maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Juhlakuu

Tavaksi on jo tullut arvioida, kuinka vuoden alussa tekemäni lupaukset muuttuvat vai muuttuvatko todeksi tässä arkisessa elämässä. Täytyy myöntää, että tässä kuussa en yltänyt samalle liikunnan tasolle kuin vuoden alussa. On ollut liian monta hyvää tai huonoa syytä tehdä jotain muuta, eikä alkukuussa pitkittynyt flunssakaan sitä edistänyt.

Kulttuurinkin harrastus on melkein jäänyt TV:n katselemiseen. Olen hellyydellä seurannut, kuinka innoissaan mies on jääkiekkomatseihin eläytynyt. Nyt sentään viikonloppuna tempaisimme ja kävimme katsomassa Risto Räppääjän.

Elokuvaa esitettiin Tuomarilan vpk-talolla, jonka leffateatteri täytti 30 vuotta. Sen kunniaksi näytettiin erityisesti lasten mieleinen elokuva (hyvää tulevaisuustyötä), jota aikuinenkin katseli todella mielellään. Itse asiassa liikutuin lopussa siitä ajatuksesta, kuinka hienoja lastenelokuvia meillä Suomessa tehdään. Väinö oli elokuvasta innoissaan ja nauroi todella paljon elokuvan aikana.

Hyvää mieltä tämä kuu on sisältänyt aikalailla, koska olemme viettäneet oikeaa juhlakuuta. Olemme juhlistaneet avioliittoa, olleet todistamassa pienen lapsen nimenantoa, viettäneet Elsan synttäreitä ja sitten vielä itse siirryin uudelle vuosikymmenelle tässä elämässä. Väitän, ettei se keski-ikä kuitenkaan ihan vielä alkanut!

Syntymäpäivän johdosta nautiskelin vähän myös kuttuurista. Lauloimme illalla vanhoja hyviä biisejä ja lahjaksi sain runoja, joiden myötä olen yrittänyt uudelleen tutustua Bukowskiin. Tukka toki välillä pystyssä, mutta kyllä minä ne luen!

Hanna kysyi olenko jo riittävän vanha lopettamaan suunnittelemisen ja vastustamisen. Jälkimmäinen on kyllä vuosien myötä jäänyt vähemmälle, kuten ehdottomuus ylipäätään. Olen oppinut elämän monia sävyjä ja puolia.

Suunnitelmat sen sijaan ovat unelmien ja haaveiden sukua. Ei niitä saa lopettaa, niitä varten eletään. Samalla olen kuitenkin oppinut iloitsemaan ja nauttimaan siitä, mitä nyt on ja tapahtuu. Elämä toteutuu tässä ja nyt, eikä vasta "sitten kun" niin kuin nuorempana oli niin usein tapana ajatella. Onnea on nähdä se kaikki hyvä ympärillään, eikä tavoitella aina jotain uutta.

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Menneitä

On päiviä, joilloin tulee pohtineeksi tavallista enemmän menneitä vuosia ja vuosikymmeniä. On vaikea sanoa meneekö aika nopeasti vai hitaasti. Paljon on kuitenkin tapahtunut.

Olen miettinyt onko elämäni mennyt niin kuin suunnittelin. Samalla sitä huomaa, kuinka erilailla on elämäänsä suunnitellut ja asioihin suhtautunut eri ikäisenä. Itse asiassa muistan enemmän asioita, joita olen vastustanut kuin halunnut. Se kai kuuluu nuoruuteen. Ja nyt pitänee melkein kaikkeen vastata että eipä se niin mennyt, ei.

Minusta ei tullut maatalon emäntää, mutta naimisiin menin, vaikka avioliittoa vastustinkin aikoinaan. Lapsiakaan ei pitänyt tulla, kun ihmisiä maailmassa on muutenkin liiaksi (maailman suurin ympäristöriski).

Asuntoasioissa olin aivan ehdoton: aioin asua aina vuokralla, koska en nähnyt omistusasumisessa mitään järkeä. Nyt olen tyytyväinen asuntovelallinen, mutta yritän edistää monipuolista asuntotuotantoa, jotta jokaisella meistä olisi mahdollisuus valita oman elämäntilanteen mukaan paras asumisratkaisu.

