Jukeboksista ilolla ja kiitollisuudella

Mitä jälkeeni jäi, on kysymys jota olen mielessäni pohtinut nyt kun olen täysin politiikan ulkpopuolinen ihminen. Jonkinlaista yhteenvetoa noista vuosista olisi hyvä tehdä. Aloitan sen kuitenkin siitä, mitä koin perjantaina kun Entressen Jukeboksi (aik. musamesta, musiikkikahvila) avattiin.

Ilolla ja ylpeydellä voin sanoa olleeni edistämässä tuota hienoa ja uudenlaista toimintaa, joka tarjoaa tekemisen, luomisen, oppimisen ja jakamisen mahdollisuuksia nuorille ja vähän muillekin. Hienoa on, että tuo uudenlainen toimintapiste tuli Espoon keskukseen, missä liian monilla lapsilla ja nuorilla on vaikeaa. Tunsin iloa ja onnea avajaisissa ja nytkin yhä.

Päättäjänä tein Jukeboksin puolesta työtä siten kuin vain voi: kirjoitin asiasta lehteen (joulukuun Sanomien kirjoitus alla), viestitin asiasta oman ryhmäni jäsenille, otin asian puheeksi muiden päättäjien kanssa sopivissa tilanteissa ja edistin asiaa niissä päätöksentekotilanteissa, missä olin itse mukana. Lopputulos oli erinomainen: talousarvioon lisättiin kirjastolle tarpeellinen määräraha, jolla he päättivät toteuttaa Jukeboksin. Kun sain jälkikäteen kiitosviestin tuosta työstä, purskahdin itkuun. Kyyneleet tulivat onnesta - olemme tekemässä jotain konkreettista ja hienoa lasten hyväksi - ja haikeudesta, sillä tämä oli erään ajanjakson päätepiste omassa elämässäni.

Itse ideahan syntyi Entressen kirjastossa. Kyse on Entressen kirjaston väen unelmasta, joka on käynyt toteen. Avajaisissa saimme kuulla, että samalla myös nuorisovaltuuston unelmat muuttuivat todellisuudeksi. Itse Julkeboksin toiminta tulee olemaan monien toimijoiden yhteistyötä ja niin oli myös sen syntytarina, missä jokaisella meistä on pieni roolimme ja kirjaston väellä suurin. Se on hieno tarina ja muisto. Olen siitä kiitollinen.


***
Kirjoitukseni joulukuun 2012 Keski-Espoon Sanomissa:
Entresseen nuorille musiikkikahvila?

Entressen kirjaston vieressä on ollut tyhjillään vuosia kahvilatila, josta kaupunki on koko ajan maksanut vuokraa. Nyt kulttuurilautakunta esittää, että tämä tila otettaisiin aktiiviseen käyttöön ja tilaan perustettaisiin nuorten musiikkikahvila. Tavoitteena on luoda kohtaamispaikka kaikille, missä käyttäjät pääsisivät osallisiksi kulttuurin iloista sallivassa ja inspiroivassa ympäristössä.

Kirjaston väki on ollut aktiivisesti kehittämässä musiikkikahvilaideaa, koska kirjaston nuorten osasto on yhä suositumpi. Kirjaston Kibessa on iltaisin kerrallaan 50-80 nuorta, mikä tarkoittaa että kirjaston seinät alkavat konkreettisesti tulla vastaan. Samaan aikaan keskukseen rakennetaan lisää asuntoja, mikä tarkoittaa hyvin todennäköisesti kasvavaa kävijämäärää.

Kirjasto on profiloitunut tapahtuma- ja oleskelukirjastoksi, jonka toiminnassa on erityinen sija lapsilla, nuorilla ja maahanmuuttajilla. Kirjasto on myös painottanut toiminnassaan internetin, sosiaalisen median ja muiden uusien medioiden käyttömahdollisuuksien lisäämistä. Nuorten harrastusmahdollisuuksien lisääminen on nähty tärkeäksi alueella, jossa kaikilla nuorilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia maksullisiin harrastuksiin. On hyvä, että nuoret oleilevat aikuisten ohjaavien silmien alla kirjastossa eivätkä kaduilla tai kauppakäytävillä. Tästä työstä kirjasto on saanut ansaitusti kiitosta.

Nuorten kasvava kävijämäärä on lisännyt asiakaspalautetta mm. äänistä ja rauhattomuudesta. Musiikkikahvilaan on tarkoitus siirtää osa kirjaston musiikkilaitteista ja osa musiikkiosaston aineistosta. Pääosin nuorille tarkoitettu erillinen lisätila rauhoittaisi siis varsinaisen kirjaston tiloja. On oletettavaa, että kirjaston perinteisemmät käyttäjät ilahtuisivat tästä muutoksesta.

Nuorten musiikkikahvila on tarkoitus toteuttaa monien toimijoiden yhteishankkeena. Kirjaston lisäksi hankkeeseen on tulossa kulttuuripalveluiden, työväenopiston, InnoOmnian ja Metropolian toimijoita. Kehitteillä ei ole perinteinen musiikkikahvia, vaan se tarjoaa mahdollisuuksia osallistavaan musiikkitoimintaan, uudenlaiseen yhteissoittoon ja soveltavaan draamaan. Se tulee olemaan musiikin mediateekki, erilaisten kerhojen ja työpajojen pitopaikka.

Tavoitteena on tarjota alueen nuorille onnistumisen kokemuksia. Musiikkikahvilan toteuttaminen olisi konkreettinen toimenpide nuorten syrjäytymisen ehkäisytyössä, josta on viime kuukausina ollut julkisuudessa paljon keskustelua. Sen toteutuminen on nyt riippuvainen kaupunginhallituksen ja valtuuston päätöksistä ensi vuoden talousarvion osalta. Iso osa tarvittavista varoista kuluu nyt tyhjien tilojen vuokranmaksuun. Siirtämällä nämä rahat kulttuurilautakunnan käyttöön voitaisiin konkreettisesti elävöittää Espoon keskusta, rauhoittaa kirjastoa ja edistää nuorten osallisuutta ja toimintamahdollisuuksia.

Jaana Leppäkorpi

***

Espoonkruunun asukasvalinnan siirto ei ole lääke kohtuuttomuuteen

"Asukkaiden kohtelussa Espoonkruunussa on jo nyt ongelmia. Yhtiö on kohtuuton asukkaita kohtaan.", Jaana Leppäkorpi (sd) kihisi. - HS 29.3.2011-

Valtuustossa oli tänään esillä Espoonkruunun asukasvalintojen siirto yhtiön itsensä hoidettavaksi. Olen useampaan otteeseen vastustanut tuota esitystä seuraavin perustein.

Esityksessä ei ollut selkeää tietoa muutoksen taloudellisista vaikutuksista, vaikka se tarkoittaa, että jatkossa asukasvalinnan maksavat asukkaat vuokrissaan. Asuntohakemusten liitteenä on osalla myös asiakirjoja, joista käy ilmi heidän elämäntilanteesta johtuvia perusteita asunnon tarpeelle. Katson, että näiden arkaluonteisten ja salassa pidettävien asiakirjojen käsittely tulisi pitää viranomaistoimintana.

On erikoista, että muutosta perustellaan sillä, että asuntotoimisto on nyt "väärässä" paikassa organisaatiossa. Se on nyt ympäristö- ja teknisen toimen esikunnassa. Tämä voi olla totta, mutta asuntoasioiden ja asuntopolitiikan sijaintia ja vahvistamista kokonaisuutena olisi perusteltua kehittää ilman, että asukasvalintaa siirretään osakeyhtiön hoidettavaksi.

Asukasvalinnassa ja asukkaiden kohtelussa on nytkin ongelmia. En usko, että tällä aikataululla (1.5. alkaen) ja tällä muutoksella saadaan tilanteeseen parannusta.

Espoonkruunu on kohtuuton asukkaitaan ja myös heidän asioitaan hoitavia viranomaisia kohtaan. Virheitä ei suostuta tunnustamaan eikä tarkastelemaan asukkaiden tilannetta kokonaisuutena.

Vuokrayhtiö antaa elinikäisiä porttikieltoja ja isien virheistä siirtyy tietoja täysi-ikäiseksi kasvaneiden lasten tietoihin, vaikka virallisesti entisistä asukkaista ei rekisteriä pidetäkään. Virallisesti myös myönteinen elämänmuutos pitäisi johtaa mahdollisuuteen saada uusi asunto, mutta tällaisesta mahdollisuudesta ei asukkaiden eikä myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa olla valmiita edes keskustelemaan.
- On siis turha puhua sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutumisesta, kun rikollisiakin kohdellaan Suomessa inhimillisemmin.

Sosiaalinen isännöinti näyttää olevan termi, josta ei Espoonkruunussa ole vielä edes kuultu tai ainakaan se ei ole johtanut käytännön toimintatapoihin. Asumisneuvojat taas hoitavat vain vuokrarästejä. Kenenkään tehtäviin ei kuulu asumishäiriöiden tai naapuririitojen selvittely ennen kuin asukasta tai perhettä ollaan häätämässä ulos.

Kielitaidottomuutta Espoonkruunussa ei huomioida lainkaan. Jos asukas osaa tervehtiä suomeksi, se ei vielä tarkoita, että hänellä olisi kykyä hoitaa asioitaan ilman tulkin apua.

Tästä syystä kaupungin sosiaalitoimen ja Espoonkruunun kanssa tehtävä sopimus yhteistyökäytännöistä ja menettelytavoista on todella tärkeä. Ehditäänkö se laatia kuukaudessa? Se tulisi saattaa myös luottamushenkilöiden käsiteltäväksi ja sen toimivuutta tulisi arvioida avoimesti säännöllisesti.

On myös tärkeää muistaa, että pelkkä sopimus ei riitä. Espoonkruunulla on iso työ, että se kouluttaa henkilökuntansa yhteistyösopimuksen sisältöön ja käytäntöihin. Nyt esityslistalla esillä olevat lakipykälät eivät ole tosiaankaan yhtiössä tuttuja. Esimerkiksi lastensuojelulain mukainen asumisolojen korjaamisvelvoite koskee Espoonkruunua, koska kaupunki on antanut sille kuuluvan sosiaalisen asuntotuotannon tehtävän yhtiölle.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta:

Kaupungin sosiaalisesta vastuusta pitää huolehtia, sillä perheitä ja lapsia ei voi heittää taivasalle, vaan tilanteeseen on puututtava toisella tavoin aikaisemmin ja tämän pitää myös Espoonkruunun ymmärtää ja kehittää asumista turvaavia keinoja. Tavoitteeksi pitäisi ottaa häätöjen nollaaminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

Taloudellisestikin asia on merkittävä, sillä kaupungin tilapäiseen majoitukseen käytettävät menot ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2010 kaupungilta kului n. 1,4 miljoonaa ja noin 80 % aikuissosiaalityön työajasta kuluu asumiseen liittyvien asioiden selvittelyyn.

