torstaina, syyskuuta 24, 2009

Koulupolun ensiaskeleet

Syksyn alussa on jälleen kerran monissa perheissä eletty jännittäviä hetkiä. Itsestänikin tuntui, että ensimmäisen kerran eläessäni jännitin koulun alkua.

Ensimmäinen koulupäivä tarkoittaa muutosta ja kehitystehtävää koko perheelle – ei vain pienelle lapselle. Hiljalleen lapsen elinpiiri laajenee ja vanhempienkin on uskottava, että pienet siivet kantavat. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja luottamusta sopivassa suhteessa. Ja aikuisen aikaa kokeakseen olevansa turvassa.

Vanhemmille muutos aiheuttaa myös huolta. Miten lapsi selviytyy, miten lapsi oppii, saako lapsi kavereita ja entä onhan koulussa varmasti nollatoleranssi kiusaamisen suhteen?

Jo pelkästään koulutien oppiminen on haastavaa ja aamupäivähoidon puute vaatii aikamoisia järjestelyitä perheiltä. Omalta osaltani olen ihmetellyt, kuinka ilman iltapäivähoitoa selvittiin vielä muutama vuosi sitten. On hienoa, että Espoo pystyy nyt tarjoamaan turvallisen iltapäivän pienille koululaisille.

Koulun tehtävä on tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja vastuullisuuteen sekä antaa lapsille tietoja ja taitoja. Kasvatuskumppanuus tukee koteja näiden kasvatustehtävässä. Muutaman viikon kokemuksella tunnen tyytyväisyyttä koulun ja opettajien ajatuksiin: sosiaalisten taitojen tärkeyttä ja oppimisrauhaa korostetaan hyvällä tavalla. Kaikkea ei tarvitse osata heti, vaan lasten yksilöllistä kehitystä tuetaan.

Samaan aikaan valtuustossa olemme joutuneet laatimaan Espoolle selviytymisohjelman siitä, kuinka selviämme talouden taantumasta. Vaikka turvaudumme rahastoihin, otamme lainaa ja korotamme verojakin niin selvitäksemme joudumme nipistämään menoista. Tämä on jo nyt näkynyt myös koulujen arjessa ja vanhemmat ovatkin olleet syystä huolissaan.

Onneksi valtuusto päätti poistaa sijaiskiellon ja myös tukiopetuksen antamisen mahdollisuuksia parannettiin. Espoolaisten päättäjien arvoista kertoo myös se, että veronkorotuksella saatavat lisävarat on korvamerkitty koulupuolen ja sosiaali- ja terveystoimen kipukohtien helpottamiseen.

Näin toivoaksemme luomme edellytyksiä sille, että lapsiemme on jatkossakin hyvä oppia ja kasvaa kaupungissamme.



*Kirjoitus on julkaistu Espoon seurakuntasanomat Essessä 24.9.2009


maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Autoton päivä

Tiistaina 22.9. vietetään jälleen autotonta päivää, jonka viettoon osallistun osaltani pyöräilemällä töihin ja päiväkotiin. Niin olen tehnyt niinä päivinä, kun ei ole ollut syytä kiiruhtaa päivän aikana paikasta toiseen ja kolmanteen. Pyörä on kaikkein kätevin kulkuneuvo lyhyillä matkoilla.

Myönnän, että toki auton hankinta vuoden alussa on muuttanut elinpiiriäni ja kulkutapojanikin. Esimerkiksi viime viikolla oli mahdollista osallistua illalla sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen että Espoon teatterin Idiootin ensi-iltaan, kun kuljin matkat autolla - aiemmin olisi pitänyt valita. Pitkän ja antoisan näytöksen jälkeen oli mukavaa tulla kotiin nopeasti ja tarjosin mielelläni kyydin lähellä asuvalle toisellekin katsojalle.

On päiviä, jolloin pitää säntäillä paikasta toiseen ja valitsen kulkupelin tilanteesta ja matkasta riippuen. Tuona samaisena keskiviikkona olin aamupäivästä ollut koulutuksessa Helsingin keskustassa, jonne sateesta huolimatta menin tietysti junalla ja loppumatkan taitoin ratikalla.

Samaisena keskiviikkona (16.9.) Länsiväylä moitti meitä päättäjiä kaksinaismoraalista liikenteessä. Kuljemme omilla autoilla, koska joukkoliikenne toimii kehnosti ja olemme laininlyöneet joukkoliikenteen kehittämisen, vaikka meillä on valta ja vastuu.

Tuossa on totta ainakin toinen puoli. Pari viikkoa sitten konsernijaostossa käsittelimme ensi vuoden joukkoliikenteen suunnitelmia tai paremminkin karsintalistaa, jota emme suostuneet sellaisenaan hyväksymään. Ensi vuoden talouden kehyksessä näyttää olevan useamman miljoonan aukko juuri joukkoliikenteen kohdalla: pääkaupunkiseudun yhteistyössä on sovittu tietystä maksusta, jolla korvataan Helsingin palvelurakenteita ja sitä ei ole varattu mihinkään.

Uuden joukkoliikenneorganisaation myötä tulevia arvioituja hyötyjä ei näytä olevan tiedossa lainkaan, vaan hallinto, suunnittelu ja muu sellainen maksaa yhtä paljon kuin aiemminkin. Niinpä johtopäätöksenä siitä on sitten niiden linjojen karsiminen, joiden osalta sopimukset päättyvät riippumatta kysynnästä tai siitä aiheutuuko karsinnasta kustannuksia toisaalle esim. koulukuljetuksiin.

Sanoimme konsernijaostossa, että ei käy. Sen sijaan näytimme vihreää valoa maltillisille lippujen hintojen korotukselle. Enhän minä mielelläni hintojen korostusten takana ole, mutta talouden tilanne on niin vakava ja vielä pahempana olisin pitänyt joukkoliikenteen romuttamista.

Joukkoliikenne tuntuu olevan yhä enemmän "ei-kenenkään" -maata: sillä ei Espoossa ole omaa lautakuntaa tai johtokuntaa ja sen palvelutasoa valvoo vain konsernijaosto, jolle kuuluu monta muutakin tehtävää. Kuvaamastani tukalasta tilanteesta huolimatta yksikään valtuutettu ei valtuuston kehyskeskustelussa puhunut joukkoliikenteestä.

Tuleva Helsingin seudun joukkoliikennekuntayhtymä on liian kaukana useimmista valtuutetuista: poissa silmistä, poissa mielestä. Kun päätökset on tehty, voi lopputulos olla ikävä yllätys ja herääminen tulla liian myöhään.



*

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Espoo -lisästä päivähoidon avoimeen toimintaan

Viime viikolla valtuusto päätti tulevan syksyn suunnasta ja ensi vuoden talouden raameista. Tässä yhteydessä syntyi ratkaisu tiukentaa Espoo -lisän ehtoja siten, että sitä myönnetään vain perheille, jotka hoitavat kaikki päivähoitoikäiset lapsensa kotona. Toki tästä tulee olemaan poikkeuksena ne perheet, joiden lapsella on erityinen tarve päivähoidon palveluille.

Eivät tällaiset tiukennusratkaisut helppoja ole. Olen varsin tietoinen siitä, että moni pienten lasten perhe on taloudellisesti tiukoilla ja tuo tuen kiristäminen asettaa heidät vaikeaan tilanteeseen. Joko lapsi otetaan pois hoidosta tai sitten vyötä kiristetään. On kuitenkin syytä muistaa, että kotihoidon tuen nuo perheet saavat kuten ennenkin, vaikka lapsi hoidossa jatkaisikin. Ja toisaalta on siinä kotona olemisessakin puolensa, jos hoitopaikka jää.

