keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Näin on hyvä jatkaa

Vuosi sitten tein lupauksen, jota olen koko vuoden yrittänyt toteuttaa. Lupasin harrastaa enemmän urheilua ja enemmän kulttuuria saadakseni enemmän hyvää mieltä elämääni.

Lokakuuhun asti jaksoin myös raportoida kuukausittain miten olen päätöksissäni pysynyt. Sitten iski huima vaaliväsymys, flunssa ja syksyn kamala pimeys. Se ei toki merkitse ettenkö olisi mitään tehnyt, mutta vähemmän ja laimeammalla innolla.

Loppusyksystä tutustuin espoolaisen kulttuurin pilkahduksiin, jotka sijaitsevat paikoissa mistä ei teatteria uskoisi löytävänsä. Leppävaaran raitilta löytyy ravintola Alberga, missä kävin nauttimassa hyvää ruokaa ja hauskan kuvauksen naapurielämästä. Kilon poliisin takaa taas löytyy Unga Teatern, jonka ohjelmistoon on tänä syksynyt kuulunut Joulupukki ja noitarumpu. Tuttu tarina, mutta silti mukavaa katsottavaa lasten kanssa.

Lisäksi kävin Elsan kanssa ihailemassa Olarin pienten voimistelijoiden satunäytelmää ja vietin hauskan iltapäivä Madagascar 2:n eläinten parissa elokuvateatterissa. Jouluna tuli noista eläimistä kertova ykkösosa ja se oli tuntui kyllä hauskemmalta.

Kuntosalilla olen siis käynyt harvemmin kuten myös lenkillä. Luistimet olen laittanut kerran jalkaani. Nyt jouluna saimme Wiin ja tasapainolaudan. Viime päivinä olen siis keilannut ja pelannut golfia ja tennistä; heiluttanut hulahulavannetta, hypännyt mäkeä ja lasketellut. Joogaakin olen kokeillut. Hauskaa on ollut ja paikat on olleet kipeinä siitäkin.

Tänä iltana lupaan itselleni pyrkiväni edelleen parantamaan omaa olotilaani ja mieltäni harrastamalla liikuntaa ja kulttuuria. Suurimman osan vuodesta määrä on nyt ollut kohdallaan, joten lisätä sitä ei tarvi, mutta jotain uuttakin pitää olla. Aloitankin vuoden hankkimalla uuden saliohjelman, jotta saan puhtia harjoitteluun.

Onneksi myös päivät vaalenevat jo ja tukevat päätöstäni. Jos tulisi lunta, olisi ulkoilu mukavampaa, mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa. Kannattaa siis keskittyä asioihin, joita voi omilla toimillaan toteuttaa.

Oiken hyvää Uutta Vuotta!

maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Paperipinot järjestyksessä uudelle valtuustokaudelle

Tänään on viimeinen hetki jättää ilmoitus kuntavaalien rahoituksesta. Sen jälkeen saamme toivottavasti lukea lehdistä mitä valtuustopaikka maksoi ja ennen kaikkea kuka niihin tarvittavan mainonnan maksoi. Vaalirahakohu ja kallistuneet hinnat taisivat hillitä mainontaa. Ainakin vaalit näkyivät varsin myöhään lehtien sivuilla.

Omaan kampanjaani kului oletettua vähemmän rahaa. Kaikkiaan kuluja kertyi n. 2500 euroa. Lehtimainoksiin meni 1800 euroa, lennäkkiin 650 euroa ja ehdokasmaksuun 30 euroa. Aikaa sitä vastoin meni enemmän kuin koskaan. Ja sponsorinani toimivat ainostaan oma kukkaro ja perhe sekä innostus maailman parantamiseen, halu vaikuttaa oman kunnan asioihin.

Olen tämän päivän siivonnut pois hyllyihin ja nurkkiin kertyneitä papereita. Vaikka vaali-ilmoituksen jätinkin jo viime viikolla, olen myös katsellut kampanja-aineistoakin. Enemmän kuitenkin sitä kaikkea, mitä viime vuosina on pinoihin kertynyt.

Niistä pinoista näkyy omat kiinnostuksen aiheet, jotka eivät juuri ole vuosien aikana muuttuneet.

Lapset ja perheiden hyvinvointi sekä opetus ovat kiinnostaneet minua pitkään. Joukkoliikennettä, metroa ja maankäyttöä koskevia raportteja löytyi iso kasa, kuten asumiseen liittyviä selvityksiä. Hyllyiltä löytyi hyvää aineistoa myös osallisuuden ja alueneuvottelutoimikuntien kehittämiseen.

Oman asuinalueen kehityksen seuraaminen on olennainen osa valtuutetun työtä. Vaikka tänään heitinkin aikalailla pois Espoon keskusta koskevia papereita niin kyllä niitä jäikin mm. kaupungintaloa, Lommilaa ja Sunankaarta koskevaa aineistoa.

Yksi aihe on muita uudempi: konserniohjausta, hyvää hallintoa ja omistaohjausta koskevaa aineistoa olen keräillyt vasta viime vuosina. Ne ovat tulleet kaupunginhallituksen konsernijaoston myötä ajankohtaiseksi.

Luontoasioille on ollut aiempaa vähemmän aikaa. Olin aikoinaan luonnonvarainneuvostossa ja siinä tehtävässä piti perehtyä niin metsien suojeluun kuin suurpetoasioihinkin. Viime aikoina asialistalla ovat olleet enemmänkin ilmastonmuutos ja sen hillintää edellyttävät toimet kuntatasolla. Niillä teemoilla alkaa myös uuden valtuuston kausi.

Iso osa vanhoista papereista meni roskiin, mutta paljon jäi myös uuden valtuustokauden tueksi. Alan olla valmis uuden valtuustokauden alkuun levänneenä ja järjestyksessä.

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Rauhallista Joulua

Näinhän sen pitäisi mennä, jotta ensi vuonna jaksaisimme yhdessä taas ..

Joulupatja

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil,ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii,
et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja
keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines.
Ympärs asetella ruakka
(mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu
taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama),
namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuotte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojenella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä,
eikä itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine,
pariline taik perheline,
joulupatja on loistava ratkaisu.
Ko siit nousse,
on niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.


- Heli Laaksonen -


Oikein hyvää ja hauskaa Joulua!


Toivoo,

Jaana L.

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Oikea ihminen oikeaan paikkaan?

Vaalien jälkeen on puolueiden välillä käyty pitkään neuvotteluja siitä, miten erilaiset luottamuspaikat jaetaan eli millaisia paikkoja kukin ryhmä täytettäväkseen saa. Lukuisten kokousten jälkeen paikkajakotoimikunta pääsi viime viikolla ensiksi sopimukseen näistä paikoista ja sen jälkeen vielä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta kussakin elimessä.

Meille demareille nämä neuvottelut olivat tietysti vaikea paikka, sillä vaalitappio merkitsi tehtävien ja paikkojen vähenemistä. Silti saamme vastuullisia paikkoja tulevallakin nelivuotiskaudella hoidettavaksemme. Ryhmästämme valitaan sekä valtuuston että kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja. Tosin perussuomalaiset ottavat valtuuston pestin hoidettavakseen kahden vuoden jälkeen. Vaalin tulos näkyy siis paikkajaossa.

Demarien vastuulle tulee sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kulttuurilautakunnan vetäminen. Varapuheenjohtajina taas toimimme opetus-, tarkastus- ja ympäristölautakunnissa. Jatkossa sosiaali- ja terveyslautakunnan alla toimii vain kolme jaostoa ja yhtä niistä - yksilöasiainjaostoa - vetää demari.

Keitä näissä tehtävissä tulee toimimaan, selviää vasta joulun jälkeen. Monenlaisia keskusteluja asian tiimoilta tietysti käydään yhdistyksissä ja jopa näemmä lehtien palstoilla, mikä ei todellakaan ole paras foorumi sovitella yhteen ristiriitoja. Lehdissä olleita väärinymmärryksiäkin on kovin vaikea oikaista jälkeen päin. No, jokainen pelaa tavallaan.

On kuitenkin hyvä, että perinteistä poiketen yhdessä päätimme ratkaista luottamushenkilövalinnat vasta tammikuussa, sillä se antaa meille enemmän aikaa pohtia tilannetta ja sovitella toiveita.

On tärkeää, että kaikille löytyisi hyvä ja riittävän haasteellinen tehtä; sopivasti tuttu ja sopivasti uutta opittavaa. Yhdeksän hengen ryhmässä ei ole varaa hukata kenenkään osaamista! Uudemmille ja tuoreemmille toimijoille on annettava vaativia tehtäviä, jotta he voivat kehittyä ja ottaa yhä enemmän vastuuta, sillä tulevaisuudestamme on huolehdittava.

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Vanha valtuusto

Maanantaina on nykyisen valtuuston viimeinen kokous. Neljän vuoden työ on ohi ja mieleen nousee kysymys, mitä saimme aikaiseksi. Ja hyvin nopeasti nousee vastauksia, joiden perusteella itse pidän tätä kautta merkittävänä. Teimme isoja päätöksiä - viimeinkin.

Pääkaupunkiseudun kuntien välinen yhteistyö sai aivan uuden muodon ja yhteistyö on syventynyt aivan konkreettisella tasolla. Tästä on osoituksena nyt käsiteltävä vesilaitosten yhdistäminen ja uuden joukkoliikenne-YTV:n syntyminen. Jälkimmäiseen ovat tervetulleita muutkin Helsingin seudun kunnat, jotta saisimme yhä laajemmalle alueelle toimivan ja kilpailukykyisen joukkoliikennejärjestelmän.

30 vuoden valmistelun jälkeen valtuusto hyväksyi Etelä-Espoon yleiskaavan. Se antaa hyvän perustan tiivistää ja kehittää eteläistä Espoota ja antaa lupauksen asukkaille alueista, jotka säilytämme viher- ja virkistysalueina tulevienkin espoolaisten iloksi. Yleiskaava myös nopeuttaa asunto- ja työpaikkakaavoitusta.

Vuosikymmenten vääntö metrostakin sai hyvän päätöksen tällä kaudella. Päätös rakentaa metro Espooseen osoitti, että valtuuston enemmistöllä oli kykyä tarkastella seudun joukkoliikennejärjestelmää kokonaisuutena, eikä tuijotettu ahtaasti vain omia nurkkia.

Espoo on kasvanut huimasti näidenkin vuosien aikana ja palvelujärjestelmä on ollut koetuksella. Päiväkoteja ja kouluja on rakennettu urakalla, eikä kuitenkaan riittävästi. Palveluiden kehittämisessä on otettu myös pieniä, mutta samalla merkittäviä askeleita: lapsiperheiden kotipalvelu aloitettiin uudelleen ja sosiaalinen luototus käynnistyi. Jälkimmäinen tukee erinomaisella tavalla taloudellisessa niukkuudessa elävien mahdollisuuksia omatoimisuuteen ja ehkäisee pitkäaikaista toimeentuloasiakkuutta.

Kun olen uudenkin valtuuston jäsen tekee mieli kurkkia myös tulevaan: mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Varmaa on se, että tuleva kausi ei ole ennakoitavissa ja yllätyksiä tulee. Taloudellinen tilanne luo omat varjonsa ja huolen siitä, kuinka selviämme. Vastuullisuutta ja harkintaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Huomenna kaupunginhallituksessa on tulevaisuuden kannalta kaksi merkittävää asiakirjaa: Espoon ympäristöpolitiikka ja ilmastostrategia. Ilmastonmuutoksen haaste on uusien valtuutettujen otettava aikaisempaa vakavammin. Se pitää muuttaa käytännön teoiksi kaavoituksessa, rakentamisessa, hankinnoissa ja kasvatuksessa.

Espoon keskuksen kannalta keskeistä ratkaista kaupungintalon tulevaisuus, jotta alueen uudistaminen voisi jatkua. Valitettavasti Lommilan jättimarkethanke ei paranna kehittämismahdollisuuksia, vaan uhkaa keskuksen elävyyttä. Lommilasta voisi kehittyä keskuksen palveluita tukeva kaupan alue, jos sinne ei sallittaisi vähittäiskaupan suuryksiköitä. Molemmilla pitäisi olla oma roolinsa ja päivittäistavarakauppa tulisi keskittää liikenteellisesti toimivammalle alueelle eli Espoon keskukseen.

Myös Puolarmetsän sairaalasta pääsemme tekemään viimein päätöksiä. Sairaaloita rakennetaan niin vähän ja harvoin Suomeen, joten on todella mielenkiintoista päästä päättämään hankkeesta, jonka arkkitehtikilpailun tulokset julkistettiin juuri.

