Katoavaista on aika

Kuinka sanomattoman ihanalta tuntuukaan istua oman terassin rappusilla ja ihailla kevään ensimmäisiä kukkasia! Pienessä puutarhassamme nousi kukkimaan upeita punaisia tulppaaneita samaan aikaan, kun sireenipensaisiin puhkesi kirkaan vihreät lehdet. Se oli näky, joka tuntui hyvältä illalla pitkän päivän jälkeen ja aikaisin aamuauringossa. - Todellisia onnenhetkiä!

On toukokuun loppu ja minusta tuntuu, että aivan äsken oli vappuaatto. Olin silloin salilla ja sovin uudesta kuntosaliohjelmasta, jota olen noudattanut vaihtelevasti. Epäsäännöllisyys liikunnassa on siis jatkunut, mutta jo parin viikon säännöllisempi harjoittelu on saanut olon paremmaksi. Se kannattaa.

Luottamustehtävissä ei ole ollut tekemisen puutetta. Osa kokouksista on valitettavasti jäänyt väliin perhesyiden vuoksi. Lapset olivat viikon sairaslomalla ja sairastupaa pidellessä jäi jopa metrovaltuusto väliin. Olisin äänestänyt metron puolesta, joten hyvä päätös siellä saatiin aikaiseksi ilman minuakin, eikä minulla ole siihen lisättävää.

Kuun vaihteessa on kaupunginhallituksen kokouksiakin viikottain ja viereisessä kuvassa pino kireitä, jotka posti toi, jotta lukisin ja perehtyisin asioihin. Kyllä tämä paikallinen politiikkakin oikeasta työstä käy, vaikka sitä vapaalla hoidetaankin.

Olen ottanut tavakseni arvioida joka kuun lopussa, kuinka vuoden alussa antamani lupaukset ovat toteutuneet ja sitä tässä taas teen. Olen liikkunut, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Puutarhatöistä ja pihan laittamisesta olen saanut hyvää mieltä.

Entäs sitten se kulttuuri? Upeita elämäksiä tässä kuussa ovat tarjonneet omat lapset. Kuun alussa järjestimme taidenäyttelyn poikamme Väinön 1-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi. Toukokuun alussa tuli tasan vuosi siitä, kun hän innostui piirtämisestä. Kuun lopulla taas oli päiväkodin kevätjuhla ja lapsemme esittivät ihanalla tavalla metrolla mummolaan laulun meille vanhemmille. Erinomaisen sopiva laulu juuri nyt, eikö? Suvivirsi sai jälleen silmäkulmat kostumaan.

Paavo Lipposen kirja teki myös suuren vaikutuksen. Lähes kaikki kirjasta kirjoitetut arvioit kohtelivat teosta todella väärin. Kyse ei ole mistään listasta ihmisiä, vaan pohdinnasta, mitä intellektualismi oikein on, mitä sivistys on. Ei hän mielestäni edes tyrmää Tuomiojaa kovin pahasti - puhumattakaan, että edellyttäisi esiin nostamiensa ihmisten olevan poliittisesti samaa mieltä kanssaan.

Suurimman vaikutuksen minuun teki näkemys siitä, mitä jokaisen meidän tulisi kirjoittajan mielestä ymmärtää omasta historiastamme. Reilun 200 sivun kirjassa hän erittäin taitavasti nostaa avaintapahtumia kansakuntamme menneestä esiin muodostaen siitä kokonaiskuvan, joka auttaa ymmärtämään tätä päivää ja katsomaan tulevaan. Sellaiseen pystyy vain harva.

Toivon todella, että jokainen joka haluaa vielä arvostella kirjaa lukee sen ensiksi. Vaikka minuun kirja teki vaikutuksen, en pitäisi huonona myöskään sitä, että kirjoittajan haasteeseen vastattaisiin viisailla vastakirjoituksilla. Sellaista keskustelua meillä on aivan liian vähän.

Valitettavasti kiire ei vielä hellitä. Kokouksia ja menoja on juhannusviikolle asti. Yksi merkittävimmistä on kuitenkin ensi viikolla, kun päätämme uuden SDP:n tulevaisuudesta ja valitsemme puolueellemme uuden johdon. Tilanne on arvoituksellinen ja täynnä mahdollisuuksia. Nyt jännittää ihan oikeasti