Kiire vallankäytön välineenä

Viime maanantaina kaupunginhallituksessa oli esillä selvitys erilaisista hankkaiden toteutus- ja rahoitusmalleista, joita on myös PPP-hankkeiksikin kutsuttu. Käytännössä se oli selvitys Espoon kokemuksista elikaarimallien käytöstä. Mukana oli myös tunnettu Kaivomestari, joka toteutettiin muutama vuosi sitten yksityisrahoituksella, mikä on tullut kaupungille kalliiksi. Käyttäjälle suuremmat kustannukset eivät Keski-Espoon uimahallissa näy parempana palveluna.

Selvitys liittyi päätösesitykseen kilpailuttaa tulevia koulujen peruskorjauksia useamman koulun erässä. Tarkoitus ei ole siirtää koulujen omistusta, vaan kilpailuttaa koulujen rakennus- ja hoitourakat. Sopimukset tehtäisiin 15-20 vuodeksi. Tavoitteena on kiirehtiä jo aiemmin tarpeelliseksi todettujen koulujen peruskorjauksia ja laajennuksia.

Kyllä mepäättäät olemme tienneet, että selvitys ja esitys ovat tulossa. Siitä päätettiin viime talousarvion yhteydessä. Silti asiaan olisi pitänyt voida paneutua huolella ja asiasta käydä laajempaa keskustelua ennen kaupunginhallituksen päätöstä.

Uusien asioiden käsittelyssä lisäaika voisi taata sen, että avoimiin kysymyksiin ja epäselvyyksiin saataisiin vastauksia. Parhaimmillaan syntyy laajempaa yhteisymmärrystä siitä mitä päätetään ja miksi päätetään. Tärkeitä asioita kunnallisen demokratian kannalta.

Mutta, mutta.. Tälläkin kertaa asialla oli niin kova kiire, ettei sitä voinut jättää edes viikoksi pöydälle. Tuo viikko olisi tarkoittanut, että asia olisi ehtinyt vasta toukokuun valtuustoon, jolloin kilpailutuksen tulokset eivät olisi olleet talousarviovalmistelussa riittävän ajoissa mukana. Oli annettava periksi, mikä taatusti näkyy ja kuuluu valtuustossa reilun viikon päästä.

Nyt esille nostamani asia oli vain yksi esimerkki siitä, kuinka kiirettä käytetään hyväksi päätöksenteossa. Monissa kokouksissa meillä on ollut useita hyvin suuria asioita esillä, jolloin paneutuminen kaikkiin on ollut lähes mahdotonta. Viime syksynä jo ensimmäisessä kokouksessa saimme kuulla, kuinka kaupungit linjat asuntopolitiikan kiirehtimiseen olivat syntyneet virkamiesvalmisteluna, kun kokouksia ei ollut. Näin pyörät pyörivät - useimmiten kuitenkin luottamusmiehet ovat riittävän tarkkoina. Onneksi.

On selvää, että kiire on korkeimpien virkamiesten vallan väline ja viestii demokraattisen päätöksenteon arvostuksen puutteesta. Valmistelu kyllä voi venyä, mutta kun asia tuodaan päättäjien pöytään on liian usein viimeiset hetket käsillä. Usein me myös siihen suostumme eli on täysin päättäjien vastuulla, jos jokin keskeinen asia siksi jää vaille huomiota.

***

Hyvät kysymykset ja rohkeus kysyä ovat tie viisastumiseen. Olenkin iloinen, että poikamme on tässä mielessä lupaavalla tiellä. Päiväkodissa ovat kokeneet hieman haastavina hänen viime aikaiset pohdinnan aiheensa: ketkä olivat kirahvien esi-isiä? Ja mitkä ötökät ovat uhanalaisia?

Otan tietoa mielläni itsekin vastaan. Jälkimmäiseen kysymykseen olen osannut nimetä ainakin purohyrrän ja meriuposkuoriaisen, jotka ovat tulleet tutuksi espoolaisen kaavoituksen myötä.