Joukkoliikenteen tulevaisuus?

Syyskauden politiikan arki tuli nopeasti vastaan. Maanantaiaamuna konsernijaostossa käsittelimme HSL:n (Helsingin seudun liikenne) toiminta- ja taloussuunnitelmaa tuleville vuosille, joka veti jokaisen ilmeet vakavaksi.

Espoo on varautunut kuusi miljoonaa pienempään kuntaosuuteen kuin mitä esillä oleva suunnitelma edellyttää. Niinpä virkamiehet olivat valmistelleen meille hyväksyttäväksi lausunnon, jonka mukaan HSL:n pitäisi
- korottaa enemmän kuin + 4,5 % lippujen hintoja, jotta saataisiin miljoona euroa enemmän lipputuloja,
- karsia suunniteltuja parannuksia linjastoissa (mm. uutta linjaa Tillinmäkeen ei tarvita), ja
- käyttää aiottua enemmän ylijäämää ja lisätä tuottavuutta.

Käytännössä siis esitys lähti siitä, että joukkoliikennettä "kehitettäisiin" korottamalla lippujen hintoja ja karsimalla palveluita. Esitys jäi pöydälle ja syystä.

Joukkoliikenteen menot kasvavat Espoossa ja seudulla monesta eri syystä. Polttoainekulut ovat kasvaneet, koska hinta ja verotus on noussut. Linja-autoliikenteen kilpailutusten myötä kulut kasvavat joka kerta. Erityisen suurta kustannusten nousu on nimenomaan bussiliikenteessä ja sitä myöten Espoossa, jonka joukkoliikenne perustuu isolta osin busseihin.

Raideliikenteen kustannusten nousu on maltillisempaa. Jo siitäkin syystä on hienoa, että viimeistään nyt Espooseen rakennetaan metroa. Myös kaupunkiradan jatkotyö olisi tärkeää saada käyntiin. Tässä tilanteessa ne ovat entistäkin kannatavampia investointeja.

Valtion toiminta on kaksijakoista. Toisaalta se tulee pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä noin kuudella miljoonalla. Se on 1,1 % koko seudun joukkoliikenteen toimintatuloista. Samaan aikaan valtio nostaa dieselveroa 1,4 % (8 senttiä /litra), jonka vuoksi siis nimenomaan bussiliikenteen kustannukset nousevat merkittävästi.

Kyse ei ole vain yhden vuoden pulmasta. Jokaisella kerralla kun bussivuoroja on kilpailutettu ovat kustannukset nousseet linjoilla 5-6 %, koska tällä hetkellä yhtiöt tekevät tappiota. Ensi vuonna kilpailutetaan Leppävaaran alueen liikenne, joten sieltä tulee seuraaville vuosille iso lasku maksettavaksi. Miten selviämme siitä?

Hyvä ratkaisut ovat siis nyt tarpeen. Tarvitaan myös poliittista tahtoa edistää joukkoliikennettä. Myös HSL:n pitää tarkastella toimintaansa. Kasvavassa ja kehittyvässä Espoossa tarvitaan lisääntyvää joukkoliikennettä varsinkin kun meillä parhaillaan kehitetään palveluverkkoa keskittämällä toimintoja joukkoliikenteen varteen. Päättäjien on huolehdittava, että uusiin ja isompiin toimipisteisiin pääsee ja kohtuulliseen hintaan.


*

Kohtuullinen taksa joukkoliikenteeseen

Parhaillaan Espoossa ja muissa seudun kunnissa on lausunnolla esitys uudesta julkisen liikenteen taksa- ja lippujärjestelmästä. Aiemmin on jo todettu täysin matkaan sidottu lippu todettu huonoksi, koska siinä olisi pitänyt leimata tullessa ja mennessä. Se olisi ollut hankala, mutta tavallaan perusteltu järjestelmä.

Nyt uudistuksen perustaksi on ajateltu kaarimallia, missä kehät määrittyisivät tietyn etäisyyden mukaan Helsingin keskustasta. Siis sieltä, minne ja missä iso osa joukkoliikennematkoista nyt tehdään.

Itse olen ajatellut, että uudessa mallissa pitää olla tiettyjä seikkoja, joita sen pitää täyttää:
- sen pitää olla ymmärrettävä, selkeä ja oikeudenmukainen
- sen pitää parantaa joukkoliikenteen suosiota (kilpailukykyä)
- sen pitää olla seudullinen
- sen pitää olla taloudellisesti kestävällä pohjalla

Paras ratkaisu yhä olisi se, että koko pääkaupunkiseudulle tulisi vain yksi vyöhyke. Konsernijaostossa meille kerrottiinkin, että maailmalla suunta on juuri tällaisiin laajempiin yhtenäisiin vyöhykkeisiin. Se kuitenkin maksaa, eikä ole saanut sen vuoksi kannatusta.

Nyt esitetty vyöhykemalli on kehityskelpoinen, mutta vyöhykeraja on Espoon sisällä väärässä kohdassa. Jos se Espoossakin vedettäisiin samanlaista kehää pitkin kuin idässä on tehty, kulkisi se Kehä III:n kohdalla kakkosen sijasta. Tältä pohjalta tulisi jatkaa työtä minun mielestäni.

Esityksen perusajatus on se, että minimilippu on kahden vyöhykkeen lippu, joka maksaisi suunnilleen sisäisen lipun verran. Tällä hinnalla siis pääsisi yhä Espoonlahdesta Leppävaaraan. Espoon sisäinen vyöhykeraja sen sijaan tekisi sen, että Leppävaarasta ja Tapiolasta pääsisi myös Helsingin keskustaan tai vaikka Itäkeskukseen tällä kahden vyöhykkeen lipulla. Espoon keskuksesta taas tarvittaisiin taas kolmen vyöhykkeen lippu (nyk. seutulippu), jos esitys menisi tuollaisenaan läpi. Jos taas rajaa siirrettäisiin olisi näiltäkin alueilta edullisempaa kulkea Helsinkiin töihin.

Matkan hinta vaikuttaa selvästi joukkoliikenteen houkuttelevuuteen. Rajaa siirtämällä tekisimme siis joukkoliikenteestä houkuttelevampaa. Sellaisten ratkaisujen aika olisi nyt.

Jos vyöhykemalliin mennään niin jossakin tuon rajan pitää olla. Minusta on tärkeää, että mallista tulee sellainen, että sen kuntalaisetkin tuntevat perustelluksi ja oikeudenmukaiseksi. Kehä II:n kohdalla ei ainakaan ole oikea paikka.

Uuden mallin pitää olla myös ymmärrettävä ja sellainen, että käyttäjä hahmottaa helposti millä hinnalla minnekin mennään. Kohtuuttomuuksia pitää välttää eli tilanteita, joissa kahden lähekkäin olevan pysäkin välillä muuttuu hinnoitteluperiaate jyrkästi.

Helsingin seudun liikenne voi laajentua kehyskuntiin ja toivottavasti niin myös tekee. Vyöhykemallin kehittäminen tukee tätä kehitystä ja voi parhaimmillaan antaa selkeän pohjan, kuinka koko seudun liput hinnoitellaan. Tavoitteenahan on kehittää joukkoliikennettä koko seudulla, eikä vain katsoa omia nurkkia, vaikka niidenkin osalta ratkaisun pitää olla perusteltu.

Malli ei siis ole valmis vaan vaatii vielä paljon hiomista ja kunnilta valmiutta tukea joukkoliikennettä. Niissä keskusteluissa on hyvä pitää mielessä joukkoliikenteen hyödyt kaikille.