Asunto on perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Ja sen tulisi näkyä myös asukasvalinnoissa jatkossa paremmin.


*

Palveluverkon ja Hista-jekun jälkeen joulunaikaan

"Onko tämä suunnitelma uhka vai mahdollisuus, kysyi Jaana Leppäkorpi (sd.). Hän itse piti sitä mahdollisuutena."
"Valtuusto pystyy valvomaan, että palveluverkkoa kehitetään kuntalaisten parhaaksi. Jaana Leppäkorpi (sd.). "

- Länsiväylä 15.12.2010 -

Maanantain valtuustossa oli kaksi isoa asiaa. Käsittelimme tulevaisuuden palveluverkkon kehittämistä ja suunnittelua uudelleen. Käytännön tasolla asia on näyttäytynyt meille päättäjille ja kuntalaisille lakkautuslistoina. Jossain toisaalla on sitten käsittelyssä ollut visio, missä on monta hyvää ja lupaavaa asiaa. On uupunut askelmerkit siitä, kuinka nämä liittyvät yhteen.

Siksi on hyvä, että valtuusto päätti teettää toimenpideohjelman useammalle vuodelle ohjaamaan päätöksentekoa, investointien suunnittelua ja joukkoliikenteen parantamista. Pääsemme käsittelemään tätä keväällä samalla kun käsittelemme tulevan vuosien investointiohjelmaa.

Esitin toimenpideohjelmaa jo kaupunginhallituksessa, mutta siellä ajatus kaatui äänestyksessä. Onneksi valtuusto pohti asiaa uudelleen ja päätös syntyi yksimielisesti. Tavoitteenani oli taata esityksellä se, että nyt eri yksiköiden ja toimialojen toimenpiteet nivoutuvat yhteen ja näin syntyy uudenlaista osaamista ja kuntalaisten tarpeisiin paremmin vastaava palveluverkko. Haluan myös varmistua, ettei osaoptimointia tapahdu, vaan kehitystyö on taloudellista.

Palveluverkon visiossa on paljon hyvää. Omahoidon tukeminen, sähköisen asioinnin lisääminen ja palveluiden keskittäminen uudenlaisiin kokonaisuuksiin (hyvinvointikeskukset, torit ja osaamiskeskset) on perusteltua. Kunhan samalla pidämme huolta kaikkein heikoimmista; muistamme, etteivät kaikki ole netin käyttäjiä ja takaamme kaupungin eri osien tasapainoisen kehittämisen.

On syytä muistaa, että jokainen kaupunkikeskuksemme on keskikokoisen kaupungin kokoinen ja niistä jokaisesta tulee löytyä toimivan arjen kannalta keskeiset palvelut. Hyvillä palveluilla takaamme keskuksien vetovoiman ja kehittymismahdollisuudet!

Visio voi olla uhka tai mahdollisuus. Valtuutetuille ja lautakunnille jää tärkeä rooli huolehtia, että kuntalaisten paras toteutuu. Jo nyt valtuusto on osoittanut suuntaa: se ohjeisti laboratorioasiaa uudelleen ja puuttui kulttuuritoimen suunnitelmiin lakkauttaa Kannusali epäkäytännöllisenä.
- Meidän pitää olla siis jatkossakin tarkkoina, miten asiat etenevät!

***
Valtuusto hyväksyi myös Histan osayleiskaavan, joka on aina ollut ja on hankala kysymys. Osa valtuutetuista totesi, että jokin jekku siinä pitää olla kun asiaa viedään nyt niin nopeasti päätökseen. Hämmästelin tätä näkemystä, kun Histaa on käsitelty 20 kertaa lautakunnassa ja seitsemän kertaa kaupunginhallituksessa. Sitä on valmisteltu vuosia ja palautettu lukuisia kertoja.

Myöhemmin muistin, että Etelä-Espoon yleiskaavaa tehtiin 30 vuotta, joten siitä näkökulmasta tosiaankin Hista valmistui aika nopeasti. Itse ajattelin, että tämä vaihe oli nyt syytä viedä päätökseen. Itse kaavaan ei ole aikoihin vaadittu muutoksia. Se huomioi riittävällä tavalla selvityksissä esiin nousseet maisema-, kulttuuri- ja luontoarvot. Sen perusteella voidaan kaavoittaa riittävän tiivis keskus, mikä luo edellytyksiä palveluille ja joukkoliikenteelle.

Perinteisesti olemme Histaa tehneet huolella ja kiirehtimättä. Näin hanke tulee etenemään jatkossakin. Asemakaavoitus (joka mahdollistaa rakentamisen) voi alkaa vasta, alueelle on laadittu kehittämissuunnitelma ja kaavoitusohjelmaan sisältyy alueen kaavoitus. Päättäjät ratkaisevat siis senkin, koska kaavoitus jatkuu.

Histaan ja siitä länteen pitäisi saada rata. Se ei kuitenkaan etene ellei meidän suunnittelu etene. Siksikin kannatin osayleiskaavan hyväksymistä.


***
Näistä ja monesta muusta keskustelimme valtuustossa yli puolen yön. Se oli taas kerran sellainen urakka, että joululoma tulee todella tarpeeseen.

Toivotan rauhallista Joulun aikaa ja hyvää Uutta Vuotta!



*

Talvinen turvallisuuskävely

Suvelassa on syksyn aikana järjestetty turvallisuuskävelyitä, joiden tavoitteena on ollut kartoittaa alueen turvattomuuteen liittyviä parannustarpeita ja mitkä tekijät vaikuttavat alueen viihtyisyyteen. Kävelyiden keskeinen idea on se, että ne kokoavat alueen toimijoita laajasti keskustelemaan yhdessä ja tekemään havaintoja alueen piirteistä.

Suvelan turvallisuuskävelyihin on osallistunut asukkaita, kiinteistöjen edustajia, huoltoyhtiöitä, järjestöjä, seurakunnan ja poliisin edustaja sekä virkamiehiä ja paikallisia vaikuttajia. Vastuunkantajat, päättäjät ja kokijat on siis koottu yhteen keskustelemaan näkemästään. Suunnitelluilla reiteillä on pysähdytty yhdessä arvioimaan asuinalueen fyysistä, toiminnallista ja sosiaalista ympäristöä.

Marraskuussa järjestettiin pimeän ajan kävelyitä. Osallistuin itse eräänä perjantai-iltana kävelylle. Ensilumi oli jo satanut maahan ja tehnyt paikasta kauniimman ja valoisamman, mitä Suvela todella pimeinä syysiltoina on.

Näimme kuitenkin, kuinka eri kunnossa alueen talot ovat. Osa on kunnostettuja ja hoidettuja, osa taas kaipaa kipeästi korjaamista. Entisen kaupan seinää rumensi graffiti, joita näkyi myös joidenkin talojen rappukäytävissä. Raittien valaistusta on parannettu, minkä pystyi hyvin havaitsemaan, kun alueella on yhä vanhojakin lamppuja. Lumen alle oli jäänyt raiteilla olevat eri suuntiin töröttävät laatat, joista asukkaat kertoivat.

Asukaspuiston takana oleva aita on jo aiempien kävelyiden perusteella luvattu korjata, mutta huonokuntoisena se siellä yhä seisoi. Puiston takana kulkeva raitti on myös täysin valaisematon, mistä on kaupungille tehty muutosesitys.

Suvelan nuorista tehdyssä haastattelussa kävi ilmi, kuinka häiritsevä alueen ravintolan terassi ja siellä istuvat aikuiset voivat olla. On nuoria, joiden mielestä on epämiellyttävää odottaa bussia, kun terassilta saatetaan huudella. Talvi ja pakkanen olivat korjanneet tämänkin pulman ja terassilla kävi vain muutama henkilö pikaisesti tupakalla.

Kaikkein masentavin paikka kierroksella oli Suvelan pieni ostoskeskus. Sieltä löysimme pienen joukon nuoria olutpullojen kanssa ja mukana olleet poliisit joutuvat töihin. Itse ostoskeskus on erittäin epäsiisti ja huonossa kunnossa. Yläkerran liiketilat ovat vain osittain käytössä. Suvelan kohentamisen kannalta olisi todella tärkeää saada tuo paikka uudistettua. Kauppapalvelut ovat asukkaille tarpeellisia, mutta muutoin keskuksen voisi laittaa maan tasalle ja rakentaa jotain uutta tilalle.

Kävelyn aikana teimme havaintoja ja se päättyi nuorisotilalle, missä jokainen osallistuja kirjasi omat ajatuksensa ylös. Näistä havainnoista tehdään yhteenveto ja kootaan yhteen kaikki kehittämis- ja korjausesitykset. Raportti jaetaan alueen toimijoille, jotta nämä voisivat huomioida esitykset toiminnassaan. Toukokuussa järjestetään uusi seurantakävely, missä tarkastellaan onko muutoksia tapahtunut.

Turvallisuuskävely on erinomainen menetelmä perehtyä tietyn alueen tilanteeseen ja nähdä alueen asukkaiden arkea iloineen ja murheineen. Kävelyillä on kiinnitetty huomiota myös viihtyisyyttä tuoviin tekijöihin, mutta ennen kaikkea se on tuottanut konkreettista tietoa muutostarpeista.
　
　
*　

Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 11.12.2010

Kunpa osaisimme nähdä kauas

Puolitoista vuotta me päättäjät olemme tehneet päätöksiä talouden synkkien varjojen alla. Monenlaisia ratkaisuja onkin jo tehty ja niiden ansiosta viime vuosi ei ollut niin huono kuin pelättiin. Nytkin jo väläytelty tämän vuoden taloussuunnitelman avaamista, vaikkei selkeitä perusteita sille ole.

On riski, että pelko ja epävarmuus saa meidät tekemään hätäisiä ratkaisuja, joista ei ole kuin haittaa tai joista koituu iso lasku myöhemmin. Vaikeina aikoina olisi tärkeää kyetä näkemään pidemmälle, tarkastelemaan vaihtoehtojen vaikutuksia laajasti.

Lyhytnäköisyys ja hätiköiminen ovat riskejä, jotka ovat nousseet mieleeni myös Espoon keskuksen tulevaisuutta suunniteltaessa. Jokainen meistä voi itse nähdä, kuinka hidasta työtä suunnitelmien ja kehittämisen toteuttaminen on. Tarvitaan uskoa ja määrätietoisuutta kulkea silloinkin, kun on vaikeaa.

Lommilan kauppakeskusta hypermarketteineen on tarjottu Espoon keskuksen pelastajaksi ja veturiksi. On kuitenkin vaikea uskoa, että sellaisenaan se elävöittäisi asuinaluettamme laajasti, vaan enemmänkin saattaisi kuihduttaa aseman seutua, jonka liikekeskukset etsivät yhä paikkaansa. Keskuksen yksi vaikeus on siinä, että rata jakaa alueen.
- Kuinka siis kaupallisen keskuksen siirtäminen kahden moottoritien ja yhden päätien muodostamaan kolmioon voisi edistää yhtenäisen kaupunkirakenteen syntymistä? Lommilan suunnittelijoilta on vaadittava rohkeampaa otetta, näkymää tulevaisuuden liikekeskuksesta, joka oikeasti täydentää nykyistä palveluvalikoimaamme.

Virastokeskuksen uudistamisen suuntaviivoista päättäminen on ollut vaikeampaa kuin kukaan osasi kuvitella. Nyt talouden varjot heittävät senkin ylle oman haasteensa: pitäisikö meillä silti olla rohkeutta ratkaista kaupungintalon kohtalo kestävästi, eikä vain ensi vuoden talousarviota tuijotellen? Esitykset, joiden mukaan kaupungin työntekijät voidaan surutta ripotella ympäri kaupunkia sijaitseviin vuokrakoppeihin, ei vastaa omaa käsitystäni toimivista hallintorakenteista tai työhyvinvoinnista. Jos ne seikat unohdetaan, maksetaan isoja kuluja myöhemmin.

Samaan aikaan olemme pohtineet palvelurakennettamme. Tavoite koota palveluita yhteen isompiin kokonaisuuksiin on sinänsä kannatettava, kunhan samalla huolehditaan jokaisen kaupunkikeskuksen palveluiden toimivuudesta. Espoossa on useita keskuksia, joiden asukkailla on oltava oikeus saada omalta alueeltaan palveluita. Toimivat ja monipuoliset palvelut ovat se tekijä, joka tekee kaupunkikeskuksistamme vetovoimaisia. Ja toisaalta palveluiden alasajo, suistaa keskukset kuihtumisen kierteeseen. Se ei voi olla Espoon visio tulevasta.

Espoon keskuksenkin alueella asuu ihmisiä keskikokoisen kaupungin verran. On ihan kohtuullista odottaa, että omalta alueelta löytyy merkittävin osa palveluista. Erikoissairaanhoito on sitten asia erikseen, kuten myös päivystyspalvelut.

Elämme vaikeita aikoja ja se vaatii meiltä rohkeutta. Sitä voi osoittaa myös katsomalla kauas ja näkemällä sen, mikä tässä ajassa ja tässä päivässä on säilyttämisen arvoista.


*
Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 5.3.2010 Päättäjän palstalla.

Espoon keskus ja talousarvio 2010

- Kaupungintalosta ratkaisu, palveluverkko uudistuu

Valtuusto päättää ensi vuoden suunnitelmista ensi perjantaina. Talousarvion yhteydessä päätetään monesta asiasta, jotka näkyvät myös Espoon keskuksessa tulevina vuosina.

Palveluiden järjestämistä ja sijoittumista koskevat periaatteet tulevat ohjaamaan myös alueemme palveluiden sijoittumista. Tästä syystä tulevien rakennushankkeiden tarpeellisuutta arvioidaan seuraavan kerran jo keväällä.

Pitkään jatkunut jahkailu Kaupungintalon tulevaisuudesta loppuu vuoden alussa ja viimein tehdään ratkaisuja siitä rakennetaanko keskukseen uusi kaupungintalo vai peruskorjataanko nykyinen uudenlaiseksi. Tässä yhteydessä päätetään myös siitä, kuinka virastokeskuksen aluetta kokonaisuudessaan kehitetään. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että virastotalo 1 saa väistyä uudisrakentamisen tieltä. Virastokeskuksen alueelle etsitään mahdollisuuksia lisätä asuntorakentamista, parantaa näkymiä kirkon suuntaan ja elävöittää aluetta mm. tuomalla jalankulku katutasoon.

Myös Kuninkaantien hotellin kohtaloa selvitellään. Ollakseen elinkelpoinen pitäisi hotellia laajentaa ja sen pitäisi löytää uusi omistaja itselleen. Virastotalossa ja alueella muutoin hajallaan olevia perheiden palveluita on tarkoitus koota yhden katon alle Perheiden taloon, joka on tarkoitus saada rakenteille 2014 Samarian viereen. Hanketta ei ole syytä karsia listoilta, sillä se on tulevien palveluverkkoa ohjaavien periaatteiden mukainen: hyvien liikenneyhteyksien äärelle kootaan useita palveluita yhteen, jolloin asiakkaat saavat samalla kerralla hoidettua useamman asian ja toisaalta eri toimijoilla on paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi.

Eri palvelupisteiden verkkoja käydään ensi vuonna läpi monissa lautakunnissa. Pohdittavana ovat päivähoidon ja koulun yhteistyömahdollisuudet, neuvolan toimipisteet, kirjastoverkko ja monet muut palvelut. Alueemme on voimakkaimmin kasvava ja lapsirikas alue, joten jo nyt esillä olevia hankkeita tarvitaan, vaikka periaatteita kuinka tarkastellaankin.

Aikaisempaa ehompi Suvelan päiväkoti avaa ovensa vuoden alussa ja myös Vanttilan päiväkoti valmistuu. Ymmerstan päiväkodin rakentaminen taas on käynnistymässä. Kirkkojärven koululla käynnistyy opetus myös ensi vuonna ja Tuomarilan koulun peruskorjaus on ajoitettu muutaman vuoden päähän.

Ikäihmisten kannalta on hyvä tietää, että keskuksen palvelutalossa käynnistyy Elä ja asu -seniorikeskusmallin käyttöönotto. Eikä Puolarmetsän sairaalakaan kaukana alueestamme ole ja sinne on nyt viimein suunnitteilla uusi kuntoutussairaala ja Elä ja asu -yksikkö.

Alueemme keskeisiä liikennehankkeita saamme valitettavasti odottaa. Espoonväylä on investointisuunnitelmissa useamman vuoden päässä. Ja joukkoliikenteen kehittämisen kannalta tärkeä kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen odottaa valtion ratkaisuja. Ei ole mitään tietoa siitä, koska valtio on valmis käynnistämään kaupunkiradan jatkosuunnittelun ja rakentamisen, vaikka kaupungin tahtotila onkin ollut selvä jo pitkään.

Kaupunkisuunnittelukeskuksessa käynnistyy Suvelan alueen kehittäminen. Myös Lommilan alueen asemakaavoitus ja ns. Lindholmin kolmion tornitalokaava etenevät.

Tulevakin vuosi tulee siis olemaan keskuksen asukkaiden kannalta mielenkiintoinen. Muutoksia ja kehitystä tapahtuu. Epävarmuuttakin on ilmassa. Monta asiaa on vielä päättämättä ja keskustelulle on tilaa. 　 　



(Kuvassa näkymä uudistuneelle Siltakadulle, joka mielestäni on varsin onnistunut, vaikka olisikin saanut valmistua aikataulussa.)
Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 2.12.2009
*

Koulupolun ensiaskeleet

Syksyn alussa on jälleen kerran monissa perheissä eletty jännittäviä hetkiä. Itsestänikin tuntui, että ensimmäisen kerran eläessäni jännitin koulun alkua.

Ensimmäinen koulupäivä tarkoittaa muutosta ja kehitystehtävää koko perheelle – ei vain pienelle lapselle. Hiljalleen lapsen elinpiiri laajenee ja vanhempienkin on uskottava, että pienet siivet kantavat. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja luottamusta sopivassa suhteessa. Ja aikuisen aikaa kokeakseen olevansa turvassa.

Vanhemmille muutos aiheuttaa myös huolta. Miten lapsi selviytyy, miten lapsi oppii, saako lapsi kavereita ja entä onhan koulussa varmasti nollatoleranssi kiusaamisen suhteen?

Jo pelkästään koulutien oppiminen on haastavaa ja aamupäivähoidon puute vaatii aikamoisia järjestelyitä perheiltä. Omalta osaltani olen ihmetellyt, kuinka ilman iltapäivähoitoa selvittiin vielä muutama vuosi sitten. On hienoa, että Espoo pystyy nyt tarjoamaan turvallisen iltapäivän pienille koululaisille.

Koulun tehtävä on tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja vastuullisuuteen sekä antaa lapsille tietoja ja taitoja. Kasvatuskumppanuus tukee koteja näiden kasvatustehtävässä. Muutaman viikon kokemuksella tunnen tyytyväisyyttä koulun ja opettajien ajatuksiin: sosiaalisten taitojen tärkeyttä ja oppimisrauhaa korostetaan hyvällä tavalla. Kaikkea ei tarvitse osata heti, vaan lasten yksilöllistä kehitystä tuetaan.

Samaan aikaan valtuustossa olemme joutuneet laatimaan Espoolle selviytymisohjelman siitä, kuinka selviämme talouden taantumasta. Vaikka turvaudumme rahastoihin, otamme lainaa ja korotamme verojakin niin selvitäksemme joudumme nipistämään menoista. Tämä on jo nyt näkynyt myös koulujen arjessa ja vanhemmat ovatkin olleet syystä huolissaan.

Onneksi valtuusto päätti poistaa sijaiskiellon ja myös tukiopetuksen antamisen mahdollisuuksia parannettiin. Espoolaisten päättäjien arvoista kertoo myös se, että veronkorotuksella saatavat lisävarat on korvamerkitty koulupuolen ja sosiaali- ja terveystoimen kipukohtien helpottamiseen.

Näin toivoaksemme luomme edellytyksiä sille, että lapsiemme on jatkossakin hyvä oppia ja kasvaa kaupungissamme.



*Kirjoitus on julkaistu Espoon seurakuntasanomat Essessä 24.9.2009

Espoon keskukseen radikaali muutos

Huomenna 25.8. on Espoon 550-vuotisjuhlavaltuusto, missä alunperin piti päättää Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen tulevaisuudesta. Ei kuitenkaan päätetä, koska ei ole ollut aikaa keskustella riittävästi asiasta ja koska pelkkä arkkitehtikilpailun palkintoraati oli kovin erimielinen kaupungintaloasiasta. Sitä erimielisempiä poliitikot raadissa olivat, mitä vähemmän olivat ehtineet paikalla olla. Erikoista sanoisin, jos kehtaisin.

Länsiväylässä oli minun ja Tommin kirjoitus (alla), missä kerroimme omia ajatuksiamme virastokeskuksen tulevaisuudesta. Hienoa, että samalla sivulla oli vastakkaista näkemystä edustava kirjoitus otsikolla "Espoon ei tarvitse lisää lasivitriinejä". Juuri näin keskustelua pitääkin käydä.

Tuossa kirjoituksessa kysytään paraneeko hallinnollinen tehokkuus ja taloudellisuus, jos niitä tehdään betonibunkkerin sijaan arkkitehtonisessa lasivitriinissä. Ja lisäksi väitetään, että nuoremman polven päättäjien on helppo tuomita edeltävien polvien päätökset.

Tästähän ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Olen nähnyt hahmotelmia, millainen peruskorjattu kaupungintalo olisi. Kyllä siihenkin lasia saataisiin julkisivuun. Arvio on, että peruskorjaus maksaa 90-110 % siitä, mitä kokonaan uuden rakentaminen. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta ja se on olennaista.

Omasta mielestäni kaupungintalo ei ole lainkaan keskuksen rumin rakennus. Oman aikansa tuote se kuitenkin on, jonka suurin osa kilpailuun osallistuneista arkkitehdeistä olisi korvannut uudella. Ei ole ihan tavanomaista antaa sellaista tuomiota oman kollegan työlle.

Tehtiin niin tai näin, annan mielelläni arkkitehtien luoda uuden tai uudistuneen kaupungintalon meille. Kilpailun kautta saisimme varmasti parhaan idean. En ole koskaan itsekään ihastunut lasiseiniin, mutta myönnän hiljalleen tottuneeni niihin.

Iso ongelma on kuitenkin se, että ensi keväänä kaikki toiminnot ovat kaupungintalosta siirtyneet toisaalle ja talo on tyhä, koska talossa ei voi työskennellä. Virastokeskus autioituu ja kaikki elämä keskittyy radan eteläpuolelle. Se lisää pohjoispuolen turvattomuutta ja siksi päätöksiä on saatava aikaiseksi. Koko virastokeskusta on muutettava ja uudistettava pian.

Huomenna me valtuustossa päätämme, että syksyn aikana suuntaviivoista päätetään. On ihan siistiä, että riidat riidellään, kun juhlat on juhlittu. Omasta puolestani aion huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään ja että suunnittelu etenee ripeästi. Oma mielipiteeni on selvä, mutta enemmistön ratkaisujen mukaan mennään. Siksi asiasta kannattaa keskustella nyt.

***

Virastokeskus uusiksi asukkaiden ehdoilla

Espoon keskuksen muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Alueen asukkaat tietävät, että vain radikaali muutos on Espoon voimakkaasti parjatun virastokeskuksen mahdollisuus. Vuosien aikana tehdyt pienet kohennustoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Yleinen mielipide onkin kääntänyt selkänsä keskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Uudistamistarve korostuu entisestään nyt, kun radan eteläpuolinen alue palveluineen kehittyy voimakkaasti. Kauppakeskus Entressen valmistuminen ja Espoontorin laajennus, uuden aluekirjaston lähestyvät avajaiset ja viime vuosien julkiset rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio ja radan alikulku ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta merkittävällä tavalla. Myös Suviniityn alueen rakentaminen lähivuosina vilkastuttaa eteläpuolen elämää.

Espoon keskuksen kehittäminen - kaupunkikuvan elävöittäminen, alueen viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen - vaatii voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueelle. Tarvitaan edelleen vahvaa tahtoa, jotta tavoitteeksi asetetut laadukas asuminen, monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut, ja toimiva hallinnollinen keskus, koulutustarjonnan monipuolisuus ja laatu, liikenneyhteydet ja liikkumista tukevat palvelut voidaan taata alueella.

Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus. Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä, missä on hyvä asua ja harrastaa.

Kaupunkikuvaa tulee rohkeasti uudistaa. Suuntaviivoja uudistamiselle haettiin nyt järjestetyssä arkkitehtuurikilpailussa. Sen pohjalta jatketaan myös Espoon kaupungintalon suunnittelua.
Virastokeskuksen uudistaminen tulee käynnistää rohkeasti purkamalla kilpailuehdotusten mukaisesti kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella, sillä vanhan korjaaminen tulisi jopa uudisrakentamista kalliimmaksi aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella.

Tavoitteena on esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Kaikkien espoolaisten tulee tuntea omakseen hallinnollinen keskuksemme. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia toimia viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiselle.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginhallituksen jäsen (sd)

Tommi Laakso
Kaupunginhallituksen jäsen (kok)


Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samanlaisena Helsingin Sanomissa 18.8.2008 ja Länsiväylässä 24.8.2008.

Paluu arkeen 2: ajankohtaista Espoon keskuksessa

Pelkäsin jossain vaiheessa, että Espoon 550-vuotisjuhlia vietettäisiin Espoon keskuksessa mahdottomien rakennustyömaiden keskellä. Juhlat ovat nyt elokuussa ajallaan, mutta monet rakennustyömaat vielä suunnittelijoiden pöydällä. Odottavan aika on siis edelleen pitkä Espoon keskuksessa.

Siltakadun remontti alkoi keväälla ja sen odotin etenevän reippaasti loman aikana, mutta taisimme lomailla rakennustyöntekijöiden kanssa samaan aikaan. Harmillista sillä työmaa vaikuttaa aika tavalla jokapäiväiseen kulkemiseen keskuksessa.

Entresse näyttää sen sijaan valmistuvan, mutta miten se vaikuttaa Espoontoriin? Jo nyt siellä on liiketilaa tyhjillään ja yksi vaateliike mainostaa loppuunmyyntiä Entresseen muuton vuoksi. Jääkö Espoontori kolkkona ja autiona odottamaan laajennusta ja uutta tulemista?

Ideakilpailun tulokset virastokeskuksen kehittämisestä ja kaupungintalon tulevaisuudesta julkaistiin. Palkituissa töissä on hyviä eväitä jatkotyölle. Tavoitteena on korostaa viheryhteyttä asemalta Espoon kirkolle ja toisaalta nivoa radan etelä- ja pohjoispuoli yhteen. Kaupungintalosta otin alueen toisen valtuutetun kanssa kantaa, että puretaan pois sekä kaupungintalo että virastotalo 1. Kaupungintalo on autioitumassa, joten sille pitää tehdä jotain ja aiemmin tehdyissä selvityksissä on käynyt ilmi peruskorjauksen olevan vähintään yhtä kallista kuin uuden rakentaminen. Kannanottomme (alla) julkaistiin mm. sunnuntain Länsiväylässä.

Espoon keskuksesssa on mielenkiintoisia rakennuksia, joiden tulevaisuus pitäisi ratkaista. Sunan navetasta on tehty valtuustoaloite, jotta taloon saataisiin kulttuuritoimintaa. Kaupunginhallitukselle annetussa vastauksessa esitetään, että asiaa pitää selvittää edelleen ja näin varmaan onkin. Aikataulu työlle kuitenkin pitää saada.

Espoon vanhasta asemasta on neuvottelut käynnistymässä, josko kaupunki hankkisi sen omistukseensa. Muitakin kiinnostuneita saattaa olla. Se olisi mainio paikka aktiiviselle kansalaistoiminnalle. Hyviä ideoita ja aktiivisia toimijoita olisi nyt saatava esiin.

Asemasilta siirtyi loppukeväästä kaupungille. Korjaustyöt eivät ole vielä käynnistyneet, mutta eiköhän hommat tässä syksyn aikana käynnisty.

Alueella on myös pari jo lähes ikuisuuskysymykseksi päässyttä kaavahanketta. Kaupunginkallio on esimerkkitapaus siitä, kuinka maankäyttösopimukset voivat pitkittää asemakaavoitusta. On kuitenkin toiveita, että saisimme asemakaavan valtuustoon. Suviniityn ensimmäisten asemakaavojen piti tulla valtuustoon kai jo kuukausia sitten. Nyt nekin ovat uskoakseni etenemässä.

Toivottavasti vain maailman ja Suomen taloudellinen tilanne ei tee Espoon keskuksen kehittämiselle kepposta jälleen kerran: jos rakentaminen pysähtyy, voi aika ajaa nyt tehtyjen suunnitelmien ohi. Nythän on nimenomaan tarkoitus myös täydentää aikoinaan osittain rakentamattomiksi jääneitä kortteleita ja näin parantaa alueen ilmettä.

Odottelusta huolimatta olen edelleen toiveikas. Uskon, että keskuksestamme on kehittymässä huomattavasti viihtyisämpi ja miellyttävämpi alue asua, tehdä töitä, asioida, opiskella ja elää.


***
Espoon kaupunginhallituksen jäsenet Tommi Laakso (kok) ja Jaana Leppäkorpi (sd) 7.8.2008:
Espoon kaupungintalon purkamiselle kaikki edellytykset

Espoon keskuksen voimakas muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Yleinen mielipide on kääntänyt selkänsä virastokeskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Espoon keskuksen kaupunkikuvan parantaminen ja elävöittäminen sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen vaativat voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueen osalta. Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus

Monet jo toteutetut rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio, radan alikulku, hiippakunnan toimitalo ja rakenteilla olevat uusi kauppakeskus ja aluekirjasto ovat saaneet alueen asukkailta hyvin myönteistä palautetta ja Espoon keskuksen kiinnostavuus on vahvistunut.

Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena alueen tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä ja kaupunkikuvan tulee olla rohkeasti uudistettu. Tavoitteena on lisäksi esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia tavoitteita.

Nämä tavoitteet voidaan parhaiten toteuttaa purkamalla kilpailuehdotusten tapaan kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella.

Virastokeskuksen tulevaisuus punnittavana

Espoon keskuksen virastokeskuksen ja kaupungintalon ideakilpailun ehdotukset ovat parhaillaan arvioitavana. Poikkeuksellisesti meillä kaikilla on mahdollisuus tuomariston kanssa samaan aikaan vertailla kilpailuun tulleita ehdotuksia ja käydä niistä keskustelua. Tämän ohessa kilpailun tuomaristo työskentelee ja etsii parhaita ehdotuksia, joiden tekijät kutsutaan jatkoon.

Ideakilpailuun saapui yli 60 erilaista ehdotusta, jotka ovat nähtävillä Espoon kaupungin ja keskuksen kehittämisfoorumin sivuilla. Sivuilla on mahdollisuus käydä myös keskustelua ja vaikuttaa. Päätös kaupungintalon tulevaisuudesta ja muista jatkotoimista tehdään valtuuston 550-vuotisjuhlaistunnossa elokuun lopulla.

Ratkaisua etsitään nyt moneen erilaiseen kysymykseen, joista on syytä pohtia mahdollisimman laajasti. Tärkeää on myös muistaa, että työskentelyn tavoitteena on samaan aikaan sekä uudistaa koko kaupungin yhteistä paraatipaikkaa että luoda viihtyisää elinympäristöä asukkaille.

Kuinka paljon virastokeskusta pitää uudistaa tai säilyttää? Kilpailuun osallistuneista osa pyrkii säilyttämään jo olemassa olevaa ehdottaen hienovaraista lisärakentamista alueelle, osa ehdotuksista taas muuttaisi keskuksen täysin. Ehdotuksissa on ideoitu myös erilaisia huomiota herättäviä rakennuksia. Ajatuksia on munanmuotoisesta rakennuksesta erilaisiin tornitaloihin.

Mitä historiallisen kerrostuneisuuden arvostaminen tarkoittaa käytännössä? Suurin osa kilpailijoista purkaisi kaupungintalon ja muitakin virastorakennuksia. Monessa ehdotuksessa on kuitenkin korostettu viheryhteyttä asemalta Tuomiokirkolle ja Espoonjoelle, jolloin kulttuurihistoriallisesti arvokas alue nousisi paremmin esille. Tulevaisuuden kerroksia syntyisi sitten uudisrakentamisesta.

Mistä syntyy viihtyisä kaupunkitila, joka houkuttelee kulkemaan, oleilemaan ja asumaan? Tarvitaanko kiinnostavan kaupungin luomiseksi huomiorakennuksia, vai riittääkö sen että alueella kulkee mutkittelevia polkuja ja on erilaisia aukioita ja kenttiä? Millaisia toiminnan mahdollisuuksia alueella pitäisi olla? Näihin kysymyksiin on monissa ehdotuksissa etsitty ratkaisuja. Myös olemassa oleville kaduille on etsitty uusia linjauksia.

Espoolaisten yhteinen murheen aihe asemasilta oli perusteltua ottaa mukaan kilpailualueeseen, vaikka asemasillan kunnostaminen käynnistyykin tämän vuoden aikana, kun asemasilta siirtyy viimein kaupungin omistukseen. Parannustyö ei kuitenkaan estä myöhempää rakentamista radan päälle, jos toteuttamiskelpoinen esitys löytyy ideakilpailun suunnitelmista. Useita ideoita siitäkin on, vaikka uuden kaupungintalon paikka se tuskin on.

Ideakilpailun alue on varsin laaja, mikä edellyttää, että alueen uudistaminen toteutetaan vaiheittain. Kyse ei siis ole vain kaupungintalon tulevaisuuden ratkaisemisesta, vaan koko alueen pitkäjänteisestä kehittämisestä nyt valittavien suuntaviivojen mukaan vuoteen 2030 mennessä.

On Espoon keskuksen asukkaille kunnianosoitus, että kaupunki juhlaistunnossaan tulee ratkaisemaan, millainen aseman pohjoispuoli tulevaisuudessa on. Kilpailuesityksistä käytävään keskusteluun kannattaa osallistua nyt ennen kuin kilpailuraati ja valtuusto tekevät päätöksensä.


Kirjoitus on julkaistu hieman lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 18.5.2008.

Kuvissa kaupungintalo ja asemasilta, jonka kunnostaminen käynnistyy syksyllä.

Vaikuttamisen mahdollisuuksia lisättävä

Puolueisiin liitytään, koska halutaan vaikuttaa. Toisinaan kyse on pienistä oman alueen asuinalueen asioista, toisinaan halusta parantaa maailmaa. Moni liittyy SDP:n jäseneksi, kun arjen asiat alkavat kiinnostaa ja kuntapalveluiden merkitys omassa elämässä kasvaa. Jotta olisimme jatkossakin uskottava vaikuttamisen väylä ja vaihtoehto vaaleissa, tulee meidän kuunnella aidosti ihmisten tarpeita. Jäsenille on luotava keinoja vaikuttaa politiikkamme sisältöön.

Tästä näkökulmasta Tarja Filatovin esitys säännöllisistä jäsenäänestyksistä, joilla asetettaisiin kärkitavoitteet kuntien ja eduskuntaryhmän demaripäättäjien toiminnalle syksyisin on innostava.

Filatovin esitys korostaa asiasisältöjä. Nykymaailmassa henkilöillä on suuri merkitys politiikassa ja puolueen puheenjohtajan kautta moni muodostaa käsityksensä puolueestamme. Siksi kannatan jäsenäänestystä puheenjohtajasta ja uskon, että tulevaisuuden SDP:ssä se on mahdollista. Olen myös ollut sitä mieltä, että meidän tulee pohtia, kuinka jäsenäänestyksiä voitaisiin hyödyntää laajemminkin, siksi olenkin iloinen Tarja Filatovin aloitteesta.

Ehdotus edellyttäisi toimivan sähköisen äänestysjärjestelmän kehittämistä ja hyödyntämistä. Näin SDP:stä tulisi oikeasti sähköisen puoluemaailman kärkitoimija maassamme. Sähköinen järjestelmä mahdollistaisi myös jäsenäänestyksen muiden periaatteellisten ratkaisujen yhteydessä.

Jäsenäänestys talousarviotavoitteista edellyttää laajaa keskustelua. Itse näen, että puolueemme tarvitsee puheenjohtajan, joka on riittävän rohkea kannustaakseen jo puolueessa mukana olevia eri tavoin ajattelevia ihmisiä keskusteluun. Vuosittainen paikallinen ja valtakunnallinen jäsenäänestys pakottaisi meidät kaikki aktiivisempaan keskusteluun tavoitteistamme. Se ei voisi jäädä vain puheenjohtajan ja muutaman muun puoluejohtoon kuuluvien aloitteiden varaan.

Moniääninen ja avoin keskustelu sekä aidot vaikuttamisen väylät jokaiselle jäsenelle ovat juuri niitä asioita, joiden uskon vahvistavan SDP:n kannatusta ja kiinnostusta. Vain houkuttelemalla vahvasti uusia innokkaita toimijoita voimme selvitä.


Kirjoitus on julkaistu Demarissa 8.5.2008

Osallisuuteen kasvu alkaa lapsuudesta

Helsingin Sanomissa on käyty keskustelua äänestysikärajan laskemisesta. Puolustajat ovat perustelleet muutosta silläkin, että näin nuoret kiinnostuisivat politiikasta ja päätöksenteosta. Saisimme varmemmin uusia päätöksentekijöitä, mikä voikin pitää paikkansa. Aiemmin saatava äänioikeus voisi herättää kiinnostusta ehdokkuuteen.

Kysymys äänioikeudesta on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Periaatteellisella tasolla meillä on hyvä tahto kasvattaa lapsistamme ja nuoristamme aktiivisia kansalaisia. Nuorisolaki edellyttää lasten ja nuorten ottamista mukaan suunnitteluun. Perusopetuslain mukaan kouluihin tulee perustaa oppilaskuntia tai oppilaiden on muutoin voitava vaikuttaa koulun asioihin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka ohjaa kaupunkisuunnittelua, edellyttää osallisten mukaan ottamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osallisuutta ei ole sidottu äänestysikärajaan, mutta valitettavan harvoin valmistelijat ottavat lasten mielipiteitä huomioon.

Näin on vaikka tulevien sukupolvien asuinympäristöjä suunnittelemmekin. Liian monessa kunnassa on ajateltu, että nuorten kuulemiseksi riittää nuorisovaltuuston perustaminen. Näin ei kuitenkaan lainsäätäjät ole ajatelleet. Lasten äänen tulisi aikaisempaa vahvemmin kuulua palveluiden suunnittelussa.

Kyse on toimintakulttuurista ja siitä, kuinka lasten mielipiteitä kysytään ja miten ne päätöksenteossa huomioidaan. Jo päiväkodissa on mahdollista antaa lasten esitysten näkyä mm. viikko-ohjelmien suunnittelussa tai leikkipaikkojen kehittämisessä.

On selvää, ettei halu vaikuttaa synny siitä, että ihminen täyttää 16- tai 18- vuotta vaan konkreettisen toiminnan kautta pikkulapsuudesta alkaen. Pienistä kokemuksista lapselle kasvaa vahva itsetunto ja usko omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin, joka näkyy koko elämän ajan haluna ottaa asioista selvää, vaikuttaa ja myös äänestää.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Espoo

Kirjoitus on julkaistu HS:n yleisönosastossa 5.5.2008

Kuvassa poikamme näkemys maapallosta.

Hallitus keskituloisten perheiden kukkarolla

Ennen viime eduskuntavaaleja oltiin Kokoomuksen taholta tomerasti vaatimassa lapsilisien sitomista indeksiin. Ei saada indeksiin lapsilisiä, mutta saadaanpa edes päivähoitomaksut. Alkajaisiksi hallitus aikoo nostaa päivähoidon ylimmän maksun 200 eurosta 233 euroon.

Valtaosa meistä espoolaisista lapsiperheistä on päivähoidon enimmäismaksuluokassa. Käsite "ylin maksuluokka" kuulostaa turhan elitistiseltä, sillä tulorajojen mataluuden vuoksi tavallinen kahden kokopäivätyössä käyvän huoltajan perhe saa lähes poikkeuksetta kunnian kuulua siihen.

Internetistä löytää googlettamalla ihmeellisiä asioita. Hakusanalla "päivähoitomaksujen" löytyi useita artikkeleja, joissa kokoomuslaiset valtakunnan ja Espoon poliitikot paheksuivat edellisen hallituksen Keskustalaisen ministeri Hannes Mannisen ehdotuksia päivähoitomaksujen korotuksista ylimmissä maksuluokissa. Edellisessä hallituksessa Keskustan hallituskumppanilla oli halua ja kykyä estää korotukset, nykyisessä näemmä ei.

Esimerkiksi Kokoomuksen silloinen varapuheenjohtaja Jyrki Katainen jyrisi (Verkkouutiset 10.6.2003) Mannisen korotusehdotusten "osoittavat tietämättömyyttä perheiden nykyarjesta" ja sanoi "moninkertaisen progression romuttavan työnteon kannattavuutta ja mahdollisuuksia tulla toimeen omilla palkkatuloilla". Silloinen hallitus sentään kevensi pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta, jotta työnteko olisi kannattavampaa. Nykyinen hallitus ei ole palkansaajaväestöä muistanut muilla kuin verojen ja maksujen korotuksilla.

On sinänsä vanhastaan selvää, ettei Keskustapuolueelta ole koskaan ole palkansaajaväestölle ollut tarjolla muuta kuin maksajan roolia. Sen sijaan Kokoomukselta, joka ennen viime eduskuntavaaleja kosiskeli varsinkin kuntapuolen toimihenkilönaisia, odottaisi edes vähän parempaa katetta puheilleen ja ymmärrystä lapsiperheiden tilanteesta.

Useinhan juuri pienten lasten perheet ovat taloudellisesti tiukoilla myös sen vuoksi, että asuminen on niin kallista. Asumisen hinnan nousu yhdessä maksujen nousun kanssa edellyttää yhä useammalta perheeltä yhä tarkemman euron elämää.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Tuomarila

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylässä 23.4.2008

Asuntorakentaminen laadukasta metroradan varrellakin

Keskiviikon (12.3.2008) Länsiväylässä Jouko Niemelä nostaa esiin jälleen kerran huolen siitä, millaista asumista metro tuo tullessaan. Hänen mukaansa tiivis rakentaminen tarkoittaa betonikasarmeja entisen Itä-Saksan malliin.

