Minusta vuodenvaihde on ihan hyvä hetki pohtia omaa elämäänsä ja haluaako sitä jotenkin muuttaa. Jo mennyttä syksyä miettiessäni tiesin omat lupaukseni tälle vuodelle: enemmän liikuntaa, enemmän kulttuuria ja enemmän hyvää mieltä. Uskon, että nuo kaksi ensimmäistä johtaa väistämättä kolmanteen, kuten myös se että kuljemme taas valoa kohti.Joululomalla olen jo hieman ryhdistäytynyt näiden asioiden äärellä. Kävimme katsomassa Röllin sydän elokuvan ja olen kahlannut läpi Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan lähes kokonaan. Tämä taisi olla kolmas kerta kun yritin kirjaa lukea. Siinä on minulle liikaa tarinoita, vähempikin riittäisi. Elämme nyt niin erilaista aikaa, ettei kirjan sanoma ole järisyttänyt maailmaani. On aika vaikeaa samaistua sen vapaisiin naisiin. Toki myönnän, että tuon kirjan ja rohkeiden naisten tekojen hedelmistä saan nyt itse nauttia, ja voin pitää jopa itsestään selvyyten itsenäisyyttä ja vapautta, joka meillä on. Hyllyssä odottaa jo monta muuta kirjaa, joten pitää lukea tuo opus nopeasti loppuun.
On ihanaa, kun lapset alkavat olla siinä iässä, että heidän kanssaan voi nauttia lasten kulttuurista. Aion käydä heidän kanssaan elokuvissa ja teatterissa tänäkin vuonna. Väinö kävi isänsä kanssa jääkiekko-ottelussa, joten piakkoin käymme kaikki yhdessä Bluesin otteluissa - viimeistään ensi syksynä uskoisin.
Kuntosalilla ja uimassa olen poikennut vain kerran lomallani. Olisin kuntoillut enemmänkin ellen olisi ollut jouluna kipeänä. No, salikortti on edelleen voimassa, joten käytävä siellä on. Väinö taas aloittaa parin viikon päästä uimakoulun, joten viikottaiset uintireissut on merkitty kalenteriin aikaa sitten.
Hyvää Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti