Mihin katosi huhtikuu?

Kevään kiireisin vaihe on meneillään. Epäsäännöllinen rytmi tarkoittaa valitettavasti sitä, että lupauksista on vaikea pitää kiinni eli sännöllisestä liikkumisesta on vaikea huolehtia, eikä aikaa kulttuurille juuri ole ollut. Huhtikuussa on ollut poikkeuksellisesti myös reissuja, joiden vuoksi olen ollut poissa kotoa. Kävimme Riikassa viikonloppulomalla, mutta sen lisäksi on ollut luottamushenkilötapaaminen Tampereella ja työmatka Riihimäelle.

Tampereelle kokoontui kuuden suurimman kunnan luottamushenkilöjohto. Teemana oli tällä kertaa sosiaali- ja terveyspalvelut ja saimme kuulla myös selostuksen Tampereen mallista. Siellä kuntapalvelut on organisoitu aivan omalla tavallaan (puhdas tilaaja-tuottaja -malli), minkä hyödyllisyydestä en ole täysin vakuuttunut. Varmaa on kuitenkin se, että palveluiden vertailtavuus tulee mahdottomaksi, kun jokaisessa kunnassa on omanlaisensa järjestelmä. Kuntalaisten on jatkossa vaikeampi tietää saavatko he oikeasti parempaa vai edes keskiarvoista palvelua.

Myös kulttuurin harrastus on jäänyt huhtikuussa vähemmälle. Joitakin elokuvia olemme sentään katselleet kotona: Musta jää ja Raja 1918 ovat ehdottomasti suomalaisen elokuvan parhaimmistoa. Molemmat olivat omalla tavallaan erinomaisia kuvauksia ihmiselämästä, mutta jos saisin palkintoja jakaa niin antaisin sellaisen vuoden 1918 tapahtumien kuvaamiselle aivan uudesta näkökulmasta. On todella mielenkiintoista kuinka vähän aikaa meillä maailmassa on ollut tiukasti vartioidut valtakunnan rajat, joita esim. nyt EU pyrkii madaltamaan.

Hyvää mieltä ja iloa viime viikkoihin olen saanut luonnon heräämisestä ja lämmöstä. Pihamme marjapensaassa ja omenapuussa on lehdet jo aluillaan. Muutkin viime vuoden istutukset ja kukat näyttävät heräilevän talviuniltaan. Metsissä taas vuokot kukkivat valtoimenaan, mitä ihmettelen joka vuosi yhä uudelleen. Se on meidän etelärannikolla eli vuokkovyöhykkeellä asuvien onni.

Puutarhaunelmat ovat siis heränneet puhumattakaan kehittyneistä suunnitelmista Sysmän tilallamme. Täytyykin tunnustaa, että ihmettelen miten pidän ajatukset vielä pari kuukautta kiinni työssä, arjessa ja politiikassa. Tylsääkin tylsemmäksi osoittautunut SDP:n puheenjohtajakamppailu ei ainakaan estä ajatuksiani karkaamasta kukkapenkkisuunnitelmiini.

Elämän epäsäännöllisyys tulee tästä vain jatkumaan ennen lomaa: edessä on vielä yön yli retket Tukholmaan, Sysmään, Tampereelle ja Hämeenlinnaan kesäkuun alussa. Sen vastapainoksi saan kohta uuden kuntosaliohjelman, jotta edes pari kertaa viikossa tulisi käytyä salilla. Sen lisäksi aion pyöräillä, uida ja ulkoilla, nauttia ulkoilmasta.

Itse tehdystä kulttuurista nautimme toukokuun alussa, kun juhlistamme poikamme vuoden kestänyttä piirrustusintoa viettämällä hänen 1-vuotistaiteilijajuhlaa. Viime vuoden toukokuun alku oli merkittävämpi kuin silloin osasin olettaakaan.