Näin ei tietenkään ole, koska elämme eri aikaa, eri maassa ja asetamme yhdessä aivan toisenlaiset vaatimukset uudelle asumiselle.

Metropäätös ei määrää sitä, millaista uusi rakentaminen on radan varressa tai muuallakaan Espoossa. Pian hyväksyttävä yleiskaava sen sijaan ohjaa kaavoitusta ja rakentamista. Siinä asuntoalueiden luonnetta on eroteltu kerrostalovaltaisiin alueisiin, tiiviin ja matalan asumisen alueisiin sekä pientaloalueisiin. Osa alueista on merkitty säilyviksi ja osa tiivistyviksi alueiksi.

Asemakaavoituksella määrittelemme uusien alueiden laatuvaatimukset. Usein asemakaavan liitteeksi on valmisteltu sitova kortteli- ja lähiympäristösuunnitelma, joka vielä täydentää kaavamääräyksien vaatimuksia mm. julkisivumateriaaleista. Määrätietoinen toiminta on tuottanut myös tulosta. Esimerkiksi Kulovalkean rakenteilla olevaa aluetta rantaradan varressa on moni kehunut.

Suomi on itse asiassa omalaatuinen maa. Me asumme harvassa ja samalla olemme eurooppalaisittain hyvin kerrostalovaltainen maa. Meillä kerrostalovaltaisuus ei ole siis tarkoittanut tehokasta maankäyttöä, vaikka se sellaiseksi mielletäänkin.

Tiivistämistä taas pelätään tai sillä pelotellaan juuri siksi, että ajatellaan sen tarkoittavan mahdollisimman korkeiden talojen rakentamista jokaiselle viheralueelle, mitä se ei tietenkään tarkoita. Ja kuten vertailu muihin maihin ja kaupunkeihin osoittaa, tiiviisti voi rakentaa, vaikka se tarjoaisi jokaiselle mahdollisuuden omaan pihaan, mistä moni ihan oikeutetusti haaveilee.

Eräs kuntaliiton asiantuntija totesi joku aika sitten, että jokainen suomalainen kaupunki on palveluiltaan kokoaan heikompi, koska ne ovat niin hajanaisia. Tiiviimpi yhdyskunta olisi elävämpi palveluiltaan, ilmaston ja ympäristön kannalta kestävämpi ja perheiden ajankäytön kannalta parempi. Nämä ovat mielestäni perusteltuja tavoitteita hyvälle yhdyskuntasuunnittelulle.

Jaana Leppäkorpi
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Tuomarila


Kirjoitus on julkaistu 23.3.2008 Länsiväylässä. Kuvassa Kulovalkean uusia taloja.

Asemasilta huonoin mahdollinen käyntikortti

Ankeana ja ränsistyneenä käynnistyi Espoon keskuksessa 550-juhlavuosi. Vuosia asukkaiden mielestä eniten kohennusta kaipaava paikka alueellamme on ollut Espoon asema. Tästä johtuen kaupunginhallituksen elinkeino- ja työllisyysjaosto päätti maaliskuussa keskuksen vuoden 2007 kehittämistavoitteiden yhteydessä, että ”Asemasillan pitkän tähtäimen kehittämisvaihtoehdot selvitetään. Asemasilta kunnostetaan juhlavuodeksi 2008.”

Päätösesitys syntyi aloitteestani, mutta sen otti asian esittelijä toimialajohtaja Olavi Louko omakseen ja jaosto oli asian suhteen yksituumainen. Asemasillan kohentaminen juhlakuntoon oli kaikkien mielestä tarpeen. Myöhemmin myös kaupunginhallitus on asiasta keskustellut mm. kaupungintalon ideakilpailun yhteydessä ja kiirehtinyt asemasillan ostamista, jotta kunnostaminen voisi alkaa. Espoon keskuksen kehittämistä korostetaan myös Espoon strategiassa ja virkamiehet ovat tätä korostaneet useissa lehtihaastatteluissa.

Useaan otteeseen olen tuon päätöksen jälkeen kysellyt asian etenemisestä. Olen myös saanut kuulla toimialajohtaja Loukolta, että keskuksen projektipäällikkö Torsti Hokkasella on ollut koko ajan täydet valtuudet itse hoitaa Ratahallintokeskuksen kanssa aseman kauppaa, jotta työ etenisi ripeästi.

Nyt kun juhlavuosi on käynnistynyt kirjoittaa projektipäällikkömme Espoon keskuksen kehittämisfoorumilla seuraavasti: ”Aseman kunnostaminen on rakennusluvan vaativa toimenpide. Ihan vuodeksi 2008 ei valmista saada, mutta työt alkavat, kun luvat ja rakennussuunnitelmat saadaan valmiiksi sekä urakat kyseltyä. Juhlavuodeksi valmista haaveilivat luottamusmiehet.”

Itse en osannut tuota maaliskuista päätöstä pitää haaveiluna, vaan uskoin myös virkamiesten siihen sitoutuneen onhan kyse paikasta, jonka jokainen alueellamme asuva ja liikkuva – myös mahdolliset juhlavieraat - näkee ja useimmat meistä päivittäin. Asemasilta nykyisellään on huonoin mahdollinen käyntikortti koko Espoolle, eikä sen ankeutta ei poista lakana kaupungintalon seinässä, joka näyttää siis olevan ainoa konkreettinen asia, jonka alueemme asukkaat juhlavuoden kunniaksi saivat.

Yllä olevan kirjoituksen vuoksi herää ihmettely, kuka päätti pyyhkiä kaupunginhallituksen jaoston päätöksellä seinää? Olisi luullut, että yhdeksässä kuukaudessa olisi saatu enemmän aikaiseksi. Osto-, lupa- ja suunnittelu- sekä urakkaprosesseja olisi pystytty viemään limittäin eteenpäin, jos hanke olisi suunniteltu kunnolla. Ratahallintokeskuksessa oli jopa keväällä käsitys, että kaupat asemasta syntyvät ripeästi, mutta mitään ei tapahtunut koko vuonna. Kuka on vastuussa tästä vitkuttelusta?

Juhlavuoden valtuustossa alkusyksystä päätetään kaupungintalon ja sen ympäristön tulevaisuudesta. Valitettavasti on vain niin, että nämäkin päätökset tulevat olemaan vain suunnitelmia. Vie vuosia ennen kuin tulevat ideat muuttuvat kaavoiksi ja myöhemmin rakennuksiksi.

Suunnitelmia Espoon keskuksen alueelta ei ole koskaan puuttunutkaan. Niiden toteuttaminen vain on aina kestänyt tolkuttoman kauan.



Jaana Leppäkorpi
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen


Kirjoitus on julkaistu 9.1.2008 Länsiväylässä. Aiheesta on myös tietoa ja keskustelua Espoon keskuksen kehittämisfoorumissa. Yllä olevissa kuvissa muutama kohta asemasillan kunnosta ja alimpana taas visio siitä, miltä silta jonain päivänä näyttää.

Asiakkaan oikeuksia lisättävä terveydenhuollossa

Aulis Pöyhönen kiinnitti aiheellisesti huomiota potilaan ja hänen läheisten asemaan Sunnuntaidebatin kirjoituksessaan (16.9.).

Lasten syntymän jälkeen olemme olleet tekemisissä selvästi enemmän terveydenhuollon palveluiden kanssa. Vaikka lapsemme ovat saaneet aina lopulta tarvitsemansa hoidon, korjattavaa on silti paljon. Miksi me suostumme siihen kaikkeen, mitä sairaanhoidossa meille tapahtuu? Miksi emme osaa vaatia oikeaa hoitoa ja miksi meitä ei kuunnella? Miksi minäkin epäilen ennemminkin omaa käsitystäni lasteni voinnista tai jopa syyllistän itseäni kuin epäilisin terveydenhuollon ammattilaisten ammattitaitoa?

En usko, että kokemukseni ovat ainutlaatuisia ja siksi käytän niitä esimerkkeinä.

Ihmettelen vieläkin, kuinka voi olla mahdollista, että neuvolan terveydenhoitaja kohauttaa olkapäitään, kun ihmettelen lapseni iho-ongelmia, joiden syyksi ensi silmäys yksityislääkärillä paljastaa allergian. Tai miksi suostun siihen, ettei neuvolääkäri kiinnitä lainkaan huomiota lapseni kakkavaivoihin, joiden vuoksi samalla viikolla saamme sitten yksityislääkäriltä lähetteen Lastenklinikalle. Tai miksi hyväksyn, että lääkäri tutkii lapseni korvat, kun menen vastaanotolle haisevan nenän vuoksi? Ja seuraavalla viikolla toinen lääkäri kaivaa nenästä nallesta irronnutta vanua.

Sairaalassa jouduimme ensiksi taistelemaan hoitoon pääsystä, koska meidät yritettiin käännyttää pois lääkärin lähetteestä huolimatta. Lääkärinkierroksilla asioista puhuttiin täysin perheen ohi. Myöhemmin sairaanhoitajat tulivat sitten kertomaan, mitä lääkärit tarkoittivat. Siihenkö sairaanhoitajia koulutetaan?

Mekin olemme saaneet kirjallisia sairaskertomuksia kotiin. Kirjaukset ovat pääasiassa latinaksi, joten ymmärtäminen on vaikeaa. Saman olemme kokeneet myös yksityisessä silmälääkärissä: hänen käsin kirjoittamastaan paperista ei saanut mitään selvää. Sairaalan kertomuksista olen ollut yhteydessä potilasasiamieheen (tosin tuloksetta), mutta kenelle annan palautetta yksityisen lääkärin palvelusta?

Terveys on meille kaikille äärimmäisen arvokas asia. Epävarmuus ja huoli tekee meistä heikkoja, jolloin lääkärin asiantuntijavalta ja -vastuu kasvavat. Pientenkin asioiden selittämiseen tarvittaisiin kykyä puhua tavallisella suomen kielellä ja kykyä selittää asiat niin, että asiakas ne ymmärtää.

Myös sairaanhoidossa me olemme asiakkaita, emme toimenpiteiden kohteita. Paranemisen kannalta kotihoidolla on keskeinen merkitys, siksi sairaanhoidossa pitäisikin puhua hoitokumppanuudesta samoin kuin päivähoidossa puhutaan kasvatuskumppanuudesta ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä.

Erilaisiin vaivoihin ei aina ole yhtä oikeaa ratkaisua ja siksi asiakkaille annetaan mahdollisuus valita erilaisten vaihtoehtojen väliltä. On äärimmäisen tärkeää, että näissä tilanteissa asiakkaalle annetaan riittävästi tietoa ja mietitään miten vaihtoehdoista kerrotaan. On kohtuutonta, että ollessani makuulla toimenpidepöydällä tiedustellaan haluanko, että minut nukutetaan vai suoritettaisiinko toimenpide sittenkin puudutuksessa.

Ovatko lääkärit tietoisia heihin kohdistuvasta kunnioituksesta ja siihen liittyvästä vastuusta? Tietävätkö he, kuinka usein tarvitaan joku kolmas kertomaan asiakkaalle, mitä lääkäri on tarkoittanut sanoessaan tai kirjoittaessaan? Me maksamme myös noiden selittäjien palkat tavalla tai toisella, kuten myös jokaisen turhan lääkärikäynnin.

Asiakkaan asemaa tulee parantaa terveydenhuollossa. Parhaillaan valmistellaankin kansanterveyslain ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä, ja toisaalta Hussissa tehdään suurta organisaatiouudistusta.

Tuntuu siltä, että sairaanhoitajilla on lääkäreitä parempi kyky kohdata asiakkaat. Hyödynnetäänkö hoitajien osaamista nykyisin parhaalla mahdollisella tavalla? Onko lääkäreiden koulutuksessa riittävästi huomioitu heihin kohdistuvat usein liian suuretkin odotukset, joista ainakin oman kokemukseni mukaan on vaikea päästä eroon?


Jaana Leppäkorpi
Johtava sosiaalityöntekijä
Kaupunginvaltuutettu
Espoo


Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Jälkipelit -palstalla hieman lyhennettynä 23.9.2007

Muutos on Espoon keskuksen mahdollisuus

Julkisuudessa on viriteltyä keskustelua Espoon kaupungintalon paikasta. Aihe onkin ajankohtainen, sillä kaupunginhallituksessa on juuri käsiteltävänä suunnitelma Espoon keskuksen virastokeskuksen arkkitehtikilpailusta. Tavoitteena on löytää ideoita kaupungintalon ja laajemmin virastokeskuksen kehittämiselle ja uudistamiselle.

Olen iloinen siitä, että toimialajohtaja Louko selkeäsanaisesti kertoi, että kaupungintalon paikka on Espoon keskuksessa. Täällä maallinen ja henkinen valta (piispanistuin) toimivat rinta rinnan asukkaiden parhaaksi. Myös historialliset ja liikenteelliset syyt puoltavat sitä, että kaupungin hallinnollinen keskus on edelleen Espoon keskuksessa. Espoon strategiassa on asetettu tavoitteeksi kehittää keskusta, ei surkastuttaa sitä viemällä alueen työpaikat pois. Päätöksentekijät ovat uskoakseni yksimielisesti sitoutuneet tähän.

Kaupungintalon tulevaisuus ratkaistaan ideakilpailun pohjalta. Toivon, ettei nyt vielä linnoittauduttaisi leireihin purkamisen puolesta ja purkamista vastaan, vaan odotettaisiin avoimin mielin tulevia ideoita. Selvää on, että kaupungintalon pitää uudistua ja sitä kautta se tulee muuttumaan. Espoolaiset ansaitsevat kaupungintalon, josta voivat olla ylpeitä ja joka on kutsuva ja avoin kuntalaisille.

Ideakilpailussa ei ole kyse vain kaupungintalon tulevaisuudesta, vaan laajemmasta alueesta. Toivon, että aluetta ulkopuolelta tarkastelevat suunnittelijat voivat tuottaa meille täysin uudenlaisia ideoita kehittää aluetta historiallisia arvoja samalla kunnioittaen. Tavoitteena on monipuolistaa ja elävöittää radan pohjoispuolen ilmettä lisäämällä sinne asuntoja ja muutakin toimintaa.

Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta silti uskon vahvasti uuden Espoon keskuksen syntymiseen. Alueellamme on valtavasti mahdollisuuksia ja uusi rakentaminen parantaa alueen ilmettä, vaikka jo olemassa olevat rakennukset muistuttavatkin meitä aikaisemmista vuoksikymmenistä.

Entressen rakentaminen on aiheuttanut joissakin asukkaissa harmistusta. Rakennustyömaa häiritsee vielä pitkään arkea, mutta parantaa aikanaan merkittävästi alueemme palvelutarjontaa. Moni muukin rakennustyömaa on kohta käynnistymässä ja siksi onkin erityisen tärkeää suunnitella, kuinka alueella silloin liikutaan. Liian usein opastukset ovat riittäviä vain autoille ja kevyt liikenne unohdetaan.

Espoon keskuksessa on tehty työtä esteettömyyden eteen ja kaupungille on palkattu esteettömyysasiamies. Olisi toivottavaa, että hänen kanssaan suunniteltaisiin sujuvat kävelyreitit ja mietittäisiin opasteet, jotta rakennustyömaat eivät haittaisi kulkemista liiaksi.

Kun aikanaan Entresse kirjastoineen ja Espoontorin laajennus valmistuu, asemasilta kohentuu, Suviniityn asuinalue rakentuu ja kaupungin virastokeskus on uudistuu, on Espoon keskus täysin toisenlainen. Eikä sieltä silti puutu historian kerrostumia, kun vähän tarkemmin katsoo.

Espoon keskuksesta on kehittymässä erinomainen paikka asua, tehdä töitä, asioida, käydä ostoksilla ja harrastaa. Muutos ja uusi rakentaminen ovat todellinen mahdollisuus Espoon keskukselle ja meille täällä asuville.

Jaana Leppäkorpi
Kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Tuomarila

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylän Puheenvuoro -palstalla 9.9.2007

Jäikö jälkihuoltonuoret lastensuojelulain uudistuksessa jalkoihin?

Olen saanut hyvää palautetta eilisestä kirjoituksestani Demarissa, joka koski pääasiassa lastensuojelun jälkihuoltoa ja näiden nuorten tuen tarvetta. Toivon todella, että jälkihuollon ikärajaa voitaisiin nostaa, jotta aikuistuvia nuoria voitaisiin auttaa riittävällä tavalla.

Kuulin, että valmistelevalle työryhmälle oli tullut yllätyksenä kiire, jolla lopuksi lastensuojelulain kokonaisuudistus päätettiin viedä eduskuntaan. Osa asioista jäi ratkaisematta, kun ministeri Hyssälä halusi saada nimenomaan oman nimensä tämän lain alle. Laki tuo parannuksia, joten on toivottavaa, että se myös etenee, mutta ei eduskunta tässä hätiköidä saa.

Kirjoitin myös sosiaalityöntekijäpulasta, jonka vaikutukset konkretisoituvat minulle yhä paremmin. Kuka jatkossa tekee lastensuojelussa työt, kun uusi laki edellyttää, että vain kelpoisuusehdot täyttävät sosiaalityöntekijä voi olla vastuussa lastensuojelutarpeen selvityksestä ja huostaanottoprosessista?

Tässä vielä koko kirjoitus:

Jälkihuolto jäi muiden muutoksien jalkoihin lastensuojelulain uudistuksessa

Olen ilahtuneena seurannut Demarissa käynnistynyttä keskustelua lastensuojelulain uudistamisesta. Sirpa Taskisen vastaus (31.10.2006) Kimmo Käärmelahden kritiikkiin (25.10.2006) toi olennaiset asiat esiin uuden lain parannusesityksistä. Haluan osaltani jatkaa tätä keskustelua.

Itseäni huolettaa uuden lain kohdalla kaksi seikkaan. Ensimmäinen on se, kuka lastensuojelusta vastaa, kun uusi laki on tullut voimaan? Kelpoisuuslaki ja nyt tuleva lastensuojelulaki yhdessä kirkastavat hyvin sen, että vastuu lastensuojeluperheiden asioista on yliopistotasoisen koulutuksen saaneilla sosiaalityöntekijöillä. Tämä on hyvä ja perusteltu linjaus, mutta päästäksemme tavoitteeseen on jo kiire tehdä toimenpiteitä, jotta saisimme alalle paljon lisää koulutettuja tekijöitä.

Uusi laki korostaa lastensuojeluasiakkuuden alkuvaiheessa tapahtuvaa kokonaisvaltaista arviota lastensuojelun tarpeesta. Tässä työssä tulee vastuussa olemaan pätevä sosiaalityöntekijä. Myös vaikeampien asiakastilanteiden ratkaisuista voi olla vastuussa vain tämä koulutettu sosiaalityöntekijä. Ollakseen vastuussa asiakasprosessista, on työntekijöiden asiakasmäärien oltava kohtuullinen, mikä ei tällä hetkellä toteudu.

Jos alalle ei saada lisää päteviä sosiaalityöntekijöitä, saattavat loputkin uupua tämän vastuun ja työn alle. Työn houkuttelevuuden lisäämisen (mm. palkan korottaminen) lisäksi alalla pitkään toimineille jonkin muun tutkinnon suorittaneille on mitä pikimmiten tarjottava räätälöityä kelpoisuuskoulutusta, sillä muuten me emme selviä. Ja lisäksi viimeistään nyt on yliopistojen aloituspaikkoja lisättävä.

Toinen seikka, josta uudessa laissa olen pahoillani on se, ettei jälkihuoltoaikaa ole esitetty muutettavaksi. Lakiesitys lähtee siitä, että huostaan otetuilla nuorilla on edelleen jälkihuolto-oikeus 21 ikävuoteen saakka. Valitettavasti käytännön työssä olen huomannut, ettei kolme vuotta useinkaan riitä.

Jälkihuolto on oikeus ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorella on mahdollisuus saada täytettyään 18-vuotta tukea itsenäistymiseensä. Yksi tärkeimmistä tuen muodoista on henkilökohtaisen jälkihuoltotyöntekijän ohjaus ja neuvonta. Työntekijä voi tavata nuorta jopa kerran viikossa, jolloin nuori saa tukea erilaisissa käytännön asioiden hoidossa, mahdollisuuden keskustella asioistaan ja ohjausta tarpeellisten palveluiden piiriin. Jälkihuoltonuorta tuetaan myös asunnon hankkimisessa, opiskelussa, harrastuksissa ja hänellä voi olla myös tukihenkilö.

Jälkihuollon perusajatus on, että erilaisin tukikeinoin nuorta saatetaan aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään. Viime vuosina huostaan otettujen nuorten tilanteet ovat olleet aikaisempaa vaikeampia, jolloin tuen tarve on suuri vielä siinäkin vaiheessa kun täysi-ikäisyys koittaa. Vaikeiden asioiden käsitteleminen vie aikaa ja esim. erilaisissa terapioissa olevien nuorten tilanne saattaa vaikeutua. kun hoidossa päästään käsittelemään kipeitä asioita, vaikka hoito onkin kestänyt jo jonkin aikaa. Näissä tilanteissa pitäisi nuorella aikuisella olla oikeus tiiviiseenkin tukeen.

Lastensuojelulain taustaselvityksissä oli ehdotus, että jälkihoito-oikeus pitäisi pidentää 24-ikävuoteen saakka. Tämä oli minusta erittäin perusteltu esitys. Sehän ei tarkoita sitä, että kaikkia nuoria olisi autettava näin pitkään, vaan se tarkoittaisi sitä, että apua tarvitsevilla nuorilla olisi oikeus saada lastensuojelusta tukea tuohon ikään saakka. Jälkihuoltosuunnitelmaa ja tuen tarvetta arvioidaan puolen vuoden välein, jolloin voidaan myös sopia tukitoimien päättymisestä.

Lastensuojelulapsien lapsuus on aina poikkeuksellisen vaikea. On vaikea ymmärtää, miksi juuri näiden nuorten pitäisi aikuistua ja pystyä elämään itsellistä elämää paljon aikaisemminkin kuin suomalaiset nuoret keskimäärin. Lastensuojelunuorilla on harvoin laajaa sosiaalista verkostoa tukenaan. Eikä heillä yleensä ole vanhempien jääkaappiakaan, josta voi käydä syömässä vatsansa täyteen silloin tällöin niin kuin moni nuori tekee vielä 25-vuotiaanakin. Omilleen muuttamisen jälkeen ei ole paikkaa, minne palata, jos siivet eivät kannakaan.

Jälkihuolto-oikeuden pidentämisajatuksesta luovuttiin, koska se maksaisi liikaa. Minä taas kysyn, kumpi maksaa enemmän: se, että nämä nuoret jäävät vaille tukea liian aikaisin, vai pidennetty jälkihuolto-oikeus? Inhimillisesti ja taloudellisesti katsoen lastensuojelulakiesitys ei ole perusteltu tältä osin ja kaipaa vielä eduskunnan hiomista.

Sosiaalityön kriisi ja työntekijäpula

Olin viime viikolla koulutustilaisuudessa, joka käsitteli sosiaalialan kelpoisuuslakia ja täydennyskoulutusvelvoitetta. Tilaisuus sai minut kirjoittamaan Hesariin ajatuksiani sosiaalityön tilasta ja kamalasta työntekijäpulasta. Pistän kirjoituksen tähän alle.

Meillä töissä on parhaillaan meneillään työkavereiden vaihtoviikot. Alueellamme on 11 sosiaalityöntekijän virkaa, joista on nyt haussa kolme. Ensi kuussa todennäköisesti haetaan paria työntekijää ja lisäksi aloitetaan ehkä johtavan sosiaalityöntekijän hakeminen. Saattaa olla, ettei omat tehtäväni muutu, mutta työyhteisö, jossa työskentelen on kohta aivan toinen.

Sain tänään palautetta, että arvostelen omaa ammattiliittoani. Niin teenkin - ainakin osittain. Talentia on sen verran kaukana työn arjesta, että sillä on varaa olla hyvinkin periaatteellinen, kun minä hädän keskellä haluaisin, että käyttäisimme kaikki mahdolliset keinot, jotta saisimme nykyisistä pitkäaikaisista sijaisista päteviä. Toisaalta myös Talentia on esittänyt sosiaalityön palkankorotuksia ja koulutuspaikkojen lisäämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö otti asiaan tänään kantaa. Se esittää opiskelupaikkojen lisäämistä sosiaalityön yliopistoissa. Vaihinko vain, ettei se riitä tilanteessa, jossa yliopistot saavat itse päättää, keitä kouluttavat ja kuinka paljon.

Jotain totisesti tarttis tehdä! Jos siis haluamme auttaa ihmisiä...

***

Ja tässä kirjoitukseni HS:n yleisönosastossa tänään:
PÄÄKAUPUNKISEUDULLA PULA PÄTEVISTÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÖISTÄ

Olen seurannut ajankohtaista keskustelua sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun tilasta. Kirjoitusten, uutisten ja omakohtaisten kokemusten perusteella voi todeta, että sosiaalityö ja lastensuojelu ovat kriisissä, jonka kipein kysymys on pätevien työntekijöiden puute.

Kun työtä tekevät koulutukseltaan epäpätevät sijaiset, joita nykylain mukaan saa palkata enimmillään vuoden mittaiseen työsuhteeseen, kärsii sosiaalityön ydin eli suunnitelmallisuus. Varsinkin lastensuojelutyössä tämä on paha puute. Lasten kanssa työskentelyssä olisi erittäin tärkeää, että perheen rinnalla kulkeva työntekijä olisi pysyvä ja tuttu, johon koko perhe olisi voinut muodostaa luottamuksellisen suhteen. Nyt näin ei ole.

Tilanne on kaikkien tiedossa, mutta missä on toimenpiteet pätevien työntekijöiden saamiseksi avoimiin virkoihin? Moni on sanonut minulle, että keskeisin ratkaisu on roima palkankorotus. Espoossa sosiaalityöntekijän palkkaa on korotettu työn vaativuuden arvioinnin yhteydessä 30 € ja nyt syyskuun alussa 60 € järjestelyerästä sovittaessa. Nuo summat ovat paikkailua, eivät ratkaisu.

Tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Joillakin alueilla työmäärät ovat kohtuuttomia, eikä työn tekeminen hyvin ole mahdollista. Toisaalta samalla on muistettava, että jatkuvassa työntekijöiden vaihdoksessa on mahdotonta arvioida työn määrää. Uuden opettelu, asiakkaisiin ja alueeseen tutustuminen on aina työläämpää kuin tutulla alueella työskentely. Kokemus auttaa työn suunnittelussa ja organisoinnissa sekä ratkaisujen etsinnässä.

Hyväksyessään jatkuvan vaihtuvuuden työnantaja itse asiassa tuhlaa niukkoja resursseja siihen, että aina vaan uusia työntekijöitä haetaan ja perehdytetään työhön, jota he hetken aikaa tekevät sipaisten. Jos työntekijöiden pysyvyyteen panostettaisiin, olisi tehty työ varmasti vaikuttavampaa ja toimet oikea-aikaisempia kuin nyt.

Sosiaalityön ja lastensuojelun maine ei vastaa todellisuutta. On valitettavaa, ettei työn onnistumisista tai työn hyvistä puolista juuri julkisesti keskustella. Onnelliset tarinat, joita lastensuojelussa on, eivät myy. Tukea saaneilla asiakkailla on oikeus yksityisyyteensä, joten ei heidän olekaan syytä olla otsikoissa.

Missä koulutetut sosiaalityöntekijät ovat? Erityisesti pääkaupunkiseudulla on paljon erilaisia työmahdollisuuksia, mutta missä ja miksi koulutetut työntekijät ovat töissä. Minusta asiaa pitäisi selvittää ja samalla voitaisiin kysyä, mikä heidät saisi vaihtamaan työpaikkaa. Paljonko palkkaa pitäisi korottaa ja mitä muuta pitäisi tehdä, jotta edes osa heistä palaisi koulutustaan vastaavaan työhön?

Muualla maassa on käynnistetty erilaisia täydennyskoulutushankkeita sosiaalityöntekijöiden kouluttamiseksi. Olen hämmästellyt, kuinka on mahdollista ettei pääkaupunkiseudulla vastaavaa hanketta ole. Sen lisäksi olisi syytä selvittää mahdollisuuksia lisätä sosiaalityön koulutuspaikkoja yliopistoissa.

Sosiaalityöntekijäpula on vakava nyt, vaikka varsinainen eläkkeelle lähtemisen aalto on vasta tulossa.

Perintöveroko suuri vääryys?

Olen hämmästyksekseni lukenut tästä lehdestä vaatimuksia siitä, että perintöveroa pitäisi alentaa tai että se pitäisi jopa poistaa. Sosialidemokraattinen liike on jo alkuajoistaan lähtien pitänyt keskeisenä tavoitteena tulojen tasaamista rikkaiden ja köyhien välillä. Sosialidemokraattinen liike on myös perinteisesti ollut työn liike, liike joka toimissaan kannustaa työn tekemistä – enemmän kuin passiivista omistamista, perimistä ja koroillaan elämistä.

Käsittääkseni työväenliikkeessä on yleensä lähtökohtana ollut, että suuremmista tuloista on oikeudenmukaista maksaa enemmän veroja. Erityisen oikeudenmukaista tämä on silloin kun on kyse muusta, kuin omalla työllä ansaituista tuloista. Siksi en ymmärrä Heikki Raittilan (14.7) näkemystä siitä, että on erityisen ongelmallista että niiden suurten ikäluokkien lasten, joiden vanhemmat ovat keränneet paljon omaisuutta, on maksettava perintöveroa. Raittila kutsuu perintöveroa katkeruusveroksi.

Kun oma äitini kuoli perimme veljeni kanssa yksiön, jonka myytyämme maksoimme normaalin perintöveron. Miksi ihmeessä minun pitäisi olla katkera siitä, että maksoin veroa tulosta, jonka saamiseen minulla itselläni ei ole ollut osaa eikä arpaa? Tai kääntäen, miksi olisin katkera siitä, että saimme molemmat ylimääräistä rahaa, pesämunan omia hankintoja varten? Omalla työlläni olen kuitenkin ajatellut itseni elättää ja elää perheemme tulojen mukaan, en perintöä odotellen.

En myöskään ymmärrä puheita kaksinkertaisesta verottamisesta. Meillä Suomessa eletään kulttuurissa, jossa yhteiskunnan perusyksikkö on ihmisyksilö, ei suku. Minä maksoin perintöveroni vain kerran, en kahdesti. Sillä että äitini maksoi elinaikanaan muita veroja ei liittynyt meidän perintöömme millään tavalla.

Mielestäni perintöveron poistaminen on väärä tapa edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta. Sillä edistetään solidaarisuutta niiden ihmisten välillä, joilla on varallisuutta olla keskenään solidaarisia. Jos joillakin suurten ikäluokkien edustajilla on tunnontuskia siitä, miten saada varallisuuttaan käytettyä heikompien hyväksi suosittelisin kuluttamaan varallisuuttaan elinaikanaan – ja kotimaassa tietysti! Se on itselle mukavaa, ja hyödyttää mahdollisimman laajasti koko kansakuntaa.

***
Lähetin yllä olevan kirjoituksen Demariin 14.7., mutta en ole saanut sille palstatilaa. On ollut muita mielipiteitä kyllin julkaistavaksi. Ilokseni huomasin tällä viikolla Osku kirjoitti samasta aiheesta. Juttuhan on jo jonkin aikaa ollut hänen blogissaan luettavana.

Aiheeseen liittyvän jutun julkaisi Hesari myös joku aika sitten. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka iso osa perijöistä on eläkeläisiä. Suurten ikäluokkien edustajista monet ovatkin siis nyt perijöitä - ei perinnön jättäjiä. Heidänkö asiaa tässä ajetaankin? Puppua on joka tapauksessa puhua, että perintö auttaisi nuoria ja nuoria perheitä silloin, kun he elämäänsä alkavat rakentaa. Perintöjä saavat ne, jotka ovat jo ehtineet ansaita ja asuntoa maksaa. Veron poistamisella ei siis todellakaan autettaisi niitä, joilla todella on taloudellisesti vaikeaa.