Katoavaista on aika

Kuinka sanomattoman ihanalta tuntuukaan istua oman terassin rappusilla ja ihailla kevään ensimmäisiä kukkasia! Pienessä puutarhassamme nousi kukkimaan upeita punaisia tulppaaneita samaan aikaan, kun sireenipensaisiin puhkesi kirkaan vihreät lehdet. Se oli näky, joka tuntui hyvältä illalla pitkän päivän jälkeen ja aikaisin aamuauringossa. - Todellisia onnenhetkiä!

On toukokuun loppu ja minusta tuntuu, että aivan äsken oli vappuaatto. Olin silloin salilla ja sovin uudesta kuntosaliohjelmasta, jota olen noudattanut vaihtelevasti. Epäsäännöllisyys liikunnassa on siis jatkunut, mutta jo parin viikon säännöllisempi harjoittelu on saanut olon paremmaksi. Se kannattaa.

Luottamustehtävissä ei ole ollut tekemisen puutetta. Osa kokouksista on valitettavasti jäänyt väliin perhesyiden vuoksi. Lapset olivat viikon sairaslomalla ja sairastupaa pidellessä jäi jopa metrovaltuusto väliin. Olisin äänestänyt metron puolesta, joten hyvä päätös siellä saatiin aikaiseksi ilman minuakin, eikä minulla ole siihen lisättävää.

Kuun vaihteessa on kaupunginhallituksen kokouksiakin viikottain ja viereisessä kuvassa pino kireitä, jotka posti toi, jotta lukisin ja perehtyisin asioihin. Kyllä tämä paikallinen politiikkakin oikeasta työstä käy, vaikka sitä vapaalla hoidetaankin.

Olen ottanut tavakseni arvioida joka kuun lopussa, kuinka vuoden alussa antamani lupaukset ovat toteutuneet ja sitä tässä taas teen. Olen liikkunut, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Puutarhatöistä ja pihan laittamisesta olen saanut hyvää mieltä.

Entäs sitten se kulttuuri? Upeita elämäksiä tässä kuussa ovat tarjonneet omat lapset. Kuun alussa järjestimme taidenäyttelyn poikamme Väinön 1-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi. Toukokuun alussa tuli tasan vuosi siitä, kun hän innostui piirtämisestä. Kuun lopulla taas oli päiväkodin kevätjuhla ja lapsemme esittivät ihanalla tavalla metrolla mummolaan laulun meille vanhemmille. Erinomaisen sopiva laulu juuri nyt, eikö? Suvivirsi sai jälleen silmäkulmat kostumaan.

Paavo Lipposen kirja teki myös suuren vaikutuksen. Lähes kaikki kirjasta kirjoitetut arvioit kohtelivat teosta todella väärin. Kyse ei ole mistään listasta ihmisiä, vaan pohdinnasta, mitä intellektualismi oikein on, mitä sivistys on. Ei hän mielestäni edes tyrmää Tuomiojaa kovin pahasti - puhumattakaan, että edellyttäisi esiin nostamiensa ihmisten olevan poliittisesti samaa mieltä kanssaan.

Suurimman vaikutuksen minuun teki näkemys siitä, mitä jokaisen meidän tulisi kirjoittajan mielestä ymmärtää omasta historiastamme. Reilun 200 sivun kirjassa hän erittäin taitavasti nostaa avaintapahtumia kansakuntamme menneestä esiin muodostaen siitä kokonaiskuvan, joka auttaa ymmärtämään tätä päivää ja katsomaan tulevaan. Sellaiseen pystyy vain harva.

Toivon todella, että jokainen joka haluaa vielä arvostella kirjaa lukee sen ensiksi. Vaikka minuun kirja teki vaikutuksen, en pitäisi huonona myöskään sitä, että kirjoittajan haasteeseen vastattaisiin viisailla vastakirjoituksilla. Sellaista keskustelua meillä on aivan liian vähän.

