevien vanhempien tukemiseksi tarvitaan sekä kotipalvelua että avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa.

… missä osaavasta henkilökunnasta pidetään kiinni
Vain pysyvä, osaava ja jaksava henkilökunta voi tuottaa meille laadukkaita ja luotettavia palveluita. Arvostamalla henkilökuntaansa Espoon kaupunki voi pitää huolen siitä, että se saa osaavia ammattilaisia tulevaisuudessakin.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- huolenpitoa huomisen Espoosta



torstaina, elokuuta 14, 2008

Paluu arkeen 3: eskari alkoi

Lasten kesäloma päättyi tiistaina, kun koulu alkoi. Elsa lähti aamulla innoissaan tuttuun päiväkotiin, mutta Väinöä jännitti kovin eskarin alku. Koko kesän siitä oli puhuttu iloisin ja odottavin mielin. Silti maanantai-iltana iski hurja jännitys ja tiistaiaamuna poika toivoi, että eskarin alkua siirrettäisiin vuodella. Pojasta tuntui, ettei hän ollut valmis.

Keskiviikkoiltana poika jo toivoi, että hänet herätettäisiin mahdollisimman varhain, jotta hän pääsisi pian eskariin. Jännitys muuttui päivässä innostukseksi. Iltaisin poika on halunnut harjoitella kirjoittamista, vaikkei heillä läksyjä vielä olekaan.

Ensimmäiset päivät ovat saaneet meidän vanhempien päät pyörälle. Aamulla pitäisi Elsan tavarat viedä päiväkotiryhmään, Väinön kengät ja vaatteet omaan ryhmään ja reppu yläkertaan luokan eteen. Ja sitten lapset vielä aamuhoitoon neljänteen paikkaan. Ensimmäisenä iltapäivänä ei poikaa meinannut löytyä, kun hän olikin koulun pihalla. Miten nämä viemiset ja hakemiset hoituisi kätevästi? Opas kiireen hallintaan olisi nyt tarpeen.

Myönnän, että olemme olleet etuoikeutettuja aikaisempina vuosina. Kolme talvea lapset ovat olleet päiväkodissa sisarusryhmässä eli he ovat saaneet olla yhdessä silloinkin, kun toinen oli alle ja toinen päälle kolme. Kun on ollut yhteinen ryhmä, yhteinen eteinen ja naulakko ja yhteiset aikuisetkin, on kaikki sujunut todella kätevästi.

Omien kokemustemme perusteella toivoisin, että useammissa päiväkodeissa olisi sisarusryhmiä perheille, joilla on useampia lapsia samaan aikaan päivähoidossa.

Ennen tarpeelliset tiedotkin on kulkeneet kätevästi. Sairastumisesta on ilmoitettu yhteen numeroon ja sitten on voinut keskittyä lasten hoitamiseen. Nyt poissaolosta pitäisi kai ilmoittaa Elsan ryhmään, Väinön opettajalle ja vielä pojan hoitajalle päivähoitoon. Olemme kahden organisaation "loukussa" - rajalla tavallaan - ja hieman ihmeissämme.

Onneksi koko henkilökunta on toivottanut meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Lippuja ja lappuja on kotiin tullut. Ensimmäinen hoitosopimusneuvottelukin on jo sovittu ja kutsu vanhempainiltaan tullut. Kaikki alkaa kuulemma sujua ihan hyvin ja poikakin oppii pian omatoimiseksi. Onko hänestä tulossa iso? Ja mitä se tarkoittaa?

Turha siis huolia, on henkilökunta lohduttanut ihmetteleviä vanhempia. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä huokuu osaaminen ja se herättää luottamusta.

Ihanaa, kuinka innoissaan ja iloisia lapset ovat olleet. Vanhoja kavereita on ollut kiva nähdä ja uusiin kavereihin tutustua. Ja sehän on tärkeintä. Kyllä me näistä arjen kiemuroista selviämme.

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Paluu arkeen 2: ajankohtaista Espoon keskuksessa


Pelkäsin jossain vaiheessa, että Espoon 550-vuotisjuhlia vietettäisiin Espoon keskuksessa mahdottomien rakennustyömaiden keskellä. Juhlat ovat nyt elokuussa ajallaan, mutta monet rakennustyömaat vielä suunnittelijoiden pöydällä. Odottavan aika on siis edelleen pitkä Espoon keskuksessa.

Siltakadun remontti alkoi keväälla ja sen odotin etenevän reippaasti loman aikana, mutta taisimme lomailla rakennustyöntekijöiden kanssa samaan aikaan. Harmillista sillä työmaa vaikuttaa aika tavalla jokapäiväiseen kulkemiseen keskuksessa.

Entresse näyttää sen sijaan valmistuvan, mutta miten se vaikuttaa Espoontoriin? Jo nyt siellä on liiketilaa tyhjillään ja yksi vaateliike mainostaa loppuunmyyntiä Entresseen muuton vuoksi. Jääkö Espoontori kolkkona ja autiona odottamaan laajennusta ja uutta tulemista?

Ideakilpailun tulokset virastokeskuksen kehittämisestä ja kaupungintalon tulevaisuudesta julkaistiin. Palkituissa töissä on hyviä eväitä jatkotyölle. Tavoitteena on korostaa viheryhteyttä asemalta Espoon kirkolle ja toisaalta nivoa radan etelä- ja pohjoispuoli yhteen. Kaupungintalosta otin alueen toisen valtuutetun kanssa kantaa, että puretaan pois sekä kaupungintalo että virastotalo 1. Kaupungintalo on autioitumassa, joten sille pitää tehdä jotain ja aiemmin tehdyissä selvityksissä on käynyt ilmi peruskorjauksen olevan vähintään yhtä kallista kuin uuden rakentaminen. Kannanottomme (alla) julkaistiin mm. sunnuntain Länsiväylässä.

Espoon keskuksesssa on mielenkiintoisia rakennuksia, joiden tulevaisuus pitäisi ratkaista. Sunan navetasta on tehty valtuustoaloite, jotta taloon saataisiin kulttuuritoimintaa. Kaupunginhallitukselle annetussa vastauksessa esitetään, että asiaa pitää selvittää edelleen ja näin varmaan onkin. Aikataulu työlle kuitenkin pitää saada.

Espoon vanhasta asemasta on neuvottelut käynnistymässä, josko kaupunki hankkisi sen omistukseensa. Muitakin kiinnostuneita saattaa olla. Se olisi mainio paikka aktiiviselle kansalaistoiminnalle. Hyviä ideoita ja aktiivisia toimijoita olisi nyt saatava esiin.

Asemasilta siirtyi loppukeväästä kaupungille. Korjaustyöt eivät ole vielä käynnistyneet, mutta eiköhän hommat tässä syksyn aikana käynnisty.

Alueella on myös pari jo lähes ikuisuuskysymykseksi päässyttä kaavahanketta. Kaupunginkallio on esimerkkitapaus siitä, kuinka maankäyttösopimukset voivat pitkittää asemakaavoitusta. On kuitenkin toiveita, että saisimme asemakaavan valtuustoon. Suviniityn ensimmäisten asemakaavojen piti tulla valtuustoon kai jo kuukausia sitten. Nyt nekin ovat uskoakseni etenemässä.

Toivottavasti vain maailman ja Suomen taloudellinen tilanne ei tee Espoon keskuksen kehittämiselle kepposta jälleen kerran: jos rakentaminen pysähtyy, voi aika ajaa nyt tehtyjen suunnitelmien ohi. Nythän on nimenomaan tarkoitus myös täydentää aikoinaan osittain rakentamattomiksi jääneitä kortteleita ja näin parantaa alueen ilmettä.

Odottelusta huolimatta olen edelleen toiveikas. Uskon, että keskuksestamme on kehittymässä huomattavasti viihtyisämpi ja miellyttävämpi alue asua, tehdä töitä, asioida, opiskella ja elää.


***
Espoon kaupunginhallituksen jäsenet Tommi Laakso (kok) ja Jaana Leppäkorpi (sd) 7.8.2008:
Espoon kaupungintalon purkamiselle kaikki edellytykset

Espoon keskuksen voimakas muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Yleinen mielipide on kääntänyt selkänsä virastokeskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Espoon keskuksen kaupunkikuvan parantaminen ja elävöittäminen sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen vaativat voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueen osalta. Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus

Monet jo toteutetut rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio, radan alikulku, hiippakunnan toimitalo ja rakenteilla olevat uusi kauppakeskus ja aluekirjasto ovat saaneet alueen asukkailta hyvin myönteistä palautetta ja Espoon keskuksen kiinnostavuus on vahvistunut.

Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena alueen tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä ja kaupunkikuvan tulee olla rohkeasti uudistettu. Tavoitteena on lisäksi esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia tavoitteita.

Nämä tavoitteet voidaan parhaiten toteuttaa purkamalla kilpailuehdotusten tapaan kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella.

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Paluu arkeen: ajankohtaista Espoossa

Olin tänään Suomen kansainvälisen teatterin infotilaisuudessa, missä pyydettiin kaupunginhallitukselta vihreää valoa teatteritalohankkeelle. Kyseessä on kuulemma yksinkertaisesti vain siitä, että meidän pitäisi nyt luvata, että neljän vuoden päästä valittavat päättäjät haluavat avustaa Espoon teatteria 5,9 miljoonalla eurolla vuodessa (nykyinen avustus on 1,3 miljoonaa). Näin saisimme nauttia maailman parasta teatteria Suomessa vuodesta 2013 alkaen. Saisimme teatterin, joka tuottaisi espoolaisille ja muille katsojille "yleviä kokemuksia, jotka saavat irtautumaan arjesta ja jotka antavat potkua työhön ja luovaan toimintaan".

Talo on kuulemma viimeinen teatteritalo, mikä Suomeen rakennetaan. Ja pakkohan se kuulemma on rakentaa, kun nykyiset tilat katoavat alta vuonna 2012. Omistaja (MTK) aikoo hyödyntää viimeistään silloin nykyisen teatteritalon tontin rakennusoikeuden, eikä jatka vuokrasopimusta.

Pidän teatterista ja haluan, että Espoossakin voi nauttia hyvästä teatterista. En kuitenkaan usko, että arvio tulevista kustannuksista pitää paikkansa. Juridiikka ja politiikka ovat eri lajeja. Vaikka meille tänään selitettiinkin, että jos lupaamme 5,9 miljoonan avustuksen niin siinä säätiön hallitus sitten pysyy, niin eihän se niin mene. Kustannukset kasvavat vuosien varrella ja se maksetaan, mikä laskuksi tulee, vaikka juridisesti ei pakko olisikaan. Eihän tulevat päättäjät voi säätiötä pistää konkurssiin, jos uusi talokin on rakennettu!

Pitäisikö meidän antaa avoin valtakirja teatterisäätiölle kilpailuttaa tulevan talon rahoitus ja rakentaminen siten kuin hallitus ja sen konsultit parhaaksi näkevät ja jäädä odottamaan tulevaa laskua? Tässä onkin ongelman ydin - kysymys, jota sietää pohtia tarkkaan ennen kuin teemme päätöksiä. Kyse on demokratiasta: siitä, kuinka me valtuutetut ja kaupunginhallituksen jäsenet valvomme sitä, miten veronmaksajien tulevia rahoja käytetään. Se on meidän vastuu varsinkin kun kyse on vuoden 2012 kuntavaaleissa valittavista päättäjistä, joille se lasku lähetetään.

Syyskausi on siis alkanut, eikä asioista tule olemaan puutetta. Olen yrittänyt päästä vauhtiin muistelemalla hieman viime kevättä, jotta osaisin varautua tulevaan. Meillä on paljon isoja asioita meneillään, jotka ovat tulossa syksyn aikana käsiteltäväksi:

- Organisaatiouudistuksesta pitäisi tehdä päätöksiä. Parhaillaan selvitetään mm. päivähoidon paikkaa Espoon hallinnossa ja pitäisikö ympäristö- ja tekninen toimi jakaa kahtia. Tässä yhteydessä on myös syytä miettiä alueneuvottelukuntien roolia ja miten kuntalaisten mahdollisuus osallistua parannettaisiin.

- Arviointikertomuksessa nousi esiin se, ettei lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hoitotakuu toteudu. Päätimme seurata asiaa ja näin luoda paineita korjata tilannetta. Asiaan on syytä palata pian onhan aihe ollut kesälläkin esillä.

- Keväällä kaupunginhallituksessa syntyi ratkaisu kiinteistöhuollon ja ruokapalvelukeskuksen toimintojen kehittämisestä ja liikelaitostamisesta osittain. Tavoitteena oli selkeyttää kiinteistönhoidossa tilaaja- ja tuottajatehtäviä ja parantaa näin kiinteistönhoitoa. Ratkaisun jälkeen kiinteistönhoitoa ei tueta enää suoraan, vaan käyttäjät (koulu, päivähoito ym.) maksavat sen kokonaan ja näin Espoon yksikkökustannukset nousevat. Kustannusten nousu luvattiin kompensoida toimialoille (käytännössä ohjata sama raha uuteen paikkaan) ja tähän asiaan palaan vielä syksyn aikana.

- Koulujen peruskorjauksia päätimme kiirehtiä kilpailuttamalla rakennus- ja hoitourakoita. Ensimmäisen kilpailutuksen jälkeen suunnitelmat ja urakoitsijoiden valinnat tuodaan kaupunginhallitukseen päätettäväksi. Näin saamme tietoa ratkaisun toimivuudesta ja voimme arvioida esim. kuinka pitkäksi ajaksi hoitosopimus on järkevää tehdä. Päätimme myös, että saamme vertailutiedoksi laskelman, mitä kunkin koulun korjaus ja laajennus maksaisi perinteiseen malliin toteutettuna. Mielenkiintoista nähdä näkyykö talouden alakulo tarjouksissa. Näissä taloudellisissa tuulissa voi olla perusteltuakin pitää kunnan investointitaso korkealla.

- Vuoden alussa Espoo allekirjoitti yhdessä seudun kuntien ja valtion kanssa sopimuksen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Kaupunginhallitus on edellyttänyt tekniseltä toimelta konkreettisia esityksiä siitä, kuinka pääsemme tavoitteeseemme. Tulevalle valtuustolle valmistellaan myös kaavoitus- ja rakentamiskohteet kattava ajoitettu työohjelma tämän vuoden loppuun mennessä. Tässä hankkeessa ei ole selvää kuin tavoite, jos sekään. Keinoista on niin kovin vaikea päästä yhteisymmärrykseen, että toisinaan sitä epäilee haluammeko me todella yhdessä vaikuttaa asumisen hintaan Espoossa.

- Kaavoituksen osalta syntyi todella merkittävä ratkaisu keväällä, kun saimme Etelä-Espoon yleiskaavan hyväksyttyä. Myös metrosta syntyi ratkaisu. Nyt työlistalla on asemakaavoja ja Histan osayleiskaava, josta kesän aikana on kuulunut eri viranomaisten kriittisiä lausuntoja. Niihin pitää syksyllä paneutua huolella ja pohtia jatkoa sen jälkeen. Kiirettä sillä ei ole.

- Lisäksi saamme syyskuun loppuun mennessä esityksen Leppävaaran uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelijasta. Keväällähän asia kaatui, kun kilpailutuksessa oli tapahtunut kömmähdyksiä. Toivon myös, että Kuninkaantien palvelukeskuksen ja asuntolan rakennustyöt saadaan käyntiin naapureista ja liito-oravista huolimatta.

Nämä ja moni muu tärkeä ja mielenkiintoinen asia tulee syksyn aikana päätettäväksemme. Espoon keskuksen asioihin ja talousarvion huolestuttaviin sävyihin palaan seuraavissa kirjoituksissani. On tässä asiaa ja työtä kylliksi.

lauantaina, elokuuta 02, 2008

Puutarhaunelmia

Kesän säät eivät olleet parhaat mahdolliset lomailijalle. Onneksi sentään viimeiset puolitoista viikkoa on sää hellinyt - ehkä liiankin kanssa (voiko kesäsäähän olla koskaan tyytyväinen?). Kun sunnuntaina tulimme kotiin, sain huomata että pienen puutarhani kasvit olivat ilmoista nauttineet. Nurmikko ylti puoleen sääreen ja moni kasvi oli kasvanut enemmän kuin olin osannut kuvitella. Tillikin on yli metrin mittainen.

Keväällä tein pienen kukkapenkin pihallemme, mihin istutin ruusuja. Toiveeni oli, että saisin ne edes juurtumaan. Kukista en edes uskaltanut haaveilla. Nyt penkissä on yksi kukkaan puhjennut kukka ja parikymmentä nuppua. Aivan uskomatonta! Isäni suositteli minulle Nina Weibull-nimistä ruusua, joka on hänen kokemustensa mukaan helppohoitoinen. Se näyttää tarkoittavan sitä, että kukka nauttii siitä, ettei sen oloon puututa lainkaan. Se sopii minulle.

Kärhötkin ovat yllättäneet minut. Kesäkuun alussa ensimmäinen teki suuria ihania valkoisia kukkia, sitten toiseen tuli lukuisia viininpunaisia kukkia, joista on vieläkin aavistus jäljellä. Nyt kolmanteen on puhjennut pari ensimmäistä kukkaa ja ne ovat puna-valkoisia eli yhdistelmä edellisistä. Nuppujakin on useita. Ja minä kun olin ostavinani kolme samanlaista ja tummansinistä kärhöä viime kesänä, mutta tyytyväinen olen näihinkin. Enemmänkin kuin tyytyväinen. Nehän tuntuvat kukkivan koko kesän.

Toistakin kukkapenkkiä (alla) olen pihallemme rakennellut ja sitä jo vähän muuttanutkin. Se on reunustettu kivillä ja siihen on istutettu sellaisia kuivemman paikan kukkia (tähkälaventeli, keltamaksaruoho sekä yksi muu). Ne näyttävät juurtuneen, mutta ensi vuonna näemme vasta innostuvatko kukkimaan.

Hieman olemme saaneet puutarhastamme satoakin. Omenapuu ei tänä vuonna kukkinut, mutta marjapensaaseen tuli muutama marja. Kausimansikka on tehnyt mansikoita koko kesän, joista olemme saaneet pientä iloa. Sato tuntuu vaatimattomalta, kun maalla meillä oli useita marjapensaita täynnä marjoja.

Puutarhanhoito - pienenkin sellaisen - hoito on myös haasteellista. Alkukesästä yritin taistella jättitatar-putkikasvia vastaan, jonka nimen sain selville ystävällisen kommentoijan kautta ja kehnosti myös kirvoja vastaan. Nyt loman aikana etanat kävivät (taas kerran) popsimassa samettiruusuni lehdet. Ärsyttää! Olutansaan en etanoiden suhteen oikein usko ja niiden kerääminen iljettää yksitellen, mutta se lienee ainoa keino. Nyt niille ei enää näytä mitään erikoista herkkua olevan jäljellä. Kuunliljojenkin lehtiä ne ovat varmaankin syöneet.

Menetys ei kovin paljon harmita, sillä istutin alkukesästä samettiruusuja penkkeihin, kun monivuotiset kasvit näyttivät niin pieniltä. Tuollaiset yksivuotiset kasvit (ja edullisetkin) ovat kätevä keino saada ensimmäisenä kesänä kukkapenkki näyttämään rehevältä, kun on istuttanut perennoja. Niin ei tule istutettua monivuotisia kukkia liian tiheään, mihin ainakin minä herkästi syyllistyn.

Pari päivää sain puutarhaani kunnostaa, jotta sain sen mieleisekseni. Ruohonkin leikkaus oli haaste, kun se oli niin pitkää. Yksi kurjenpolvi pitäisi vielä leikata. Muut leikkasinkin ennen lomaa ja niissä on hieman uusia kukkiakin.

Mitäköhän seuraavaksi pitäisi tehdä? Miten syksyyn pitäisi varautua?