sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Aatteen paloa Joensuussa

Puoluekokous on ohi ja olen palannut kotiin. Vaikka jo moni muukin on sen todennut, on ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kokouksessa oli poikkeuksellisen hyvä tunnelma. Jopa minä lähdin eilen kotiin hyvällä mielellä, vaikken kaikkiin päätöksiin ollutkaan tyytyväinen.

Kokouksessa valittiin puolueelle johto ja uutena tuohon tiimiin tuli Mikael Jungner. Uskon, että hän tuo uutta virtaa ja ajattelua puolueeseemme, mutta ei voi nostaa meitä politiikan kärkeen yksin. Siihen tarvitaan jokaista meistä.

Jotain ajatuksia kokouksessa heräsi:

People like me
Ihmiset arvostavat kaltaisiaan asiantuntijoina ja ovat kiinnostuneet sellaisten kokemuksista, joiden kanssa he voivat jakaa niitä. Tästä syystä erilainen vertaistuki ja vertaisryhmät esimerkiksi netissä ovat vahvistuneet. Tämä meidän pitäis huomata oman politiikkamme retoriikassa: minusta on vaarallista puhua tavallisista ihmisistä, kun jokainen kuitenkin on omanlaisensa ja erityinen omine kokemuksineen. Kuka haluaa samaistua tavalliseen?

SDP. Kansan edustaja.
Jutta julkisti eilen puolueen uudet sloganit ja ilmeen linjapuheessaan, jonka alussa hän kertoi demokratian voivan Suomessa huonosti. Hän lupasi meidän sosialidemokraattien tekevän työtä, jotta kansanvalta vahvistuisi. Tämä johdanto herätti minussa toiveita, mutta en osaa yhdistää niitä valitettavasti tuohon sloganiin, jossa lupaamme olevamme kansan edustajia. Ehkä sitä pitää pureksia hieman enemmän.

Minä ajattelen, että demokratiaa pitää kehittää ja meidän demareiden tulee luoda edellytyksiä sille, että yhä useampi kuntalainen, kansalainen ja puolueen jäsen voisi myös suoraan vaikuttaa asioiden valmisteluun, palveluiden kehittämiseen ja valintoihin. Erilaisten suorien vaikuttamismallien kehittäminen on tärkeää tässä ajassa. Yhä koulutetummat ihmiset eivät tyydy pelkän äänestäjän rooliin tai siihen, että me päättäjinä välitämme heidän ajatuksiaan.

Järjen käyttö ei ole aina mahdollista
Tein puoluekokouksessa esityksen, että Sivistys-visiosta olisi poistettu alusta lause, joka kuului seuraavasti: "Julkinen päivähoito ja varhaiskasvatus ovat opetustoimen vastuulla." Perustelin esitystäni sillä, että mielestäni olennaista on se millaista päivähoitoa me haluamme lapsille ja heidän perheilleen luvata, eikä hallinnolliset ratkaisut. Organisaatiot ja byrokratia ovat vain välineitä. Hävisin tämän äänestyksen ja huomasin puolueemme olevan totaalisen juuttunut väittelyyn sosiaali- ja opetustoimen välillä, kun kuntien rakenteet jo tänään ovat yhä moninaisempia.

Itse toivon, että kymmenen vuoden päästä emme enää käy tätä väittelyä ja uskon, että kuntien palvelut on voitu organisoida aivan toisin. Voisiko lapsille ja perheille olla parempi, jos näiden peruspalveluiden ympärillä olisi koottu muitakin palveluita kuten mm. neuvola, terapiapalveluita, perheneuvola ja lastensuojelu? Eikä nykyinen ministeriörakennekaan ole ikuinen. Olisin toivonut, että visiossa olisi nähty tämä mahdollisuus.

Jos esitykseni olisi mennyt läpi olisi visiomme varhaiskasvatuksesta alkanut seuraavasti: "Lapsen ja perheen tarpeita ymmärtävä päivähoito ja varhaiskasvatus edistävät lasten turvallista kasvua ja luovat pohjan tasa-arvoisille koulutusmahdollisuuksille."
- Ja juuri tämähän on kaikken olennaisinta! Mutta järjen käyttö ei tosiaankaan ollut tällä kertaa mahdollista.

322 Päivää
Eilen tuleviin eduskuntavaaleihin oli 322 päivää. Nuo vaalit ovat kohtalon hetki liikkeellemme ja koko maalle. Meidän ei kuitenkaan ole pakko voittaa noita vaaleja, vaan me haluamme voittaa ne tekemällä puhuttelevaa ja uskottavaa politiikkaa. Näin uskon.

Nykyhallituksella on kyllä ollut varaa myöntää lukuisia verohelpotuksia, mutta köyhyyden lieventämiseen ja nuorisotyöttömyyden poistamisen se näkee vain kuluina, joihin ei ole varaa. Todellisuudessahan nuo toimethan olisivat investointeja, jotka toisivat vipinää talouteen sen lisäksi, että niin edistettäisiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Nykyajattelun mukaan muutoinkin näyttää olevan helpompaa vähentää valtion tuloja kuin kohdentaa valtion varoja järkevästi. Se kaventaa politiikan toimintamahdollisuuksia. Muutosta tarvitaan.

Arvoilla on väliä. Puolueissa on eroja. Se meidän on osoitettava kansalaisille.


*
Ps. Tämä biisi loi niin hyvän fiiliksen moneen suureen hetkeen, että kyllä tässä on levykaupoille mentävä:
- Siihen tunteeseen on hyvä palata, kun vastatuulta päin käydään.


*

maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Minun SDP:ni

Torstaina käynnistyy SDP:n puoluekokous Joensuussa ja on aika pohtia, millainen liike puolueemme on ja mitä sen tulisi tehdä.

Minun SDP:ni on

... suunnannäyttäjä, poliittinen johtaja
Sen tavoitteet tulee perustua syvään analyysiin yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden haasteista. SDP:n tulee osoittaa muutoksen suuntaa ja perustella ratkaisujaan niin, että se saa kansalaisten tuen linjalleen. SDP ei ole tuuliviiri, eikä voi toimia gallupdemokratiaan nojaten.

Hyvä perehtyminen asioihin, vankat perustelut ja avoin vuorovaikutus kansalaisten kanssa ovat se tie, jolla saavutamme luottamusta. Kannatukset kalastelu erilaisin heitoin ei tuo uskottavuutta. Itse koen äsken käynnistyneen maahanmuuttokeskustelun tai presidentin valtaoikeuksien taakse linnoittumisen juuri tällaisena kalasteluna. Minun SDP:ni työskentelee parlamentarismin vahvistamiseksi ja on kansainvälinen ja suvaitsevainen.

Suomi kansanvälistyy, eikä sen myötä tulevat muutokset ole kaikki helppoja, mutta meidän tuleekin tehdä työtä sen eteen, että monikulttuurisuudesta tulee voimavara, eikä yrittää padota muutosta. Padot murtuvat aikanaan ja sitä kautta syntyvä raju muutos on huomattavasti vaikeammin hallittavissa.

... oikeudenmukainen, omaa vahvan sydämen
Talouden tilanne on nyt vaikea, mutta meillä on keskuudessamme yhä edellisenkin laman uhreja. Se synnytti Suomeen pitkäaikaistyöttömyyden, josta emme ole hyvinäkään vuosina päässeet irti. Nousukauden hedelmistä pääsi nauttimaan kaikki muut paitsi ne, jotka juuttuivat perusturvan varaan. Köyhyys on totta Suomessa ja perusturvan huono taso selittävät tuloerojen kasvua. Kyse on ollut tahdon puutteesta.

On totta ja tärkeää todeta, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Toimimalla tämän periaatteen eteen emme ole kuitenkaan pystyneet nostamaan perusturvan varassa eläviä työelämään, vaan olemme jättäneet heidät köyhyyteen. Meidän on viimein luvattava heille säällinen elämä: riittävä toimeentulo hyvien palveluiden ohella.

Tämä ei ole tärkeää vain köyhien vuoksi vaan uskon vahvasti, että äänestäjät odottavat meiltä uskottavaa työtä juuri tämän asian eteen. Lähimmäisen rakkaus ei ole kuollut, vaan moni työssä käyvä ja hyvin toimeentulevakin omaa oikeudenmukaisen sydämen ja ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on kantaa huolta heikoimmista.

... luottamusyhteiskunnan rakentaja ja työntekijöiden oikeuksien takaaja
SDP:n vahvuus on juuri tässä: me olemme työelämän sopimusjärjestelmän kehittämisen osaajia. Me olemme uskottava liike takaamaan, ettei lakko-oikeuteen puututa ja että työntekijöiden osallistumismahdollisuuksia työelämässä parannetaan. Me ymmärrämme, ettei paikallista sopimista voi olla ellei työntekijöillä ole oikeutta tietoon ja turvattu neuvotteluasema.
- Palkansaajille tämä ei voi olla vähäinen asia tässä poliittisessa tilanteessa, kun työnantajien puolelta asenne työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan kohtaa on kiristynyt.

SDP voi olla myös työelämän suunnannäyttäjä. Me ymmärrämme sen, ettei sanelemalla ratkaista työelämän haasteita. Tarvitaan vuorovaikutusta ja osallistavaa johtamista, jotta yhä koulutetumpien ammattilaisten osaamiseen saadaan käyttöön. Johtamiskulttuurin muutoksella parantuu työhön sitoutuminen, lisääntyy työn tuottavuus ja syntyy kasvupohjaa kehitystyölle.

... osaavien ja innostavien ihmisten johtama
Jutta Urpilainen jatkaa puolueen johdossa ja on nostanut rinnalleen eduskuntaryhmän johtoon Eero Heinäluoman. Tätä kaksikkoa tukemaan pitää valita puoluesihteeri, joka on riittävän vahva visionääri ja omanlaisensa persoona, siksi kannatan Mikael Jungneria tähän tehtävään.

