Palasin eilen Hämeenlinnasta väsyneenä ja hieman hämmentyneenä. Kesä tuntuu edenneen näiden päivien aikana ja olen taas nautiskellut pihastamme. Kotona on hyvä olla ja rahoittua.Kärhöihini on avautunut ensimmäiset suuret ja kauniit kukat. Samalla tavoin puolueemme on puhjennut loistoon uuden johdon myötä: Jutalla ja Arilla on paljon edessään ja kaikki on mahdollista.
Susanna kuvaa omassa blogissaan (7.6.) osuvasti viime päivien tapahtumia ja minua viime päivien aikana nimeä mainitsematta. Oli tärkeää kokea se kaikki ja ne vahvat tunteet. Uskoin omaan näkemykseeni ja petyin, enkä peitellyt sitä. Minusta se oli oikeutettua, jotta voisi mennä eteenpäin. Mielessäni oli paljon vastaamattomia kysymyksiä, joista osa lienee syytä unohtaa.
Puolue todella uusiutui. Kokouksessa kukitettiin entinen puoluejohto ja se rivi oli todella pitkä. Vastuupaikoilla jatkavat vain varapuheenjohtaja Pia Viitanen ja muutama puoluehallituksen jäsen. Kirkkaimmassa kärjessä vain puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backmannilla on kokemusta valtioneuvostosta!
Ehkä se todellakin johtuu iästäni, kun huomasin arvostavani kokousväkeä enemmän kokemusta ja osaamista. Enhän minäkään enää ole raikas tai tuore, vaan enemmänkin keski-ikäinen ja "tunkkainen" 20 vuoden kokemuksen jälkeen. Toivottavasti myös meille on paikka tässä liikkeessä.
Poliittinen kriisi sai myös viime päivinä uusia käänteitä. SDP:n osalta vaalirahoitussotku johti Matti Ahteen luopumiseen. Politiikan uskottavuus ja luottamus kaikkia päätöksentekijöitä kohtaan on poikkeuksellisen pahasti koetuksella, mistä olen pahoillani.
Miten voisimme välittää kansalaisille edes osan siitä intohimosta, ilosta ja kovasta työstä, jota viime päivinäkin sadat puolueemme jäsenet ovat kokeneet ja tehneet? Miten osaisimme kertoa paremmin, kuinka tärkeää meille yhteiskunnan kehittäminen on?
Ei kukaan ilman intohimoa ja vakaumusta antaisi niin paljon tälle liikkeelle. Pelkkä oman edun tavoittelu, mistä niin monesti meitä syytetään, ei saisi meitä tuntemaan niin vahvasti onnea, pettymystä ja yhteisöllisyyttä kuin mitä Hämeenlinnassa tapahtui.
Puolue todella uusiutui. Kokouksessa kukitettiin entinen puoluejohto ja se rivi oli todella pitkä. Vastuupaikoilla jatkavat vain varapuheenjohtaja Pia Viitanen ja muutama puoluehallituksen jäsen. Kirkkaimmassa kärjessä vain puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backmannilla on kokemusta valtioneuvostosta!
Ehkä se todellakin johtuu iästäni, kun huomasin arvostavani kokousväkeä enemmän kokemusta ja osaamista. Enhän minäkään enää ole raikas tai tuore, vaan enemmänkin keski-ikäinen ja "tunkkainen" 20 vuoden kokemuksen jälkeen. Toivottavasti myös meille on paikka tässä liikkeessä.
Poliittinen kriisi sai myös viime päivinä uusia käänteitä. SDP:n osalta vaalirahoitussotku johti Matti Ahteen luopumiseen. Politiikan uskottavuus ja luottamus kaikkia päätöksentekijöitä kohtaan on poikkeuksellisen pahasti koetuksella, mistä olen pahoillani.
Miten voisimme välittää kansalaisille edes osan siitä intohimosta, ilosta ja kovasta työstä, jota viime päivinäkin sadat puolueemme jäsenet ovat kokeneet ja tehneet? Miten osaisimme kertoa paremmin, kuinka tärkeää meille yhteiskunnan kehittäminen on?
Ei kukaan ilman intohimoa ja vakaumusta antaisi niin paljon tälle liikkeelle. Pelkkä oman edun tavoittelu, mistä niin monesti meitä syytetään, ei saisi meitä tuntemaan niin vahvasti onnea, pettymystä ja yhteisöllisyyttä kuin mitä Hämeenlinnassa tapahtui.
Minullekin politiikka, halu vaikuttaa ja osallistua on elämäntapa. Se työ jatkuu ensi viikolla valtuuston, konsernijaoston ja maakuntavaltuuston kokouksissa. Onneksi sentään kohta on kesä ja mahdollisuus ladata akkuja syksyä varten. Silloin me teemme kovasti taas työtä kunnallisvaaleissa ja silloin me teemme sen työn yhdessä ja vahvoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti