sunnuntaina, toukokuuta 19, 2013

Työnohjaajaksi


Nopeasti kuluu aika. Muistan yhä kuin eilisen päivät kaksi ja puoli vuotta sitten, kun etsin elämääni jotain uutta. Löysin äärettömän innostavan polun, jota olen jo jonkin aikaa kulkenut. Se polku toi ratkaisuja, joita en olisi uskonut olevan ja jotka tuntuvat nyt todella oikeilta. Se on vienyt minua syvemmälle olevaan enemmän kuin täysin uuteen. Olemassa olevan merkitys on muuttunut.

Valmistuin perjantaina työnohjaajaksi. Nyt olen iloinen siitä, että opiskelutaival oli työläs ja vaativakin. Hetkeäkään en ajatellut antavani periksi, mutta paljon olen joutunut työtä tekemään. Kokonaisuuteen kuului lähiopetuspäivien lisäksi paljon käytännön harjoittelua sekä yksiköiden että ryhmien kanssa. Pienryhmässä pohdimme paljon työnohjausta ja työelämää. Lisäksi oli myös kirjallisia tehtäviä. Kirjoja olen lukenut ison pinon. Koko prosessin olen kirjannut oppimispäiväkirjaan.

Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka auttaneet minua tällä tiellä. Mieheni on ollut uskomattoman tukeva omalla arkisella tavallaan. Se on ollut aitoa ja enemmän tekoja kuin sanoja. Espoon kaupunki tuli minua taloudellisesti merkittävällä summalla stipendikukkaron kautta. Esimieheni kannusti ja rohkaisi minua lähtemään tälle tielle. Pidän itseäni etuoikeutettuna, sillä olen saanut olla erittäin hyvän esimiehen johdettavana.

Ohjattavakseni lähteneet ovat antaneet minulle upean mahdollisuuden oppia ja ymmärtää, mistä oikein on kyse. Opiskelukavereiden kanssa olen saanut jakaa omaa haparoivaa ammatillista kasvuani. Jokainen jonka kanssa olen työnohjauksesta ja ratkaisukeskeisyydestä keskustellut on auttanut minua ymmärtämään oppimaani paremmin. Se on ollut tärkeää. Olen siitä todella kiitollinen!

Olen saanut hyvän perustan tehdä uudenlaista työtä. Sitäkin enemmän olen saanut eväitä kehittää ja pohtia nykyistä työtäni. Se on erittäin innostavaa! Olen tutustunut itseeni paremmin. Olen tunnistanut vahvuuksiani ja aion hyödyntää niitä aikaisempaa tietoisemmin.

Minulle on esitetty paljon kysymyksiä tulevasta. Ei minulla ole niihin vastauksia. Uskon, että vastauksia syntyy, kun on aika. Suhtaudun tulevaisuuteen uteliaana, mutta ny aion nauttia siitä mitä on. Se on minulle hyvää ja arvokasta.

Nyt aion nauttia kesästä.

sunnuntaina, maaliskuuta 17, 2013

Jukeboksista ilolla ja kiitollisuudella


Mitä jälkeeni jäi, on kysymys jota olen mielessäni pohtinut nyt kun olen täysin politiikan ulkpopuolinen ihminen. Jonkinlaista yhteenvetoa noista vuosista olisi hyvä tehdä. Aloitan sen kuitenkin siitä, mitä koin perjantaina kun Entressen Jukeboksi (aik. musamesta, musiikkikahvila) avattiin.

Ilolla ja ylpeydellä voin sanoa olleeni edistämässä tuota hienoa ja uudenlaista toimintaa, joka tarjoaa tekemisen, luomisen, oppimisen ja jakamisen mahdollisuuksia nuorille ja vähän muillekin. Hienoa on, että tuo uudenlainen toimintapiste tuli Espoon keskukseen, missä liian monilla lapsilla ja nuorilla on vaikeaa. Tunsin iloa ja onnea avajaisissa ja nytkin yhä.

Päättäjänä tein Jukeboksin puolesta työtä siten kuin vain voi: kirjoitin asiasta lehteen (joulukuun Sanomien kirjoitus alla), viestitin asiasta oman ryhmäni jäsenille, otin asian puheeksi muiden päättäjien kanssa sopivissa tilanteissa ja edistin asiaa niissä päätöksentekotilanteissa, missä olin itse mukana. Lopputulos oli erinomainen: talousarvioon lisättiin kirjastolle tarpeellinen määräraha, jolla he päättivät toteuttaa Jukeboksin. Kun sain jälkikäteen kiitosviestin tuosta työstä, purskahdin itkuun. Kyyneleet tulivat onnesta - olemme tekemässä jotain konkreettista ja hienoa lasten hyväksi - ja haikeudesta, sillä tämä oli erään ajanjakson päätepiste omassa elämässäni.

Itse ideahan syntyi Entressen kirjastossa. Kyse on Entressen kirjaston väen unelmasta, joka on käynyt toteen. Avajaisissa saimme kuulla, että samalla myös nuorisovaltuuston unelmat muuttuivat todellisuudeksi. Itse Julkeboksin toiminta tulee olemaan monien toimijoiden yhteistyötä ja niin oli myös sen syntytarina, missä jokaisella meistä on pieni roolimme ja kirjaston väellä suurin. Se on hieno tarina ja muisto. Olen siitä kiitollinen.



***
Kirjoitukseni joulukuun 2012 Keski-Espoon Sanomissa:

Entresseen nuorille musiikkikahvila?

Entressen kirjaston vieressä on ollut tyhjillään vuosia kahvilatila, josta kaupunki on koko ajan maksanut vuokraa. Nyt kulttuurilautakunta esittää, että tämä tila otettaisiin aktiiviseen käyttöön ja tilaan perustettaisiin nuorten musiikkikahvila. Tavoitteena on luoda kohtaamispaikka kaikille, missä käyttäjät pääsisivät osallisiksi kulttuurin iloista sallivassa ja inspiroivassa ympäristössä.

Kirjaston väki on ollut aktiivisesti kehittämässä musiikkikahvilaideaa, koska kirjaston nuorten osasto on yhä suositumpi. Kirjaston Kibessa on iltaisin kerrallaan 50-80 nuorta, mikä tarkoittaa että kirjaston seinät alkavat konkreettisesti tulla vastaan. Samaan aikaan keskukseen rakennetaan lisää asuntoja, mikä tarkoittaa hyvin todennäköisesti kasvavaa kävijämäärää.

Kirjasto on profiloitunut tapahtuma- ja oleskelukirjastoksi, jonka toiminnassa on erityinen sija lapsilla, nuorilla ja maahanmuuttajilla. Kirjasto on myös painottanut toiminnassaan internetin, sosiaalisen median ja muiden uusien medioiden käyttömahdollisuuksien lisäämistä. Nuorten harrastusmahdollisuuksien lisääminen on nähty tärkeäksi alueella, jossa kaikilla nuorilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia maksullisiin harrastuksiin. On hyvä, että nuoret oleilevat aikuisten ohjaavien silmien alla kirjastossa eivätkä kaduilla tai kauppakäytävillä. Tästä työstä kirjasto on saanut ansaitusti kiitosta.

Nuorten kasvava kävijämäärä on lisännyt asiakaspalautetta mm. äänistä ja rauhattomuudesta. Musiikkikahvilaan on tarkoitus siirtää osa kirjaston musiikkilaitteista ja osa musiikkiosaston aineistosta. Pääosin nuorille tarkoitettu erillinen lisätila rauhoittaisi siis varsinaisen kirjaston tiloja. On oletettavaa, että kirjaston perinteisemmät käyttäjät ilahtuisivat tästä muutoksesta.
Nuorten musiikkikahvila on tarkoitus toteuttaa monien toimijoiden yhteishankkeena. Kirjaston lisäksi hankkeeseen on tulossa kulttuuripalveluiden, työväenopiston, InnoOmnian ja Metropolian toimijoita. Kehitteillä ei ole perinteinen musiikkikahvia, vaan se tarjoaa mahdollisuuksia osallistavaan musiikkitoimintaan, uudenlaiseen yhteissoittoon ja soveltavaan draamaan. Se tulee olemaan musiikin mediateekki, erilaisten kerhojen ja työpajojen pitopaikka.

Tavoitteena on tarjota alueen nuorille onnistumisen kokemuksia. Musiikkikahvilan toteuttaminen olisi konkreettinen toimenpide nuorten syrjäytymisen ehkäisytyössä, josta on viime kuukausina ollut julkisuudessa paljon keskustelua. Sen toteutuminen on nyt riippuvainen kaupunginhallituksen ja valtuuston päätöksistä ensi vuoden talousarvion osalta. Iso osa tarvittavista varoista kuluu nyt tyhjien tilojen vuokranmaksuun. Siirtämällä nämä rahat kulttuurilautakunnan käyttöön voitaisiin konkreettisesti elävöittää Espoon keskusta, rauhoittaa kirjastoa ja edistää nuorten osallisuutta ja toimintamahdollisuuksia.


Jaana Leppäkorpi



***

maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Viimeinen viikko


Tänään osallistuin viimeisen kerran konsernijaoston ja kaupunginhallituksen kokouksiin. Kuluva viikko on viimeinen espoolaisena päättäjänä. Pitkät jäähyväiset alkavat olla ohi ja uusi aika elämässäni koittaa. Ymmärrän sen nyt, mutta en tiedä vielä mitä se tarkoittaa.

Sain kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen yllä olevassa kuvassa olevat kukat kiitokseksi tekemästäni työstä. Olen ollut vuodesta 2006 kaupunginhallituksessa. On ollut paljon on tapahtunut, isoja asioita olemme käsitelleet ja hauskaakin on toisinaan ollut.

On hyvä lähteä nyt, kun vielä muut antavat positiivista palautetta tekemästäni työstä ja kertovat jäävänsä kaipaamaan. Olo on haikea ja mieleen nousee jälleen kerran Helena Anhavan sanat:

"Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viityä, 
tulee hyvästelyn aika."

Minä olen viihtynyt pitkään. Politiikassa on niin paljon siitä mistä pidän. Se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa ja perehtyä asioihin, joita muuten ei tulisi mietittyä. Olen oppinut paljon. Olen iloinnut myös erilaisista kohtaamisista tapahtumissa ja toisaalta myös kokouspöytien äärellä. Olen saanut osakseni myös kohtelua, jota en olisi ansainnut, eikä kukaan. Se sai minut pohtimaan sitä, mikä on merkityksellistä ja siksi olen nyt tässä tilanteessa. Iloitsen, että niin kävi. Uskon, että olen tehnyt itselleni ja läheiselleni oikein. Anhava jatkaa runoaan:

"Elämä toteutuu meissä, 
nainen työssä ja lapsissa, 
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan. 
Paljoa et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset, 
järjestys on tämä, 
jotta luopuminen helpottuisi."




*