Onko Espoo olemassa neljän vuoden päästä? Ja mitä yllättävää nämä vuodet tuovat tullessaan, selviää aikanaan. Asioista ja isoista haasteista ei tule olemaan puutetta tulevallakaan kaudella.

torstaina, joulukuuta 04, 2008

Superviikot ja kiire konsulttina

Myönnän, että itsellänikin on sitä vikaa, ettei valmista asoista tulisi ilman viime tinkaa. Sama vaiva on myös politiikassa. Nyt on menossa tämän valtuustokauden viimeiset hetket ja asioita on niin, että tässä kuussa valtuusto kokoontuu kolme kertaa.

Perjantaina päätetään ensi vuoden talousarviosta. Tällä kertaa se on nimenomaan arvio tulevasta vuodesta, koska taloudellinen tilanne aiheuttaa aikamoista epävarmuutta. Esitys on tässä tilanteessa on siedettävä, vaikka esille nostamani perhepalveluiden parannusehdotukset eivät kunnolla edenneetkään: lapsiperheiden kotipalvelua vahvistetaan sisäisin siirroin, ei muutoin ja lastenneuvolan tilannetta aiotaan seurata, josko muutostarpeita ilmenee ja niitähän varmasti tulee uuden asetuksen myötä.

Uusi kaupunginhallitus tulee valmistelemaan huhtikuuhun mennessä tasapainotusohjelman, kun talouden muutoksien vakavuus on selvinnyt. Siksi on epävarmaa, kuinka huomenna hyväksyttävä arvio tulee toteutumaan. Täyskäännöstä ei kuitenkaan ole syytä keväälläkään tehdä, koska investoinneilla ja korjausrakentamisella on mahdollista pitää työllisyyttä yllä ja vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä jo senkin vuoksi, että taantuman (laman?) myötä vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa.

Viime laman aikaan säästettiin kipeästi lasten palveluista. Seurauksia olemme saaneet korjata mm. lastensuojelussa vuosia ja se on todella tullut kalliiksi. Silloin esim. lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin alas ja pienten lasten vanhemmat jätettiin liian yksin. Siksi nyt pitää huolehtia peruspalveluista: neuvolasta, päivähoidosta ja perusopetuksesta. Nämä palvelut kokoavat kaikki lapset siipiensä suojaan. Laadukas kasvatus ja opetus, turvallinen hoito- ja koulupäivä ja ravitseva ruoka ovat yhä tärkeämpiä, kun epävarmuus ja ahdistus lasten arjessa lisääntyy.

***

Ensi maanantaina valtuusto kokoontuu päättämään kaupungin organisaatiomuutoksista ja siitä, millaisia luottamushenkilöelimiä Espoossa on ja mitä tehtäviä niille kuuluu. Tämä valmistelu jäi taas kerran kelvottoman myöhäiseksi ja nyt tulemme tekemään ratkaisuja, joita harva kokonaisuudessaan ymmärtää. Kiireestä on tullut jo liiankin tuttu konsultti, enkä ole vieläkään vakuuttunut parantaako se päätöksiä.

Lautakunnista, johtokunnista ja jaoistoista on kuitenkin päätettävä, jotta paikkajakotoimikunnassa voimme sopia mitkä tehtävät kuuluvat millekin ryhmälle. Meillä demareilla on tarkoitus nimetä omat ehdokkaat jo viikon päästä, mikä luo aikamoista painetta päätöksille ja neuvotteluille. Valmista on saatava.

Itse olen harmissani, että alueneuvottelukuntien tulevaisuuteen ei tässä kiireessä ehditty paneutua. Näin on kuulemma käynyt myös neljä ja kahdeksan vuotta sitten, mikä kertonee virkamiesten arvostuksista. Itse olen esittänyt, että lähidemokratian kehittämiseen ja vahvistamseen paneuduttaisiin erikseen ja siksi vanhan malliset alueneuvottelukunnat nimettäisiin kahdeksi vuodeksi. Kehitystyö pitäisi tehdä irrallaan muun organisaation ja johtosääntöjen korjaustyöstä.

***

Seuraavana maanantaina listalla on vielä pääkaupunkiseudun yhteistyön konkreettisia hedelmiä eli vesilaitosten yhdistäminen ja Helsingin seudun joukkoliikenneorganisaation hyväksyminen. Varsinkaan vesilaitosasia ei ole ihan yksinkertainen, mutta osa vapaaehtoista yhteistyötä, jota olen kannattanut. Lisäharmia asian käsittelyyn aiheuttaa se, että jälleen kerran kaupunki on hoitanut huonosti työntekijöiden kanssa käytävät yt-neuvottelut.

Miten näin isossa kunnassa voi olla niin kovin vaikeaa huolehtia henkilöstön tiedottamisesta ja rakentavista neuvotteluista? Tahdosta ja osaamisestahan se on kiinni. Uskon, että muutoksia tulee jatkossakin ja siksi olisi perusteltua kuvata esimerkillisen Espoon yt-malli, jota kaikissa tilanteissa jatkossa noudatetaan. Päättäjille tästä kerrottaisiin jokaisen päätösasian yhteydessä kysymättä ja tarpeelliset pöytäkirjat olisivat automaattisesti oheismateriaalina. Kun asiat hoitaa kerralla kunnolla, on siitä helppo kertoa myös osallisille, päättäjille ja tiedostuvälineillekin.

Eikä tässä ollut ihan kaikki asiat, joihin pitää vielä paneutua ennen kuin pääsemme kaivatun joululoman viettoon. Varsinaisia superrutistuksestahan tässä on taas kerran kyse.

perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Runojen viehätys

"...
LASTEN AIKA on erilaista kuin aikuisten. Lapsilla on aikaa kaikkeen,
mitä he tahtovat. Miksei aikuisilla ole?
Lasten aikaa ei voi tuhlata. Sitä voi vain kuluttaa. Kaikkeen
hauskaan.
Se mikä on ensin ihan kamalaa, voi äkkiä muuttua
hauskaksi. Ja päinvastoin.
Lapsilla on kiire vain synttäreille, huvipuistoon,
eläintarhaan ja jouluun.
Aikuisilla on kiire joka paikkaan. Miksi?
Ei kai aikuinen vanhene
nopeammin kuin lapsi?"

- Tittamari Marttinen -


Olin eilen kuvattavana Espoon kirjaston avajaisia varten tehtävää kirjavinkkiohjelmaan. Kirjaston väki kuvaa meitä alueen valtuutettuja ja lapsia, kun kerromme mielikirjoistamme. Se tulee pyörimään avajaispäivänä kirjastossa.

Itse mietin hetken aikaa, mistä kirjasta kertoisin ja sitten se kirkastui: Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivä kuvaa erinomaisella tavalla, millaista on tulla äidiksi ja millaista lasten kanssa eläminen on. Yllä ote runosta Siniset lapset, joka on liiankin ajankohtainen perheessämme.

Runojen viehätys on minulle kovin yksinkertainen. On upeaa, että joku on pystynyt kiteyttämään tilanteita, tunteita tai tunnelmia, joita me jokainen elämme tai luonnossa näemme. Siksi niiden äärelle on hyvä pysähtyä. On myös runoja, jotka kelpaisivat ohjeeksi elämän matkalle. Yksi sellainen on Helena Anhavan Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, missä sanotaan mm. näin:

"Paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi. "

Hieman pidempään ajatuksiani saa kuulla ensi huhtikuun ensimmäinen päivä, kun uusi kirjastomme avautuu. Mukava idea, siksi halusin kertoa siitä jo nyt.

tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Uusi aika

Tänään avattiin Espoon keskuksen uusi kauppakeskus Entresse. Oli todella suuri ilo nähdä niin paljon ihmisiä keskuksessa. Entressen myötä alueen kaupalliset palvelut paranevat kertaheitolla uskomattoman paljon: vaatteita voi löytää muualtakin kuin Tarjoustalosta, kotiinkin voi hakea tarpeellisia tavaroita useammasta kaupasta, eikä lahjoja tai tuliaisia tarvitse lähteä etsimään Selloon. Puhumattakaan siitä, että viimein alueellamme on kirjakauppa!

Espoon keskuksen uusi aika alkoi siis tänään. Entresse liikkeineen on alku, joka saa jatkoa keväällä kun kirjasto siirtyy samaan rakennukseen. Veturina se myös toivottavasti vetää Espoontorin laajennuksen käyntiin ja luo mahdollisuuksia muille alueen kehittämishankkeille.

Vaalien jälkeen blogini on ollut aiempaa hiljaisempi. Olen ollut kovin väsynyt. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että toipuminen tuosta kamppailusta on alkanut. Muutoksen tuulet puhalsivat Espoossa ja minullekin se merkitsee uutta aikaa luottamustehtävissä. Missä, sitä en vielä tiedä, mutta hiljalleen olen alkanut jo odottaa sitä. Muutoshan on aina mahdollisuus uuden oppimiseen.

Mieli on ehkä hitusen virkeämpi siksikin, että lunta on maassa. Koko maailma näyttää aivan uudelta. Toivon todella, että saisimme kunnon talven niin paljon olemme saaneet kärsiä märästä ja pimeästä. Jospa sittenkin vielä kunnolliset talvet täälläkin ovat mahdollisia?

Näillä ajatuksilla yritän voimistua ja ehkä se näkyy myös blogissani.

maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Askel eteen vai taakse?

Oletko pettynyt? Sinä hävisit! Se kaupunginhallituksen päätös oli typerä esitys. Ja muuta tällaista sain eilen kuulla, kun valtuusto oli lopulta äänestänyt Espoon kaupungintalon suunnittelun jatkosta.

Itse asiassa edustamani kanta sai jatkoaikaa, mutta sen ohessa päätettiin järjestää myös toinen kilpailu, jossa etsitään hyvää peruskorjausratkaisua. Mitä siitä, jos kerran kaupungilla on varaa järjestää pari n. 130 000 euroa maksavaa kilpailua yhden sijasta, kun kuitenkin Espoon virastokeskuksen suunnittelu etenee. Se on tärkeintä ja me voimme edelleen päättää myöhemmin purkaa kaupungintalon.

Itse olin vakuuttunut ja olen edelleen, ettei rakenteiden säilyttäminen ole järkevää, koska se rajoittaa suunnittelun mahdollisuuksia ja tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin kokonaan uuden rakentaminen. Itse olisin toivonut, että säilyttämisen sijasta olisimme ohjeistaneet tulevaa suunnittelua ja asettaneet sille riittävät tavoitteet.

Omasta mielestäni keskeistä on:
- kaupunkikuvan kannalta muuttaa virastokeskuksen mittakaavaa inhimillisemmäksi ja lisätä viihtyisyyttä. Jalankulku on saatava maantasolle ja puistoyhteys on avattava kirkon suuntaan.
- rakennetaan kaupunkilaisten talo, joka on kutsuva, avoin, esteetön ja toiminnallisesti hyvä. "Espoolaisten talo", jonka kaikki tuntisivat omakseen, joka ei ole monumentti, mutta riittävän edustava.
- mahdollisimman matala energian kulutus. Espoo voisi näin osoittaa ottavansa vakavasti ilmaston muutoksen hillinnän. Tämä oli muuten ainoa asia, josta eilen taisimme olla yksimielisiä ja siinä mielessä sain siis tärkeän ehdotuksen läpi!

Suunnitelun pohjaksi tarvitaan kunnollinen tarveselvitys, jonka tekemisestä kaupunginhallitus päätti. Se on ehdoton edellytys sille, että tuleva ratkaisu on laadukas, mutta samalla myös realistinen ja taloudellisesti toteutettavissa.

Muutama sana politiikasta. Valtuustossa voittanut päätös (kaksi suunnittelukilpailua) oli demareiden ehdotus ja toisaalta myös kaupunginhallituksen esitys (yksi kilpailu uudisrakennuksesta) oli meidän siellä olevien demareiden esitys. On todellakin mahdollista, että itse pyrin valtuustossa puolustamaan meidän demareiden esitystä muiden demareiden tekemää esitystä vastaan. Tämä kertonee jotain meistä?

Sain kaikella toveruudella vapaat kädet ryhmältä toimia näin. Onni onnettomuudessa tässä oli se, että nämä kaksi vastakkain ollutta esitystä olivat kuitenkin parhaat ja siinä mielessä voin rauhallisin mielin odotella seuraavaa erää, jolloin toivottavasti teemme jo lopullisia ratkaisuja.

