Helsingin Sanomissa on käyty keskustelua äänestysikärajan laskemisesta. Puolustajat ovat perustelleet muutosta silläkin, että näin nuoret kiinnostuisivat politiikasta ja päätöksenteosta. Saisimme varmemmin uusia päätöksentekijöitä, mikä voikin pitää paikkansa. Aiemmin saatava äänioikeus voisi herättää kiinnostusta ehdokkuuteen.Kysymys äänioikeudesta on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Periaatteellisella tasolla meillä on hyvä tahto kasvattaa lapsistamme ja nuoristamme aktiivisia kansalaisia. Nuorisolaki edellyttää lasten ja nuorten ottamista mukaan suunnitteluun. Perusopetuslain mukaan kouluihin tulee perustaa oppilaskuntia tai oppilaiden on muutoin voitava vaikuttaa koulun asioihin.
Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka ohjaa kaupunkisuunnittelua, edellyttää osallisten mukaan ottamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osallisuutta ei ole sidottu äänestysikärajaan, mutta valitettavan harvoin valmistelijat ottavat lasten mielipiteitä huomioon.
Näin on vaikka tulevien sukupolvien asuinympäristöjä suunnittelemmekin. Liian monessa kunnassa on ajateltu, että nuorten kuulemiseksi riittää nuorisovaltuuston perustaminen. Näin ei kuitenkaan lainsäätäjät ole ajatelleet. Lasten äänen tulisi aikaisempaa vahvemmin kuulua palveluiden suunnittelussa.
Kyse on toimintakulttuurista ja siitä, kuinka lasten mielipiteitä kysytään ja miten ne päätöksenteossa huomioidaan. Jo päiväkodissa on mahdollista antaa lasten esitysten näkyä mm. viikko-ohjelmien suunnittelussa tai leikkipaikkojen kehittämisessä.
On selvää, ettei halu vaikuttaa synny siitä, että ihminen täyttää 16- tai 18- vuotta vaan konkreettisen toiminnan kautta pikkulapsuudesta alkaen. Pienistä kokemuksista lapselle kasvaa vahva itsetunto ja usko omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin, joka näkyy koko elämän ajan haluna ottaa asioista selvää, vaikuttaa ja myös äänestää.
Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Espoo
Kirjoitus on julkaistu HS:n yleisönosastossa 5.5.2008
Kuvassa poikamme näkemys maapallosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti