maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Juhlakuu

Tavaksi on jo tullut arvioida, kuinka vuoden alussa tekemäni lupaukset muuttuvat vai muuttuvatko todeksi tässä arkisessa elämässä. Täytyy myöntää, että tässä kuussa en yltänyt samalle liikunnan tasolle kuin vuoden alussa. On ollut liian monta hyvää tai huonoa syytä tehdä jotain muuta, eikä alkukuussa pitkittynyt flunssakaan sitä edistänyt.

Kulttuurinkin harrastus on melkein jäänyt TV:n katselemiseen. Olen hellyydellä seurannut, kuinka innoissaan mies on jääkiekkomatseihin eläytynyt. Nyt sentään viikonloppuna tempaisimme ja kävimme katsomassa Risto Räppääjän.

Elokuvaa esitettiin Tuomarilan vpk-talolla, jonka leffateatteri täytti 30 vuotta. Sen kunniaksi näytettiin erityisesti lasten mieleinen elokuva (hyvää tulevaisuustyötä), jota aikuinenkin katseli todella mielellään. Itse asiassa liikutuin lopussa siitä ajatuksesta, kuinka hienoja lastenelokuvia meillä Suomessa tehdään. Väinö oli elokuvasta innoissaan ja nauroi todella paljon elokuvan aikana.

Hyvää mieltä tämä kuu on sisältänyt aikalailla, koska olemme viettäneet oikeaa juhlakuuta. Olemme juhlistaneet avioliittoa, olleet todistamassa pienen lapsen nimenantoa, viettäneet Elsan synttäreitä ja sitten vielä itse siirryin uudelle vuosikymmenelle tässä elämässä. Väitän, ettei se keski-ikä kuitenkaan ihan vielä alkanut!

Syntymäpäivän johdosta nautiskelin vähän myös kuttuurista. Lauloimme illalla vanhoja hyviä biisejä ja lahjaksi sain runoja, joiden myötä olen yrittänyt uudelleen tutustua Bukowskiin. Tukka toki välillä pystyssä, mutta kyllä minä ne luen!

Hanna kysyi olenko jo riittävän vanha lopettamaan suunnittelemisen ja vastustamisen. Jälkimmäinen on kyllä vuosien myötä jäänyt vähemmälle, kuten ehdottomuus ylipäätään. Olen oppinut elämän monia sävyjä ja puolia.

Suunnitelmat sen sijaan ovat unelmien ja haaveiden sukua. Ei niitä saa lopettaa, niitä varten eletään. Samalla olen kuitenkin oppinut iloitsemaan ja nauttimaan siitä, mitä nyt on ja tapahtuu. Elämä toteutuu tässä ja nyt, eikä vasta "sitten kun" niin kuin nuorempana oli niin usein tapana ajatella. Onnea on nähdä se kaikki hyvä ympärillään, eikä tavoitella aina jotain uutta.

2 kommenttia:

Kuntsi kirjoitti...

Ja menetys jatkuu! Onnittelut puoluekokousedustajalle, hieno tulos! Teillä oli niin pienet marginaalit loppupäässä, että todellakin jokainen ääni on ollut merkittävä.

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Kiitos! en tiedä uskallanko vielä hengittää vapaasti, kun takana kolmen äänen päässä on kaksi ihmistä. Jokohan tarkistuslaskenta on tehty?

No, mulla on toisaalta kokemusta tästä. Kolme vuotta sitten olin viivan päällä yhden äänen marginaalilla. Eteenpäin on siis menty!

Harmi, että Vantaalla kisa oli tiukempi.