Virastokeskus kaipaa radikaalia uudistamista. Nykyisellään se on ankea ja turvaton. Asukkaiden parissa se aiheuttaa lähinnä häpeää ja kauhistelua, eikä siitä - eikä edes kaupungintalosta - ole todellakaan espoolaisen identiteetin rakennuspuiksi, vaikka niin joku valtuustossa taisi väittää.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Amatöörien puuhastelua

Sain valtakirjan kuntalaisilta. Paransin jopa äänimäärääni, vaikka demarit yleensä ja varsinkin Espoossa saivat takkiinsa niin, että vieläkin tekee pahaa. Tässä tilanteessa oma kannatus tuntuu vieläkin arvokkaammalta ja on suuri tunnustus tehdystä työstä.

Vaalien jälkeen on käyty kiivaita keskusteluja ja etsitty syyllisiä. On arvioitu, että syy tappioon on aiemmin tehty hallituspolitiikka tai unelmahöttö, millaiseksi valtakunnallinen kampanja on jälkikäteen tuomittu. Totta kai varjot meitä seuraavat ja voi olla, ettei kampanja ollut riittävän uskottava ja puoluejohto vielä liian tuntematon. Myös Liisa Jaakonsaaren arvio kokeneempien naisten julmuudesta Juttaa kohtaan osui oikeaan. Syitä on monia, mutta iso osa niistä on ihan kotikutoisia.

Oma käsitykseni on, että ihmiset seuraavat yllättävän ohuesti paikallista päätöksentekoa ja siksikin omalla henkilökohtaisella ja paikallisella kampanjoinnilla ja ehdokasasettelulla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Tärkeää on myös huomata, että sisäinen riitely ja epäjärjestys vaikuttaa lopputulokseen. Puolueet eivät menesty siellä, missä riidellään sisäisesti paljon ja siinä me espoolaiset demarit olemme ammattilaisia, kun taas kampanjointimme oli enemmänkin amatöörien puuhastelua.

On siis käsittämätöntä, ettemme osaa kertoa yhtenäistä viestiä siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi ja miksi olemme mitäkin päättäneet. Vaikeita ratkaisuja on tehty, mutta niiden takana pitäisi uskaltaa seistä. Voi myös olla niin, että meidän pitäisi vielä syvemmin keskustella asioista, jotta kaikki ymmärtäisivät, ettei esim. liikelaitoksen perustaminen ole ulkoistamista tai miten Espoon Sähkö tosi asiassa myytiin. Poliittinen linjamme ei kuitenkaan ratkaissut vaaleja, vaan se että meillä ei ollut yhtenäistä selvää viestiä.
- Jos emme luota omaan tekemiseemme, kuinka joku haluaisi sitä tukea ja äänestää?

Oma havaintoni on, että vihreät kampanjoivat aktiivisemmin kuin koskaan. He panostivat aivan erilailla kuin aiemmin vaaleihin. Heillä on myös vahvaa nettiosaamista, jossa me jäämme todella paljon jälkeen. Se on harmillista, kun juuri siellä (täällä) mahdollisuudet tuoda omia ajatuksiaan esille ilmaiseksi ovat valtavat. Jokaisella ehdokkaalla pitäisi olla muutamia ajatuksia, joita toisivat blogissaan tai erilaisissa keskustelupalstoilla esille.

Kuntavaaleissa on satoja ehdokkaita. Oman ehdokkaan löytäminen on vaikeaa, kun jokaisella puolueella on käsittämättömät listat. Moni äänestäjä hakee enemminkin oman alueen asioiden ajajaa kuin tietyn puolueen jäsentä. Mainonta ja viestintä on juuri se keino kertoa, että on olemassa. Sellaista ei äänestetä, jonka ehdokkuudesta ei tiedetä.

Kaiken kaikkiaan meidän järjestöosaamista pitää vahvistaa. Tästä näkökulmasta on hyvinkin erikoista, että entinen puoluesihteeri ensimmäisen kerran otti esille, että pääkaupunkiseudun puoluejärjestöt pitäisi yhdistää ja toimintaa hoitaa puoluetoimistolta. Miksi vaalien jälkeen? Tämän suuntaisia aloitteita oli puoluekokouksessakin, jonne kyseisen henkilön johdolla valmisteltiin linjaukset järjestötoiminnan kehittämisestä. Asia on tärkeä, sillä SDP:n kannatus pääkaupunkiseudulla osoittaa suuntaa koko maahan.

Toiminnan pitää olla sellaista, että siinä halutaan olla mukana ja halutaan tukea. Sitä olen pitkään kysynyt erilaisissa tilaisuuksissa: olemmeko kutsuvia? Eivät ihmiset halua tulla kärsimään kanssamme, vaan rakentamaan parempaa maailmaa ja kaupunkia.

Välillä pitäisi olla hauskaakin, jotta työtä jaksaisi tehdä. Se meillä on ollut valitettavan kauan kadoksissa. Liian kauan. Tekemisen ilo näkyy kauas, mutta sen puute vieläkin kauemmas.



sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Kiitos

Kun tätä kirjoitan, en tiedä vielä miten vaaleissa kävi. Kiitän silti kaikkia, jotka ovat minua tukeneet. Kiitän myös muita oman puolueeni ehdokkaita, joiden kanssa on ollut mukava vaalityötä tehdä ja vastapelureita kohtalaisen reilusta kilpailusta.

Paljon olen töitä tehnyt tämän päivän eteen. Olen tavannut ihmisiä Tapiolassa, Espoontorilla, Suvelassa, Tuomarilan asemalla, Leppävaarassa ja Espoon asemalla. Tuhansia esitteitä olemme jakaneet ja lehtimainoksilla olen pyrkinyt herättämään kuntalaisten ajatuksia. Netissä olen kirjoittanut paljon sekä Helsingin Sanomien vaaliblogissa että Uudessa Suomessa.
- Enempää en olisi voinut tehdä ja illalla näemme, mihin se riittää.

Nämä vaalit ovat olleet erilaiset kuin aiemmat. Olen eittämättä ollut yllättynyt erilaisista listoista, joiden pyrkimys on ollut tiettyjä ehdokkaita vastaan, ei niinkään toisten puolesta. Pääsin sähköyhtiön myyjien mustalle listalle ja monelle muulle. Korjausta vaatinee se, etten ollut Bymanin metrointoilijoiden listalla, vaikka olen koko valtuustourani kannattanut metron rakentamista.

Täällä Tuomarilassa tunteita herätti paljon Sunankaarteen jatke. Siis suunnitelmat rakentaa asemakaavassa oleva puuttuva osa tiestä, jota osa asukkaista vastustaa. Itse en ole koskaan vastustanut tuota hanketta, enkä ole kantaani koskaan peitellyt. Pääsin kuitenkin vastustajien syytösten kohteeksi.

On ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että tuon tien vuoksi putoan valtuustosta. Ja tietysti niin voi käydä. Pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että olen kuunnellut omaa järkeäni kuin, että olisin taktikoinut ja kääntynyt vastustamaan hanketta, jota pidän perusteltuna ja jota moni myös kannattaa (olen myös saanut palautetta että minua aiotaan äänestää juuri sen takia).

Näin aion toimia jatkossakin. Perehdyn asioihin, huomioin eri näkemyksiä, mutta teen itsenäisesti päätökseni.

Viime keväänä Filatovin Tarja totesi mainiosti puheenjohtajavaalin jälkeen: hän oli ajatellut kamppailun niin, että saa joko lisää vaikutusvaltaa maan asioihin tai omaan elämäänsä. Tämä on jäänyt mieleeni ja samastahan minunkin kohdalla nyt on kyse. Saan tänään joko mahdollisuuden jatkaa työtä valtuustossa, mahdollisuuden vaikuttaa oman kunnan asioihin tai enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.

Kiitos kuitenkin kaikesta! Opettavaistahan tämä on ollut. Niinhän se on: mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulen, että pidän tämän jälkeen pienen nettitauon.


Jaana Leppäkorpi




maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Vaalirahat omasta kukkarosta, teemat arjesta


Vaalien viimeiset viikot ovat käsillä ja viimein se näkyy myös lehtien sivuilla ja katukuvassa. Kun keväällä päätin ryhtyä ehdokkaaksi, pidin selvänä, että teen tämänkin työn tosissani. Se tarkoittaa myös mainostamista ja lennäkkien jakamista koteihin ja ihmisille eri tilaisuuksissa.

Kaikki mainokseni olen tehnyt itse ja itse myös maksan vaalikuluni. Kampanjani taustalla ei siis ole epämääräisiä tahoja, jotka olettavat saavansa vastapalveluksia. Suurimpaan kiitollisuuden velkaan jään perheelleni - tässäkin tapauksessa.

Käytän vaaleihin rahaa noin 3 100 euroa ja se kuluu seuraavanlaisiin asioihin:
- n. 2400 euroa lehtimainoksiin Länsiväylässä ja Keski-Espoon Sanomissa
- n. 650 euroa esitteeseen
- 30 euroa ehdokasmaksuun.

Näiden lisäksi olen mukana yhdistyksemme yhteisessä mainoksessa ja Espoon demareiden isoissa mainoksissa. Sain myös mahdollisuuden kirjoittaa Espoon demareiden vaalilehteen ("Asumisen unelmat muuttuvat elämänvaiheiden ja iän myötä"), mikä tukee vaalityötäni. Olen kirjoitellut kohtalaisen ahkerasti muutoinkin lehtiin.

Vaalityö on kallista, mutta myös hauskaa. Tapahtumissa on ollut mukavaa tavata ihmisiä ja internetin ilmaisia mahdollisuuksiakin olen yrittänyt hyödyntää:

- Sellainen Jaana -sivuitani voit lukea millainen olen ja
- vaaliblogissani on lisää ajatuksiani.



Lapsille ja perheille hyvä Espoo syntyy teoista,
... joilla huolehditaan luotettavasta terveydenhuollosta, laadukkaasta opetuksesta ja turvallisesta päivähoidosta sekä mahdollisuudesta tukeen varhain, jos elämä koettelee.

... joilla edistetään arjen sujuvuutta. Toimivan arjen kulmakiviä ovat lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne sekä turvalliset raitit lasten leikkiä ja kulkea.

... joilla parannetaan Espoon keskuksen turvallisuutta, palveluiden monipuolisuutta ja lasten monipuolisia harrastusmahdollisuuksia sekä huolehditaan alueen viheralueista ja Keskuspuistosta.

... joilla vaikutamme asumisen hintaan. Se edellyttää määrätietoisuutta kaupungin maanhankinnassa ja kaavoituksessa. Espoon kaupungin on tarjottava enemmän tontteja omatoimirakentajille ja vuokra-asuntotuotantoon.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille.


Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta


Jokaiselle eskarilaiselle oikeus pysyviin aikuisiin


Valtuustoaloite esiopetuksen kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi



"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "
- Ote Espoossa toteutetun huoltajakyselyn tiedotteesta 3.10.2008. -


Espoossa esiopetusta annetaan sekä päivähoidossa että kouluissa. Toteuttajasta riippuen esiopetuksen laatu ja eskarilaisen päivä muodostuu hyvinkin erilaiseksi. Päivähoidossa esiopetuksen alkaminen ei muuta kovin suuresti arjen käytäntöjä ja opetusta annetaan päiväkotiryhmissä jonkin verran viikon aikana. Koulussa esiopetus on paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu toki useimmiten leikinomaisesti.

Koulussa olevien eskarilaisten päivä muodostuu hajanaiseksi. Lapset ovat osan aikaa koulun tiloissa esiopetuksessa, josta vastaa opettaja ja koulun avustaja, mutta sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaa päivähoitoa tarjotaan toisissa tiloissa. Opetuksen ja päivähoidon aikuiset eivät ole samoja, vaan lapsella on päivän aikana useita eri aikuisia huolehtimassa hänestä. Tästä johtuu myös vanhempien näkemys siitä, ettei päivittäistä vuorovaikutusta lapsen asioista enää ole.

Näyttää siltä, että kouluissa yhdistetty eskari- ja päivähoito on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi? Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita ja ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan.
- Eikö lasten hoidosta ja avustamisesta voisi vastata samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan, jolloin hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi?
- Eikö opetusta ja päivähoitoa voisi pääsääntöisesti tarjota lapsille samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi aina oma paikkansa rakennuksessa? Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? On hyvin erikoista, kuinka erilaista esiopetus koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivookin tavoitteellisempaa toimintaa, koulun esiopetuksen vanhemmat taas toivovat kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä.

