torstaina, marraskuuta 30, 2006

Voihan markkinat!

Fortum yllätti sitten vielä rankemmin tällä viikolla. Ensiksi maanantaina meille valtuutetuille maalattiin kuvaa sähkömarkkinoista, joiden perusteella hinnan korotus oli aivan välttämätön ja perusteltu. Itse asiassa meille kerrottiin, että käyrät ovat sillä mallilla, että ensi vuonnakin on korotuksia tiedossa.

Sitten seuraavana päivänä kaikki oli aivan toisin ja hinnankorotuksista luovuttiin! Mitä todella tapahtui voi vain arvailla. Itse arvelen, että raja se on isollakin pörssiyhtiöllä kuinka paljon se sietää negatiivista julkisuutta. Tässä mielessä valtuuston keskustelutilaisuus oli osaltaan luomassa painetta luopua hinnan alennuksista. Toisaalta kansalaisten vihoista Fortum pääsee vasta kun luopuu järjettömästä optio-ohjelmastaan.

Oma osuutensa Fortumin ratkaisussa oli myös sähkösopimusten vaihtajien määrällä. Sitä on kuitenkin vaikea sanoa, mikä sen vaikutus oli ja paljonkio heitä oli. Hesarin taannoisessa jutussahan kerrottiin, että sähkön vähittäismyynnillä ei ole kovin isoa merkitystä Fortumin liiketoiminnassa. Se tekee voittonsa sähkön tuotannosta.

Jotain mätää siis sähkömarkkinoissa on ja nyt ymmärrän niitä vielä vähemmän kuin aikaisemmin. Oliko Fortumin toiminta osoitus niiden toimivuudesta vai toimimattomuudesta?

Maanantaina saimme myös kuulla, ettei sähkönsiirtohinnoitteluun ole tulossa muutoksia ja että tässä suhteessa Fortum pitää kiinni herrasmiessopimuksesta. Kaupan ehdoissahan siitä ei mainintaa ollut. Lisäksi Suomenojan voimalaitoksen investointisuunnitelmat ovat jo pitkällä ja sen suuntaista tietoahan meillä oli jo silloin, kun osuuttamme myimme.

Se taas on minulta jäänyt huomaamatta, että kaukolämmön hinta on jo noussut useamman prosenttiyksikön verran.

***

Markkinoita olen tässä pähkäillyt muutoinkin. Olen pariin kertaan hehkuttanut täällä, kuinka olemme saamassa Tuomarilan aseman viereen kaupan. Tietoni perustui entisen "kyläpäällikkömme" kertomukseen. No, tänään sain tietää kaupan paikan: se on suunniteltu Peab Seconin kuuden nappulatalon takana kulkevan kevyen liikenteen väylän ja Kulovalkeantien kulmaan. Mutta mutta.. Kyseinen yhtiö neuvottelee edelleen kaupallisten toimijoiden kanssa eli vielä onkin ratkaisematta onko heillä rohkeutta avata liike! Onko aluella tarpeeksi ostovoimaa elättämään pieni kauppa?

Millä me valaisimme heille uskoa, että kauppa se on, joka kannattaa Tuomarilassakin?

***

Joulu on äärimmäisyyksiin kaupallistunut juhla. Silti siinä on nyt tunnelmaa enemmän kuin vuosiin kun on omia lapsia. Olen jopa hieman innoissani, eikä kaikkialla pursuava krääsä ahdista minua lainkaan. Olen jopa hieman hämmentynyt tuntemuksistani.

Tänä viikonloppuna teen lapsien kanssa pipareita (eka kerta!) ja joulupukillekin on tarkoitus kirjoittaa. Ensimmäisen kerran olen myös tehnyt lahjahankintoja, vaikka vielä ei ole edes joulukuu. Joulukortti-ideakin on jo valmis. Enää pitää vain kuvata.

Oi, olisipa jo joulu!

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Fortum, Emma ja pienet kaupat

Fortum yllätti sähkön kuluttajat ja erityisesti espoolaiset kuluneella viikolla. Jos lehtiä on uskominen, se ihan vaivihkaa oli maanantaina nettisivuillaan kertonut nostavansa espoolaisten sähkön hintaan 15 %. Muille korotus on pienempi, mutta tuntuva silti. Lehdistä olemme saaneet myös lukea, että isona johtajana se osoittaa suunnan, jota muut tulevat seuraamaan.

Ja niinhän se tietysti on, että sähkön hinta tulee nousemaan pitkällä tähtäimellä. Kummallista tällä kertaa on ajankohta sillä sähköpörssissä ei nyt ole ollut nousupaineita, kun pohjoismaissa on satanut paljon ja kun vettä riittää, riittää myös sähköä.

Meidän perheelle tuolla korotuksella ei ole vaikutusta, sillä olemme kilpailuttaneet omalta osaltamme sähkömme ja tehneet määräaikaisen sähkösopimuksen edullisemman tarjouksen tehneen kanssa. Tai oikeammin selvitimme asiaa nettilaskurin kautta.

Se on kuluttajan oikeus ja niin kannattaa tehdä. Ainakin kannattaa tehdä määräaikainen sähkösopimus, jota tulee tarkistettua säännöllisin väliajoin. Vaikka kuluttaja onkin pieni nappula sähkömarkkinoilla, on silti syytä olla valpas.

Valtuusto saa tästä asiasta lisää tietoa maanantaina, kun meillä on keskustelu- ja tiedotustilaisuus, missä on myös Fortumin edustaja paikalla. Toivottavasti saamme kuulla myös pysyykö Fortum lupauksissaan, joita se antoi sähkön siirtohinnoittelusta ja kaukolämmöstä. Niitä me kuluttajat emme voi kilpailuttaa ja siksi niiden hinnan kehitys on keskeinen kysymys. Onneksi niiden osalta on olemassa myös valvontaa, jottei kiskurihinnat olisi mahdollisia.

***
WEEGEE-talon avajaisista on jo jonkin aikaa ja Emmasta alkaa kuulua kummia. Myönnän, että olen kuulunut museohankkeen epäilijöiden joukkoon, enkä ole päässyt siitä vieläkään täysin eroon varsinkin kun avajaisviikonlopun kävijämäärä ei ollutkaan huimaava. Kehittyykö Emmasta merkittävä ja kansainvälisestikin tunnettu?

Hetkittäin tunnen sen suuntaisia värinöitä, että niin siinä vielä käy. Viikolla keskustelin erään selvästi taidealaa harrastavan valtion virkamiehen kanssa, joka kertoi, että hänellä on yhä useammin asiaa Tapiolaan. Emmasta hän oli helsinkiläisenä suorastaan kateellinen!

Tänään taas oli Hesarissa juttu, kuinka Halonen ja Putin olivat yllättäen käyneet WEEGEEssä ja aikaa oli kulunut huomattavasti suunniteltua kauemmin. Se on sittekin kova juttu!

***
Kokoomus on ollut liikkeellä yhtenä korvana ja samaan aikaan he ovat Eduskunnassa esittäneet, että kauppojen aukiolo pitäisi vapauttaa täysin. Voihan olla, että kansalaisetkin sitä haluavat. Riippuu vähän, miten asiaa kysytään. Jos samaan aikaan kerrotaan, kuinka pienet lähikaupat ovat yleistyneet juuri kaupan rajoitusten vuoksi, olisiko moni enää sen jälkeen valmis tätä esitystä kannattamaan?

Minä ainakin olen vakuuttunut, ettei kauppojen aukioloon tule puuttua. Myönnän toki, että on toisinana vaikea muistaa, milloin isot marketit ovat auki ja milloin ei. Helppoa sen sijaan on muistaa, että lähikauppa on lähes aina. Meidän perheelle, jossa on kaksi lasta, eikä autoa lähikauppa on ehdoton arkielämän sujuvuuden kannalta. Emmekä me ole ainoita.

Olen toisinaan kuullut epäilyjä, etteivät pienet kaupat oikeasti ole lisääntyneet, mutta ainakin meillä Espoossa näin on käynyt. Viimeisten vuosien aikana on ainakin Kalajärvelle ja Kiloon avattu pikkukauppa. Molemmat todella kaivattuja ja tarpeellisia! Ja meille Tuomarilaan sitä edelleen toiveikkaana odotellaan.

Tässä asiassa en halua jättää kaikkea kuluttajan varaan, vaan kannatan nykyisen kaltaista pienten suosimista.

keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Lommilan hypervirhe esillä jälleen

Tänään on kaupunkisuunnittelulautakunnan asialistalalla jälleen Lommilan kauppakaava. Sain tietää, että asiaa ollaan palauttamassa uudelleen valmisteltavaksi, koska alueen maanomistusolot ovat muuttuneet. Palautuksen ajatus on se, että myös Lommilaan tulee kaksi hypermarkettia yhden sijaan heti, eikä niin kuin aiemmissa suunnitelmissa oli, että marketit olisivat tulleet vaiheittain. Mikä on tämän muutoksen vaikutus kaupallisiin palveluihin Espoon keskuksessa? Tätä ei ole selvitetty, vaan aikaisemmat selvitykset ovat perustuneet yhden hyperin malliin.

Espoon keskuksen kaupalliset kaavat ovat nyt paremmassa vaiheessa kuin silloin, kun keskustelu Lommilasta alkoi ja pistin kapuloita aiheesta rattaisiin. Silti Espoontorin laajennus on vasta alullaan ja toisaalta alueen pienet kaupat, jotka ovat asuntojamme lähellä ovat hyvin tärkeitä meille asukkaille. Niiden asemaa en tahtoisi uhata. Pienet kaupat ovat erityisen tärkeitä lapsiperheiden ja ikäihmisten kannalta ja parantavat arjen toimivuutta.

Lommila on puhtaasti automarkethanke. Se perustuu siis täysin yksityisautoiluun ja maalaa kuvaa henkilöauto-Espoosta, eikä sitä millään muuksi voi selittää. Siinä se eroaa täysin Sellosta ja myös Omenasta. Se ei ole siitä syystä mielestäni tähän aikaa sopiva, enkä aio tästä näkemyksestäni tinkiä.

Lommila on yksi parhaimmista päkaupunkiseudun kauppapaikoista. Miksi se ei voisi toimia Retail Park -tyyppisen kaupan merkittävimpänä keskittymänä? Miksi kaupalliset toimijat eivät usko, että hanke houkuttelisi ilman päivittäistavarakauppaa, kun samaan aikaan jo nyt Ikea vetää hirmuisesti väkeä ja Suomenojan vastaava pieni keskittymä on jatkuvasti hyvin suosittu ainakin, jos parkkipaikalla olevian autojen määrää tarkkailee?

Retail Park -keskittymän lisäksi alueelle ovat mielestäni hyvin tervetulleita myös muunlaiset työpaikat. Nyt olisi mielestäni aika uskaltaa, eikä tyytyä tavanomaiseen ja helppoon. Pitäisi vaatia toimijoilta ja suunnittelijoilta rohkeutta!

Tässä kysymyksessä olemme mielestäni siis perimmäisten kysymysten äärellä ja toivoisin, että niitä myös pohdittaisiin ennen lopullisia päätöksiä. Kestävä kehitys kuuluu sekä sosiaalidemokraattien että kaupungin arvomaailmaan. Miten on käytännössä?

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Hyviä neuvottelu-uutisia talousarviosta: Lapsiperheille tulee kotipalvelua

Talousarvioneuvottelut ovat edenneen hyvässä hengessä ja nopeammassa aikataulussa kuin mitä oli suunniteltu. Niinpä meillä oli illan suussa neuvonpito, jossa arvioimme ovatko muutokset sellaisia, että budjettisopuun voisimme yhtyä. Ja olihan ne sellaisia!

Moni asia on edennyt ja parantunut. Kaikkia muutoksia emme saaneet läpi, mutta niihin on mahdollista palata tulevina vuosina. Päiväkotipuolella Ymmerstan päiväkotia ei kiirehditty, mutta Vanttila sen sijaan aikaistettiin, koska siellä on isompi tarve. Perheiden talon ajatusta pitää tehdä ensi vuonna tunnetuksi, jotta saamme sen etenemään aikataulussa. Sehän liittyy kaupungintalon ja virastotalojen suunnitelmiin, joita toki pohditaan ensi vuonnakin. Palataan siihen siis vuoden päästä.

Mutta sitten listaan siitä, mitä toteutuu:
- lapsiperheet saavat ensi vuonna kotipalvelua! Vaika työntekijämäärä onkin vaatimaton aluksi, on tämä hyvin tärkeä askel parempaan suuntaan, kun ajatellaan pienten lasten perheitä ja tilanteita, jossa apua tarvitaan.
- jatkossa vuokra-asuntoja rakennetaan keskimäärin 200 asuntoa vuodessa eli parannusta tähänkin saatiin, mutta ei ihan kaikkea.
- omatoimiseen rakentamiseen kaupunki luovuttaa tontteja 100 vuodessa, mikä sekin on enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta vähemmän kuin tavoittelimme. Uskon, että tässäkin alku on tärkein eli se, että nyt tonttitavoite on selkeä, eikä vain enää hymistelyä tyyliin "ois kiva, jos tontteja voitaisiin luovuttaa enemmän".

Muitakin perheiden kannalta hyviä muutoksia neuvotteluissa tuli: kotihoidon tuen kuntalisään tulee sisarkorotus, päivähoidon resurrseja parannetaan ja opetukseen satsataan (1% kasvu tuntiresursseihin ja oppimateriaaleihinkin lisää).

Myös vanhusten palvelutarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia parannetaan. He saavat ohjausta ja yli 70-vuotiaat ilmaisen kuntosalikortin. Puolarmetsän sairaalaa ei pureta, vaan alueelle rakentuu ikäihmisten monipuolinen palvelukeskus. Lisärakennuksen paikka päätetään ensi keväänä.

Liikuntapuolella satsataan uimahalleihin eli todella tavallisten kaduntallaajien kuntoiluun. Leppävaaran maauimala toteutuu viimein ja uimahalleja peruskorjataan. Espoon keskuksenkin lapset saavat pukukopit ja huoltotilat urheiluipuiston laitaan.

Lisäksi neuvottelijat pääsivät sopuun siitä, että lasten kulttuuritoimintaan, Pikku-Auroran peruskorjaukseen ja työväenopiston toimintaan varataan enemmän varoja kuin alkuperäisessä esityksessä oli. Nuorisotoimikin saa kaksi uutta nuoriso-ohjaajaa.

Tässä kai suurin osa oli, kun ulkomuistista näitä kirjailen. Paperisen version saan tuloksesta saan myöhemmin.

Kyllä minusta tällaisen neuvottelutuloksen voi hyväksyä.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Tavoitteita ensi vuodelle

Kaupunginjohtaja on talousarvioesityksensä antanut ja toki täytyy tunnustaa, että se on aika lupaava. Henkilöstötarpeisiin on tulossa parannuksia ja investointisuunnitelma on mittava.

Viime viikonloppuna me demarit kokoonnuimme pohtimaan omia parannusesityksiämme ja muutoksiamme esitykseen. Maanantaina valtuusto antoi oman evästyksensä neuvottelijoille, jotka parhaillaan asiaa käsittelevät.

Vaikka lähtötilanne onkin hyvä, korjattavaakin on. Ja on esityksessä hämmästeltävääkin: en ole vielä saanut selvyyttä siihen, kuinka kaupunginjohtaja voi esittää enemmän varoja sosiaali- ja terveystoimeen kuin lautakunta ja samalla hän on poistanut joitain erittäin tärkeitä lautakunnan esityksiä. Jonnekin on siis tullut lisää, mutta ainakaan minä en vielä tiedä minne.

Itse olen erityisen tyytyväinen tavoitteisiimme, jotka liittyivät asumiseen, kotipalveluun ja Espoon keskukseen:

- Espossa tarvitaan erilaisia asuntoja erilaisille ihmisille erilaisiin elämäntilanteisiin, siksi asumisen tavoitteita pitää konkretisoida. Niinpä esitämme, että Espoo rakentaa ensi vuonna vähintään 300 vuokra-asuntoa, joista suurimman osan tulee olla pieniä, koska niistä on suurin pula. Ja samalla esitämme, että ensi vuonna kaupunki luovuttaa vähintään 150 tonttia omatoimirakentajille.

- Lapsiperheille pitää tarjota kotipalvelua, eikä vain palveluseteleitä. Olen itsekin tehnyt valtuustoaloitteen kotipalvelutoiminnan käynnistämisestä, koska olen nähnyt kuinka suuri tarve sille pienten lasten ja vammaisten lasten perheissä on. Vastaus valtuustoaloitteeseen oli surkea, sillä siinä puhuttiin lähestulkoon vain perhetyöstä, joka on aivan eri asia. Kotipalvelu on konkreettista auttamista, se on toisten puolesta tekemistä. Se on lasten hoitoa ja kodin siivousta tilanteissa, joissa vanhemmat eivät jostain syystä jaksa tai kykene hetkellisesti sitä itse tekemään. Syy voi olla sairastuminen tai muu perhettä kohdannut kriisi. Perhetyö taas on yhdessä tekemistä. Se on neuvontaa ja ohjausta sekä vanhemmuuden arviointia ja tukemista.

- Espoon keskuksen kannalta investointisuunnitelma kaipaa viilausta ja täydennystä. Ensinnäkin Ymmerstan päiväkoti pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian, eikä vasta vuonna 2011. Alueen päivähoitotilanne on selvästi vaikeutunut, kun alueelle on rakennettu lisää ja tänne on muuttanut päiväkoti-ikäisiä lapsia. Päiväkoti on asemakaavassa ja muutkin teknisen valmiudet sen aikaistamiselle on olemassa.

Perheiden talon ovien pitäisi aueta Terveystalo Samarian vieressä vuonna 2012, joten sen suunnnittelu pitäisi aloittaa viimeistään jo vuonna 2008. Taloon on tarkoitus koota perheitä ja lapsia palvelevia toimintoja, kuten perhenevola, lasten neuvola, lastensuojelu, velkaneuvonta.

Espoon keskuksen urheilupuistossa käy satoja tyttöjä ja poikia pelaamassa ja hyvä onkin pelata hienolla tekonurmella, mutta pissalla pitääkin sitten käydä pusikossa, kun kentän laidalta puuttuu pukukopit. Määräraha ei ole kovin suuri, mikä tähän tarvitaan ja toivon todella, että kukkaron nyörit sille heltyvät talousarvioneuvotteluissa.

Ja kun näiden lisäksi saamme Puolarmetsän sairaalan etenemään kaupungin omana tuotantona niin alkaisi talousarvio ensi vuodelle näyttää aikalailla paremmalta. Ensi viikon maanantaina meillä on neuvottelu, missä pohdimme näyttääkö neuvottelutulos sellaiselta, että sitä voisi ryhmälle suositella hyväksyttäväksi. Tällä välin annamme neuvottelijoille neuvottelurauhan.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Aikuiset mokaa, lapset väistyy

Keskiviikon Länsiväylässä oli erittäin harmillinen uutinen alueemme päivähoidon muutoksista. Kolme alueella sijainnutta ryhmäperhepäiväkotia on lopetettu ja kaikkiaan 36 lasta on siirretty muihin päiväkoteihin. Syynä oli näiden päiväkotien ympäristön rauhattomuus. Pieni joukko aikuisia ihmisiä on tämän häirinnän ja väkivallan uhkan takana ja he saavat alueelle jäädä, mutta lapset eivät. Se ei kyllä ihan mahdu minun järkeeni.

Keskustelin asiasta viikolla Keski-Espoo -seuran kokouksessa ja päädyimme, että otamme asian myös esiin kaupunginhallituksessa. Perjantaina itse laitoin asiasta sitten sähköpostilla kysymyksiä kh:n jäsenien tietoon ja virkamiehille vastattavaksi:

- Mitä ongelman ratkaisemiseksi on tehty (kaupunki / Espoonkruunu)? (Lehdestä saimme lukea, että ongelma on jatkunut jo pari vuotta, jonka aikana osa vanhemmista on ottanut lapsensa kokonaan pois päivähoidosta.)

- Miten vanhemmille ja lapsille voidaan perustella sitä, että heidän on väistyttävä, vaikka he eivät ole tehneet mitään väärää? Miten tämä tukee lapsilähtöistä linjaamme, jota muutoin yritämme toteuttaa?

- Mikä on alueen päivähoitotilanne kokonaisuudessaan jatkossa? Mihin lapset sijoitettiin, kun alueella on jo muutoinkin tukala paikkatilanne?

- Onko tämän vuoksi tarkoitus kiirehtiä päivähoitohankkeita alueella? Esim. Ymmerstan päiväkoti pitäisi muutoinkin toteuttaa nopeammassa aikataulussa. Haluaisin myös selvyyttä siitä, mihin on ajateltu sijoittaa lapset kun Tuomarilan ja Suvelan päiväkotien remontit toteutuvat - ei kai nämä lapset joudu yhä kauemmaksi, kun päivähoitopaikat vähenevät?

***
Keskustelu ei siis jää tähän, vaan odotan vastauksia. Lauantaina oli demarien talousarvioseminaari, jossa mietimme muutoesityksiä kaupunginjohtajan esitykseen. Haluamme aikaistaa Ymmerstan päiväkodin rakentamista varsinkin, kun sille on kaikki kaavalliset ja tekniset edellytykset olemassa jo nyt ja lisärakentamisen vuoksi tuon alueen päiväkotitilanne on vaikea. Kuulin myös, että asia on aikaisemmin ollut esillä sosiaali- ja terveyslautakunnassa, jossa demarit olivat jo kannattaneet aikaistamista, mutta enemmistö oli äänestyksessä ollut kokoomuksen johodolla toista mieltä. Vaikea ymmärtää miksi, mutta ainakin me olemme tässä johdonmukaisia ja toivottavasti viimeistään nyt saamme tukea myös muilta ryhmiltä.

Yksi päiväkoti ei tietenkään ratkaise valinnanmahdollisuuksien kapeutumisen ongelmaa. Kaikki eivät halua lapsiaan päiväkotiin, vaan muitakin kuten juuri näitä ryhmäperhepäiväkotipaikkoja tarvitaan. Pienet ryhmät ja pienimuotoinen hoito on hyvä ratkaisu varsinkin pienille lapsille. Nyt suljetuissa paikoissa oli ollut mahdollisuus myös iltahoitoon, joten lakkauttamispäätös on siksikin harmillinen. On mielenkiintoista kuulla, millaisia suunnitelmia tästä monipuolisuuden näkökulmasta päivähoitopalveluiden puolella on tehty. Vai onko niitä lainkaan?

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Jäikö jälkihuoltonuoret lastensuojelulain uudistuksessa jalkoihin?

Olen saanut hyvää palautetta eilisestä kirjoituksestani Demarissa, joka koski pääasiassa lastensuojelun jälkihuoltoa ja näiden nuorten tuen tarvetta. Toivon todella, että jälkihuollon ikärajaa voitaisiin nostaa, jotta aikuistuvia nuoria voitaisiin auttaa riittävällä tavalla.

Kuulin, että valmistelevalle työryhmälle oli tullut yllätyksenä kiire, jolla lopuksi lastensuojelulain kokonaisuudistus päätettiin viedä eduskuntaan. Osa asioista jäi ratkaisematta, kun ministeri Hyssälä halusi saada nimenomaan oman nimensä tämän lain alle. Laki tuo parannuksia, joten on toivottavaa, että se myös etenee, mutta ei eduskunta tässä hätiköidä saa.

Kirjoitin myös sosiaalityöntekijäpulasta, jonka vaikutukset konkretisoituvat minulle yhä paremmin. Kuka jatkossa tekee lastensuojelussa työt, kun uusi laki edellyttää, että vain kelpoisuusehdot täyttävät sosiaalityöntekijä voi olla vastuussa lastensuojelutarpeen selvityksestä ja huostaanottoprosessista?

Tässä vielä koko kirjoitus:

Jälkihuolto jäi muiden muutoksien jalkoihin lastensuojelulain uudistuksessa

Olen ilahtuneena seurannut Demarissa käynnistynyttä keskustelua lastensuojelulain uudistamisesta. Sirpa Taskisen vastaus (31.10.2006) Kimmo Käärmelahden kritiikkiin (25.10.2006) toi olennaiset asiat esiin uuden lain parannusesityksistä. Haluan osaltani jatkaa tätä keskustelua.

Itseäni huolettaa uuden lain kohdalla kaksi seikkaan. Ensimmäinen on se, kuka lastensuojelusta vastaa, kun uusi laki on tullut voimaan? Kelpoisuuslaki ja nyt tuleva lastensuojelulaki yhdessä kirkastavat hyvin sen, että vastuu lastensuojeluperheiden asioista on yliopistotasoisen koulutuksen saaneilla sosiaalityöntekijöillä. Tämä on hyvä ja perusteltu linjaus, mutta päästäksemme tavoitteeseen on jo kiire tehdä toimenpiteitä, jotta saisimme alalle paljon lisää koulutettuja tekijöitä.

Uusi laki korostaa lastensuojeluasiakkuuden alkuvaiheessa tapahtuvaa kokonaisvaltaista arviota lastensuojelun tarpeesta. Tässä työssä tulee vastuussa olemaan pätevä sosiaalityöntekijä. Myös vaikeampien asiakastilanteiden ratkaisuista voi olla vastuussa vain tämä koulutettu sosiaalityöntekijä. Ollakseen vastuussa asiakasprosessista, on työntekijöiden asiakasmäärien oltava kohtuullinen, mikä ei tällä hetkellä toteudu.

Jos alalle ei saada lisää päteviä sosiaalityöntekijöitä, saattavat loputkin uupua tämän vastuun ja työn alle. Työn houkuttelevuuden lisäämisen (mm. palkan korottaminen) lisäksi alalla pitkään toimineille jonkin muun tutkinnon suorittaneille on mitä pikimmiten tarjottava räätälöityä kelpoisuuskoulutusta, sillä muuten me emme selviä. Ja lisäksi viimeistään nyt on yliopistojen aloituspaikkoja lisättävä.

Toinen seikka, josta uudessa laissa olen pahoillani on se, ettei jälkihuoltoaikaa ole esitetty muutettavaksi. Lakiesitys lähtee siitä, että huostaan otetuilla nuorilla on edelleen jälkihuolto-oikeus 21 ikävuoteen saakka. Valitettavasti käytännön työssä olen huomannut, ettei kolme vuotta useinkaan riitä.

Jälkihuolto on oikeus ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorella on mahdollisuus saada täytettyään 18-vuotta tukea itsenäistymiseensä. Yksi tärkeimmistä tuen muodoista on henkilökohtaisen jälkihuoltotyöntekijän ohjaus ja neuvonta. Työntekijä voi tavata nuorta jopa kerran viikossa, jolloin nuori saa tukea erilaisissa käytännön asioiden hoidossa, mahdollisuuden keskustella asioistaan ja ohjausta tarpeellisten palveluiden piiriin. Jälkihuoltonuorta tuetaan myös asunnon hankkimisessa, opiskelussa, harrastuksissa ja hänellä voi olla myös tukihenkilö.

Jälkihuollon perusajatus on, että erilaisin tukikeinoin nuorta saatetaan aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään. Viime vuosina huostaan otettujen nuorten tilanteet ovat olleet aikaisempaa vaikeampia, jolloin tuen tarve on suuri vielä siinäkin vaiheessa kun täysi-ikäisyys koittaa. Vaikeiden asioiden käsitteleminen vie aikaa ja esim. erilaisissa terapioissa olevien nuorten tilanne saattaa vaikeutua. kun hoidossa päästään käsittelemään kipeitä asioita, vaikka hoito onkin kestänyt jo jonkin aikaa. Näissä tilanteissa pitäisi nuorella aikuisella olla oikeus tiiviiseenkin tukeen.

Lastensuojelulain taustaselvityksissä oli ehdotus, että jälkihoito-oikeus pitäisi pidentää 24-ikävuoteen saakka. Tämä oli minusta erittäin perusteltu esitys. Sehän ei tarkoita sitä, että kaikkia nuoria olisi autettava näin pitkään, vaan se tarkoittaisi sitä, että apua tarvitsevilla nuorilla olisi oikeus saada lastensuojelusta tukea tuohon ikään saakka. Jälkihuoltosuunnitelmaa ja tuen tarvetta arvioidaan puolen vuoden välein, jolloin voidaan myös sopia tukitoimien päättymisestä.

Lastensuojelulapsien lapsuus on aina poikkeuksellisen vaikea. On vaikea ymmärtää, miksi juuri näiden nuorten pitäisi aikuistua ja pystyä elämään itsellistä elämää paljon aikaisemminkin kuin suomalaiset nuoret keskimäärin. Lastensuojelunuorilla on harvoin laajaa sosiaalista verkostoa tukenaan. Eikä heillä yleensä ole vanhempien jääkaappiakaan, josta voi käydä syömässä vatsansa täyteen silloin tällöin niin kuin moni nuori tekee vielä 25-vuotiaanakin. Omilleen muuttamisen jälkeen ei ole paikkaa, minne palata, jos siivet eivät kannakaan.

Jälkihuolto-oikeuden pidentämisajatuksesta luovuttiin, koska se maksaisi liikaa. Minä taas kysyn, kumpi maksaa enemmän: se, että nämä nuoret jäävät vaille tukea liian aikaisin, vai pidennetty jälkihuolto-oikeus? Inhimillisesti ja taloudellisesti katsoen lastensuojelulakiesitys ei ole perusteltu tältä osin ja kaipaa vielä eduskunnan hiomista.