Kiitos

Kun tätä kirjoitan, en tiedä vielä miten vaaleissa kävi. Kiitän silti kaikkia, jotka ovat minua tukeneet. Kiitän myös muita oman puolueeni ehdokkaita, joiden kanssa on ollut mukava vaalityötä tehdä ja vastapelureita kohtalaisen reilusta kilpailusta.

Paljon olen töitä tehnyt tämän päivän eteen. Olen tavannut ihmisiä Tapiolassa, Espoontorilla, Suvelassa, Tuomarilan asemalla, Leppävaarassa ja Espoon asemalla. Tuhansia esitteitä olemme jakaneet ja lehtimainoksilla olen pyrkinyt herättämään kuntalaisten ajatuksia. Netissä olen kirjoittanut paljon sekä Helsingin Sanomien vaaliblogissa että Uudessa Suomessa.

- Enempää en olisi voinut tehdä ja illalla näemme, mihin se riittää.

Nämä vaalit ovat olleet erilaiset kuin aiemmat. Olen eittämättä ollut yllättynyt erilaisista listoista, joiden pyrkimys on ollut tiettyjä ehdokkaita vastaan, ei niinkään toisten puolesta. Pääsin sähköyhtiön myyjien mustalle listalle ja monelle muulle. Korjausta vaatinee se, etten ollut Bymanin metrointoilijoiden listalla, vaikka olen koko valtuustourani kannattanut metron rakentamista.

Täällä Tuomarilassa tunteita herätti paljon Sunankaarteen jatke. Siis suunnitelmat rakentaa asemakaavassa oleva puuttuva osa tiestä, jota osa asukkaista vastustaa. Itse en ole koskaan vastustanut tuota hanketta, enkä ole kantaani koskaan peitellyt. Pääsin kuitenkin vastustajien syytösten kohteeksi.

On ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että tuon tien vuoksi putoan valtuustosta. Ja tietysti niin voi käydä. Pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että olen kuunnellut omaa järkeäni kuin, että olisin taktikoinut ja kääntynyt vastustamaan hanketta, jota pidän perusteltuna ja jota moni myös kannattaa (olen myös saanut palautetta että minua aiotaan äänestää juuri sen takia).

Näin aion toimia jatkossakin. Perehdyn asioihin, huomioin eri näkemyksiä, mutta teen itsenäisesti päätökseni.

Viime keväänä Filatovin Tarja totesi mainiosti puheenjohtajavaalin jälkeen: hän oli ajatellut kamppailun niin, että saa joko lisää vaikutusvaltaa maan asioihin tai omaan elämäänsä. Tämä on jäänyt mieleeni ja samastahan minunkin kohdalla nyt on kyse. Saan tänään joko mahdollisuuden jatkaa työtä valtuustossa, mahdollisuuden vaikuttaa oman kunnan asioihin tai enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.

Kiitos kuitenkin kaikesta! Opettavaistahan tämä on ollut. Niinhän se on: mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulen, että pidän tämän jälkeen pienen nettitauon.


Jaana Leppäkorpi

Vaalirahat omasta kukkarosta, teemat arjesta

Vaalien viimeiset viikot ovat käsillä ja viimein se näkyy myös lehtien sivuilla ja katukuvassa. Kun keväällä päätin ryhtyä ehdokkaaksi, pidin selvänä, että teen tämänkin työn tosissani. Se tarkoittaa myös mainostamista ja lennäkkien jakamista koteihin ja ihmisille eri tilaisuuksissa.

Kaikki mainokseni olen tehnyt itse ja itse myös maksan vaalikuluni. Kampanjani taustalla ei siis ole epämääräisiä tahoja, jotka olettavat saavansa vastapalveluksia. Suurimpaan kiitollisuuden velkaan jään perheelleni - tässäkin tapauksessa.

Käytän vaaleihin rahaa noin 3 100 euroa ja se kuluu seuraavanlaisiin asioihin:

- n. 2400 euroa lehtimainoksiin Länsiväylässä ja Keski-Espoon Sanomissa

- n. 650 euroa esitteeseen

- 30 euroa ehdokasmaksuun.

Näiden lisäksi olen mukana yhdistyksemme yhteisessä mainoksessa ja Espoon demareiden isoissa mainoksissa. Sain myös mahdollisuuden kirjoittaa Espoon demareiden vaalilehteen ("Asumisen unelmat muuttuvat elämänvaiheiden ja iän myötä"), mikä tukee vaalityötäni. Olen kirjoitellut kohtalaisen ahkerasti muutoinkin lehtiin.

Vaalityö on kallista, mutta myös hauskaa. Tapahtumissa on ollut mukavaa tavata ihmisiä ja internetin ilmaisia mahdollisuuksiakin olen yrittänyt hyödyntää:

- Sellainen Jaana -sivuitani voit lukea millainen olen ja

- vaaliblogissani on lisää ajatuksiani.

Lapsille ja perheille hyvä Espoo syntyy teoista,
... joilla huolehditaan luotettavasta terveydenhuollosta, laadukkaasta opetuksesta ja turvallisesta päivähoidosta sekä mahdollisuudesta tukeen varhain, jos elämä koettelee.

... joilla edistetään arjen sujuvuutta. Toimivan arjen kulmakiviä ovat lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne sekä turvalliset raitit lasten leikkiä ja kulkea.

... joilla parannetaan Espoon keskuksen turvallisuutta, palveluiden monipuolisuutta ja lasten monipuolisia harrastusmahdollisuuksia sekä huolehditaan alueen viheralueista ja Keskuspuistosta.

... joilla vaikutamme asumisen hintaan. Se edellyttää määrätietoisuutta kaupungin maanhankinnassa ja kaavoituksessa. Espoon kaupungin on tarjottava enemmän tontteja omatoimirakentajille ja vuokra-asuntotuotantoon.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille.

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta

Jokaiselle eskarilaiselle oikeus pysyviin aikuisiin

Valtuustoaloite esiopetuksen kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi


"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "
- Ote Espoossa toteutetun huoltajakyselyn tiedotteesta 3.10.2008. -


Espoossa esiopetusta annetaan sekä päivähoidossa että kouluissa. Toteuttajasta riippuen esiopetuksen laatu ja eskarilaisen päivä muodostuu hyvinkin erilaiseksi. Päivähoidossa esiopetuksen alkaminen ei muuta kovin suuresti arjen käytäntöjä ja opetusta annetaan päiväkotiryhmissä jonkin verran viikon aikana. Koulussa esiopetus on paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu toki useimmiten leikinomaisesti.

Koulussa olevien eskarilaisten päivä muodostuu hajanaiseksi. Lapset ovat osan aikaa koulun tiloissa esiopetuksessa, josta vastaa opettaja ja koulun avustaja, mutta sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaa päivähoitoa tarjotaan toisissa tiloissa. Opetuksen ja päivähoidon aikuiset eivät ole samoja, vaan lapsella on päivän aikana useita eri aikuisia huolehtimassa hänestä. Tästä johtuu myös vanhempien näkemys siitä, ettei päivittäistä vuorovaikutusta lapsen asioista enää ole.

Näyttää siltä, että kouluissa yhdistetty eskari- ja päivähoito on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi? Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita ja ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan.
- Eikö lasten hoidosta ja avustamisesta voisi vastata samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan, jolloin hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi?
- Eikö opetusta ja päivähoitoa voisi pääsääntöisesti tarjota lapsille samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi aina oma paikkansa rakennuksessa? Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? On hyvin erikoista, kuinka erilaista esiopetus koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivookin tavoitteellisempaa toimintaa, koulun esiopetuksen vanhemmat taas toivovat kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä.

Me valtuutetut esitämme, että Espoo käynnistää esiopetuksen kehittämisen tavoitteena yhtenäistää esiopetusta hyödyntäen päivähoidon ja koulun esiopetuksen parhaita puolia. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus pysyviin aikuisiin ja omaan tilaan koko hoito- ja opetuspäivän aikana. Vanhempia ja lapsia tulee kuulla kehittämistyön aikana. Asian valmistelu tulee aloittaa pikaisesti Espoon kotisivuilla vanhemmille järjestettävällä internet-kyselyllä.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

Espoo edelläkävijäksi polkupyöräilyssä

Valtuustoaloite polkupyöräpaikoituksen kehittämiseksi

Hyötyliikunnan vähäisyys on yksi syy ylipainon lisääntymiseen ja siitä aiheutuviin terveyspulmiin. Polkupyöräily olisi kätevä tapa kulkea asiointi- ja työmatkoja, jos polkupyörille olisi olemassa kelvolliset paikoituspaikat. Polkupyörä pitäisi voida jättää päiväksi tai joissakin tapauksissa jopa yöksi turvallisin mielin.

Hyvä pyöräparkki
- on lähellä normaaleja kulkureittejä ja on työpaikalla tai liikekeskuksessa lähellä ovea
- on katettu, jotta pyörät ovat suojassa sateelta ja riittävästi myös suojassa tuulelta, koska
- monella on pyörässään lastenistuin
- mahdollistaa myös pyörän komerosäilytyksen
- telineeseen saa lukittua pyörän rungosta kiinni

Espoo on vuosia sitten palkittu vuoden pyöräilykuntana. Sen olisi pitänyt innostaa kehittämään pyöräilyä edelleen, mutta näin ei ole käynyt. Pyöräpaikoituksen laittaminen kuntoon kaupungin omilla työpaikoilla, liikekeskuksissa ja asemilla tekisi Espoosta todellisen edelläkävijän pyöräilykuntana ja hyötyliikunnan edistäjänä. Espoon kaupungin työpaikkojen hyvä pyöräpaikoitus toimisi erinomaisena esimerkkinä muille työnantajille.

Me valtuutetut esitämme, että
- Espoo määrittää rakennusjärjestykseen pyöräpysäköinnin vähimmäismäärät ja laatukriteerit eri rakentamiskohteissa. Myös asemakaavoituskäytäntöjä on tarkistettava tältä osin.
- Rakentamislupaa haettaessa on edellytettävä pyöräpysäköinnin järjestämistapa.
- Kaupunki rakentaa kunnolliset pyöräpysäköintipaikat omiin toimipisteisiin edistääkseen oman henkilökunnan pyöräilymahdollisuutta.
- Kaupunki edellyttää, että uusiin liikekeskuksiin ja korjattaviin liikekeskuksiin on rakennettava keskeiselle paikalle pyöräpysäköintipaikat.
- Kaupunki edistää sitä, että juna-asemien pyöräpysäköintiä kehitetään.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

Vahvempaa ehkäisevää työtä varhain

Espoossa valmistellaan parhaillaan talousarviota ensi vuodelle ja siksi esitänkin konkreettisia toimia, joilla voisimme parantaa varhaista tukea lapsille ja perheille. Jotta peruspalveluissa voidaan antaa erityistä tukea ajoissa, tarvitaan lisää ihmisiä.

Vaikuttavinta varhaista tukea on apu perheelle pikkulapsivaiheessa. Vauvan ensimmäinen vuosi muuttaa vanhempien elämää valtavasti, eikä kaikesta ole helppo selvitä. Lastenneuvolassa perhettä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Huomiota kiinnitetään lapsen tarpeiden lisäksi vanhempien vointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Kotikäynti pitäisi voida tehdä jokaisen vauvan kotiin ja Espoossa henkilökuntaa on koulutettu tukemaan varhaista vuorovaikutusta.

Valitettavasti meiltä puuttuu 16 terveydenhoitajan vakanssia, eivätkä terveydenhoitajat liian suuren työmäärän vuoksi pysty tekemään työtään tavoitteiden mukaisesti. He eivät pysty tukemaan perheitä niin hyvin kuin haluaisivat ja koulutus valuu hukkaan.

Tuleva asetus neuvolatoiminnasta edellyttää lapsen tapaamisia vähintään vuosittain. Tähän Espoossa ei ole varauduttu, vaikka asetus tuleekin voimaan ensi vuonna.

Espoo on lapsiperheiden kaupunki, mutta silti 90-luvun lopulla täältä lopetettiin kotipalvelu kokonaan ja nyt sitä ollaan rakentamassa uudelleen. Erilaisissa pulmallisissa tilanteissa konkreettinen lastenhoitoapu auttaisi vanhempia toipumaan nopeammin. Se mahdollistaisi myös avun hakemisen silloin, kun perheellä ei omaa verkostoa ole. Siksi lapsiperheiden perhetyön yksikköön tarvitaan selvästi lisää perhetyöntekijöitä.

Myös perheohjaajia tarvitaan ohjaamaan ja tukemaan - olemaan hetken aikaa läsnä arjessa, jotta se myöhemmin sujuisi paremmin. Varhain annettu pienikin apu voi olla todella vaikuttavaa. Toisinaan muutama keskustelukerta ja tieto siitä, että tukea saa jatkossakin soittamalla voi riittää.

Nuoretkin tarvitsevat oman matalan kynnyksen tukipisteen: nuorisopoliklinikan, jonne voi hakeutua pienissä ja suurissakin pulmissa oli sitten kyse masennuksesta, vaikeuksista kotona tai ongelmista kaveripiirissä. Nyt nuorilla ei ole muuta tukea kuin koulun oppilashuolto tai sitten nuorisopsykiatrinen poliklinikka, minne on kohtuuttomat jonot. Nuorisopoliklinikka tarjoaisi apua tässä välissä ja ehkäisisi ongelmien vaikeutumista, mutta ilman uusia työntekijöitä se ei synny.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi

- Aktiivista ja pitkäjänteistä huolenpitoa huomisen Espoosta:

Klikkaamalla tästä näet millaisin ajatuksin vuosi sitten valmistauduin tämän vuoden talousarvioneuvotteluihin. Ja tästä löytyy tietoa, mitä silloin päätettiin. Ja täältä löytyy tavoitteitani vuodelle 2007.

Tätä työtä olen valmis myös jatkamaan tulevina vuosina, jos äänestäjät niin päättävät.

***
Tällaisen puheen - hieman lynennettynä tosin - pidin maanantaina 13.8.2008 valtuuston talousarviota koskevassa lähetekeskustelussa.

Eskarilaiselle oma paikka ja omat aikuiset

Niin ne murheet muuttuvat lasten iän myötä... Poikamme aloitti syksyllä eskarin ja sitä myöten olen tutustunut koulun ja päivähoidon arkeen ja sen toimimattomuuteen, yhteistyön puutteeseen. Vika on rakenteissa, ei ihmisten tahdossa - näin uskon, mutta olemmeko tehneet kaikkemme lasten eteen?

Ensimmäisenä huomasin arjen toimimattomuuden, joka hämmästyttää suuresti, koska on kyse kolme vuotta vanhasta talosta. Luulisi, että suunnittelijat olisivat tienneet keitä taloon tulee ja millaisia tarpeita pienillä lapsilla on. Näin ei kuitenkaan ole.

Meidän eskarilaisemme tavarat ripotellaan joka aamu kolmeen paikkaan: reppu ja takki koulun naulakkoon yläkertaan, kengät alakertaan ja lisävaatteet iltapäivähoidon naulakkoon. Lisäksi eskarilainen on aamulla joko kahdessa tai yhdessä paikassa hoidossa ennen esikoulun alkua yläkerrassa ja palaa sitten iltapäivähoitoon alakertaan. Reppuun olisi kuulemma syytä varata tukuttain rukkasia märillä keleillä, koska kuivauskaappeja ei ole. Vaatteiden nimikointia on syystäkin korostettu, sillä eihän viisivuotias lapsi saa kaikkea mukanaan kulkemaan tuossa hässäkässä, jota on vaikea aikuisenkin hahmottaa.

Missä lapsen oma paikka ja tila on, kun sekä lapset että tavarat seilaavat koko päivän eri paikoissa? Tätä olen vanhempana ihmetellyt.

Kun eskari alkoi, luulin sen olevan aikalailla samanlaista kuin viskari edellisenä vuonna päivähoidossa. Silloin lapset tekivät viikottain lastentarhanopettajan ohjauksessa erilaisia tehtäviä ja lapset olivat niistä innoissaan. Koulussa eskari on kuitenkin paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu leikinomaisesti, mikä onkin tärkeää. Lapset istuvat toisinaan luokassa pulpeteissa, mutta muitakin talon tiloja hyödynnetään.

Mutta koulun ja päiväkodin hajanainen arki huolestuttaa. On erikoista, etteivät lapset voi olla samassa tilassa sekä koulussa että hoidossa. Aikuiset vaihtuvat täysin päivän aikana. Lapset ovat joka päivä neljä tuntia koulun huomassa yläkerrassa, mistä vastaa opettaja ja avustaja. Muun ajan he ovat päivähoidossa, missä ovat toiset työntekijät ja suuri työntekijäpula.

"Miten päivä on mennyt?" kysymys tuntuu nyt tärkeämmältä kuin koskaan ja samalla mahdottomalta. Koulun kuulumisen saamme lukea vihkosta, jos jotain erityistä (siis ikävää) on lapselle tapahtunut ja iltapäivän osalta siltä aikuiselta (ellei ole sijainen), joka hänet meille luovuttaa. Myöskään aamun terveiset kotoa eivät suullisesti kulje opettajalle eikä edes omille hoitajille, jotka tulevat myöhemmin töihin kuin lapsi hoiton.

Loppujen lopuksi tekee mieli kysyä kuka keksi laittaa eskarin kouluun, jos se kerran on näin hajanaista? Olen toki kuullut, että huonomminkin voisi olla, sillä osassa kouluja hoidosta vastaa yksityinen palveluntuottaja, jolloin yhteistyössä on vielä enemmän pulmia.

Kauhajoen jälkeen on taas kerran esitetty huolestuneita puheenvuoroja luokattomasta yläkoulusta ja lukiosta. Luokattomuus on murtanut nuoria tukevan verkoston. Minusta eskari- ja päivähoitojärjestelmämme on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston, enkä osaa pitää sitä millään tavoin hyvänä. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi?

Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita. Minusta nämä lapset ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan, mutta koululaisia heistä on tullut.

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? Sanelevatko byrokratia ja virkaehtosopimukset sen, millainen päivä eskarilaisilla on?

Jos tämä on parasta (mitä epäilen), mitä koulu pystyy eskarilaisille tarjoamaan, olen vahvasti sitä mieltä, että eskari kuuluu päivähoitoon. Päivähoidossahan eskari on edelleen sellaista kuin kuvasin viskaritoimintaa: kerran viikossa tehdään tehtäviä tutussa ympäristössä ja päivähoidon aikuisten kanssa.

Vanhempana ja päättäjänä ihmettelen, kuinka erilaista eskaritoiminta koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivoo koulumaisempaa toimintaa, minä taas kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä koulun eskarissa.

Vähintä, mitä voisimme tehdä on se, että:
- Lasten hoidosta ja avustamisesta vastaisivat samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan. Hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi.
- Opetuksen ja hoidon pitäisi tapahtua samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi oma paikkansa rakennuksessa. Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?
- Ja vaatteille pitäisi olla vain yksi naulakko, jossa olisi tilaa myös varavaatteille.

Haluaisin parantaa eskaria Espoossa niin, että ottaisimme molemmista (koulusta ja päivähoidosta) ne parhaat puolet.

***
Lisäys yllä olevaan. Näyttää siltä etten todellakaan ole murheineni yksin, sillä sain juuri tietooni Avoin espoo -foorumilla tehdyn huoltajakyselyn tulokset. Tiedotteessa kerrotaan:

"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "

Nyt olisi syytä tehdä jotain!

Syyskuu

Vaaleista huolimatta pidän kiinni tavaksi tulleista asioista blogissani, joista yksi joka kuukauden lopulla vuoden alussa tekemieni lupausten mietintä. Näin enemmän, enemmän, enemmän on pysynyt mielessäni ja arjessani.

Mika Waltarin syntymästä tuli syyskuussa sata vuotta. Keväällä päätin tutustua häneen tarkemmin ja näin olen ilokseni tehnyt. Syyskuussa luin loppuun hänen matkakertomuksensa Yksinäisen miehen juna ja näin näytelmän Myöhästynyt hääyö. Nyt yöpöydälläni on Mikael Karvajalka. Kesällä luin myös yhden Palmu-seikkailun ja ihmettelin todella hänen taitoaan kirjoittaa. Kuinka hienosti hänen tekstinsä kestävätkin aikaa!

Viime viikolla kävimme Elsan kanssa Elli-Velli-Karamellin ensi-illassa Hevosenkengässä. Esitys oli kovasti mieleeni ja pystyin eläytymään hyvin lasten haluun suojella omaa kiipeilypuutaan. Muistan vieläkin ne lohduttomat itkut - joita useaan otteeseen sain lohdutella - kun joku aika sitten päiväkotimatkaltamme kaadettiin pieni metsä asuntorakentamisen tieltä. Tuntuu, että tapahtuma on jättänyt erittäin vahvan jäljen poikamme mieleen.

Viime viikkoina olen ollut toisinaan kovin väsynyt. Illat ovat venyneet pitkiksi tietokoneen äärellä, kun olen suunnitellut mainoksia, vastaillut vaalikoneisiin ja kirjoitellut. On mieletöntä huomata, kuinka hyvältä tuntuu, kun väsymyksestä huolimatta jaksaakin mennä kuntosalille. Hetkessä väsymys on poissa ja keho on täynnä energiaa ja mieli virkeä. Parhaimmillaan olen jaksanut käydä salilla kolme kertaa viikossa ja kerran lenkillä.

Hyvä mieli on ollut kuitenkin koetuksella töiden vuoksi. Sosiaalialan työntekijäpula on todella vaikea ja näkyy työssäni. Kohtalaisesti olen mielestäni pystynyt pitämään toivoa yllä ja uskoa selviytymiseen. Jatkamme päivä ja viikko kerrallaan toisiamme tukien ja toisistamme huolehtien.

Tällaisena aikana tuntuu yhä merkittävämmältä se huomio, ettei hyvä mieli synny itsekseen. Siihen voi myös itse vaikuttaa. Tärkeää on yrittää tehdä asioille jotain - periksi ei saa antaa! - ja nähdä se, mikä on hyvää. Ja iloita siitä, mitä on.

Henkilökohtainen on poliittista

Aktiivinen vaalityö on alkanut. Näin alussa se tarkoittaa iltojen viettämistä tietokoneen äärellä ja erilaisiin vaalikoneisiin vastausten antamista sekä mainosten suunnittelua.

Vaalikoneissa näyttää olevan yhä enemmän kysymyksiä, jotka liittyvät ehdokkaan omaan elämään ja maailmankatsimukseen. Usko ja elämäntavat ovat syynissä, koska ne ovat kaiketi äänestäjien mielestä kiinnostavia. Itse vierastan hieman tätä kehitystä. Henkilökohtainen on toki poliittista, mutta rajansa silläkin on.

Aikamoinen tentti noiden kysymyspatteristojen kahlaaminen on. Moni kysymys on herättänyt palavan halun keskustella asiasta kysyjän kanssa. Joukkoon mahtuu niin erikoisia kysymyksiä, että tekisi vaatia melkein oikaisua. Jossakin kysytään pitäisikö koulujen kerhotoiminnan olla pakollista. Minä kysyn kenelle? Ja vastaan, että perheillä tulee olla valinnanmahdollisuus tässäkin asiassa. Yhä vahvemmin kannatan kuitenkin koulupäivän kehittämistä kokonaiseksi ja sitä kautta harrastustoiminnan lisäämistä kouluihin.

Toisessa vaalikoneessa esitettiin taas väite, että sosiaalihuollon asiakkaaksi pääsisi liian helposti. Näin laajoihin kysymyksiin on todella vaikea vastata onhan sosiaalipalveluita todella paljon ja esim. Espoossa puuttuu lähes kokonaan lapsiperheiden kotipalvelutoiminta. Sellaisen palvelun piiriin ei siis ainakaan pääse liian helposti, mitä ei ole. Toki minä ymmärsin, että kysyjä haki käsitystäni siitä, että toimeentulotukiasiakkaaksi ja -tuen piiriin pääsisi liian helposti, mutta vastaisin siihen mitä kysyttiin - en mitä haettiin.

Palaan vielä noihin henkilökohtaista elämää koskeviin kysymyksiin. Allekirjoitan todellakin ajatuksen, että henkilökohtainen on poliittista: me vaikutamme omilla valinnoillamme maailmaan ja vanhempina lapsiimme. Siksi...

- Olen alkanut liikkua, koska haluan pitää huolta itsestäni (en ole ihan nuori enää), mutta myös antaakseni liikkumisen mallin lapsilleni. Toivon, että voisimme sytyttää heihin läpi elämän kestävän liikunnan liekin ja ilon.

- Pyöräilemme ja kävelemme ja käytämme liikkumiseen julkisia liikennevälineitä. Toistaiseksi perheemme on pärjännyt ilman autoa ja se on suurin tekomme yhteisissä ilmastotalkoissa.

- Käytämme kangaskassia kaupparessuilla emmekä ole erityisiä kulutusintoilijoita. Pyrimme myös lapsille kertomaan, ettei aina voi tai tarvitse saada yhä vain uusia vaatteita, leluja tai tavaroita. Raha on rajallista ja se on hyvä oppia aikaisin.

- Olen aina pitänyt tärkeänä isien roolin vahvistamista ja tiedän, miltä tuntuu jakaa vanhempainvapaa. Se herättää vahvoja tunteita, kun kotiin jää pieni poika isänsä kassa ja itse lähtee töihin joka aamu. Muistan yöt, joina itsekin tankkasin lapseni läheisyyttä päiviä varten. Ja sen hetken, kun ymmärsin sen olevankin molemminpuolista, eikä vain lapsen tarve.

- Työ ja ammatti ovat minulle tärkeitä ja ehkä olen enemmän uraihminen kuin kotiäiti -tyyppi, mitä sitäkin kysyttiin vaalikoneissa. Menin töihin, kun nuorempi lapsemme oli 11 kuukautta vanha ja hän aloitti silloin päiväkotitaipaleensa. Sitä ennen lapset olivat olleet yhdessä kotona ja tähän syksyyn asti he ovat olleet samassa päiväkotiryhmässä ja hoito on sujunut hyvin.

Lapset ovat vieneet kuitenkin terän ehdottomuudeltani, jota ennen on ollut tietyissä asioissa enemmänkin. Näin minä olen valinnut ja tehnyt, mutta en sitä samaa edellytä muilta. Varsinkin omien lasten hoidossa minusta jokaisen perheen ja vanhemman tulee kuunnella itseään.

Espoolaisena päättäjänä haluankin huolehtia, että meillä on riittävästi päivähoitopaikkoja tarjolla, jotta hoitopaikkaa hakevat perheet saisivat paikan läheltä kotiaan silloin, kun he sitä toivovat. Haluan myös olla kehittämässä lasten kotihoitoa tukevia palveluita: avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa. Kannatan myös osapäivähoidon kehittämistä niihin tilanteisiin, kun perheessä on vanhempi kotona vauvan kanssa ja isommalle sisarukselle toivotaan hoitopaikkaa.

Pienten lasten perheiden kannalta tärkeää on myös parantaa lapsiperheiden kotipalvelua, jotta apua saisi mahdollisimman pian, jos perheessä tapahtuu jotain yllättävää tai aikuinen sairastuu. Toivon, että aikanaan Espoossa lapsiperheiden perhetyö on niin laajaa toimintaa, että perheet voivat luottaa saavansa apua yllättävissä tilanteissa.

Kuherruskuukausi teatterissa

Olin eilen Espoon teatterissa katsomassa Myöhästyneen hääyön ensi-iltaa. Näytelmä oli mainio - sellainen hyvän tuulen esitys - ja roolisuoritukset upeita. Pirkko Mannola on aivan käsittämättömän upea Nainen ja Oiva Lohtanderin kevyt askellus ja huvittavat ilmeet naurattivat.

Tämä oli toinen Mika Waltarin näytelmä, jonka olen tänä vuonna nähnyt ja olen yhä vaikuttuneempi hänen iättömistä teksteistään. Hän lienee yksi suurimista suomalaisen kirjallisuuden historiassa!

Illan aikana oli tietysti puhetta myös Espoon teatterin tulevaisuudesta. Syksyn aikana ja maanantaisen kaupunginhallituksen jälkeen viimeistään voi todeta, että kuherruskuukausi teatterissa on enää vain näyttämöllä. Raha ja sen rajallisuus ovat palauttaneet meidät maan pinnalle pilvilinnoista.

Kaupunginhallitus edellytti maanantaina, että esisopimuksen hyväksymisestä huolimatta pitää selvittää mahdollisuuksia lähes puolet edullisempaan teatteritaloon. Pelkäänpä, että se selvitys jää tekemättä ja esisopimukseen vedoten seuraavalle kaupunginhallitukselle tuodaan yhtä kallis tai ehkä kalliimpi esitys. Silloin pitää olla rohkeutta tehdä päätöksiä painostuksesta huolimatta.

Länsiväylässä tänään olleesta jutusta poiketen minä tein vaihtoehtoisen esityksen kaupunginhallituksessa. Esityksen lähtökohtana oli teatterin toiminnan turvaaminen Espoossa, mutta siten, että ratkaisun tulisi olla taloudellisesti järkevä ja samaan aikaan riittävän laadukas.

Nyt teatterisäätiö on omista lähtökohdistaan tehnyt esityksen, mutta mikä on Espoon kaupungin ja espoolaisten tarve? Sitä ei ole määritelty. Siitä syystä olisi pitänyt koota yhteen tehdyt selvitykset ja vertailla erilaisia mahdollisuuksia luoda teatterille toimintaedellytykset. Olemme kuulleet varsin ristiriitaisia näkemyksiä esim. kulttuurikeskuksen laajentamismahdollisuuksista.

Nyt suunnittelua jatketaan vain tontille, joka kaupunkikuvallisesti haasteellinen ja josta kaikki jo etukäteen osaavat sanoa, ettei säätiön esittämä kokonaisuus tule siihen sopimaan. Annetaanko siis kaavoittajan tai viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden (joka todennäköisestä kaavavalituksesta tekee lopullisen päätöksen) ratkaista, kuinka suuren teatterin saamme?

Espoon kaupunki on omistajapolitiikassaan linjannut, että pitkäaikaiseen palvelutuotantoon tulevat rakennukset tulisi pääsääntöisesti toteuttaa omaan omistukseen. Kaikilla meillä on varmasti unelma siitä, että Espoossa toimii teatteri vielä sadankin vuoden päästä. Siksi olisi ollut perusteltua selvittää, millaiset kustannukset ja mahdollisuudet seuraisi, jos meillä olisikin oma teatterirakennus Tapiolassa.

Kulttuuri on elämän rikastaja. Se tarjoaa elämyksiä ja ajattelulle syvyyttä. Olen ylpeä WeeGee -talon kokonaisuudesta, mutta iloitsen lastenkulttuurista, jota saamme nauttia myös omilla asuinalueillamme. Espoolaisen kulttuuritoiminnan tulee olla jatkossakin monipuolista, pientä ja vähän suurtakin. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia tulevaisuutemme eli lasten kulttuuritoiminnasta.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta

Ei kenenkään maa

Loppuviikosta paneuduin Espoon omistajapolitiikkaan ja konserniohjaukseen yhdessä muiden konsernijaoston jäsenten ja kaupungin johtavien virkamiesten kanssa. Tiedän, kuinka kuivilta nuo aiheet kuulostavat, mutta itse olen erittäin kiinnostunut parantamaan omistajaohjaustamme.

Yhä useammin kunnissa erilaisia asioita hoidetaan kokonaan tai osittain omistetuissa yhtiöissä tai kuntayhtymissä. Liian usein samalla nämä asiat jäävät vaille huomioita, koska ne ovat yksittäisistä valtuutuista niin kaukana. Poissa silmistä, poissa mielestä pätee valitettavan usein näihin yhteisöihin. Ne ovat niin sanotusti "ei kenenkään maata", joiden asioita ei kunnan sisällä juuri poliitikot käsittele.

Tämän on tarkoitus muuttua. On joitakin yhteisöjä, joilla on erityisen suuri merkitys espoolaisten elämässä. HUS on näistä suurin, mutta siihen en nyt puutu, koska se on otsikoissa muutenkin. Sen sijaan Espoonkruunu, ammatillinen ja AMK- koulutus ja joukkoliikenne ovat toimintoja, joiden seurantaa on syytä parantaa.

Omistajana Espoo voi ja sen tulee asettaa tavoitteita omistamilleen yhteisöille. Eikä näiden tavoitteiden tule olla vain taloudellisia, vaan myös laadullisia, jotta voimme vakuuttua asioiden olevan hyvässä hoidossa. Tai voimme vaatia korjauksia mahdollisimman varhain.

Asuminen
Espoonkruunun asunnoissa asuu tällä hetkellä 29 000 asukasta ja ainoa tavoite, jonka kaupunki on yhtiölle asettanut on se, että sen pitäisi tuottaa 300 uutta vuokra-asuntoa vuosittain. Nyt se ei ole tähänkään tavoitteeseen päässyt, mutta syyllinen siihen on myös kaupunki, jolla ei ole luovuttaa tontteja mihin rakentaa.

Jatkossa on syytä asettaa tavoitteita myös kunnossapidolle, peruskorjauksille (mm. energiansäästötavoitteet) ja asukastyytyväisyydelle. Päättäjänä minua kiinnostaa erityisesti, kuinka Espoonkruunu palvelee asukkaitaan. Omistajana kaupungin pitää seurata sitä säännöllisesti ja antaa tarvittaessa ohjeita hallitukselle ja yhtiön johdolle.

Ammatillinen koulutus ja AMK

Espoolaisten nuorten tulevaisuuden kannalta Omnia (ammatillinen oppilaitos), Laurea ja Metropolia (ammattikorkeakouluja) ovat äärimmäisen merkittäviä onhan koulutus on yhä tärkeämpi tekijä työmarkkinoilla. Omniaan olemme liittäneet myös Espoon työpajat ja muuta toimintaa, joiden on tarkoitus noukkia mukaan ne nuoret, jotka ovat vaarassa jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Väliinputoajia on yhä, siksi toimintaa pitäisi parantaa.

Päättäjänä olen kiinnostunut siitä, että nämä oppilaitokset tarjoavat laadukasta opetusta ja huolehtivat oppilaistaan niin, ettei opintie jää kesken. Haluaisin, että seuraisimme näiden osalta valmistumisastetta, keskeyttäneiden määrää ja ennen kaikkea sitä, kuinka moni ja kuinka nopeasti oppilaat valmistumisen jälkeen työllistyvät.

YTV ja joukkoliikenne
Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun Espoon oma joukkoliikenteen johtokunta lakkautettiin ja linjojen suunnittelu siirrettiin YTV:n tehtäväksi. Ratkaisu oli perusteltu, mutta nyt kaupunginhallitus lausuu vuosittain kaupungin kannan palvelutarjontaan, eikä juuri muuten puutu YTV:n asioihin. Laskut hoituu tietty ajallaan.

Päättäjänä haluan saada säännöllisesti tietoa palvelutyytyväisyydestä, matkustajamäärien kehityksestä (on nyt muuten nousussa, mikä on hienoa) ja toteutumattomien vuorojen määrästä.

***

Kun ajattelee pelkästään näitä yhteisöjä ja niiden merkitystä espoolaisille, näyttäytyy omistajaohjaus todella tärkeänä välineenä monenkin perheen ja nuoren arjen ja tulevaisuuden kannalta. Tänä syksynä aion omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että seuraisimme ja viestisimme näille yhteisöille paremmin siitä, mikä meidän espoolaisten kannalta on tärkeää, mitä me heiltä odotamme.

Lokakuun 14. päivä tämä asia on konsernijaostossa esillä, joten sitä ennen otan tietysti mielelläni vastaan myös ideoita ja kommentteja aiheesta.

Ja tunnustan, että mielelläni jollain tavoin myös jatkossa näihin asioihin haluaisin vaikuttaa. Sen kuitenkin päättävät äänestäjät lokakuun 26. päivä.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo. Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta

Terveisiä naapurista

- Eli ajatuksia Helsingin seudun yhteistyöstä

Pääkaupunkiseudun ja laajemminkin koko Helsingin seudun yhteistyö on edennyt sellaisin harppauksin kuluneen neljän vuoden aikana, etten ainakaan minä osannut sitä ennustaa. Viime kunnallisvaaleissa asia oli toki vaalikoneissa esillä, mutta ei kenenkään vaaliteema toisin kuin nyt näyttää käyvän Vantaalla ja varmasti myös Helsingissä. Näyttävät haluavan liittää kuntia yhteen ihan kuin ongelmat sillä ratkeaisivat.

Mitä enemmän itse olen ollut mukana, sitä vahvemmin olen vakuuttunut yhteistyön järkevyydestä. Rajansa suuruuden ekonomiallakin on, kun palveluiden toimivuutta tarkastellaan perheen arjen kannalta tai henkilökunnan vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Liian isossa organisaatiossa se, joka mistäkin on vastuussa, saattaa kadota tai olla liian etäällä.

Perheiden arjen sujuvuuden kannalta on olennaista madaltaa kuntarajojen merkitystä ja se on mahdollista toteuttaa kuntien verkostomaisella yhteistyölläkin. On hyvä, että nyt päivähoitopaikkaa ei tarvitse vaihtaa, jos muuttaa tai sitä voi hakea naapurikunnasta. Tai laboratoriossa voi käydä työpaikan vieressä, eikä vain omalla terveysasemalla. Ja joillakin raja-alueilla palvelut suunnitellaan yhdessä.

Kirjastopalveluthan ovat edelläkävijöitä pääkaupunkiseudulla. Kirjan voi hakea sieltä, missä se on saatavilla tai tilata toisesta kirjastosta omaan lähikirjastoon, eikä kuntarajoilla ole väliä. Kunnat ovat myös sopineet yhteisen tavoitteen aineistohankintoihin varattavasta määrärahasta, jotta järjestelmä ei synnyttäisi vapaamatkustajaa.

Seudun ihmisten, perheiden ja yritystenkin kannalta merkittävin haaste on, asuntorakentamisen lisääminen ja liikennejärjestelmän - erityisesti joukkoliikenteen - parantaminen. On kaikkien etu, että ihmiset, äidit ja isät tai tavarat pääsevät kulkemaan seudulla sujuvasti. Nyt ruuhkissa palaa sekä aikaa että rahaa. Ja järjetön kasa rahaa tarvitaan jo siihen, että täällä voi asua.

Asuntoja ei synny ilman tontteja ja siksi kuntien pitäisikin yhdessä tehostaa maapolitiikkaansa. Kuntien tonttitarjontaa ei lisätä liittämällä neljä kuntaa yhteen, vaan käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja maanhankintaan. Valtuustoihin tarvitaan rohkeita ja määrätietoisia valtuutettuja.

Asumisen ja liikenteen pulmat ovat yhteisiä koko Helsingin seudulla. Viime keväänä nämä 14 kuntaa allekirjoittivatkin sopimuksen valtion kanssa asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Siinä onkin todellinen näytön paikka: pystymmekö edistämään kohtuuhintaista asuntotuotantoa, jotta täällä voi elää tavallinen palkansaaja perheineen ja toimia tavalliset yritykset työntekijöineen.

Kuluneella vaalikaudella saimme aikaiseksi hyvän tahtotilan, opimme tuntemaan toisiamme ja kuntiemme tilannetta. Ensi kaudella on sopimukset ja tavoitteet muutettava todeksi, joka näkyy meidän asukkaiden arjessa.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo. Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!


Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta


(Kirjoitus on tehty Vantaan sd-valtuustoryhmän puheejohtajan Siku Kähärän nettisivuille kirjoittajavieraspalstalle.)

Suositaan pieniä

Lähikauppa on sujuvan arjen kivijalka. Perheemme sai hyvän muistutuksen tästä viime keväänä, kun oma lähikauppamme Kirstintiellä oli muutaman viikon remontin vuoksi kiinni. Samaan aikaan Petri vaihtoi työpaikkaa, eikä hänellä olekaan enää työmatkan varrella kauppaa. Lapsiperheessä aina jokin tarpeellinen on loppu ja se pitäisi voida hankkia kätevästi ja nopeasti.

Nyt sunnuntaina on pitkästä aikaa ensimmäinen sunnuntai, kun suuret kaupat eivät enää saa olla auki. Pienet lähikaupat taas voivat olla auki kesät talvet joka päivä. Laki antaa näin pienille kaupoille kilpailuedun ja parantaa niiden toimintamahdollisuuksia. Uusia lähikauppoja onkin syntynyt viime vuosina.

Tätä kehitystä ei tulisi vaarantaa ja siksi kansanedustajien pitäisi pitää näppinsä irti aukioloaikalaista. On ihan turhaa puhetta, että säännökset ovat muka liian monimutkaisia. Mielenkiintoista muuten, että kauppjen aukioloa säädellään lähes kaikissa maissa.

Erikoiskaupan puolella vapauttamisesta ei olla lainkaan innostuneita. Isoissa liikekeskuksissa sunnuntaikaupan vapauttaminen voisi olla kallis pakkopaita, sillä keskukset vaativat kaikkia liikkeitään olemaan auki. Sunnuntaityö on kallista, eikä tuota kuitenkaan riittävästi. Pahimillaan siis sunnuntaikauppa voisi nostaa hintoja tai aiheuttaa konkursseja.

Itse olen yrittänyt edistää uuden kaupan syntymistä Tuomarilan aseman läheisyyteen rakentuvalle uudelle Kulovalkean asuinalueelle. Asemakaavan muutos kaupan paikasta on valmisteilla, mutta harmikseni hanke ei ole edennyt, koska kauppaliike ja maanomistaja eivät ole päässeet sopimukseen tontin hinnasta. Uskon kuitenkin, että kauppa aikanaan tulee.

Kuntapäättäjä ei voi pakottaa maanomistajaa myymään, eikä kauppaliikettä perustamaan yritystä. Asemakaavoituksella kuitenkin luodaan edellytyksiä toimivalle arjelle luomalla mahdollisuuksia lähipalveluille. Kulovalkeankin alueella on tärkeää pitää kiinni kaavasuunnitelmasta, eikä lähteä heti muuttamaan varausta muuhun.

Isoilla kauppakeskittymillä on laajat vaikutukset lähipalveluihin, siksi niiden sijoittamisessa pitää olla tarkkana. Espoon keskuksen kaupalliset palvelut paranevat radikaalisti, kun Entresse avautuu. Se on hyvä, sillä kauppakeskuksen sijainti on erinomainen.

Sen sijaan en ole lainkaan pahoillani, että Lommilan hypermarkethanke on juuttunut suunnittelijoiden pöydälle. Se perustuisi yksityisautoiluun ja olisi uhka keskuksen muille kehittymässä oleville palveluille. Juuri tästä syystä asemakaavoituksen yhteydessä onkin arvioitava hankkeiden sosiaalisia vaikutuksia.

Espoon valtuusto teki valtuustosopimuksen kauden alussa. Siinä sovimme monista tärkeistä asioista, joita oli tarkoitus toteuttaa tällä vaalikaudella. Lähes kaikki sovittu on myös tehty, mutta lähipalvelusuunnitelmaa emme ole saaneet aikaiseksi. Itse olen sitä kiirehtinyt, mutta virkamieskunta on ollut tahmeaa. Asia on jäänyt kai pinon alimmaiseksi.

Siinä onkin yksi syy pyrkiä jatkamaan tehtyä työtä.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi

- huolenpitoa huomisen Espoosta

Espoon ja juhlien kuu

"Espoo syntyi kauan sitten kirkonmäellä ja kartanossa...
... ja se syntyy joka päivä uudestaan, ihmisten arjessa.

Vieläkin on maa, on metsä, on järvet ja meri.
Ja asunnot kohta kolmellesadalletuhannelle espoolaiselle.
Kyllä ne tänne mahtuvat.

Vanha nuori kaupunkimme.
Katsokaa tätä loistoa!"
- Claes Andersson -


Elokuu oli juhlien ja kulttuurin kuu. Espoon 550-juhlavuosi huipentui juhlavaltuustoon ja pääjuhlaan. Alkukuusta olin katsomassa Histan häitä Honkamajalla ja meidän perheemme lopetti kuun juhlimalla sukulaistemme häitä savon maalla.

Lapsillamme oli häissä aivan erityinen tehtävä. Illan mittaan Väinö tosin hieman aiheutti harmia, jota myöhemmin selviteltiin. Ennen nukahtamista pojan viimeiset sanat olivatkin: "Ai, onko rakkaus törttöilyäkin suurempi?".

Ihania ja koskettavia hetkiä!

Espoon Cinen avajaisissa kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Elokuva sinänsä ei minusta ollut erityinen. Ehdin jopa sen aikana ihmetellä, miksi se on tehty. Lopussa jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon itse voimme vaikuttaa omaan mieleemme. Miksi ihmeessä sitä ärsyyntyy niin helposti eteen tulevista asioista (pienistä ja turhanpäiväisistä), joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Joskus - aika usein itse asiassa - kannattaisi vain antaa olla.

Hyvä mieli ja tuuli ei välttämättä tulekaan itsestään, vaan senkin eteen voi tehdä työtä ja uskon, että myös kannattaa tehdä. Ajattelin yrittää.

Juhlavuoden pääjuhlassa arkkipiispa Paarma puhui vakavasti yhteisöllisyyden murenemisesta. Hän pohti, millaista osallisuuden tässä ajassa tulisi olla. Kunnan tehtävä on toki tuottaa palveluita kuntalaisille, mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla ihmisten yhteisö. Yhteisö, jonka kuntalaiset kokevat omakseen ja jolla on heille merkitys. Siitä syntyy halu osallistua ja rakentaa, tehdä työtä oman yhteisön eteen. Merkityksellisyys synnyttää välittämistä, halua pitää huolta asioista, ihmisistä ja asuinalueesta.

Minulla on siis vakaa tahto pitää kiinni vuoden alussa tekemistä lupauksistani. Loman jälkeen ryhdistäydyin myös kuntoilun parissa. Salilla olen käynyt kolme kertaa viikossa ja se on tuntunut todella hyvältä.


(Yllä sitaatti juhlavuoden teoksesta, joka esitettiin pääjuhlassa.)

Espoo 550 ja silta

Espoon 550-vuotisjuhlaa ja Espoo-päivää juhlistettiin tänään avaamalla uusi silta Kannusilta. Tilaisuus oli juhlallinen ja iloinen. Silta on poikkeuksellinen koko maassa: se on ensimmäinen holvisilta viiteenkymmeneen vuoteen, mikä maahamme on rakennettu.

Espoon juhlavuoden teema on ollut silta. Tavoitteena on ollut sillan tavoin yhdistää mennyttä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Ja rakentaa yhteisöllisyyden siltaa espoolaisten ihmisten välille. Erilaiset tapahtumat ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua paremmin omaan kaupunkiin ja kohdata ihmisiä, tulla tutuksi. Nämä tapahtumat jatkuvat tällä viikolla ja loppuvuonna.

Sillan avajaisissa piispa Heikka toivoi Kannusillan rakentavan siltoja meidän ihmisten välille. Hän toivoi meidän kaikkien olevan sillanrakentajia, yhteisöllisyyden ja välittämisen tekijöitä. Sillanrakentajien vastakohta on syrjäytyminen ja eristäytyminen, jota meidän pitäisi ehkäistä.

Viikko on ollut juhlallinen ja liikuttavakin. Silmänurkkani kostuvat tunnetusti herkästi.

Omaa espoolaisuuttani olen ehtinyt pohtia vain hieman. On hienoa, että espoolaiseksi voi tulla muuttamalla Espooseen, sitä ei tarvitse todistella, eikä sitä tarvitse ansaita. Olen muualta tullut ja minut on otettu lämpimästi vastaan. Arvostan yhä sitä ja toivon myös muiden tuntevan itsensä yhtä tervetulleeksi.

Omasta espoolaisuudestani kertoo jotain myös se, kuinka herkästi sitä tulee puolustettua Espoota ja tekemiämme päätöksiä. On turhauttavaa se, kuinka huonosti Espoota tunnetaan, vaikka kaikilla siitä oma mielipiteensä onkin.

Tällä viikolla ärsyttävimmistä ja asiantuntemattomimmista kommenteista on vastannut entinen espoolainen ja nykyinen pääministerimme. Ei Vihdin hajarakentamista ja suunnitelmia rakentaa keskelle peltoa jättimäinen Ideapark voi perustella Espoon kaupunkirakenteella.

Olen elänyt uskomattomia vuosia Espoossa ja viihtynyt hyvin, kotiutunut. Jo se on hyvä syy juhlia.

Onnea kaikille meille espoolaisille!

Espoon keskukseen radikaali muutos

Huomenna 25.8. on Espoon 550-vuotisjuhlavaltuusto, missä alunperin piti päättää Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen tulevaisuudesta. Ei kuitenkaan päätetä, koska ei ole ollut aikaa keskustella riittävästi asiasta ja koska pelkkä arkkitehtikilpailun palkintoraati oli kovin erimielinen kaupungintaloasiasta. Sitä erimielisempiä poliitikot raadissa olivat, mitä vähemmän olivat ehtineet paikalla olla. Erikoista sanoisin, jos kehtaisin.

Länsiväylässä oli minun ja Tommin kirjoitus (alla), missä kerroimme omia ajatuksiamme virastokeskuksen tulevaisuudesta. Hienoa, että samalla sivulla oli vastakkaista näkemystä edustava kirjoitus otsikolla "Espoon ei tarvitse lisää lasivitriinejä". Juuri näin keskustelua pitääkin käydä.

Tuossa kirjoituksessa kysytään paraneeko hallinnollinen tehokkuus ja taloudellisuus, jos niitä tehdään betonibunkkerin sijaan arkkitehtonisessa lasivitriinissä. Ja lisäksi väitetään, että nuoremman polven päättäjien on helppo tuomita edeltävien polvien päätökset.

Tästähän ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Olen nähnyt hahmotelmia, millainen peruskorjattu kaupungintalo olisi. Kyllä siihenkin lasia saataisiin julkisivuun. Arvio on, että peruskorjaus maksaa 90-110 % siitä, mitä kokonaan uuden rakentaminen. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta ja se on olennaista.

Omasta mielestäni kaupungintalo ei ole lainkaan keskuksen rumin rakennus. Oman aikansa tuote se kuitenkin on, jonka suurin osa kilpailuun osallistuneista arkkitehdeistä olisi korvannut uudella. Ei ole ihan tavanomaista antaa sellaista tuomiota oman kollegan työlle.

Tehtiin niin tai näin, annan mielelläni arkkitehtien luoda uuden tai uudistuneen kaupungintalon meille. Kilpailun kautta saisimme varmasti parhaan idean. En ole koskaan itsekään ihastunut lasiseiniin, mutta myönnän hiljalleen tottuneeni niihin.

Iso ongelma on kuitenkin se, että ensi keväänä kaikki toiminnot ovat kaupungintalosta siirtyneet toisaalle ja talo on tyhä, koska talossa ei voi työskennellä. Virastokeskus autioituu ja kaikki elämä keskittyy radan eteläpuolelle. Se lisää pohjoispuolen turvattomuutta ja siksi päätöksiä on saatava aikaiseksi. Koko virastokeskusta on muutettava ja uudistettava pian.

Huomenna me valtuustossa päätämme, että syksyn aikana suuntaviivoista päätetään. On ihan siistiä, että riidat riidellään, kun juhlat on juhlittu. Omasta puolestani aion huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään ja että suunnittelu etenee ripeästi. Oma mielipiteeni on selvä, mutta enemmistön ratkaisujen mukaan mennään. Siksi asiasta kannattaa keskustella nyt.

***

Virastokeskus uusiksi asukkaiden ehdoilla

Espoon keskuksen muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Alueen asukkaat tietävät, että vain radikaali muutos on Espoon voimakkaasti parjatun virastokeskuksen mahdollisuus. Vuosien aikana tehdyt pienet kohennustoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Yleinen mielipide onkin kääntänyt selkänsä keskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Uudistamistarve korostuu entisestään nyt, kun radan eteläpuolinen alue palveluineen kehittyy voimakkaasti. Kauppakeskus Entressen valmistuminen ja Espoontorin laajennus, uuden aluekirjaston lähestyvät avajaiset ja viime vuosien julkiset rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio ja radan alikulku ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta merkittävällä tavalla. Myös Suviniityn alueen rakentaminen lähivuosina vilkastuttaa eteläpuolen elämää.

Espoon keskuksen kehittäminen - kaupunkikuvan elävöittäminen, alueen viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen - vaatii voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueelle. Tarvitaan edelleen vahvaa tahtoa, jotta tavoitteeksi asetetut laadukas asuminen, monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut, ja toimiva hallinnollinen keskus, koulutustarjonnan monipuolisuus ja laatu, liikenneyhteydet ja liikkumista tukevat palvelut voidaan taata alueella.

Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus. Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä, missä on hyvä asua ja harrastaa.

Kaupunkikuvaa tulee rohkeasti uudistaa. Suuntaviivoja uudistamiselle haettiin nyt järjestetyssä arkkitehtuurikilpailussa. Sen pohjalta jatketaan myös Espoon kaupungintalon suunnittelua.
Virastokeskuksen uudistaminen tulee käynnistää rohkeasti purkamalla kilpailuehdotusten mukaisesti kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella, sillä vanhan korjaaminen tulisi jopa uudisrakentamista kalliimmaksi aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella.

Tavoitteena on esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Kaikkien espoolaisten tulee tuntea omakseen hallinnollinen keskuksemme. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia toimia viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiselle.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginhallituksen jäsen (sd)

Tommi Laakso
Kaupunginhallituksen jäsen (kok)


Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samanlaisena Helsingin Sanomissa 18.8.2008 ja Länsiväylässä 24.8.2008.

Liikelaitos ei ole yhtiö

Espoossa on vuosia valmisteltu kiinteistöpuolen ja ruokapalvelukeskuksen liikelaitostamista. Viime keväänä tästä käytiin iso vääntö kaupunginhallituksessa. Meidän demareiden vaikutus ei ollut vähäinen lopputuloksessa, jota esitimme eilen valtuustolle. Käytävillä vasemmistoliittokin syntynyttä kompromissia kehui, mutta salissa haukkui. He esittivät hylkäystä ihan kuin kehittämistarvetta ei olisi.
- Vaalien läheisyys paistoi heidän puheistaan läpi!

Henkilöstön asema on huolestuttanut. Vuosia jatkunut valmistelu on johtanut pysyvään epätietoisuuteen ja epävarmuuteen. Nyt ratkaisu on tehty ja elämä voi jatkua. Se antaa tilaa oman työn kehittämiselle. Muutosvalmennuksesta on myös ollut puhe. Yt-menettely olisi voitu hoitaa paremmin: asiantuntevammalla keskustelulla olisi hälvennetty henkilöstön huolia enemmän kuin nyt valitulla linjalla. Vastustusta ei otettu vakavasti ja sitä yritettiin peitellä, ei käsitellä. Miksi niin usein Espoossa kämmätään näissä asoissa? Eikö henkilökunnan osaamiseen luoteta?

Kiinteistöhoidon henkilökunta otti vahvasti kantaa liikelaitosta vastaan. Tästä syystä meidän demareiden aloitteesta päätettiinkin perustaa nettobudjetoitu tulosyksikkö, johon kootaan siivouspalvelut, kiinteistönhoito ja kunnossapito. Yhteistyön lisääminen järkiperäistää toimintaa, jonka on syytä näkyä parempana toimintana: viihtyisyytenä lasten ja nuorten arjessa kouluissa ja päiväkodeissa.

Sen sijaan kiinteistöhallinnon tilaaja- ja omistajatehtäviä hoitavasta yksiköstä päätimme perustaa liikelaitoksen, kuten myös ruokapalvelukeskuksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita yksityistämistä, eikä yhtiöittämistä. Liikelaitos on osa peruskuntaa ja niissä noudatetaan samoja sopimuksia ja ohjeita kuin Espoossa yleensäkin. Eilen valtuustossa nämä asiat sekoitettiin tarkoituksellisesti osana poliittista peliä. Helvetin esikartanoita manattiin esiin ja ratkaisua verrattiin Espoon sähkön pörssiin viemiseen.

Ratkaisu ohjaa kaupungin varoja talousarviossa uudella tavalla. Läpinäkyvyys ja kustannustietoisuus paranee, kun toiminnot maksavat ruuasta ja kiinteistönhoidosta vuokrana todelliset kustannukset. Tämä johtaa ainakin alussa myös yksikkökustannusten nousuun. Siksi päätimme myös, että menojen kasvu päivähoidossa, koulussa ja muualla huomioidaan talousarvion valmistelussa. Siitä on talousarvioneuvotteluissa pidettävä kiinni!

Kokouksessa kävi ilmi, että on olemassa suunnitelma tehdä kysely tuleville valtuutetuille liikelaitosten yhtiöittämisestä. Oma vastaukseni on selkeä: ei, jos silloin olen päättäjä.

Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä. Yleensä jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tässä tilanteessa sekin olisi ollut virhe. Tulevina vuosina seuraamme onnistuimmeko, miten yhteistyö toimii ja arvioimme kehitystarpeita.

Vaalit 26.10.2008

Lauantaina käynnistyi demareiden vaalikampanja Tapiolassa, missä uusi puheenjohtajamme Jutta Urpilainenkin vieraili. Hän puhui mainiosti sujuvan arjen tärkeydestä, kuinka sen mahdollistaa vain luotettavat ja monipuoliset palvelut. Erilaisissa elämäntilanteissa tarvitsemme erilaisia palveluita ja hyvällä asuinalueella jokaisesta huolehditaan.

Viime kevään aikana päätin lähteä ehdokkaaksi syksyn vaaleihin. Vastuu ja tehtävät ovat muuttuneet kohdallani aikalailla ja luottamustehtävät ovat vieneet paljon aikaani, siksi asiaa oli punnittava. Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut Espoon kehittämisestä ja kahden lapsen äitinä palveluiden suurkuluttaja. Haluan siis jatkaa työtäni, jos äänestäjät niin suovat.

Vaalikampanjan suunnittelu on vielä kesken (yllä Väinön tekemä mainos). Paras tapa aloittaa se on mielestäni kaivaa vanhat mainokset esiin ja katsoa, mitä asioita silloin halusin nostaa esiin. Yllätyin iloisesti, kun katselin vanhaa mainostani: tuskinpa sen paremmin nytkään osaisin sanoa! Nyt pitää vain tiivistää, kun rahat eivät siitä yhtä ison esitteen tekoon ja lehti-ilmoittelunkin hinta on noussut huimasti.

Työ kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa on ollut monipuolisempaa kuin osasin kuvitella. Olen joutunut / saanut perehtyä asioihin, joita en kampanjassani osannut edes nostaa esiin (esim. omistajapolitiikka). Ajatukseni pääkaupunkiseudun yhteistyöstä on muuttunut ja näkemykset syventyneet viime vuosina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hillintakeinoihin olemme vasta paneutumassa.

Palveluiden laatu ja työntekijöiden pysyvyys ovat nyt tärkeämpiä kysymyksiä kuin edellisissä vaaleissa. Työvoimapula on vaikeampi pulma kuin koskaan, eikä yhä kalliimpi asuminen helpota sitä. Vaalikausi on ollut mielenkiintoinen ja yllätyksellinen! Vaikea edes aavistaa, mitä tulevien neljän vuoden aikana edessämme on.

Tässä neljän vuoden takaisia ajatuksia, jotka ovat minulle yhä tärkeitä:

Tavoitteenani on lapsiystävällinen Espoo

… missä asuinympäristöt suunnitellaan turvallisiksi
Kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan siihen, että meillä on turvalliset kulkureitit, hyvät lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne; ja että viihtyisillä asuinalueilla on riittävästi metsiä ja puistoja lasten leikkiä. Lapsille hyvällä asuinalueella päiväkodit ja koulut sijoitetaan harkiten ja niiden ympäristöt suunnitellaan lapsia kuullen.

… missä perheillä on varaa asua
Asumiskustannusten nousua voidaan hillitä lisäämällä kaavoitusta ja edistämällä monipuolista asuntotuotantoa. Espooseen tarvitaan lisää sekä omistus- että vuokra-asuntoja, pientaloja ja tontteja omatoimiseen rakentamiseen.

… missä voimme luottaa palveluiden laatuun
Taloudellisesti vaikeinakin aikoina meillä on varaa peruspalveluihin: luotettavaan terveydenhuoltoon, hyvään koulutukseen ja turvalliseen päivähoitoon. Perheille on tarjottava erilaisia päivähoitopalveluita: päiväkotien lisäksi tarvitaan perhepäivähoitoa ja ryhmäperhepäivähoitoa. Kotona olevien vanhempien tukemiseksi tarvitaan sekä kotipalvelua että avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa.

… missä osaavasta henkilökunnasta pidetään kiinni
Vain pysyvä, osaava ja jaksava henkilökunta voi tuottaa meille laadukkaita ja luotettavia palveluita. Arvostamalla henkilökuntaansa Espoon kaupunki voi pitää huolen siitä, että se saa osaavia ammattilaisia tulevaisuudessakin.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- huolenpitoa huomisen Espoosta

Paluu arkeen 3: eskari alkoi

Lasten kesäloma päättyi tiistaina, kun koulu alkoi. Elsa lähti aamulla innoissaan tuttuun päiväkotiin, mutta Väinöä jännitti kovin eskarin alku. Koko kesän siitä oli puhuttu iloisin ja odottavin mielin. Silti maanantai-iltana iski hurja jännitys ja tiistaiaamuna poika toivoi, että eskarin alkua siirrettäisiin vuodella. Pojasta tuntui, ettei hän ollut valmis.

Keskiviikkoiltana poika jo toivoi, että hänet herätettäisiin mahdollisimman varhain, jotta hän pääsisi pian eskariin. Jännitys muuttui päivässä innostukseksi. Iltaisin poika on halunnut harjoitella kirjoittamista, vaikkei heillä läksyjä vielä olekaan.

Ensimmäiset päivät ovat saaneet meidän vanhempien päät pyörälle. Aamulla pitäisi Elsan tavarat viedä päiväkotiryhmään, Väinön kengät ja vaatteet omaan ryhmään ja reppu yläkertaan luokan eteen. Ja sitten lapset vielä aamuhoitoon neljänteen paikkaan. Ensimmäisenä iltapäivänä ei poikaa meinannut löytyä, kun hän olikin koulun pihalla. Miten nämä viemiset ja hakemiset hoituisi kätevästi? Opas kiireen hallintaan olisi nyt tarpeen.

Myönnän, että olemme olleet etuoikeutettuja aikaisempina vuosina. Kolme talvea lapset ovat olleet päiväkodissa sisarusryhmässä eli he ovat saaneet olla yhdessä silloinkin, kun toinen oli alle ja toinen päälle kolme. Kun on ollut yhteinen ryhmä, yhteinen eteinen ja naulakko ja yhteiset aikuisetkin, on kaikki sujunut todella kätevästi.

Omien kokemustemme perusteella toivoisin, että useammissa päiväkodeissa olisi sisarusryhmiä perheille, joilla on useampia lapsia samaan aikaan päivähoidossa.

Ennen tarpeelliset tiedotkin on kulkeneet kätevästi. Sairastumisesta on ilmoitettu yhteen numeroon ja sitten on voinut keskittyä lasten hoitamiseen. Nyt poissaolosta pitäisi kai ilmoittaa Elsan ryhmään, Väinön opettajalle ja vielä pojan hoitajalle päivähoitoon. Olemme kahden organisaation "loukussa" - rajalla tavallaan - ja hieman ihmeissämme.

Onneksi koko henkilökunta on toivottanut meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Lippuja ja lappuja on kotiin tullut. Ensimmäinen hoitosopimusneuvottelukin on jo sovittu ja kutsu vanhempainiltaan tullut. Kaikki alkaa kuulemma sujua ihan hyvin ja poikakin oppii pian omatoimiseksi. Onko hänestä tulossa iso? Ja mitä se tarkoittaa?

Turha siis huolia, on henkilökunta lohduttanut ihmetteleviä vanhempia. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä huokuu osaaminen ja se herättää luottamusta.

Ihanaa, kuinka innoissaan ja iloisia lapset ovat olleet. Vanhoja kavereita on ollut kiva nähdä ja uusiin kavereihin tutustua. Ja sehän on tärkeintä. Kyllä me näistä arjen kiemuroista selviämme.

Paluu arkeen 2: ajankohtaista Espoon keskuksessa

Pelkäsin jossain vaiheessa, että Espoon 550-vuotisjuhlia vietettäisiin Espoon keskuksessa mahdottomien rakennustyömaiden keskellä. Juhlat ovat nyt elokuussa ajallaan, mutta monet rakennustyömaat vielä suunnittelijoiden pöydällä. Odottavan aika on siis edelleen pitkä Espoon keskuksessa.

Siltakadun remontti alkoi keväälla ja sen odotin etenevän reippaasti loman aikana, mutta taisimme lomailla rakennustyöntekijöiden kanssa samaan aikaan. Harmillista sillä työmaa vaikuttaa aika tavalla jokapäiväiseen kulkemiseen keskuksessa.

Entresse näyttää sen sijaan valmistuvan, mutta miten se vaikuttaa Espoontoriin? Jo nyt siellä on liiketilaa tyhjillään ja yksi vaateliike mainostaa loppuunmyyntiä Entresseen muuton vuoksi. Jääkö Espoontori kolkkona ja autiona odottamaan laajennusta ja uutta tulemista?

Ideakilpailun tulokset virastokeskuksen kehittämisestä ja kaupungintalon tulevaisuudesta julkaistiin. Palkituissa töissä on hyviä eväitä jatkotyölle. Tavoitteena on korostaa viheryhteyttä asemalta Espoon kirkolle ja toisaalta nivoa radan etelä- ja pohjoispuoli yhteen. Kaupungintalosta otin alueen toisen valtuutetun kanssa kantaa, että puretaan pois sekä kaupungintalo että virastotalo 1. Kaupungintalo on autioitumassa, joten sille pitää tehdä jotain ja aiemmin tehdyissä selvityksissä on käynyt ilmi peruskorjauksen olevan vähintään yhtä kallista kuin uuden rakentaminen. Kannanottomme (alla) julkaistiin mm. sunnuntain Länsiväylässä.

Espoon keskuksesssa on mielenkiintoisia rakennuksia, joiden tulevaisuus pitäisi ratkaista. Sunan navetasta on tehty valtuustoaloite, jotta taloon saataisiin kulttuuritoimintaa. Kaupunginhallitukselle annetussa vastauksessa esitetään, että asiaa pitää selvittää edelleen ja näin varmaan onkin. Aikataulu työlle kuitenkin pitää saada.

Espoon vanhasta asemasta on neuvottelut käynnistymässä, josko kaupunki hankkisi sen omistukseensa. Muitakin kiinnostuneita saattaa olla. Se olisi mainio paikka aktiiviselle kansalaistoiminnalle. Hyviä ideoita ja aktiivisia toimijoita olisi nyt saatava esiin.

Asemasilta siirtyi loppukeväästä kaupungille. Korjaustyöt eivät ole vielä käynnistyneet, mutta eiköhän hommat tässä syksyn aikana käynnisty.

Alueella on myös pari jo lähes ikuisuuskysymykseksi päässyttä kaavahanketta. Kaupunginkallio on esimerkkitapaus siitä, kuinka maankäyttösopimukset voivat pitkittää asemakaavoitusta. On kuitenkin toiveita, että saisimme asemakaavan valtuustoon. Suviniityn ensimmäisten asemakaavojen piti tulla valtuustoon kai jo kuukausia sitten. Nyt nekin ovat uskoakseni etenemässä.

Toivottavasti vain maailman ja Suomen taloudellinen tilanne ei tee Espoon keskuksen kehittämiselle kepposta jälleen kerran: jos rakentaminen pysähtyy, voi aika ajaa nyt tehtyjen suunnitelmien ohi. Nythän on nimenomaan tarkoitus myös täydentää aikoinaan osittain rakentamattomiksi jääneitä kortteleita ja näin parantaa alueen ilmettä.

Odottelusta huolimatta olen edelleen toiveikas. Uskon, että keskuksestamme on kehittymässä huomattavasti viihtyisämpi ja miellyttävämpi alue asua, tehdä töitä, asioida, opiskella ja elää.


***
Espoon kaupunginhallituksen jäsenet Tommi Laakso (kok) ja Jaana Leppäkorpi (sd) 7.8.2008:
Espoon kaupungintalon purkamiselle kaikki edellytykset

Espoon keskuksen voimakas muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Yleinen mielipide on kääntänyt selkänsä virastokeskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Espoon keskuksen kaupunkikuvan parantaminen ja elävöittäminen sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen vaativat voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueen osalta. Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus

Monet jo toteutetut rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio, radan alikulku, hiippakunnan toimitalo ja rakenteilla olevat uusi kauppakeskus ja aluekirjasto ovat saaneet alueen asukkailta hyvin myönteistä palautetta ja Espoon keskuksen kiinnostavuus on vahvistunut.

Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena alueen tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä ja kaupunkikuvan tulee olla rohkeasti uudistettu. Tavoitteena on lisäksi esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia tavoitteita.

Nämä tavoitteet voidaan parhaiten toteuttaa purkamalla kilpailuehdotusten tapaan kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella.

Paluu arkeen: ajankohtaista Espoossa

Olin tänään Suomen kansainvälisen teatterin infotilaisuudessa, missä pyydettiin kaupunginhallitukselta vihreää valoa teatteritalohankkeelle. Kyseessä on kuulemma yksinkertaisesti vain siitä, että meidän pitäisi nyt luvata, että neljän vuoden päästä valittavat päättäjät haluavat avustaa Espoon teatteria 5,9 miljoonalla eurolla vuodessa (nykyinen avustus on 1,3 miljoonaa). Näin saisimme nauttia maailman parasta teatteria Suomessa vuodesta 2013 alkaen. Saisimme teatterin, joka tuottaisi espoolaisille ja muille katsojille "yleviä kokemuksia, jotka saavat irtautumaan arjesta ja jotka antavat potkua työhön ja luovaan toimintaan".

Talo on kuulemma viimeinen teatteritalo, mikä Suomeen rakennetaan. Ja pakkohan se kuulemma on rakentaa, kun nykyiset tilat katoavat alta vuonna 2012. Omistaja (MTK) aikoo hyödyntää viimeistään silloin nykyisen teatteritalon tontin rakennusoikeuden, eikä jatka vuokrasopimusta.

Pidän teatterista ja haluan, että Espoossakin voi nauttia hyvästä teatterista. En kuitenkaan usko, että arvio tulevista kustannuksista pitää paikkansa. Juridiikka ja politiikka ovat eri lajeja. Vaikka meille tänään selitettiinkin, että jos lupaamme 5,9 miljoonan avustuksen niin siinä säätiön hallitus sitten pysyy, niin eihän se niin mene. Kustannukset kasvavat vuosien varrella ja se maksetaan, mikä laskuksi tulee, vaikka juridisesti ei pakko olisikaan. Eihän tulevat päättäjät voi säätiötä pistää konkurssiin, jos uusi talokin on rakennettu!

Pitäisikö meidän antaa avoin valtakirja teatterisäätiölle kilpailuttaa tulevan talon rahoitus ja rakentaminen siten kuin hallitus ja sen konsultit parhaaksi näkevät ja jäädä odottamaan tulevaa laskua? Tässä onkin ongelman ydin - kysymys, jota sietää pohtia tarkkaan ennen kuin teemme päätöksiä. Kyse on demokratiasta: siitä, kuinka me valtuutetut ja kaupunginhallituksen jäsenet valvomme sitä, miten veronmaksajien tulevia rahoja käytetään. Se on meidän vastuu varsinkin kun kyse on vuoden 2012 kuntavaaleissa valittavista päättäjistä, joille se lasku lähetetään.

Syyskausi on siis alkanut, eikä asioista tule olemaan puutetta. Olen yrittänyt päästä vauhtiin muistelemalla hieman viime kevättä, jotta osaisin varautua tulevaan. Meillä on paljon isoja asioita meneillään, jotka ovat tulossa syksyn aikana käsiteltäväksi:

- Organisaatiouudistuksesta pitäisi tehdä päätöksiä. Parhaillaan selvitetään mm. päivähoidon paikkaa Espoon hallinnossa ja pitäisikö ympäristö- ja tekninen toimi jakaa kahtia. Tässä yhteydessä on myös syytä miettiä alueneuvottelukuntien roolia ja miten kuntalaisten mahdollisuus osallistua parannettaisiin.

- Arviointikertomuksessa nousi esiin se, ettei lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hoitotakuu toteudu. Päätimme seurata asiaa ja näin luoda paineita korjata tilannetta. Asiaan on syytä palata pian onhan aihe ollut kesälläkin esillä.

- Keväällä kaupunginhallituksessa syntyi ratkaisu kiinteistöhuollon ja ruokapalvelukeskuksen toimintojen kehittämisestä ja liikelaitostamisesta osittain. Tavoitteena oli selkeyttää kiinteistönhoidossa tilaaja- ja tuottajatehtäviä ja parantaa näin kiinteistönhoitoa. Ratkaisun jälkeen kiinteistönhoitoa ei tueta enää suoraan, vaan käyttäjät (koulu, päivähoito ym.) maksavat sen kokonaan ja näin Espoon yksikkökustannukset nousevat. Kustannusten nousu luvattiin kompensoida toimialoille (käytännössä ohjata sama raha uuteen paikkaan) ja tähän asiaan palaan vielä syksyn aikana.

- Koulujen peruskorjauksia päätimme kiirehtiä kilpailuttamalla rakennus- ja hoitourakoita. Ensimmäisen kilpailutuksen jälkeen suunnitelmat ja urakoitsijoiden valinnat tuodaan kaupunginhallitukseen päätettäväksi. Näin saamme tietoa ratkaisun toimivuudesta ja voimme arvioida esim. kuinka pitkäksi ajaksi hoitosopimus on järkevää tehdä. Päätimme myös, että saamme vertailutiedoksi laskelman, mitä kunkin koulun korjaus ja laajennus maksaisi perinteiseen malliin toteutettuna. Mielenkiintoista nähdä näkyykö talouden alakulo tarjouksissa. Näissä taloudellisissa tuulissa voi olla perusteltuakin pitää kunnan investointitaso korkealla.

- Vuoden alussa Espoo allekirjoitti yhdessä seudun kuntien ja valtion kanssa sopimuksen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Kaupunginhallitus on edellyttänyt tekniseltä toimelta konkreettisia esityksiä siitä, kuinka pääsemme tavoitteeseemme. Tulevalle valtuustolle valmistellaan myös kaavoitus- ja rakentamiskohteet kattava ajoitettu työohjelma tämän vuoden loppuun mennessä. Tässä hankkeessa ei ole selvää kuin tavoite, jos sekään. Keinoista on niin kovin vaikea päästä yhteisymmärrykseen, että toisinaan sitä epäilee haluammeko me todella yhdessä vaikuttaa asumisen hintaan Espoossa.

- Kaavoituksen osalta syntyi todella merkittävä ratkaisu keväällä, kun saimme Etelä-Espoon yleiskaavan hyväksyttyä. Myös metrosta syntyi ratkaisu. Nyt työlistalla on asemakaavoja ja Histan osayleiskaava, josta kesän aikana on kuulunut eri viranomaisten kriittisiä lausuntoja. Niihin pitää syksyllä paneutua huolella ja pohtia jatkoa sen jälkeen. Kiirettä sillä ei ole.

- Lisäksi saamme syyskuun loppuun mennessä esityksen Leppävaaran uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelijasta. Keväällähän asia kaatui, kun kilpailutuksessa oli tapahtunut kömmähdyksiä. Toivon myös, että Kuninkaantien palvelukeskuksen ja asuntolan rakennustyöt saadaan käyntiin naapureista ja liito-oravista huolimatta.

Nämä ja moni muu tärkeä ja mielenkiintoinen asia tulee syksyn aikana päätettäväksemme. Espoon keskuksen asioihin ja talousarvion huolestuttaviin sävyihin palaan seuraavissa kirjoituksissani. On tässä asiaa ja työtä kylliksi.