perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Hyvää ja rauhallista joulua



On aika laittaa kone kiinni, hiljentyä ja nautiskella hetkistä perheen kanssa, kiireettömistä aamuista ja hyvästä ruuasta. Kylläpä tätä onkin odotettu. Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta!






torstaina, joulukuuta 14, 2006

VR aikatauluun

Sain sähköpostitse linkin adressiin, jossa vaaditaan junien pysymistä aikataulussa. Varsin aiheellinen vetoomus, jonka kävin allekirjoittamassa ja se löytyy netistä osoitteesta:

http://www.adressit.com/junaliikenne

Vaikka tuossa sanotaankin, että erityisen hankala tilanne on pääradalla (tekijä asuu Järvenpäässä) niin kyllä tuo sama asia riepoo rantaradallakin. Muistan vielä kuinka hämmästynyt olin ensimmäisenä syksynä muutettuani Espooseen, kun koko junaliikenne oli sekaisin vain sen takia että lehtiä oli pudonnut puusta. Ja niinhän se on, että aina ne junat ovat myöhässä, jos lunta sataa tai on pakkasta tai toisinaan ihan ilman mitään erityistä syytä.

Joku aika sitten olin todella närkästynyt, kun päätin matkustaa töihin junalla ja matkan piti kestää kaksi minuuttia. No, kun juna oli lähtenyt meidän asemalta seuraavalle se ehti kulkea noin 200 metriä ja pysähtyi. Kuulutuksessa kuulimme, että edellinen juna oli mennyt rikki ja se piti työntää seuraavalle asemalle. Matkaan kuluikin 20 minuuttia!

Toki edellinen juna pitää työntää, mutta miksi ihmeessä yhdessäkään opastetaulussa ei kerrottu, että tuo kyseinen juna myöhästyy? Miksi kukaan ei varoittanut siitä jo asemalla, että olisin voinut valita toisen kulkuneuvon? Sitä samaa ihmettelivät muutkin matkustajat ja sitä olen ihmetellyt aikaisemminkin, kun nämä ongelmat eivät aina tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kun kerran asemille on opastetaulut tehty, pitäisi niitä osata käyttää muuhunkin kuin sen kertomiseen, että tulevaa Turun junaa olisi syytä varoa.

Motkotin tästä myös YTV:n edustajille konsernijaoston kokouksessa ja he olivat tietysti kanssani samaa mieltä ja moittivat VR:ää. Samalla kuulin, että muutaman vuoden päästä asemien opastejärjestelmä ollaan uusimassa, joten ehkä sitten saamme ajankohtaisempaa tietoa junien aikatauluista ellei sitten sitä ennen tapahdu ihme ja junat ala pysyä aikataulussa.

Ihmettä odotellessa saattaa vain käydä niin, että moni äänestää "jaloillaan" ja vaihtaa omaan autoon, kun julkinen liikenne palvelee niin huonosti. Ja se on huonompi juttu se.

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Kun ei edisty niin ei edisty

Olin tänään maakuntavaltuuston kokouksessa, missä hyväksyttiin maakuntaohjelma tuleville vuosille. Siinä on tavoiteita siitä, kuinka maakuntaamme tulisi kehittää, jotta alueemme hyvinvointi ja kilpailukyky paranisivat.

Ohjelmassa on kaikkiaan kuusi painopistealuetta, joista itse pidän tärkeimpänä asumista. On kuitenkin turhauttavaa todeta, etten usko ohjelman keinovalikoiman pystyvän todellisiin muutoksiin tässä kaikkein kipeimmässä ongelmassamme. Ihan hyviä asioita siinä toki on, kuten mm. alueen kehityskuvalla täydennetään maakuntakaavan maankäytön ohjausta ja toisaalta tarkoitus on tehdä selvitystä tarvittavista asuntotavoitteista. Hyvä asuminen 2010 -ohjelma kuulostaa mielenkiintoiselta.

Asuntotilanteen tukaluus kuitenkin jatkuu, eikä konkreettisia tuloksia ihmisten arjessa näy eli vuokra-asuntojen saaminen on edelleen vaikeaa, eikä asuntojen hintakehityksessä näy muutosta. Mistä oikein on kyse? En suostu uskomaan, etteikö markkinoihin ja tilanteeseen voisi vaikuttaa, jos tahtoa olisi.

