torstaina, elokuuta 31, 2006

Metronäytelmän finaalin alku

Loputtomalta tuntuneen metronäytelmän kiihkeän finaalin alku näyteltiin tiistaina, kun kaupunginhallitus päätti olla ottamatta kunnolla kantaa toimialajohtajan esitykseen. Päätimme esittää hänen esityksensä sellaisenaan valtuuston hyväksyttäväksi.

Itselleni ajatus oli alussa hieman vieras (päättäjänä olen tottunut päättämään, en väistelemään), mutta lopulta ajattelin, että se toisaalta korostaa valtuuston vastuuta ja lopullista päätösvaltaa ja toisaalta se saattaa nopeuttaa päätöksentekoa. Samalla se nopeuttaa Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen saamista nähtäville ja lopulta valmiiksi.

Esitys sopi minulle myös siksi, että toimialajohtajan esitys oli hyvä. Siinä oli otettu kantaa juuri niihin asioihin, joihin pitääkin ja toisaalta siinä oli nostettu esiin asioita, joista kuntalaiset ovat olleet huolissaan. Yleiskaava määrittelee tietyt rannat ja merkittävät viheralueet rakentamattomiksi, vaikka metro tuleekin. Ja toisaalta me kaikki haluamme rakentaa asemista turvallisia, viihtyisiä ja esteettömiä.

Päätösesityksessä korostetaan myös, ettei metro ole yksinään sateen tekijä. Se on vain osa suunnitelmasta, jonka tavoitteena on rakentaa pääkaupunkiseudulle toimiva liikenne- ja joukkoliikennejärjestelmä. Espoossa on muitakin seudullisesti tärkeitä hankkeita, kuten raide-Jokeri, kaupunkirata ja kehätiet. Kokonaisuus ratkaisee sen, kuinka kilpailukyinen joukkoliikenne meillä on.

Mielipidettäni tässä asiassa on kyselty viime aikoina tiuhaan. Seuraavaksi Hesari kertoo, kuinka metron kannatus valtuustossa jakaantuu. Maanantaina nähtiin muutamia kaapista ulostuloja, joten tulos voi olla mielenkiintoinenkin.

Tällaisen vastauksen perusteluineen pistin tänään menemään:

"KYLLÄ METRO
Matinkylään, myöhemmin Kivenlahteen, koska

- raideliikenne on ympäristöystävällisin tapa hoitaa joukkoliikennettä,

- koska ratkaisussa on kyse seudullisesta kokonaisuudesta: metro täydentää jo olemassa olevaa raideliikennejärjestelmää ja Hollannissa saimme kuulla, ettei erilaisten järjestelmien yhdistäminen ole onnistunut ilman merkittäviäteknisiä ongelmia

- koska raideliikenne ja tässä tapauksessa metro on tehokas, turvallinen ja täsmällinen. Teoreettiset matka-ajat voivat osalla asukkaista pidentyä jos verrataan nykyistä bussiliikennettä metroon, mutta metron etu on se, että se pysyy paremmin aikataulussa ja vuorovälit ovat tiheämmät. Koska bussi on pysynyt koko vuoronsa aikataulussa? Tästä syystä kannatan maan alla kulkevaa metroa. Se on suojassa lumelta ja putoavilta lehdiltä, jotka säännöllisesti haittavat junaliikennettä.

- raideliikenne ja metro on houkuttelevin tapa järjestää joukkoliikenne, sillä myös miehet matkustavat junilla. Metro on ainoa vaihtoehto, joka saattaa houkutella YVA:n arvioita enemmän matkustajia ja tästä on myös aiempaa kokemusta.

Metro houkuttelee myös rakentajia ja lisää Etelä-Espoon yleiskaavan toteuttamisen mahdollisuuksia. Rakentamisen painottuminen ko. alueelle on kestävän kehityksen mukaista, koska silloin rakentaminen tukeutuu jo olemassa oleviin palveluihin ja suurelta osalta jo rakennettuun kunnallistekniikkaan.

- En myöskään vähättele liike-elämän toiveita metrosta. Liike-elämä ja uudet yritykset tuovat uusia työpaikkoja, uutta työtä ihmisille ja verotuloja tuottaa palveluita espoolaisille."