Oli myös aikoja, jolloin kansalaispalkalla eläminen työstä vapaana tuntui houkuttelevalta elämäntavalta. Oma ammatillinen identiteetti ja työn merkitys eivät olleet vielä valjenneet nuorelle tytölle. Edelleen olen toki sitä mieltä, ettei työ ja ammatti saa olla ihmisarvon mitta ja yhteiskunnassa on oltava tilaa niillekin, jotka ovat työelämän ulkopuolella. Samalla pitää muuttaa myös työyhteiskuntaa joustavammaksi, jotta yhä useampi pääsisi siihen mukaan.

Kun muutin Tampereelle lähes 20 vuotta sitten, uskoin vakaasti jääväni sinne. Olin jo aiemmin päättänyt, etten koskaan muuta Helsinkiin. Se on liian iso kaupunki minulle. Tänä kesänä tulee kymmenen vuotta siitä, kun tulin käymään muutamaksi kuukaudeksi Espooseen. Olen viihtynyt hyvin, mutta töitä tässä on pitänyt viime vuodet tehdä, etten muuttuisi helsinkiläiseksi muuttamatta minnekään!

Neljännes elämästäni on kulunut Espoossa, missä minusta on tullut vaimo ja kahden lapsen äiti. Nämä vuodet ovat olleet todella tärkeitä ja ihania, vaikka toisinaan raskaitakin. Omien lasten kehitystä on ollut niin ihana seurata yhdessä oman miehen kanssa.

Elokuussa taas tulee 20 vuotta siitä, kun astuin sisälle Lahden työväentalon ovesta ja kerroin haluavani liittyä puolueeseen. Halusin päästä politiikan otsikoiden taakse ja tutustua ihmisiin, joita äänestän. Vielä silloin ei mieleeni tullut, että olisin joskus itsekin ehdokkaana. Nyt siis puolet elämästäni on kulunut politiikan parissa tavalla tai toisella. Se on oikeasti uskomattoman paljon aikaa, mutta on se paljon antanutkin. Sen miehenkin ;)

Eräässä tilaisuudessa kuvattiin hyvän elämän neljää osa-aluetta, jotka ovat ihmissuhteet ja perhe, työ, terveys ja salainen onni. Viimeinen on niitä asioita, joista ei edes oikein kehtaa kertoa nauttivansa. Minulle sinne kuuluu politiikka (kaikesta huolimatta) ja sitten on tietysti se pieni tilamme Sysmässä, jonne pääsemme kesällä ja mitä odotan innolla. Minusta ei tullut maatalon emäntää, mutta tuli pienen mökin emäntä sentään.

Uskomattoman paljon asioita olen saanut, joista olen onnellinen.

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Asuntorakentaminen laadukasta metroradan varrellakin

Keskiviikon (12.3.2008) Länsiväylässä Jouko Niemelä nostaa esiin jälleen kerran huolen siitä, millaista asumista metro tuo tullessaan. Hänen mukaansa tiivis rakentaminen tarkoittaa betonikasarmeja entisen Itä-Saksan malliin.

Näin ei tietenkään ole, koska elämme eri aikaa, eri maassa ja asetamme yhdessä aivan toisenlaiset vaatimukset uudelle asumiselle.

Metropäätös ei määrää sitä, millaista uusi rakentaminen on radan varressa tai muuallakaan Espoossa. Pian hyväksyttävä yleiskaava sen sijaan ohjaa kaavoitusta ja rakentamista. Siinä asuntoalueiden luonnetta on eroteltu kerrostalovaltaisiin alueisiin, tiiviin ja matalan asumisen alueisiin sekä pientaloalueisiin. Osa alueista on merkitty säilyviksi ja osa tiivistyviksi alueiksi.

Asemakaavoituksella määrittelemme uusien alueiden laatuvaatimukset. Usein asemakaavan liitteeksi on valmisteltu sitova kortteli- ja lähiympäristösuunnitelma, joka vielä täydentää kaavamääräyksien vaatimuksia mm. julkisivumateriaaleista. Määrätietoinen toiminta on tuottanut myös tulosta. Esimerkiksi Kulovalkean rakenteilla olevaa aluetta rantaradan varressa on moni kehunut.

Suomi on itse asiassa omalaatuinen maa. Me asumme harvassa ja samalla olemme eurooppalaisittain hyvin kerrostalovaltainen maa. Meillä kerrostalovaltaisuus ei ole siis tarkoittanut tehokasta maankäyttöä, vaikka se sellaiseksi mielletäänkin.

Tiivistämistä taas pelätään tai sillä pelotellaan juuri siksi, että ajatellaan sen tarkoittavan mahdollisimman korkeiden talojen rakentamista jokaiselle viheralueelle, mitä se ei tietenkään tarkoita. Ja kuten vertailu muihin maihin ja kaupunkeihin osoittaa, tiiviisti voi rakentaa, vaikka se tarjoaisi jokaiselle mahdollisuuden omaan pihaan, mistä moni ihan oikeutetusti haaveilee.

Eräs kuntaliiton asiantuntija totesi joku aika sitten, että jokainen suomalainen kaupunki on palveluiltaan kokoaan heikompi, koska ne ovat niin hajanaisia. Tiiviimpi yhdyskunta olisi elävämpi palveluiltaan, ilmaston ja ympäristön kannalta kestävämpi ja perheiden ajankäytön kannalta parempi. Nämä ovat mielestäni perusteltuja tavoitteita hyvälle yhdyskuntasuunnittelulle.

Jaana Leppäkorpi
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Tuomarila


Kirjoitus on julkaistu 23.3.2008 Länsiväylässä. Kuvassa Kulovalkean uusia taloja.

torstaina, maaliskuuta 20, 2008

Kevään aurinkoinen juhla


Hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa!

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Teoista syntyy uskottavuutta

Espoon keskuksen asukkaiden keskuudessa aseman kunto on ollut pitkään yhteinen ja jatkuva murheen aihe. Myös erilaisissa kyselyissä Espoon asema ja sen kunto ovat asioita, jotka eniten harmittavat kaikkia espoolaisia.

Espoon asema on ikään kuin eteinen, mihin moni vieras ensimmäisenä astuu tullessaan Espoon kaupungin hallinnolliseen keskukseen. Aseman kunnon perusteella asukas, vierailija tai yhteistyökumppani muodostaa käsityksensä koko Espoon kaupungista, siksi asema on saatava arvoiseensa kuntoon.

Näistä syistä Keski-Espoon demarit tempaisivat lauantaina 1.3. aamupäivällä ja siivosimme aseman roskista. Saimme tempauksesta palautetta, joka on harvinaislaatuista politiikan parissa. Eräs monilapsisen perheen äiti totesi toimintamme olevan parasta, mitä on koskaan politiikassa mukana olevien nähnyt tekevän. Moni kansalainen jakaa varmasti hänen ajatuksensa.

Yllättävän moni ohikulkija pysähtyi oma-aloitteisesti keskustelemaan aseman kunnosta, sen parannustarpeista ja muistakin ajankohtaisista kysymyksistä. Tämä herättää pohtimaan, miten ja milloin politiikassa mukana olevat ovat helpoimmin lähestyttäviä ja mistä syystä. Tuntuu, että konkreettisen toiminnan kautta kunnallispolitiikassa aktiivisesti toimiva on helpommin kohdattavissa ja uskottavampi. Vastaanotto tuskin olisi ollut yhtä hieno, jos olisimme olleet asemalla jakamassa vain esitteitä ja lentolehtistä, missä olisimme vaatineet samoja asioita kuin nyt.

Konkreettinen toiminta avaa myös silmiä. Jokainen yhdistyksemme jäsen kulkee kyseisellä sillalla usein, mutta harjan varressa roskan määrän huomasi selvemmin kuin koskaan. Työn tohinassa syntyi myös esityksiä, joita on syytä viedä eteenpäin. Huomasimme kuinka vähän sillalla on roskakoreja tai tuhkakuppeja.

Espoon asema on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka huono kunnossapito synnyttää välipitämättömyyttä. Roskat makaavat maassa usein monta päivää, sillan ikkunat ovat pesemättömiä, eikä seinillä olleita piirustuksia ole poistettu. Nyt kun asemaa ollaan kunnostamassa, on tärkeää, että kiinteistönhuoltoon panostetaan.

Omalla tempauksellaan Keski-Espoon demarit halusivat nostaa esiin myös asukkaiden ja meidän jokaisen oman vastuun lähiympäristömme viihtyisyydestä. Kun tulevaisuudessa asemasta huolehditaan paremmin, se toivottavasti vaikuttaa myös roskaamiseen. Negatiivinen kehä muuttuu positiiviseksi ja aseman ilme pysyy parempana kuin koskaan.

Yhdessä tekeminen vahvistaa myös yhdistyksessä toimivien jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta. On erilaista olla ja puhua asioista ilman kokouksissa olevaa asialistaa. Keskustelu on vapaampaa kuin pöydän ympärillä. Politiikan pitää olla myös toisinaan hauskaa. Puolueosastossa pitää olla hyvä tunnelma, jotta syntyy ideoita ja mukavaa toimintaa. Saimme tempauksesta uutta voimaa ja intoa tehdä yhdessä työtä oman alueemme parhaaksi. Yhteinen työ toi hyvää mieltä myös osallistujille.

Keskustelussa puolueen jäsenten vaikutusmahdollisuuksista on liian vähän kiinnitetty huomiota paikalliseen toimintaan. Kunnissa tehdään suurin osa päätöksistä, jotka vaikuttavat meidän kaikkien viihtymiseen, arjen sujuvuuteen ja hyvinvointiin. Tähän työhön puolueen, puolueosastojen ja meidän jokaisen tulisi houkutella uusia toimijoita erilaisin keinoin näkymällä ihmisten parissa.

keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Demokratian monet konstit

Tänään oli viimeinen päivä pistää äänestylippu postiin HOK-Elannon edustajistovaaleissa. Oma lippuni meni jo aikaa sitten, mutta harmikseni en ehtinyt äänestää netissä, joka olisi ollut näissä vaaleissa mahdollista. Se olisi ollut minulle ensimmäinen nettiäänestys ja olisin halunnut kokea sen! Kannatan sähköisen äänestämisen mahdollistamissa kaikissa vaaleissa.

Ymmärrän kritiikin, joka sähköiseen äänestämiseen liitetään. Voi olla, että joku äänestäisi siten, että joku vieressä vaikuttaisi asiaan liiaksi. Kaikissa järjestelmissä on aukkoja ja ongelmia. Tässä nykyisessä yksi suurimmista pulmista on äänestysinnon jatkuva lasku ja siihen pitäisi minusta vaikuttaa kaikin keinoin. Mitä helpompaa sitä varmemmin yhä useampi äänestäisi. Jos äänestää voisi omalla koneella, ei voisi ainakaan vedota kiireeseen, sateeseen tai sopimattomiin vaatteisiin.

HOK-Elannon vaalien nettiäänestys osoittaa rohkeutta. Samaa voisi kokeilla myös SDP:ssä. Jäsenäänestys puheenjohtajasta olisi luontevaa viedä nettiin, eikä pelkästään työväentalojen uurnille. Samoin järjestelmää tulisi kehittää siten, että joistain olennaisista asioista voisivat kaikki jäsenet ottaa kantaa. Asioista äänestäminen edellyttäisi tosin huolellista valmistelua ja harkittuja vaihtoehtoja. Se edellyttäisi kovaa työtä, joka tuottaisi varmasti myös tulosta: tekisi puolueesta kiinnostavan ja uskottavan vaikuttamisen paikan.

Demokratian vahvistaminen vaatii muutakin kuin äänestysaktiivisuuden nostoa. Kansalaisia tulee houkutella vaikuttamaan asioihin silloin, kun niitä valmistellaan. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen osallistumisjärjestelmä tarjoaa todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia tulevaisuuden kunnan ja asuinympäristöjen suunnitteluun. Muilla hallinnonaloilla ei vastaavaa ole. Miksiköhän?

Tulevaisuuden kansalaisyhteiskuntaa rakennetaan tänään päiväkodeissa ja kouluissa. Niiden tavoitteina on lasten kasvattaminen aktiiviseen kansalaisuuteen ja kyllä se tehtävä meille vanhemmillekin kuuluu.

Pari kuukautta sitten oli liikuttavaa kohdata lapsen usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa, kun päiväkotimatkallamme käynnistyi rakennustyömaa (kuvassa). Väinö ajatteli, että jos hän menee kertomaan rakennustyömiehille, kuinka tärkeitä alueen puut ovat, ne ilman muuta säilytetään. Oli kurjaa kertoa, että se oli jo myöhäistä ja itkuhan siitä tuli. Lapsille pitää antaa myös toisenlaisia kokemuksia.

Omassa päiväkodissamme on juhlittu ja tutkittu Espanjaa koko talven ajan, koska lapset ovat olleet siitä kiinnostuneita. Viime viikolla Espanja-juhlassa oli formulakisat ja helleasut. Sen jälkeen meillä kotona on ollut pelkkää Espanjaa aamulla ja illalla. Olemme oppineet, että Espanjassa on aina lämmintä ja laulu soi. Se on pieni osoitus siitä, kuinka päivähoidossa lasten kuunteleminen tuottaa paljon iloa.

Pienistä kokemuksista kasvaa vahva tunne: usko ja kyky vaikuttamiseen, halu toimia aktiivisesti.

sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Ihana talvi ja Espoon kaikki asiat

Kalenterin mukaan lauantaina alkoi kevät ja sunnuntaina tulikin oikea talvi. Olipa ihanaa nähdä kerrankin pihan kaikki lapset lumileikeissä. Lapset laskivat mäkeä, hiihtivät ja lumesta syntyi tunneli ja dinosaurus. Samalla pihan aikuiset pohtivat mahtaako tätä iloa kestää muutaman tunnin vain pari päivää. Toivomme jälkimmäistä.

Dinosaurus syntyi pihalle Väinön ja Petrin yhteistyönä. Nuo kauan sitten eläneet hirmuliskot ovat pojan mielessä yötä päivää. Hän on pohtinut sitä, koska ne elivät, selvittänyt mistä me niistä tiedämme ja kuinka erilaisia liskoja maapallolla on oikein ollut.

Joku aika sitten päiväkodissa oli keskusteltu lasten kanssa ikävästä. Elsa ja moni muu lapsi kertoi kaipaavansa päivän aika vanhempiaan. Kun oli tullut Väinön vuoro kertoa, oli hän todennut ikävöivänsä sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia. Poika kuulemma herättää aivan omanlaisia keskustelunaiheita ryhmässä ;)

Torstaina oli postilaatikkoon tungettu kolme isoa ja paksua kirjekuorellista paperia. Siinä oli maanantain kaupunginhallituksen esityslista liitteineen. On siinä ollut luettavaa! Näyttää olevan täysin mahdotonta rytmittää asioiden käsittelyä siedettäväksi. Se on demokratian kannalta hyvin kyseenalaista.

Listalla on kaikkiaan 25 asiaa, joista osa tämän valtuustokauden tärkeimpiä, joita pitäisi oikeasti vielä voida pohtia ja puhua. Ainakin asioiden vaikutuksista ja jatkotoimenpiteista pitää keskustella. Saa nähdä kuinka se onnistuu.

Tässä osa asioista, joita pitäisi maanantaina saada hyviä päätöksiä aikaiseksi:
- pääkaupunkiseudun yhteistyössä syntyneet raportit mm. seutuyhteistyöstä, omistajapolitiikasta, MAL-asioista sekä joukkoliikenteen järjestämisestä
- valtion ja seudun kuntien välinen sopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi (millä keinoin Espoo selviää siitä?)
- pääkaupunkiseudun ilmastostrategia
- Etelä-Espoon yleiskaava
- Histan osayleiskaava
- Leppävaaran urheilupuiston asemakaavan muutos, joka mahdollistaisi hiihtoputken toteuttamisen alueelle (asiasta on tullut paljon palautetta)

Ilmastostrategia ja siihen sitoutuminen on todella tärkeä kokonaisuus, johon valtuustossakin on syytä paneutua huolella. Samalla moni noista listalla olevista asioista eittämättä liittyy vaikuttaa siihen. Miten esim. Histan suunnitelmissa luodaan edellytyksiä joukkoliikenteellä kulkemiseen? Onko rantaradan varrella olevat mahdollisuudet kartoitettu riittävällä tavalla, vai onko siellä vielä mahdollisuuksia, joita ei ole huomattu.

Listan asioiden lisäksi itselläni on vielä esitys ylimääräiseksi asiaksi, joka koskee tulevien pienten koululaisten tuen tarvetta ja avun saamisessa ilmenneitä alueellisia eroja. Toivon, että siitäkin asiasta edes muutaman sanan saatamme kokouksessa vaihtaa.