perjantaina, helmikuuta 20, 2015

Peruskuntahallitus ajoi SOTE-karille

Suomessa on tehty kuntauudistusta vuosikausia ja sen ohessa viime vuodet SOTE-remonttia. Eilen SOTE ajoi raskaasti karille, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta yksimielisesti kirjasi mietintöönsä, ettei uudistusta voi toteuttaa demokratiaa kaventamalla ja kustannuksista piittaamatta. Kuntien huoli kustannuksista ja paniikkiratkaisut yksityistää palveluita tukevat tätä kantaa, mutta uudistusta vievä poliittinen eliitti ei ole sille korviaan lotkauttanut aiemmin.

Nykyisen hallituksen isoimmat puolueet SDP ja Kokoomus ovat olleet vuosia ns. peruskuntaratkaisuun vannoutuneita. Niin olen minäkin ollut. Epäillen nämä ovat puhuneet siitä, kuinka Suomeen ei ole varaa rakentaa uusia "himmeleitä" ja samalla nämä ovat torjuneet päättäväisesti Keskustan ajaman maakuntamallin.

Nyt kun olen viime vuodet seurannut politiikkaa etäämpää ja yrittänyt nähdä avarammin ihmettelen, miksi ruotsalaisille maakuntamalli on kelvannut? Ehkäpä siellä jopa demarit ovat tuota mallia rakentaneet ja kuntauudistus on siellä toteutettu sitä kautta vuosia sitten? Myös Lipposen hallitukselle maakuntamalli kelpasi paikallisesti Kainuun sinisinä unelmina. Kokeilu ei laajentunut, mutta onko tehty edes analyysiä?

Mielenkiintoista on myös ollut havahtua siihen, että puoluekokouksissa isojen peruskuntien nimeen ja himmeleitä kovaänisesti vastustavat puolueaktiivit ovat omissa kunnissaan yhteen mieheen ja naiseen puolustaneet omaa kuntaansa, oman kuntansa itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta turvata palvelunsa. Eikö tähän ristiriitaan pitäisi viimein havahtua?

Peruskuntahallitukselle ja -puolueille (ylätasolla) ei siis himmelit ole kelvanneet, mutta mitä muuta jättimäiset SOTE-alueet olisivat olleet? Eikö olisi viisaampaa rakentaa olemassa olevaa kehittäen, vahvuuksien päälle? Jospa pieni peruskunta maakunnassa identiteetin rakennusaineena, yhteisöllisyyden tuojana onkin hyvinvointia luova tekijä, eikä vain kepun salajuoni säilyttää kuntajohtajan paikka? Ja mitä pahaa siinä on?

Kehitys ei ole onneksi kuitenkaan jämähtänyt paikalleen. Usein pienet muutokset voivat osoittautua viisaiksi ja tuoda parempaa, vaikka eivät saakaan mediajulkisuudessa yhtä upeaa draamaa aikaiseksi, mitä SOTE:n epäonnistuminen tai sen onnistuminen olisi tuonut.

Eduskunta hyväksyi vuoden lopulla uuden sosiaalihuoltolain, joka on sosiaalipalveluiden peruslaki ja ohjaa siten palveluiden kehittämistä ja toteuttamista. Se on tuonut hyvää vipinää kuntiin, sillä se pakottaa katsomaan asioita toisin ja yhdenmukaistamaan toimintatapoja eri toimijoiden välillä. Se myös pakottaa sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöhön selkein sanoin. Asiakkaan, avun tarvitsijan kannalta, olennaista on matala kynnys, yhteistyövelvoite (kokonainen ihminen), palvelutarpeen arviointiin perustuvat tukitoimet ja omatyöntekijä. Hyvät ohjenuorat ja toteutumista on myös tarkoitus valvoa!

Kuntauudistuksen yhteydessä minua on häirinnyt se, ettei samassa yhteydessä ole pohdittu valtion (alueellisten) tehtävien muutostarpeita. Tälläkin sektorilla onneksi edetään esin. valvonta-asioissa (mm. avit ja Valvira) on tulossa muutoksia.

Kuten sanottu maamme ja sosiaali- ja terveyssektorimme ei ole sama kuin neljä vuotta sitten. Edistystä on tapahtunut ja tapahtuu. Moni muukin laki on muuttunut ja palvelurakenteet kehittyneet.
Viisautta on myös tehdä isot uudistukset siten, että kansalaiset, kunnat, työntekijät ja muut voivat luottaa, että ne tuovat parempaa. Eilen ja tänään olen ollut tyytyväisempi kuin koskaan siitä, että meillä on perustustuslaki tuomassa vakautta.

Kiitos perustuslaki! Jos jatkettaisiin rauhassa ja viisaasti, eikä jääräpäisesti?