tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Myrskyää

Viikonloppuna puutarhaunelmani alkoivat muuttua viimein todeksi. Kävin useammassa kaupassa ostamassa taimia ja istutin ne pienelle nurmikkokaistaleelle, joka terassimme vieressä on. Nyt vain odottelemme, miten kasvu käynnistyy. Maanantaiyön myrkyinen sade teki varmaan hyvää taimille, sillä se kasteli ne kunnolla. Pistän kuvia, kun jaksan niitä napsia. Nyt vatsassa mylläävä tauti on vienyt hieman voimia ja intoa pois.

Suurempi myrsky näyttää nousseen hallituksen ensimmäisestä kunnollisesta linjauksesta eli päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. On ollut ilo lukea eri blogeissa hyviä perusteluita sille, miksi esitys on surkea. Esitys on syntynyt puhtaasti ideologisista syistä ja ennnustan, että hallitus lopulta vetää sen pois, koska se on huono ja koska se aiheuttaa lopulta hallituksenkin sisällä liikaa ristiriitoja.

Joka kerta kun päivähoito-oikeuden rajoittamista on esitetty olen itse ensimmäisenä nostanut esiin sen, että nämä rajoitukset edellyttävät aina poikkeuksia. Päivähoidossa on hienoa juuri se, että hoidossa on iso osa lapsista, jolloin erityistä tukea erilaisista syistä tarvitsevat lapset sekoittuvat joukkoon, eivätkä leimaudu. Päivähoito on osa normaalia lapsiperheiden elämää, eikä sen tarvetta tarvitse kellekään selitellä.

Kohta tarvittavien poikkeuksien kautta tulee riski leimautua ja riski, etteivät tukea tarvitsevat halua kuulua poikkeusten joukkoon, eivätkä siitä syystä hakeudu tarvitsemansa palvelun piiriin. Onko se lasten etu?

Opiskelijaperheet ovat myös aiheesta älähtäneet. Maahanmuuttajat sen sijaan ovat vaienneet, vaikka heidän lapsilleenhan ja koko perheen kotoutumisen kannalta päivähoito on erinomainen mahdollisuus. Ja vaikka kaikki maahanmuuttajat eivät pienituloisia olekaan niin osa on ja kyllä minä heille maksuttoman päivähoidon soisin.

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat valmistelemassa omia Paras-vastauksiaan valtiolle ja suurin haaste, joka näissä selvityksissä on noussut esille on maahanmuuttajien ja erityisesti vieraskielisten lasten määrän voimakas kasvu. Tulevina vuosina suurin osa koko pääkaupukiseudun kasvusta johtuu vieraskielisten ihmisten määrän kasvusta. Miten päivähoidon, koulun ja muiden palveluiden tuottamisessa siihen valmistaudutaan, on vaikea kysymys.

On hienoa, että näitä selvityksiä väestön kehityksestä ja palveluiden tarpeista on laitettu kunnat tekemään. Ainakin minä myönnän, että tämän maahanmuuttaja-asian kohdalla ovat silmäni todella avautuneet ja hyvä niin, sillä jos emme valmistaudu muutokseen kunnolla voi edessämme olla isoja ongelmia. Sitä en halua nähdä, vaan haluan nähdä pääkaupunkiseudun muuttuvan monikulttuurisemmaksi onnistuneesti ottaen oppia muualta.

***
Mielenkiintoisin myrsky on käynnissä kuitenkin täällä blogimaailmassa, missä on selvästi käynnistynyt SDP:n uuden puheenjohtajan etsintä. Vaihtoehdon etsintä näin avoimesti pohtien on erikoista, uuttakin ja johtaa toivottavasti myös tuloksiin. Siihen ei pelkät kirjoitukset riitä, vaan tarvitaan myös sopivaa taivuttelua ja yhteistyötä laajan kannatuksen eteen. Jonkun pitää tehdä se kova työ. Vuosi ei ole kovin pitkä aika tällaiseen tehtävään, mutta varmasti se riittää.

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Luopumisia - taas

Uuden vaalikauden alkaessa myös valtion erilaiset neuvottelukunnat kootaan uudelleen. Olen itse ollut kaksi ja puoli kautta Luonnonvarainneuvostossa ja sen jaostoissa. Pari kautta olen ollut sen metsäjaostossa, mikä on ollut todella mielenkiintoista.

Paljon on tullut pohdittua metsien suojelua ja erityisesti Etelä-Suomen metsien tilaa, metsäluonnon monimuotoisuutta, suurpetojen kantoja, kestävää metsätaloutta ja montaa muuta asiaa.

Ympäristöasiat olivat aikanaan yksi tärkeä asia, miksi aikoinaan lähdin mukaan politiikkaan. En valinnut puolueekseni silloin vielä orastavassa vaiheessa olevia vihreitä, vaan vaan SDP:n. Uskoin, että sitä kauttakin voi vaikuttaa, kuten on käynytkin.

Myöhemmin sain myös kuulla puolueemme kunniakkaasta toiminnasta ympäristöasioiden puolestaa. Meillä oli ensimmäisenä oma ympäristöohjelma ja ensimmäinen ympäristöministerikun oli demari.

Kokemusta puolueella suunnan näyttämisestä siis on ja on sitä rohkeuttakin ainakin joskus ollut. Toivottavasti oppositiokausi antaa nyt uutta potkua.

Puolueen sisällä on pikään toiminut oma ympäristöliike Villiruusu, joka kokoaa ympäri Suomen aktiivisia ympäristöihmisiä yhteen. Olen ollut jonkin aikaa sen puheenjohtaja ja Tampereella asuessani perustin sinne oman Villiruusun verson, joka kai nykyisin toimii aktiivisesti.

Innostukseni toi myös muita tehtäviä. Olen toiminut puolueen ympäristöjaoston sihteerinä ja tuossa Luonnonvarainneuvostossa. Viime aikoina en tosin ole pystynyt tuota tehtävää kunnolla hoitamaan, mikä on harmittanut ja hävettänyt. .

Aika ei vain riitä kaikkeen. Nyt on perhe, vakituinen työ ja haastavat luottamustehtävät omassa kunnassa. Oli siis tänään sanottava "ei", kun puolueesta soittelivat ja kysyivät kiinnostustani jatkamiseen neuvostossa.

Niin se elämä kulkee. Ja näin uudet innokkaat ja nuoremmat saavat uusia tehtäviä.

Tuntuu, että eräs vaihe on nyt täysin takana. Vaikka aikaa ympäristöasioille ei enää ole Villiruusussa, neuvostossa eikä Luonnonsuojeluliitossakaan (olen Espoon ympäristöyhdistyksenkin entinen aktiivi) niin paljon olen tietoa niistä tehtävistä saanut.

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Millainen auto Espoon keskus olisi?

Tekeillä on tutkimus Espoon keskuksen tärkeistä asioista ja kehittämiskohteista. Minullekin sen johdosta soitettiin ja kerrottiin, että kuulun luokkaan päättäjät haastateltavista.

Osa kysymyksistä oli aikalailla tavanomaisia, mutta hymy tuli huulille, kun minulta kysyttiin millainen auto Espoon keskus olisi. Ajattelin, että moni saattaisi pitää aluettamme Ladana yhdistäen sen samalla jollain tavoin puolalaisiin arkkitehteihin, jotka aikoinaan voittivat alueen arkkitehtikilpailun. Heistähän on tullut jo legenda, vaikka heidän ehdotustaan ei koskaan sellaisenaan toteutettu ja kaupungintalokin on ihan suomalaista käsialaa.

Minun valintani on Toyota. Espoon keskus on minulle ollut koko ajan tavallisten ihmisten kylä ja ajattelen, että autona se olisi sellainen, joka on yksi yleisimmistä. Espoossa se on tavallaan omalaatuistakin.

Samalla tulin jälleen miettineeksi niitä mahdollisuuksia, joiden porteilla olemme. Kulovalkean alueen nimesin uuden Espoon keskuksen ensimmäiseksi askeleeksi. Käytin tilaisuutta hyväkseni kertoakseni, etten edelleenkään näe järkevänä sitä, että Lommilaan rakennettaisiin päivittäistavarakauppaa. Se pitää keskittää Espoon aseman tuntumaan ja samalla edistää pienten lähikauppojen edellytyksiä. Adressissani muuten nimien määrä kasvaa edelleen!

Asemasillan ostamista pidän myös viisautena. Erilaisissa tilanteissa on myös herännyt ideoita mitä asemasillalle entisen ravintolan tilalle voisi tehdä, kun se siirtyy kaupungille. Saisipa toimialajohtaja Louko pian kaupat sovittua, että voisimme viimein nähdä muutoksia sillalla, josta monet meistä päivittäin kulkee.

Mielenkiintoista nähdä, millaisia tuloksia tuosta kyselystä saadaan.

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Loppu hyvin, kaikki hyvin (ehkä)

Demareiden valtuustoryhmä valitsi itselleen tänään uuden puheenjohtajan. Susanna Rahkonen sai tehtävään vahvan tuen, sillä hänet valittiin yksimielisesti. Olen todella tyytyväinen valintaan. Ja helpottunut.

Uskon, että Susannalla on itseäni paremmat voimavarat hoitaa tuota vaativaa tehtävää. Kokemus politiikasta valtakunnan tasolla ja toisaalta varsin tasainen luonne ovat hyviä avuja pärjätä ryhmämme johdossa.

Susanna oli miettinyt ratkaisuaan huolella. Siitä osoituksena hän käytti puheenvuoron, missä pohti tulevaisuuden haasteitamme. Asuntopolitiikka on keskeinen tekijä, joka yhdistää meitä demareita kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Meidän on löydettävä keinoja vaikuttaa asumisen hintaan. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Liian monelle koti on jo nyt niin kallis, ettei asuntoasioita todellakaan voi jättää pelkästään markkinoiden huolehdittavaksi.

Ehkä kaikki nyt sitten kääntyy parempaan. En tiedä, enkä ole varma. Sen kuitenkin tiedän, että olen jo laskenut kalenterista viikkoja, koska lasten kesäloma alkaa ja koska alkaa omani. Sitä meillä nyt odotetaan ja tarvitaan.

Tavoitteeni on hiljalleen rahoittaa myös mieltäni ryhmämme asioilta ja tämän aloitan sillä, että jätän sisäisen sähköisen keskustelumme seuraamisen vähemmälle. Puhumattakaan, että osallistuisin moiseen nokitteluun. Aikansa kutakin.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007

Äitienpäivä


Sain lapsilta aamulla kukkasia, jotka on päiväkodissa ajatuksella istutettu ja ruukut koristeltu. Jonkin verran niistä on meillä jo ennen äitienpäivää puhuttu. On pitänyt muistuttaa heitä, että eikös se ole salaisuus.



Merkitty

Äidillä on merkkivaatteet. Niissä on lasten sormenjäljet.
Eikä tarvitse olla salapoliisi löytääkseen johtolankoja
muualtakin.
Sormenjäljet ikkunassa. Joka ovenkahvassa. Ovenpielessä,
kaapinovissa, lelulaatikossa. Tämä on meidän reviiri.

- Tittamari Marttinen -

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Aika tehdä työtä, aika hoitaa luottamustehtäviä

Kaupunginhallituksessa on tänään listalla syksyn kokouksien aikataulu ja meille esitetään, että jatkossa kokoukset olisivat maanantaisin klo 15.30 alkaen. Itse pidän esitystä perhe-elämästä ja työelämästä vieraantuneena ja vastustan sitä.

Jos kokoukset muuttuisivat maanantaille ja esityslistat tulisivat edelleen perjantaina, tarkoittaisi se, että aikaisempaa enemmän viikonlopusta menisi papereiden lukuun, asioista viestittelyyn ja kokousten pitoon. Nykyisin olemme pitäneet omia valmistelukokouksiamme maanantaisin, mutta jatkossa ne olisi siis pidettävä sunnuntaisin. Yritä tässä nyt sitten saada lisää aikaa perheelle!

Myös kokousten aloitusajan aikaistaminen suututtaa. Tuo esitys tarkoittaa sitä, että jokainen kokous veisi osan työajasta, jonka ainakin minä haluaisin käyttää oman työni hoitamiseen. Välillä tuntuu, että se on joillekin vieras ajatus. Ihmellistä, että haluaan tehdä työtä joutuu puolustamaan, vaikka sen pitäisi olla meille kaikille aivan itsestään selvää, eikö?

Näitä esityksiä tulee säännöllisen väliajoin. Osa luottamustehtäviin osallistuvista on niin isolla pallilla istuvia, että he haluaisivat hoitaa luottamustehtävät työaikana. Se olisi tietysti kätevää, mutta ainakin minun tilanteessa vaikeaa, sillä ei niitä töitä sillä aikaa kukaan muukaan hoida. Olen itse omaan työhöni sitoutunut ja haluan hoitaa sen kunnolla, joten en halua olla mukana tekemässä päätöksiä, jotka selvästi sitä vaikeuttaisivat.

Haluan siis jatkossakin hoitaa työni hyvin, rauhoittaa viikonloput perheelle ja hoitaa luottamustehtävät niin, että niinäkin iltoina ehtisin ainakin nukuttamaan lapsia. Jos päivää pitää muuttaa, pitää kokousaineisto saada aiemmin ja kokoukset voisivat alkaa myöhemmin. Siitä voisi syntyä siedettävä ratkaisu tähän pulmaan.

Pitää myös muistaa, että näillä ratkaisuilla me joko luomme edellytyksiä tai esteitä ihmisten osallistumiselle. Kuka lähtee jatkossa ehdolle kaupunginhallitukseen, jos se edellyttää että kiinnostuksen ja tiedon lisäksi pitää olla myös työ, joka joustaa?

sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

Toimittaja työssä

Olen ollut tämän viikon vapaalla. Ei tämä ihan lomalta ole tuntunut, mutta olenpahan kuitenkin ollut kotona ja viettänyt aikaa lasten kanssa. Muutakin on sitten siinä ohessa tapahtunut.

Eroratkaisuni johdosta meillä kävi torstaina Länsiväylän kuvaaja ja toimittaja tekemässä haastattelun. Juttu oli sunnuntain lehdessä.

Perjantaina kävimme Väinön kummitädin luona puoluetoimistolla, missä hän on töissä. Vierailun syy oli murheellinen, sillä veimme hänelle suruadressin toimitettavaksi muistotilaisuuteen. Lapsille emme ole siitä puhuneet onhan pienen tytön poismeno ollut meille aikuisillekin vaikea käsittää ja hyvin koskettava tapahtuma.

Lapsille nämä vierailut ovat kuitenkin olleet mieluisia. Niistä innostuneena Väinö onkin istunut jo monta päivää pöydän ääressä leikkimässä toimittajaa toimistolla. Kirjoituksia äidistä, isästä ja Elsasta on syntynyt solkenaan. Osa kirjaimista on niin hienoja, että kyllä siinä vanhempien sydän ylpeydestä pakahtuu! Poika tuntee hurjan hyvin kirjaimet ja numerot.

Jollain tavoin lapsetkin ovat tainneet aistia sen, mitä olen ajatellut ja tehnyt. En ole näet koskaan aiemmin kuullut olevani Väinön suosikki, parasta mitä kotona on ja ihana äiti. Voisiko ihanampaa olla?

Paluu arkeen koittaa kuitenkin huomenna. Harmittaa, sillä tuleva viikko on kovin kiireinen kaikesta huolimatta. Pari kokousta vielä menisi, mutta kyllä sydämeeni sattuu se, että olen loppuviikon työmatkalla. Reissu on varmasti mukava ja työyhteisöllemme tarpeellinen, vaikka ikävä kotiin tuleekin.

Tämän viikon jälkeen tilanne näyttäisi jo paranevan. Muutaman kalenteriin merkatun kokouksen olen voinut raksia yli ja aikaisempaa vähemmän sinne on lisää tulossa. Aikataulu helpottuu ja samalla asiat muuttuvat raskaammiksi. Taitelua tämä siis jatkossakin tulee ajan kanssa olemaan.

***

Puolueen kannatus on laskenut 20 %:n tuntumaan. En muista koskaan nähneeni niin huonoa tulosta. Osaksi se varmasti johtuu raskaasta tappiosta: kuka nyt häviäjiä kannattaisi varsinkaan kun hallitusohjelmassa ei ole mitään todella huolestuttavaa.

Tuo tulos kertoo myös sen, ettei toinen toisiaan arvostelemalla tai uhkakuvia maalaamalla kannatusta saa. Ehkä myös puheenjohtajan uskottavuudesta olisi syytä keskustella? Olen vuosia toivonut turhaan, että Filatovin Tarja uskaltaisi lähteä ehdolle puheenjohtajaksi. Nyt alkaa tuntua, että hänenkin aikansa on jo ohi. Uskon, että Huovisen Susannassa olisi sellaista iloa ja osaamista, jota me tarvitsisimme päästäksemme tästä suosta ylös.

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Ero

Olen pahoillani, että joudun tämän viestin laittamaan, mutta se on välttämätöntä. Olen päättänyt jättää valtuustoryhmän puheenjohtajan tehtävät toukokuun alusta alkaen perhesyiden vuoksi.

Puheenjohtajan tehtävä on paljon muutakin kuin ryhmän vetämistä ja osallistumista neuvotteluihin. Se vaatii paljon ennakointia, suunnittelua, valmistelua, yhteydenpitoa ja organisointia. Joku aika minulle sanottiinkin, että jos minulla ei ole aikaa tehtävää hoitaa, on syytä erota. Ja totta onkin, ettei minulla ole riittävästi aikaa hoitaa kyseistä tehtävää kunnolla.

Olen kevään ajan miettinyt minulla olevien tehtävien jakamista. Ajattelin, että vaalien jälkeen olisi sopiva hetki tehdä ratkaisuja. Se vei kuitenkin enemmän aikaa kuin uskon, koska vaalitulos oli demareille niin karvas. Nyt olemme Espoossa päässeet sen yli ja löytäneet uuden yhteisen sävelen, joten on sopiva hetki tehdä omat johtopäätökset.

Aika on siis kypsä antaa vastuuta niille, jotka sitä voivat kantaa. Oma arvioni on, että ryhmässämme on ihmisiä, joilla on enemmän aikaa kuin minulla ja ryhmässämme on riittävästi innostuneita johtajia ilman minuakin. Annan näin heille lisää tilaa toimia.

Myönnän, että tarkoitukseni oli päätyä toisenlaiseen johtopäätökseen. Nyt tehty ratkaisu on kuitenkin lastemme takia parempi. Haluan antaa heille enemmän aikaa, enkä istua jatkossa niin usein erilaisissa valmistelevissa kokouksissa tai palavereissa. Kotona ollessani haluan olla heille läsnä, enkä keskustella jatkuvasti puhelimessa ryhmämme asioista.

Entä äänestäjät? Kerroin vaaleissa avoimesti olevani kahden pienen lapsen äiti ja uskon vakaasti, että minua äänestäneet ymmärtävät, etten pysty nyt kantamaan niin suurta vastuuta kuin mitä minulle on suotu. Pyrin hoitamaan tehtäväni pienemmässä roolissa vastuullisesti ja keskittymään olennaisiin asioihin. Sen pitää nyt riittää. Jos asetun ensi vaaleissa ehdolle, on äänestäjilläni silloin mahdollisuus antaa oma arvionsa työstäni.

Olen ollut poliittisessa järjestötoiminnassa mukana noin 20 vuotta. Se on vienyt paljon aikaa elämästäni. Tuskin on kuukautta, jolloin en olisi johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan osallistunut. Nyt kokouksia on useita viikossa. Perheen ja luottamustehtävien sekä siihen liittyvän velvollisuuden tunteen yhteensovittaminen on hyvin vaikeaa. Haluan hoitaa kunnolla ne tehtävät, jotka otan vastaan. Tammikuussa kun minua pyydettiin ryhmän puheenjohtajaksi myönnyin velvollisuudesta, vaikka olinkin muuta ajatellut. Se oli virhe, jonka korjaan nyt.

Politiikassa harvoin tulee toisia tilaisuuksia ja niin on varmasti minunkin kohdalla. Olen nyt ollut pienen hetken poliittisen urani huipulla, eikä sieltä kulje teitä kuin alaspäin. Ymmärrän, että tämä ratkaisu tulee vaikuttamaan myöhemmin mahdollisuuksiini ja niin varmaan pitääkin. Mutta samalla sisältäni kuuluu kysymys: mitä sitten? Minulla ei ole sellaista kunnianhimoa, että sulkisin silmäni lasteni tarpeilta.

Olen syvästi pahoillani, että petän niiden luottamuksen, jotka minua ovat puheenjohtajaksi kannattaneet ja siinä tukeneet. Elämässä on kuitenkin tärkeämpiäkin asioita: on lapset, perhe ja rakkaus.