Tässä yhteydessä olen itse pitänyt tärkeänä, että huolehdimme palveluista, joilla tuetaan lasten kotona hoitamista. Avointen päiväkotien, asukaspuistojen ja kerhojen toimintaa tulee kehittää tukemaan tavoitetta lisätä lasten kotona hoitamista.

Molemmista päistä nipistäminen olisi karhun palvelus perheille ja voi tulla kalliiksi kaupungille päivähoidon kysynnän kasvun myötä. Kyllähän tämä tunnutaan ymmärrettävän myös valmistelijoiden keskuudessa, mutta huoleton ei voi olla.

Tänään kaupunginhallituksen listalla oli hetken aikaa aloitusluvan antaminen Hiirisuon asukaspuistolle. Sitä on Kalajärvellä kaivattu iät ja ajat ja nyt sen viimein pitäisi sinnne tulla. Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Ensiksi esittelijä esitti, että aloituslupaa ei anneta ja ehdin saada myönteiselle vastaesitykselleni vähän kannatustakin kunnes asia vedettiinkin kokonaan pois listalta. Onkin kuulemma niin, että asukaspuiston tarjouskilpailussa on tapahtunut kömmähdys ja se joudutaan suorittamaan uudelleen, eikä koko puisto edes vielä tarvitse aloituslupaa.

Huhhh... huhh. Ota tuosta nyt sitten selvää! Iso riski on kuitenkin, että tuo asukaspuisto jää odottamaan uusia kaava-alueita ja niiden valmistumista ennen kuin rakennustöitä aloitetaan. Ja näin toiveikas suunnittelu alueen toimijoiden kesken valuu hukkaan. Toivon, että olen väärässä peloissani. (Ja muutaman reunahuomautuksen voisi tehdä tästä käsittämättömästä kilpailuttamisen taitamattomuudesta, mistä syystä meillä ei vielä rakenteilla ole esim. Leppävaaran uimahallia ja maauimalaa.)

Aiemminkin jo olemassa olevat asukaspuistot ja avoimet päiväkodit ovat olleet uhattuna, kun jollakin tietyllä alueella on ollut pulaa päivähoitopaikoista. Useimmiten väliaikaisjärjestelyiden jälkeen avoin toiminta on saatu käynnistettyä uudelleen. Saamieni tietojen mukaan esim. Kilossa on jo nyt niin paljon avoimen toiminnan kysyntää, että sinne ollaan avaamassa uudelleen avoin päiväkoti ja kerhotoimintaakin kun rakenteilla oleva päiväkoti valmistuu.

Tiedän myös, että päivähoidossa kaikkialla näkyy talouden ahtaus henkilöstömäärien tarkistamisissa. Se koskee myös avointa toimintaa ja kerhotoimintaa. Ihmettelin tänään ääneen myös sitä, kuinka Kauklahden alueelle tulevaan uuteen päiväkotiin tarvitaankin vain muutama uusi virka ja muu henkilöstö saadaan siirroilla hoidettua. Sain selvityksen, etteivät nämä henkilöt tule avoimesta toiminnasta. Ainakaan tällä kertaa.

Päivähoitopaikan saamiseen meillä on subjektiivinen oikeus, avoimen toiminnan mahdollisuudet ovat kunkin kunnan viisauden varassa. Yritän omalta osaltani pitää tuota viisautta yllä, vaikka tässä talouden puristuksessa se ei ole yksinkertaista.



*

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Päätöksien aika

Ratkaisu jätevedenpuhdistamosta näyttää kypsyvän. Asia on minulle ollut hankala kahdesta syystä: kaikkien selvitysten perusteella järkevin ratkaisu suljettiin pois jo ennen kuin selvitykset olivat kunnolla tehty. Itse halusin niitä odottaa, mutta huomasinkin, ettei faktoilla ollutkaan merkitystä. Ja toisekseen nyt esillä ollevan vaihtoehdon ympäristölautakunta tyrmäsi aikanaan täysin.

