keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

Mihin katosi huhtikuu?

Kevään kiireisin vaihe on meneillään. Epäsäännöllinen rytmi tarkoittaa valitettavasti sitä, että lupauksista on vaikea pitää kiinni eli sännöllisestä liikkumisesta on vaikea huolehtia, eikä aikaa kulttuurille juuri ole ollut. Huhtikuussa on ollut poikkeuksellisesti myös reissuja, joiden vuoksi olen ollut poissa kotoa. Kävimme Riikassa viikonloppulomalla, mutta sen lisäksi on ollut luottamushenkilötapaaminen Tampereella ja työmatka Riihimäelle.

Tampereelle kokoontui kuuden suurimman kunnan luottamushenkilöjohto. Teemana oli tällä kertaa sosiaali- ja terveyspalvelut ja saimme kuulla myös selostuksen Tampereen mallista. Siellä kuntapalvelut on organisoitu aivan omalla tavallaan (puhdas tilaaja-tuottaja -malli), minkä hyödyllisyydestä en ole täysin vakuuttunut. Varmaa on kuitenkin se, että palveluiden vertailtavuus tulee mahdottomaksi, kun jokaisessa kunnassa on omanlaisensa järjestelmä. Kuntalaisten on jatkossa vaikeampi tietää saavatko he oikeasti parempaa vai edes keskiarvoista palvelua.

Myös kulttuurin harrastus on jäänyt huhtikuussa vähemmälle. Joitakin elokuvia olemme sentään katselleet kotona: Musta jää ja Raja 1918 ovat ehdottomasti suomalaisen elokuvan parhaimmistoa. Molemmat olivat omalla tavallaan erinomaisia kuvauksia ihmiselämästä, mutta jos saisin palkintoja jakaa niin antaisin sellaisen vuoden 1918 tapahtumien kuvaamiselle aivan uudesta näkökulmasta. On todella mielenkiintoista kuinka vähän aikaa meillä maailmassa on ollut tiukasti vartioidut valtakunnan rajat, joita esim. nyt EU pyrkii madaltamaan.

Hyvää mieltä ja iloa viime viikkoihin olen saanut luonnon heräämisestä ja lämmöstä. Pihamme marjapensaassa ja omenapuussa on lehdet jo aluillaan. Muutkin viime vuoden istutukset ja kukat näyttävät heräilevän talviuniltaan. Metsissä taas vuokot kukkivat valtoimenaan, mitä ihmettelen joka vuosi yhä uudelleen. Se on meidän etelärannikolla eli vuokkovyöhykkeellä asuvien onni.

Puutarhaunelmat ovat siis heränneet puhumattakaan kehittyneistä suunnitelmista Sysmän tilallamme. Täytyykin tunnustaa, että ihmettelen miten pidän ajatukset vielä pari kuukautta kiinni työssä, arjessa ja politiikassa. Tylsääkin tylsemmäksi osoittautunut SDP:n puheenjohtajakamppailu ei ainakaan estä ajatuksiani karkaamasta kukkapenkkisuunnitelmiini.

Elämän epäsäännöllisyys tulee tästä vain jatkumaan ennen lomaa: edessä on vielä yön yli retket Tukholmaan, Sysmään, Tampereelle ja Hämeenlinnaan kesäkuun alussa. Sen vastapainoksi saan kohta uuden kuntosaliohjelman, jotta edes pari kertaa viikossa tulisi käytyä salilla. Sen lisäksi aion pyöräillä, uida ja ulkoilla, nauttia ulkoilmasta.

Itse tehdystä kulttuurista nautimme toukokuun alussa, kun juhlistamme poikamme vuoden kestänyttä piirrustusintoa viettämällä hänen 1-vuotistaiteilijajuhlaa. Viime vuoden toukokuun alku oli merkittävämpi kuin silloin osasin olettaakaan.