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Espoon keskus paranee

Olin lauantaina Espoon Riehassa ja pidin siellä puheen Espoon keskuksen kehitysnäkymistä. Jatkan asian käsittelyä tässä. On hienoa, että asuinalueemme on kehittymässä todella parempaan suuntaan. Tyytyväinen olen myös siitä, että nyt sekä virkamiehillä että päättäjillä on aito halu panostaa Espoon keskukseen. Aina niin ei ole ollut. Suunnittelu vie kuitenkin aikansa ja tuloksista on vasta vain osa nähtävillä. Niitähän on mm. lukio, uimahalli ja terveysasema.

Tänne on tulossa uusia asuinalueita ja uusia asukkaita. Fallåkerin pientaloaluetta Lommilassa rakennetaan parhaillaan samoin kuin Tuomarilan aseman viereen nousevaa Kulovalkean aluetta. Jälkimmäistä on moni meillä käynyt kehunut. Lisäksi Suviniityn alueen asemakaavoitus on käynnissä. Tuo alue sijaitsee aivan Espoon juna-aseman tuntumassa ja alueelle suunnitellaan korkeatasoista kerrostaloasumista. Kaupungin asemakaavapäällikkö on suunnitelmista aivan innoissaan, mikä tuntuu lupaavalta.

Uudet asuinalueet ja asukkaat luovat edellytyksiä palveluiden parantamiselle. Kaupallisten palveluiden paranemisesta onkin toivoa, sillä Espoontori on hakenut lupaa laajentaa toimintaansa. Kun kaava saadaan valmiiksi, alkavat rakennustyöt välittömästi.

Espoontoria vastapäätä on tulossa toimintakeskus, jossa myös on liiketilaa ja mihin toivottavasti nyt saadaan yritys mukaan. En tiedä, mikä on Hok-Elannon viimeinen ajatus, mutta toimintakeskukseen tuleva kirjasto on todella tärkeä meille asukkaille. Sen piti olla valmis vuonna 2008, enkä ole vielä menettänyt toivoani.

Espoontorin ympäristö muuttuu myös sen vuoksi, että siihen on tulossa matkakeskus ja toivottavasti kaupunkiradan jatkaminenkin etenee. Radan toisella puolella oleva virastokeskuksen ja kaupungintalon (puretaanko vai korjataanko, saatetaan jopa suojella) kohtalo on vielä epävarma. Niihin suunnitelmiin palataan tänä syksynä.

Koulupuolellakin tapahtuu. Lehtimäkeen valmistuu ensi vuonna ammattioppilaitoksen lisärakennus ja opiskelijoiden määrä lisääntyy tuntuvasti. Uskon, että siitä tulee hieno ja haluttu opiskelupaikka. Kun siellä on vierekkäin sekä ammatillisia oppilaitoksia että lukio on näiden opintojen yhdistäminen aidosti mahdollista.

Kirkkojärvelle taas on tulossa peruskoulu. Terveyskeskus Samarian viereen suunnitellaan perheiden taloa, jossa olisi mm. neuvola ja perheneuvolapalvelut.

Sain eilen myös palautetta siitä, että tänne rakennetaan liikaa. Muutos on ollut kiivasta ja pitkään alueella asuneiden on siihen ehkä vaikea sopeutua. Itse suhtaudun siihen positiivisesti. Espoon keskuksen ankeaa ilmettä muutetaan parhaiten rakentamalla ympärille ja sekaan uutta ja laadukasta, jolloin kehnommat rakennukset eivät nouse enää niin vahvasti esiin.

Eilen Espoon Riehassa oli esillä myös useita paikallisia yhdistyksiä. Alueella toimii mm. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ry, Punainen risti, Keski-Espoo seura ja eri puolueilla on tietysti myös omat paikallisosastot. Väyliä vaikuttaa suunnitelmiin ja omaan asuinalueeseemme on.

