Museokierroksesta ilmastonmuutokseen

Pitkään kestänyt odotus päättyi viikonloppuna viimein, kun lähdin lauantaina Väinön kanssa Eläinmuseoon. Matkalla poikkesimme Kiasmaan ihailemaan modernia taidetta ja hetkittäin lapsi innostui siitäkin. Lattialla ollut valkoinen interaktiivinen neliö oli hauska, possulla oli kiva ratsastaa ja katsella siitä tehtyjä esityksiä. Vierailun tavoitteena oli huomata, kuinka moninaista taide voi olla ja mielenkiintoista.

Eläinmuseo oli juuri niin kiinnostava kuin olimme talven pitkinä kuukausina kuvitelleet. Tarkastelimme erilaisten eläinten luurankoja, ihailimme Suomen luontoa ja viimein menimme saliin, missä dinosaurukset olivat. Väinö oli niin innoissaan, että noudatti jopa kieltoa kosketella luita. Leikkipisteessä oli tosin laatikollinen, joita sai tutkia luvan kanssa. (Kuvassa.)

Leikkipisteessä oli myös kaappi, jonka ovessa luki arvoituksellisesti "maailman vaarallisin eläin". Avasimme oven ja näimme ihmisen luurangon (kuvassa). Viisivuotias ei vielä sitä jäänyt paljon pohtimaan, mutta minä sitäkin enemmän.

Olin viikolla ilmastonmuutosta koskevassa seminaarissa, missä teemana oli kunnan toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Aikaa ei ole paljon ja tulokset tulevat näkymään omana ja varsinkin lastemme elinaikana. Omaa lasta katsoessa ei tarvitse pohtia omaa tahtotilaa. Minä todella haluan muuttaa maailmaa!

Oma käsitykseni syveni asiasta ja aion edistää ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia: energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Pientä listaa ajatuksista, joihin olisi syytä ryhtyä (tai jatkaa):

- vaihtaa lamput energiansäästölamppuihin (parhaimmillaan siinä voi säästyä energiaa parin tekoaltaan verran koko maassa),

- eheyttää kaupunkirakennetta ja näin vähentää liikkumisen tarvetta ja luoda edellytyksiä julkiselle liikenteelle,

- edistää julkisen liikenteen houkuttelevuutta (kaupungin tuen nosto, parempi palvelutaso, raideliikenteen laajentaminen, opasteiden kehittäminen),

- lopettaa suoran sähkölämmityksen käyttö kaukolämpöalueiden ulkopuolella ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä (mm. aurinko, ilma- ja maalämpöpumput) omakotirakentamisessa perustamalla rakentajille neuvolan rakennusvalvontaan,

- päättää toteuttaa kaupungin omat uudisrakennukset matalaenergiataloina tai mieluummin minimienergiataloina. Uuden kaupungintalon tulee ehdottomasti olla tässä suhteessa edelläkävijä! Ja voisiko Espoon keskuksesta rakentua ekokaupunki?

- kaupungin hankinnoissa yhä vahvemmin tulee olla kriteerinä tuotteiden ja palveluiden energian kulutus ja ilmastovaikutukset,

- energiana hyödynnettävän jätteen vieminen kaatopaikoille tulee kieltää ja lopettaa myös pääkaupunkiseudulla samalla kun jätteiden muuta hyödyntämistä kehitetään.

Paljon olen miettinyt omakotitalon perässä kauaksi työpaikoista ja palveluista muuttavia. Kuinka paljon heiltä kuluukaan aikaa kulkemiseen, mikä on kaikesta tärkeästä pois! Kaavoituksessa tulisi ilmastovaikutusten lisäksi arvioida myös aikaa ja edistääkö kaava sujuvaa arkea.

Itse haluaisin osaltani kertoa siitä, kuinka tyytyväinen voi olla pieneenkin pihaan ja kuinka upeaa on asua toimivien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Asumme yhtiössä, missä on 27 asuntoa ja aiemmin tällä samaisella tontilla oli yksi omakotitalo. Tämä on erinomainen esimerkki muutoksesta, joka on tehnyt usean perheen tyytyväiseksi ja eheyttänyt kaupunkia kestävien periaatteiden mukaisesti.