Toimittaja työssä

Olen ollut tämän viikon vapaalla. Ei tämä ihan lomalta ole tuntunut, mutta olenpahan kuitenkin ollut kotona ja viettänyt aikaa lasten kanssa. Muutakin on sitten siinä ohessa tapahtunut.

Eroratkaisuni johdosta meillä kävi torstaina Länsiväylän kuvaaja ja toimittaja tekemässä haastattelun. Juttu oli sunnuntain lehdessä.

Perjantaina kävimme Väinön kummitädin luona puoluetoimistolla, missä hän on töissä. Vierailun syy oli murheellinen, sillä veimme hänelle suruadressin toimitettavaksi muistotilaisuuteen. Lapsille emme ole siitä puhuneet onhan pienen tytön poismeno ollut meille aikuisillekin vaikea käsittää ja hyvin koskettava tapahtuma.

Lapsille nämä vierailut ovat kuitenkin olleet mieluisia. Niistä innostuneena Väinö onkin istunut jo monta päivää pöydän ääressä leikkimässä toimittajaa toimistolla. Kirjoituksia äidistä, isästä ja Elsasta on syntynyt solkenaan. Osa kirjaimista on niin hienoja, että kyllä siinä vanhempien sydän ylpeydestä pakahtuu! Poika tuntee hurjan hyvin kirjaimet ja numerot.

Jollain tavoin lapsetkin ovat tainneet aistia sen, mitä olen ajatellut ja tehnyt. En ole näet koskaan aiemmin kuullut olevani Väinön suosikki, parasta mitä kotona on ja ihana äiti. Voisiko ihanampaa olla?

Paluu arkeen koittaa kuitenkin huomenna. Harmittaa, sillä tuleva viikko on kovin kiireinen kaikesta huolimatta. Pari kokousta vielä menisi, mutta kyllä sydämeeni sattuu se, että olen loppuviikon työmatkalla. Reissu on varmasti mukava ja työyhteisöllemme tarpeellinen, vaikka ikävä kotiin tuleekin.

Tämän viikon jälkeen tilanne näyttäisi jo paranevan. Muutaman kalenteriin merkatun kokouksen olen voinut raksia yli ja aikaisempaa vähemmän sinne on lisää tulossa. Aikataulu helpottuu ja samalla asiat muuttuvat raskaammiksi. Taitelua tämä siis jatkossakin tulee ajan kanssa olemaan.

***

Puolueen kannatus on laskenut 20 %:n tuntumaan. En muista koskaan nähneeni niin huonoa tulosta. Osaksi se varmasti johtuu raskaasta tappiosta: kuka nyt häviäjiä kannattaisi varsinkaan kun hallitusohjelmassa ei ole mitään todella huolestuttavaa.

Tuo tulos kertoo myös sen, ettei toinen toisiaan arvostelemalla tai uhkakuvia maalaamalla kannatusta saa. Ehkä myös puheenjohtajan uskottavuudesta olisi syytä keskustella? Olen vuosia toivonut turhaan, että Filatovin Tarja uskaltaisi lähteä ehdolle puheenjohtajaksi. Nyt alkaa tuntua, että hänenkin aikansa on jo ohi. Uskon, että Huovisen Susannassa olisi sellaista iloa ja osaamista, jota me tarvitsisimme päästäksemme tästä suosta ylös.