Tässäkin tapauksessa on siis kyse tahdon puutteesta, haluttomuudesta vaikuttaa markkinoihin ja toisaalta toki tehtävän vaikeudesta. Meillä on pitkä perinne sille, että asuntopolitiikka on ollut muille tavoitteille alisteista esim. omistusasumista suosittiin aikanaan, jotta säästämisaste saatiin pidettyä korkealla.

Vaikealla asuntolanteella on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme ja arjen toimivuuteemme kuten myös työllisyystilanteeseemme ja sitä kautta hyvin selkeästi koko seudun kilpailukykyyn. On se kumma, ettei silti veljet ja siskot oikealla ymmärrä, että jotain tarttis oikeasti tehdä!

Samaisessa ohjelmassa on nostettu esiin myös ammattitaitoisen työvoiman riittävyys ja siinä esitettiin, että oppilaitosten aloituspaikkoja pitää alueella lisätä. Näinhän se on: Uudellamaalla on niin paljon nuoria, että ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja AMK-puolen aloituspaikkoja tarvitaan todella lisää. Siitä ei kukaan ole täällä eri mieltä.

Happamia ajatuksia minussa kuitenkin herätti se, kuinka ohjelmassa puhutaan hoiva-alan tilanteesta. Ensiksi siinä todetaan, että"koulutettua sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon työvoimaa on, mutta.." ja sitten "suuri haaste onkin saada nämä ihmiset työhön terveydenhuoltoon." Joopa joo! Kai sosiaalialan ihmiset pitäisi saada sosiaalialalle töihin ja missä ihmeessä se koulutettu työvoima sillä puolella oikein on?

On niin pirun tyypillistä, että vaikka puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta niin tarkoitetaankin vain jälkimmäistä. Sosiaalinen jää liian usein terveydenhuollon varjoon ja näin esim. sosiaalityön järjettömän vaikea työvoimatilanne ei saa tarpeellista huomiota osakseen.

Uudenmaan liiton tehtävä on alueen edunvalvonta valtion suuntaan ja kyllä sen mielestäni tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös sosiaalityön tilanteeseen, kun maassa valmistuu vain reilu sata ammattilaista vuodessa. Kyllä myös yliopistoihin on uskallettava vaatia lisää aloituspaikkoja. Sosiaaliset ongelmat ovat maassamme kasvaneet, mutta erityisen hankalia ne ovat kaupungeissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla.

Tällaisia ajatuksia tämä kokous tänään herätti..

***
Eilisessä KH:ssa oltiin muuten ihan samojen asioiden äärellä. Pöydälle jäi esitys yhdistää EVTEK ja Stadia uudeksi uljaaksi ammattikorkeakouluksi, joka olisi enemmän kuin osiensa summa ja tarjoaisi näin laadukkaampaa opetusta ja vastaisi aikaisempaa paremmin työelämän tarpeisiin. Taustalla on myös taistelu aloituspaikoista, sillä opetusministeriö laittaa ensi huhtikuussa osan niistä uusjakoon.

Tämä on myös ensimmäinen konkreettinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja sen hedelmiä. Esitys on jo Vantaan kaupunginhallituksen hyväksynnän saanut ja niin kai meilläkin käy. Perusteita hyväksyä esitys on, vaikka moni vaikea yksityiskohta onkin vielä ratkaisematta.

Saimme eilen myös selvityksen pääkaupunkiseudun asuntotyöryhmistä. Toisessa on keskitytty laatikkoleikkiin (mitä jos kaikkien kuntien kaikki asuntoyhtiöt, asuntotoimistot ja rekennuttaminen laitettaisiin yhteen), eikä sieltä ole luvasssa konkreettisia esityksiä vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi, vaikka pitäisi. Espoossa asunnon hakijoiden määrä on kasvanut selvästi ja suuri osa heistä on pienituloisia, alle 35-vuotiaita, yksinäisiä ja työssäkäyviä.

Toinen hanke, jonka tehtävänä on miettiä maankäyttöä, liikennettä ja asumista taas on ylisuurissa sfrääreissä eli se on viime kuukaudet valmistellut laajaa kilpailua Helsingin seudun kehityskuvasta vuonna 2050. Eli sekin lentää kaukana konkretian yläpuolella.

Onko siis ihme, että epätoivoa on ilmassa ja samalla myös vahva epäusko valkoiseen jouluun on vallannut alaa mielessäni.

