sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Älä tyydy vähään!

Olin juhlistamassa Tiirismaan koulun sataa ensimmäistä vuotta Lahessa viikonloppuna. Oli todella mukavaa nähdä tavata ihmisiä, nähdä vanhoja opettajia, kulkea koulun käytävillä ja muistella menneitä. Noin 22 vuotta sitten painoimme valkolakit päähämme, enkä ole koululla sen koommin käynyt.

Juhlassa saimme kuulla koulun tarinan, joka oli samalla katsaus suomalaisen sivistysyhteiskunnan rakentumiseen: pyrkimys tasa-arvoon ja koulutuksen merkityksen korostamiseen. Tipala syntyi yksityiseksi tyttökouluksi 1900-luvun alussa ja muuttui ajan saatossa peruskouluksi, missä tytöt ja pojat yhdessä opiskelevat.

Koulun tarina kertoo myös Lahden muuttumisesta. Tipala on nyt kolmannessa paikassa, koska tilaa on tarvittu enemmän. Kaupunki on kehittynyt ja oppilaiden määrä on sitä myöten kasvanut. Viimeiset laajennusosat ovat valmistuneet muutama vuosi sitten.

Menin Tiirismaan yläasteelle syksyllä -81. Koulu oli tavallaan tuttu, sillä olin katsellut sitä vuosia harjun alapuolella olevasta Lotilan koulusta. Koulupolku oli yksinkertainen, sillä Tipala oli ainoa lukio mihin saatoin hakea kielivalintojeni vuoksi. Muistan kuinka harmissani olin, koska valinnanmahdollisuuksia ei ollut. Myöhemmin olin tyytyväinen.

Juhlassa ylistettiin Tipalan erityistä henkeä. Minulle se on aina ollut kaksijakoinen ja se muistui eilenkin mieleeni. Koulussa olleet musiikkiluokat tekivät siitä arvostetun ja siksi meidät, jotka emme olleet musiikkiluokilla ohitettiin silloin ja niin nytkin. Olimme rupusakkia, joiden velvollisuus oli osallistua juhliin ja muihin tilaisuuksiin ja kuunnella kuorolaulua. Mieleeni palaa ne loputtomat kuorolauluesitykset, joita inhosin. Myönnän kuitenkin, että eilen esitykset olivat erilaisia ja hyviäkin.

Mutta Lotila ja Tipala olivat kouluja, joissa oppilaat opiskelivat. Meille kaikille oli selvää, miten tunneilla käyttäydytään ja että oppiakseen tulee tehdä töitä. Aktiivisuutta tuettiin ja palautettakin sai. Muistan saaneeni opettajilta arvostusta tekemisestäni ja rohkaisua. Tunsin olevani erityinen. Tipalan slogan "Älä tyydy vähään" tuntuu sopivalta, vaikka sitä ei kouluaikoinamme käytettykään.

Kun eilen kuulin tarnoita vanhoista koulukavereista niin parempaa tunnuslausetta ei todellakaan ole. Luokkakavereita on ympäri maailmaa ja totisesti he ovat toteuttaneet unelmiaan. Ja toiset vanhassa kotikaupungissa ja jopa vanhassa koulussa. On tärkeää, että koulusta lähtevät nuoret uskovat, että maailma on avoin ja että sen mitä tahtoo voi saada, kun sen eteen tekee työtä. Sen me opimme koulussa.

En ole syntynyt koulutettuun enkä varakkaaseen perheeseen, siksi koululla oli ratkaiseva merkitys siinä, että päädyin yliopistoon opiskelemaan. Polku sinne tosin oli mutkainen, sillä lukiossa kaikille oli selvää, että kuulun teknilliseen korkeakouluun. Tarvitsin aikaa löytääkseni itseni. Matemaattiset aineet jäivät, mutta maisteri minusta tuli. Tein valintani itse, enkä antanut sosiaalisen taustani vaikuttaa siihen.

Siitä suuri kiitos hyvälle opetukselle! Kiitos Tiirismaalle ja koulukavereille!
- Toivottavasti kohtaamme joskus uudelleen.



*

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Espoon keskus eli elämää työmaalla

Ilmojen lämpeneminen toi mukanaan odotetun ilmiön: Siltakadun rakennustyömaalle ilmestyivät viimein työmiehet, joita olen luullut aina kuuluvan työmaille. Toki talven aikanakin kadun varressa olleessa teltassa töitä kai tehtiin. Ainakin teltta hitaasti, mutta varmasti siirtyi eteenpäin ja alta paljastui valmista kivetystä. Nyt katu näyttää valmistuvan ja asfaltti on tulossa näinä päivinä.

Kuun alussa ovensa avasi Entressen kirjasto, jota olemme täällä niin pitkään odottaneet. Toivottavasti se myös tuo kauppakeskukseen tarvittavaa vilinää, sillä liian moni on huolissaan keskuksen elinvoimasta. Sain myös kuulla, että Espoontorin kunnostus käynnistyy syksyllä ja näiden keskusten välillä käydään keskustelua siitä, kuinka ne voisi yhdistää paremmin. Jonkinlainen kauppasilta olisi todella tarpeen! Näin niistä yhdessä tulisi riittävän iso, monipuolinen ja houkutteva kaupallinen keskus. - Toivottavasti.

Kuljen niin paljon keskuksessa, että nämä asiat pyörivät jatkuvasti mielessäni, mutta tänään keskuksen tulevaisuus oli myös tiedotusasiana kaupunkisuunnittelulautakunnassa. On aina hyvä katsoa kokonaisuutta. Paljon on jo tapahtunut: uimahalli, alikulku, Kirkonkymppi, Omnian laajennus, Entresse ja monta muuta.

Tärkeitä asioita on myös tekeillä: Kirkkojärven koulu ja asemasilta (toinen mitä olemme odottaneet loputtomiin). Hankkeita on myös käsittääkseni käynnistymässä: keskustakorttelin asuinrakennus ja Omnian käden taidon keskus.

Lupauksiakin paremmasta on: kaupunkirata (2012-2014?) ja bussiterminaali (2012-2013). Raideliikenteen aikatauluissa valtiolla on viimeinen sana ja siksi niiden kohdalla varmaa on vasta, kun työmaa on käynnistynyt.

Suviniityn ensimmäiset asemakaavat ovat myös valmiita ja rakentaminen voisi alkaa milloin vain. Maa-alueet ovat kaupungin, joten nyt on luottamushenkilöiden todella oltava tarkkoina, ettei alueen rakentumista edistetä laadusta tinkien. Ensimmäiset uudet rakennukset luovat alueen maineen ja ilmeen, joka houkuttelee tai karkoittaa rakentajia ja asukkaita.

Suviniityn tornitalohanke (ns. Lindholmin kolmio) on vielä suunnittelijoiden pöydällä. Valistunut arvio kaksoistornin rakentumisesta on 2015. Myös Espoontorin laajennus käynnistyy, kun taloudellinen tilanne näyttää paremmalta.

Kaupungintalon kohtalo ja virastokeskuksen kehittäminen ovat yhtä auki kuin vuosi sitten, jolloin odotimme elokuun ratkaisevia kokouksia. Kaupunginhallitus päätti joku aika sitten palauttaa kaksoiskilpailun järjestämisen valmisteltavaksi uudelleen siten, että valtuusto saa päättää puretaanko talo vai ei.

Olen edelleen purkamisen kannalla ja päätöksen kiirehtiminenkin on paikallaan, sillä kaikissa tapauksissa uudistaminen kaavoituksineen vie vuosia. Tämän taloudellisen laman varjolla ei voi tehdä hätiköityjä ratkaisuja, vaan meidän tulee rakentaa keskusta niin että se kestää vuosikymmeniä. Uudella kaupungintalolla (2012-2015) tulee olemaan merkittävä vaikutus kaupunkikuvaan.

Muutos on valtava mahdollisuus keskukselle, mutta se tarkoittaa elämistä rakennustyömaalla vuosikausia: pölyä, liikennettä, melua ja poikkeusjärjestelyitä loputtomiin. Jo Siltakadun pitkittynyt remontti on kiristänyt asukkaiden hermoja ja asemasiltakin puhututtaa. Olisi todella suotavaa, jos rakennustyön ohessa pystyttäisiin nykyistä paremmin huomioimaan meidät kävelijät, pyöräilijät ja autoilijat, jotta elämä sujuisi näinä poikkeuksellisina vuosinakin.



*

torstaina, huhtikuuta 16, 2009

Maahanmuuttajakeskittymät eivät tue kotouttamista

Kaupunginhallituksen iltakoulussa käsittelimme kaupungin strategiaan tulevia valtuustokauden tavoitteita. Siitä olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta yhteen keskeiseen asiaan halusin kiinnittää huomiota ja se on maahanmuuttajien tulevaisuus maassamme ja kaupungissamme. Tällä kaudella pitää tehdä parempaa työtä yhdessä maahanmuuttajien kanssa, jotta he kotoutuisivat paremmin.

Maahanmuutto on meille suomalaisille mahdollisuus. Se auttaa meitä selviämään eläköitymisen myötä syntyvästä työvoimapulasta, mutta ei ilman suunnitelmallista työtä. Espoossa on n. 8 % on maahanmuuttajia eli 18 000 vieraskielistä asukasta. Yleisempiä kieliä ovat venäjä, viro, somali, englanti ja kiina. Heidän määrä kasvaa koko ajan, sillä tulevasta väestönkasvusta n. 75 % on vieraskielisiä.

Viimeistään nyt asuntopolitiikkaan on saatava myös vahvempi ote. Kaupungin omassa katsauksessa käy ilmi, että maahanmuuttajien määrä ei ole jakautunut tasaisesti, vaan Espooseen on muodostunut alueita, joilla asuu poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisia asukkaita. Suurimmat maahanmuuttajakeskittymät sijaitsevat Suvelassa, Kirkkojärvellä ja Otaniemessä, joiden alueella asui v. 2008 alussa lähes viidennes kaikista Espoon vieraskielisistä asukkaista. Kaksi noista keskittymästä on siis Espoon keskuksen alueella!