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Kaukana on Espoo Helsingistä


Kerroin jo Espoon politiikan talvea kuvaavassa kirjoituksessani siitä, että tulevien kuukausien tärkeimpiä asioita on pääkaupunkiseudun yhteistyön tiivistäminen. Meillä on jo neuvottelukunta ja meillä on sopimus siitä, mitä tehdään.

Käytännössä olemme sopineet siitä, että kaupungit perustavat lukuisia toimikuntia selvittämään ja valmistelemaan asioita. Toimikunnat käsittelevät hyvin laajasti erilaisia asioita, kuten mm. maankäyttöä, asuntorakentamista, palveluyhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluissa, toisen asteen koulutusta ja ammattikorkeakoulujen tulevaisuutta.

Noissa toimikunnissa istuvat virkamiehet, jotka jo entuudestaan ainakin osaksi tuntevat toisensa hyvin. Esityksiin otetaan sitten kantaa kunkin kaupungin lautakunnissa, hallituksissa ja valtuustoissa. Me päättäjät tunnemme toisiamme aivan liian huonosti.

Myös Helsingissä on huomattu tämä. Niinpä Helsingin kaupunginhallitus on kutsunut Espoon hallituksen vierailulle tutustumaan pääkaupunkiin ja virkaveljiinsä. Vierailu on syyskuun alussa ja isäntämme ovat jopa niin kohteliaita, että hakevat meidät Espoosta ja tuovat takaisinkin.

Kutsu tuli tänään, mutta minusta oli kyllä aika koomista, että vierailuun liittyviin kysymyksiin naapurikunnassa vastaa kansainvälisten asioiden sihteeri. En tiennytkään, että Espoo on helsinkiläisten mielestä niin kaukana.

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Eka kerta Tallinnassa

Olen Hämeestä alunperin kotoisin ja se kai selittää sen, että kirjoitan blogiini aina muutaman päivän vanhoja asioita. Oma osuutensa kiireelläkin siinä on, mistä olen jo ehkä liiankin monta kertaa maininnut. Toivottavasti se ei häiritse.

Olin viikonloppuna akkain kulttuurikerhon matkalla Tallinnassa. Kerhoon kuuluu muutama nuoruuden (nuorisotyölain mukaan) joku vuosi sitten taakseen jättänyt rouvashenkilö ja sen tavoitteena on pitää omaa kulttuuriharrastusta yllä.

Nyt olimme siis Tallinnassa ja pääkohteemme oli Kumu. Se on uusi ja hieno museo, jonka on suunnitellut suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori. Mielenkiintoisella tavalla se oli upotettu maastoon, eikä ulkoa katsottuna ei olisi voinut kuvitella, kuinka suuresta rakennuksesta on kyse. Vaikuttava rakennus, joka varmasti komistuu, kun istutukset kasvavat.

Kahlasimme pari kerrosta virolaista taidetta 1800-luvun lopulta itsenäistymisen alkuun. Salit olivat täynnä teoksia, joiden tekijöistä en ollut koskaan kuullutkaan. Ja samalla huomasin, että tietämykseni esim. eri tyylisuunnista on auttamattomasti liian heikkoa. Esittelyä olisin todella kaivannut, jotta olisin saanut enemmän näyttelystä irti.

Reissun parasta antia oli kuitenkin huomio siitä, kuinka mielenkiintoinen kaupunki Tallinnakin voi olla. Tuntui kuin olisin ollut ensimmäisen kerran koko kaupungissa. Saattaa olla, että tutkailin ensimmäistä kertaa Tallinnan karttaa ja kertaakaan en ole lukenut kaupungin esittelyitä. Aikaisemmat matkani ovat olleet niitä perinteisiä: muutama tunti maissa ja mahdollisimman pian vanhaan kaupunkiin tai sitten majoittuminen Viruun ja sitten vanhaan kaupunkiin. Kuinkakohan monen muun Tallinnan matkailu on samanlaista? Nolottaa.

No, tietty olen muutaman kerran Piritassa istunut kokouksissa ja vasta illalla mennyt vanhaan kaupunkiin. Tälläkin kertaa söimme illalla siellä, mutta se perustui kartan tutkimiseen. Suurin osa ruokapaikoista vain on siellä. Ostokset sen sijaan teimme hieman kauempana olevassa kauppakeskuksessa. Samanlaisia "ostoparatiiseja" tosin löytyy täältäkin.