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Työ jatkuu

Syksy on aikaa, jolloin on erilaisia kokouksia, missä jaetaan vastuuta ja tehtäviä uudelleen. Se on myös aikaa, jolloin voi itse miettiä tekemisiään ja sitä mitä tahtoo tehdä. Tänä vuonnakin olen tätä pohdintaa tehnyt ja päätynyt jatkamaan erinäisissä tehtävissä.

Keski-Espoon demareissa olen ollut jo vuosia varapuheenjohtajana. Viime vuonna saimme uuden ja reippaan puheenjohtajan Jukka Hämäläisen, jonka kanssa yhteistyö on helppoa ja mukavaa. Muutoinkin paikallisessa yhdistyksessämme on rento meininki, joten mukana on oikeastaan kiva olla. Kokouksia on noin kerran kuukaudessa ja keskustelemme aina myös Espoon ja Espoon keskuksen asioista. Usein olen myös saanut hyvää palautetta siitä, mitä kylällä puhutaan.

Ensi kevään eduskuntavaaleihin valmistaudumme poikkeuksellisissa merkeissä, sillä pitkästä aikaa meillä on oma ehdokas: Miranda Vuolasranta. Mukava ja huumorintajuinen ja erittäin vakuuttavan kansainvälisen kokemuksen omaava ihminen. Hänen vaalikampanjansa on jo käynnissä ja ensi lauantaina Miranda tarjoilee kahvia Espoontorilla Arja Alhon kanssa.

Keski-Espoo -seurassa olen ollut mukana myös jo vuosia. Olin joskus sihteeri, mutta nyt olen vain johtokunnan jäsen ja jatkan siinä pestissa myös seuraavat kaksi vuotta. Seura on siitä hyvä porukka, että siinä on mukana myös paikallisia toimijoita useammasta poliittisesta ryhmästä. Meitä yhdistää halu kehittää omaa asuinaluettamme ja siinä onnistuaksemme tarvitaan yhteistyötä.

Seuralla on aina ollut positiivinen asenne muutoksiin. Se ei ole asettunut vastustamaan erilaisia hankkeita, mutta on omalta osaltaan vaatinut suunnitelmilta laatua oli sitten kyse kaupparakennuksesta tai uimahallista. Sellainen linja sopii minulle. Muutos voi olla myös mahdollisuus ja se kuuluu kaupunkiin.

Eilen oli demareiden kunnallisjärjestön kokous, jossa päätimme ketkä jatkavat seuraavat kaksi vuotta kaupunginhallituksessa. Sähköinen keskustelu ennen kokousta oli osittain hyvinkin tyrmäävää varsinkin minua kohtaan, mutta lopullinen päätös jäsenten osalta oli yksimielinen. Toki se tuntui hyvältä.

Itse koen, etten ole vielä päässyt täysipainoisesti kaupunginhallituksen ja konsernijaoston työhön sisään, en tosin pidä itseäni harjoittelijanakaan. Uuden oppiminen vie kuitenkin aina aikansa ja uutta tässä totisesti on ollut. Työtä on helpottanut se, että meillä on ollut oikeastaan erinomainen tiimi kaupunginhallituksessa ja kun politiikka on todella joukkuepeliä niin tässä joukkueessa on moni asia ihan oikeasti kohdallaan. Olemme tehneet työnjakoa, on luottamusta ja on osaamista. Parempia tuloksia lupasimme ja siihen myös pyrimme.

Näiden lisäksi työ valtuustossa ja maakuntavaltuustossa jatkuu koko vaalikauden. Lehdissä on jo pohdittu sitä kenestä tulee demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja. On tietysti hienoa, että minunkin nimi on tässä yhteydessä noussut esiin. Pyydettäessä mietin asiaa ja lopulta päädyin ajattelemaan sitä positiivisesti, en kuitenkaan erityisen innokkaasti onhan minulla totisesti töitä ja vastuuta jo nytkin riittämiin. Toivon kuitenkin, että ryhmä saa miettiä ja oikeasti miettii asiaa rauhassa. Meillä on useita päteviä ihmisiä, joten eiköhän me tässäkin vielä hyvään ratkaisuun päästä. Päätöksen aika on tammikuussa.

Joulukuussa on vielä tämän jälkeen tänään talousarviovaltuusto ja yksi valtuuston kokous reilun viikon päästä, maakuntavaltuuston kokous ensi viikolla sekä pari kaupunginhallituksen kokousta. Silti tuntuu, että hieman tässä alkaa jo helpottaa. Hyvä niin.

Menneellä viikolla huusimme kotimatkalla lapsien kanssa ääneen lunta, mutta kukaan ei sitä pyyntöä kuullut ainakaan tähän päivään mennessä. Harmi, sillä kaikki olisi helpompaa ja mukavampaa, jos olisi oikea talvi ja lunta ja sitä kautta valoisampaa.

Uskoani valkoiseen jouluun en kuitenkaan ole vielä menettänyt.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Espoon omistajalinjaukset

Syksyn isoista asioista omistajapolitiikka on tänään menossa eteenpäin kaupunginhallituksessa. Viimeinkin, sillä konsernijaostossa me olemme näitä asioita puinneet viime keväästä. Kokonaisuus muodostuu kolmesta eri osasta: tilaaja-tuottaja-kysymyksestä, omistajapolitiikasta ja hyvän hallinnon linjauksista. Viimeinen tarkoittaa sitä, miten, kuka ja kuinka kaupunki linjaaa ja ohjaa omistajapolitiikkaansa.

Työtä tämän asian eteen siis olemme tehneet, papereita on luettu riveiltä ja niiden välistä ja aika hyvän kokonaisuuden saimme aikaiseksi. Toivottavasti asia myös kaupunginhallituksessa etenee hyvässä hengessä kohti valtuustoa.

Tilaaja-tuottaja -malli ja mahdolliset liikelaitokset
Tampere alkaa olla jo kuuluisa siitä, että siellä tehdään hallinnolliset ratkaisut aina viimeisen päälle ja muutokset ovat isoja. Me muut voimme sitten seurailla ja ottaa oppia. Onneksi siis Espoo ei aina ole se edelläkävijä, vaikka itseään sellaisena mainostaakin. Nytkin Tampereella on otettu tilaaja-tuottaja -malli käyttöön niin, että sinne on tulossa tilaajalautakunnat ja tuottajajohtokunnat.

Näin pitkällä ei Espoossa siis mennä, mutta tilaajaroolia on tarkoitus terävöittää, koska kaupunki joka tapauksessa ostaa palveluita. Jotta kilpailutus näissä tilanteissa onnistuu pitää kunnolla määritellä palvelun laatukriteerit eli mitä kaikkien tarjoajien tulee täyttää. Kaupunki on myös valmis lisäämään omia palveluitaan silloin, kun markkinat eivät toimi.

Meille demareille kaupungin ydin on omien palveluiden tuottaminen ja niiden laadusta huolehtiminen. Hyvää laatua tuo osaava, pysyvä ja arvostettu henkilökunta. Me emme jaa niitä ajatuksia, että vain yksityinen olisi tehokasta, laadukasta ja kysyttyä palvelua. Yksityinen palvelu voi kuitenkin täydentää kunnan omaa palveluvalikoimaa.

Julkisen ja yksityisen toiminnan idea on eri: yksityisen tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa, julkinen taas vastaa niistäkin, joista yksityinen ei pysty tai halua. Julkinen ei voi rajata asiakkaitaan samalla tavoin, julkinen ei valikoi asiakkaitaan.

Tässä yhtälössä kolmannen sektorin rooli ja tulevaisuus huolettavat. Järjestöt eivät saa jäädä jalkoihin, sillä niiden työ on ollut arvokasta monella eri saralla. Kolmas välittää ja osaa aivan erityisellä tavalla.

Ruokapalvelveluiden ja tilahallinnon kohdalla on keskusteltu myös liikelaitostamisesta, mitä henkilökunta vastustaa kovin ja virkamiesjohto ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Pelko tulevaisuudesta on varmasti aiheellinen ja me päättäjät olemme tässä välissä. Paineet ovat molemmilta suunnilta kovat ja siksi olemme linjanneet, että päätökset liikelaitoksista tehdään ensi vuonna ihan normaalin valmistelun pohjalta, jolloin päättäjät pääsevät rauhassa punnitsemaan perusteluiden kestävyyttä ja eri näkökulmia.

Omistamisen viisaus
Monella meistä on arjesta kokemusta siitä, kuinka omistaminen tuo vaikutusmahdollisuuksia, päätösvaltaa ja on usein myös edullisin ratkaisu hankkia erilaisia asioita. Jos omistat, voit tehdä muutoksia, korjata, kehittää tai jopa myydä.

Tietenkään kaupunki ei ole olemassa omistaakseen seiniä, lattioita tai rakennuksia, vaan tuottaakseen palveluita. Toisaalta taas palveluita ei voi tuottaa ilman toimivia tiloja ja siksi niitä tarvitaan. Arkielämän kokemukset pätevät myös kaupunkiin omistajana. Kaupunki saa vielä lainaa edullisemmin kuin tavallinen kuntalainen, joten lainallakin omaan omistukseen hankkiminen on usein viisaampaa kuin muilla tavoin tilojen toteuttaminen.

Espoossa on viime vuosina toteutettu useita ns. ppp-hankkeita, joista nykyisin puhutaan elinkaarimalleina. Käytännössä se tarkoittaa, että yksityinen toimija rakentaa ja ylläpitää tiloja kaupungille, joka taas maksaa käyttömaksussa vuokran lisäksi rakentamisesta, korjaamisesta yms. toiminnoista.

Maksussa on myös aina yksityisen toimijan voiton rahoittaminen mukana. Voitto toteutettujen hankkeiden sopimuksissa on ollut noin 8 %. Aika iso raha kun vertaa sitä lainojen korkotasoon, eikö? Jo nyt tilinpäätöksissä pitää myös kirjata tiedot pitkäaikaisista sitoumuksista, eikä vain lainoista, sillä nekin vaikuttavat arvioihinkunnan taloudellisesta tilasta. Nekin laskut on maksettava tapahtui mitä tahansa.

Meillä näitä hankkeita ovat mm. Sellon ja Omenan kirjastotilat, Kuninkaantien lukion ja Keski-Espoon uimahalli sekä Kilon terveysasema. Näistä kaupunki on tehnyt vuosikymmenien sopimukset, joita ei tulevatkaan päättäjät voi muuttaa. Kädet on sidottu aivan toisella tavoin kuin omien tilojen suhteen.

Nyt esillä olevassa asiakirjassa on todettu, että "kaupungin pitkäaikaisessa palvelutuotannossa tarvittavat niihin tarkoituksiin erityisesti suunnitellut kinteistöt toteutetaan pääasiassa kaupungin omaan omistukseen". Jos tämä periaatteellinen linjaus tulee valtuuston päätökseksi, voimme olla todella tyytyväisiä. Se olisi hyvä ohjenuora tulevaisuuteen.

Kuka laivaa ohjaa?
Espoo on mukana useissa eri yhteisöissä ja se omistaa myös osia tai kokonaan erilaisia yhteisöjä, yhtiöitä ja säätiöitä. Miten Espoon ääni ja tahto näissä yhteisöissä toteutuu ja kuka sitä tahtoa määrittää ja toteuttaa, määrittellään asiakirjassa, jota on kuvattu konserniohjaus ja hyvä hallinto.

Konserniohjauksen terävöittäminen on varmasti tarpeen ja tiedon kulku on ikuisuuskysymys, jonka parantaminen on varmasti tarpeen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi virkamiehet esittivät meille, että jatkossa merkittävien yhteisöjen (mm. HUS; YTV) olisi valittu hallituksiin virkamiehiä päättäjien sijaan.

Tämä olisi sekoittanut työnjakoamme, joka lähtee siitä, että virkamiehet valmistelevat ja sen perusteella demokraattisesti kuntalaisten valitsemat päättäjät päättävät. Jotta kuntalaisten ääni kuuluisi päätöksenteossa on tärkeää, että erilaiset toimielimet (hallitukset, lautakunnat, johtokunnat ym.) on koottu erilaisista ihmisistä. Näiden ihmisten erilaiset kokemukset, näkemykset ja viisaus pyrkiä hyviin päätöksiin yhdessä takaavat meille hyvän hallinnon, vaikka se ei aina miellyttäisikään virkamiehiä tai joskus se pakottaisi virkamiehet ajattelemaan toisin.

Toinen esitys, jonka tyrmäsimme oli se, että kaupungin edustaja, joka toimisi jossain tilanteessa vastoin kaupungin toimiohjeita, erotettaisiin. Erilaisille ideologisille linjauksille tässä ei olisi jäänyt paljoa tilaa. Tätä emme hyväksyneet. On kuitenkin perusteltua, että kaupunki antaa toimiohjeita omistajapoliittisesti tärkeistä asioista ja niitä valmistelee konsernijaosto.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää vaalia. Ja siitä näissä asioissa on kysymys, vaikka omistajapolitiikka kuulostaakin etäiseltä ja tylsääkin tylsemmältä.