torstaina, tammikuuta 31, 2008

Aikalailla, aikalailla

Vuosi on alkanut lupaavasti tekemieni lupausten kannalta. Aikalailla on tullut liikuttua ja harrastettua kulttuuria. Hyvää mieltäkin siitä on tullut - ainakin jonkin verran.

Tammikuussa olen käynyt salilla 3-4 kertaa viikossa. Sauvakävelyllä olen käynyt kerran ja uimassa kerran viikossa. Sunnuntaisin on ollut sellainen super-reenipäivä: puoli tuntia sauvakävelyä, puoli tuntia saliharjoittelua ja puoli tuntia sauvakävelyä kotiin. Sellainen tuntuu todella hyvältä!

Alkukuusta kävin Väinön kanssa Muumikonsertissa, missä sain ihmetellä Muumien vaikutusta lapsiin. Jännää kuinka ihania ja pelottavia ne samalla kertaa lapsille ovat. Leffassakin olen käynyt. Kävimme katsomassa Orpokodin, joka seurasi minua iltauniinkin. Elokuvan lopun todellisuus oli minulle liian rankka: äiti minussa kärsii ajatuksestakin, että sillä tavoin voisi vahingossa omaa lastaan vahingoittaa.

Pari kirjaakin olen lukenut. Sauli Niinistön kirjasta ei ole oikein mitään sanottavaa. Minusta politiikkojen pitäisi keskittyä muistelemiseen tai yhteiskunnan kehittämiseen, ei fiktioihin vaikka tavoitteena siten olisikin se maailman parannus.
Vadelmavenepakolaisenkin luin. Puolen välin jälkeen se alkoi ahdistaa ällistyttävästä huumorista huolimatta, mutta onneksi sentään kirjan loppu oli onnellinen. Vaikutuin siitä, kuinka perusteellisen pohjatyön kirjailija Miika Nousiainen oli teoksensa eteen tehnyt. Pitäisikö lähteä kiertoajelulle Ruotsiin onhan siellä Euroopan upeimmat nähtävyydet? Alkuperäisiäkin paremmat.

Vuoden alussa oli myös yksi niistä "meidän lapset eivät ole enää vauvoja" -etapeista: lähetimme kouluvirastoon Väinön eskaripaperit. Syksyllä pojulla alkaa sitten se pitkä pitkä koulutie. Ressu jännittää sitä vähän jo nyt, sillä pohjimmiltaan hän on jännittäjätyyppi. Osaisimmepa tukea häntä selviämään siitä!

Elsan kanssa minulla oli oikein kunnon tahtojen taistelu. Olimme uimahallissa, eikä tyttö suostunut pukeutumaan, enkä minä pukemaan häntä. 40 minuuttia siinä otimme toisistamme mittaa. Lopulta tyttö pyysi minua kääntymään, jotta hän saattoi minulta salassa pukeutua ja yllättää minut. Tyttö säilytti arvokkuutensa ja minäkin olin tyytyväinen. Kaksi minuuttia lähtömme jälkeen halli meni kiinni.

Politiikka on tuntunut kivalta, vaikka asiat ovatkin vaikeita. Tein ensimmäisessä valtuustossa aloitteen Mankin seisakkeen siirtämisestä ja asuntorakentamisen lisäämisestä näin radan varteen. Puolueosastossamme valmistaudutaan kunnallisvaaleihin hyvissä tunnelmissa.

Meille ehdokkaille (numeroni on 708) järjestettiin tilaisuus HOK-Elannon edustajistovaaleista. Sali oli niin täynnä, etten paikkaa meinannut saada. Oli mukava nähdä tuttuja ja tuntemattomia niin paljon ja niin innoissaan vaalityöstä. Meidän demareiden vaalitavoitteet ovat juuri sellaisia, joita voin kaikesta sydämestäni kannattaa: teemme työtä kannattavan, vastuullisen ja edistyksellisen HOK-Elannon puolesta. Enemmän jäsenetuja ja monipuolisempia palveluita asiakasomistajille.

Nyt yöpöydälläni on kirja, joka pohtii millainen lasten ja nuorten kunnan pitäisi olla. Sen innoittamana itse olen pohdiskellut millainen olisi hyvä lasten ja nuorten Espoo tai Espoon keskus. Miten voisimme paremmin ottaa huomioon lasten ja nuorten toiveita ja kehitysideoita. Hekin ovat kuntalaisia, niitä kaikkein tärkeimpiä.

perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Ehdolla

Hok-Elannon edustajiston vaalien ehdokkaille arvottiin tänään numerot. Olen itse ehdolla Espoon demareiden listalla ja numeroni on 708. Joku aika sitten eräs konsultti kehui Hok-Elannon tarinaa yhdeksi Suomen hienoimmista: aatteellinen perintö on pystytty erinomaisella tavalla yhdistämään menestykseen. Sen rakentamisessa olisi kunnia olla mukana.

Kaupan ja palveluiden kehitys ja kehittäminen kiinnostaa minua, kuten yleensä arjen toimivuuden edistäminen. Haluan korostaa lähipalveluiden merkitystä ja luoda mahdollisuuksia lisätä lähikauppoja.

Hok-Elannon vaaleissa äänestetään 22.2.–7.3.2008 ja ehdokkaita on enemmän kuin neljä vuotta sitten. Ehkä se on pieni osoitus siitä, että yhä on ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa ja osallistua.

Oma puolueosastoni valitsi minut ehdolle puoluekokousedustajaksi. Jäsenäänestys järjestetään 14.-31.3.2008 välisenä aikana. Myönnän olevani huolissani SDP:n tilanteesta, kuten niin moni muukin. On myös totta, että muutkin puolueet ovat samojen haasteiden äärellä kuin SDP. Se ei kuitenkaan ole syy jähmettyä paikoilleen.

On etsittävä keinoja ja asioita, joiden myötä kansalaisten luottamus ja usko politiikkaan sekä poliittisen osallistumisen arvostus kasvaa. Itse en ole hanskoja lyömässä tiskiin, vaan aion omalta osaltani olla mukana rakentamassa ja muuttamassa liikettämme. Sen minkä voin ja äänestäjät suovat.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Valtuustoaloite uudesta asemasta ja asuinalueesta rantaradalle

Olen tänään jättänyt yhdessä muiden valtuutettujen kanssa valtuustoaloitteen siitä, että Espoon tulisi toimia aktiivisesti, jotta rantaradalle rakennettaisiin uusi yhteinen asema Kirkkonummen rajalle ja sen ympärille uusi asuinalue. Esitys tarkoittaisi Mankin seisakkeen siirtämistä länteen, koska nykyisen seisakkeen ympärillä on erittäin vaikeat rakentamisolosuhteet. Rataa on siis Mankin nykyisen seisakkeen kohdalla vaikea hyödyntää ja siksi seisake on jatkuvasti lakkauttamisuhan alla.

Espoo on yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sopinut tulevien vuosien asuntorakentamisen tavoitteet. Espoo on sitoutunut luomaan edellytykset 2500 asunnolle vuosittain, joista vähintään 500 on valtion tukemia vuokra-asuntoja. Tavoitteet ovat haasteelliset ja siksi yhä uudelleen pitää etsiä kaikki mahdolliset rakentamismahdollisuudet varsinkin jo olemassa olevien raideyhteyksien varrelta.

Espoolla on myös yhteistyösopimus Kirkkonummen kanssa, jonka yhdeksi tavoitteeksi voitaisiin nostaa uuden aseman ja asuinalueen suunnittelu yhteiselle rajalle rantaradan varteen. Asuntosopimuksessa on mukana myös Kirkkonummi, jolle sopimus näyttää myös olevan haasteellinen (475 asuntoa vuodessa, joista 95 ARA-tuotantoa).

Ilmastonmuutos on totta jo nyt. Siksi asuntorakentaminen ja liikennesuunnittelu pitää yhä voimakkaammin sitoa yhteen. Raideliikennettä tulee edistää ja uusia ratoja rakentaa Helsingin seudulle. Metron laajentaminen, kaupunkiradan jatkaminen ja Espoo - Lohja -rata ovat kaikki tarpeellisia seudullisia hankkeita. Samalla on syytä tehostaa maankäyttöä jo olemassa olevalla rantaradalla.

Aloitteeni tarkoitus ei ole hidastaa Etelä-Espoon yleiskaavatyötä. Esitän vain, että sen valmistelun ohella käynnistetään Kirkkonummen kunnan kanssa yhteinen maankäytön suunnittelu rantaradan varteen.

***

Tässä aloitteemme:
YHTEINEN ASEMA JA ASUINALUE KIRKKONUMMEN KANSSA RANTARADAN VARTEEN
Espoon kaupunki on yhdessä muiden Helsingin seudun kuntien ja valtion kanssa solminut sopimuksen tulevien vuosien asuntotavoitteista. Sopimus on tärkeä, mutta myös haasteellinen. Asuntotarjontaa tulee lisätä hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. On syytä selvittää kaikki mahdollisuudet jo olemassa olevien ratojen varrella.

Useamman vuoden ajan Mankin seisake on ollut lakkauttamisuhan alla, koska sillä on ollut vähän käyttäjiä. Seisakkeen läheisyyteen on myös vaikea luoda edellytyksiä uudelle asuntorakentamiselle, koska perustamisolosuhteet ovat tuolla alueella vaikeat, mikä taas vaikuttaisi asuntorakentamisen hintaan ratkaisevasti. Mankin alueen rakentamista vaikeuttaa myös tulvaongelmat.

On kuitenkin perusteltua etsiä uusia rakentamismahdollisuuksia rantaradan varrelta. Yksi mahdollisuus olisi siirtää Mankin seisaketta lännemmäksi Kirkkonummen rajalle ja toteuttaa sinne uusi yhteinen asema ja asuinalue. Nyt kun Espoolla ja Kirkkonummella on sopimus yhteistyön lisäämiseksi kuntien välillä, voisi Espoo aloitteellisesti käynnistää neuvottelut yhteisen maankäytön suunnittelun aloittamiseksi yhteisellä rajallamme. Näin yhteistyöstä syntyisi konkreettista hyvinvointia molempiin kuntiin.

Mikäli Mankin seisake siirrettäisiin länteen, edellyttää se Mankin alueen joukkoliikenteen kehittämistä bussiliikenteenä. Muutoinkin Kauklahden alueen liityntäliikenne kaipaa uutta tarkastelua ja parantamista, jotta joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen palvelukyky tulee turvattua alueella.

Esitämme, että Espoon kaupunki toimii aloitteellisesti, jotta Espoon ja Kirkkonummen rajalle rantaradan varteen suunnitellaan yhteinen asema ja asuinalue.
.
Jaana Leppäkorpi yhdessä muiden valtuutettujen kanssa
***
Kuvassa Tuomarilan asema, jonka ympärille parhaillaan rakentuu uusi asuinalue.
.
Ps. Tila-blogissamme ollaan edelleen nimikysymyksen äärellä.

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Uusi seudullinen liikenne-YTV

Pääkaupunkiseudun kunnat pääsivät eilen sopimukseen joukkoliikenteen ja YTV:n tulevaisuudesta. Ratkaisun syntyminen vei enemmän aikaa kuin oli suunniteltu, mutta kyllä se kannatti. Olen tyytyväinen syntyneeseen ratkaisuun, koska se vahvistaa seudullista kehittämistä.

Ratkaisun myötä nykyisestä YTV:stä irrotetaan joukkoliikenne asiat uuteen erilliseen liikenne-YTV:hen, joka jatkossa vastaa Helsingin seudun joukkoliikenteen suunnittelusta (myös PLJ), kilpailutuksesta ja tilaamisesta - siis joukkoliikenteen viranomaistoiminnoista kokonaisuutena. Tietysti vain niiden kuntien osalta, jotka mukaan tulevat. Myös valtio (VR) on yksi osapuoli uudessa yhtymässä. Kirkkonummi ja Keravahan ovat jo olleet yhteisessä järjestelmässä osin mukana ja on hyvä, jos järjestelmä näiltä osin laajenee.

Nyt kun Helsingin seudun 14 kuntaa ovat sopineet yhteisistä asuntotavoitteistaan, on tärkeää kehittää sitä tukevaa joukkoliikenteen järjestelmää. Tässä on eväät siihen. Eittämättä kehyskunnat kasvavat ja myös sieltä on oltava mahdollista kulkea julkisilla töihin.

Tässä on muuten tämän toisen merkittävän sopimuksen heikko lenkki: asuntosopimuksen allekirjoittajien joukossa ei ole liikenne- ja viestintäministeriötä, vaikka asuntorakentamiseen aina liittyy olennaisesti liikenteen suunnittelu ja rakentaminen. Ehkä tästäkin syystä valtion edustajat yskähtelevät nyt metron kustannuksista. Hallitus ei kuitenkaan mitenkään voi livetä vastuustaan sen rakentamisesta, vaikka siellä kepulaisia onkin.


***
Ps. Tila-blogissamme pohditaan nimiasiaa, mihin kaipaamme kovasti ideoita.

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Espoolaisten yhteinen asema Iltalehdessä

Kirjoitukseni Länsiväylässä Espoon aseman kunnostamisen hitaudesta on herättänyt keskustelua. Olen saanut myönteistä palautetta. Eräs espoolainen lähestyi jopa kirjeellä ja toi esiin, kuinka tärkeää kunnostaminen on.

Iltalehti on avannut nettijulkaisuunsa Espoo-sivut ja lehden toimittaja haastatteli minua asian tiimoilta. Juttu löytyy täältä. Lehden tekemän kyselyn mukaan aseman kunto ärsyttää eniten asukkaita, mikä osoittaa sen ettei kyse ole vain Espoon keskuksen asukkaiden asiasta, vaan koko Espoon ilmeestä. Juuri siksi kunnostamista pitää kiirehtiä ja jokaisen virkamiehen pöydällä hankkeen pitää olla päällimmäisin asia!

On hyvä myös miettiä, mitä sitten? Asema kunnostetaan se on nyt selvä ja sitä ennnen ensi viikolla painokuvilla peitetään vaneriseinät. Perusteellisen remontin jälkeen pitää miettiä, miten saamme pidettyä aseman siistinä. Asemalle tarvitaan sosiaalista kontrollia, elämää ja toimintaa. Minulle ehdotettiin, että kaupunki voisi palkata sinne nuoria vastaamaan alueen siistimisestä. Roskaaminen vähenisi, jos joku kulkisi roskaajan perässä noukkimassa ne maasta pois. Sitä pitänee miettiä. Vastaavia kokemuksiahan on Stop Töhryille kampanjasta.

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Kaavaprosessi ei nopeudu lautakuntaa haukkumalla

Toimialajohtaja Louko moukaroi viime viikolla kaupunkisuunnittelulautakuntaa. Hän syytti lautakuntaa hidastelusta ja jopa siitä, että lautakunta vaarantaa Helsingin seudun kuntien kanssa sovitut yhteiset asuntotavoitteet.

Loukon arvostelukaupunkisuunnittelulautakuntaa kohtaan on asiatonta, sillä toimialajohtajan ei kuulu arvostella demokraattisesti valittua elintä julkisuudessa. Perimmiltään KSL toteuttaa valtuuston tahtoa, mikä näkyy myös siinä, että perusteellinen työ lautakunnassa on ollut tae sille, ettei asemakaavoja ole valtuustosta palautettu uudelleen valmisteltavaksi viime vuosina.
- Jos kaavoja palautettaisiin, joutuisivat virkamiehet valmistelemaan niitä moneen kertaan ja silloin tulisi tehtyä paljon turhaa työtä. Loukon on viimein aika tottua siihen, että Espoossa luottamusmiehet käyttävät heille annettua päätösvaltaa, eivätkä suostu vain luottamaan ja toimimaan kumileimasimina.

Toimialajohtajan kommentti on tulkittavissa myös epäluottamuslauseeksi kaavoitusprosessin uudistamista kohtaan. Tavoitteenamme on ollut nopeuttaa kaavoitusta sillä, että lautakunta pääsee kommentoimaan valmistelua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja näin löydetään päättäjien ja kaavoittajien välille yhteinen sävel kunkin alueen kehittämiselle.
- Loukon soisi mieluummin sparraavan omaa henkilökuntaansa tuomaan rohkeammin luonnoksia keskusteltavaksi, jotta kaavaprosessi todella nopeutuisi.

KSL on ennen muuta Espoon tulevaisuuslautakunta. Sen tuleekin paneutua hankkeisiin perusteellisesti, sillä kaavoituksen ratkaisuihin on myöhemmin hyvin vaikea vaikuttaa. Hyvällä kaavoituksella luomme parhaimmillaan viihtyisää, turvallista ja terveellistä ympäristöä myös meidän lapsillemme. Espoo kasvaa koko ajan, eikä kehitys saa olla suunnittelematonta.

Miksi kaavoitus kestää Espoossa?
- Ensinnälkin meiltä on puuttunut yleiskaava ja sen yhteydessä tehdyt perusteelliset luonto ym. selvitykset, jotka helpottaisivat asemakaavoitusta. Vasta tänä vuonna Etelä-Espoossa tämä asia korjaantuu. Jos jollain alueella saattaa olla liito-oravia tai muita uhanalaisia eläimiä, kannattaisi ne selvittää mieluummin ennen kuin joku niin määrää. Peittelemällä näistäkään asioista ei selviä.
- Toinen keskeinen seikka, joka kaavoitusta pitkittää on se, että asemakaavat tehdään pääasiassa yksityisen omistamalle maalle. Asemakaavan lisäksi näissä tapauksissa tulee tehdä maankäyttösopimus. Yksinkertaisissakin tapauksissa sopimuksen tekoon kuluu vuosi. Pahimmillaan voi käydä niin kuten Kaupunginkalliossa on käynyt, neuvottelut voivat jumittua vuosiksi yhden maanomistajan välille. Tuon alueen kaavan KSL laittoin lokakuussa 2003 kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi, eikä se vieläkään ole hallitukseen tullut.

Tähän asiaan Loukolla ei ole ollut halua puuttu, eikä kehittämisehdotuksia. Itse olen esittänyt, että vähintään reilun vuoden sopimusneuvotteluiden jälkeen asiaa pitäisi automaattisesti käsitellä luottamushenkilöelimessä, joka ohjeistaisi kaupungin virkamiehiä jatkon suhteen. Kaupungin toiminnan tulisi olla neuvotteluissa määrätietoisempaa ja jämäkämpää.

Jos kaupunki omistaisi maata, joita asemakaavoittaa, ei näitä neuvotteluita tarvittaisi lainkaan. On siis erikoista, että toimialajohtaja arvostelee KSL kaavoittamisen hitaudesta ja samaan aikaan hän on haluton tehostamaan kaupungin maanhankintaa, joka varmuudella nopeuttaisi kaavoitusta. Nykyisin kaupunki ei käytä keinoja, joita sillä on.

Todellisuudessa valmistelutyö (kaavoitus, selvitykset, muu suunnittelu, sopimusneuvottelut) on se, mihin kaavoituksessa aikaa kuluu. Jos lautakunta toisinaan jättää asemakaavan kahdeksi viikoksi pöydälle perehtyäkseen siihen kunnolla, on sillä hyvin pieni vaikutus kokonaisaikaan.


Hista on vaikea kysymys
Histastahan Loukon arvosteluissa oikeasti on kyse. Ei ole lainkaan kohtuutonta, että Histan suunnitteluun käytetään aikaa onhan kyse pienen uuden kaupungin luomisesta Espooseen. Tehokkaan joukkoliikenteen puute oli keskeisin syy, miksi kaupunginhallitus palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. Ja syystäkin mitä enemmän asiaa miettii. Tämän vahvistaa myös VTT:n kohua herättänyt raportti.

On myös syytä nostaa keskusteluun se, kuinka realistista on suunnitella pientä kaupunkia ilman kunnollisia palveluita. Ajatushan on ollut, että esim. ison osan terveyspalveluista alueen asukkaat saavat Espoon keskuksesta. Hista on nähty ikään kuin keskuksen alakeskuksena. Tämä aiheuttaa liikennettä, eikä luo toimivaa arkea alueen tuleville asukkaille ja perheille, joille aluetta suunnitellaan. Toimiiko tällainen riisuttu kaupunki? Vai halutaanko tällä peittää vain todelliset kustannukset, jotta hanke etenisi suotuisammin.

Mitä huolellisemmin me nyt Histan osalta ratkaisemme kaikki avoimet kysymykset, sitä sujuvampaa tulevaisuudessa on alueen asemakaavoittaminen. Sitten joskus kun sen aika on.

***

Olen ollut kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen ja varapuheenjohtaja, siksi aihe herätti halun kommentoida.

Kuvassa nuija, jota Espoossa käyttävät päättäjät, eivät virkamiehet.


keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Asemasilta huonoin mahdollinen käyntikortti

Ankeana ja ränsistyneenä käynnistyi Espoon keskuksessa 550-juhlavuosi. Vuosia asukkaiden mielestä eniten kohennusta kaipaava paikka alueellamme on ollut Espoon asema. Tästä johtuen kaupunginhallituksen elinkeino- ja työllisyysjaosto päätti maaliskuussa keskuksen vuoden 2007 kehittämistavoitteiden yhteydessä, että ”Asemasillan pitkän tähtäimen kehittämisvaihtoehdot selvitetään. Asemasilta kunnostetaan juhlavuodeksi 2008.”

Päätösesitys syntyi aloitteestani, mutta sen otti asian esittelijä toimialajohtaja Olavi Louko omakseen ja jaosto oli asian suhteen yksituumainen. Asemasillan kohentaminen juhlakuntoon oli kaikkien mielestä tarpeen. Myöhemmin myös kaupunginhallitus on asiasta keskustellut mm. kaupungintalon ideakilpailun yhteydessä ja kiirehtinyt asemasillan ostamista, jotta kunnostaminen voisi alkaa. Espoon keskuksen kehittämistä korostetaan myös Espoon strategiassa ja virkamiehet ovat tätä korostaneet useissa lehtihaastatteluissa.

Useaan otteeseen olen tuon päätöksen jälkeen kysellyt asian etenemisestä. Olen myös saanut kuulla toimialajohtaja Loukolta, että keskuksen projektipäällikkö Torsti Hokkasella on ollut koko ajan täydet valtuudet itse hoitaa Ratahallintokeskuksen kanssa aseman kauppaa, jotta työ etenisi ripeästi.

Nyt kun juhlavuosi on käynnistynyt kirjoittaa projektipäällikkömme Espoon keskuksen kehittämisfoorumilla seuraavasti: ”Aseman kunnostaminen on rakennusluvan vaativa toimenpide. Ihan vuodeksi 2008 ei valmista saada, mutta työt alkavat, kun luvat ja rakennussuunnitelmat saadaan valmiiksi sekä urakat kyseltyä. Juhlavuodeksi valmista haaveilivat luottamusmiehet.”

Itse en osannut tuota maaliskuista päätöstä pitää haaveiluna, vaan uskoin myös virkamiesten siihen sitoutuneen onhan kyse paikasta, jonka jokainen alueellamme asuva ja liikkuva – myös mahdolliset juhlavieraat - näkee ja useimmat meistä päivittäin. Asemasilta nykyisellään on huonoin mahdollinen käyntikortti koko Espoolle, eikä sen ankeutta ei poista lakana kaupungintalon seinässä, joka näyttää siis olevan ainoa konkreettinen asia, jonka alueemme asukkaat juhlavuoden kunniaksi saivat.

Yllä olevan kirjoituksen vuoksi herää ihmettely, kuka päätti pyyhkiä kaupunginhallituksen jaoston päätöksellä seinää? Olisi luullut, että yhdeksässä kuukaudessa olisi saatu enemmän aikaiseksi. Osto-, lupa- ja suunnittelu- sekä urakkaprosesseja olisi pystytty viemään limittäin eteenpäin, jos hanke olisi suunniteltu kunnolla. Ratahallintokeskuksessa oli jopa keväällä käsitys, että kaupat asemasta syntyvät ripeästi, mutta mitään ei tapahtunut koko vuonna. Kuka on vastuussa tästä vitkuttelusta?

Juhlavuoden valtuustossa alkusyksystä päätetään kaupungintalon ja sen ympäristön tulevaisuudesta. Valitettavasti on vain niin, että nämäkin päätökset tulevat olemaan vain suunnitelmia. Vie vuosia ennen kuin tulevat ideat muuttuvat kaavoiksi ja myöhemmin rakennuksiksi.

Suunnitelmia Espoon keskuksen alueelta ei ole koskaan puuttunutkaan. Niiden toteuttaminen vain on aina kestänyt tolkuttoman kauan.



Jaana Leppäkorpi
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen


Kirjoitus on julkaistu 9.1.2008 Länsiväylässä. Aiheesta on myös tietoa ja keskustelua Espoon keskuksen kehittämisfoorumissa. Yllä olevissa kuvissa muutama kohta asemasillan kunnosta ja alimpana taas visio siitä, miltä silta jonain päivänä näyttää.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Liikettä asuntoasioissa

Vuosi näyttää alkavan asuntoasioiden kannalta myönteisesti. helsingin seudun kuntien ja valtion välinen sopimus asuntotuotannon lisäämiseksi on valmisteilla ja siinä on tulossa ihan oikeasti keinoja lisätä asuntotuotantoa. Lisätukea ara-tuontantoon on tulossa ja sen lisäksi tavoite on lisätä vapaarahoitteista vuokra-asuntotuotantoa.

Maanantai-iltana oli kaupunginhallituksen iltakoulu, jossa näitä asioita hieman sivusimme. Pääaiheena oli Tapiolan, Otaniemen ja Keinaniemen alueen kehittäminen, mihin olennaisesti liittyy myös asuntotuotannon lisääminen. Oli hyvä kuulla, kuinka mahdollisuuksia on vaikka kuinka, kunhan saadaan vaan hommat rullaamaan eli hankkeet etenemään kaavoista rakennustyömaiksi. Muutama kaupuginkin omistama paikka joukossa taisi olla, joiden toteuttaminen on aina varmempaa kuin yksityisillä mailla sijaitsevat kohteet.

Kauppakamarin ja yritysten huudot työvoimapulasta, joka johtuu pääasiassa kohtuuhintaisen asumisen puutteesta ovat tulleet kuulleeksi. Ainakin siltä tuntuu, sillä nyt puhutaan entistä painavammin omistussuhteiltaan monipuolisen asuntotuotannon puolesta. Yritykset ovat kiinnostuneita alueista, missä on osaavia ihmisiä ja ihmiset ovat taas siellä, missä heidän on mahdollista asua. Ennen sekin asia oli toisin päin.

Tänään on näemmä Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus tuonut oman panostuksensa tähän keskusteluun: Helsinkiin ei kannata muuttaa ellei ole yli 3 000 euron ansiot tiedossa (myös HS). Edistä tässä sitten palvelualojen työllisyyttä noilla aloilla kun ei edes unelmoida tuollaisista palkoista!

Olennaista on tuonkin tiedotteen lopussa oleva toteamus: kaavoitettua maata on vaikka kuinka, mutta edelleenkin sen jemmaaminen on kannatavampaa kuin myyminen rakennettavaksi. Joka vuosi myymätön kaavoitettu tontti on yhä arvokkaampi ja siksi tontteja ei myydä nyt.

Nyt kun Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla rakennetaan liian vähän ja asuminen on näin kallista, on pendelöinti kaukaakin edullisempaa. Se taas on kestämätöntä ympäristön kannalta, eikä ole hyvä ratkaisu perheelliselle muutoinkaan. Kukapa ei mielluummin olisi kotona lastensa kanssa kuin istuisi autossa ruuhkassa yksin?

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Enemmän, enemmän, enemmän

Minusta vuodenvaihde on ihan hyvä hetki pohtia omaa elämäänsä ja haluaako sitä jotenkin muuttaa. Jo mennyttä syksyä miettiessäni tiesin omat lupaukseni tälle vuodelle: enemmän liikuntaa, enemmän kulttuuria ja enemmän hyvää mieltä. Uskon, että nuo kaksi ensimmäistä johtaa väistämättä kolmanteen, kuten myös se että kuljemme taas valoa kohti.

Joululomalla olen jo hieman ryhdistäytynyt näiden asioiden äärellä. Kävimme katsomassa Röllin sydän elokuvan ja olen kahlannut läpi Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan lähes kokonaan. Tämä taisi olla kolmas kerta kun yritin kirjaa lukea. Siinä on minulle liikaa tarinoita, vähempikin riittäisi. Elämme nyt niin erilaista aikaa, ettei kirjan sanoma ole järisyttänyt maailmaani. On aika vaikeaa samaistua sen vapaisiin naisiin. Toki myönnän, että tuon kirjan ja rohkeiden naisten tekojen hedelmistä saan nyt itse nauttia, ja voin pitää jopa itsestään selvyyten itsenäisyyttä ja vapautta, joka meillä on. Hyllyssä odottaa jo monta muuta kirjaa, joten pitää lukea tuo opus nopeasti loppuun.

On ihanaa, kun lapset alkavat olla siinä iässä, että heidän kanssaan voi nauttia lasten kulttuurista. Aion käydä heidän kanssaan elokuvissa ja teatterissa tänäkin vuonna. Väinö kävi isänsä kanssa jääkiekko-ottelussa, joten piakkoin käymme kaikki yhdessä Bluesin otteluissa - viimeistään ensi syksynä uskoisin.

Kuntosalilla ja uimassa olen poikennut vain kerran lomallani. Olisin kuntoillut enemmänkin ellen olisi ollut jouluna kipeänä. No, salikortti on edelleen voimassa, joten käytävä siellä on. Väinö taas aloittaa parin viikon päästä uimakoulun, joten viikottaiset uintireissut on merkitty kalenteriin aikaa sitten.

Hyvää Uutta Vuotta!