Hyvä alku uudelle tuttavuudella matka joka tapauksessa oli.

torstaina, elokuuta 17, 2006

Keskarin lämpimässä tunnelmassa



Keski-Espoon kirjasto ihmeellinen paikka. Se sijaitsee kurjissa tiloissa, mutta henkilökunta siellä on idearikasta, asukkaista välittävää ja vielä optimististakin. Olen alkanut nähdä kirjastoihmisten työn aivan uudessa valossa näinä vuosina, mitä olen asunut täällä Espoon keskuksessa.

Tänään kävin Väinön ja Elsan kanssa kirjaston kirjastoteltan päättäjäisissä. Kuulin samalla kesän tunnelmista. Teltalle oli kesäksi työllistetty kolme paikallista nuorta ja moni alueen nuori ja lapsi oli tullut perheineen kirjaston työntekijöille tutuksi. Alueen nuorten ja perheiden tarinat eivät ole kaikki iloisia. Alueella asuu perheitä, joiden asiat eivät ole kovin hyvin ja siitä teltalla on myös puhuttu. Samalla sain kuulla, kuinka lapset ovat kesän aikana muuttuneet kovin kohteliaiksi ja ystävällisiksi. He ovat tulleet tutuiksi.

Päättäjäisissä oli erittäin lämmin tunnelma. Mekin saimme vähän mehua, viinirypäleitä ja karkkia. Ja musiikkiesitys kuulosti mainiolta. Näki kuinka nuoret viihtyivät kirjastossa, kuten pitääkin.

Väinölle ja Elsalle paikka oli tuttu päiväkotivierailujen kautta me kun emme ole kovin usein ehtineet kirjoja lainailemaan. Lapsillakin on aika iso pino kirjoja kotona - lukemisen puutetta ei meillä siis ole ollut kenelläkään. Väinö kuitenkin heti tiesi, mitä oli tullut etsimään. Reippaasti hän tiedusteli kirjaston tädiltä junakirjoja ja ystävällisesti he etsivät pojalle yhden kirjan, missä oli junia. Ihanaa palvelua! Katselin tapahtumia hetken jopa hämmentyneenä äidin ylpeyttä tuntien. :)

Kirjaston tilat ovat tosiaan surkeat ja pitkään olemme tehneet töitä uuden kirjaston eteen. Se on ollut alueen tavoitteissa vuosia ja nyt se on toteuttamista vaille valmis, tai ainakin melkein. Kirjastohan on päätetty vuokrata Espoon keskukseen suunnitteilla olevasta liikerakennuksesta. Sen rakentaa YIT ja siihen on tulossa HOK-Elannon kauppa. Rakennuslupa hankkeelle on jo myönnetty.

Kaikki on siis enemmän kuin hyvin eikö? Olisi ellei HOK olisi talvella ostanut Sparia ja saanut sen kaupan kautta jo oman myymälän Espoon keskukseen. Nyt HOK empii ja kirjaston väki kertoi pettymyksestään. Joka tapauksessa he ovat lähdössä toisiin tiloihin ja kun eivät ole koskaan saaneet työskennellä uutuutta loistavissa tiloissa, ovat he jo miettineet kuinka vanhastakin saa remontoimalla upeaa.

Aiemmin tänään kuulin uutisissa, kuinka loistavan tuloksen HOK-Elanto on juuri tehnyt vaikka onkin viime aikoina investoinut merkittävästi. Olisi upeaa, jos tuollaisessa tuloskunnossa oleva yritys pitäisi sopimuksista kiinni, vaikka ihan lopullisia sopimuksia ei olekaan tehty.

Meille asukkaille tilanne on kestämätön. Loputon soutaminen ja huopaaminen on saatava loppumaan.

(Kuvan rakennus on osa tulevan toimintakeskuksen havainnekuvasta, mihin uuden hienon kirjaston pitäisi tulla.)

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Kutsuja, kutsuja.. Ja messuhuomioita.

