sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Kesä tulee yhä myöhemmin

Tuletko kanssani korkealle
pieniä hevosia katselemaan.
Tehdään tuohesta pienet länget
ja tullaan alas ja valjastetaan.

Ajetaan kissalla piispan pihaan.
Sanotaan niin, että ajateltiin:
pitäis muutama lehmäkin olla
ja mentäis samalla naimisiin.
- Lauri Viita -


Kesäkuu oli liikuntakulttuurin juhlaa, kun saimme jälleen kerran nauttia viikkoja jalkapallosta. Pelit tarjosivat juuri sitä kaikkea, mitä kuvitella saattaa: jännitystä (lähes kaikki muu paitsi Espanja -Italia), yllätyksiä (Turkki ja Venäjä aktiivisella pelillään) ja pettymyksiä (Hollanti ja Portugali). Hienoa, että viimeisimmät pelit ratkaistiin pelaamalla. Parhaimmista paras voitti mestaruuden, mutta minua harmitti se, ettei Saksa pysynyt venymään. Finaali ei ollut kisojen jännittävin ottelu.

Yllätin kesäkuussa itseni käymällä kaksi kertaa elokuvissa. Indiana Jonesissa oli liikaa takaa-ajoja ja mäiskettä ja liian vähän juonta ja asiaa, mutta saipahan kerrankin nauraa. Sikkuelämässä taas käsiteltiin elämän perusasioita jopa koskettavastikin ja loppu oli ihanan onnellinen. Kun ei odota mitään voi yllättyä positiivisesti. Kerrankin elokuvia, joista ei ahdistu ja jotka eivät jääneet vaivaamaan mieltä, kuten esim. Lilja 4-ever tai Orpokoti.

Hyvää mieltä on siis kesäkuussa riittänyt, kuten vuoden alussa toivoinkin. Kuun alussahan se oli enemmän kuin kadoksissa puoluekokouksessa. Sen jälkeen olen saanut hymyillä ja nauraa niin, että poskissa on tuntunut.

Juhannuksena olimme kesähäissä ja korttiin kirjoitin yllä olevan Lauri Viidan runon. Minusta se on yksi parhaista häärunoista ja saa sekin hyvälle mielelle.

Työpäiviä on vielä jäljellä, mutta luottamustehtävistä olen päässyt vapaalle. Vietin juuri pitkän viikonlopun Sysmässä Väinön kanssa. Sunnuntaina huomasin, ettei ole lainkaan vaikeaa olla useampaa päivää ilman TV:tä, nettiä ja sanomalehtiä. Ilmat suosivat, vaikka pelkäsinkin pahinta. Tuntuu, että oikea, lämmin kesä alkaa nykyisin vasta heinäkuussa. Onneksi myös loma.

***
Tiedättekö mikä on pahempaa kuin kuralätäköstä pyörällä ajaminen? No, se että äiti ajaa pyörällä ilman kypärää. Näin pohti aamulla poikamme ihmeissään, kun olin unohtanut vahingossa kypärän töihin.

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Hyvää keskikesän juhlaa!


Oman pihan värikäs kukkaloisto tuo edelleen hyvän mielen raskaankin päivän jälkeen. Tässä jälleen muutamia otoksia pieneltä pihaltamme.

Vaikka kesä onkin ollut joitakin viikkoja normaalia aikaisemmassa, on pionimme puhkeamassa juuri oikeaan aikaan kukkaan. Kuulin näet äskettäen, että se on se oikea juhannuskukka.


Terassimme säileikköön halusin ehdottomasti kukkivia köynnöksiä. Naapurimme (heiltä saa muuten erinomaisia vinkkejä) löysi omalle pihalleen tulikuusamia, joita itsekin hankin viime kesänä. Nyt ne kukkivat villin oranssina ja tuottavat iloa ainakin minun silmille.













Vaikka pihamme onkin pieni niin silti meilläkin on oma rajataistelumme meneillään. Naapuritontin rajalla on pensasaidan sekaan kotiutunut putkikasvi (kuvassa oikealla), jonka nimeä en tiedä. Tavaton se on kuitenkin kasvamaan ja leviämään. Olo oli kuin viidakossa, kun viime viikonloppuna sitä harvensin, tai oikeammin kaadoin hiki otsassa.

Tuo kasvi on toki siitä kätevä, että se antaa pihallemme näkösuojaa ja ohjaa vieraat kulkemaan ulko-oven kautta. En kuitenkaan ole innoissani siitä, että se uhkaa viedä elinvoiman ja vallata alaa sireeneiltämme ja naapurin puolella olevalta pilajalta. Olisi todella mukavaa tietää, mikä tuo kasvi on.

Näissä mietteissä on hyvä hiljalleen antaa kesätunnelman rahoittaa mielen. Hyvää juhannusta ja loma-aikaa!


sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008

Todella upeaa!

Viikolla oli Keski-Espoo -seuran 20-vuotisjuhla, jota vietimme rakenteilla olevan kauppakeskus Entressen asiakasharjakaisten merkeissä. Pääsimme ensimmäistä kertaa Keski-Espoon kirjaston uusiin tiloihin!

Kauppakeskus avaa ovensa joulumarkkinoille ja kirjasto aloittaa toimintansa huhtikuun alussa ensi vuonna, joten kovin keskeneräistähän siellä vielä oli. Rakennuksen suuruus hämmästytti, kun sitä katseli sisältä päin. Kirjasto näytti tietysti valtavalta ilman kirjoja ja sisäseiniä.

Kirjaston henkilökunta oli jo nyt paikalla esittelemässä omia suunnitelmiaan. On muuten todella upeaa väkeä! Moni heistä tekee työtään todella sydämellään ja se näkyy siinä innossa, millä he kehittävät toimintaansa.

Liikekeskukseen tulee 40 erilaista liikettä. Alakerrokseen tulee useampi ravintola ja keskikerrokseen mm. vaateliikkeitä, lelukauppa ja kirjamyymälä. Espoon keskuksen palvelutaso tulee muuttumaan todella merkittävällä tavalla. Tuon jälkeen ei keskuksesta tarvitse lähteä muualle hakemaan juuri mitään.

Juhlassa seuran puheenjohtaja piti puheenvuoron, mutta tarjosi minullekin mahdollisuuden tervehtiä juhlaväkeä. Tilaisuus oli todella upea. Hymy oli herkässä, vaikka illan mittaan mielessä kävikin moni vielä kesken oleva asia. Työtä keskuksen viihtyisyyden eteen pitää jatkossakin tehdä, vaikka moni iso asia on jo saatu valmiiksi, tai melkein valmiiksi.

Todella upeaa on myös se, että viimein on kesä. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma, mutta sitä ennen loppuvat kokoukset. Maanantaina on kevätkauden viimeinen kaupunginhallitus, jonka listalla on taas painavaa asiaa. Ensi vuoden talousarvion ja strategian suunnittelua varjostaa talouden epävarmuus. Tuon ohella itseäni vaivaa lehdessä ollut uutinen Kuninkaantien toimintakeskuksen rakennustöiden keskeyttämisestä. Jäävätkö kehistyvammaiset ilman kunnollisia toimintamahdollisuuksia liito-orvien vuoksi?

Kesälomalla hiljenee myös blogini. Muutama merkintä pihamme loistosta tai loman vietosta saattaa tänne tulla. Olisi hienoa, jos sen sijaan tilamme blogi heräisi henkiin.

maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Lasten mielen hoitotakuu kuntoon

Lauantain (7.6.) HS:n vieraskynäpalstalla oli erinomainen kirjoitus mielenterveyspalveluista. Siinä todettiin mm. että

"Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. ...

Uuden (lastensuojelu)lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydehuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. ...

Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaanotettuina lastensuojeluyksiköissä." Pahimmillaan "psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. ...

Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä.

... avun vieminen kotiin on se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista."

Tuon kirjoittaja on vantaalainen, mutta kirjoitus pätee myös Espooseen. Tästä syystä esitin lisäystä kaupunginhallituksen lausuntoon tarkastuslautakunnan raportista. Päätimme, että tarkastuslautakunnan esille nostamiin lasten ja nuorten hoitoonpääsyongelmiin puututaan ja selvitetään tarkemmin erilaisia ratkaisuvaihtohtoja. Nuorisopoliklinikan suunnitelma tulee tehdä nopeasti ja huomioida tulevan vuoden talousarviossa. Kaupunginhallitus tulee seuraamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden hoitotakuun toteutumista.

Nostin asian esille, koska kyse on tulevaisuudestamme. Pienelle lapselle tai nuorelle yli kuuden kuukauden odotusaika - joka saattaa venyä vuodeksikin - on todella pitkä aika, iso osa elämää.

Myös valtuustosopimuksessa me espoolaiset päättäjät olemme asettaneet tavoitteeksi, että Espoossa hoitotakuu on kunnossa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta olemme surkeasti epäonnistuneet.

Tarkastuslautakunnankin esille nostama nuorisopoliklinikka oli juuri sellainen matalan kynnyksen tuki, jota varhainen puuttuminen edellyttää. En kuitenkaan usko, että tilanne korjaantuu ilman perusteellista paneutumista asiaan ja palvelutarjonnan laaja-alaista kehittämistä, mihin sosiaali- ja terveystoimessa tulee ryhtyä. Uskon, että kaupunginhallituksen säännöllinen seuranta luo paineen laittaa lasten ja mielenterveyspalvelut kuntoon Espoossa.

**

Näin puhuin maanantain valtuustossa tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta käydyssä keskustelussa. Olin tyytyväinen, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden heikko tila herätti eniten huomiota tämän vuoden kertomuksessa. Kertomus, valtuuston keskustelu ja kaupunginhallituksen seuranta antavat hyvät eväät tulevan vuoden talousarvion valmisteluun.

Itse uskon, että paljon meidän tulee tehdä varhain - silloin, kun lapsi syntyy. Tästä syystä neuvolatoiminnan vahvistaminen (Espoossa on 20 terveydenhoitajan vaje) ja lapsiperheiden kotiavun ja perhetyön lisääminen tuottaisivat hyvinvointia, joka kantaa pitkälle. Pienten lasten perheissä vanhemmuuden vahvistaminen ja jaksamisen tukeminen (konkreettinen apu) luovat edellytykset lämpimälle lapsi - vanhempi -suhteelle, jonka turvin lapsen on hyvä kasvaa ja kehittyä.

Mitä toimivammat peruspalvelut meillä on, sitä paremmat edellytykset siellä on tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä, puuttua huoliin mahdollisimman varhain. Näin kasvava tarve erityispalveluille esim. lastensuojelun sosiaalityölle tai psykiatriselle erikoissairaanhoille saadaan hallintaan. Valitettavasti se työ kantaa hitaasti hedelmää kuntatasolla, mutta on kultaakin arvokkaampaa jokaisen yksilön kohdalla.

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008

Aika taistella, aika rauhoittua

Palasin eilen Hämeenlinnasta väsyneenä ja hieman hämmentyneenä. Kesä tuntuu edenneen näiden päivien aikana ja olen taas nautiskellut pihastamme. Kotona on hyvä olla ja rahoittua.

Kärhöihini on avautunut ensimmäiset suuret ja kauniit kukat. Samalla tavoin puolueemme on puhjennut loistoon uuden johdon myötä: Jutalla ja Arilla on paljon edessään ja kaikki on mahdollista.

Susanna kuvaa omassa blogissaan (7.6.) osuvasti viime päivien tapahtumia ja minua viime päivien aikana nimeä mainitsematta. Oli tärkeää kokea se kaikki ja ne vahvat tunteet. Uskoin omaan näkemykseeni ja petyin, enkä peitellyt sitä. Minusta se oli oikeutettua, jotta voisi mennä eteenpäin. Mielessäni oli paljon vastaamattomia kysymyksiä, joista osa lienee syytä unohtaa.

Puolue todella uusiutui. Kokouksessa kukitettiin entinen puoluejohto ja se rivi oli todella pitkä. Vastuupaikoilla jatkavat vain varapuheenjohtaja Pia Viitanen ja muutama puoluehallituksen jäsen. Kirkkaimmassa kärjessä vain puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backmannilla on kokemusta valtioneuvostosta!

Ehkä se todellakin johtuu iästäni, kun huomasin arvostavani kokousväkeä enemmän kokemusta ja osaamista. Enhän minäkään enää ole raikas tai tuore, vaan enemmänkin keski-ikäinen ja "tunkkainen" 20 vuoden kokemuksen jälkeen. Toivottavasti myös meille on paikka tässä liikkeessä.

Poliittinen kriisi sai myös viime päivinä uusia käänteitä. SDP:n osalta vaalirahoitussotku johti Matti Ahteen luopumiseen. Politiikan uskottavuus ja luottamus kaikkia päätöksentekijöitä kohtaan on poikkeuksellisen pahasti koetuksella, mistä olen pahoillani.

Miten voisimme välittää kansalaisille edes osan siitä intohimosta, ilosta ja kovasta työstä, jota viime päivinäkin sadat puolueemme jäsenet ovat kokeneet ja tehneet? Miten osaisimme kertoa paremmin, kuinka tärkeää meille yhteiskunnan kehittäminen on?

