maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Espoonkruunun asukasvalinnan siirto ei ole lääke kohtuuttomuuteen

"Asukkaiden kohtelussa Espoonkruunussa on jo nyt ongelmia. Yhtiö on kohtuuton asukkaita kohtaan.", Jaana Leppäkorpi (sd) kihisi. - HS 29.3.2011-


Valtuustossa oli tänään esillä Espoonkruunun asukasvalintojen siirto yhtiön itsensä hoidettavaksi. Olen useampaan otteeseen vastustanut tuota esitystä seuraavin perustein.

Esityksessä ei ollut selkeää tietoa muutoksen taloudellisista vaikutuksista, vaikka se tarkoittaa, että jatkossa asukasvalinnan maksavat asukkaat vuokrissaan. Asuntohakemusten liitteenä on osalla myös asiakirjoja, joista käy ilmi heidän elämäntilanteesta johtuvia perusteita asunnon tarpeelle. Katson, että näiden arkaluonteisten ja salassa pidettävien asiakirjojen käsittely tulisi pitää viranomaistoimintana.

On erikoista, että muutosta perustellaan sillä, että asuntotoimisto on nyt "väärässä" paikassa organisaatiossa. Se on nyt ympäristö- ja teknisen toimen esikunnassa. Tämä voi olla totta, mutta asuntoasioiden ja asuntopolitiikan sijaintia ja vahvistamista kokonaisuutena olisi perusteltua kehittää ilman, että asukasvalintaa siirretään osakeyhtiön hoidettavaksi.

Asukasvalinnassa ja asukkaiden kohtelussa on nytkin ongelmia. En usko, että tällä aikataululla (1.5. alkaen) ja tällä muutoksella saadaan tilanteeseen parannusta.

Espoonkruunu on kohtuuton asukkaitaan ja myös heidän asioitaan hoitavia viranomaisia kohtaan. Virheitä ei suostuta tunnustamaan eikä tarkastelemaan asukkaiden tilannetta kokonaisuutena.

Vuokrayhtiö antaa elinikäisiä porttikieltoja ja isien virheistä siirtyy tietoja täysi-ikäiseksi kasvaneiden lasten tietoihin, vaikka virallisesti entisistä asukkaista ei rekisteriä pidetäkään. Virallisesti myös myönteinen elämänmuutos pitäisi johtaa mahdollisuuteen saada uusi asunto, mutta tällaisesta mahdollisuudesta ei asukkaiden eikä myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa olla valmiita edes keskustelemaan.
- On siis turha puhua sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutumisesta, kun rikollisiakin kohdellaan Suomessa inhimillisemmin.

Sosiaalinen isännöinti näyttää olevan termi, josta ei Espoonkruunussa ole vielä edes kuultu tai ainakaan se ei ole johtanut käytännön toimintatapoihin. Asumisneuvojat taas hoitavat vain vuokrarästejä. Kenenkään tehtäviin ei kuulu asumishäiriöiden tai naapuririitojen selvittely ennen kuin asukasta tai perhettä ollaan häätämässä ulos.

Kielitaidottomuutta Espoonkruunussa ei huomioida lainkaan. Jos asukas osaa tervehtiä suomeksi, se ei vielä tarkoita, että hänellä olisi kykyä hoitaa asioitaan ilman tulkin apua.

Tästä syystä kaupungin sosiaalitoimen ja Espoonkruunun kanssa tehtävä sopimus yhteistyökäytännöistä ja menettelytavoista on todella tärkeä. Ehditäänkö se laatia kuukaudessa? Se tulisi saattaa myös luottamushenkilöiden käsiteltäväksi ja sen toimivuutta tulisi arvioida avoimesti säännöllisesti.

On myös tärkeää muistaa, että pelkkä sopimus ei riitä. Espoonkruunulla on iso työ, että se kouluttaa henkilökuntansa yhteistyösopimuksen sisältöön ja käytäntöihin. Nyt esityslistalla esillä olevat lakipykälät eivät ole tosiaankaan yhtiössä tuttuja. Esimerkiksi lastensuojelulain mukainen asumisolojen korjaamisvelvoite koskee Espoonkruunua, koska kaupunki on antanut sille kuuluvan sosiaalisen asuntotuotannon tehtävän yhtiölle.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta:

Kaupungin sosiaalisesta vastuusta pitää huolehtia, sillä perheitä ja lapsia ei voi heittää taivasalle, vaan tilanteeseen on puututtava toisella tavoin aikaisemmin ja tämän pitää myös Espoonkruunun ymmärtää ja kehittää asumista turvaavia keinoja. Tavoitteeksi pitäisi ottaa häätöjen nollaaminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

Taloudellisestikin asia on merkittävä, sillä kaupungin tilapäiseen majoitukseen käytettävät menot ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2010 kaupungilta kului n. 1,4 miljoonaa ja noin 80 % aikuissosiaalityön työajasta kuluu asumiseen liittyvien asioiden selvittelyyn.

Asunto on perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Ja sen tulisi näkyä myös asukasvalinnoissa jatkossa paremmin.


*

perjantaina, maaliskuuta 18, 2011

Persujen kannatus kylmää sydäntä

Lähes jokainen on seurannut galluppeja viime kuukausina ja pohtinut poliittista huumaa, joka kantaa perussuomalaisia kohti vaalivoittoa ja sitä kautta hallitukseen. Jos niin käy vaalipäivänä, se on demokratiaa ja sitä kunnioitan. Silti sydäntä kylmää aika, jota elämme ja arvot, jotka saavat tukea.

Mikä on tämä aika, joka kyseenalaistaa niin vahvasti ihmisten tasa-arvoiset oikeudet olla, elää ja toteuttaa itseään? Onko kielellisesti lahjakkaat ilmaukset politiikassa nyt tärkeämpiä kuin sisältö vai onko iso suomalaisista tosiaan niin kylmiä kanssaihmisiään kohtaan?

Puolittain hämmästyneenä tai huvittuneena on keskusteltu persujen kulttuuripoliittisista linjauksista, missä he nostavat hattua menneille suurmiehille ja pyyhkivät pöytää "tekotaiteellisilla postmoderneilla kokeiluilla". Minua ei naurata. Kyse on ihmisten luovuudesta ja taiteellisesta ilmaisunvapaudesta, jota pitää tukea - ei rajoittaa poliittisilla päätöksillä. Neuvostoliitossahan aikanaan taidettakin ohjattiin vahvasti, mutta demokratiaan sellainen ei kuulu.

Puheenjohtaja Soini on kertonut suhtautuvansa kielteisesti aborttiin, mikä on konkretisoitunut myös teoiksi Euroopan parlamentissa. Puolueen ohjelmassa aborttiin ei oteta kantaa, mutta puhutaan sikiöseulonnoista valmistautumisena tulevaan - se mitä ei sanota on tuomio niille naisille ja perheille, jotka päätyvät aborttiin. Tästä ei siis ole pitkä matka aborttia vastustavaksi liikkeeksi, joille ei Suomessa aiemmin ole ollut tilaa.

En usko, että sattumalta entinen ministeri Mönkäre eilisessä iltapäivälehdessä muistutti omakohtaisilla kokemuksillaan siitä, millaista murhetta aborttilainsäädännön kiristäminen tuo mukanaan.
- Onko naisilla jatkossa oikeus päättää omasta kehostaan ja huolehtia terveydestään?

Persujen puheenjohtaja kulkee sujuvasti kansainvälisissä ympyröissä, eikä häneen kai istu rasistin leima, mutta entä hänen ohjelmansa? Sen mukaan perussuomalaiset ovat valmiita vastaanottamaan humanitaarisen avun tarpeessa olevia Suomeen, mutta ruuhka-Suomeen heillä olisi asiaa vasta kun pystyvät elättämään itse itsensä. Suomalaiset kyllä saisivat muuttaa paremman elämän ja elannon toivossa sinne, missä on työtä, mutta maahanmuuttajille he eivät ole valmiita antamaan oikeutta valita asuinpaikkaansa.

Sanomattakin on selvää, että homoseksuaaleille persuilta ei tasa-arvoisia oikeuksia tipu. He toki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta oikeutta sitoutua avioliitton kautta rakastamaansa ihmiseen tai lapsiin heille ei suotaisi.

Näissä vaaleissa ei siis ole vain kyse EU:sta ja siitä pitäiskö eurosta luopua, ilmastopolitiikan suunnasta tai luonnonsuojelusta. Kyse on myös siitä kunnioitetaanko tässä maassa kanssaihmisiä ja onko meillä kaikilla tasa-arvoiset oikeudet toteuttaa itseämme.

Olen itse maalta kotoisin ja työläisperheen kasvatti. Olen nähnyt ison muutoksen, joka tässä maassa on tapahtunut. Työpaikkoja on mennyt ja moni on juuttunut työttömyyteen. Monikulttuurisuudesta on itsellenikin tullut arkipäivää, kun se aikanaan oli pakolaiskuvauksia iltauutisissa. Ymmärrän, että tämä kaikki aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoakin, mutta oikeuttaako se heittämään romukoppaan sen, mitä tässä maassa on arvokkainta?

Minä olen kasvanut tässä maassa suvaitsevaitsevaisuuteen ja vieraiden kunnioitukseen. Naisten aseman eteen olemme tehneet ison työn ja olleet edistyksellisiä. Seksuaaliset vapaudet eivät loukkaa ketään, mutta antavat arvon jokaiselle.
- Näitä asioita en lapsuudessa ja nuoruudessani kuullut kenenkään kyseenlaistavan. Siellä, mistä minä tulen ei ollut akateemista sivistystä, eikä juuri muutakaan koulutusta, mutta sydämen sivistystä oli sitäkin enemmän. Ihmisarvoa kunnioitettiin. En saata uskoa, että se olisi maailman muutoksessa kadonnut.

Sydämestäni toivon, että sittenkin mahdollisimman monen äänestäjän sydän sykkii lämpimänä ja välittävänä vaalipäivänä 17.4.2011. Vain äänestämällä voimme estää Suomea muuttumasta taantumukselliseksi.



*

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Nuorten asema Keski-Espoossa

Olin Entressen kirjaston järjestämässä paneelissa keskustelemassa nuorten asemasta asuinalueellamme. Se herätti pohtimaan asiaa ja mieleeni tuli kolme eri näkökulmaa, joiden pohjalta nuorten tilannetta voisi kuvata. Ensiksi lähestyisin asiaa osallisuuden ja toimintamahdollisuuksien kautta ja sitten lopuksi nostan esiin muutamia huolia.

Osallisuudesta:
Nuorilla on oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Viime keväänä tehty ratkaisu lopettaa Keski-Espoon yläkoulu pikaisella aikataululla ohitti kaikki asianosaiset - myös nuoret. Päätöshän ei koskenut vain muutamaa luokkaa vaan kaikkia alakoulun lapsia perheineen, jotka ovat kouluun menneet sillä ajatuksella että sen tuttujen seinien sisällä saa käydä koko peruskoulun. Niin ei saa toimia.

Toisaalta hyvä esimerkki siitä, kuinka nuoria voidaan kuulla on viime keväänä tehty selvitys siitä, miten Suvelassa voidaan. Tätä viestiä olen itsekin vienyt eteenpäin, sillä siinä nuosi tärkeitä asioita.
- Tämänkaltaisia mahdollisuuksia tuoda esiin näkemyksiä tarvitaan lisää. Lasten ja nuorten kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen tulee tukea päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotyössä ja muissa toiminnoissa.
 
Nuorten palvelut, toimintamahdollisuudet:
Olen erityisen ylpeä Entressen kirjastosta, sen toimintatavoista ja linjasta. Kirjastossa ovat saaneet erityistä huomiota lapset, nuoret ja maahanmuuttajat eli ne, jotka tekevät Espoon keskuksesta erityisen.
 
Uusi nuorisotila Sentteri tarjoaa toiminnanmahdollisuuksia, vaikka onkin kaukana Kirkkojärveltä tai Kukkaromäestä ja saisi olla useamminkin auki.
 
Espoon keskuksessa on myös erinomaiset mahdollisuudet päästä ammattiin. Olen ilolla seurannut, kuinka Omnian kampus kasvaa ja kehittyy tarjoten yhä moninaisimpia mahdollisuuksia nuorille.

Lisäksi Keski-Espoon koulun kentän peruskorjaus käynnistyy nyt syksyllä, mikä osoittaa sen, että muutoksia myös tapahtuu todellisuudessa eikä vain suunnittelijoiden pöydillä. Ja myös Keski-Espoon urheilupuistoon on viimein tulossa kunnon huoltorakennukset ja tekojää. Nämä parantavat harrastusmahdollisuuksia alueella, vaikkakin siinä on vielä tehtävää.
 
Synkät virrat eli huoli alueen nuorista:
Suurimmalla osalla Keski-Espoon nuorista asiat ovat riittävän hyvin. On unelmia ja huolenpitoa, jotka kantavat vaikeidenkin hetkien yli. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole.

Keski-Espoossa on eniten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria ja eniten Espoossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria. He eivät ole saanut apua ajoissa tai tuki ei ole ollut riittävää.

Huumeita tuntuu liikkuvan nyt enemmän kuin aiemmin. Tätä tukee myös kouluterveyskyselyiden tulokset. Se tarkoittaa sitä, että yhä useammalta nuorelta vaaditaan tervettä itsetuntoa ja rohkeutta pitää itsestä huoltaan. Tarvitaan myös aikuisten valppautta enemmän.

Espoon keskus on turvattomin alue Espoossa. Se heijastuu myös nuorten arkeen ja toimintamahdollisuuksiin.

**
Ihan kaikkia näitä asioita ei kyseisessä illassa käsitelty, sillä puhuimme siitä, mitä nuoret itse pitivät tärkeänä. Paikalle oli tullut ihania aktiivisia yhteisistä asioista kiinnostuneita ja lähimmäisistään huolta kantavia nuoria.

Politiikka oli taas kerran hauskaa - ja tärkeää, sillä upeintahan elämässä on toisten kohtaaminen.



*

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Kohtuullinen taksa joukkoliikenteeseen

Parhaillaan Espoossa ja muissa seudun kunnissa on lausunnolla esitys uudesta julkisen liikenteen taksa- ja lippujärjestelmästä. Aiemmin on jo todettu täysin matkaan sidottu lippu todettu huonoksi, koska siinä olisi pitänyt leimata tullessa ja mennessä. Se olisi ollut hankala, mutta tavallaan perusteltu järjestelmä.

Nyt uudistuksen perustaksi on ajateltu kaarimallia, missä kehät määrittyisivät tietyn etäisyyden mukaan Helsingin keskustasta. Siis sieltä, minne ja missä iso osa joukkoliikennematkoista nyt tehdään.

Itse olen ajatellut, että uudessa mallissa pitää olla tiettyjä seikkoja, joita sen pitää täyttää:
- sen pitää olla ymmärrettävä, selkeä ja oikeudenmukainen
- sen pitää parantaa joukkoliikenteen suosiota (kilpailukykyä)
- sen pitää olla seudullinen
- sen pitää olla taloudellisesti kestävällä pohjalla

Paras ratkaisu yhä olisi se, että koko pääkaupunkiseudulle tulisi vain yksi vyöhyke. Konsernijaostossa meille kerrottiinkin, että maailmalla suunta on juuri tällaisiin laajempiin yhtenäisiin vyöhykkeisiin. Se kuitenkin maksaa, eikä ole saanut sen vuoksi kannatusta.

Nyt esitetty vyöhykemalli on kehityskelpoinen, mutta vyöhykeraja on Espoon sisällä väärässä kohdassa. Jos se Espoossakin vedettäisiin samanlaista kehää pitkin kuin idässä on tehty, kulkisi se Kehä III:n kohdalla kakkosen sijasta. Tältä pohjalta tulisi jatkaa työtä minun mielestäni.

Esityksen perusajatus on se, että minimilippu on kahden vyöhykkeen lippu, joka maksaisi suunnilleen sisäisen lipun verran. Tällä hinnalla siis pääsisi yhä Espoonlahdesta Leppävaaraan. Espoon sisäinen vyöhykeraja sen sijaan tekisi sen, että Leppävaarasta ja Tapiolasta pääsisi myös Helsingin keskustaan tai vaikka Itäkeskukseen tällä kahden vyöhykkeen lipulla. Espoon keskuksesta taas tarvittaisiin taas kolmen vyöhykkeen lippu (nyk. seutulippu), jos esitys menisi tuollaisenaan läpi. Jos taas rajaa siirrettäisiin olisi näiltäkin alueilta edullisempaa kulkea Helsinkiin töihin.

Matkan hinta vaikuttaa selvästi joukkoliikenteen houkuttelevuuteen. Rajaa siirtämällä tekisimme siis joukkoliikenteestä houkuttelevampaa. Sellaisten ratkaisujen aika olisi nyt.

Jos vyöhykemalliin mennään niin jossakin tuon rajan pitää olla. Minusta on tärkeää, että mallista tulee sellainen, että sen kuntalaisetkin tuntevat perustelluksi ja oikeudenmukaiseksi. Kehä II:n kohdalla ei ainakaan ole oikea paikka.

Uuden mallin pitää olla myös ymmärrettävä ja sellainen, että käyttäjä hahmottaa helposti millä hinnalla minnekin mennään. Kohtuuttomuuksia pitää välttää eli tilanteita, joissa kahden lähekkäin olevan pysäkin välillä muuttuu hinnoitteluperiaate jyrkästi.

Helsingin seudun liikenne voi laajentua kehyskuntiin ja toivottavasti niin myös tekee. Vyöhykemallin kehittäminen tukee tätä kehitystä ja voi parhaimmillaan antaa selkeän pohjan, kuinka koko seudun liput hinnoitellaan. Tavoitteenahan on kehittää joukkoliikennettä koko seudulla, eikä vain katsoa omia nurkkia, vaikka niidenkin osalta ratkaisun pitää olla perusteltu.

Malli ei siis ole valmis vaan vaatii vielä paljon hiomista ja kunnilta valmiutta tukea joukkoliikennettä. Niissä keskusteluissa on hyvä pitää mielessä joukkoliikenteen hyödyt kaikille.


*