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Puheenjohtajaehdokkaille ajateltavaa

Viikolla Demari kutsui koolle lukijaraadin keskustelemaan puolueen tulavasta puheenjohtajasta. Lehti tekee sen perusteella nettisivuilleen vaalikoneen ja käyttää ajatuksiamme hyödyksi ehdokkaiden haastatteluissa.

Meille esitettiin kaksi kysymystä, joihin jokainen sai vastata: mitkä ovat puheenjohtajan tärkeimmät ominaisuudet ja mikä on tärkein kysymys, mihin puheenjohtajalla pitäisi olla vastaus. Olin mukana Tarja Filatovin tukiryhmän jäsenenä.

Mielestäni uuden puheenjohtajan tulee olla asiantunteva ja helposti lähestyttävä. Hänellä tulee olla taito puhua vaikeistakin asioista ymmärrettävästi, arjen kielellä. Kyky kertoa mikä asioissa on tavallisille ihmisille merkityksellistä. Tämä taito on ehkä parhaiten Tarja Halosella ja Lauri Ihalaisella hallussa, mutta myös Tarja F. osaa sen hyvin. Hänellä on kokemusta, tietoa ja sydän mukana työssään.

Uuden puheenjohtajan tulee koota puolueen toimijat yhteen ja hänellä tulee olla myös rohkeutta antaa tilaa ihmisten moniäänisyydelle.

Yhteiskunnassamme on monta tärkeää asiaa, joihin toivon ehdokkaiden ottavan kantaa. Tällä kertaa itse nostin esille demokratian tulevaisuuden. Miten voisimme kasvattaa politiikan uskottavuutta ja kiinnostavuutta. Mikä olisi se syy tai keino, että yhä useampi ihminen haluaisi toimia puolueessa, yhteiskunnassamme ja maailmassamme aktiivisesti?

Muitakin kysymyksiä heräsi mieleeni, kun keskustelimme. Puolueen johtajalla tulisi olla kyky ymmärtää tätä päivää ja nähdä tulevaan. Puolue ei voi jämähtää vain hyvinvointiyhteiskunnan puolustajaksi ja kaikkien uudistusten vastustajaksi, vaan sen tulee kyetä tekemään omia aloitteita, olla muutosvoima. Miten luomme yhteiskunnasta riittävän turvallisen, joka samalla antaa ihmisille mahdollisuuden toteuttaa erilaisia unelmiaan ja haaveitaan?

Ehdokkaat ovat tunnustautuneet feministeiksi yhtä lukuunottamatta, mutta mitä se kertoo heistä? Mitä heille feminismi tarkoittaa, minkä sortin feministejä he ovat? Näiden kysymysten kautta voisimme saada syvyyttä tasa-arvokeskusteluun.

Pääkaupunkiseudun asioiden ymmärtäminen näyttää olevan kehnoa hallituksessa, joka on keskittynyt pohtimaan pitäiskö kuntalaisille antaa mahdollisuus äänestää, josko kuntaliitoksesta pitäisi järjestää kansanäänestys. Tässä olisi oiva tilaisuus demareille linjata, millaista meidän metropolipolitiikkamme olisi.

Jokainen suomalainen tietää unissaankin, että Nato-ovi on auki tai ainakin raollaan ja näin on Suomelle hyvä. Itse haluaisin kuulla puheenjohtajiltamme ajatuksia siitä, millainen Nato tänään on ja millaiseksi se on kehittymässä. Mikä sen rooli maailmassa on ja miten se vaikuttaa Suomeen?

Lähes kaikki ehdokkaat ovat intoutuneet puolustamaan presidentin valtaoikeuksia, mistä olen hämmentynyt. Olisi mielenkiintoista kuulla oliko se vanha SDP, joka aikoinaan puolusti parlamentarismia ja korosti eduskunnan valtaoikeuksia jollain tavoin väärässä. Mikä on muuttunut, jos meidän on syytä muuttaa näkemyksiämme?

Uusi puheenjohtaja vie meidät syksyllä kuntavaaleihin. Toivon ehdokkailta rohkeita viestejä siitä, kuinka me ehdokkaat käymme niihin voitokkaasti.



***
Kesä on tullut. Joka päivä on yhä vihreämpää ja kukat kukkivat eri puolilla. Aurinko paistaa ja saa hymyilemään.

Pienestä nuhasta huolimatta kokeilin tänään ensimmäisen kerran, miltä tuntuu olla paljain jaloin pienellä nurmikollamme. Se on parasta kesässä! Muistan vuosienkin takaa hetkiä, joilloin hilpaisin maalla saunaan paljain jaloin, vaikka maa olikin vielä kylmä.

Siinä on kesän vapaus: ei sukkia, ei kenkiä.

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Hallitus keskituloisten perheiden kukkarolla

Ennen viime eduskuntavaaleja oltiin Kokoomuksen taholta tomerasti vaatimassa lapsilisien sitomista indeksiin. Ei saada indeksiin lapsilisiä, mutta saadaanpa edes päivähoitomaksut. Alkajaisiksi hallitus aikoo nostaa päivähoidon ylimmän maksun 200 eurosta 233 euroon.

Valtaosa meistä espoolaisista lapsiperheistä on päivähoidon enimmäismaksuluokassa. Käsite "ylin maksuluokka" kuulostaa turhan elitistiseltä, sillä tulorajojen mataluuden vuoksi tavallinen kahden kokopäivätyössä käyvän huoltajan perhe saa lähes poikkeuksetta kunnian kuulua siihen.

Internetistä löytää googlettamalla ihmeellisiä asioita. Hakusanalla "päivähoitomaksujen" löytyi useita artikkeleja, joissa kokoomuslaiset valtakunnan ja Espoon poliitikot paheksuivat edellisen hallituksen Keskustalaisen ministeri Hannes Mannisen ehdotuksia päivähoitomaksujen korotuksista ylimmissä maksuluokissa. Edellisessä hallituksessa Keskustan hallituskumppanilla oli halua ja kykyä estää korotukset, nykyisessä näemmä ei.

Esimerkiksi Kokoomuksen silloinen varapuheenjohtaja Jyrki Katainen jyrisi (Verkkouutiset 10.6.2003) Mannisen korotusehdotusten "osoittavat tietämättömyyttä perheiden nykyarjesta" ja sanoi "moninkertaisen progression romuttavan työnteon kannattavuutta ja mahdollisuuksia tulla toimeen omilla palkkatuloilla". Silloinen hallitus sentään kevensi pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta, jotta työnteko olisi kannattavampaa. Nykyinen hallitus ei ole palkansaajaväestöä muistanut muilla kuin verojen ja maksujen korotuksilla.

On sinänsä vanhastaan selvää, ettei Keskustapuolueelta ole koskaan ole palkansaajaväestölle ollut tarjolla muuta kuin maksajan roolia. Sen sijaan Kokoomukselta, joka ennen viime eduskuntavaaleja kosiskeli varsinkin kuntapuolen toimihenkilönaisia, odottaisi edes vähän parempaa katetta puheilleen ja ymmärrystä lapsiperheiden tilanteesta.

Useinhan juuri pienten lasten perheet ovat taloudellisesti tiukoilla myös sen vuoksi, että asuminen on niin kallista. Asumisen hinnan nousu yhdessä maksujen nousun kanssa edellyttää yhä useammalta perheeltä yhä tarkemman euron elämää.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Tuomarila


Kirjoitus on julkaistu Länsiväylässä 23.4.2008

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Kiire vallankäytön välineenä

Viime maanantaina kaupunginhallituksessa oli esillä selvitys erilaisista hankkaiden toteutus- ja rahoitusmalleista, joita on myös PPP-hankkeiksikin kutsuttu. Käytännössä se oli selvitys Espoon kokemuksista elikaarimallien käytöstä. Mukana oli myös tunnettu Kaivomestari, joka toteutettiin muutama vuosi sitten yksityisrahoituksella, mikä on tullut kaupungille kalliiksi. Käyttäjälle suuremmat kustannukset eivät Keski-Espoon uimahallissa näy parempana palveluna.

Selvitys liittyi päätösesitykseen kilpailuttaa tulevia koulujen peruskorjauksia useamman koulun erässä. Tarkoitus ei ole siirtää koulujen omistusta, vaan kilpailuttaa koulujen rakennus- ja hoitourakat. Sopimukset tehtäisiin 15-20 vuodeksi. Tavoitteena on kiirehtiä jo aiemmin tarpeelliseksi todettujen koulujen peruskorjauksia ja laajennuksia.

Kyllä mepäättäät olemme tienneet, että selvitys ja esitys ovat tulossa. Siitä päätettiin viime talousarvion yhteydessä. Silti asiaan olisi pitänyt voida paneutua huolella ja asiasta käydä laajempaa keskustelua ennen kaupunginhallituksen päätöstä.

Uusien asioiden käsittelyssä lisäaika voisi taata sen, että avoimiin kysymyksiin ja epäselvyyksiin saataisiin vastauksia. Parhaimmillaan syntyy laajempaa yhteisymmärrystä siitä mitä päätetään ja miksi päätetään. Tärkeitä asioita kunnallisen demokratian kannalta.

Mutta, mutta.. Tälläkin kertaa asialla oli niin kova kiire, ettei sitä voinut jättää edes viikoksi pöydälle. Tuo viikko olisi tarkoittanut, että asia olisi ehtinyt vasta toukokuun valtuustoon, jolloin kilpailutuksen tulokset eivät olisi olleet talousarviovalmistelussa riittävän ajoissa mukana. Oli annettava periksi, mikä taatusti näkyy ja kuuluu valtuustossa reilun viikon päästä.

Nyt esille nostamani asia oli vain yksi esimerkki siitä, kuinka kiirettä käytetään hyväksi päätöksenteossa. Monissa kokouksissa meillä on ollut useita hyvin suuria asioita esillä, jolloin paneutuminen kaikkiin on ollut lähes mahdotonta. Viime syksynä jo ensimmäisessä kokouksessa saimme kuulla, kuinka kaupungit linjat asuntopolitiikan kiirehtimiseen olivat syntyneet virkamiesvalmisteluna, kun kokouksia ei ollut. Näin pyörät pyörivät - useimmiten kuitenkin luottamusmiehet ovat riittävän tarkkoina. Onneksi.

On selvää, että kiire on korkeimpien virkamiesten vallan väline ja viestii demokraattisen päätöksenteon arvostuksen puutteesta. Valmistelu kyllä voi venyä, mutta kun asia tuodaan päättäjien pöytään on liian usein viimeiset hetket käsillä. Usein me myös siihen suostumme eli on täysin päättäjien vastuulla, jos jokin keskeinen asia siksi jää vaille huomiota.


***

Hyvät kysymykset ja rohkeus kysyä ovat tie viisastumiseen. Olenkin iloinen, että poikamme on tässä mielessä lupaavalla tiellä. Päiväkodissa ovat kokeneet hieman haastavina hänen viime aikaiset pohdinnan aiheensa: ketkä olivat kirahvien esi-isiä? Ja mitkä ötökät ovat uhanalaisia?

Otan tietoa mielläni itsekin vastaan. Jälkimmäiseen kysymykseen olen osannut nimetä ainakin purohyrrän ja meriuposkuoriaisen, jotka ovat tulleet tutuksi espoolaisen kaavoituksen myötä.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Loma, osa 2


Vietin viikon loman kotona lasten kanssa. Kuten todettu sää ei suosinut, mutta en tiedä olisiko voinutkaan. Joka vuosi kevätkin yllättää ja tulee tavallaan niin, ettei siihen totu. Siinä on näiden vuodenaikojen viehätys.

Viikko meni nopeasti ja mukavasti. Olimme pääasiassa kotona. Puutarhatöitäkin tuli tehtyä hieman. Haravoimme pienen takapihamme ja ostimme ruukkuihin muutaman orvokin. Iloitsimme yhdessä pienistä kukkien taimista, joita pihallamme pilkistää (kuvassa). Odotamme kukkaloistoa!

Tälle viikolle oli suunniteltu vakaviakin asioita. Tiistai meni lasten lääkäriasioiden parissa. Illalla oli Väinön silmälääkäri, jonka odotushuoneessa tutkimme yhdessä silmän koostumusta seinällä olevasta kuvasta useaan otteeseen. Tutkimukset eivät sujuneet niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta lapsi löysi itselleen uuden toiveammatin. Hän haluaa silmälääkäriksi, jotta voisi katsoa silmän sisään.

Ensimmäinen Väinön toiveammatti on dinosaurusten luiden etsijä. Kuten moni muukin ikäisensä lapsi hän on viimeiset kuukaudet perehtynyt huimalla tavalla dinosaurusten elämään ja erilaisiin dinolajeihin. En millään pysty itse muistamaan vastaavaa määrää erilaisia dinoja, mutta loputtoman useasti olen saanut pohtia sitä, miksi ne lopulta kuolivat sukupuuttoon ja mitä sukupuuttoon kuoleminen tarkoittaa. Tästä taas olemme päätyneet keskusteluun suojelusta ja mitä eläinten suojelu merkitsee. Päätä huimaa, kun ajattelen että poika on vasta viisi ja mitä kysymyksiä edessä on.

Olemme jälleen kerran päätyneet eläinmuseon nettisivuille ja olen merkinnyt isolla kalenteriini, että museo avaa ovensa uudelleen 22. toukokuuta. Tuskin me sinä päivänä sinne menemme, mutta mahdollisimman pian kuitenkin, sillä eräänä iltana poika toivoi meidän murtautuvan museoon, jotta näkisimme dinosauruksen luurangon. Odottaminen on niin tuskallista!

Pientä huvitusta tälle viikolle antoi HopLop, missä minä kävin ensimmäistä kertaa ja lapset toista kertaa. On aika yksinkertainen idea tuottaa lapsille iloa rakentaa erilaisia sokkeloita, liukumäkiä ja muutama pomppulinna sisätiloihin, missä ei sään vaihtelut haittaa. Ja jos meidän lapsilta kysyy niin on se idea myös onnistunut. He olivat innoissaan ja hiessä, kun lopulta lähdimme paikasta pois. Seuraavalla kerralla otan lukemista mukaan niin omakin aika sujuu paremmin.

Kokouksiakin viikolla oli. Maanantai-iltana iltana iloitsin valtuustossa Etelä-Espoon yleiskaavan hyväksymisestä. Se selkeyttää ja nopeuttaa kaavoitusta sekä turvaa keskeisimmät viheralueet, mikä on tärkeintä. Kannatin myös asemakaavan muutosta, joka mahdollistaa hiihtoputken rakentamisen Leppävaaran urheilupuistoon. Keskustelussa kaavan vaikutuksista puhuttiin tärkeistä asioista, mutta liian vähälle huomiolle jäi liikunnan ja liikkumisen ilon vaikutus kansanterveyteen ja sitä kautta talouteemme.

Tulin edellisellä viikolla valituksi puoluekokoukseen, mistä kiitos jokaiselle minulle äänensä antaneelle! Valmistautuminen kokoukseen alkoi lauantaina. Uudenmaan edustajat pitivät kokouksensa ja saimme melkein viisi senttiä paksun aloitekirjan iltalukemiseksi. En ehtinyt olla kokouksessa loppuun asti, koska Espoon keskuksessa oli kevätmarkkinat.

Lauantai päättyi lopulta iloon siitä, että espoolaiset ja Espoon Blues saivat ensimmäisen miesten jääkiekon SM-mitalin. Kultaahan Bluesin naisilla onkin jo roppakaupalla, joten on upeaa, että nyt miehetkin pääsivät mitalikantaan kiinni.

Nyt sunnuntaina olen valmistautunut tulevaan viikkoon. Maanantaina on kaupunginhallitus, missä esillä on mm. elinkaarihankkeet ja koulujen peruskoraus sekä jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Tämän lisäksi sateisen päivän ohjelmassa on synttärikutsut ja illalla tanssia TV:n ääressä.

keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008

Loma

Olimme viikonloppuna Riikassa, mistä alkoi minun ja lasten viikon mittainen kevätloma. Siinä siis selitys nyt vallitsevalle säälle, jonka en anna masentaa. Niin olen päättänyt.


Matkoilla tulee väistämättä tehneeksi havaintoja asioista, jotka mietityttävät muutoinkin. Riikassa oli käytössä tasataksa julkisissa kulkuneuvoissa. Kun ajattelee paikallista "palvelu"kulttuuria eli asiakkaille ei puhuta, eikä hymyillä niin se onkin ainoa mahdollisuus. Kertaakaan ei tarvinnut selitellä minne olemme menossa, eikä selvittää se maksaa.

Joka kerta matka maksoi 40 santiimia. Vertailun vuoksi todettakoon, että vanhassa kaupungissa tuoppi olutta maksoi 2,5 latia. Taas kerran olimme siis paikassa, missä julkisilla kulkeminen oli naurettavan halpaa! Jos pääkaupunkiseudun lippujen hinnat ovat keskitasoa Euroopassa - kuten meillä väitetään - niin missäköhän julkisilla kulkeminen on kalliimpaa?

Meillä on kaupunginhallituksessa pöydällä lausunto YTV:lle tulevaisuuden taksa- ja lippujärjestelmästä. Olen kannattanut ajatusta siirtyä tasataksaan, koska se lisäisi eniten joukkoliikenteen käyttäjiä. Sen pitäisikin olla päätavoitteemme, kun ajatellaan ilmasto- ja ympäristöasioita. Samalla pitää myös laajentaa edelleen raideliikennettä (varsinkin kaupunkirata Espoon keskukseen ja raide Histan kautta Lohjalle).

Riikan vanha kaupuki oli rakennettu tiiviisti, kuten monet muutkin vastaavan ikäiset kaupungit. Erilaiset ja eri-ikäiset talot olivat kiinni toisissaan ja katukuvasta muodostui mielenkiintoinen ja moni-ilmeinen. Menetin suuntavaistoni joka kerta kulkiessani ja kaipasin äärettömästi kunnon ruutukaavaa. Kaupungin sielu olivat kuitenkin ihanat puistot, jotka eivät vielä olleet heränneet loistoonsa. Olimme taas kerran liian aikaisin liikkeellä.

Kaupunkien laitamille sijoittuvat ostosparatiisit ovat rantautuneet meille maailmalta ja niitä on nykyään kaikkialla - myös Riikassa. Kävimme yhdessä sellaisessa mielenkiinnon vuoksi.

Pysähdyin taas kerran miettimään onko kehitys estettävissä vai mitä sille pitäisi tehdä? Käymme itsekin ostoksilla sellaisissa. Vaateostoksilla käymme lähes aina Sellossa, minne meiltä pääsee junalla 15 minuutissa. Ostokset on helppo tehdä, kun kaikki on saman katon alla, eikä tarvitse pelätä lasten joutumista autojen alle.

Näissä paratiiseissa on siis puolensa, mutta ne vaikuttavat lähikauppoihin, jotka taas ovat arjen sujuvuuden kannalta tärkeitä. Jos niiden lisääntymistä ei voi estää niin ainakin ostoparatiisien sijoittumista pitää ohjata vahvasti.