Me valtuutetut esitämme, että Espoo käynnistää esiopetuksen kehittämisen tavoitteena yhtenäistää esiopetusta hyödyntäen päivähoidon ja koulun esiopetuksen parhaita puolia. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus pysyviin aikuisiin ja omaan tilaan koko hoito- ja opetuspäivän aikana. Vanhempia ja lapsia tulee kuulla kehittämistyön aikana. Asian valmistelu tulee aloittaa pikaisesti Espoon kotisivuilla vanhemmille järjestettävällä internet-kyselyllä.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

Espoo edelläkävijäksi polkupyöräilyssä


Valtuustoaloite polkupyöräpaikoituksen kehittämiseksi


Hyötyliikunnan vähäisyys on yksi syy ylipainon lisääntymiseen ja siitä aiheutuviin terveyspulmiin. Polkupyöräily olisi kätevä tapa kulkea asiointi- ja työmatkoja, jos polkupyörille olisi olemassa kelvolliset paikoituspaikat. Polkupyörä pitäisi voida jättää päiväksi tai joissakin tapauksissa jopa yöksi turvallisin mielin.

Hyvä pyöräparkki
- on lähellä normaaleja kulkureittejä ja on työpaikalla tai liikekeskuksessa lähellä ovea
- on katettu, jotta pyörät ovat suojassa sateelta ja riittävästi myös suojassa tuulelta, koska
- monella on pyörässään lastenistuin
- mahdollistaa myös pyörän komerosäilytyksen
- telineeseen saa lukittua pyörän rungosta kiinni

Espoo on vuosia sitten palkittu vuoden pyöräilykuntana. Sen olisi pitänyt innostaa kehittämään pyöräilyä edelleen, mutta näin ei ole käynyt. Pyöräpaikoituksen laittaminen kuntoon kaupungin omilla työpaikoilla, liikekeskuksissa ja asemilla tekisi Espoosta todellisen edelläkävijän pyöräilykuntana ja hyötyliikunnan edistäjänä. Espoon kaupungin työpaikkojen hyvä pyöräpaikoitus toimisi erinomaisena esimerkkinä muille työnantajille.

Me valtuutetut esitämme, että
- Espoo määrittää rakennusjärjestykseen pyöräpysäköinnin vähimmäismäärät ja laatukriteerit eri rakentamiskohteissa. Myös asemakaavoituskäytäntöjä on tarkistettava tältä osin.
- Rakentamislupaa haettaessa on edellytettävä pyöräpysäköinnin järjestämistapa.
- Kaupunki rakentaa kunnolliset pyöräpysäköintipaikat omiin toimipisteisiin edistääkseen oman henkilökunnan pyöräilymahdollisuutta.
- Kaupunki edellyttää, että uusiin liikekeskuksiin ja korjattaviin liikekeskuksiin on rakennettava keskeiselle paikalle pyöräpysäköintipaikat.
- Kaupunki edistää sitä, että juna-asemien pyöräpysäköintiä kehitetään.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Vahvempaa ehkäisevää työtä varhain

Espoossa valmistellaan parhaillaan talousarviota ensi vuodelle ja siksi esitänkin konkreettisia toimia, joilla voisimme parantaa varhaista tukea lapsille ja perheille. Jotta peruspalveluissa voidaan antaa erityistä tukea ajoissa, tarvitaan lisää ihmisiä.

Vaikuttavinta varhaista tukea on apu perheelle pikkulapsivaiheessa. Vauvan ensimmäinen vuosi muuttaa vanhempien elämää valtavasti, eikä kaikesta ole helppo selvitä. Lastenneuvolassa perhettä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Huomiota kiinnitetään lapsen tarpeiden lisäksi vanhempien vointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Kotikäynti pitäisi voida tehdä jokaisen vauvan kotiin ja Espoossa henkilökuntaa on koulutettu tukemaan varhaista vuorovaikutusta.

Valitettavasti meiltä puuttuu 16 terveydenhoitajan vakanssia, eivätkä terveydenhoitajat liian suuren työmäärän vuoksi pysty tekemään työtään tavoitteiden mukaisesti. He eivät pysty tukemaan perheitä niin hyvin kuin haluaisivat ja koulutus valuu hukkaan.

Tuleva asetus neuvolatoiminnasta edellyttää lapsen tapaamisia vähintään vuosittain. Tähän Espoossa ei ole varauduttu, vaikka asetus tuleekin voimaan ensi vuonna.

Espoo on lapsiperheiden kaupunki, mutta silti 90-luvun lopulla täältä lopetettiin kotipalvelu kokonaan ja nyt sitä ollaan rakentamassa uudelleen. Erilaisissa pulmallisissa tilanteissa konkreettinen lastenhoitoapu auttaisi vanhempia toipumaan nopeammin. Se mahdollistaisi myös avun hakemisen silloin, kun perheellä ei omaa verkostoa ole. Siksi lapsiperheiden perhetyön yksikköön tarvitaan selvästi lisää perhetyöntekijöitä.

Myös perheohjaajia tarvitaan ohjaamaan ja tukemaan - olemaan hetken aikaa läsnä arjessa, jotta se myöhemmin sujuisi paremmin. Varhain annettu pienikin apu voi olla todella vaikuttavaa. Toisinaan muutama keskustelukerta ja tieto siitä, että tukea saa jatkossakin soittamalla voi riittää.

Nuoretkin tarvitsevat oman matalan kynnyksen tukipisteen: nuorisopoliklinikan, jonne voi hakeutua pienissä ja suurissakin pulmissa oli sitten kyse masennuksesta, vaikeuksista kotona tai ongelmista kaveripiirissä. Nyt nuorilla ei ole muuta tukea kuin koulun oppilashuolto tai sitten nuorisopsykiatrinen poliklinikka, minne on kohtuuttomat jonot. Nuorisopoliklinikka tarjoaisi apua tässä välissä ja ehkäisisi ongelmien vaikeutumista, mutta ilman uusia työntekijöitä se ei synny.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!


Jaana Leppäkorpi

- Aktiivista ja pitkäjänteistä huolenpitoa huomisen Espoosta:

Klikkaamalla tästä näet millaisin ajatuksin vuosi sitten valmistauduin tämän vuoden talousarvioneuvotteluihin. Ja tästä löytyy tietoa, mitä silloin päätettiin. Ja täältä löytyy tavoitteitani vuodelle 2007.
Tätä työtä olen valmis myös jatkamaan tulevina vuosina, jos äänestäjät niin päättävät.

***
Tällaisen puheen - hieman lynennettynä tosin - pidin maanantaina 13.8.2008 valtuuston talousarviota koskevassa lähetekeskustelussa.

torstaina, lokakuuta 02, 2008

Eskarilaiselle oma paikka ja omat aikuiset

Niin ne murheet muuttuvat lasten iän myötä... Poikamme aloitti syksyllä eskarin ja sitä myöten olen tutustunut koulun ja päivähoidon arkeen ja sen toimimattomuuteen, yhteistyön puutteeseen. Vika on rakenteissa, ei ihmisten tahdossa - näin uskon, mutta olemmeko tehneet kaikkemme lasten eteen?

Ensimmäisenä huomasin arjen toimimattomuuden, joka hämmästyttää suuresti, koska on kyse kolme vuotta vanhasta talosta. Luulisi, että suunnittelijat olisivat tienneet keitä taloon tulee ja millaisia tarpeita pienillä lapsilla on. Näin ei kuitenkaan ole.

Meidän eskarilaisemme tavarat ripotellaan joka aamu kolmeen paikkaan: reppu ja takki koulun naulakkoon yläkertaan, kengät alakertaan ja lisävaatteet iltapäivähoidon naulakkoon. Lisäksi eskarilainen on aamulla joko kahdessa tai yhdessä paikassa hoidossa ennen esikoulun alkua yläkerrassa ja palaa sitten iltapäivähoitoon alakertaan. Reppuun olisi kuulemma syytä varata tukuttain rukkasia märillä keleillä, koska kuivauskaappeja ei ole. Vaatteiden nimikointia on syystäkin korostettu, sillä eihän viisivuotias lapsi saa kaikkea mukanaan kulkemaan tuossa hässäkässä, jota on vaikea aikuisenkin hahmottaa.

Missä lapsen oma paikka ja tila on, kun sekä lapset että tavarat seilaavat koko päivän eri paikoissa? Tätä olen vanhempana ihmetellyt.

Kun eskari alkoi, luulin sen olevan aikalailla samanlaista kuin viskari edellisenä vuonna päivähoidossa. Silloin lapset tekivät viikottain lastentarhanopettajan ohjauksessa erilaisia tehtäviä ja lapset olivat niistä innoissaan. Koulussa eskari on kuitenkin paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu leikinomaisesti, mikä onkin tärkeää. Lapset istuvat toisinaan luokassa pulpeteissa, mutta muitakin talon tiloja hyödynnetään.

Mutta koulun ja päiväkodin hajanainen arki huolestuttaa. On erikoista, etteivät lapset voi olla samassa tilassa sekä koulussa että hoidossa. Aikuiset vaihtuvat täysin päivän aikana. Lapset ovat joka päivä neljä tuntia koulun huomassa yläkerrassa, mistä vastaa opettaja ja avustaja. Muun ajan he ovat päivähoidossa, missä ovat toiset työntekijät ja suuri työntekijäpula.

"Miten päivä on mennyt?" kysymys tuntuu nyt tärkeämmältä kuin koskaan ja samalla mahdottomalta. Koulun kuulumisen saamme lukea vihkosta, jos jotain erityistä (siis ikävää) on lapselle tapahtunut ja iltapäivän osalta siltä aikuiselta (ellei ole sijainen), joka hänet meille luovuttaa. Myöskään aamun terveiset kotoa eivät suullisesti kulje opettajalle eikä edes omille hoitajille, jotka tulevat myöhemmin töihin kuin lapsi hoiton.

Loppujen lopuksi tekee mieli kysyä kuka keksi laittaa eskarin kouluun, jos se kerran on näin hajanaista? Olen toki kuullut, että huonomminkin voisi olla, sillä osassa kouluja hoidosta vastaa yksityinen palveluntuottaja, jolloin yhteistyössä on vielä enemmän pulmia.

Kauhajoen jälkeen on taas kerran esitetty huolestuneita puheenvuoroja luokattomasta yläkoulusta ja lukiosta. Luokattomuus on murtanut nuoria tukevan verkoston. Minusta eskari- ja päivähoitojärjestelmämme on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston, enkä osaa pitää sitä millään tavoin hyvänä. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi?

Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita. Minusta nämä lapset ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan, mutta koululaisia heistä on tullut.

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? Sanelevatko byrokratia ja virkaehtosopimukset sen, millainen päivä eskarilaisilla on?

Jos tämä on parasta (mitä epäilen), mitä koulu pystyy eskarilaisille tarjoamaan, olen vahvasti sitä mieltä, että eskari kuuluu päivähoitoon. Päivähoidossahan eskari on edelleen sellaista kuin kuvasin viskaritoimintaa: kerran viikossa tehdään tehtäviä tutussa ympäristössä ja päivähoidon aikuisten kanssa.

Vanhempana ja päättäjänä ihmettelen, kuinka erilaista eskaritoiminta koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivoo koulumaisempaa toimintaa, minä taas kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä koulun eskarissa.

Vähintä, mitä voisimme tehdä on se, että:
- Lasten hoidosta ja avustamisesta vastaisivat samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan. Hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi.
- Opetuksen ja hoidon pitäisi tapahtua samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi oma paikkansa rakennuksessa. Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?
- Ja vaatteille pitäisi olla vain yksi naulakko, jossa olisi tilaa myös varavaatteille.

Haluaisin parantaa eskaria Espoossa niin, että ottaisimme molemmista (koulusta ja päivähoidosta) ne parhaat puolet.

***
Lisäys yllä olevaan. Näyttää siltä etten todellakaan ole murheineni yksin, sillä sain juuri tietooni Avoin espoo -foorumilla tehdyn huoltajakyselyn tulokset. Tiedotteessa kerrotaan:

"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "

Nyt olisi syytä tehdä jotain!

tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Syyskuu

Vaaleista huolimatta pidän kiinni tavaksi tulleista asioista blogissani, joista yksi joka kuukauden lopulla vuoden alussa tekemieni lupausten mietintä. Näin enemmän, enemmän, enemmän on pysynyt mielessäni ja arjessani.

Mika Waltarin syntymästä tuli syyskuussa sata vuotta. Keväällä päätin tutustua häneen tarkemmin ja näin olen ilokseni tehnyt. Syyskuussa luin loppuun hänen matkakertomuksensa Yksinäisen miehen juna ja näin näytelmän Myöhästynyt hääyö. Nyt yöpöydälläni on Mikael Karvajalka. Kesällä luin myös yhden Palmu-seikkailun ja ihmettelin todella hänen taitoaan kirjoittaa. Kuinka hienosti hänen tekstinsä kestävätkin aikaa!