Suvelassa vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvun aikana 1200 asukkaalla, mikä on sekä määrällisesti että väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin millään muulla alueella pääkaupunkiseudulla (vrt. Helsingissä Kuntulassa vieraskielisten määrä kasvoi 1100 asukkaalla ja Vantaalla Hakunilassa 800 asukkaalla vastaavana aikana). Iltakoulussa kerrottiin, että tarkemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että Suvelassa on kortteleita, missä 60 % asukkaista on maahanmuuttajia.

Espoon visiona on, että täällä jokaisen olisi hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää. Tuollaisissa keskittymissä tämä ei helpolla toteudu, koska keskittyminen ei tue mutkatonta vuorovaikutusta valtaväestön kanssa. Myöskin maahanmuuttajat itse vastustavat keskittymistä. He toivovat saavansa asua alueilla, joilla olisi eritoten valtaväestön lapsiperheitä. Hyvät kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet ovat heille yhtä tärkeitä kuin meille täällä aina asuneille.

Osa maahanmuuttajista pärjää hyvinkin, mutta moni tarvitsee paljon tukea kotoutumiseensa. Siksi maahanmuuttajien toimintakeskusten toimintaa tulisi parantaa, eikä ajaa alas tehostamisen nimissä. Ne ovat tärkeä pala kotoutumisen palapelissä, mutta onnistuminen siinä vaatii kaikilta toimijoita parempaa osaamista ja muutoksen ymmärtämistä.


*

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

Päivähoito siirtyy

Maanantain valtuustossa keskiyön tunteina päätettiin lopullisesti, että päivähoito siirtyy sivistystoimeen. Kun muissa asioissa oli mennyt aikaa niin paljon, ei asiasta keskusteltu kovin pitkään.

Oli erikoista kuulla, kuinka asiaa ajaneet uskoivat siirron muuttavan asioita. Heidän mukaan se on todella lasten parhaaksi ja luo edellytykset vähentää hallintoa. Näin he väittivät, vaikka siirron tueksi valmisteltu aineisto ei heidän uskomuksiaan millään tavoin tue. Siirto ei selvitysten mukaan muuta juuri mitään, mutta vaatii kuitenkin aikamoista valmistelua. Se tarkoittaa siis kokouksia, kehitystyötä, valmistelua, raportteja eli hyvin paljon hallinnollista työtä.

Esityksestäni valtuusto hyväksyi lisäyksen päätökseen, missä korostettiin päivähoidossa nykyisin olevien yhteistyörakenteiden säilyttämistä ja kehittämistä, koska ne tukevat lasta ja perhettä hyvin. Yhteistyö neuvolan kanssa on tästä hyvä esimerkki.

Lisäksi esitin, että siirron yhteydessä turvataan asukaspuistojen, avointen päiväkotien ja kerhotoiminnan jatkuminen ja kehittäminen. Nämä tukevat lasten hoitamista kotona ja ovat siksi tärkeitä, mutta ne eivät ole lakisääteistä toimintaa. Taloudellisesti tiukkoina aikoina voi herkästi iskeä kiusaus säästää näistä, vaikka se lopulta tulisikin kalliiksi. Hyvä, että valtuusto oli yksimielisesti esitykseni takana.

Lisäksi valtuuston enemmistö yhtyi toivomukseeni, missä esitin, että tulevia johtosääntöjä valmisteltaessa opetuslautakunnan yhteyteen perustettaisiin varhaiskasvatusjaosto, jonka tehtävänä olisi päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu. Mielestäni jaosto on tällaisessa muutostilanteessa erityisen tärkeä, kun asiantuntemusta muutoinkin jää sosiaali- ja terveystoimeen.

Asia on nyt ratkaistu, vaikka en silti voi ymmärtää miksi siirto pitää tehdä. Nykyiselläänkin päivähoitoon ollaan erittäin tyytyväisiä. Lapsille tarjotaan turvallisuutta, hoivaa ja huolenpitoa. He saavat leikkiä ja oppia ikätaso huomioiden. Päivähoito tukee lapsen kehitystä uskomattoman taitavasti lapsesta välittäen. Lapset saavat myös tarvittaessa erityistä tukea osaavasti ja monikulttuurisesti.

Ja mikä tärkeintä: päivähoidossa vuorovaikutus vanhempien kanssa on jatkuvaa!

Itse asiassa eikö meidän pitäisi enemminkin tehdä kaikkemme muuttaaksemme koulua paremmaksi? Jos peruskoulu rakennettaisiin nyt, ei siitä todellakaan tehtäisi sellaista kuin se on: pienten lasten ryhmät ovat aika suuria, päivät lyhyitä ja lapset osin oman onnensa varassa, kun kaikkien vanhempien työt eivät jousta riittävästi. Ja vuorovaikutuskin koulun ja kodin välillä on selvästi satunnaisempaa kuin mitä päivähoidossa.

Voisipa tämä ratkaisu tehdä ihmeitä ja muuttaa koulua!


*