Valitettavasti kiire ei vielä hellitä. Kokouksia ja menoja on juhannusviikolle asti. Yksi merkittävimmistä on kuitenkin ensi viikolla, kun päätämme uuden SDP:n tulevaisuudesta ja valitsemme puolueellemme uuden johdon. Tilanne on arvoituksellinen ja täynnä mahdollisuuksia. Nyt jännittää ihan oikeasti

Espoon luovuttava päivähoitomaksujen korotuksista

Jokaisella päättäjällä on aiheita, joihin toimissaan paneutuu eniten. Minulle sellaisia ovat lasten ja nuorten hyvinvointi sekä lapsiperheiden arjen sujuvuus ja turvallisuus. Perheiden arkeen liittyy olennaisesti myös asumisasiat, joissa olen ollut aktiivinen. Tänään kaupunginhallituksen listalla oli useita kohtia, joissa oli mielestäni syytä puuttua.

Esitin, että kaupunginhallitus käyttäisi otto-oikeuttaan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökseen, joka koski päivähoitomaksuja. Esitin, että asia valmisteltaisiin uudelleen ja tuotaisiin kaupunginhallituksen päätettäväksi siten, ettei kenenkään kokopäivähoidosta perittävä maksu nouse.

Maksujen korottamisesta pitäisi luopua, koska maksujen korotus kohdistuisi juuri niihin perheisiin, jotka muutoinkin ovat taloudellisesti tiukimmilla. Keskituloisten pikkulapsiperheiden taloudellinen tilanne on usein tukala, koska asuminen on niin kallista. Espoossa tavallinenkin perheasunto maksaa maltaita. Kun lapset on pieniä, on perheen asuntolainat suurimpia. Ei liene sattumaa, että pienten lasten perheiden isät tekevät eniten ylitöitä.

Erityisesti päiväkoti-ikäisten lasten perheiden kannalta viime aikainen kehitys huolettaa: asuminen ja eläminen on yhä kalliimpaa, kun lainamäärien lisäksi myös korkokulut ovat kohonneet ja sen lisäksi sähkölaskut nousseet, ruoka kallistunut ja nyt vielä maksujakin ollaan nostamassa.
- Espoossa näihin asioihin on vaikea vaikuttaa toisin kuin maan hallituksessa, joka olisi voinut sitoa myös lapsilisät indeksiin samalla kun se päätti maksuihin jatkuvat korotukset. Mutta maksuihin Espoossakin voisi vaikuttaa, uusi laki määrää niille vain katon.

Päivähoitomaksujen korotuksessa ei useinkaan ole kyse vain yhdestä lapsesta, eikä siis vain 33 eurosta kuukaudessa. Usein perheessä on samaan aikaan useampia päivähoitoikäisiä, joten maksujen korotukset vaikeuttavat todella perheiden taloudellista tilannetta.

Pahimmillaan maksujen noston myötä kynnys lähteä työelämään nousee, mikä olisi omiaan vaikeuttamaan työvoimapulasta kärsivän pääkaupunkiseudun elinkeinoelämää ja kaupunkien mahdollisuutta saada uusia työntekijöitä.

– Espoolla olisi varaa osoittaa lapsiystävällisyyttään myös konkreettisella tavalla luopumalla korotuksista, mutta enemmistö oli toista mieltä. Esitykseni kaatui äänin 4-10.

***

Tarkastuslautakunta oli omassa kertomuksessaan nostanut aiheesta esille huolen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilasta. Tarkastulautakunta toteaa:

"Mielenterveyspalveluiden määrä ei vastaa tarvetta.

Espoossa ei nuorisopsykiatrian poliklinikan vastaanotolle pääse edes kuudessa kuukaudessa, vaikka hoitotakuu edellyttää enintään kolmen kuukauden määräaikaa.

Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden ennaltaehkäiseminen ovat tärkeitä toimenpiteitä. Yläkoulujen kouluterveydenhuoltoon tarvitaan koululääkäreiden lisäksi psykiatrisia sairaanhoitajia ja kliinisiä psykologeja.

Espooseen suunnitteilla olevan keskitetyn nuorisopoliklinikan toteuttamista on kiirehdittävä."

Esitinkin, että tarkastuslautakunnan esille nostamiin lasten ja nuorten hoitoonpääsy ongelmiin puututaan ja selvitetään tarkemmin erilaisia ratkaisuvaihtohtoja. Nuorisopoliklinikan suunnitelma tulee tehdä nopeasti ja huomioida tulevan vuoden talousarviossa. Kaupunginhallitus tulee seuraamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden hoitotakuun toteutumista.

Olin tyytyväinen, kun lisäys hyväksyttiin yksimielisesti ja asia koettiin tärkeäksi. Lasten ja nuorten vaikeuksiin puuttuminen varhain on todella tärkeää työtä tulevaisuuden eteen.

***

Listalla oli myös valtuustoaloite koulujen syysloman pidentämiseksi. Esitin, että asia palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi siten, että lautakunnissa ryhdytään valmistelemaan muutosta, jotta lukuvuodesta 2009-2010 alkaen kouluissa olisi viikon mittainen syysloma. Valmistelun aikana olisi ollut syytä neuvotella asiasta pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ja tehdä kouluikäisten lasten perheille kysely.

Kyse olisi ollut vain kolmen lomapäivän sijainnista lukuvuosisuunnitelmassa. Syksyn loman voisi järjestää lyhentämällä joulu- ja kesälomaa tai vain toista ja lisäämällä yhden lauantaiopetuspäivän. Jo nyt monet perheet pitävät tosiasiassa lomaa syksyllä, jolloin lapset ovat poissa opetuksesta.

Sekä syys- että kevätlukukausi ovat pitkiä ja lapset väsyvät. Syysloma antaisi lapsille mahdollisuuden levätä, mikä parhaimmillaan saattaisi rauhoittaa syyslukukauden loppua ja tukea oppimista. Valitettavasti vain puolet kaupunginhallituksesta tuki esitystäni ja asia etenee valtuuston käsiteltäväksi puheenjohtajan ratkaisevan äänen turvin siten, ettei mikään muutu.

Sellaista se on. Joitakin asioita sitä saa läpi ja toisia ei. Työ sen sijaan jatkuu.


Kuvassa poikamme piirtämä merirosvolaiva.

Virastokeskuksen tulevaisuus punnittavana

Espoon keskuksen virastokeskuksen ja kaupungintalon ideakilpailun ehdotukset ovat parhaillaan arvioitavana. Poikkeuksellisesti meillä kaikilla on mahdollisuus tuomariston kanssa samaan aikaan vertailla kilpailuun tulleita ehdotuksia ja käydä niistä keskustelua. Tämän ohessa kilpailun tuomaristo työskentelee ja etsii parhaita ehdotuksia, joiden tekijät kutsutaan jatkoon.

Ideakilpailuun saapui yli 60 erilaista ehdotusta, jotka ovat nähtävillä Espoon kaupungin ja keskuksen kehittämisfoorumin sivuilla. Sivuilla on mahdollisuus käydä myös keskustelua ja vaikuttaa. Päätös kaupungintalon tulevaisuudesta ja muista jatkotoimista tehdään valtuuston 550-vuotisjuhlaistunnossa elokuun lopulla.

Ratkaisua etsitään nyt moneen erilaiseen kysymykseen, joista on syytä pohtia mahdollisimman laajasti. Tärkeää on myös muistaa, että työskentelyn tavoitteena on samaan aikaan sekä uudistaa koko kaupungin yhteistä paraatipaikkaa että luoda viihtyisää elinympäristöä asukkaille.

Kuinka paljon virastokeskusta pitää uudistaa tai säilyttää? Kilpailuun osallistuneista osa pyrkii säilyttämään jo olemassa olevaa ehdottaen hienovaraista lisärakentamista alueelle, osa ehdotuksista taas muuttaisi keskuksen täysin. Ehdotuksissa on ideoitu myös erilaisia huomiota herättäviä rakennuksia. Ajatuksia on munanmuotoisesta rakennuksesta erilaisiin tornitaloihin.

Mitä historiallisen kerrostuneisuuden arvostaminen tarkoittaa käytännössä? Suurin osa kilpailijoista purkaisi kaupungintalon ja muitakin virastorakennuksia. Monessa ehdotuksessa on kuitenkin korostettu viheryhteyttä asemalta Tuomiokirkolle ja Espoonjoelle, jolloin kulttuurihistoriallisesti arvokas alue nousisi paremmin esille. Tulevaisuuden kerroksia syntyisi sitten uudisrakentamisesta.

Mistä syntyy viihtyisä kaupunkitila, joka houkuttelee kulkemaan, oleilemaan ja asumaan? Tarvitaanko kiinnostavan kaupungin luomiseksi huomiorakennuksia, vai riittääkö sen että alueella kulkee mutkittelevia polkuja ja on erilaisia aukioita ja kenttiä? Millaisia toiminnan mahdollisuuksia alueella pitäisi olla? Näihin kysymyksiin on monissa ehdotuksissa etsitty ratkaisuja. Myös olemassa oleville kaduille on etsitty uusia linjauksia.

Espoolaisten yhteinen murheen aihe asemasilta oli perusteltua ottaa mukaan kilpailualueeseen, vaikka asemasillan kunnostaminen käynnistyykin tämän vuoden aikana, kun asemasilta siirtyy viimein kaupungin omistukseen. Parannustyö ei kuitenkaan estä myöhempää rakentamista radan päälle, jos toteuttamiskelpoinen esitys löytyy ideakilpailun suunnitelmista. Useita ideoita siitäkin on, vaikka uuden kaupungintalon paikka se tuskin on.

Ideakilpailun alue on varsin laaja, mikä edellyttää, että alueen uudistaminen toteutetaan vaiheittain. Kyse ei siis ole vain kaupungintalon tulevaisuuden ratkaisemisesta, vaan koko alueen pitkäjänteisestä kehittämisestä nyt valittavien suuntaviivojen mukaan vuoteen 2030 mennessä.

On Espoon keskuksen asukkaille kunnianosoitus, että kaupunki juhlaistunnossaan tulee ratkaisemaan, millainen aseman pohjoispuoli tulevaisuudessa on. Kilpailuesityksistä käytävään keskusteluun kannattaa osallistua nyt ennen kuin kilpailuraati ja valtuusto tekevät päätöksensä.


Kirjoitus on julkaistu hieman lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 18.5.2008.

Kuvissa kaupungintalo ja asemasilta, jonka kunnostaminen käynnistyy syksyllä.

Mallia jätehuoltoon

Espoon kaupunginvaltuusto vieraili loppuviikosta Tukholmassa. Kävimme tutustumassa paikalliseen kalliojätevedenpuhdistamoon ja jätteenpolttolaitokseen. Molemmat oli Ruotsiin rakennettu vuosia sitten ja onhan myös Suomessakin vastaavia rakennuksia. Pääkaupunkiseudulla ja Espoossa nuo hankkeet tulevat tänä vuonna ratkaistavaksi.

Jätevedenpuhdistamolla, missä vierailimme käy paljon muitakin vierailijoita. He ovat ottaneet vakavasti valistustehtävän, sillä ihmiset huuhtovat todella ihmeellisiä asioita vessan pöntöstä alas.

Vierailijoiden ja työntekiöiden iloksi maanalaisen pienen kaupungin ilmeeseen oli kiinnitetty huomioita. Paikoitellen kallioseinässä kulki kultajuovia ja toisaalla sininen viiva mutkitteli katossa tuomassa piristystä.