Ei kukaan ilman intohimoa ja vakaumusta antaisi niin paljon tälle liikkeelle. Pelkkä oman edun tavoittelu, mistä niin monesti meitä syytetään, ei saisi meitä tuntemaan niin vahvasti onnea, pettymystä ja yhteisöllisyyttä kuin mitä Hämeenlinnassa tapahtui.

Minullekin politiikka, halu vaikuttaa ja osallistua on elämäntapa. Se työ jatkuu ensi viikolla valtuuston, konsernijaoston ja maakuntavaltuuston kokouksissa. Onneksi sentään kohta on kesä ja mahdollisuus ladata akkuja syksyä varten. Silloin me teemme kovasti taas työtä kunnallisvaaleissa ja silloin me teemme sen työn yhdessä ja vahvoina.


keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Hämeenlinna ja 6.6.

Alkuviikosta jo teki mieli hypätä Hämeenlinnan junaan ja toivoin, että alkaisipa puoluekokous jo nyt. Huomenna se viimein käynnistyy ja itsekin riennän paikalle heti kaupunginhallituksen aamukoulun (alkaa klo 7.00) jälkeen.

Henkilövalinnat ovat viime päivinä kovasti pyörineet mielissä. Keskusteluiden myötä oma kantani on vain vahvistunut. Tarja Filatovilla on poikkeuksellinen taito kiteyttää kielikuvin ajan ja politiikan ilmiöitä. Se on osoitus hänen laajasta asiantuntemuksestaan, lukeneisuudestaan ja kyvystään ymmärtää, miltä asiat arjessa näyttävät ja tuntuvat.

Tarjassa on lämpöä ja läsnäoloa, mikä puhuttelee ihmisiä. Se tekee hänestä aidon, mikä on todella arvokasta nykyajan pyörityksessä mediassa, turuilla ja toreilla.

Tarjassa on myös koeteltua johtajuutta. Hänellä on rohkeutta linjata asioita ja hän on niin vahva, että antaa tilaa moniäänisyydelle puolueessa. Se tekee liikkeestämme elävän.

Minä uskon, että Tarja on SDP:lle se oikea nyt, 6.6. Hämeenlinnassa ja 2010-luvulla. Tulee olemaan ilo tehdä työtä, toimia, pohtia ja väitellä hänen johtamassaan avoimessa ja uudistuvassa puolueessa.

En kuitenkaan aio ohittaa asiakysymyksiä, vaan osallistun ilmasto- ja ympäristövaliokuntaan. Omia ajatuksiani kuntapäättäjän näkökulmasta ilmastonmuutokseen kirjoitinkin edellisessä kirjoituksessani. Odotan mielenkiinnolla valiokunnassa käytävää keskustelua.

Puolueen uudistuminen on yksi päätavoite tälle puoluekokoukselle. Minusta jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on välttämätöntä. Puolueen tulee elää paremmin ajassa ja analysoida ympäröivää maailmaa sekä tehdä siitä johtopäätöksiä, tavoitteita paremmalle elämälle. Tästä syystä kannatan puoluekokouskausien lyhentämistä. Se antaa mahdollisuuden kehittää puoluekokouskäytäntöjä ja paneutua tiettyihin asiakysymyksiin.

Puoluekokouksella on ylin valta puolueessa ja osallistujien määrän lisääminen on todellinen teko päätösvallan laajentamiseksi. Siksi puollan osallistujamäärän ("eliitin") laajentamista. Uskon myös, että tärkeimmissä asioissa yhä vähemmän pystytään pienissä piireissä asioista sopimaan, mikä sekin lisää kokouksen saliin valittujen ihmisten valtaa.

Itse olen korostanut koko ajan, etten halua mitään ennalta sovittua ratkaisua tärkeimmistä henkilövalinnoista. Puheenjohtajien (pj + 3 *vpj), puoluesihteerin ja puoluevaltuuston puheenjohtajan tulee olla parhaimpia, ei sopivimmilla alueilla asuvia. Näissäkin minulla nimiä on mielessä, mutta annan ratkaisun vielä kehkeytyä.

Kannatan myös neuvoa-antavan jäsenäänestyksen järjestämistä puheenjohtajaa valitessa. Meillähän äänestetään jo presidenttiehdokkaasta, mutta jotenkin osalle tuntuu vieraalta ajatukselta äänestää mahdollisesta tulevasta pääministeristä. Totta kai jäsenillä pitää olla sellaisessa asiassa mahdollisuus vaikuttaa! Vaikuttaakseenhan ihmiset puolueeseen tulevat ja minä toivon, että myös jatkossa tulevat.

Tästä tulee upeaa! Asiat ja valinnat ovat aidosti auki ja puolue on jonkin uuden portailla, jota kukaan ei vielä osaa aavistaa. Vanhoille junttamiehille se on vaikeaa, minusta hieno mahdollisuus SDP:lle muuttua, kasvaa uuteen aikaan ja uuteen toimintakulttuuriin.


sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008

Museokierroksesta ilmastonmuutokseen

Pitkään kestänyt odotus päättyi viikonloppuna viimein, kun lähdin lauantaina Väinön kanssa Eläinmuseoon. Matkalla poikkesimme Kiasmaan ihailemaan modernia taidetta ja hetkittäin lapsi innostui siitäkin. Lattialla ollut valkoinen interaktiivinen neliö oli hauska, possulla oli kiva ratsastaa ja katsella siitä tehtyjä esityksiä. Vierailun tavoitteena oli huomata, kuinka moninaista taide voi olla ja mielenkiintoista.

Eläinmuseo oli juuri niin kiinnostava kuin olimme talven pitkinä kuukausina kuvitelleet. Tarkastelimme erilaisten eläinten luurankoja, ihailimme Suomen luontoa ja viimein menimme saliin, missä dinosaurukset olivat. Väinö oli niin innoissaan, että noudatti jopa kieltoa kosketella luita. Leikkipisteessä oli tosin laatikollinen, joita sai tutkia luvan kanssa. (Kuvassa.)

Leikkipisteessä oli myös kaappi, jonka ovessa luki arvoituksellisesti "maailman vaarallisin eläin". Avasimme oven ja näimme ihmisen luurangon (kuvassa). Viisivuotias ei vielä sitä jäänyt paljon pohtimaan, mutta minä sitäkin enemmän.

Olin viikolla ilmastonmuutosta koskevassa seminaarissa, missä teemana oli kunnan toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Aikaa ei ole paljon ja tulokset tulevat näkymään omana ja varsinkin lastemme elinaikana. Omaa lasta katsoessa ei tarvitse pohtia omaa tahtotilaa. Minä todella haluan muuttaa maailmaa!

Oma käsitykseni syveni asiasta ja aion edistää ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia: energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Pientä listaa ajatuksista, joihin olisi syytä ryhtyä (tai jatkaa):

- vaihtaa lamput energiansäästölamppuihin (parhaimmillaan siinä voi säästyä energiaa parin tekoaltaan verran koko maassa),
- eheyttää kaupunkirakennetta ja näin vähentää liikkumisen tarvetta ja luoda edellytyksiä julkiselle liikenteelle,
- edistää julkisen liikenteen houkuttelevuutta (kaupungin tuen nosto, parempi palvelutaso, raideliikenteen laajentaminen, opasteiden kehittäminen),
- lopettaa suoran sähkölämmityksen käyttö kaukolämpöalueiden ulkopuolella ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä (mm. aurinko, ilma- ja maalämpöpumput) omakotirakentamisessa perustamalla rakentajille neuvolan rakennusvalvontaan,
- päättää toteuttaa kaupungin omat uudisrakennukset matalaenergiataloina tai mieluummin minimienergiataloina. Uuden kaupungintalon tulee ehdottomasti olla tässä suhteessa edelläkävijä! Ja voisiko Espoon keskuksesta rakentua ekokaupunki?
- kaupungin hankinnoissa yhä vahvemmin tulee olla kriteerinä tuotteiden ja palveluiden energian kulutus ja ilmastovaikutukset,
- energiana hyödynnettävän jätteen vieminen kaatopaikoille tulee kieltää ja lopettaa myös pääkaupunkiseudulla samalla kun jätteiden muuta hyödyntämistä kehitetään.

Paljon olen miettinyt omakotitalon perässä kauaksi työpaikoista ja palveluista muuttavia. Kuinka paljon heiltä kuluukaan aikaa kulkemiseen, mikä on kaikesta tärkeästä pois! Kaavoituksessa tulisi ilmastovaikutusten lisäksi arvioida myös aikaa ja edistääkö kaava sujuvaa arkea.

Itse haluaisin osaltani kertoa siitä, kuinka tyytyväinen voi olla pieneenkin pihaan ja kuinka upeaa on asua toimivien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Asumme yhtiössä, missä on 27 asuntoa ja aiemmin tällä samaisella tontilla oli yksi omakotitalo. Tämä on erinomainen esimerkki muutoksesta, joka on tehnyt usean perheen tyytyväiseksi ja eheyttänyt kaupunkia kestävien periaatteiden mukaisesti.