Valmistelun aikana olen käynyt tutustumassa parissakin kalliojätevedenpuhdistamossa. Turussa sellainen rakennettiin aivan keskeiselle paikalle ja lapsuuteni kotikaupungissa Lahdessakin sellainen on ollut vuosia kuntalaisten olohuoneen (nykyisen Sibeliustalon seutu) vieressä, eikä se ole häirinnyt ketään.

Kannatan jätevedenpuhdistamon siirtämistä kallion sisään, koska niin saamme paremman puhdistustuloksen. Se on siis ympäristöteko ja osa Itämeren suojelua. Ja koska Suomenojan laajentaminen tulisi käyttökustannuksiltaan kallioratkaisua kalliimmaksi.

En myöskään näe kaupunkirakenteen ja kaupunkikuvan kannalta järkeväksi rakentaa Suomenojalle meren rantaan ja toivottavan metroaseman viereen huiman suurta teollisuushallia. Sellainenhan katettu ja uusittu puhdistamo aikanaan olisi. Sen sijaan näen perusteltuna alueen kehittämisen ja kaavoittamisen asunto- ja työpaikka-alueeksi siten, että yhteiselo lintujen kanssa on mahdollinen.

On aivan poikkeuksellista, että tuolla alueella maanomistaja on nimenomaan kaupunki. Se antaa meille erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa alueen asuntotuotantoon siten, että alueelle tulee monipuolista ja myös kohtuuhintaista asuntorakentamista. Se avaa mahdollisuuden myös haastaa asuntorakentajia laadulla ja kehittää kaupunkiasumista. Tuon alueen rakentaminen on järkevää myös siksi, että siellä on jo palveluita, kunnallistekniikka ja kehittyvä joukkoliikenne ainakin osin myös tulevienkin asukkaiden tarpeisiin.

Näillä perustein olen päätynyt siis kannattamaan kalliojätevedenpuhdistamon rakentamista Blominmäkeen, koska se on tehdyin muutoksin (maanpäälliset osat on siirretty täyttömäen päälle) toiseksi paras vaihtoehto ja poliittisisin perustein paras mahdollinen. Tarkennusten jälkeen hanke ei uhkaa luonnonsuojelullisesti arvokasta viheryhteyttä ja suoaluetta, eikä vaaranna Espoonjoen ja Espoonlahden luontoarvoja.


***

Toinen alkusyksyn kimurantti kysymys on ollut jälleen kerran Histan osayleiskaava. Sen suhteen olen erinomaisen tyytyväinen tämän illan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen, joka yksimielisesti linjasi Histan suunnittelun periaatteet:

- Histaan on saatava rata. Länsiradan on mahduttava tulevan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan, sillä se palvelee myös Kirkkonummen, Vihdin ja Lohjan tulevia ja nykyisiä asukkaita.
- Histan asemakaavoitus käynnistyy vasta myöhemmin. Nyt viimein näyttää syntyvän yhteinen ymmärrys siitä, että suunnittelemme tuota aluetta tulevaisuuden tarpeisiin (2020 ja eteenpäin) ja tämän hetken asuntorakentamisen tarpeita varten tiivistämme Eteläistä Espoota.
- Pelkkä yleiskaava ei riitä Histan asemakaavoituksen ohjeistukseksi, jos haluamme sille oman luonteen ja imagon siten että se on kestävän kehityksen edelläkävijä. Histan suunnitteluun pitää saada mukaan erilaisia yhteisöjä ja tiukat tavoitteet energiapihiydestä.

***

Joidenkin mielestä näiden asioiden valmistelu on vienyt tuskastuttavan kauan, eivätkä ne nytkään valmiita ole, vaikka olenkin oman näkemykseni kertonut. Ratkaisut, jotka nyt näyttävät syntyvän osoittavat kuitenkin sen, että politiikassa on viisasta tehdä huolella isoja ratkaisuja, ottaa aikaa keskustelulle ja pyrkiä yhteisymmärrykseen. Niin syntyy parempia ratkaisuja, mikä on kaikkien meidän kuntalaisten etu.



*