Viime viikolla kävimme Elsan kanssa Elli-Velli-Karamellin ensi-illassa Hevosenkengässä. Esitys oli kovasti mieleeni ja pystyin eläytymään hyvin lasten haluun suojella omaa kiipeilypuutaan. Muistan vieläkin ne lohduttomat itkut - joita useaan otteeseen sain lohdutella - kun joku aika sitten päiväkotimatkaltamme kaadettiin pieni metsä asuntorakentamisen tieltä. Tuntuu, että tapahtuma on jättänyt erittäin vahvan jäljen poikamme mieleen.

Viime viikkoina olen ollut toisinaan kovin väsynyt. Illat ovat venyneet pitkiksi tietokoneen äärellä, kun olen suunnitellut mainoksia, vastaillut vaalikoneisiin ja kirjoitellut. On mieletöntä huomata, kuinka hyvältä tuntuu, kun väsymyksestä huolimatta jaksaakin mennä kuntosalille. Hetkessä väsymys on poissa ja keho on täynnä energiaa ja mieli virkeä. Parhaimmillaan olen jaksanut käydä salilla kolme kertaa viikossa ja kerran lenkillä.

Hyvä mieli on ollut kuitenkin koetuksella töiden vuoksi. Sosiaalialan työntekijäpula on todella vaikea ja näkyy työssäni. Kohtalaisesti olen mielestäni pystynyt pitämään toivoa yllä ja uskoa selviytymiseen. Jatkamme päivä ja viikko kerrallaan toisiamme tukien ja toisistamme huolehtien.

Tällaisena aikana tuntuu yhä merkittävämmältä se huomio, ettei hyvä mieli synny itsekseen. Siihen voi myös itse vaikuttaa. Tärkeää on yrittää tehdä asioille jotain - periksi ei saa antaa! - ja nähdä se, mikä on hyvää. Ja iloita siitä, mitä on.

tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Henkilökohtainen on poliittista

Aktiivinen vaalityö on alkanut. Näin alussa se tarkoittaa iltojen viettämistä tietokoneen äärellä ja erilaisiin vaalikoneisiin vastausten antamista sekä mainosten suunnittelua.

Vaalikoneissa näyttää olevan yhä enemmän kysymyksiä, jotka liittyvät ehdokkaan omaan elämään ja maailmankatsimukseen. Usko ja elämäntavat ovat syynissä, koska ne ovat kaiketi äänestäjien mielestä kiinnostavia. Itse vierastan hieman tätä kehitystä. Henkilökohtainen on toki poliittista, mutta rajansa silläkin on.

Aikamoinen tentti noiden kysymyspatteristojen kahlaaminen on. Moni kysymys on herättänyt palavan halun keskustella asiasta kysyjän kanssa. Joukkoon mahtuu niin erikoisia kysymyksiä, että tekisi vaatia melkein oikaisua. Jossakin kysytään pitäisikö koulujen kerhotoiminnan olla pakollista. Minä kysyn kenelle? Ja vastaan, että perheillä tulee olla valinnanmahdollisuus tässäkin asiassa. Yhä vahvemmin kannatan kuitenkin koulupäivän kehittämistä kokonaiseksi ja sitä kautta harrastustoiminnan lisäämistä kouluihin.

Toisessa vaalikoneessa esitettiin taas väite, että sosiaalihuollon asiakkaaksi pääsisi liian helposti. Näin laajoihin kysymyksiin on todella vaikea vastata onhan sosiaalipalveluita todella paljon ja esim. Espoossa puuttuu lähes kokonaan lapsiperheiden kotipalvelutoiminta. Sellaisen palvelun piiriin ei siis ainakaan pääse liian helposti, mitä ei ole. Toki minä ymmärsin, että kysyjä haki käsitystäni siitä, että toimeentulotukiasiakkaaksi ja -tuen piiriin pääsisi liian helposti, mutta vastaisin siihen mitä kysyttiin - en mitä haettiin.

Palaan vielä noihin henkilökohtaista elämää koskeviin kysymyksiin. Allekirjoitan todellakin ajatuksen, että henkilökohtainen on poliittista: me vaikutamme omilla valinnoillamme maailmaan ja vanhempina lapsiimme. Siksi...

- Olen alkanut liikkua, koska haluan pitää huolta itsestäni (en ole ihan nuori enää), mutta myös antaakseni liikkumisen mallin lapsilleni. Toivon, että voisimme sytyttää heihin läpi elämän kestävän liikunnan liekin ja ilon.

- Pyöräilemme ja kävelemme ja käytämme liikkumiseen julkisia liikennevälineitä. Toistaiseksi perheemme on pärjännyt ilman autoa ja se on suurin tekomme yhteisissä ilmastotalkoissa.

- Käytämme kangaskassia kaupparessuilla emmekä ole erityisiä kulutusintoilijoita. Pyrimme myös lapsille kertomaan, ettei aina voi tai tarvitse saada yhä vain uusia vaatteita, leluja tai tavaroita. Raha on rajallista ja se on hyvä oppia aikaisin.

- Olen aina pitänyt tärkeänä isien roolin vahvistamista ja tiedän, miltä tuntuu jakaa vanhempainvapaa. Se herättää vahvoja tunteita, kun kotiin jää pieni poika isänsä kassa ja itse lähtee töihin joka aamu. Muistan yöt, joina itsekin tankkasin lapseni läheisyyttä päiviä varten. Ja sen hetken, kun ymmärsin sen olevankin molemminpuolista, eikä vain lapsen tarve.

- Työ ja ammatti ovat minulle tärkeitä ja ehkä olen enemmän uraihminen kuin kotiäiti -tyyppi, mitä sitäkin kysyttiin vaalikoneissa. Menin töihin, kun nuorempi lapsemme oli 11 kuukautta vanha ja hän aloitti silloin päiväkotitaipaleensa. Sitä ennen lapset olivat olleet yhdessä kotona ja tähän syksyyn asti he ovat olleet samassa päiväkotiryhmässä ja hoito on sujunut hyvin.

Lapset ovat vieneet kuitenkin terän ehdottomuudeltani, jota ennen on ollut tietyissä asioissa enemmänkin. Näin minä olen valinnut ja tehnyt, mutta en sitä samaa edellytä muilta. Varsinkin omien lasten hoidossa minusta jokaisen perheen ja vanhemman tulee kuunnella itseään.

Espoolaisena päättäjänä haluankin huolehtia, että meillä on riittävästi päivähoitopaikkoja tarjolla, jotta hoitopaikkaa hakevat perheet saisivat paikan läheltä kotiaan silloin, kun he sitä toivovat. Haluan myös olla kehittämässä lasten kotihoitoa tukevia palveluita: avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa. Kannatan myös osapäivähoidon kehittämistä niihin tilanteisiin, kun perheessä on vanhempi kotona vauvan kanssa ja isommalle sisarukselle toivotaan hoitopaikkaa.

Pienten lasten perheiden kannalta tärkeää on myös parantaa lapsiperheiden kotipalvelua, jotta apua saisi mahdollisimman pian, jos perheessä tapahtuu jotain yllättävää tai aikuinen sairastuu. Toivon, että aikanaan Espoossa lapsiperheiden perhetyö on niin laajaa toimintaa, että perheet voivat luottaa saavansa apua yllättävissä tilanteissa.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Kuherruskuukausi teatterissa

Olin eilen Espoon teatterissa katsomassa Myöhästyneen hääyön ensi-iltaa. Näytelmä oli mainio - sellainen hyvän tuulen esitys - ja roolisuoritukset upeita. Pirkko Mannola on aivan käsittämättömän upea Nainen ja Oiva Lohtanderin kevyt askellus ja huvittavat ilmeet naurattivat.

Tämä oli toinen Mika Waltarin näytelmä, jonka olen tänä vuonna nähnyt ja olen yhä vaikuttuneempi hänen iättömistä teksteistään. Hän lienee yksi suurimista suomalaisen kirjallisuuden historiassa!

Illan aikana oli tietysti puhetta myös Espoon teatterin tulevaisuudesta. Syksyn aikana ja maanantaisen kaupunginhallituksen jälkeen viimeistään voi todeta, että kuherruskuukausi teatterissa on enää vain näyttämöllä. Raha ja sen rajallisuus ovat palauttaneet meidät maan pinnalle pilvilinnoista.

Kaupunginhallitus edellytti maanantaina, että esisopimuksen hyväksymisestä huolimatta pitää selvittää mahdollisuuksia lähes puolet edullisempaan teatteritaloon. Pelkäänpä, että se selvitys jää tekemättä ja esisopimukseen vedoten seuraavalle kaupunginhallitukselle tuodaan yhtä kallis tai ehkä kalliimpi esitys. Silloin pitää olla rohkeutta tehdä päätöksiä painostuksesta huolimatta.

Länsiväylässä tänään olleesta jutusta poiketen minä tein vaihtoehtoisen esityksen kaupunginhallituksessa. Esityksen lähtökohtana oli teatterin toiminnan turvaaminen Espoossa, mutta siten, että ratkaisun tulisi olla taloudellisesti järkevä ja samaan aikaan riittävän laadukas.

Nyt teatterisäätiö on omista lähtökohdistaan tehnyt esityksen, mutta mikä on Espoon kaupungin ja espoolaisten tarve? Sitä ei ole määritelty. Siitä syystä olisi pitänyt koota yhteen tehdyt selvitykset ja vertailla erilaisia mahdollisuuksia luoda teatterille toimintaedellytykset. Olemme kuulleet varsin ristiriitaisia näkemyksiä esim. kulttuurikeskuksen laajentamismahdollisuuksista.

Nyt suunnittelua jatketaan vain tontille, joka kaupunkikuvallisesti haasteellinen ja josta kaikki jo etukäteen osaavat sanoa, ettei säätiön esittämä kokonaisuus tule siihen sopimaan. Annetaanko siis kaavoittajan tai viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden (joka todennäköisestä kaavavalituksesta tekee lopullisen päätöksen) ratkaista, kuinka suuren teatterin saamme?

Espoon kaupunki on omistajapolitiikassaan linjannut, että pitkäaikaiseen palvelutuotantoon tulevat rakennukset tulisi pääsääntöisesti toteuttaa omaan omistukseen. Kaikilla meillä on varmasti unelma siitä, että Espoossa toimii teatteri vielä sadankin vuoden päästä. Siksi olisi ollut perusteltua selvittää, millaiset kustannukset ja mahdollisuudet seuraisi, jos meillä olisikin oma teatterirakennus Tapiolassa.

Kulttuuri on elämän rikastaja. Se tarjoaa elämyksiä ja ajattelulle syvyyttä. Olen ylpeä WeeGee -talon kokonaisuudesta, mutta iloitsen lastenkulttuurista, jota saamme nauttia myös omilla asuinalueillamme. Espoolaisen kulttuuritoiminnan tulee olla jatkossakin monipuolista, pientä ja vähän suurtakin. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia tulevaisuutemme eli lasten kulttuuritoiminnasta.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta



sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Ei kenenkään maa

Loppuviikosta paneuduin Espoon omistajapolitiikkaan ja konserniohjaukseen yhdessä muiden konsernijaoston jäsenten ja kaupungin johtavien virkamiesten kanssa. Tiedän, kuinka kuivilta nuo aiheet kuulostavat, mutta itse olen erittäin kiinnostunut parantamaan omistajaohjaustamme.

Yhä useammin kunnissa erilaisia asioita hoidetaan kokonaan tai osittain omistetuissa yhtiöissä tai kuntayhtymissä. Liian usein samalla nämä asiat jäävät vaille huomioita, koska ne ovat yksittäisistä valtuutuista niin kaukana. Poissa silmistä, poissa mielestä pätee valitettavan usein näihin yhteisöihin. Ne ovat niin sanotusti "ei kenenkään maata", joiden asioita ei kunnan sisällä juuri poliitikot käsittele.

Tämän on tarkoitus muuttua. On joitakin yhteisöjä, joilla on erityisen suuri merkitys espoolaisten elämässä. HUS on näistä suurin, mutta siihen en nyt puutu, koska se on otsikoissa muutenkin. Sen sijaan Espoonkruunu, ammatillinen ja AMK- koulutus ja joukkoliikenne ovat toimintoja, joiden seurantaa on syytä parantaa.