Posti tuo aikamoisen tukun kutsuja valtuutettuille ja kaupunginhallituksen jäsenille ja suurin osa niistä joutuu suoraan paperinkeräykseen, kun aika vaan ei riitä. Pelkästään viime perjantaina sain kutsun Espoo Cinén avajaisiin, Suomen kellomuseon näyttelytilan ja perusnäyttelyn avajaisiin, Mormonien kirkon tutustumistilaisuuteen ja Leppävaara-viikon kutsuseminaariin.

Minua harmittaa, ettei aikaa ole. Toisinaan olen ajatellut, että joku voisi luulla, että olen kulttuurivihamielinen, kun en ole osallistunut esim. oopperailtaan tai erilaisten näyttelyiden avajaisiin. No, eihän siitä kukaan pidä lukua, mutta itseäni asia vaivaa. Kaupunki on mukana noiden tahojen toiminnassa ja päättäjänä haluaisin tietysti tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan.

Ja arvatkaa kuinka usein olen ajatellut osallistuvani Espoon leffatapahtumaan ja nytkin se jää taas väliin. Muutoinkin käyn elokuvissa ehkä kerran puolessa vuodessa, enkä enää edes jaksa seurata elokuva-arvosteluja, kun alkaisi vain harmittaa.

Ei omaan kaupunkiin tutustu vain papereita lukemalla ja kokouksissa istumalla, mutta siihen se päättäjän aika menee. Tai ainakin lapsellisella se menee, sillä vapaaillat alkavat taas olla kortilla ja ne harvat olen tietysti perheen kanssa.

***
Asuntomessuhuomioita:
Asuntomessualueella ehdin käydä useamman kerran ja joka kerta fiilis oli hyvä. Alueen yleisilme oli onnistunut. Asettamamme tavoitteet toteutuivat eli kaupunkikuvallisesti alue on toimiva ja moni-ilmeinen kokonaisuus. Julkisessa keskustelussa on puhuttu liikaa omakotitaloista ja liian vähän tuottajamuotoisesta rakentamisesta, jota alueella oli merkittävästi.

Olen edelleen aivan hulluna viherhuoneisiin. Saisimmepa mekin joskus vielä sellaisen! Se ehkä on ollut ainoa asia, joka on hitusen harmittanut, kun olen messuilta kotiin tullut. Muutoin oma kotimme on tuntunut edelleen aivan ihanalta.

Asunnot olivat mielstäni ihan kivoja, vaikka toki ne olisivat voineet käytännöllisempiäkin olla. Olen ehkä jo tottunut messukävijä ja siksi katselin asuntoja hyvinkin rauhallisin mielin. Tuusulassa oli järkyttynyt ja vihainenkin kalliiden neliöiden tuhlaamisesta.

Ihmettelemään jäimme, missä asukkaiden kirjat säilytetään ja miksi asuntoyhtiöiden lasten leikkipaikat olivat niin surkeita?

Jos kävijä oli kiinnostunut asuntopolitiikasta, hän saattoi yllättyä siitä, kuinka paljon alueella oli vuokra-asuntoja. Nuorten asuminen oli hienosti esillä, vaikka se on yleensä Espoossa ollut aivan näkymättömässä roolissa. Itseäni siitä huolimatta harmittaa, ettei Kauklahteen tullut Espoonkruunun eli meidän oman vuokra-taloyhtiön kohdetta.

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Politiikan talvi Espoossa

Tulevan talven aikana tehdään Espoossa merkittäviä päätöksiä ja keskustelu tulee olemaan vilkasta ja värikästä aivan varmasti. Asialistalla on uuvuttavan paljon isoja asioita:

- Etelä-Espoon raideratkaisu eli päätös metrosta tehdään viimein. Asia on nyt lausunnoilla lautakunnassa ja tulee valtuustoon alkusyksystä. Ei päätös vieläkään helppo ole - siitä saimme esimakua, kun kaupunkisuunnittelulautakunnalle tehty esitys sai Hesarin pääkirjoittajankin puuttumaan asiaan.

- Etelä-Espoon yleiskaavaehdotus laitetaan nähtäville syksyllä. Sitä on lautakunnassa puitu puolitoista vuotta, joten on syytä uskoa, että saamme viimein kaupungin eteläosiin yleiskaavan ohjaamaan maankäyttöä.

- Kaavoituksen nopeuttamisesta ja maapolitiikasta on puhuttu niin paljon, että on syytä saada esityksiä aikaiseksi. Valtuustosopimuksessa sovittiin, että Espoon maapolitiikkaa tarkistetaan. Ohjelman piti olla valmis jo tänä vuonna, nyt se on tulossa ensi vuoden tavoitteeksi. Näitä asioita on pidettävä esillä, koska ne osaltaan vaikuttavat asuntotarjontaan ja sitä kautta asumisen hintaan. Jotta kunta voi luovuttaa kohtuuhintaisia tontteja rakentajille, pitää sen oman maanhankinnan olla aktiivista.

- Pääkaupunkiseudun yhteistyön konkretisointi ja tulokset erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun osalta. Virkamiestyöryhmien vetovastuista eri kuntien välillä sovittiin kevään lopulla ja tulevan talven aikana saamme kuulla, miten asiat etenevät. Aikaa ei ole paljon, kun tuloksia on tarkoitus arvioida jo vuonna 2008.

Myös luottamushenkilöpuolella yhteistyö tulee tiivistymään: Helsingin kaupunginhallitus on jo nyt kutsunut espoolaiset kollegat kylään syyskuun alussa. Siitä se alkaa. Toivottavasti meidän ei tarvitse ottaa omia eväitä mukaan. ;) *

Liikenteen osalta on merkittävää uuden PLJ:n (pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän) valmistelun aloittaminen. Espoolle tärkeitä liikennehankkeita siinä ovat edelleen länsimetro, kaupunkirata ja Kehä II:n jatko, mutta miten suunnittelussa huomioidaan rata Histan kautta Lohjalle tai nouseeko metron jatkaminen itään merkittäväksi hankkeeksi?

- Kaupungin omistajapolitiikka, joka tarkoittaa linjanvetoa mm. liikelaitostamisiin ja tilaaja-tuottaja –malliin ja elinkaarimalleihin.

- Puolarmetsän sairaalan tulevaisuus (puretaanko vai laajennetaanko) ja miten vanhustenhuoltoa ja -palveluita Espoossa tulevaisuudessa järjestetään.

- Kaupungintalon tulevaisuus eli rakennetaanko tilalle uusi ja muutoinkin Espoon keskuksen kehittämisen kannalta tärkeät kaavat ovat tulossa ratkaisuvaiheeseen.

- Ensi vuoden talousarvio, jonka valmistelussa me demarit olemme painottaneet mm. lastensuojelua, vanhustenpalveluita ja kaupungin oman tonttitarjonnan lisäämistä omatoimirakentajille. Lisäksi strategisiin tavoitteisiin on syytä saada lähipalveluohjelman valmistelu (valtuustosopimuksessa sovittu), jonka yhteydessä on tarkoitus konkretisoida ennaltaehkäisevän työn sisältöä ja tavoitteita.

Tällä kertaa käydään läpi myös investointiohjelma perusteellisemmin, jotta se on jatkossa realistisempi eli viimeisille suunnitteluvuosillekin kirjataan hankkeita, jotka silloin oikeasti toteutetaan, eikä merkitä niitä sinne siirrettäväksi aina eteen päin.

Kaiken tämän asialistan keskellä valmistautuminen eduskuntavaaleihin tuo oman lisävärinsä keskusteluun. Vaalit ja nuo isot asiat voivat lisätä sekä kuntalaisten kiinnostusta kunta-asioita kohtaan että innostusta äänestää vaaleissa.

Itse en ole hetkeäkään ajatellut lähteväni ehdokkaaksi ja aion tukea sen minkä voin kaikkia demariehdokkaita ja ennen kaikkea kaikkia espoolaisia demariehdokaita mahdollisimman hyvään tulokseen. Toivottavasti syyskuun jäsenenäänestyksessä saamme hyvän ja yhteistyökykyisen ehdokaskaartin ehdolle vaaleihin, jotta vaalityötä on mukava tehdä talven räntäsateissa.

