maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Kaunis, vireä kesä-Sysmä

Lopetin lomani tekemällä yön yli retken synnyinkuntaani Sysmään, jossa olen viime vuosina käynyt luvattoman harvoin. Viime kesä meni niin nopeasti ja töitä tehden, etten käynyt siellä kertaakaan.

Oli siellä käynyt Lipponenkin. Hän oli käynyt juhlistamassa kirjakyläpäivää ja kertonut, että hänen sukujuuriaan löytyy Sysmästä. Kun isäni kertoi tämän purskahdin tietysti nauruun onhan Lipposen sukulaisia tunnetusti jokaisessa Suomen ja kai vähän Saksankin kunnassa. Kotiseudustaan ylpeä isäni vakuutti kuitenkin Lipposen tiedon pitävän paikkansa, sillä oli siitä tietoa kylälläkin ollut. Vau! Olavi Virran jo tiesinkin, mutta tämä oli yllätys.

Viime viikonloppuna Sysmässä vietettiin Uotin päivää, joka on kai pitkäikäisin kesätapahtuma kylällä. Kun ajattelen omaa elämääni, on tuota kesäjuhlaa vietetty aina. Nyt se vain tuntui suuremmalta markkinatapahtumalta kuin joskus vuosia sitten, mutta toisaalta tapahtumia oli vähemmän. Oli kuitenkin mukavaa nähdä kylä täynnä ihmisiä. Ja se on ollut myös Suvisoiton ja kirjakyläpäivien aikaan.

Poikkesin myös Päijätsalossa katsomassa sinne nousevaa mökkikylää, joka on houkutellut uusia kesäsysmäläisiä pääkaupunkiseudulta ja ulkomailtakin. Viimeiset kolme tonttia oli myyty kuulemma venäläisille. Joku ulkomaalainen rakentaja oli taas kadonnut tehtyään velkaa lähes jokaiseen sysmäläiseen yritykseen ja huhujen mukaan tämä tummaan yöhön kadonnut mies on nyt virolaisessa vankilassa. Sysmässä on aina tapahtunut kaikenlaista ja siitä se on tullut myös lööpeissä tutuksi koko Suomelle.

Mökkikylä tai oikeammin huvilayhdyskunta sai minut pohtimaan kesämökkeilyn muutosta. Tontit on saatu kaikki myytyä, eivätkä ne ole olleet ihan halpoja. Ne ovat suhteellisen pieniä, eikä yhdelläkään ole omaa rantaa ja ne ovat aivan vieri vieressä. Kunta on rakentanut alueelle kunnallistekniikan (so. vesijohdot ym.) ja tiet. Asukkailla on jo oma yhdistys edistämässä alueen asioita. Onko kesämökkeily muuttumassa sosiaalisemmaksi? Kaipaavatko ihmiset lomallaankin muiden seuraa aikaisempaa enemmän? Vielä on pitkä matka Backmannin aikanaan ehdottamiin yhteissaunoihin, mutta silti jokin on muuttumassa.

Takaisin ajelimme Särkilahdentietä pitkin ja huomasin, että Sysmästä alkava tie Jyväskylän ssuuntaan on nyt nimetty oikein virallisestikin Päijänteen maisematieksi. Ja taisi siinäkin olla EU:n tukia pelissä, mutta kyllä tuon reitin maisemia kannattaakin mainostaa. Särkilahteen kannattaa tosin ajaa Leppäkorventietä pitkin ja pysähtyä Vanhalle tuvalle kahville ja katselemaan perinnemaisemassa tepastelevia lampaita. Viehättävä paikka.

Itä-Hämeessäkin on herätty pohtimaan kuntien välistä yhteistyötä. Lehdestä oli "hauska" lukea, kuinka yhteistyön kompastuskivenä on suuri ja ylimielinen naapuri eli Heinola, jonka toimintakulttuuri on vanhanaikaista ja päätöksenteko poukkoilevaa ja epäluotettavaa. Näin oli kuulemma laukonut Sysmän entinen kunnanjohtaja.

Lapsuuden maisemissa on mukava pysähtyä hetkeksi. Maalaismaisemalle tyypillistä on pysyvyys, mutta huomasin muutoksiakin. Useassa kohdassa metsät olivat harvenneet hakkuiden myötä ja polut olivat kasvaneet umpeen, kun kukaan ei niitä enää kulje päivittäin.

Joka kerta käydessäni alan haaveilla siitä, että alkaisime itsekin aktiivisemmiksi kesäsysmäläisiksi. Lämmin kesäinen tunnelma ja kaunis luonto tuntuivat niin houkuttelevilta.

Haaveitahan pitää olla, eikä niitä pidä heti toteuttaa, vai kuinka?

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Rytmin palautusta, uhmaa ja paljon leikkiä

Viimeinen lomapäivä! Tuntuu todella siltä, että loma on ollut riittävän pitkä, eikä työasiat ole mieltä vaivanneet. Lapsilla on ollut viiden viikon loma ja he ovat jo kyselleet, milloin pääsevät päiväkotiin ja Elsan ja Väinönkö päiväkotiin? Elsalle se, että kaikki on omaa on niin tärkeää.

Olen ollut pari viikkoa lasten kanssa kolmisin, kun Pete meni töihin jo aikaisemmin. Ensimmäinen viikko meni sairastaessa, mutta tämä viikko on jo ollut mukavampi. Olemme yrittäneet palauttaa lasten rytmiä takaisin, mikä on tarkoittanut minullekin aamuherätysten aikaistamista seitsemään.

Lapset ovat olleet ihania ja kamalia, kuten aina. Heidän yhteinen leikki on selvästi edistynyt. Aamuisin he ovat kotona keksineet yhdessä kaikenlaista: ovat leikkineet uima-allasta vanhempien sängyssä, matkustaneet junalla (vaatekaappi) Turkuun ja olleet jäätelöautomyyjiä tarjoillen palikkajäätelöä vuorotellen minulle.

Luonto yllättänyt. Väinö on tänä kesänä nähnyt tiikerin Korkeasaaressa ja hain merimaailmassa, mutta purskahtanut itkuun, kun lentomuurahainen lensi häntä päin. Elsakin on ollut kauhuissaan tunkeilevien kärpästen kanssa. Todella kaupunkilaisia lapsia, vaikka äiti onkin maalla syntynyt ja maalaistalossa elänyt.

Lasten musiikkimaku on kehittymässä. Lordi on edelleen Väinön ehdoton suosikki, mutta on poika ollut innoissaan Teräsbetonin levystäkin. "Taivas lyö tulta..". Elsan lempilaulu sen sijaan on Jumalan kämmenellä. Lapset ovat niin erilaisia!

Pihapiirissämme on mukavasti pieniä lapsia, joten seuraa on löytynyt hiekkalaatikolle ja muihin puuhiin. Väinölle kaverit ovat jo tärkeitä. Poika onkin kysellyt "Oletko minun kaveri?" ja "Missä se minun kaveri on?" aika usein. Elsa on mennyt siinä mukana, vaikka selvästi leikkii vielä itsekseen mieluiten. Leikkipuistossa hän onkin kieltänyt muita lapsia tulemasta leikkikeinuun. Veli on hänelle paras kaveri vielä.

Lähes päivittäin olemme käyneet Suvelan asukaspuistossa leikkimässä, missä on paljon lapsia ja hyviä leluja. Sieltä saa myös lapsille ilmaisen lounaan, mikä helpottaa paljon tätä arjen pyörittämistä. Lapset ovat syöneet puistossa uskomattoman reippaasti ja paljon. Aivan kuin joukossa he käyttäytyisivät paremmin?

Keskiviikkona kävimme Petrin työpaikalla ja syömässä kaupungissa. Lapset kokivat taas pienen seikkailun, kun matkustimme metrolla. Väinölle selitin useaan kertaan, kuinka metro ottaa sähkön alhaalta ja muut junat ylhäältä. Lisäksi kertasimme kolmisin, mitä erilaisia junia on eli on pendolino, IC2-juna (missä on leikkivaunu), pikajuna, paikallisjuna, ratikka, mutta mikä se maitojuna oikein on?

Väinölle on selvästi alkamassa kyselykausi. Olen saanut vastailla loputtomaan "Miksi, miksi, miksi?" kysymysten sarjaan ja yrittänyt kehoittaa häntä itse keksimään vastauksia. Ja kyllähän poika paljon tietää, kunhan vain vähän häntä rohkaisee ajattelemaan.

Elsan yleisin lause taas on ollut "En minä halua!". Tytöllä on aikamoinen uhma ja itkun sekaiset raivokohtaukset ovat pitkiä ja pahoja - meidän pieni auringonpaisteemme muuttuu hetkeksi aivan toisenlaiseksi. Voi kuinka vaikeaa nukuttaminen on nyt ollutkin, sillä väsyneenä kohtauksia tulee useimmiten ja miten ihanaa on ollut nähdä hymyilevä heräävä tyttö!

Maanantaina alkaa siis arki ja päiväkotiaamut. On ollut ihanaa olla lasten kanssa näin paljon, sillä viime kesänä minulla oli lomaa vain pari päivää. Nyt heillä on ollut kiireetön ja kokoaikaiseti läsnä oleva äiti seuranaan tavallaan ensimmäisen kerran. Olen ollut huomaavinani, että se on näkynyt myös lasten käyttäytymisessä.

Vähän tässä jo toimintaa kuitenkin kaipailen. Tänään tuli muuten ensimmäinen esityslistakin kotiin syyskauden alun merkiksi. Uusi aika koittaa muutoinkin kotonamme tänään, kun saamme sekä digiboxin että DVD-soittimen. Tapanamme ei ole kulkea tekniikan eturintamassa, mutta jossain vaiheessa uudistukset on vain hyväsyttävä.

torstaina, heinäkuuta 27, 2006

VM:stä yllättävän hyviä uutisia

Valtiovarainministeriö ja ministeri Heinäluoma ovat saaneet ensi vuoden budjettiesityksen julkaistavaan asuun ja muiden haukuttavaksi. Niinhän siinä kuitenkin käy, että puutteet huomataan, eikä mikään riitä. Ainakin Veronmaksajat tulevat heti julkisuuteen kertomaan, ettei veronkevennykset ole riittäviä - puhumattakaan siitä, ettei maatalouden tuista edes ole päästy sopuun. Voi maalaisliittoa! Arvostelussa tuskin yllätyksiä on tulossa.

Espoolaisia talousarvio hellii: Kantatie 51 levennetään viimein ja Kehä I:n ruuhkiinkin on tulossa helpotusta. Olen aikaisemmin kirjoitellut, että Uudenmaan liiton laskelmien mukaan pääkaupunkiseudun ruuhkista aiheutuu jo nyt kymmenien miljoonien kulut vuosittain. Nämä investoinnit ovat siis oikeasti kannattavia hankkeita, eikä vain aluepolitiikkaa.

Ympäristöihmisenä ja julkisen liikenteen käyttäjänä (emme edelleenkään omista autoa) oli mukava lukea, että rahaa tulee julkisen liikenteen tukeen ja liikenneinvestoinneissa panostetaan myös ratahankkeisiin. Olenkin usein miettinyt, miten ihmeessä köyhässä Suomessa oli aikanaan varaa rakentaa ratoja, kun rikas Suomi ei niitä pysty pitämään kunnossa. Ja samaan aikaan kaikki ovat kuitenkin yhteen ääneen puhumassa joukkoliikenteen ja raideliikenteen puolesta. Politiikka on tahdon asia tässäkin kysymyksessä.

Uutisissa mainittiin, että valtion ns. pakkolaina kunnilta on päätetty maksaa vuotta aikaisemmin takaisin eli ensi vuonna. Tätä olen hiljaa mielessäni toivonut viime päivien aikana, kun budjettiuutisia on kerrottu. Jos se on totta, on se hyvä uutinen kunnille ja huono oppositiopuolueiden vaaliohjelmien laatijoille. Hyvä siirto siis shakin harrastajalta ja taktikolta.

Mielenkiintoista lukea huomisen lehdistä esityksestä tarkemmin.

keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Uskomattoman rohkeita naisesikuvia

Millainen oli se aatteen kipinä, joka sai yli sata vuotta sitten kouluttamattomat ja vaatimattomissa oloissa elävät piiat, ompelijat ja muut työläisnaiset aktivoitumaan? Kuinka he jaksoivat uskoa, että äänioikeus ja vaalikelpoisuus olisi heille mahdollinen? Ja kuinka he uskalsivat vaatia tasavertaista kohtelua miesten ja ylempien luokkien edustajien rinnalla?

Luin demarinaisten historiikin (Maria Lähteenmäki: Vuosisadan naisliike) ja näitä kysymyksiä jäin miettimään, vaikka toki kirjassa kuvataan, ettei naisasiajärjestöt ja työläisnaisliike sattumalta syntynyt 1800-luvun lopulla. Aika oli kypsä muutokseen, mutta mikään ei syntynyt ilman valtavaa työpanosta. Uskomatonta uurastusta, jota ei voi muuta kuin kunnioittaa.

Naiset ovat olleet kaikissa suurissa puolueen käänteissä mukana. Vaikka rauhan aate on ollut demarinaisten sydäntä lähellä koko historian ajan, osallistui osa heistä kansalaissotaan ase kädessä. Nainen aseissa oli tuohon aikaan niin hirveä ja vastenmielinen näky, että siitä syystä naisten osuus teloitetuista oli suurempi kuin heidän osuutensa sotaan osallistuneista.Tänään nainen sotilaana on jo niin arkipäiväinen asia, että voin vain hiljaa itsekseen puistella asialle päätäni. Siihen suuntaan en olisi halunnut tasa-arvon etenevän.

Moni merkittävä toiminta on itänyt demarinaisten ideoista valtakunnalliseksi toiminnaksi. Huoli aviottomien lasten ja äitien asemasta synnytti ensikoteja ja lopulta Ensi- ja turvakotien liiton. Vanhainkoti on laajentunut Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitoksi. Kodin hoitokursseista ja terveysvalistuksesta kehkeytyi vuosien varrella Suomen kuluttajaliitto. Ja kesäsiirtolaideoista muovautui Lomakotien liitto.

Naisille on alusta alkaen olleet perheiden ja arjen asiat tärkeitä. Henkilökohtainen on aina ollut demarinaisille poliittista, vaikka iskulauseeksi ajatus muuttui paljon myöhemmin. Tämä on näkynyt lainsäädäntötyössä ja aloitteissa läpi vuosikymmenten. Historiikki nimeää 1970-luvun perhepolitiikan vuosikymmeneksi. Rakennemuutos muutti jälleen kerran suomalaisen perheen elämää: palkkatyöläistyminen ja kaupungistuminen vaikuttivat perheisiin.

Demarinaisten ohjelman perusajatus oli se, että yhteiskunnan tuli luoda taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet lasten hankkimiseen ja huoltamiseen. Perheellä oli keskeinen rooli kasvatuksessa kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Liike korosti yksilöiden oikeutta perhe-elämään. Esille nostettiin myös lasten oikeus hyvään hoitoon ja kasvatukseen.

Päivähoito ei 70-luvulla ollut ristiriitainen aihe, kuten se oli ollut vielä vuosisadan alussa, jolloin vain vähemmistö demarinaisista piti sitä tärkeänä poliittisena tavoitteena. Myös aviovaimot olivat saaneet oikeuden ansiotyöhön (1922), heidän koulutustasonsa oli lisääntynyt ja siksi myös he halusivat osallistua työelämään. Demarinaiset vaativat silloinkin monipuolista päivähoitojärjestelmää ja hoitohenkilökunnan ammattitaidon kehittämistä.

Perhepolitiikka ei ollut - eikä ole - vain päivähoitoa, se on alue- ja työvoimapolitiikaa, asuntopolitiikkaa, yhdyskuntasuunnittelua, oikeus- ja koulutuspolitiikkaa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka demarinaiset järjestivät vuonna 1935 asuntokulttuurinäyttelyn "kotimessut". Tuolloin annettiin neuvoja, kuinka tottumaton osaisi asua avarammissa asunnoissa. Demarinaiset taistelivat hellahuoneita vastaan, vaativat arkkitehdeiltä pientalopiirrustuksia ja kunnallista asuntopolitiikkaa.

Muista itse ajatelleeni joskus tyyliin "En ole femisti, mutta.." ja niin näyttää myös naisliitto tehneen. Itse liityin puolueeseen tasa-arvon vuosikymmenen eli 80-luvun lopulla ja kai siksi nopeasti myös oivalsin, että tietysti minä olen feministi kun kerran vaadin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Taistelu naisten alistamista vastaan on feministisen naisliiton tavoite. Ja niin sen pitäisi olla kaikkien sosialidemokraattien, tasa-arvotyö ei ole vain naisten asia.

Suomen työväen puolueen ohjelmassa vuonna 1899 asetettiin tavoitteeksi naisen ja miehen täydellinen tasavertaisuus. Forssassa 1903 vaadittiin kaikkien rajoitusten poistamista, jotka asettavat naisen yleis- ja yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.

Lainsäädäntö on vuosikymmenten aikana muuttunut, eikä aviovaimot ole enää miestensä hohouksen alaisia. Moni muukin asia on muuttunut. Naisen markka oli joskus 50-60 penniä, nyt naisen euro on 80 senttiä.

Uskomatonta työtä demarinaiset ovat vuosien varrella tehneet ja silti tehtävää on edelleen. Asialistalla on edelleen paljon samoja asioita valtavasta muutoksesta huolimatta.

torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Aito oikea kesäloma!



Tallinna, Linnanmäki ja merimaailma, asuntomessut, Maarianhamina, Turku ja sairastupa.

Lomaa on vielä puolitoista viikkoa jäljellä, mutta jo nyt tuntuu, että tämä on ollut hyvä loma. Olemme olleet kotona ja muualla, tavanneet ihmisiä ja olleet perheen kesken. Olemmepa saaneet olla jopa kahden Petrin kanssa.

Olemme tehneet tarpeeksi, mutta emme liikaa. Tai ehkä olemme kiertäneet erilaisia huonekalu- ja sisustusliikkeitä hieman liikaa, jos rakkaalta aviomieheltäni kysytään. Ikeassakin on käyty kaksi kertaa, kun normaalisti käymme ehkä kerran vuodessa.

Lapset ovat olleet koko ajan tärkeässä roolissa, kun olemme suunnitelleet lomaohjelmaa. Muksut taitavat olla matkustamisen kannalta nyt kaikkein pahimmassa iässä: molemmilla on nopeat jalat, mutta päässä ei järjen hiventäkään - ainakaan silloin kun päättävät karata. Montakohan kertaa olen viimeisen viikon aikana etsinyt kadonnutta lasta? (Hävettää ja pelottaa.)

Ahvenanmaalla löysin itsestäni taas kerran lapsiaan suojelevan naarastiikerin, kun saavuimme väsyneiden lasten kanssa kolmen jälkeen hotelliin, missä meille kerrottiin, että huoneisiin pääsee vasta parin tunnin päästä. Työvoimapulan vuoksi huoneita ei ollut siivottu ja tietokoneohjelman vuoksi ei muka siivoamatonta huonetta olisi voinut antaa meille, kun se ei näy koneella. Eikä minkäänlaista varapaikkaa päiväunia varten, vaikka mainoksissa paikkaa kehuttiin juuri perheille sopivaksi. Huone kuitenkin löytyi kun tarpeeksi vaati ja saimme lapset nukkumaan, ja pääsimme itsekin lepäämään.

Nyt sitten ollaan kotona ja pidän yllä pientä sairastupaa. Lapsilla on vaihteeksi vatsatauti ja kuten aina Väinöllä se meni ohi yhdessä yössä ja Elsa on kolmatta päivää sairaana. Itse kärvistelin eilen vatsakipujen kanssa (saan aina kaikki lasten pöpöt), joten nyt on olo kuin olisin syntynyt uudelleen. Vau!

Pitäisi vielä miettiä, mitä teemme viimeisellä viikolla. Pienten lasten kanssa usein parhaat jutut on lähellä, eikä niiden tarvitse olla niin hirveän isojakaan asioita. Onneksi.

maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Hellettä ja hikeä!

Lomasäät on suosineet. No, vähempikin olisi piisannut meille. Uusi asunto on todella lämmin näillä säillä ja lasten nukahtaminen on ollut hyvin hankalaa. Rytmi on toki muutenkin lomalla "sopivasti" sekaisin, mikä merkitsee sitä, ettei lapset ole myöskään heränneet aamuisin normaaliin aikaan. Herätys on siis jälkeen seitsemän, kun se talvella oli puoli seitsemän aikoihin oli arki tai pyhä. Univelka kai nukutaan sitten kun viilenee?

Uusi asuntomme on siis ollut lämmin. Kertaakaan en kuitenkaan ole haikaillut vanhaan, joka oli kesäisinkin viileä. Olikohan siellä asuessamme edes tällaisiä helteitä?

Helle näkyy myös katukuvassa. Ihmiset ovat ruskeita ja vähissä vaatteissa. Uutisia olen seurannut sen verran vähän, etten tiedä onko nyt syntynyt uutta olut- ja siideriennatystä (eikö joka kesä juoda aikaisempaa enemmän?). Juomat on kuitenkin varmasti maistuneet ja sen huomaa myös pyöräillessä. Olen viime päivien aikana muuttunut vannoutuneeksi muovipullojen ja juomatölkkien kannattajaksi, kun olemme saaneet väistellä lasinsiruja. Mikä ihme siinä on, ettei pullot pysy ehjinä?

Jalkapallon MM-kisat on nyt sitten pelattu ja iltaisin voi mennä vaikka ajoissa nukkumaan tai keksiä muuta tekemistä. Mitäköhän se voisi olla?

Kisat eivät yllättäneet, eivätkä olleet mielestäni yhtä hieno elämys kuin edelliset EM-kisat (jos ei muistella niidenkään kisojen finaalia). Saimme kuitenkin nähdä parhaimmillaan upeaa syöttöpeliä, hienoja pallonriistoja, vaarallisia tilanteita ja maaleja. Juuri sitä, miksi kisoja katsotaan. Pelit paranivat loppua kohti ja mikä hienointa parhaat voittivat ja etenivät finaaliin pelaamalla, ei rangaistuspotkukisojen kautta.

Ymmärsin viimein mitä Ranskan peli parhaimmillaan voi olla ja kuinka upeasti Zidane osaa palloa käsitellä. Finaali oli sitten mitä oli. Paras ei voittanut pelaamalla, koska eroa mielestäni ei kentällä näkynyt. Meillä Väinö oli sitä mieltä, että kannatamme sinisiä ja me siis voitimme lopulta. Finaali oli kai ensimmäinen peli, missä perheemme oli samalla puolella kokonaisuudessaan, joten se yhdisti myös perheemme, eikä vain Italiaa. D:)

Naisena jäin miettimään, millainen jalkapalloilija mahtaa olla miehenä. Nettilehdistä olen toki lukenut Beckhamin taidoista kotona (joopa joo), mutta entä näyttelemisen taito? Voiko mieheen luottaa, kun heti pahan teon jälkeen hän voi näyttää maailman viattomimmalta olennolta? Ja kuinka liikuttavaa olikaan nähdä Ronaldon (sen kauniimman) kyyneleet, kun hän loukkaantui yhdessä pelissä! Kisat ovat tarjonneet meille siis ihan riittävästi teatteria ja suurta draamaa.

On aika siirtyä kirjahyllyn pariin, vaikka näillä keleillä tulee hiki lukiessakin.