Omistajana Espoo voi ja sen tulee asettaa tavoitteita omistamilleen yhteisöille. Eikä näiden tavoitteiden tule olla vain taloudellisia, vaan myös laadullisia, jotta voimme vakuuttua asioiden olevan hyvässä hoidossa. Tai voimme vaatia korjauksia mahdollisimman varhain.

Asuminen
Espoonkruunun asunnoissa asuu tällä hetkellä 29 000 asukasta ja ainoa tavoite, jonka kaupunki on yhtiölle asettanut on se, että sen pitäisi tuottaa 300 uutta vuokra-asuntoa vuosittain. Nyt se ei ole tähänkään tavoitteeseen päässyt, mutta syyllinen siihen on myös kaupunki, jolla ei ole luovuttaa tontteja mihin rakentaa.

Jatkossa on syytä asettaa tavoitteita myös kunnossapidolle, peruskorjauksille (mm. energiansäästötavoitteet) ja asukastyytyväisyydelle. Päättäjänä minua kiinnostaa erityisesti, kuinka Espoonkruunu palvelee asukkaitaan. Omistajana kaupungin pitää seurata sitä säännöllisesti ja antaa tarvittaessa ohjeita hallitukselle ja yhtiön johdolle.

Ammatillinen koulutus ja AMK
Espoolaisten nuorten tulevaisuuden kannalta Omnia (ammatillinen oppilaitos), Laurea ja Metropolia (ammattikorkeakouluja) ovat äärimmäisen merkittäviä onhan koulutus on yhä tärkeämpi tekijä työmarkkinoilla. Omniaan olemme liittäneet myös Espoon työpajat ja muuta toimintaa, joiden on tarkoitus noukkia mukaan ne nuoret, jotka ovat vaarassa jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Väliinputoajia on yhä, siksi toimintaa pitäisi parantaa.

Päättäjänä olen kiinnostunut siitä, että nämä oppilaitokset tarjoavat laadukasta opetusta ja huolehtivat oppilaistaan niin, ettei opintie jää kesken. Haluaisin, että seuraisimme näiden osalta valmistumisastetta, keskeyttäneiden määrää ja ennen kaikkea sitä, kuinka moni ja kuinka nopeasti oppilaat valmistumisen jälkeen työllistyvät.

YTV ja joukkoliikenne
Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun Espoon oma joukkoliikenteen johtokunta lakkautettiin ja linjojen suunnittelu siirrettiin YTV:n tehtäväksi. Ratkaisu oli perusteltu, mutta nyt kaupunginhallitus lausuu vuosittain kaupungin kannan palvelutarjontaan, eikä juuri muuten puutu YTV:n asioihin. Laskut hoituu tietty ajallaan.

Päättäjänä haluan saada säännöllisesti tietoa palvelutyytyväisyydestä, matkustajamäärien kehityksestä (on nyt muuten nousussa, mikä on hienoa) ja toteutumattomien vuorojen määrästä.

***

Kun ajattelee pelkästään näitä yhteisöjä ja niiden merkitystä espoolaisille, näyttäytyy omistajaohjaus todella tärkeänä välineenä monenkin perheen ja nuoren arjen ja tulevaisuuden kannalta. Tänä syksynä aion omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että seuraisimme ja viestisimme näille yhteisöille paremmin siitä, mikä meidän espoolaisten kannalta on tärkeää, mitä me heiltä odotamme.

Lokakuun 14. päivä tämä asia on konsernijaostossa esillä, joten sitä ennen otan tietysti mielelläni vastaan myös ideoita ja kommentteja aiheesta.

Ja tunnustan, että mielelläni jollain tavoin myös jatkossa näihin asioihin haluaisin vaikuttaa. Sen kuitenkin päättävät äänestäjät lokakuun 26. päivä.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo. Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Terveisiä naapurista

- Eli ajatuksia Helsingin seudun yhteistyöstä

Pääkaupunkiseudun ja laajemminkin koko Helsingin seudun yhteistyö on edennyt sellaisin harppauksin kuluneen neljän vuoden aikana, etten ainakaan minä osannut sitä ennustaa. Viime kunnallisvaaleissa asia oli toki vaalikoneissa esillä, mutta ei kenenkään vaaliteema toisin kuin nyt näyttää käyvän Vantaalla ja varmasti myös Helsingissä. Näyttävät haluavan liittää kuntia yhteen ihan kuin ongelmat sillä ratkeaisivat.

Mitä enemmän itse olen ollut mukana, sitä vahvemmin olen vakuuttunut yhteistyön järkevyydestä. Rajansa suuruuden ekonomiallakin on, kun palveluiden toimivuutta tarkastellaan perheen arjen kannalta tai henkilökunnan vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Liian isossa organisaatiossa se, joka mistäkin on vastuussa, saattaa kadota tai olla liian etäällä.

Perheiden arjen sujuvuuden kannalta on olennaista madaltaa kuntarajojen merkitystä ja se on mahdollista toteuttaa kuntien verkostomaisella yhteistyölläkin. On hyvä, että nyt päivähoitopaikkaa ei tarvitse vaihtaa, jos muuttaa tai sitä voi hakea naapurikunnasta. Tai laboratoriossa voi käydä työpaikan vieressä, eikä vain omalla terveysasemalla. Ja joillakin raja-alueilla palvelut suunnitellaan yhdessä.

Kirjastopalveluthan ovat edelläkävijöitä pääkaupunkiseudulla. Kirjan voi hakea sieltä, missä se on saatavilla tai tilata toisesta kirjastosta omaan lähikirjastoon, eikä kuntarajoilla ole väliä. Kunnat ovat myös sopineet yhteisen tavoitteen aineistohankintoihin varattavasta määrärahasta, jotta järjestelmä ei synnyttäisi vapaamatkustajaa.

Seudun ihmisten, perheiden ja yritystenkin kannalta merkittävin haaste on, asuntorakentamisen lisääminen ja liikennejärjestelmän - erityisesti joukkoliikenteen - parantaminen. On kaikkien etu, että ihmiset, äidit ja isät tai tavarat pääsevät kulkemaan seudulla sujuvasti. Nyt ruuhkissa palaa sekä aikaa että rahaa. Ja järjetön kasa rahaa tarvitaan jo siihen, että täällä voi asua.

Asuntoja ei synny ilman tontteja ja siksi kuntien pitäisikin yhdessä tehostaa maapolitiikkaansa. Kuntien tonttitarjontaa ei lisätä liittämällä neljä kuntaa yhteen, vaan käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja maanhankintaan. Valtuustoihin tarvitaan rohkeita ja määrätietoisia valtuutettuja.

Asumisen ja liikenteen pulmat ovat yhteisiä koko Helsingin seudulla. Viime keväänä nämä 14 kuntaa allekirjoittivatkin sopimuksen valtion kanssa asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Siinä onkin todellinen näytön paikka: pystymmekö edistämään kohtuuhintaista asuntotuotantoa, jotta täällä voi elää tavallinen palkansaaja perheineen ja toimia tavalliset yritykset työntekijöineen.

Kuluneella vaalikaudella saimme aikaiseksi hyvän tahtotilan, opimme tuntemaan toisiamme ja kuntiemme tilannetta. Ensi kaudella on sopimukset ja tavoitteet muutettava todeksi, joka näkyy meidän asukkaiden arjessa.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo. Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!


Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta


(Kirjoitus on tehty Vantaan sd-valtuustoryhmän puheejohtajan Siku Kähärän nettisivuille kirjoittajavieraspalstalle.)

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

Suositaan pieniä

Lähikauppa on sujuvan arjen kivijalka. Perheemme sai hyvän muistutuksen tästä viime keväänä, kun oma lähikauppamme Kirstintiellä oli muutaman viikon remontin vuoksi kiinni. Samaan aikaan Petri vaihtoi työpaikkaa, eikä hänellä olekaan enää työmatkan varrella kauppaa. Lapsiperheessä aina jokin tarpeellinen on loppu ja se pitäisi voida hankkia kätevästi ja nopeasti.

Nyt sunnuntaina on pitkästä aikaa ensimmäinen sunnuntai, kun suuret kaupat eivät enää saa olla auki. Pienet lähikaupat taas voivat olla auki kesät talvet joka päivä. Laki antaa näin pienille kaupoille kilpailuedun ja parantaa niiden toimintamahdollisuuksia. Uusia lähikauppoja onkin syntynyt viime vuosina.

Tätä kehitystä ei tulisi vaarantaa ja siksi kansanedustajien pitäisi pitää näppinsä irti aukioloaikalaista. On ihan turhaa puhetta, että säännökset ovat muka liian monimutkaisia. Mielenkiintoista muuten, että kauppjen aukioloa säädellään lähes kaikissa maissa.

Erikoiskaupan puolella vapauttamisesta ei olla lainkaan innostuneita. Isoissa liikekeskuksissa sunnuntaikaupan vapauttaminen voisi olla kallis pakkopaita, sillä keskukset vaativat kaikkia liikkeitään olemaan auki. Sunnuntaityö on kallista, eikä tuota kuitenkaan riittävästi. Pahimillaan siis sunnuntaikauppa voisi nostaa hintoja tai aiheuttaa konkursseja.

Itse olen yrittänyt edistää uuden kaupan syntymistä Tuomarilan aseman läheisyyteen rakentuvalle uudelle Kulovalkean asuinalueelle. Asemakaavan muutos kaupan paikasta on valmisteilla, mutta harmikseni hanke ei ole edennyt, koska kauppaliike ja maanomistaja eivät ole päässeet sopimukseen tontin hinnasta. Uskon kuitenkin, että kauppa aikanaan tulee.

Kuntapäättäjä ei voi pakottaa maanomistajaa myymään, eikä kauppaliikettä perustamaan yritystä. Asemakaavoituksella kuitenkin luodaan edellytyksiä toimivalle arjelle luomalla mahdollisuuksia lähipalveluille. Kulovalkeankin alueella on tärkeää pitää kiinni kaavasuunnitelmasta, eikä lähteä heti muuttamaan varausta muuhun.

Isoilla kauppakeskittymillä on laajat vaikutukset lähipalveluihin, siksi niiden sijoittamisessa pitää olla tarkkana. Espoon keskuksen kaupalliset palvelut paranevat radikaalisti, kun Entresse avautuu. Se on hyvä, sillä kauppakeskuksen sijainti on erinomainen.

Sen sijaan en ole lainkaan pahoillani, että Lommilan hypermarkethanke on juuttunut suunnittelijoiden pöydälle. Se perustuisi yksityisautoiluun ja olisi uhka keskuksen muille kehittymässä oleville palveluille. Juuri tästä syystä asemakaavoituksen yhteydessä onkin arvioitava hankkeiden sosiaalisia vaikutuksia.

Espoon valtuusto teki valtuustosopimuksen kauden alussa. Siinä sovimme monista tärkeistä asioista, joita oli tarkoitus toteuttaa tällä vaalikaudella. Lähes kaikki sovittu on myös tehty, mutta lähipalvelusuunnitelmaa emme ole saaneet aikaiseksi. Itse olen sitä kiirehtinyt, mutta virkamieskunta on ollut tahmeaa. Asia on jäänyt kai pinon alimmaiseksi.

Siinä onkin yksi syy pyrkiä jatkamaan tehtyä työtä.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!


Jaana Leppäkorpi
- huolenpitoa huomisen Espoosta

sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Espoon ja juhlien kuu

"Espoo syntyi kauan sitten kirkonmäellä ja kartanossa...
... ja se syntyy joka päivä uudestaan, ihmisten arjessa.

Vieläkin on maa, on metsä, on järvet ja meri.
Ja asunnot kohta kolmellesadalletuhannelle espoolaiselle.
Kyllä ne tänne mahtuvat.

Vanha nuori kaupunkimme.
Katsokaa tätä loistoa!"

- Claes Andersson -


Elokuu oli juhlien ja kulttuurin kuu. Espoon 550-juhlavuosi huipentui juhlavaltuustoon ja pääjuhlaan. Alkukuusta olin katsomassa Histan häitä Honkamajalla ja meidän perheemme lopetti kuun juhlimalla sukulaistemme häitä savon maalla.

Lapsillamme oli häissä aivan erityinen tehtävä. Illan mittaan Väinö tosin hieman aiheutti harmia, jota myöhemmin selviteltiin. Ennen nukahtamista pojan viimeiset sanat olivatkin: "Ai, onko rakkaus törttöilyäkin suurempi?".

Ihania ja koskettavia hetkiä!

