sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?

Osallistuin perustuloa käsittelevään seminaariin ja sen yhteydessä järjestettyyn paneeliin. sitä varten tutustuin hieman peruturvasta ja sen tasosta tehtyyn arviointiin. Se oli synkkää luettavaa varsinkin lapsiperheiden ja lasten näkökulmasta. Maassamme asuu 143 000 lasta, jotka kuuluvat pienituloisempaan kymmenykseen.

Lapsilisän reaaliarvo on laskenut 20-29 % vuodesta 1994 lapsilukumäärästä riippuen. Kotihoidon tuen taso taas on laskenut neljänneksen. Varsinkin yhden huoltajan lapsiperheiden tilanne on tukala. Maahamme on syntynyt myös työssäkäyvien köyhien luokka. Pienillä tuloilla ei elä osin myös siksi, että asuminen on kallista.

Espoossa joka kymmenes lapsi kuuluu pienituloisimpaan ryhmään. Lasten osalta köyhyys on pahimmillaan julmpempaa kuin aikuisten osalta, sillä lapset eivät pysty valitsemaan ryhmää, mihin he kuuluvat. Päiväkoti ja koululuokat tulevat annettuna ja erilaisuuden tunne korostuu, jos muilla lapsilla asiat ovat toisin: lelut, harrastukset, matkat, juhlat ovat lasten puheissa hyvin varhain.

En ole täysin vakuuttunut siitä onko perustulo tähän ratkaisu (mutta onko muita ehdotuksia?), mutta siitä olen vakuuttunut, että perusturvaa pitää korottaa ja selkeyttää. Sen pitäisi olla sellaisella tasolla, että se vapauttaisi ihmiset pysyvästa toimeentulotuen asiakkuudesta, jolloin toimeentulotuesta tulisi jälleen tilapäinen apu ja sosiaalityön väline. Se homma kuuluu maan hallitukselle ja eduskunnalle. Ja nyt päätetty sadan euron korotus ja toimeentulotuen nosto ovat hyvä askel oikeaan suuntaan. Sitä tietä pitää jatkaa.

Kunnan tehtävä on huolehtia palveluista. Siinäkin meillä Espoossa on tehtävää. Varsinkin heikommassa asemassa oleville lapsille oikeus hyviin ja kehittäviin palveluihin on tärkeää. Päivähoito ja koulu tukevat lasten kehitystä ja vanhemmuutta. Perheiden oikeus tietoon tulisi myös taata esim. pienten koululaisten iltapäivähoitoa voi saada maksutta, kun perheen taloustilanne on heikko. Valitettavasti siitä kerrotaan huonosti ja on iso riski, että köyhät lapsiperheet eivät edes hae iltapäivätoimintaan.

Tutkimusten mukaan 40 % toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Onko kyse tiedon vai voimavarojen puutteesta ja mitä sille voisi tehdä? Paraneeko tämä tilanne nyt, kun Espoon keskuksen aikuissosiaalityö on siirretty Leppävaaraan ja jokaisen uuden asiakkaan pitää siis matkustaa toiselle alueelle saadakseen apua.

Hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu myös innostava ja onnistumisen kokemuksia antava harrastus. Kunta voi tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, mutta tärkeää on myös huolehtia, että perheet saavat taloudellista tukea riittävästi, että se mahdollistaa köyhienkin perheiden lasten harrastusmahdollisuudet. Siitä pitäisi lautakunnan ja sen jaostojen pitää huolta.

Taloudellinen niukkuus on iso riski lapsille. Köyhyys kuormittaa aikuisia, se vie voimavaroja vanhemmuudesta ja vanhempien väsyminen, uupuminen ja masentuminen vaikuttaa vuorovaikutukseen. On tärkeää, että meillä on myös lapsilla ja vanhemmilla oikeus tukeen ajoissa, kun pulmia ilmenee. Perheneuvolat, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja lastensuojelun tukitoimet on laitettava kuntoon.

Espoossa onkin käynnistymässä LOP-hanke eli Lapsen oikeus palveluun- hanke ja siinä Lapsiköyhyyteen paneutuva työryhmä. Olen itse tuen työryhmän toinen koordinaattori. Työmme alkaa kokemustiedon keräämisestä ja sitä kautta etenee palveluiden kehittämiseen. Uskon, että paljon on tehtävää ja tulemme tuottamaan tärkeää tietoa.

Sekä perusturvajärjestelmää että palveluitamme yhdistää monimutkaisuus. Välillä tuntuu, että meillä pitäisi olla työssä ihmisiä, jotka kietäisivät asunnosta asuntoon tiedustelemassa onko asukkailla kysyttävää ja arvioimassa ovatko he saaneet heille kuuluvat etuudet ja palvelut. Jotain tällekin asialle pitäisi tehdä, mutta mitä?

Lapset ovat arvokkainta ja tärkeintä mitä meillä on. Siksi onkin syytä kysyä onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?


***

maanantaina, lokakuuta 17, 2011

Politiikan sillisalaattia

Syksy on alkanut vilkkaasti. Luottamustehtävissä on ollut paljon asioita, mutta uutta ajateltavaa olen saanut myös muissa ympyröissä. Siitä myöhemmin enemmän. Kaupunginhallitus ja konsernijaosto ovat siinä mielessä haastavia luottamustoimia, että niiden asialistoilla on todellakin kaikkea mahdollista.

Tänään konsernijaostossa oli esillä mm. yksityinen HYKS Oy, ilmaston hillintään keskittyvän kuntien yhteisen yrityksen perustaminen ja joukkoliikenneasiat. HYKS Oy on saanut paljon huomiota lehdissäkin ja suunnitelma sisältää paljon selvittämättömiä asioita.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä on erilaisia himmeleitä kuten kuntayhteistyössä yleensäkin. Meillä on HUS:n (erikoissairaanhoito) lisäksi, HSL (joukkoliikenne), HSY (mm. jäte- ja vesihuolto) ja monta pienempää toimijaa. Itse olen käsittänyt, että HSY:n tehtäviin nimenomaan kuuluu ympäristötiedon tuottaminen kuten aiemmin YTV:lle. Minulle ei ole mitenkään selvää, miksi me tarvitsisimme yhtiön hillitsemään ilmastonmuutosta! Haluavatko kunnat ryhtyä tekemään voittoa ilmastonmuutoksella?

Keskustelu kuntayhtymien kanssa on ajoittain vaikeaa ja niiden ohjaus on haastavaa. Tästä on osoituksena juuri nämä asiat: yksityis-HYKSistä ei ollut Espoolta kysytty mitään, mutta lausuimme silti. Joukkoliikenteestä olemme antaneet lausunnon HSL:lle, mutta viesti ei mennyt perille. Siksi jouduimme tänään uudelleen sanomaan, ettei linjoja saa karsia mielin määrin vaan nyt on aika käyttää espoon osalta kertynyttä ylijäämää joukkoliikenteen palveluiden ylläpitoon. Osakeyhtiön ohjaus on tätäkin hankalampaa.

Keskustelu näistä kaikista jatkuu. Ikävää vain on se, että järkevä tarkastelu tuntuu olevan lähes mahdotonta kuntauudistuksen varjojen vuoksi. Jokaista kannanottoa, näkemystä ja tekoa voidaan käyttää raskauttavana todisteena jostain jollekin missä tahansa tilanteessa.

En siis vastusta ilmastonmuutoksen hillintää enkä siitä tiedottamista. En myöskään vastusta kuntien yhteistyötä. Kannatan vain järjen käyttöä niiden ohella.

**