torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Ei paras, mutta jotain sentään

Hallituspuolueen kansanedustajilla ja ministereillä taitaa olla halu päästä lomalle, joten Paras-hankkeesta saatiin sittenkin sopu aikaiseksi. Demareiden Rakel Hiltunen oli toiveikas ja tyytyväisenkin oloinen aamu-TV:ssä. Oliko se aitoa vai kokeeneen poliitikon taitavaa esiintymistä? Kukapa sitä tietää.

Poliittisesti on tärkeää, että lakiesitys syntyy. Se on - jos ei muuta - niin kuvaannollinen viesti siitä, että tässä on tahtoa ja halua toimia kaikilla puolueilla. Pallo on nyt sitten totaalisesti kuntapäättäjillä, joiden viisauteen yli kaiken ministeri Manninen uskoo. Sekin on hyvä, sillä pitäähän ihan oikeasti kuntien päättäjiä vastuuttaa ja heihin uskoa, sillä meidänhän tässä on päätöksiä tehtävä.

Vaalien jälkeen tilannetta on tarkoitus kartoittaa uudelleen eli välitilinpäätöstä tehdään vuonna 2009. Siihen ei ole pitkä aika, enkä osaa itse sanoa, kuinka paljon tilanne ehtii pahentua tässä ajassa. Poliittisestihan ratkaisu merkitsee sitä, että uusi hallitus joutuu tekemään likaisen työn. Mielenkiintoista muuten nähdä, miten tuo aikaraja vaikuttaa seuraaviin kuntavaaleihin - eduskuntavaaleissahan tämä on ilman muuta kuuma peruna.

Meillä pääkaupunkiseudullahan on sovittu, että tuloksia punnitaan vuotta aikaisemmin, joten siinäkin mielessä pidän omaa työtämme ihan kelvollisena esimerkkinä muille.

Aamu-TV:ssä joku totesi, että meillä on noin 300 kuntaa, joissa on alle 10 000 asukasta, kun nyt edellytetään, että terveys- ja sosiaalipalveluiden asukaspohjan tulisi olla 20 000. Kuntaministeri onkin avoimesti ennustanut, että kahden seuraavan valtuustokauden aikana katoaa noin sata kuntaa. Se ei voi olla järkevä tahti ja määrä, jos palveluista halutaan pitää kiinni. Ja niiden toimivuudestahan tässä on kyse.

Onkin järjetöntä, että tänäänkin kuntaministeri osoitti sormellaan pääkaupunkiseutua haluttomuudesta liitoksiin. Meillä väestöpohjaa on kuitenkin aivan riittämiin palveluille ja vaikka vaikeuksia onkin niin jotkut palvelut on laadukkaammin järjestetty kuin pikkukunnissa. Ja YTV:n kautta meillä on liikenteessä aivan omanlaista yhteistyötä, vaikka toki sitäkin sietäisi parantaa ja laajentaa - jos se Helsinki vain suostuisi...

Myönnän, että pääkaupunkiseudun ongelmat ovat maankäytössä, mutta se ei kuitenkaan edellytä yhdistymistä, kuten olen aiemminkin sanonut. Tahtoa se edellyttää: ripeyttä kaavoittaa ja voimakasta maapolitiikkaa, jotta alueita saadaan myös rakentumaan. Nyt kun Tuusulassa on ollut valmiutta pakkolunastaa valtion maita ja Sipoossa Helsingin maita niin ehkäpä pääkaupunkiseudun päättäjät alkavat hiljalleen nähdä, miksi kuntien kannattaisi käyttää kaikkia lakien suomia vaihtoehtoja maapolitiikassa.

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

Pää kesäterässä ja melkein vapaalla

Joka kesä yllätyn siitä, ettei tämä maa hiljene enää täysin, ei ainakaan vielä juhannukselta vaan kaikenlaista mielenkiintoista tapahtuu, jos vaan jaksaisi seurata. Tässä joitain huomioita:

  • Kaupunginhallituksen kehykset

Viime viikon tiistaina oli kaupunginhallituksen viimeinen kokous ennen kesää. Annoimme ohjeistuksia ensi vuoden talousarvion laadintaan ja kehyksiin. Itse yritin nostaa vahvemmin esiin paria asiaa: lastensuojelun kehittämistarpeet ja kaupungin oman omakotitalotonttitarjonnan tehostamisen. Saimme noille asioille myötämielistä hyrinää ja sopimuksen siitä, että palataan syksyllä... (pah) Ensi vuodeksi pitäisi myös saada sitovat tulostavoitteet siitä, että ennaltaehkäisevän työn sisältöä konkretisoidaan lähipalveluohjelman kautta ja maapolitiikkaa terävöitetään.

Jäi siis paljon muistettavaa ja muistutettavaa. Syksystä on muutoinkin tulossa raskas isojen asioiden äärellä. Se metropäätös ja sitten Puolarmetsä ja nuo muut.

  • Sipoo ja Helsinki - pärjääkö lilliputti jättiläiselle?

Helsinki sitten päätti käyttää isomman oikeutta ja hamuta omistamiaan maita Sipoosta oman kuntarajan sisäpuolelle. Erikoista, että sipoolaiset siitä ylättyivät, kun muita ratkaisu ei kai suuremmin järkyttänyt. Katselin itse toissa aamuna Jussi Pajusta ja Sipoon kunnanjohtajaa aamu-TV:ssä. Miehet istuivat niin kaukana toisistaan kuin mahdollista.

Ei ollut Pajusella paljon asiassa sanottavaa: rakentaa pitää, Helsingin seudun pitää laajeta joka suuntaan ja metroverkostoa rakentaa myös itään jopa samassa aikataulussa kuin länteen (???). Tässäkin tapauksessa olen sitä mieltä, että pääkaupunkiseudun asuntotilanne vaatii viimein kunnollisia toimenpiteitä. Jos sipoolaiset ovat vuosikausia kuvitelleet, että voivat olla välittämättä koko asiasta, oli siihen aikakin puuttua. On melkein hauskaa seurata, mikä vaikutus asiaan on sillä, että Sipoon pöytälaatikosta vedettiinkin aikaisemmin toteuttamiskelvottomana pidetty suunnitelma kaavoittaa asumista Helsingin rajalle.

Blogimaailmassa on se kiva piirre, että tässäkin asiassa voi seurata sisäpiirin keskustelua netissä. Toivottavasti Hanna jatkaa raportointiaan.

  • Miten aikalisään voidaan ottaa aikalisä ja kuinka sitten vielä voi neuvottelut mennä jumiin eli kuinka kunta- ja palvelurakennetta ponnekkaasti uudistetaan?

Politiikan ja kesän surullisiin kummallisuuksiin kuuluu vääntö Paras-hankkeesta, johon on otettu jo ties kuinka monta aikalisää ja neuvottelut ovat joka kerta kaatuneet siihen, ettei kepu taivu järjen ääneen äärellä omista tavoitteistaan. Uskoiko joku, että uudistus tulee? No, minä ainakin toivoin, että jotain todella saadaan aikaiseksi, mutta mustapekka tässä näyttää jäävän meidän kaikkien kuntalaisten käteen. Suomessa on tapana ollut padota rakennemuutoksia ja ratkaista ne kriisien kautta. Käykö niin nytkin?

  • Tulevaisuuden asumisen tarpeet tutkittavaksi

Eilen kerrottiin Hesarissa tulevaisuuden asumisen tutkimusohjelmasta, jota ohjaamaan on koottu laajasti erilaisia professoreita. Mukana oli ainakin Anneli Juntto ja Mari Vaattovaara (tutut nimet jää aina paremmin muistiin). Ajatus kuulosti hyvältä ja tarpeelliselta!

Asuminen ja siihen liittyvät toiveet muuttuvat nopeaan tahtiin. Omassakin asumishistoriassa sen huomaa selvästi. Väestön ikääntyminen aiheuttaa myös uusia muutoksia, joista olemme myös Espoossa puhuneet - olen yrittänyt muistutella, etteivät kaikki haaveile välttämättä omakotitalo-onnelasta. Etätyöstäkin on puhuttu ja puhuttu, mutta ei se vaan lisäänny ja miksi lisääntyisi, kun ihmiset tarvitsevat työkavereitaan ja sosiaalisia kontakteja saadakseen aikaiseksi asioita. Mutta onko tässä kuitenkin tulossa muutos?

Olisipa tutkimushankkeen tuloksia jo nyt! (Ja olisipa aikaa seurata ja lukea.)

  • Uusi koti ja sisustamisen paineet

Tavarat ovat edelleen niillä paikoilla, joihin ne muuton yhteydessä laitoimme. Olemme tyytyväisiä edelleen asuntoon ja sen sijaintiin. Työmatka ovelta olelle kestää 15 minuuttia ja se on ylellistä! Joitain olennaisia sisusturatkaisuja pitää vielä saada tehtyä ja sitten voimme jäädä odottamaan, että uusia ideoita syntyy. Yritän olla ottamatta liikoja paineita!

  • Loma tulee pätkittäin

Pidän siitä, että loma tulee tavallaan liukuen ja vie mukanaan. Viime viikolla loppuivat siis kokoukset, tämän viikon alusta Pete ja lapset jäivät kotiin ja ensi viikolla alkaa loma ihan oikeasti. Sitten ei tarvi enää pelätä, että jalkapallon iltaottelussa mentäisiin jatkoajalle.

Lupaan unohtaa murehtimiset siitä, kuinka selviän töistä ja luottamustehtävistä, kun loma loppuu ja kaikki kaatuu niskaan. Kaatu ne murehtimattakin. ;=/

Lomasuunnitelmia ei paljon ole, mutta jotain kuitenkin. Ja lisää kehitellään fiiliksen mukaan ja nautitaan uudesta kodista. Upeaa

sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006

Pähkäiltävää Hollannista

Olin loppuviikosta kaupunginhallituksen matkalla Amsterdamissa. Reissu kesti kolme päivää ja ohjelma oli tiivis. Tutustuimme jätteenpolttolaitokseen, uuden asuin- ja työpaikka-alueen suunnitteluun, joukkoliikennejärjestelmään ja sairaalarakentamiseen. Ohjelma oli suunniteltu juuri siten, että saimme nähdä, miten niitä asioita, joita olemme itse Espoossa ratkaisemassa, on muualla tehty.

Keskustelimme Espoon asioista lakkaamatta. Esillä oli tietysti jätteenkäsittelyn tulevaisuus ja polttolaitoksen aikataulu, kun kannatusta sille löytyi aikalailla. Raideratkaisun suhteen tuli ainakin selväksi se, että ns. kombimalli, jossa samoilla raiteilla kulkee sekä metro että pikaratikka on vaikea toteuttaa. Ongelmia Amsterdamissa oli sen suhteen kylliksi vakuuttamaan ainakin minut siitä. (Se on metro, kuten olen jo niin monta kertaa sanonut.)

Vuosia olen kritisoinut jatkuvia julkisen liikenteen lippujen hintojen korotuksia. Näissä keskusteluissa minulle on vakuuteltu, että jokaisen korotuksen jälkeenkin pääkaupunkiseudun taksat ovat edelleen edullisia verrattuna muihin suuralueisiin. Amsterdamissa lippu maksoi 1,6 euroa, eikä meillä sillä hinnalla pääse minnekään. Sitä sietää miettiä. Siellä joukkoliikenteen käyttö onkin kasvussa, eikä vain lippujen hintojen vuoksi, vaan myös tolkuttomien ruuhkien, joista saimme myös kokemuksia.

Pari arkkitehtia esitelmöi meille siitä, millainen hyvä sairaala on. On totta, etteivät meidän sairaalat ole kovin houkuttelevia ja niistä tekee mieli mahdollisimman pian pois. Sairaalat on suunniteltu täyteen käytäviä, joita pitkin potilaat kulkevat paikasta toiseen ja huoneet ovat tylsiä. Saimme nähdä, että sairaalan voi suunnitella toisellakin tavoin ja se voi olla viihtyisä. Miljööllä on myös vaikutusta potilaisiin.

Puolarmetsän tulevaisuus on iso kysymys, johon palaamme syksyllä ja toivottavasti teemme sellaisia ratkaisuja, jotka johtavat nopeasti rakentamiseen. Vanhusten hoitoon tarvitaan erilaisia hoitopaikkoja (mm. kuntousta ja geriatrinen osaamiskeskus, hoivakoteja ja vuodeosastopaikkoja) ja ne voivat olla eri paikoissa. Oli ratkaisu ja kokonaisuus mikä tahansa, olen itse sitä mieltä, että sairaalat pitää rakentaa kunnan itse, eikä niitä pidä toteuttaa ppp-hankkeena.

Pariin eri otteeseen kokoonnuimme vielä keskustelemaan ajankohtaisista asioista mm. ensi vuoden kehyksestä ja pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeiden tilanteesta. Ja myös Puolarmetsästä. Esillä oli myös Espoon keskuksen kehittäminen, joka toivoakseni etenee syksyllä uusin harppauksin.

Lauantaina meillä olisi ollut enemmän vapaata, mutta osa meistä päätti mennä tutkimaan kaupunkisuunnittelun tuloksia. Kävelimme saarella, joka on jossain vaiheessa on ollut arkkitehtien yleinen vaelluskohde. Nyt se ei tuntunut niin innostavalta, vaikka toki hollantilaiset ovat selvästi rohkeampia kuin me kaikessa rakentamisessa. Myös vesi puhututti. Ajatella, että Hollannissa voidaan rakentaa maan alle pysäköintiluolia, vaikka he asuvat meren pinnan alapuolella, mutta meillä paikoitus halutaan edelleen sijoittaa usen pihoille ja parhaaseen mahdolliseen paikkaan.

Lauantain tutkimusretkeen kului niin paljon aikaa, että minulle jäi lopulta ostosten tekemiseen aikaa puoli tuntia. Löysin kuitenkin koko perheelle jalkapalloaiheiset paidat ja ne päällä me tulemme seuraamaan käynnissä olevia MM-kisoja. Tiistaina on vielä kaupunginhallitus ja sitten voin rauhassa keskittyä kesään ja kisoihin.

Tämän matkan antiin, josta tässä oli vain raapaisu, palaamme vielä moneen kertaan. Mielenkiintoinen reissu, joka kannatti tehdä!

maanantaina, kesäkuuta 12, 2006

Meidän isi ja äiti!

Muutto on ohi ja se meni hyvin, jopa nopeasti. On ihanaa, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan ja tekevät kovasti töitä. Niin kaikki meni paremmin kuin olimme kuvitelleet ja iso osa tavaroista on jo oikeilla paikoillaan, tai ainakin ensimmäisellä paikallaan.

Iso apu meille oli myös se, että lapset saivat olla mummon luona pari yötä. Muuton aikana kenenkään ei tarvinnut siis vahtia heitä tai olla ottamassa pois heitä joka paikasta. Vierailu meni hyvin, vaikka se oli ensimmäinen kerta, kun lapset olivat kaksi yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan.

Eilen kun he tulivat kotia oli aivan ihanaa, kun tytskä moneen kertaan innoissaan hihkui "Meidän isi ja äiti!" ja tuli halaamaan. Siinä oli jälleennäkemisen riemua, vaikka mummolassakin oli ollutkin mukavaa.

Uusi koti on kuitenkin vielä vieras ja sen äänet siellä uusia niinpä emme ole voineet välttyä uniongelmilta. Poju on ollut koko ajan innoissaan uudesta kodista, mutta yöllä ei uni tullutkaan ja reppana etsi tunteja itselleen sopivaa paikkaa nukahtaa. Viimein hän rauhoittui äidin viereen. *huoh*

Tänään illalla puramme vielä viimeiset laatikot, järjestelemme tavaroita ja jatkamme uniharjoituksia. Kotiutuminen on alkanut, mutta se vie aikaa. Onneksi on kesä ja kohta myös loma!

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Aika siirtyä haaveilusta ja suunnittelusta töihin

Nyt se päivä on sitten tullut - tai huomenna ja ylihuomenna me muutamme. Vanha koti on aikalailla täynnä laatikoita ja lisää tulee. Huonekalujen purkaminen ja astioiden siirtäminen ehjinä hermostuttaa.

Muutoin ei ole kovin isoa paniikkia. Kai sitä nyt yhden kodin parissa päivässä tyhjentää! Uskon vahvasti, että jo sunnuntaina on muutama purkki ja huonekalu oikealla paikallaan. Ihanaa, että on koko kesä aikaa sitten järjestellä ja miettiä, mihin mikäkin kuuluu.

Moni on sanonut, että menee vuosi siihen, että tavarat alkavat olla oikeilla paikoillaan. Se taitaa tarjoittaa sitä, että seuraavakin loma menee pesän rakennuspuuhissa. Pitäähän sitä ensiksi rauhassa makustella ennen kuin alkaa tehdä, eikö?

Nettiyhteydetkin muuttuvat, mutta nykyisin pitää itse kirjautua järjestelmään ja käydä hankkimassa sitä kautta sähköpostiosoite. Sitä ei siis saa, kun tilaa yhteyden. No, onneksi viestintä hiljenee kesän ajaksi, joten on aikaa taistella tietsikankin kanssa. Yleensä olen saanut nuo asiat toimimaan, mutta en ilman ärräpäitä ja hikipisaroita.

Lapset ovat olleet jo aivan innoissaan uudesta kodista ja varsinkin sen pihasta. Harmi on tullut vain, kun on pitänyt lähteä vielä vanhaan kotiin nukkumaan yöksi. Väinö oli jo valmis jäämään uuteen kotiin ja vaikka nukkumaan lattialla. Sitä ennen poika oli juossut olohuoneessa ja iloinnut olevansa onnellinen. Tuntuu, että olemme tehneet oikean valinnan.

Kaveripariskunta kävi viime viikonloppuna arvioimassa asuntoamme. Molemmat totesivat lapsia innoittavasti pihasta, että se on aika eksoottinen. No, pieni ja intiimihän meidän yhteinen etupiha on ja sen ympärillä paljon lapsia. Piha pakottaa ihmiset tekemisiin toistensa kanssa, mutta samalla se on turvallinen lapsille, kun autoilla ei oikein edes mahdu pihalle ajamaan. Saa nähdä, miten sopeudumme.

Nyt tuntuu loistavalta ja sormet syyhyää pakkaamaan!

sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Hyvän asumisen mahdollisuuden tarjoaminen yhteiskunnan perusvelvollisuus ja yrittäjyyden edellytys

Asumisen kalleus on pääkaupunkiseudun kipein ongelma. Asuntouransa alussa olevien lapsiperheiden kannalta tilanne on vaikea: miten päästä asuntoon, jossa perheen olisi hyvä elää ja kasvaa silloin, kun ollaan työuran alussa, eikä säästöjä ole juuri kertynyt.

Asumisen kalleus vaikeuttaa myös muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle tulevien muuttoa. Muualla myytävän asunnon hinnalla ei kovin kummoista asuntoa saa täältä. Asumisen kalleus muodostaakin muurin pääkaupunkiseudun ja muun Suomen väliin. Asumisen kalleudesta voi tulla iso este pääkaupunkiseudun ja sitä kautta koko Suomen kilpailukyvylle, jos yritykset eivät saa tarvitsemaansa työvoimaa hintamuurin vuoksi.

Asumisen hintaan voi vaikuttaa lisärakentamisella, joka taas edellyttää asuinalueiden kaavoituksen lisäämistä. Pääkaupunkiseudulla pitäisi valmistua noin 9000 asuntoa vuosittain, jotta tarpeeseen voitaisiin vastata. Joka vuosi kunnat jäävät tuosta tavoitteesta noin tuhat asuntoa. Se ei voi olla näkymättä hintatasossa.

Pääkaupunkiseudulle yhteinen asuntorakennusohjelma

Espoo on osana pääkaupunkia sitoutumassa yhteiseen asunto-ohjelmaan ja kaupunki pyrkii myös omilla toimillaan lisäämään rakentamista. Uusia asuntoalueita kaavoitetaan, maankäyttösopimuksilla kiirehditään niiden toteutumista ja maata on hankittu vähän myös kaupungin omistukseen.

Huutava pula Espoossa ja seudulla on tonteista, joille perheet voisivat itse rakentaa oman talon. Kaupungin pitäisi olla aktiivisempi maanhankinnassa, jotta Espoo tulevaisuudessa voisi vuosittain luovuttaa tontteja hartiapankkirakentamiseen.

Nyt työmatkat pitenevät ja liikenteen haitat kasvavat

Nyt moni lapsiperhe muuttaa kehyskuntiin edullisemman hinnan ja paremman tonttitarjonnan vuoksi. Ei tätä kehitystä kokonaan voi - eikä tulekaan estää - mutta parantamalla pääkaupunkiseudun tarjontaa luomme perheille parempia valinnanmahdollisuuksia.

Asunto- ja tonttitarjonnan lisääminen edellyttää uusien isojenkin asuinalueiden rakentamista pääkaupunkiseudulle ja niiden toteuttamisesta sopimista. Espoossa Hista on yksi näistä ja alueen yleiskaavoitus varautumista tulevaisuuteen. Jotta uusista asuinalueista saadaan toimiva osa pääkaupunkiseudun kaupunkirakennetta, pitää kuntien yhdessä päästä sopimukseen näitä alueita tukevista liikenneratkaisuista.

Yhteinen rakennussuunnitelma, yhteinen liikennejärjestelmä

Toimiva liikennejärjestelmä syntyy vain yhteistyöllä ja kaikkien kuntien ja valtion yhteisymmärryksen perusteella. Yksikään Espoolle keskeinen liikennehanke ei synny ilman yhteistyötä muiden kanssa. Tämä koskee niin metroa kuin kaupunkiradan ja Kehä II:n jatkoja sekä myöhemmin Espoo-Lohja–Vihti –rataa.

Yhteistyö pääkaupunkiseudulla myös elinkeinojen etu

Toimiva liikennejärjestelmä on samalla hyvää elinkeinopolitiikkaa (sitä Espoon ja pääkaupunkiseudun kilpailukykyä) ja perhepolitiikkaa. Jo tällä hetkellä on laskettu, että pääkaupunkiseudun ruuhkista aiheutuu vuosittain noin 30 miljoonan euron kustannukset. Samalla ruuhkat vievät monen isän ja äidin aikaa perheeltä - joka ainoa päivä.

Tästä syystä liikennejärjestelmää on kehitettävä toimivammaksi ja joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisääminen on välttämätöntä, jotta autoistumisen kasvu taittuisi. Autottoman elämän pitää olla mahdollista ainakin seudun suurimmissa keskuksissa.

Kerrostaloja tarvitaan

Monipuoliset asuinalueet ovat arjen toimivuuden kannalta parhaita. Hyvällä asuinalueella on eri elämäntilanteisiin ja erilaisille ihmisille sopivia asuntoja, siis kerrostaloasuntoja, rivitaloasuntoja, omakotitaloja, pieniä ja suuria vuokra- ja omistusasuntoja. Palveluiden, harrastusmahdollisuuksien ja työpaikkojen läheisyys vähentää liikkumisen tarvetta ja lisää kevyen liikenteen matkoja. Näin syntyy houkuttelevia asuinalueita.

Nyt kun pääkaupunkiseudun kunnat ovat päättäneet tiivistää verkostoyhteistyötään ja maankäyttöön ja liikenteeseen liittyvää yhteistyötä laajennetaan seudun muiden kuntien kanssa, on synnyttävä tuloksia. Sen pitää näkyä asumisen hintakehityksessä ja tarjonnassa.

Kirjoitus on julkaistu Espoolaisessa Demarissa , joka jaettiin koteihin 4.6.2006.