Espoon Cinen avajaisissa kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Elokuva sinänsä ei minusta ollut erityinen. Ehdin jopa sen aikana ihmetellä, miksi se on tehty. Lopussa jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon itse voimme vaikuttaa omaan mieleemme. Miksi ihmeessä sitä ärsyyntyy niin helposti eteen tulevista asioista (pienistä ja turhanpäiväisistä), joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Joskus - aika usein itse asiassa - kannattaisi vain antaa olla.

Hyvä mieli ja tuuli ei välttämättä tulekaan itsestään, vaan senkin eteen voi tehdä työtä ja uskon, että myös kannattaa tehdä. Ajattelin yrittää.

Juhlavuoden pääjuhlassa arkkipiispa Paarma puhui vakavasti yhteisöllisyyden murenemisesta. Hän pohti, millaista osallisuuden tässä ajassa tulisi olla. Kunnan tehtävä on toki tuottaa palveluita kuntalaisille, mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla ihmisten yhteisö. Yhteisö, jonka kuntalaiset kokevat omakseen ja jolla on heille merkitys. Siitä syntyy halu osallistua ja rakentaa, tehdä työtä oman yhteisön eteen. Merkityksellisyys synnyttää välittämistä, halua pitää huolta asioista, ihmisistä ja asuinalueesta.

Minulla on siis vakaa tahto pitää kiinni vuoden alussa tekemistä lupauksistani. Loman jälkeen ryhdistäydyin myös kuntoilun parissa. Salilla olen käynyt kolme kertaa viikossa ja se on tuntunut todella hyvältä.


(Yllä sitaatti juhlavuoden teoksesta, joka esitettiin pääjuhlassa.)

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Espoo 550 ja silta

Espoon 550-vuotisjuhlaa ja Espoo-päivää juhlistettiin tänään avaamalla uusi silta Kannusilta. Tilaisuus oli juhlallinen ja iloinen. Silta on poikkeuksellinen koko maassa: se on ensimmäinen holvisilta viiteenkymmeneen vuoteen, mikä maahamme on rakennettu.

Espoon juhlavuoden teema on ollut silta. Tavoitteena on ollut sillan tavoin yhdistää mennyttä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Ja rakentaa yhteisöllisyyden siltaa espoolaisten ihmisten välille. Erilaiset tapahtumat ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua paremmin omaan kaupunkiin ja kohdata ihmisiä, tulla tutuksi. Nämä tapahtumat jatkuvat tällä viikolla ja loppuvuonna.

Sillan avajaisissa piispa Heikka toivoi Kannusillan rakentavan siltoja meidän ihmisten välille. Hän toivoi meidän kaikkien olevan sillanrakentajia, yhteisöllisyyden ja välittämisen tekijöitä. Sillanrakentajien vastakohta on syrjäytyminen ja eristäytyminen, jota meidän pitäisi ehkäistä.

Viikko on ollut juhlallinen ja liikuttavakin. Silmänurkkani kostuvat tunnetusti herkästi.

Omaa espoolaisuuttani olen ehtinyt pohtia vain hieman. On hienoa, että espoolaiseksi voi tulla muuttamalla Espooseen, sitä ei tarvitse todistella, eikä sitä tarvitse ansaita. Olen muualta tullut ja minut on otettu lämpimästi vastaan. Arvostan yhä sitä ja toivon myös muiden tuntevan itsensä yhtä tervetulleeksi.

Omasta espoolaisuudestani kertoo jotain myös se, kuinka herkästi sitä tulee puolustettua Espoota ja tekemiämme päätöksiä. On turhauttavaa se, kuinka huonosti Espoota tunnetaan, vaikka kaikilla siitä oma mielipiteensä onkin.

Tällä viikolla ärsyttävimmistä ja asiantuntemattomimmista kommenteista on vastannut entinen espoolainen ja nykyinen pääministerimme. Ei Vihdin hajarakentamista ja suunnitelmia rakentaa keskelle peltoa jättimäinen Ideapark voi perustella Espoon kaupunkirakenteella.

Olen elänyt uskomattomia vuosia Espoossa ja viihtynyt hyvin, kotiutunut. Jo se on hyvä syy juhlia.

Onnea kaikille meille espoolaisille!

sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Espoon keskukseen radikaali muutos

Huomenna 25.8. on Espoon 550-vuotisjuhlavaltuusto, missä alunperin piti päättää Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen tulevaisuudesta. Ei kuitenkaan päätetä, koska ei ole ollut aikaa keskustella riittävästi asiasta ja koska pelkkä arkkitehtikilpailun palkintoraati oli kovin erimielinen kaupungintaloasiasta. Sitä erimielisempiä poliitikot raadissa olivat, mitä vähemmän olivat ehtineet paikalla olla. Erikoista sanoisin, jos kehtaisin.

Länsiväylässä oli minun ja Tommin kirjoitus (alla), missä kerroimme omia ajatuksiamme virastokeskuksen tulevaisuudesta. Hienoa, että samalla sivulla oli vastakkaista näkemystä edustava kirjoitus otsikolla "Espoon ei tarvitse lisää lasivitriinejä". Juuri näin keskustelua pitääkin käydä.

Tuossa kirjoituksessa kysytään paraneeko hallinnollinen tehokkuus ja taloudellisuus, jos niitä tehdään betonibunkkerin sijaan arkkitehtonisessa lasivitriinissä. Ja lisäksi väitetään, että nuoremman polven päättäjien on helppo tuomita edeltävien polvien päätökset.

Tästähän ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Olen nähnyt hahmotelmia, millainen peruskorjattu kaupungintalo olisi. Kyllä siihenkin lasia saataisiin julkisivuun. Arvio on, että peruskorjaus maksaa 90-110 % siitä, mitä kokonaan uuden rakentaminen. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta ja se on olennaista.

Omasta mielestäni kaupungintalo ei ole lainkaan keskuksen rumin rakennus. Oman aikansa tuote se kuitenkin on, jonka suurin osa kilpailuun osallistuneista arkkitehdeistä olisi korvannut uudella. Ei ole ihan tavanomaista antaa sellaista tuomiota oman kollegan työlle.

Tehtiin niin tai näin, annan mielelläni arkkitehtien luoda uuden tai uudistuneen kaupungintalon meille. Kilpailun kautta saisimme varmasti parhaan idean. En ole koskaan itsekään ihastunut lasiseiniin, mutta myönnän hiljalleen tottuneeni niihin.

Iso ongelma on kuitenkin se, että ensi keväänä kaikki toiminnot ovat kaupungintalosta siirtyneet toisaalle ja talo on tyhä, koska talossa ei voi työskennellä. Virastokeskus autioituu ja kaikki elämä keskittyy radan eteläpuolelle. Se lisää pohjoispuolen turvattomuutta ja siksi päätöksiä on saatava aikaiseksi. Koko virastokeskusta on muutettava ja uudistettava pian.

Huomenna me valtuustossa päätämme, että syksyn aikana suuntaviivoista päätetään. On ihan siistiä, että riidat riidellään, kun juhlat on juhlittu. Omasta puolestani aion huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään ja että suunnittelu etenee ripeästi. Oma mielipiteeni on selvä, mutta enemmistön ratkaisujen mukaan mennään. Siksi asiasta kannattaa keskustella nyt.

***

Virastokeskus uusiksi asukkaiden ehdoilla

Espoon keskuksen muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Alueen asukkaat tietävät, että vain radikaali muutos on Espoon voimakkaasti parjatun virastokeskuksen mahdollisuus. Vuosien aikana tehdyt pienet kohennustoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Yleinen mielipide onkin kääntänyt selkänsä keskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Uudistamistarve korostuu entisestään nyt, kun radan eteläpuolinen alue palveluineen kehittyy voimakkaasti. Kauppakeskus Entressen valmistuminen ja Espoontorin laajennus, uuden aluekirjaston lähestyvät avajaiset ja viime vuosien julkiset rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio ja radan alikulku ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta merkittävällä tavalla. Myös Suviniityn alueen rakentaminen lähivuosina vilkastuttaa eteläpuolen elämää.

Espoon keskuksen kehittäminen - kaupunkikuvan elävöittäminen, alueen viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen - vaatii voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueelle. Tarvitaan edelleen vahvaa tahtoa, jotta tavoitteeksi asetetut laadukas asuminen, monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut, ja toimiva hallinnollinen keskus, koulutustarjonnan monipuolisuus ja laatu, liikenneyhteydet ja liikkumista tukevat palvelut voidaan taata alueella.

Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus. Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä, missä on hyvä asua ja harrastaa.

Kaupunkikuvaa tulee rohkeasti uudistaa. Suuntaviivoja uudistamiselle haettiin nyt järjestetyssä arkkitehtuurikilpailussa. Sen pohjalta jatketaan myös Espoon kaupungintalon suunnittelua.
Virastokeskuksen uudistaminen tulee käynnistää rohkeasti purkamalla kilpailuehdotusten mukaisesti kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella, sillä vanhan korjaaminen tulisi jopa uudisrakentamista kalliimmaksi aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella.

Tavoitteena on esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Kaikkien espoolaisten tulee tuntea omakseen hallinnollinen keskuksemme. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia toimia viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiselle.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginhallituksen jäsen (sd)

Tommi Laakso
Kaupunginhallituksen jäsen (kok)


Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samanlaisena Helsingin Sanomissa 18.8.2008 ja Länsiväylässä 24.8.2008.

maanantaina, elokuuta 18, 2008

Liikelaitos ei ole yhtiö

Espoossa on vuosia valmisteltu kiinteistöpuolen ja ruokapalvelukeskuksen liikelaitostamista. Viime keväänä tästä käytiin iso vääntö kaupunginhallituksessa. Meidän demareiden vaikutus ei ollut vähäinen lopputuloksessa, jota esitimme eilen valtuustolle. Käytävillä vasemmistoliittokin syntynyttä kompromissia kehui, mutta salissa haukkui. He esittivät hylkäystä ihan kuin kehittämistarvetta ei olisi.
- Vaalien läheisyys paistoi heidän puheistaan läpi!

Henkilöstön asema on huolestuttanut. Vuosia jatkunut valmistelu on johtanut pysyvään epätietoisuuteen ja epävarmuuteen. Nyt ratkaisu on tehty ja elämä voi jatkua. Se antaa tilaa oman työn kehittämiselle. Muutosvalmennuksesta on myös ollut puhe. Yt-menettely olisi voitu hoitaa paremmin: asiantuntevammalla keskustelulla olisi hälvennetty henkilöstön huolia enemmän kuin nyt valitulla linjalla. Vastustusta ei otettu vakavasti ja sitä yritettiin peitellä, ei käsitellä. Miksi niin usein Espoossa kämmätään näissä asoissa? Eikö henkilökunnan osaamiseen luoteta?

Kiinteistöhoidon henkilökunta otti vahvasti kantaa liikelaitosta vastaan. Tästä syystä meidän demareiden aloitteesta päätettiinkin perustaa nettobudjetoitu tulosyksikkö, johon kootaan siivouspalvelut, kiinteistönhoito ja kunnossapito. Yhteistyön lisääminen järkiperäistää toimintaa, jonka on syytä näkyä parempana toimintana: viihtyisyytenä lasten ja nuorten arjessa kouluissa ja päiväkodeissa.

Sen sijaan kiinteistöhallinnon tilaaja- ja omistajatehtäviä hoitavasta yksiköstä päätimme perustaa liikelaitoksen, kuten myös ruokapalvelukeskuksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita yksityistämistä, eikä yhtiöittämistä. Liikelaitos on osa peruskuntaa ja niissä noudatetaan samoja sopimuksia ja ohjeita kuin Espoossa yleensäkin. Eilen valtuustossa nämä asiat sekoitettiin tarkoituksellisesti osana poliittista peliä. Helvetin esikartanoita manattiin esiin ja ratkaisua verrattiin Espoon sähkön pörssiin viemiseen.

Ratkaisu ohjaa kaupungin varoja talousarviossa uudella tavalla. Läpinäkyvyys ja kustannustietoisuus paranee, kun toiminnot maksavat ruuasta ja kiinteistönhoidosta vuokrana todelliset kustannukset. Tämä johtaa ainakin alussa myös yksikkökustannusten nousuun. Siksi päätimme myös, että menojen kasvu päivähoidossa, koulussa ja muualla huomioidaan talousarvion valmistelussa. Siitä on talousarvioneuvotteluissa pidettävä kiinni!

Kokouksessa kävi ilmi, että on olemassa suunnitelma tehdä kysely tuleville valtuutetuille liikelaitosten yhtiöittämisestä. Oma vastaukseni on selkeä: ei, jos silloin olen päättäjä.

Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä. Yleensä jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tässä tilanteessa sekin olisi ollut virhe. Tulevina vuosina seuraamme onnistuimmeko, miten yhteistyö toimii ja arvioimme kehitystarpeita.

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Vaalit 26.10.2008

Lauantaina käynnistyi demareiden vaalikampanja Tapiolassa, missä uusi puheenjohtajamme Jutta Urpilainenkin vieraili. Hän puhui mainiosti sujuvan arjen tärkeydestä, kuinka sen mahdollistaa vain luotettavat ja monipuoliset palvelut. Erilaisissa elämäntilanteissa tarvitsemme erilaisia palveluita ja hyvällä asuinalueella jokaisesta huolehditaan.

Viime kevään aikana päätin lähteä ehdokkaaksi syksyn vaaleihin. Vastuu ja tehtävät ovat muuttuneet kohdallani aikalailla ja luottamustehtävät ovat vieneet paljon aikaani, siksi asiaa oli punnittava. Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut Espoon kehittämisestä ja kahden lapsen äitinä palveluiden suurkuluttaja. Haluan siis jatkaa työtäni, jos äänestäjät niin suovat.

Vaalikampanjan suunnittelu on vielä kesken (yllä Väinön tekemä mainos). Paras tapa aloittaa se on mielestäni kaivaa vanhat mainokset esiin ja katsoa, mitä asioita silloin halusin nostaa esiin. Yllätyin iloisesti, kun katselin vanhaa mainostani: tuskinpa sen paremmin nytkään osaisin sanoa! Nyt pitää vain tiivistää, kun rahat eivät siitä yhtä ison esitteen tekoon ja lehti-ilmoittelunkin hinta on noussut huimasti.

Työ kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa on ollut monipuolisempaa kuin osasin kuvitella. Olen joutunut / saanut perehtyä asioihin, joita en kampanjassani osannut edes nostaa esiin (esim. omistajapolitiikka). Ajatukseni pääkaupunkiseudun yhteistyöstä on muuttunut ja näkemykset syventyneet viime vuosina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hillintakeinoihin olemme vasta paneutumassa.

Palveluiden laatu ja työntekijöiden pysyvyys ovat nyt tärkeämpiä kysymyksiä kuin edellisissä vaaleissa. Työvoimapula on vaikeampi pulma kuin koskaan, eikä yhä kalliimpi asuminen helpota sitä. Vaalikausi on ollut mielenkiintoinen ja yllätyksellinen! Vaikea edes aavistaa, mitä tulevien neljän vuoden aikana edessämme on.

Tässä neljän vuoden takaisia ajatuksia, jotka ovat minulle yhä tärkeitä:

Tavoitteenani on lapsiystävällinen Espoo


missä asuinympäristöt suunnitellaan turvallisiksi
Kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan siihen, että meillä on turvalliset kulkureitit, hyvät lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne; ja että viihtyisillä asuinalueilla on riittävästi metsiä ja puistoja lasten leikkiä. Lapsille hyvällä asuinalueella päiväkodit ja koulut sijoitetaan harkiten ja niiden ympäristöt suunnitellaan lapsia kuullen.

… missä perheillä on varaa asua
Asumiskustannusten nousua voidaan hillitä lisäämällä kaavoitusta ja edistämällä monipuolista asuntotuotantoa. Espooseen tarvitaan lisää sekä omistus- että vuokra-asuntoja, pientaloja ja tontteja omatoimiseen rakentamiseen.

… missä voimme luottaa palveluiden laatuun
Taloudellisesti vaikeinakin aikoina meillä on varaa peruspalveluihin: luotettavaan terveydenhuoltoon, hyvään koulutukseen ja turvalliseen päivähoitoon. Perheille on tarjottava erilaisia päivähoitopalveluita: päiväkotien lisäksi tarvitaan perhepäivähoitoa ja ryhmäperhepäivähoitoa. Kotona olevien vanhempien tukemiseksi tarvitaan sekä kotipalvelua että avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa.

… missä osaavasta henkilökunnasta pidetään kiinni
Vain pysyvä, osaava ja jaksava henkilökunta voi tuottaa meille laadukkaita ja luotettavia palveluita. Arvostamalla henkilökuntaansa Espoon kaupunki voi pitää huolen siitä, että se saa osaavia ammattilaisia tulevaisuudessakin.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- huolenpitoa huomisen Espoosta



torstaina, elokuuta 14, 2008

Paluu arkeen 3: eskari alkoi

Lasten kesäloma päättyi tiistaina, kun koulu alkoi. Elsa lähti aamulla innoissaan tuttuun päiväkotiin, mutta Väinöä jännitti kovin eskarin alku. Koko kesän siitä oli puhuttu iloisin ja odottavin mielin. Silti maanantai-iltana iski hurja jännitys ja tiistaiaamuna poika toivoi, että eskarin alkua siirrettäisiin vuodella. Pojasta tuntui, ettei hän ollut valmis.

Keskiviikkoiltana poika jo toivoi, että hänet herätettäisiin mahdollisimman varhain, jotta hän pääsisi pian eskariin. Jännitys muuttui päivässä innostukseksi. Iltaisin poika on halunnut harjoitella kirjoittamista, vaikkei heillä läksyjä vielä olekaan.

Ensimmäiset päivät ovat saaneet meidän vanhempien päät pyörälle. Aamulla pitäisi Elsan tavarat viedä päiväkotiryhmään, Väinön kengät ja vaatteet omaan ryhmään ja reppu yläkertaan luokan eteen. Ja sitten lapset vielä aamuhoitoon neljänteen paikkaan. Ensimmäisenä iltapäivänä ei poikaa meinannut löytyä, kun hän olikin koulun pihalla. Miten nämä viemiset ja hakemiset hoituisi kätevästi? Opas kiireen hallintaan olisi nyt tarpeen.

Myönnän, että olemme olleet etuoikeutettuja aikaisempina vuosina. Kolme talvea lapset ovat olleet päiväkodissa sisarusryhmässä eli he ovat saaneet olla yhdessä silloinkin, kun toinen oli alle ja toinen päälle kolme. Kun on ollut yhteinen ryhmä, yhteinen eteinen ja naulakko ja yhteiset aikuisetkin, on kaikki sujunut todella kätevästi.

Omien kokemustemme perusteella toivoisin, että useammissa päiväkodeissa olisi sisarusryhmiä perheille, joilla on useampia lapsia samaan aikaan päivähoidossa.

Ennen tarpeelliset tiedotkin on kulkeneet kätevästi. Sairastumisesta on ilmoitettu yhteen numeroon ja sitten on voinut keskittyä lasten hoitamiseen. Nyt poissaolosta pitäisi kai ilmoittaa Elsan ryhmään, Väinön opettajalle ja vielä pojan hoitajalle päivähoitoon. Olemme kahden organisaation "loukussa" - rajalla tavallaan - ja hieman ihmeissämme.

Onneksi koko henkilökunta on toivottanut meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Lippuja ja lappuja on kotiin tullut. Ensimmäinen hoitosopimusneuvottelukin on jo sovittu ja kutsu vanhempainiltaan tullut. Kaikki alkaa kuulemma sujua ihan hyvin ja poikakin oppii pian omatoimiseksi. Onko hänestä tulossa iso? Ja mitä se tarkoittaa?

Turha siis huolia, on henkilökunta lohduttanut ihmetteleviä vanhempia. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä huokuu osaaminen ja se herättää luottamusta.

Ihanaa, kuinka innoissaan ja iloisia lapset ovat olleet. Vanhoja kavereita on ollut kiva nähdä ja uusiin kavereihin tutustua. Ja sehän on tärkeintä. Kyllä me näistä arjen kiemuroista selviämme.

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Paluu arkeen 2: ajankohtaista Espoon keskuksessa


Pelkäsin jossain vaiheessa, että Espoon 550-vuotisjuhlia vietettäisiin Espoon keskuksessa mahdottomien rakennustyömaiden keskellä. Juhlat ovat nyt elokuussa ajallaan, mutta monet rakennustyömaat vielä suunnittelijoiden pöydällä. Odottavan aika on siis edelleen pitkä Espoon keskuksessa.

Siltakadun remontti alkoi keväälla ja sen odotin etenevän reippaasti loman aikana, mutta taisimme lomailla rakennustyöntekijöiden kanssa samaan aikaan. Harmillista sillä työmaa vaikuttaa aika tavalla jokapäiväiseen kulkemiseen keskuksessa.

Entresse näyttää sen sijaan valmistuvan, mutta miten se vaikuttaa Espoontoriin? Jo nyt siellä on liiketilaa tyhjillään ja yksi vaateliike mainostaa loppuunmyyntiä Entresseen muuton vuoksi. Jääkö Espoontori kolkkona ja autiona odottamaan laajennusta ja uutta tulemista?

Ideakilpailun tulokset virastokeskuksen kehittämisestä ja kaupungintalon tulevaisuudesta julkaistiin. Palkituissa töissä on hyviä eväitä jatkotyölle. Tavoitteena on korostaa viheryhteyttä asemalta Espoon kirkolle ja toisaalta nivoa radan etelä- ja pohjoispuoli yhteen. Kaupungintalosta otin alueen toisen valtuutetun kanssa kantaa, että puretaan pois sekä kaupungintalo että virastotalo 1. Kaupungintalo on autioitumassa, joten sille pitää tehdä jotain ja aiemmin tehdyissä selvityksissä on käynyt ilmi peruskorjauksen olevan vähintään yhtä kallista kuin uuden rakentaminen. Kannanottomme (alla) julkaistiin mm. sunnuntain Länsiväylässä.

Espoon keskuksesssa on mielenkiintoisia rakennuksia, joiden tulevaisuus pitäisi ratkaista. Sunan navetasta on tehty valtuustoaloite, jotta taloon saataisiin kulttuuritoimintaa. Kaupunginhallitukselle annetussa vastauksessa esitetään, että asiaa pitää selvittää edelleen ja näin varmaan onkin. Aikataulu työlle kuitenkin pitää saada.

Espoon vanhasta asemasta on neuvottelut käynnistymässä, josko kaupunki hankkisi sen omistukseensa. Muitakin kiinnostuneita saattaa olla. Se olisi mainio paikka aktiiviselle kansalaistoiminnalle. Hyviä ideoita ja aktiivisia toimijoita olisi nyt saatava esiin.

Asemasilta siirtyi loppukeväästä kaupungille. Korjaustyöt eivät ole vielä käynnistyneet, mutta eiköhän hommat tässä syksyn aikana käynnisty.

Alueella on myös pari jo lähes ikuisuuskysymykseksi päässyttä kaavahanketta. Kaupunginkallio on esimerkkitapaus siitä, kuinka maankäyttösopimukset voivat pitkittää asemakaavoitusta. On kuitenkin toiveita, että saisimme asemakaavan valtuustoon. Suviniityn ensimmäisten asemakaavojen piti tulla valtuustoon kai jo kuukausia sitten. Nyt nekin ovat uskoakseni etenemässä.

Toivottavasti vain maailman ja Suomen taloudellinen tilanne ei tee Espoon keskuksen kehittämiselle kepposta jälleen kerran: jos rakentaminen pysähtyy, voi aika ajaa nyt tehtyjen suunnitelmien ohi. Nythän on nimenomaan tarkoitus myös täydentää aikoinaan osittain rakentamattomiksi jääneitä kortteleita ja näin parantaa alueen ilmettä.

Odottelusta huolimatta olen edelleen toiveikas. Uskon, että keskuksestamme on kehittymässä huomattavasti viihtyisämpi ja miellyttävämpi alue asua, tehdä töitä, asioida, opiskella ja elää.


***
Espoon kaupunginhallituksen jäsenet Tommi Laakso (kok) ja Jaana Leppäkorpi (sd) 7.8.2008:
Espoon kaupungintalon purkamiselle kaikki edellytykset

Espoon keskuksen voimakas muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Yleinen mielipide on kääntänyt selkänsä virastokeskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Espoon keskuksen kaupunkikuvan parantaminen ja elävöittäminen sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen vaativat voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueen osalta. Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus

Monet jo toteutetut rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio, radan alikulku, hiippakunnan toimitalo ja rakenteilla olevat uusi kauppakeskus ja aluekirjasto ovat saaneet alueen asukkailta hyvin myönteistä palautetta ja Espoon keskuksen kiinnostavuus on vahvistunut.

Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena alueen tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä ja kaupunkikuvan tulee olla rohkeasti uudistettu. Tavoitteena on lisäksi esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia tavoitteita.

Nämä tavoitteet voidaan parhaiten toteuttaa purkamalla kilpailuehdotusten tapaan kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella.