keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Frankfurt

Kaupunginhallitus oli muutaman päivän matkalla Frankfurtissa. Tutustuimme yksityistettyyn sairaalaan, muutamaan PPP-hankkeena kunnostettuun kouluun sekä Hessenin osavaltion PPP-osaamiskeskukseen.

Hallituksella oli myös kokous, missä päätimme tulevan vuoden veroprosenteista. Emme taaskaan saaneet kannatusta rakentamattomien tonttien korotetun kiinteistöveron nostamiselle, vaikka se olisi yksi keino viestiä siitä, kuinka tärkeää nämä tontit olisi saada rakentumaan, jotta asuntotilanteeseen saataisiin helpotusta. Edelleen asuntopolitiikasta keskustellaan, mutta tekoja ei haluta tehdä.

Matkatulijaisina jokaisella oli paljon ajatuksia PPP-hankkeista (Public - Private - Partnership) ja sopimustoimintaan liittyvästä osaamisesta. Myös Suomessa olisi tarpeen perustaa valtakunnallinen osaamiskeskus, kun kerran erilaisia PPP- tai elinkaarihankkeita (uudella lapsella on monta nimeä ja taitaa määrittelykin olla vielä hakusessa) käynnistyy eri puolilla maata. Kokemusten vaihto olisi ehdotonta, jotta kuntien osaaminen näissä asioissa paranisi.

Espoohan on ollut Suomessa kuntapuolella edelläkävijä PPP-toiminnassa. Espoon keskukseen toteutettu Koulumestarin kiinteistö - missä on uimahalli, lukio ja liikuntahalli - on ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa. Muitakin eri tavoin toteutettuja hankkeita meillä on mm. Sellon ja Ison Omenan kirjastot, kohta myös Espoon keskuksen aluekirjasto sekä Kilon ja Tapiolan terveysasemat. Myös paineita jatkaa tällä tiellä on ja siksi olisi syytä analysoida kokemuksia ja oppia mahdollisista virheistä.

Toivonkin, että jatkokeskustelun yhteydessä saisimme yhteenvedon ja vertailun näistä jo teteutetuista hankkeista. Millaisiin sopimuksiin ne perustuvat, millaiset kunkin kohteen vuosikustannukset ovat ja mistä ne koostuvat? Millainen kunkin hankkeen toteuttamisprosessi oli ja olisiko siinä jonkin asian voinut tehdä toisin? Miten jatkossa ei ainakaan tule toimia? Ja entäs sitten hyödyt ja osaaminen, mitä näin saamme? Kysymyksiä on paljon, vastauksia odottelen.

Kaipaan myös pohdintaa siitä, kuinka tällainen sopimustoiminta sopii kunnalliseen päätöksentekoon, joka on pääasiassa avointa kun taas liiketoiminta ei ja toisaalta sitoumusten suhdetta demokraattiseen päätöksentekoon. Vuosikymmenten sopimukset sitovat myös tulevien päättäjien kädet, eikä äänestäjät voi niihin vaaleissa vaikuttaa.

Matkan ohjelman olivat suunnitelleet virkamiehet, emmekä me sitä kautta sitoutuneet mihinkään. Tällaiset matkat ovat hyödyllisiä, sillä samalla ne vahvistavat ryhmän yhteishenkeä ja luovat edellytyksiä paremmalle työskentelylle jatkossa. Jo siitäkin syystä matka oli paikallaan. Tarkempia raportteja voineen lukea lehdistä, sillä seurueessamme oli toimittajia kolmesta eri lehdestä.

Ja entäs sitten Frankfurt? Kaupunki on toisen maailman sodan aikana pommitettu maan tasalle ja sen jälkeen rakennettu uudelleen. Uusvanhan sekaan on myöhemmin rakennettu erinäinen määrä pilvenpiirtäjiä, joissa on pankkeja. Tornit olivat todella erilaisia, mikä oli miellyttävä huomio. Frankfurt on liikemaailman keskus, missä on suuri lentokenttä. Vaikka meillä ei ollutkaan matkan aikana vapaa-aikaa käytännössä lainkaan, ei mitään jäänyt näkemättä. Tuohon kaupunkiin en omalla ajalla suuntaa uudelleen.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Kulttuuria ja epämiellyttäviä ikuisuuskysymyksiä

Osallistuin tiistaina ensimmäisen kerran Espoo Cinén avajaisiin ja näin paljon huomiota saaneen Irina Palm -elokuvan. Kokemus oli aivan ihana! Käyn nykyisin niin harvoin elokuvissa, että nautin todella tuosta hetkestä. Oli kuin raikas tuulahdus olisi kulkenut lävitseni, kun valkokankaalla alkoi tapahtua. Irina Palm on loistava elokuva, jota voin lämpimästi suositella. Siinä oli kaikki osat kohdallaan: juoni kulki hyvin eteenpäin, eikä elokuvaa ollut pitkitetty turhaan, huumoria ja elämän vakavia asioita oli sopivassa suhteessa ja näyttelijät tekivät hyvää työtä. Sain itkeä ja nauraa.

Tilaisuutta ennen olin jonkin aikaa opetuslautakunnan kokouksessa. Sain kuulla Keski-Espoon koulun kuulumisia. Syksy on alkanut koululla kuulemma hyvin. Esityslistalla taas oli Jalavapuiston koulun siirtokelpoisten tilojen poistaminen, vaikka tiedossa on, että kouluun olisi tulijoita enemmän kuin kouluun sen jälkeen mahtuisi. Vuosia olemme ihmetelleet koulutoimen oppilasarvioita, eivätkä ne vieläkään vakuuta. Onkohan niin, ettei lasten määrän kasvua uskalleta uskoa todeksi ennen kuin on pakko?

Leffan jälkeen pistäydyin festivaaliteltalla ja juutuin keskustelemaan politiikasta. Puhuimme taas kerran siitä, kuinka asuntopolitiikasta ei puhuta riittävästi, eikä todellisia tekoja tehdä, vaikka ratkaisun avaimet ovat kyllä tiedossa. Kuinkakohan monta kertaa olemme todenneet, että asiasta pitäisi keskustella, mutta silti aikaa ei ole löytynyt? Epämiellyttävä ajatus heräsi mieleen: ehkä kuitenkaan kaikki eivät halua tehdä päätöksiä, jotka edistäisivät kohtuuhintaista asumista?

Puhe asumisesta johtaa aina liikkumiseen ja joukkoliikenteeseen. Pohdimme, mitä pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä käsittelevään työryhmään mahtaa kuulua. Ratkaisunhan pitäisi olla aivan selvä: joukkoliikenteen suunnittelu ja tilaaminen tulisi keskittää YTV:n tehtäväksi ja sen toimialuetta tulee laajentaa ainakin Kirkkonummelle ja Keravalle, myöhemmin vieläkin laajemmalle. Kun tästä päästäisiin sopuun, päästäisiin oikeiden asioiden äärelle eli kuinka metroyhtiötä laajennetaan tai miten ratikkaliikenteen jatkuminen ja laajeneminen taataan?

Ja tästä heräsi kolmas epämiellyttävä ajatus: onko ehkä sittenkin niin, ettei joukkoliikenneasioissa haluta päästä sopuun, koska se ei ole jostain nurkasta katsottuna riittävän kannattavaa. Oma lyhytnäköinen etu onkin tärkeämpi kuin yhteinen etu? Ehkä jotkut haluavatkin jatkaa nykyisellä mallilla, vaikka muutokset olisivatkin koko seudun kannalta perusteltuja?

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Kadoksissa


Olen tänään noin kahdesta alkaen etsinyt kännykkääni. Olen etsinyt sitä töistä työpöydältä, työhuoneestani ja muidenkin työhuoneista. Joskus kännykkä on vahingossa vain lähtenyt jonkun matkaan, kun hän on käynyt huoneessani. Tänään mikään ei ole ollut niin yksinkertaista, eikä kännykkää ole löytynyt.

Illalla ajattelin, että mitäs tuosta kai sitä nyt muutaman päivän pärjää ilman kännykkää ja kai se jostain joskus löytyy. Sitten aloin miettiä, kuinka paljon kännykän varassa viestittely on. Ja entä jos joku on soitellut sillä kaikkialle? Päätin lopulta hakea lasten kanssa töistä työkännykän. Pitäähän sitä jollain tavoin olla kiinni ympäröivässä maailmassa! Pitää voida soittaa ja viestitellä Peten kanssa.

Yritin myös soittaa Soneralle. Ensimmäisellä kerralla arvioitu jonotusaika oli yli 30 minuuttia. Onko se palvelua? No, myöhemmin illalla pääsin nopeammin läpi ja sain hankittua soitoneston, mutta edelleen minulle voi soittaa ja jättää viestin vastaajaan. Osaan myös kuunnella sen toisella puhelimella. Vielä eilen en edes tiennyt, että se on mahdollista!

Tietysti olen miettinyt missä puhelin on ja mitä on tapahtunut. Otinko aamulla sen laukustani työpöydälle, kuten joka ikinen työaamu teen? Uskon niin, mutta en ole varma. Minusta tuntuu, että olen jopa vilkaissut sitä tänään nähdäkseni onko joku yrittänyt tavoittaa, mutta en ole varma, sillä niinkin teen joka päivä. Uskomatonta, kuinka vähän sitä todella oikeasti muistaa äskettäin tekemiään asioita. Mitä tänään tapahtui, entä eilen tai sitä edellisenä päivänä? Milloin mikin keskustelu käytiin? Joko kerroin sen ja sen asian? Mielenkiintoista, eikö?

Mieleen tuli myös ajat, jolloin ei kännykkää ollut. Muistin, kuinka yritin pyristellä sitä vastaan. Silloin minulla oli kuitenkin lankapuhelin. Kuulin myös naapurilta, että ovat perheen eskarilaiselle hankkineet kännykän, jonka käyttöä hän saa kotona opetella. Ekaluokkalaisena sitä on jo osattava käyttää, kun perheessä ei lankapuhelinta ole. Ja niinhän se on! Jollain tavoin pienen koululaisen on tavoitettava vanhempansa, jos jotain sattuu tai muuten on syytä puhua. Ja me kun olemme kauhistelleet sitä, kuinka pienillä lapsilla on jo kännykät. Enää en niin tee.

Aion odottaa muutaman päivän josko kännykkä jostain ilmestyisi. Sen ajan henkisenä tukenani on tuo työkännykkä, jolla voin kuunnella vastaajani. Aikamoisen riippuvaiseksi sitä on näistä uusista asioista tullut. Miltäköhän tuntuisi jos nyt vielä laajakaista ja sähköpostiyhteydet katoaisivat? Ja mitäköhän siitä oppisin, kun tämäkin kokemus on jo kaikenlaista uutta tuonut tullessaan?

Lopuksi havahduin siihen, että tänäänhän on itse asiassa kännykät olleet perheemme päivän teema. Perjantaisin päiväkodissa on lapsilla lelupäivä ja molemmat halusivat juuri tänään viedä sinne omat puhelimet (kuvassa). Elsa oli kuulemma päivällä tanssinut puhelintanssia ja ilahduttanut erityisesti päiväkodin aikuisia. Aikamoista iloa ja harmia on nuo kapistukset siis tänään tuoneet.

torstaina, elokuuta 16, 2007

Jaanan päivän tunnelmissa

Eilen oli nimipäiväni. Kiitos niille, jotka onnittelivat! Se tuntui mukavalta, mutta en minä siitä aikonut kirjoittaa. Nimipäiväni on aina ollut koulunalkamisviikolla ja ainakin omassa muistissani on mielikuva siitä, että koulu alkoi silloin joskus juuri 15. päivä elokuuta. Vuoden ja parinkin päästä tämä viikko tuokin sitten taas isoja muutoksia elämäämme, mutta ei vielä, vaikka Väinö kävikin maanantaina varahoidossa eskarissa

Kaikenkaikkiaan nimpparipäivä merkitsee minulle sitä, että syyskausi kiireineen ja menoineen on alkanut ja kesän verkkainen tunnelma on kadonnut. Itsellenikin yllätykseksi olen myös löytänyt jostain tarmoa tehdä asioita, puuttua ja vaikuttaa elämänmenoon. Ja se tuntuu ihan hyvältä!

Maanantaina oli kaupunginhallituksessa päivähoidon järjestämisen strategia ja kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti tekemiäni muutosesitykset, jotka koskivat sitä, että päivähoitopaikka tulee osoittaa läheltä perheen kotia, että kaupungin tulee edistää perhepäivähoidon ja ryhmäperhepäivähoitopaikkojen syntymistä ja että henkilöstön saatavuus turvattava. Tärkeitä asioita, joita mielestäni oli syytä korostaa selkeämmin.

Keskustelimme hieman myös maahanmuuttajalasten päivähoitotarpeista, mikä ei mielestäni riittävästi näkynyt strategiassa. Sen tiimoilta on kuitenkin kehittämishanke menossa, joten en sen enempää siihen puuttunut. Päivähoito on joka tapauksessa merkittävä toimija lapsiperheiden kotouttamisessa ja kotoutumisessa Suomeen. Ja toisaalta vieraskielisten lasten määrä päivähoidossa tulee lisääntymään merkittävästi tulevina vuosina.

Nostin epävirallisesti esiin myös Espoon vanhan aseman ostamisen kaupungille. Länsiväylähän kirjoitti joku aika sitten, että VR on pistänyt aseman myyntiin. Asemalle olisi hyvä saada vilkasta kansalaistoimintaa. Monikuttuuriseen Espoon keskukseen sopisi hyvin tyttöjen talo, mille vanha asema olisi oiva paikka. Kiirehdimme neuvotteluita, joita kaupunki käy ratahallintokeskuksen kanssa asemasillasta. Tarkoitus on että samassa yhteydessä tuo vanha asema siirtyisi kaupungille.

Keskiviikkona oli yhdistyksemme kokous, missä keskustelimme Espoon keskuksen kehittämistarpeista. Moni asia täällä on rakenteilla (mm. uimahalli ja alikulku tehty, kirjasto rakenteilla ja radan ylikulkusiltakin luvattu korjata) ja nyt tarvitaan uusia tavoitteita, joiden eteen alamme tehdä töitä yhdessä ja yhteistyössä muiden kanssa.

Hyviä ideoita myös syntyi: Espoon keskuksesta puuttuu jäähalli, Tyttöjen talo vanhalle asemalle on myös erinomainen idea, kuten myös Perheiden talo Samarian viereen. Keskustelun pohjalta tein kannanoton, joka löytyy yhdistyksemme blogiin. Idea blogista syntyi jo kesällä, mutta vasta nyt syyskauden ensimmäisessä kokouksessa saatoin sitä esittää ja sain sen perustettua.

Tulipa siis tehtyä kaikenlaista näin syyskauden aluksi. Tästä on hyvä jatkaa.

sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Metro-retki ja joukkiliikenteen suunnittelu

Tänään aamiaispöydässä Väinö ehdotti, että lähtisimme tänään ajelemaan metrolla. Onhan siitä joskus ollut puhetta, kuten myös ratikka-ajeluista. Hieman aikaa pähkäiltyämme päätimme lähteä matkaan.

Hyppäsimme ensiksi Tuomarilan asemalta junaan ja ajoimme sillä Pasilaan. Sieltä vaihdoimme ratikkaan, jolla matkasimme Sörnäisiin. Sieltä matka jatkui metrolla maan alla ja maan päällä itään. Siinä istuessamme päätimme ajaa perille asti eli Vuosaareen.

Vaihdot kulkuneuvosta toiseen sujuivat ongelmitta, vaikka olikin sunnuntai, jolloin vuoroja ajetaan tavallista vähemmän.



Hieman aikaa kiertelimme Vuosaaressa ja poikkesimme kylässä odottamatta ja pyytämättä. Emäntämme ihmetteli, että vielä nykyaikana sellaistakin saattaa tapahtua. Yleensähän kyläilyistä sovitaan viikkoja ennen eikä puhelimessa muutamaa minuuttia aikaisemmin. Kävimme myös syömässä ennne kuin lähdimme paluumatkalle.

Palatessa ajoimme metrolla Kamppiin, mistä pääsimme taas sujuvasti Tuomarilaan tulevaan bussiin. Reissuun meni aikaa enemmän kuin uskoimmekaan ja lapset simahtivat bussiin. Puolen tunnin päikkärit tuli siinä otettua: Elsa isän sylissä ja Väinö äidin kainalossa.

Reissu oli oikeastaan hauska idea sunnuntaipäivälle ja lapsille elämys.

***

Tänään siirryttiin joukkoliikenteessä talviaikatauluun. Meille Espoon keskuksen tuntumassa asuville aikataulu toi joitakin muutoksia. Jatkossa täältä pääsee yhä useammin myös bussilla Helsinkiin (linja 270) ja Kalajärvelle.

Linjan 19 päätepysäkki (kuvassa) siirtyi Tuomarilan aseman viereen. Nyt siis Kulovalkean alueelta pääsee Espoon keskukseen kätevästi sekä bussilla että junalla. Bussireitin muutoksesta ovat erityisesti lastenrattailla kulkevat iloisia, sillä bussiin pääsee rattaiden kanssa kätevämmin kuin junaan niin kauan kuin Espooseen ajetaan vanhoilla junilla. Ja uusia matalalattiajunia me valitettavasti saamme vielä odottaa jonkin aikaa.

Toinen iso muutos on se, että E-juna jatkaa nyt Kauklahteen, mikä on tuolle alueelle merkittävä parannus. Nyt sieltäkin pääsee siis junalla vartin välein Helsinkiin. (Matkustajia tosin olisi paljon enemmän, jos messuasunnot olisi jo myyty.)

Joukkoliikenteen kehittämistä suunnitellaan nykyisin YTV:ssä kokonaisuudessaan. Aikaisemminhan Espoo päätti omista sisäisistä reiteistään ja YTV seutuliikenteestä. Keskittäminen oli hyvä ratkaisu, mutta ainahan on tietysti riski, ettei kaukaa näe riittävän tarkasti pieniä paikallisia tarpeita.

Joka vuosi alkusyksystä tulee konsernijaostoon - jossa olen - lausuntopyyntö joukkoliikenteen palvelutasoa ja rahoitusta koskevasta suunnitelmasta. Viime vuotinen lausuntomme ja siihen liittyvät asiakirjat löytyy linkistä:
http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=24A8F33F8FA42441C22572180045A7C1&kanta=Kunnari\\intrakun_e.nsf

Ensi vuotta koskeva suunnitelma tulee kohta lausunnolle, joten nyt on hyvä aika miettiä kehittämistarpeita.

tiistaina, elokuuta 07, 2007

Asuntomessuilla

Poikkesin eilen hikoilemassa Hämeenlinnan asuntomessuilla. Päivä oli erinomaisen sään vuoksi messujen hiljaisimpia, joten kerrankin kohteisiin pääsi sujuvasti ja tilaakin oli katsella asuntoja. Ja olihan siellä ihasteltavaa. Useampi asunto kelpaisi tietysti minullekin, jos hintaa ei tarvitsisi ajatella.

Hämeenlinnalaiset isännät kertoivat pyrkineensä vaikuttamaan asuntojen hintatasoon. He olivat pyrkineet saamaan alueelle kohtuuhintaisia asuntoja - sellaisia, joihin tavallisilla ihmisilläkin olisi varaa. Tästä syystä kaupunki oli myynyt tonti kohtuuhintaan (espoolaisittain jopa halvalla), mutta rakentajat olivat halunneet tehdä parasta mitä on ja niinpä hinnat nousivat taas kerran pilviin. Vaikeaa näyttää olevan asuntomarkkinoihin vaikuttaa ja ikävää oli kuulla, että messuhinnat ovat vaikuttaneet Hämeenlinnan hintatasoon muuallakin kaupungissa. Harmillista.

Muita huomioita messuilta:
- kodinhoitohuoneet olivat ihanan suuria. Espoossa ihastuin viherhuoneisiin, joita nytkin messuilla oli, mutta ne eivät nousset samalla tavoin esiin.
- neliöitä asunnoissa oli todella paljon huonemäärään verrattuna. Yleisön suosikiksi nousseessa talossa oli 165 neliötä ja vain neljä huonetta. Mitä tekemistä sillä on perheiden arjen kanssa? Perheet on Hämeenlinnassa nostettu messujen erityiseksi teemaksi, mutta alueelle näyttääkin muuttavan lapsettomia pariskuntia. Ainakaan alueelle ei juuri tule perheitä, joissa on kaksi tai useampi lapsi.
- asunnoista puuttui edelleen kirjahyllylle sopivat paikat. Tämän olen huomannut aiemminkin: messutalojen asukkaat eivät lue kirjoja.

Espoossa oli rivitaloasuntoja, jotka oli rakennettu usempaan tasoon. Mekin asumme kolmessa tasossa ja ratkaisu tuntuu edelleen erinomaiselta. Kauklahdessa osa asunnoista oli rakennettu neljään tasoon, mikä tuntui jo epäkäytännölliseltä. No, Hämeenlinnasta löysin asunnon, joka oli viidessä eri kerroksessa! Siinä sitä riittää rappusissa ravaamista.

Kaupunkisuunnittelun kannalta messualue oli parempi kuin moni aiempi. Alueen yleisilme oli kohtalaisen tasapainoinen. Taloja suunniteltaessa oli otettu huomioon naapuritalon ulkoasu, eikä alueelle ollut saanut rakentaa ihan mitä tahansa.

Hämäläinen raitti, jossa talot rakennetaan katuun kiinni on hyvä ajatus, jota jo nyt toteutetaan muuallakin. Kesällä ajelin Lahden Karistossa ja sielläkin oli näin luotu vanhan pikkukaupungin tunnelmaa. Pienillä tonteilla ratkaisu on käytännöllinen ja mahdollistaa sen, että sisäpihasta tulee sitten kunnollinen.

Kävin asuntomessuilla ensimmäisen kerran Tuusulassa, missä järkytyin asuntojen epäkäytännöllisyydestä ja ihmettelin terassien määrää asunnoissa. Sen jälkeen olen käynyt Kotkassa, Laukaassa, Oulussa, Espoossa ja nyt Hämeenlinnassa. Siinä sitä on asuntomessuja ihan riittämiin.
(Kuvissa Finndomo Oy:n Hartolan tehtaan Avainkoti, yleisön suokikki Kannustalo ja Hämeenlinnan kansanedustaja Johannes Koskisen talo kylän raitilta päin.)

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Kesä on täällä taas

Myönnän, että alkuviikolla sää alkoi jo vaikuttaa mielialaan. Puhuin syksystä, koska tuntui että syksy on jo alkanut - eikä ollut vielä edes elokuu. Se ahdisti. Mietin pitääkö kesävaatteet jo pakata odottamaan seuraavaa vuotta.

Maanantaina lapset lähtivät ensimmäisen kerran seitsemän viikon kesäloman jälkeen päiväkotiin (kuva yllä). Hyvillä mielin lähtivät, mutta vanhemmille iski epätoivo: tästäkö se kurapyykki alkaa ja loppuuko se koskaan?

Ensimmäinen viikko meni aika hyvin. Kavereita olikin jo vähän ikävä ja uusi opekin osoittautui mukavaksi aikuiseksi. Lapset olivat kyllä iltaisin väsyneempiä kuin loma-aikaan. Yhtenä iltana Väinö oli ulkona liian myöhään ja sai aikamoisen väsymys-itku-raivo -kohtauksen. Huomasimme, että sisääntulo- ja nukkumaanmenoajoista on syytä pitää tarkemmin kiinni, jotta lapset saavat lepoa tarpeeksi.

Pienten lasten sosiaaliset suhteetkin ovat jälleen mietityttäneet. Väinö sai kutsun päiväkotikaverin synttäreille ja on ollut siitä aivan tohkeissaan. Illalla ei meinannut uni tulla sitä miettiessä. Ja me vanhemmat taas pohdimme, mitä keksimme Elsalle, jotta tyttö ei pahoita kovin pahasti mieltään.

Viikonloppuna tuli jälleen kesä: on hiki ja niin kuuma, että väsyttää. Tekisi mieli melkein valittaa. En kuitenkaan vielä tee sitä, vaan säästän sen viikolle, kun istun töissä ja haikeana katselen ulos aurinkoiselle kadulle.

Aurinko sai myös mansikkasatomme kypsymään. Yllä kuva lauantaipäivän saaliista, jonka nautimme terassillamme jäätelön kera. Onpa ihanaa, että näitä kesäpäiviä sittenkin vielä riittää! On mansikoita, kukkia, lämpöä, perhosia ja nokkosia eli kaikkea mitä Väinön mielestä kesään kuuluu.



perjantaina, elokuuta 03, 2007

Metrolla oli synttärit - onnea!

Helsingin metro täytti eilen 25 vuotta. Oli jälleen mielenkiintoista kuulla lyhyesti olemassa olevan metron syntyhistoriasta. Jo 50-luvulla metroa alettiin todenteolla suunnittelemaan ja silti ensimmäisen matkustajat hyppäsivät junaan vasta 1982. Suurten hankkeiden toteuttaminen vaatii todella aikaa kypsyttelyyn, suunnitteluun ja rakentamiseenkin.

Näin on myös Espoossa. Meillä keskustelua on käyty kaiketi 30 vuotta ja varsinaisia päätöksiä olemme tehneet vasta viime vuosina. Tavoite kuitenkin on, että Matinkylään pääsisi kulkemaan 2012.

Kesäkuussa kaupunginhallitus pisti asemat paikoilleen, jotta radan tarkempi suunnittelu voi jatkua. Asemia tulee näin alussa olemaan viisi: Keilaniemi, Otaniemi, Tapiola, Niittymaa/Urheilupuisto ja Matinkylä. Niittykumpuun tehdään varaus asemalle, jotta sinne voidaan myöhemmin rakentaa asema ja näin verkkoa täydentää. Juna kulkee maan alla koko tuon matkan.

Espoossa on myös vahva yhteisymmärrys siitä, ettei rakentaminen voi pysähtyä tähän. Olemme kiirehtineet suunnittelun ja tarpeellisten selvitystöiden jatkamista Espoonlahteen, jotta rakentamistyöt eivät turhaan keskeytyisi aikanaan ja Matinkylä olisi todella vain välietappi.

Asemaratkaisun jälkeen suunnittelutyö jatkuu perusteellisempana. On aikanaan mielenkiintoista päästä keskustelemaan myös siitä, miten asemista luodaan omailmeisiä, turvallisia ja esteettömiä. Metro on kuitenkin helppo, luotettava ja turvallinenkin tapa liikkua, siksi siitä pitää tehdä myös houkutteleva. Olikin mukavaa eilen nähdä uutislähetyksessä iäkkäämmän rouvan haastattelu, missä hän oli mielissään metron laajentamissuunnitelmista, koska se on niin hyvä liikkumisväline.

Tietoa Metron suunnittelusta, asemista ja muusta löytyy osoitteesta http://www.lansimetro.info/

Tänään julkistettiin valtion talousarvio vuodelle 2008. Länsimetron suunnitteluun valtio on varannut ensi vuodelle 6,75 miljoonaa, joka on n. 30 % suunnittelukustannuksista. Sanaakaan en löytänyt jatkosta eli onko valtio sitoutunut myös rakentamissaikatauluun, vai aikooko se pitkittää hanketta. Selkeä lupaus jatkosta olisi ollut varmasti eiliselle päivänsankarille mieluinen.

Samalla katselin liikennerahoja muutoinkin. En löytänyt vaalien alla luvattua joukkoliikenteen tukea suurille kunnille. Paikallisliikennettä toki avustetaan 60 kunnassa ja lipputuet kohdistuvat yli 300 kuntaan. Julkisen liikenteen peruspalvelut halutaankin turvata haja-asutusalueilla, mutta entä edistää siellä missä julkista liikennettä todella käytetään?

Toivottavasti virhe on minun ja tuki sieltä tarkemmalla lukemisella löytyy varsinkin kun ensi vuonna liikkuminen omalla autolla on kalliimpaa polttoaineveron noston vuoksi. Tässä tilanteessa ihmisiä voisikin siirtyä todella julkisen liikenteen käyttäjiksi, jos tuen avulla lippujen hintoihin todella voitaisiin vaikuttaa. Merkittävää voisi olla jopa se, että voisimme jäädyttää lippujen hinnat useammaksi vuodeksi nykyiselle tasolle nousevan valtion tuen avulla.

Valitettavasti tuo polttoaineveron korotus yksinään luo päinvastaisia paineita julkisen liikenteen lippujen hintoihin.