*

Vähiin käy

Blogini on elänyt hiljaisuudessa, minä en. Lomasta on menossa viimeinen viikko ja olen tullut kaupunkiin opettelemaan ihmisten ilmoilla olemista. Pehmeää lopetusta suositellaan lapsillekin ja se sopii myös aikuisille.

Olin yhteen soittoon reilu kolme viikkoa poissa kotoa, enkä muista koska edellisen kerran olisin ollut niin pitkään irti omista nurkista. Netissä poikkesin muutaman kerran, mutta yhtään merkintää en blogiin kirjoittanut, en edes tilablogiimme. Mökkipäiväkirjaan teimme muutamia merkintöjä ja se riitti. Ja teki hyvää.

Lapsetkin olivat lomatunnelmissa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, missä lapset pelleilevät pihallamme olevan hiekkakasan päällä. Lastenohjelmia katseltiin toisinaan, mutta useimmin ne unohtuivat muun mielenkiintoisemman ohjelman vuoksi.

Pääasiassa vietin aikaa tilallamme Väinölässä. Uskoni Sysmään kulttuuripitäjänä vahvistui entisestään. Tänä kesänä kävimme Musta ja Valkearatsu -talossa, missä Ransu ystävineen on syntynyt. Nukketeatteritalossa on esitys joka päivä ja se osallistaa lapsia mukavalla tavalla. Elsa uskalsi laittaa päänsä jopa hirmuliskon kitaan ja Väinö pesi krokotiilin hampaat.

Osallistuin Uotinpäiville vuosien tauon jälkeen. Lauantaina kylä oli niin täynnä väkeä, ettei sekaan meinannut mahtua. Väen paljous ja huima helle yhdessä eivät houkutelleet. Kävimme risteilemässä Päijänteellä, missä saimme nauttia upeista maisemista, ystävällisestä palvelusta ja vanhasta tanssimusiikista. Kävimme kääntymässä kalasääsken pesällä, joka on ollut paikallaan ainakin parikymmentä vuotta. Lintu tuntuu viihtyvän Tehiselällä.

Perjantai-illan pääjuhla tuntui olevan enemmänkin ikäihmisten juhla, mistä mekin lähdimme kesken pois. Juhlapuhuja oli siihen mennessä hädin tuskin päässyt maapallolle maailmankaikkeuden äärirajoilta, eikä Sysmästä ollut vielä tietoa. Iltamme jatkui maitolavabileissä Leppäkorvessa, missä lapset järjestivät alkuillan ohjelmaa. Sunnuntaina kävimme teatteritalossa katsomassa Waltarin kirjoittaman näytelmän Omena putoaa. Mainio valinta kesäteatteriin! Ja muutama roolisuorituskin teki vaikutuksen.

Tänäkin vuonna reissasimme Savon maalla ja Varsinaisessa Suomessa. Saimme nauttia yltäkylläisestä ylöspidosta, mistä kiitos isäntä- ja emäntäväelle tasapuolisesti. Kävimme myös palelemassa jälleen kerran Visulahdessa. Tällä kertaa minä ja Väinö yritimme vesipuistonkin puolelle, mutta matka pysähtyi höyrysaunaan. Pitänee vaihtaa kesäkohdetta. Turun suunnalla lapset vierailivat Muumimaailmassa ja me aikuiset nautiskelimme Naantalin kylpylän palveluista. Rentouttavaa.

Ajatukset ovat olleet kesäterässä. Uutisia olen katsellut ja lehtiäkin lukenut sen jälkeen, kun Petri tuli tilalle. Samaan aikaan ilmestyi TV ja postilaatikko tilallemme. Aiemmin olin pelkän radion varassa, eikä sekään kovin vaikeaa ollut, enemmänkin vapauttavaa.

Paluu kotiin toi myös hienoisen ahdistuksen. Elämä on, mutta matkustaminen on sitäkin kalliimpaa. Reissullamme meillä oli auto lainassa. Viime sunnuntaina tankkasin lähtiessäni Espooseen. Toin perheen, tavarat ja lainaistuimet kotiin. Maanantaina ajoin takaisin ja tankkasin uudelleen. Matka Espooseen maksoi noin 35 euroa matkustajien määrästä riippumatta. Maanantai-iltana hyppäsin bussiin ja maksoin 31 euroa omasta matkastani Helsinkiin. Sen päälle maksoin vielä seutuarvolipun, jotta pääsin kotiin. Kertakaikkiaan käsittämätön ero!

Perheellisten joukkoliikenne on luvattoman kallista, vaikka ottaisi huomioon kaikki mahdolliset autosta aiheutuvat kulut. Bussissa pienistäkin lapsista pitää jo maksaa, joten koko perheemme matka Sysmästä Helsinkiin maksaisi kai sata euroa. Ero junaankin on valtava, sillä noin kahdella sadalla eurolla perheemme pääsee junalla Espoosta Kuopioon ja takaisin.

Luin, että linja-autoliitto on ehdottanut bussiliikenteelle helpotusta polttoaineverosta, jotta hintatasoa ei jouduttaisi nostamaan entisestään. Sitä sietäisi harkita, sillä kahdeksan prosentin arvonlisävero ei kovin paljon loippujen hintoihin vaikuta. Kai sitä pitäisi autottomillakin olla varaa matkustaa muuallekin kuin minne junalla pääsee?

Loma

Olimme viikonloppuna Riikassa, mistä alkoi minun ja lasten viikon mittainen kevätloma. Siinä siis selitys nyt vallitsevalle säälle, jonka en anna masentaa. Niin olen päättänyt.

Matkoilla tulee väistämättä tehneeksi havaintoja asioista, jotka mietityttävät muutoinkin. Riikassa oli käytössä tasataksa julkisissa kulkuneuvoissa. Kun ajattelee paikallista "palvelu"kulttuuria eli asiakkaille ei puhuta, eikä hymyillä niin se onkin ainoa mahdollisuus. Kertaakaan ei tarvinnut selitellä minne olemme menossa, eikä selvittää se maksaa.

Joka kerta matka maksoi 40 santiimia. Vertailun vuoksi todettakoon, että vanhassa kaupungissa tuoppi olutta maksoi 2,5 latia. Taas kerran olimme siis paikassa, missä julkisilla kulkeminen oli naurettavan halpaa! Jos pääkaupunkiseudun lippujen hinnat ovat keskitasoa Euroopassa - kuten meillä väitetään - niin missäköhän julkisilla kulkeminen on kalliimpaa?

Meillä on kaupunginhallituksessa pöydällä lausunto YTV:lle tulevaisuuden taksa- ja lippujärjestelmästä. Olen kannattanut ajatusta siirtyä tasataksaan, koska se lisäisi eniten joukkoliikenteen käyttäjiä. Sen pitäisikin olla päätavoitteemme, kun ajatellaan ilmasto- ja ympäristöasioita. Samalla pitää myös laajentaa edelleen raideliikennettä (varsinkin kaupunkirata Espoon keskukseen ja raide Histan kautta Lohjalle).

Riikan vanha kaupuki oli rakennettu tiiviisti, kuten monet muutkin vastaavan ikäiset kaupungit. Erilaiset ja eri-ikäiset talot olivat kiinni toisissaan ja katukuvasta muodostui mielenkiintoinen ja moni-ilmeinen. Menetin suuntavaistoni joka kerta kulkiessani ja kaipasin äärettömästi kunnon ruutukaavaa. Kaupungin sielu olivat kuitenkin ihanat puistot, jotka eivät vielä olleet heränneet loistoonsa. Olimme taas kerran liian aikaisin liikkeellä.

Kaupunkien laitamille sijoittuvat ostosparatiisit ovat rantautuneet meille maailmalta ja niitä on nykyään kaikkialla - myös Riikassa. Kävimme yhdessä sellaisessa mielenkiinnon vuoksi.

Pysähdyin taas kerran miettimään onko kehitys estettävissä vai mitä sille pitäisi tehdä? Käymme itsekin ostoksilla sellaisissa. Vaateostoksilla käymme lähes aina Sellossa, minne meiltä pääsee junalla 15 minuutissa. Ostokset on helppo tehdä, kun kaikki on saman katon alla, eikä tarvitse pelätä lasten joutumista autojen alle.

Näissä paratiiseissa on siis puolensa, mutta ne vaikuttavat lähikauppoihin, jotka taas ovat arjen sujuvuuden kannalta tärkeitä. Jos niiden lisääntymistä ei voi estää niin ainakin ostoparatiisien sijoittumista pitää ohjata vahvasti.

Valtuustoaloite uudesta asemasta ja asuinalueesta rantaradalle

Olen tänään jättänyt yhdessä muiden valtuutettujen kanssa valtuustoaloitteen siitä, että Espoon tulisi toimia aktiivisesti, jotta rantaradalle rakennettaisiin uusi yhteinen asema Kirkkonummen rajalle ja sen ympärille uusi asuinalue. Esitys tarkoittaisi Mankin seisakkeen siirtämistä länteen, koska nykyisen seisakkeen ympärillä on erittäin vaikeat rakentamisolosuhteet. Rataa on siis Mankin nykyisen seisakkeen kohdalla vaikea hyödyntää ja siksi seisake on jatkuvasti lakkauttamisuhan alla.

Espoo on yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sopinut tulevien vuosien asuntorakentamisen tavoitteet. Espoo on sitoutunut luomaan edellytykset 2500 asunnolle vuosittain, joista vähintään 500 on valtion tukemia vuokra-asuntoja. Tavoitteet ovat haasteelliset ja siksi yhä uudelleen pitää etsiä kaikki mahdolliset rakentamismahdollisuudet varsinkin jo olemassa olevien raideyhteyksien varrelta.

Espoolla on myös yhteistyösopimus Kirkkonummen kanssa, jonka yhdeksi tavoitteeksi voitaisiin nostaa uuden aseman ja asuinalueen suunnittelu yhteiselle rajalle rantaradan varteen. Asuntosopimuksessa on mukana myös Kirkkonummi, jolle sopimus näyttää myös olevan haasteellinen (475 asuntoa vuodessa, joista 95 ARA-tuotantoa).

Ilmastonmuutos on totta jo nyt. Siksi asuntorakentaminen ja liikennesuunnittelu pitää yhä voimakkaammin sitoa yhteen. Raideliikennettä tulee edistää ja uusia ratoja rakentaa Helsingin seudulle. Metron laajentaminen, kaupunkiradan jatkaminen ja Espoo - Lohja -rata ovat kaikki tarpeellisia seudullisia hankkeita. Samalla on syytä tehostaa maankäyttöä jo olemassa olevalla rantaradalla.

Aloitteeni tarkoitus ei ole hidastaa Etelä-Espoon yleiskaavatyötä. Esitän vain, että sen valmistelun ohella käynnistetään Kirkkonummen kunnan kanssa yhteinen maankäytön suunnittelu rantaradan varteen.

***

Tässä aloitteemme:
YHTEINEN ASEMA JA ASUINALUE KIRKKONUMMEN KANSSA RANTARADAN VARTEEN

Espoon kaupunki on yhdessä muiden Helsingin seudun kuntien ja valtion kanssa solminut sopimuksen tulevien vuosien asuntotavoitteista. Sopimus on tärkeä, mutta myös haasteellinen. Asuntotarjontaa tulee lisätä hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. On syytä selvittää kaikki mahdollisuudet jo olemassa olevien ratojen varrella.

Useamman vuoden ajan Mankin seisake on ollut lakkauttamisuhan alla, koska sillä on ollut vähän käyttäjiä. Seisakkeen läheisyyteen on myös vaikea luoda edellytyksiä uudelle asuntorakentamiselle, koska perustamisolosuhteet ovat tuolla alueella vaikeat, mikä taas vaikuttaisi asuntorakentamisen hintaan ratkaisevasti. Mankin alueen rakentamista vaikeuttaa myös tulvaongelmat.

On kuitenkin perusteltua etsiä uusia rakentamismahdollisuuksia rantaradan varrelta. Yksi mahdollisuus olisi siirtää Mankin seisaketta lännemmäksi Kirkkonummen rajalle ja toteuttaa sinne uusi yhteinen asema ja asuinalue. Nyt kun Espoolla ja Kirkkonummella on sopimus yhteistyön lisäämiseksi kuntien välillä, voisi Espoo aloitteellisesti käynnistää neuvottelut yhteisen maankäytön suunnittelun aloittamiseksi yhteisellä rajallamme. Näin yhteistyöstä syntyisi konkreettista hyvinvointia molempiin kuntiin.

Mikäli Mankin seisake siirrettäisiin länteen, edellyttää se Mankin alueen joukkoliikenteen kehittämistä bussiliikenteenä. Muutoinkin Kauklahden alueen liityntäliikenne kaipaa uutta tarkastelua ja parantamista, jotta joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen palvelukyky tulee turvattua alueella.

Esitämme, että Espoon kaupunki toimii aloitteellisesti, jotta Espoon ja Kirkkonummen rajalle rantaradan varteen suunnitellaan yhteinen asema ja asuinalue.

.

Jaana Leppäkorpi yhdessä muiden valtuutettujen kanssa

***

Kuvassa Tuomarilan asema, jonka ympärille parhaillaan rakentuu uusi asuinalue.

.

Ps. Tila-blogissamme ollaan edelleen nimikysymyksen äärellä.

Uusi seudullinen liikenne-YTV

Pääkaupunkiseudun kunnat pääsivät eilen sopimukseen joukkoliikenteen ja YTV:n tulevaisuudesta. Ratkaisun syntyminen vei enemmän aikaa kuin oli suunniteltu, mutta kyllä se kannatti. Olen tyytyväinen syntyneeseen ratkaisuun, koska se vahvistaa seudullista kehittämistä.

Ratkaisun myötä nykyisestä YTV:stä irrotetaan joukkoliikenne asiat uuteen erilliseen liikenne-YTV:hen, joka jatkossa vastaa Helsingin seudun joukkoliikenteen suunnittelusta (myös PLJ), kilpailutuksesta ja tilaamisesta - siis joukkoliikenteen viranomaistoiminnoista kokonaisuutena. Tietysti vain niiden kuntien osalta, jotka mukaan tulevat. Myös valtio (VR) on yksi osapuoli uudessa yhtymässä. Kirkkonummi ja Keravahan ovat jo olleet yhteisessä järjestelmässä osin mukana ja on hyvä, jos järjestelmä näiltä osin laajenee.

Nyt kun Helsingin seudun 14 kuntaa ovat sopineet yhteisistä asuntotavoitteistaan, on tärkeää kehittää sitä tukevaa joukkoliikenteen järjestelmää. Tässä on eväät siihen. Eittämättä kehyskunnat kasvavat ja myös sieltä on oltava mahdollista kulkea julkisilla töihin.

Tässä on muuten tämän toisen merkittävän sopimuksen heikko lenkki: asuntosopimuksen allekirjoittajien joukossa ei ole liikenne- ja viestintäministeriötä, vaikka asuntorakentamiseen aina liittyy olennaisesti liikenteen suunnittelu ja rakentaminen. Ehkä tästäkin syystä valtion edustajat yskähtelevät nyt metron kustannuksista. Hallitus ei kuitenkaan mitenkään voi livetä vastuustaan sen rakentamisesta, vaikka siellä kepulaisia onkin.

***

Ps. Tila-blogissamme pohditaan nimiasiaa, mihin kaipaamme kovasti ideoita.

YTV:n tulevaisuus?

Olin tänään YTV:n seutukokouksessa, missä päätimme ensi vuoden toiminta- ja taloussuunnitelmasta. Mielessä oli kuitenkin myös muita kysymyksiä kuin mitä virallisissa papereissa oli eli mikä YTV:n tulevaisuus oikein on.

Varsinaisessa toimintasuunnitelmassa tärkeitä asioita olivat: joukkoliikenteen lippujen hintojen maltillinen korotus hintojen kasvun myötä (2,3 % seutuliput ja 1,3 % Espoon sisäinen), PLJ-työn jatkaminen (Espoon kärkihankkeita Länsimetro sekä Kaupunkiradan ja Kehä II:n jatko) sekä jätteenpolton tärkeät ratkaisut (Yva- ja hankintaprosessit menossa, missä Espoon "kandidaatit" ovat Ämmässuo ja Juvanmalmi). Pitkällä aikavälillä tärkeää on yhä tehokkaammat toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eli esim. raideliikenteen lisääminen ja joukkoliikenteen houkuttelevuuden parantaminen.

Mutta onko YTV:tä enää ensi vuoden jälkeen olemassa? Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö takkuaa ennen kaikkea liikenneasioiden osalta. Helsingille on koko ajan ollut vastenmielistä YTV:n kehittäminen, laajentaminen ja vahvistaminen syistä, joita en vieläkään ymmärrä.

Espoon kanta on - ja oli tänäänkin -, että YTV:n laajentaminen tulisi aloittaa Kirkkonummesta ja Keravasta, kun niiden YTV:n kanssa tekemä sopimus liikenneyhteistyöstä päättyy ensi vuoden lopussa. Emme kuitenkaan esittäneet, että YTV:n pitäisi ryhtyä toimiin näiden kuntien täysjäsenyyden edistämiseksi, vaan toivoimme asian selvittämistä, jotta Helsinki ei tyrmäisi esitystämme.
- Politiikka on toisinaan monimutkaista ja ihmisten arkielämän kannalta käsittämätöntä.

Muiden kuin helsinkiläisten (kokoomuslaisten ja vihreiden) kanta kai on se, että YTV:tä tulisi kehittää, ei purkaa. Saa nähdä mihin lopulta päädymme. Olisiko sopiva kompromissi se, että YTV:n nimi muutetaan helsinkiläisille mieluisammaksi? Ainakin se olisi halvempaa kuin yhden organisaation puolittainen tai täydellinen alasajo, jotta saataisiin rakentaa uusi vastaavanlainen organisaatio.

Draamaa kaupunginhallituksessa

Tänään oli jälleen luontoasioiden kannalta hieno päivä, sillä Nuuksion luontokeskus liikahti taas pari piirua eteenpäin. Käsittelimme konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa Nuuksion luontokeskuksen kiinteistöosakeyhtiön perustamista. Keskuksen omistajiksi ovat tulossa Espoon kaupunki, Metsähallitus ja Solvalla Ab. Jälkimmäinen on mukana, koska luontokeskus on tulossa Solvallaan. Toiminnasta taas tulee vastaamaan Metsähallitus, mutta alueen kunnat ja Espoo vastaavat isosta osasta kuluista. Näiden muodostama yhteistyöryhmä tulee aikanaan vastaamaan toiminnan suunnittelusta.

Edellisen kerran asia oli esillä noin vuosi sitten ja kirjoitin siitä myös silloin, koska hanke on erittäin odotettu. Kansallispuistohan perustettiin vuonna 1993 ja siitä alkaen on sinne suunniteltu luontokeskusta, joka opastaa ja neuvoo kävijöitä luonnossa kulkemisessa. Kansallispuistossa käy ja saa käydä paljon ihmisiä, mutta heidän pitää tietää, kuinka siellä kuljetaan, mitä saa tehdä ja missä ei saa liikkua. Luonnonsuojelun kannalta on tärkeää, että kulkijat pysyvät rakennetuilla poluilla.

Valitettavasti tämäkään päätös ei vielä tee luontokeskuksesta valmista. Nyt käynnistyy asemakaavoitus, jotta sen rakentaminen voisi alkaa 2009 tai viimeistään 2010. Kaavoituksen yhteydessä pohditaan tietysti myös liikenteeseen liittyviä asioita, joista alueen asukkaat ovat olleet huolissaan. Espoon kaupunki vastaa keskuksen asemakaavan valmistelusta ja myöhemmin myös liikenneinvestoinneista (mm. kevyen liikenteen väylä).


Hista: hyvin suunniteltu, puoliksi tehty

Kaupunginhallitus käsitteli tänään myös Histan alueen osayleiskaavaluonnosta. Meille on esitetty, että jonain päivänä Turunväylän varteen Kirkkonummen rajalle kohtalaisen lähelle Ämmässuon kaatopaikkaa nousee 20 000 asukkaan uusi asuinalue.

Palautimme äänestäen osayleiskaavaluonnoksen uudelleen valmisteltavaksi, jotta monet esillä olleet avoimet kysymykset selvitettäisiin. Itse korostin, että tarvitsemme luotettavan suunnitelman siitä, kuinka Histaan järjestetään tehokkaasti toimiva joukkoliikenneyhteys, joka aidosti houkuttelee asukkaita kulkemaan julkisilla liikennevälineillä alusta alkaen.
- Hista ei voi, eikä saa perustua yksityisautoiluun. Jo nyt Turunväylä on ruuha-aikaan tukossa Veikkolaan saakka - kuinka se kestäisi tuhannet uudet työssäkävijät?

Selvitykset pitää tehdä joka tapauksessa. Tässäkin kaavahankkeessa päätee se, että mitä perusteellisemmin alkuun panostetaan, sitä paremmin jatkotyöskentely voi edetä.

Näin tärkeät asiat pitää miettiä kunnolla. Tärkeää on myös se, ettei tässä vaiheessa ole mitään syytä käynnistää alueen asemakaavoitusta. Sen aika ja aikatauluttaminen tulee paljon myöhemmin. Asemakaavoituksen ohjeistamisessa on tärkeää, että saamme Etelä-Espoon yleiskaavan valmiiksi ja sen yhteydessä päätämme yhdessä myös alueiden toteuttamisjärjestyksestä. Kaikki siis aikanaan...

Valtio Espoon kukkarolla

Päätimme myös tänään, että Espoo vastaa Kehä I:n rakentamisesta. Tällaisessa jälkirajoitusmallissa kyse on siitä, että kaupunki rakentaa tien omalla kustannuksellaan ja valtio maksaa aikanaan vastaavan summan kaupungille. Näin valtio syö etukäteen tulevia investointirahojaan, kun sillä ei muka ole nyt rahaa.

Kehä I:n parantaminen on niin tärkeä hanke, että Espoon oli syytä suostua tähän ratkaisuun. Ruuhkat ja liikenneongelmat aiheuttavat myös kustannuksia, jotka toista kautta näkyvät kaupunginkin pussissa.


Rantaraittifarssin huipennusta saa odottaa

Saimme tänään suullisen selvityksen rantaraitista käydyistä neuvotteluista. Tunti tai ehkä enemmänkin taisi keskustelussa aikaa kulua ilman, että mitään uutta olisi syntynyt. Seuraavaan kokoukseen asia tuodaan valmisteltuna päätettäväksi.
- Asiaa seuraavien pitää siis vielä pari viikkoa odottaa, miten kaupunki siirtyy tässäkin asiassa normaaliin päiväjärjestykseen.


Töissä

Olin tänään maanantaina töissä, vaikka naisasialiike Unioni oli kehoittanut naisia jäämään pois töistä. Tiedän, ettei tähän pitäisi puuttua, mutta eikö tässä Tehy-sopassa ole jo ihan tarpeeksi ollut hämmentäjiä? Vai löytyykö vielä lisää niitä, jotka haluavat todistaa olevansa matalapalkkaisten naisten puolella?

Espoon keskuksesta, valtuustosopimuksesta ja vähän metrostakin

Kaupunginhallitus hyväksyi eilen esityksen Espoon kaupungintalon ja keskustekortteleiden ideakilpailusta. Kyseessä oli periaatepäätös ja varsinainen kilpailuohjelma hyväksytään myöhemmin. Esityksestäni esittelijä muutti kilpailun painopistealuetta siten, että myös Espoon asemasilta kuuluu alueeseen, mihin haetaan uusia ideoita.
- Tarkkana pitää olla, jotta asiat etenevät.

***

Valtuustokauden alussa kolme vuotta sitten teimme valtuustosopimuksen, missä sovimme tärkeimmistä asioista, joita tällä kaudella toteutetaan. Tavoitteena oli hahmottaa kokonaisvaltaisemmin tulevia haasteita ja aikatauluttaa tehtäviä eri vuosille. Kaikkea ei voi kerralla tehdä.

Nyt kaupunginhallituksessa on tarkasteltu sitä onko kaikki sovitut asiat saatu valmisteluun, jotta ehdimme ne toteuttaa tällä kaudella. Tässä mielessä itsekin luin sopimusta ja laitoin omia kommenttejani sopimuksesta. Kolme asiaa nostin esille:

* poikkihallinnollisen lähipalvelusuunnitelman laatiminen pitää käynnistää pikaisesti

Sovimme eilen, että suunnitelman käynnistämisen valmistelu käynnistyy. Asiaan palataan piakkoin kaupunginhallituksessa. On tärkeää hahmottaa ne palvelut, jotka Espoossa asukkaat saavat lähellä kotiaan, eikä tarkoitus ole keskittyä vain kunnan omiin palveluihin vaan myös yksityisten palveluiden edistämiseen.

* Ennaltaehkäisevän työn tavoitteet ja muodot tulee konkretisoida

Itse näkisin, että meidän olisi laajemminkin syytä miettiä mitä ennaltaehkäisy on ja millaisin keinoin me erilaisia huolia ehkäisemme. Jotta kaikki mahdollinen ei jatkossakin olisi ennaltaehkäisevää, vaan saisimme aiheesta käytävään keskusteluun palveluiden tuottamisen kannalta tarpeellista selkeyttä, olisi syytä käyttää seuraavanlaista jaottelua:

- peruspalveluiden pääasiallinen tehtävä on edistää terveyttä (fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista), jolloin esim. satsaukset liikuntaan, nuorisotyöhön tai vaikkapa päivähoitoon ovat siis terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta tärkeitä.

- peruspalveluissa toteutetut erityiset kohdennetut toimenpiteet taas ovat varsinaisesti ennaltaehkäisevää toimintaa. Lähipalvelusuunnitelman yhteydessä voisimmekin määritellä, millaisia erityisiä toimenpiteitä Espoossa ainakin toteutetaan, jotta tarve korjaavalle toiminnalle voitaisiin välttää.

Itse näen, että näitä toimenpiteitä - joita ei siis kaikille myönnetä, mutta joilla huoliin puututaan mahdollisimman aikaisin - olisivat mm. neuvolassa perhetyö ja kotipalvelu, päivähoidossa avustajat ym. resurssien vahvistukset lapsen tukena, koulussa esim. tukiopetus ja oppilashuollon tuki, nuorisotyössä erityisnuorisotyö ja ryhmätoiminta. Millaisia toimia sitten aikuisille olisi esim. terveydenhuollon piirissä, en tiedä.

* Asunto- ja maapolitiikkaan yhteinen näkemys

Valtuustosopimuksessa todetaan myös, että "Espoon maapolitiikkaa selkeytetään ja selvitetään mahdollisuudet saada rakentamisen piiriin valmiin asemakaavaan ja kunnallistekniikan puolesta rakentamiskelpoiset tontit."

Ministeri Vapaavuori on käynnistänyt oman työnsä kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi ja asiaa käsitellään myös PKS-yhteistyössä, missä on myös tarkoitus määritellä yhteisiä pelisääntöjä maapolitiikalle. Espoon yhteisten linjausten sopiminen on tarpeen, jotta tiedämme, mistä neuvottelijamme keskustelevat näissä pöydissä.

Eilen kaupunginhallitus päätti viimein, että syksyn aikana pidetään asuntoasioista iltakoulu.

***

HKL:n toimitusjohtaja Matti Lahdenranta tuli näyttävästi esiin viime viikolla linjaamalla metron jatkamisen tärkeysjärjestyksen: ensin Sipoo, sitten vasta metron jatkaminen Matinkylästä Espoonlahteen. Samaan aikaan tämä kaveri istuu Länsimetro Oy:n hallituksessa. Jotkut ovatkin aiheellisesti kyselleet toimiiko hän hallituksen jäsenenä yhtiön edun vastaisesti?

Lahderanta on myös keskeinen valmistelija PLJ-työssä (pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmä), joka hyväksyttiin viime keväänä. Siinä sovittiin eri hankkeiden toteuttamisjärjestys ja ratkaisu oli yksimielinen. Yksimielisyys onkin pääkaupunkiseudun hankkeiden edistämisessä keskeistä, kun valtion kanssa neuvotellaan rahoituksesta. Onkin aiheellisesti kyselty eikö Helsinki olekaan mukana?

Kulttuuria ja epämiellyttäviä ikuisuuskysymyksiä

Osallistuin tiistaina ensimmäisen kerran Espoo Cinén avajaisiin ja näin paljon huomiota saaneen Irina Palm -elokuvan. Kokemus oli aivan ihana! Käyn nykyisin niin harvoin elokuvissa, että nautin todella tuosta hetkestä. Oli kuin raikas tuulahdus olisi kulkenut lävitseni, kun valkokankaalla alkoi tapahtua. Irina Palm on loistava elokuva, jota voin lämpimästi suositella. Siinä oli kaikki osat kohdallaan: juoni kulki hyvin eteenpäin, eikä elokuvaa ollut pitkitetty turhaan, huumoria ja elämän vakavia asioita oli sopivassa suhteessa ja näyttelijät tekivät hyvää työtä. Sain itkeä ja nauraa.

Tilaisuutta ennen olin jonkin aikaa opetuslautakunnan kokouksessa. Sain kuulla Keski-Espoon koulun kuulumisia. Syksy on alkanut koululla kuulemma hyvin. Esityslistalla taas oli Jalavapuiston koulun siirtokelpoisten tilojen poistaminen, vaikka tiedossa on, että kouluun olisi tulijoita enemmän kuin kouluun sen jälkeen mahtuisi. Vuosia olemme ihmetelleet koulutoimen oppilasarvioita, eivätkä ne vieläkään vakuuta. Onkohan niin, ettei lasten määrän kasvua uskalleta uskoa todeksi ennen kuin on pakko?

Leffan jälkeen pistäydyin festivaaliteltalla ja juutuin keskustelemaan politiikasta. Puhuimme taas kerran siitä, kuinka asuntopolitiikasta ei puhuta riittävästi, eikä todellisia tekoja tehdä, vaikka ratkaisun avaimet ovat kyllä tiedossa. Kuinkakohan monta kertaa olemme todenneet, että asiasta pitäisi keskustella, mutta silti aikaa ei ole löytynyt? Epämiellyttävä ajatus heräsi mieleen: ehkä kuitenkaan kaikki eivät halua tehdä päätöksiä, jotka edistäisivät kohtuuhintaista asumista?

Puhe asumisesta johtaa aina liikkumiseen ja joukkoliikenteeseen. Pohdimme, mitä pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä käsittelevään työryhmään mahtaa kuulua. Ratkaisunhan pitäisi olla aivan selvä: joukkoliikenteen suunnittelu ja tilaaminen tulisi keskittää YTV:n tehtäväksi ja sen toimialuetta tulee laajentaa ainakin Kirkkonummelle ja Keravalle, myöhemmin vieläkin laajemmalle. Kun tästä päästäisiin sopuun, päästäisiin oikeiden asioiden äärelle eli kuinka metroyhtiötä laajennetaan tai miten ratikkaliikenteen jatkuminen ja laajeneminen taataan?

Ja tästä heräsi kolmas epämiellyttävä ajatus: onko ehkä sittenkin niin, ettei joukkoliikenneasioissa haluta päästä sopuun, koska se ei ole jostain nurkasta katsottuna riittävän kannattavaa. Oma lyhytnäköinen etu onkin tärkeämpi kuin yhteinen etu? Ehkä jotkut haluavatkin jatkaa nykyisellä mallilla, vaikka muutokset olisivatkin koko seudun kannalta perusteltuja?

Metro-retki ja joukkiliikenteen suunnittelu

Tänään aamiaispöydässä Väinö ehdotti, että lähtisimme tänään ajelemaan metrolla. Onhan siitä joskus ollut puhetta, kuten myös ratikka-ajeluista. Hieman aikaa pähkäiltyämme päätimme lähteä matkaan.

Hyppäsimme ensiksi Tuomarilan asemalta junaan ja ajoimme sillä Pasilaan. Sieltä vaihdoimme ratikkaan, jolla matkasimme Sörnäisiin. Sieltä matka jatkui metrolla maan alla ja maan päällä itään. Siinä istuessamme päätimme ajaa perille asti eli Vuosaareen.

Vaihdot kulkuneuvosta toiseen sujuivat ongelmitta, vaikka olikin sunnuntai, jolloin vuoroja ajetaan tavallista vähemmän.



Hieman aikaa kiertelimme Vuosaaressa ja poikkesimme kylässä odottamatta ja pyytämättä. Emäntämme ihmetteli, että vielä nykyaikana sellaistakin saattaa tapahtua. Yleensähän kyläilyistä sovitaan viikkoja ennen eikä puhelimessa muutamaa minuuttia aikaisemmin. Kävimme myös syömässä ennne kuin lähdimme paluumatkalle.

Palatessa ajoimme metrolla Kamppiin, mistä pääsimme taas sujuvasti Tuomarilaan tulevaan bussiin. Reissuun meni aikaa enemmän kuin uskoimmekaan ja lapset simahtivat bussiin. Puolen tunnin päikkärit tuli siinä otettua: Elsa isän sylissä ja Väinö äidin kainalossa.

Reissu oli oikeastaan hauska idea sunnuntaipäivälle ja lapsille elämys.

***

Tänään siirryttiin joukkoliikenteessä talviaikatauluun. Meille Espoon keskuksen tuntumassa asuville aikataulu toi joitakin muutoksia. Jatkossa täältä pääsee yhä useammin myös bussilla Helsinkiin (linja 270) ja Kalajärvelle.

Linjan 19 päätepysäkki (kuvassa) siirtyi Tuomarilan aseman viereen. Nyt siis Kulovalkean alueelta pääsee Espoon keskukseen kätevästi sekä bussilla että junalla. Bussireitin muutoksesta ovat erityisesti lastenrattailla kulkevat iloisia, sillä bussiin pääsee rattaiden kanssa kätevämmin kuin junaan niin kauan kuin Espooseen ajetaan vanhoilla junilla. Ja uusia matalalattiajunia me valitettavasti saamme vielä odottaa jonkin aikaa.

Toinen iso muutos on se, että E-juna jatkaa nyt Kauklahteen, mikä on tuolle alueelle merkittävä parannus. Nyt sieltäkin pääsee siis junalla vartin välein Helsinkiin. (Matkustajia tosin olisi paljon enemmän, jos messuasunnot olisi jo myyty.)

Joukkoliikenteen kehittämistä suunnitellaan nykyisin YTV:ssä kokonaisuudessaan. Aikaisemminhan Espoo päätti omista sisäisistä reiteistään ja YTV seutuliikenteestä. Keskittäminen oli hyvä ratkaisu, mutta ainahan on tietysti riski, ettei kaukaa näe riittävän tarkasti pieniä paikallisia tarpeita.

Joka vuosi alkusyksystä tulee konsernijaostoon - jossa olen - lausuntopyyntö joukkoliikenteen palvelutasoa ja rahoitusta koskevasta suunnitelmasta. Viime vuotinen lausuntomme ja siihen liittyvät asiakirjat löytyy linkistä:
http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=24A8F33F8FA42441C22572180045A7C1&kanta=Kunnari\\intrakun_e.nsf

Ensi vuotta koskeva suunnitelma tulee kohta lausunnolle, joten nyt on hyvä aika miettiä kehittämistarpeita.

Metrolla oli synttärit - onnea!

Helsingin metro täytti eilen 25 vuotta. Oli jälleen mielenkiintoista kuulla lyhyesti olemassa olevan metron syntyhistoriasta. Jo 50-luvulla metroa alettiin todenteolla suunnittelemaan ja silti ensimmäisen matkustajat hyppäsivät junaan vasta 1982. Suurten hankkeiden toteuttaminen vaatii todella aikaa kypsyttelyyn, suunnitteluun ja rakentamiseenkin.

Näin on myös Espoossa. Meillä keskustelua on käyty kaiketi 30 vuotta ja varsinaisia päätöksiä olemme tehneet vasta viime vuosina. Tavoite kuitenkin on, että Matinkylään pääsisi kulkemaan 2012.

Kesäkuussa kaupunginhallitus pisti asemat paikoilleen, jotta radan tarkempi suunnittelu voi jatkua. Asemia tulee näin alussa olemaan viisi: Keilaniemi, Otaniemi, Tapiola, Niittymaa/Urheilupuisto ja Matinkylä. Niittykumpuun tehdään varaus asemalle, jotta sinne voidaan myöhemmin rakentaa asema ja näin verkkoa täydentää. Juna kulkee maan alla koko tuon matkan.

Espoossa on myös vahva yhteisymmärrys siitä, ettei rakentaminen voi pysähtyä tähän. Olemme kiirehtineet suunnittelun ja tarpeellisten selvitystöiden jatkamista Espoonlahteen, jotta rakentamistyöt eivät turhaan keskeytyisi aikanaan ja Matinkylä olisi todella vain välietappi.

Asemaratkaisun jälkeen suunnittelutyö jatkuu perusteellisempana. On aikanaan mielenkiintoista päästä keskustelemaan myös siitä, miten asemista luodaan omailmeisiä, turvallisia ja esteettömiä. Metro on kuitenkin helppo, luotettava ja turvallinenkin tapa liikkua, siksi siitä pitää tehdä myös houkutteleva. Olikin mukavaa eilen nähdä uutislähetyksessä iäkkäämmän rouvan haastattelu, missä hän oli mielissään metron laajentamissuunnitelmista, koska se on niin hyvä liikkumisväline.

Tietoa Metron suunnittelusta, asemista ja muusta löytyy osoitteesta http://www.lansimetro.info/

Tänään julkistettiin valtion talousarvio vuodelle 2008. Länsimetron suunnitteluun valtio on varannut ensi vuodelle 6,75 miljoonaa, joka on n. 30 % suunnittelukustannuksista. Sanaakaan en löytänyt jatkosta eli onko valtio sitoutunut myös rakentamissaikatauluun, vai aikooko se pitkittää hanketta. Selkeä lupaus jatkosta olisi ollut varmasti eiliselle päivänsankarille mieluinen.

Samalla katselin liikennerahoja muutoinkin. En löytänyt vaalien alla luvattua joukkoliikenteen tukea suurille kunnille. Paikallisliikennettä toki avustetaan 60 kunnassa ja lipputuet kohdistuvat yli 300 kuntaan. Julkisen liikenteen peruspalvelut halutaankin turvata haja-asutusalueilla, mutta entä edistää siellä missä julkista liikennettä todella käytetään?

Toivottavasti virhe on minun ja tuki sieltä tarkemmalla lukemisella löytyy varsinkin kun ensi vuonna liikkuminen omalla autolla on kalliimpaa polttoaineveron noston vuoksi. Tässä tilanteessa ihmisiä voisikin siirtyä todella julkisen liikenteen käyttäjiksi, jos tuen avulla lippujen hintoihin todella voitaisiin vaikuttaa. Merkittävää voisi olla jopa se, että voisimme jäädyttää lippujen hinnat useammaksi vuodeksi nykyiselle tasolle nousevan valtion tuen avulla.

Valitettavasti tuo polttoaineveron korotus yksinään luo päinvastaisia paineita julkisen liikenteen lippujen hintoihin.

Autottomuus on kova juttu

Armaan mieheni innoittamana kävin testaamassa, kuinka vihreä olen ja huomasin olevani yli 80 % vihreä. Minuakaan tulos ei lainkaan yllättänyt, mutta herätti halun kommentoida ja ihmetellä.

Tein testin eilen, kun lunta satoi taivaan täydeltä ja lähdin sen jälkeen päiväkotiin hakemaan lapsia. Meillä oli toki aikanaan kunnon kumipyöräiset lastenrattaat, mutta kun Väinö alkoi kävellä matkat siirryimme kevyempiin ja pienirenkaisiin rattaisiin. Kotimatkan varrelta ei ollut metrin metriä aurattua tietä, vaan koko matka oli kahlattava hangessa. Totesin, etten millään jaksa työntää tai vetää Elsaa niinpä tyttö (2v 10 kk) käveli ensimmäisen kerran koko matkan kotiin. Aikaa kului reilu tunti, eikä meillä autottomina ollut vaihtoehtoja.

Illalla ajattelin testiä ja olin entistä ylpeämpi valinnastamme elää autotonta elämää, jota ei edes Vihreä liitto usko olevan olemassa. Autottomuus on kova juttu! Meillä lapset oppivat alusta alkaen siihen, että pidemmät matkat kuljetaan bussilla tai junalla. Lyhyet matkat taas kuljetaan jalan tai pyörällä ilmasta riippumatta. Väinökin (4v 2kk) kulki alkusyksystä päiväkotimatkat omalla pyörällä. Arkiliikunta on olennainen osa terveellistä elämää, jonka eväitä toivon voivamme lapsillemme antaa.

Olemme siis päättäneet hoitaa oman osuutemme ilmastotalkoista ja ympäristön suojelusta liikkumalla julkisilla. Muut arjen ratkaisut ovatkin sitten hieman vähäisempiä. Jätteitä olemme lajitelleet aina ja maito- ja mehupurkkeja on tullut kannettua keräyspisteisiin kauppamatkoilla vuosia. Nyt se on helpompaa, kun keräyspiste on omassa taloyhtiössä. Lisäksi käytämme kankaista kauppakassia ja ostamme reiluja baanaaneja.

Myönnän, että olemme mukavuuden haluisia ja niinpä emme ole käyttäneet kestovaippoja ja lapsemme ovat syöneet ylikansallisia purkkiruokia. Lasipurkit on toki aina kannettu keräyspisteeseen, mikä vähän vähentää omantunnon tuskia.

Mutta onko vihreytta myös se, että kaikkialle pitää saada lisää rahaa? Ja oliko listalla aivan varmasti oikeat kohteet ja oikeat toimenpiteet? Tämä on mielestäni paljon vaikeampaa. Lisääkö lasten tekemisen halua elatustuen korottaminen tai onko junaliikenteen tukeminen tärkein kohde liikennepuolella? Eikö viimein pitäisi saada tukea suurten kaupunkien julkisen liikenteen käyttökustannuksiin, kuten demarit ovat esittäneet? Myönnän, että tällaisissä kyselyissä sitä mielellään antaa kaikille kaikkea. Niin minäkin, mutta tekeekö se minusta vihreän?

Vihreät kannattavat perustuloa, mutta sitä ei tuossa kyselyssä ollut edes rivien välissä. Ilahduttavaa ja mielenkiintoista siinä oli se, että Vihreät näyttävät keskittyvän edelleen lapsiperheisiin, vaikka muut puhuvat vanhusten palveluista. Ikäihmiset eivät äänestä vihreitä, joten heille ei mitään kannata luvata. Toisaalta Vihreissä on ollut paljon niitä, jotka kannattavat tasarahamallia päivähoitoon - siksi kai päivähoitoon liittyviä kysymyksiä ei ollut lainkaan.

Kaikkiaan tällaiset testit ja kyselyt yksinkertaistavat asioita liikaa ja ulkopuolelle jää keskustelu rakenteellisista uudistuksista. Kaikki radikaalikin täytyy jättää pois, koska enemmistö kulkee valtavirtaan. Tylsää. Se on vaalien perusominaisuus.

Mutta sai tuo testi sentään ajattelemaan omia elämäntapoja ja olemaan ainakin hetken ylpeä omista valinnoistaan. Kiitos siitä!

Metronäytelmän finaalin alku

Loputtomalta tuntuneen metronäytelmän kiihkeän finaalin alku näyteltiin tiistaina, kun kaupunginhallitus päätti olla ottamatta kunnolla kantaa toimialajohtajan esitykseen. Päätimme esittää hänen esityksensä sellaisenaan valtuuston hyväksyttäväksi.

Itselleni ajatus oli alussa hieman vieras (päättäjänä olen tottunut päättämään, en väistelemään), mutta lopulta ajattelin, että se toisaalta korostaa valtuuston vastuuta ja lopullista päätösvaltaa ja toisaalta se saattaa nopeuttaa päätöksentekoa. Samalla se nopeuttaa Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen saamista nähtäville ja lopulta valmiiksi.

Esitys sopi minulle myös siksi, että toimialajohtajan esitys oli hyvä. Siinä oli otettu kantaa juuri niihin asioihin, joihin pitääkin ja toisaalta siinä oli nostettu esiin asioita, joista kuntalaiset ovat olleet huolissaan. Yleiskaava määrittelee tietyt rannat ja merkittävät viheralueet rakentamattomiksi, vaikka metro tuleekin. Ja toisaalta me kaikki haluamme rakentaa asemista turvallisia, viihtyisiä ja esteettömiä.

Päätösesityksessä korostetaan myös, ettei metro ole yksinään sateen tekijä. Se on vain osa suunnitelmasta, jonka tavoitteena on rakentaa pääkaupunkiseudulle toimiva liikenne- ja joukkoliikennejärjestelmä. Espoossa on muitakin seudullisesti tärkeitä hankkeita, kuten raide-Jokeri, kaupunkirata ja kehätiet. Kokonaisuus ratkaisee sen, kuinka kilpailukyinen joukkoliikenne meillä on.

Mielipidettäni tässä asiassa on kyselty viime aikoina tiuhaan. Seuraavaksi Hesari kertoo, kuinka metron kannatus valtuustossa jakaantuu. Maanantaina nähtiin muutamia kaapista ulostuloja, joten tulos voi olla mielenkiintoinenkin.

Tällaisen vastauksen perusteluineen pistin tänään menemään:

"KYLLÄ METRO
Matinkylään, myöhemmin Kivenlahteen, koska

- raideliikenne on ympäristöystävällisin tapa hoitaa joukkoliikennettä,

- koska ratkaisussa on kyse seudullisesta kokonaisuudesta: metro täydentää jo olemassa olevaa raideliikennejärjestelmää ja Hollannissa saimme kuulla, ettei erilaisten järjestelmien yhdistäminen ole onnistunut ilman merkittäviäteknisiä ongelmia

- koska raideliikenne ja tässä tapauksessa metro on tehokas, turvallinen ja täsmällinen. Teoreettiset matka-ajat voivat osalla asukkaista pidentyä jos verrataan nykyistä bussiliikennettä metroon, mutta metron etu on se, että se pysyy paremmin aikataulussa ja vuorovälit ovat tiheämmät. Koska bussi on pysynyt koko vuoronsa aikataulussa? Tästä syystä kannatan maan alla kulkevaa metroa. Se on suojassa lumelta ja putoavilta lehdiltä, jotka säännöllisesti haittavat junaliikennettä.

- raideliikenne ja metro on houkuttelevin tapa järjestää joukkoliikenne, sillä myös miehet matkustavat junilla. Metro on ainoa vaihtoehto, joka saattaa houkutella YVA:n arvioita enemmän matkustajia ja tästä on myös aiempaa kokemusta.

Metro houkuttelee myös rakentajia ja lisää Etelä-Espoon yleiskaavan toteuttamisen mahdollisuuksia. Rakentamisen painottuminen ko. alueelle on kestävän kehityksen mukaista, koska silloin rakentaminen tukeutuu jo olemassa oleviin palveluihin ja suurelta osalta jo rakennettuun kunnallistekniikkaan.

- En myöskään vähättele liike-elämän toiveita metrosta. Liike-elämä ja uudet yritykset tuovat uusia työpaikkoja, uutta työtä ihmisille ja verotuloja tuottaa palveluita espoolaisille."

Pähkäiltävää Hollannista

Olin loppuviikosta kaupunginhallituksen matkalla Amsterdamissa. Reissu kesti kolme päivää ja ohjelma oli tiivis. Tutustuimme jätteenpolttolaitokseen, uuden asuin- ja työpaikka-alueen suunnitteluun, joukkoliikennejärjestelmään ja sairaalarakentamiseen. Ohjelma oli suunniteltu juuri siten, että saimme nähdä, miten niitä asioita, joita olemme itse Espoossa ratkaisemassa, on muualla tehty.

Keskustelimme Espoon asioista lakkaamatta. Esillä oli tietysti jätteenkäsittelyn tulevaisuus ja polttolaitoksen aikataulu, kun kannatusta sille löytyi aikalailla. Raideratkaisun suhteen tuli ainakin selväksi se, että ns. kombimalli, jossa samoilla raiteilla kulkee sekä metro että pikaratikka on vaikea toteuttaa. Ongelmia Amsterdamissa oli sen suhteen kylliksi vakuuttamaan ainakin minut siitä. (Se on metro, kuten olen jo niin monta kertaa sanonut.)

Vuosia olen kritisoinut jatkuvia julkisen liikenteen lippujen hintojen korotuksia. Näissä keskusteluissa minulle on vakuuteltu, että jokaisen korotuksen jälkeenkin pääkaupunkiseudun taksat ovat edelleen edullisia verrattuna muihin suuralueisiin. Amsterdamissa lippu maksoi 1,6 euroa, eikä meillä sillä hinnalla pääse minnekään. Sitä sietää miettiä. Siellä joukkoliikenteen käyttö onkin kasvussa, eikä vain lippujen hintojen vuoksi, vaan myös tolkuttomien ruuhkien, joista saimme myös kokemuksia.

Pari arkkitehtia esitelmöi meille siitä, millainen hyvä sairaala on. On totta, etteivät meidän sairaalat ole kovin houkuttelevia ja niistä tekee mieli mahdollisimman pian pois. Sairaalat on suunniteltu täyteen käytäviä, joita pitkin potilaat kulkevat paikasta toiseen ja huoneet ovat tylsiä. Saimme nähdä, että sairaalan voi suunnitella toisellakin tavoin ja se voi olla viihtyisä. Miljööllä on myös vaikutusta potilaisiin.

Puolarmetsän tulevaisuus on iso kysymys, johon palaamme syksyllä ja toivottavasti teemme sellaisia ratkaisuja, jotka johtavat nopeasti rakentamiseen. Vanhusten hoitoon tarvitaan erilaisia hoitopaikkoja (mm. kuntousta ja geriatrinen osaamiskeskus, hoivakoteja ja vuodeosastopaikkoja) ja ne voivat olla eri paikoissa. Oli ratkaisu ja kokonaisuus mikä tahansa, olen itse sitä mieltä, että sairaalat pitää rakentaa kunnan itse, eikä niitä pidä toteuttaa ppp-hankkeena.

Pariin eri otteeseen kokoonnuimme vielä keskustelemaan ajankohtaisista asioista mm. ensi vuoden kehyksestä ja pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeiden tilanteesta. Ja myös Puolarmetsästä. Esillä oli myös Espoon keskuksen kehittäminen, joka toivoakseni etenee syksyllä uusin harppauksin.

Lauantaina meillä olisi ollut enemmän vapaata, mutta osa meistä päätti mennä tutkimaan kaupunkisuunnittelun tuloksia. Kävelimme saarella, joka on jossain vaiheessa on ollut arkkitehtien yleinen vaelluskohde. Nyt se ei tuntunut niin innostavalta, vaikka toki hollantilaiset ovat selvästi rohkeampia kuin me kaikessa rakentamisessa. Myös vesi puhututti. Ajatella, että Hollannissa voidaan rakentaa maan alle pysäköintiluolia, vaikka he asuvat meren pinnan alapuolella, mutta meillä paikoitus halutaan edelleen sijoittaa usen pihoille ja parhaaseen mahdolliseen paikkaan.

Lauantain tutkimusretkeen kului niin paljon aikaa, että minulle jäi lopulta ostosten tekemiseen aikaa puoli tuntia. Löysin kuitenkin koko perheelle jalkapalloaiheiset paidat ja ne päällä me tulemme seuraamaan käynnissä olevia MM-kisoja. Tiistaina on vielä kaupunginhallitus ja sitten voin rauhassa keskittyä kesään ja kisoihin.

Tämän matkan antiin, josta tässä oli vain raapaisu, palaamme vielä moneen kertaan. Mielenkiintoinen reissu, joka kannatti tehdä!