Puolueessa on myös muita merkittäviä tehtäviä. Uskon, että Maria G. jatkaa innostuneena varapuheenjohtajistossa, mutta toivon myös Susanna Huoviselle ja Miapetra Kumpulalle löytyvän tehtäviä, joissa he voisivat olla enemmän esillä sanoittamassa omaan ihmisläheiseen ja asiantuntevaan tapaansa SDP:n linjaa kansalaisille ja puolueemme jäsenille.



*

sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010

Kevättä

Sitä voisi kuvitella, että valon lisääntymisen myötä tekemisen tahti sen kuin kiihtyisi ja se näkyisi myös blogin pidossa, mutta näin ei ole. Kiire tässä on toki lisääntynyt, mikä näkyy siinä, ettei aikaa ole ollutkaan kirjoittaa - eikä voimia.

Monenlaista on kuitenkin tapahtunut.

Espoon palveluverkon tulevaisuutta pohdittiin iltakoulun merkeissä huhtikuussa. Tulevaisuuden palvelukonseptia on yritetty konkretioida meille taviksille käyttämällä kaupan rakennetta: Espooseen tulee lähipalveluita kioskeihin, perupalveluita lähikauppaan ja laaja-alaista osaamista marketteihin. Itsepalvelua ja nettipalveluita lisätään, jotta räätälöityä henkilökohtaista apua voitaisiin tarjota niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tavoitteena on uudistaa ja tehdä visio tulevasta, eikä karsintalistaa.

Samaan aikaan toisaalla ollaan lakkauttamassa lähikirjastoja, vaikka niistä onkin visioitu kuntalaisten kulttuuri- ja asukastiloja. Visiot ja käytännön toimet eivät tunnu kohtaavan!

Itse pidin palveluverkon periaatteista yhtenä tärkeimmistä sitä, että kaupunkia pitää kehittää tasavertaisesti. Meillä on useampia kaupunkikeskuksia joiden kaikkien vetovoimaisuudesta, elävyydestä ja toimivuudesta olemme vastuussa. Tästä näkökulmasta on onnetonta, että virkamiehet visioivat vain kahta perheiden taloa Espooseen. Toinen niistä tulisi Espoon keskuksen ja toinen Matinkylään. Perheiden talot ovat juuri niitä monipuolisia supermarketteja, joiden seinien sisältä perheet saavat neuvolapalveluista alkaen tukea eri elämäntilanteisiin.
- Minun visiossani näitä taloja on ainakin neljä, jotka toki toteutetaan vaiheittain.

Hyvä visio tulevasta vaatii huolellista valmistelua ja laaja-alaista keskustelua. Kuntalaisillekin on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tuleviin suunnitelmiin ja konkretiaan, mitä todella ollaan tekemässä. Sellaista kelvotonta valmistelua (sanelua) kuin mitä opetuslautakunta harjoitti Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamisessa ei saa jatkossa olla. Vastuullisuutta ja huolellisuutta on siis vaadittava myös luottamushenkiköiltä, eikä vain virkamiehiltä.


***

SDP:n puoluekokous on tämän kuun lopulla. Olen menossa kokoukseen ja vielä pari viikkoa sitten olin hyvin huolissani tulevista henkilövalinnoista. Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen hiljaista aikaa, kun ajattelee kuinka tärkeitä valintoja Joensuussa tehdään.

Nyt tilanne näyttää jo aivan erilaiselta. Meillä on kaksi loistavaa puoluesihteeriehdokasta: Mikael Jugner ja Reijo Paananen. Valehtelisin jos väittäisin valinnan heidän väliltään olevan helppo. Kummassakin heissä on osaamista, jonka uskon vahvistavan SDP:tä. Yksin heistä kumpikaan ei voi SDP:tä pelastaa, mutta kumpi heistä osaisi innostaa meidät kaikki yhdessä vahvempaan työhön paremman maailman puolesta?

Puoluekokouksessa hyväksytään visioasiakirja, joka osoittaa suunnan, mitä kohti me demarit haluamme kulkea ja minkä eteen teemme työtä. Minulle hyvinvointivision näkemys siitä, että perusturvaa on parannettava, jotta sen varassa elävien ei jatkossa tarvitsisi turvautua pysyvästi toimeentulotukeen, on tärkeä. Uskon, että moni odottaa meidän tekevän myös konkreettisia tekoja tuon tavoitteen eteen. Köyhyys ja perusturvan tason heikkous ovat kipeimpiä kysymyksiä maassamme ja syy tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun.

Puoluekokousaineistosta huomaa myös sen, että puolueen jäsenet ja varmasti kansalaisetkin odottavat meiltä konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Aloitteita on taas käsittelyssä satoja. Nähtäväksi jää antaako kauas katsova visio riittävät eväät, jotta kansalaisten usko ja luottamus vahvistuisi meitä kohtaan.


***

Näillä mietteillä odottelen auringon paistetta ja lämpöä, joka virkistäisi. Kukkaloisto pienellä pihallamme on jo alkanut ja antaa yhä uudelleen ilon aihetta.



*