tiistaina, syyskuuta 13, 2011

Kilpailukyvyllä on hintansa

Jokainen meistä tuntee niitä ihmisiä, joiden mielestä lasi on lähes tyhjä, kun se on puolillaan tai niitä, jotka näkevät taivaanrannassa tulevan sateen, kun aurinko hellii meitä kauneimmillaan. Näille ihmisille voi hymähdellä, mutta toisinaan asioiden vieminen eteenpäin on liiankin raskasta. Pitää olla uskoa siihen, mitä tekee ja toivoa, jotta jaksaa rakentaa parempaa.

Tämä tuli mieleeni kun viime viikolla julkaistiin jälleen kerran jonkin kansainvälisen selvityksen (tutkimuksen) lista maailman kilpailukykyisimmistä maista. Suomen sijoitus oli parantunut ja taisimme olla vertailussa kolmansia. Upea saavutus eikö?

No, tokihan uutisiin oli taas haettu elinkeinoelämän edustaja maalaamaan synkkää tulevaa: vaikka tässäkin tutkimuksessa vielä parjäsimme niin kyllä se kohta ihan suruksi ja ongelmiksi muuttuu. Erityisen ikävänä seikkana tämä "asiantuntija" näki Suomen korkean veroasteen. Se koituu tuhoksemme, jos häntä uskomme.

Tuon tutkimuksen mukaan Suomen vahvuuksia ovat toimiva hallinto ja hyvä koulutusjärjestelmä. Uskottava ja toimiva hallinto tarkoittaa sitä, että niin yritykset kuin yksittäiset kansalaisetkin saavat asiansa käsittelyyn ja tasapuolisen kohtelun ilman, että prosessin aikana tarvitsisi voidella käsittelijöitä. Yritys saa asemakaavamuutokset tai rakennusluvan, jos edellytykset täyttyvät.

Koulutusjärjestelmämme on saanut viime vuosina paljon kiitosta. Hyvä ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia kaikille. Pienellä maalla ei ole varaa panostaa vain rikkaiden kouluttamiseen. Kilpailukyvyn kannalta on tärkeää myös, että yritykset voivat luottaa tulevan työvoiman osaamiseen. Koulutuksesta saatu todistus kertoo meillä suorituksista ja taidoista, ei varallisuudesta.

On siis tärkeää, että meillä maksetaan julkisellakin sektorilla sellaista palkkaa, että sillä elää. Vaikka korruptiovertailuissa Suomen päälle onkin heijastunut varjoa politiikan toimijoiden vuoksi niin virkamiehiin, poliisiin ja opettajiin tässä maassa voi luottaa.

Eikö tämä kerro siitä, että osaamme käyttää veroeuromme oikein? Ratkaisukeskeisesti ajatellen juuri näistä vahvuuksista pitäisi pitää kiinni ja rakentaa niiden pohjalta parempaa yhteiskuntaa. Jos se maksaa, se saa maksaa. On se sen arvoista.

Ei anneta elinkoinoelämän sahata omaa oksaansa lyhytnäkäisen ahneuden vallassa.



***