* kts. http://jaanaleppakorpi.blogspot.com/2006/05/nlkisi-ptksi.html

torstaina, elokuuta 03, 2006

Perintöveroko suuri vääryys?

Olen hämmästyksekseni lukenut tästä lehdestä vaatimuksia siitä, että perintöveroa pitäisi alentaa tai että se pitäisi jopa poistaa. Sosialidemokraattinen liike on jo alkuajoistaan lähtien pitänyt keskeisenä tavoitteena tulojen tasaamista rikkaiden ja köyhien välillä. Sosialidemokraattinen liike on myös perinteisesti ollut työn liike, liike joka toimissaan kannustaa työn tekemistä – enemmän kuin passiivista omistamista, perimistä ja koroillaan elämistä.

Käsittääkseni työväenliikkeessä on yleensä lähtökohtana ollut, että suuremmista tuloista on oikeudenmukaista maksaa enemmän veroja. Erityisen oikeudenmukaista tämä on silloin kun on kyse muusta, kuin omalla työllä ansaituista tuloista. Siksi en ymmärrä Heikki Raittilan (14.7) näkemystä siitä, että on erityisen ongelmallista että niiden suurten ikäluokkien lasten, joiden vanhemmat ovat keränneet paljon omaisuutta, on maksettava perintöveroa. Raittila kutsuu perintöveroa katkeruusveroksi.

Kun oma äitini kuoli perimme veljeni kanssa yksiön, jonka myytyämme maksoimme normaalin perintöveron. Miksi ihmeessä minun pitäisi olla katkera siitä, että maksoin veroa tulosta, jonka saamiseen minulla itselläni ei ole ollut osaa eikä arpaa? Tai kääntäen, miksi olisin katkera siitä, että saimme molemmat ylimääräistä rahaa, pesämunan omia hankintoja varten? Omalla työlläni olen kuitenkin ajatellut itseni elättää ja elää perheemme tulojen mukaan, en perintöä odotellen.

En myöskään ymmärrä puheita kaksinkertaisesta verottamisesta. Meillä Suomessa eletään kulttuurissa, jossa yhteiskunnan perusyksikkö on ihmisyksilö, ei suku. Minä maksoin perintöveroni vain kerran, en kahdesti. Sillä että äitini maksoi elinaikanaan muita veroja ei liittynyt meidän perintöömme millään tavalla.

Mielestäni perintöveron poistaminen on väärä tapa edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta. Sillä edistetään solidaarisuutta niiden ihmisten välillä, joilla on varallisuutta olla keskenään solidaarisia. Jos joillakin suurten ikäluokkien edustajilla on tunnontuskia siitä, miten saada varallisuuttaan käytettyä heikompien hyväksi suosittelisin kuluttamaan varallisuuttaan elinaikanaan – ja kotimaassa tietysti! Se on itselle mukavaa, ja hyödyttää mahdollisimman laajasti koko kansakuntaa.

***
Lähetin yllä olevan kirjoituksen Demariin 14.7., mutta en ole saanut sille palstatilaa. On ollut muita mielipiteitä kyllin julkaistavaksi. Ilokseni huomasin tällä viikolla Osku kirjoitti samasta aiheesta. Juttuhan on jo jonkin aikaa ollut hänen blogissaan luettavana.

Aiheeseen liittyvän jutun julkaisi Hesari myös joku aika sitten. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka iso osa perijöistä on eläkeläisiä. Suurten ikäluokkien edustajista monet ovatkin siis nyt perijöitä - ei perinnön jättäjiä. Heidänkö asiaa tässä ajetaankin? Puppua on joka tapauksessa puhua, että perintö auttaisi nuoria ja nuoria perheitä silloin, kun he elämäänsä alkavat rakentaa. Perintöjä saavat ne, jotka ovat jo ehtineet ansaita ja asuntoa maksaa. Veron poistamisella ei siis todellakaan autettaisi niitä, joilla todella on taloudellisesti vaikeaa.