Kuljimme prosessin läpi. Vesi puhdistetaan useissa eri altaissa ja aivan alussa oli hieman havaittavissa pieniä hajuhaittoja. Lopussa puhtaan veden äärellä oli pieni mökki.

Hajusta voisi todeta sen, että jätevedenpuhdistamon pihalla saattoi havaita lievän tuoksahduksen hetkittäin. Naapurustoa se tuskin haittasi, sillä puhdistamon ympärillä oli kuulemma arvostettu asuinalue.

Jätteenpolttolaitoksen pihalla ei taas haissut lainkaan, mutta sisällä sitäkin enemmän siellä, missä jätteitä käsiteltiin. Ja lämmin tuli, kun kurkkasimme polttouuniin pienestä luukusta.

Minusta jätteiden hyödyntäminen energiana on järkevää toimintaa. Ruotsissa kotitalouksista menee kaatopaikalle jätettä ehkä muutama pussillinen vuodessa, kun meillä menee useampi pussillinen viikossa. Tähän on saatava muutos. Mielenkiintoista oli myös kuulla, kuinka juuri jätteenpolton "suurmaissa" hyödynnetään eniten jätteitä muutoinkin.

En usko, että polttamisen kannattajat millään tavoin haluavat kyseenalaistaa jätelain periaatteita eli sitä, että ensisijaisesti meidän tulee ehkäistä jätteen syntyä ja edistää jätteiden hyötykäyttöä. Jätteiden hyödyntämistä on syytä kehittää senkin vuoksi, että jätteenpoltosta noin viidennes jää tuhkana sijoitettavaksi. Jätteiden käsittely aiheuttaa siis aikamoisen rekkarallin, kun ensiksi jäte kuljetetaan laitokselle ja tuhka sitten taas eteenpäin.

Espoon osalta asiat ratkaistaan, kun aika on kypsä. Jätevedenpuhdistamon tulevaisuus ratkaistaan vuoden lopulla, kun YVA-prosessi on tehty. Jätteenpolttolaitosasia on YTV:n hallituksen listalla piakkoin. Asiaa käsitellään myös Espoossa - varsinkin siinä tapauksessa, jos tarjouskilpailun ja muiden selvitysten perusteella sopiva paikka polttolaitokselle näyttäisi olevan Espoossa. Silloin espoolaisten pitää päättää ryhdytäänkö kaavamuutokseen, joka mahdollistaisi hankkeen toteuttamisen.

Vaikuttamisen mahdollisuuksia lisättävä

Puolueisiin liitytään, koska halutaan vaikuttaa. Toisinaan kyse on pienistä oman alueen asuinalueen asioista, toisinaan halusta parantaa maailmaa. Moni liittyy SDP:n jäseneksi, kun arjen asiat alkavat kiinnostaa ja kuntapalveluiden merkitys omassa elämässä kasvaa. Jotta olisimme jatkossakin uskottava vaikuttamisen väylä ja vaihtoehto vaaleissa, tulee meidän kuunnella aidosti ihmisten tarpeita. Jäsenille on luotava keinoja vaikuttaa politiikkamme sisältöön.

Tästä näkökulmasta Tarja Filatovin esitys säännöllisistä jäsenäänestyksistä, joilla asetettaisiin kärkitavoitteet kuntien ja eduskuntaryhmän demaripäättäjien toiminnalle syksyisin on innostava.

Filatovin esitys korostaa asiasisältöjä. Nykymaailmassa henkilöillä on suuri merkitys politiikassa ja puolueen puheenjohtajan kautta moni muodostaa käsityksensä puolueestamme. Siksi kannatan jäsenäänestystä puheenjohtajasta ja uskon, että tulevaisuuden SDP:ssä se on mahdollista. Olen myös ollut sitä mieltä, että meidän tulee pohtia, kuinka jäsenäänestyksiä voitaisiin hyödyntää laajemminkin, siksi olenkin iloinen Tarja Filatovin aloitteesta.

Ehdotus edellyttäisi toimivan sähköisen äänestysjärjestelmän kehittämistä ja hyödyntämistä. Näin SDP:stä tulisi oikeasti sähköisen puoluemaailman kärkitoimija maassamme. Sähköinen järjestelmä mahdollistaisi myös jäsenäänestyksen muiden periaatteellisten ratkaisujen yhteydessä.

Jäsenäänestys talousarviotavoitteista edellyttää laajaa keskustelua. Itse näen, että puolueemme tarvitsee puheenjohtajan, joka on riittävän rohkea kannustaakseen jo puolueessa mukana olevia eri tavoin ajattelevia ihmisiä keskusteluun. Vuosittainen paikallinen ja valtakunnallinen jäsenäänestys pakottaisi meidät kaikki aktiivisempaan keskusteluun tavoitteistamme. Se ei voisi jäädä vain puheenjohtajan ja muutaman muun puoluejohtoon kuuluvien aloitteiden varaan.

Moniääninen ja avoin keskustelu sekä aidot vaikuttamisen väylät jokaiselle jäsenelle ovat juuri niitä asioita, joiden uskon vahvistavan SDP:n kannatusta ja kiinnostusta. Vain houkuttelemalla vahvasti uusia innokkaita toimijoita voimme selvitä.


Kirjoitus on julkaistu Demarissa 8.5.2008

Osallisuuteen kasvu alkaa lapsuudesta

Helsingin Sanomissa on käyty keskustelua äänestysikärajan laskemisesta. Puolustajat ovat perustelleet muutosta silläkin, että näin nuoret kiinnostuisivat politiikasta ja päätöksenteosta. Saisimme varmemmin uusia päätöksentekijöitä, mikä voikin pitää paikkansa. Aiemmin saatava äänioikeus voisi herättää kiinnostusta ehdokkuuteen.

Kysymys äänioikeudesta on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Periaatteellisella tasolla meillä on hyvä tahto kasvattaa lapsistamme ja nuoristamme aktiivisia kansalaisia. Nuorisolaki edellyttää lasten ja nuorten ottamista mukaan suunnitteluun. Perusopetuslain mukaan kouluihin tulee perustaa oppilaskuntia tai oppilaiden on muutoin voitava vaikuttaa koulun asioihin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka ohjaa kaupunkisuunnittelua, edellyttää osallisten mukaan ottamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osallisuutta ei ole sidottu äänestysikärajaan, mutta valitettavan harvoin valmistelijat ottavat lasten mielipiteitä huomioon.

Näin on vaikka tulevien sukupolvien asuinympäristöjä suunnittelemmekin. Liian monessa kunnassa on ajateltu, että nuorten kuulemiseksi riittää nuorisovaltuuston perustaminen. Näin ei kuitenkaan lainsäätäjät ole ajatelleet. Lasten äänen tulisi aikaisempaa vahvemmin kuulua palveluiden suunnittelussa.

Kyse on toimintakulttuurista ja siitä, kuinka lasten mielipiteitä kysytään ja miten ne päätöksenteossa huomioidaan. Jo päiväkodissa on mahdollista antaa lasten esitysten näkyä mm. viikko-ohjelmien suunnittelussa tai leikkipaikkojen kehittämisessä.

On selvää, ettei halu vaikuttaa synny siitä, että ihminen täyttää 16- tai 18- vuotta vaan konkreettisen toiminnan kautta pikkulapsuudesta alkaen. Pienistä kokemuksista lapselle kasvaa vahva itsetunto ja usko omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin, joka näkyy koko elämän ajan haluna ottaa asioista selvää, vaikuttaa ja myös äänestää.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Espoo

Kirjoitus on julkaistu HS:n yleisönosastossa 5.5.2008

Kuvassa poikamme näkemys maapallosta.