Eskarilaiselle oma paikka ja omat aikuiset

Niin ne murheet muuttuvat lasten iän myötä... Poikamme aloitti syksyllä eskarin ja sitä myöten olen tutustunut koulun ja päivähoidon arkeen ja sen toimimattomuuteen, yhteistyön puutteeseen. Vika on rakenteissa, ei ihmisten tahdossa - näin uskon, mutta olemmeko tehneet kaikkemme lasten eteen?

Ensimmäisenä huomasin arjen toimimattomuuden, joka hämmästyttää suuresti, koska on kyse kolme vuotta vanhasta talosta. Luulisi, että suunnittelijat olisivat tienneet keitä taloon tulee ja millaisia tarpeita pienillä lapsilla on. Näin ei kuitenkaan ole.

Meidän eskarilaisemme tavarat ripotellaan joka aamu kolmeen paikkaan: reppu ja takki koulun naulakkoon yläkertaan, kengät alakertaan ja lisävaatteet iltapäivähoidon naulakkoon. Lisäksi eskarilainen on aamulla joko kahdessa tai yhdessä paikassa hoidossa ennen esikoulun alkua yläkerrassa ja palaa sitten iltapäivähoitoon alakertaan. Reppuun olisi kuulemma syytä varata tukuttain rukkasia märillä keleillä, koska kuivauskaappeja ei ole. Vaatteiden nimikointia on syystäkin korostettu, sillä eihän viisivuotias lapsi saa kaikkea mukanaan kulkemaan tuossa hässäkässä, jota on vaikea aikuisenkin hahmottaa.

Missä lapsen oma paikka ja tila on, kun sekä lapset että tavarat seilaavat koko päivän eri paikoissa? Tätä olen vanhempana ihmetellyt.

Kun eskari alkoi, luulin sen olevan aikalailla samanlaista kuin viskari edellisenä vuonna päivähoidossa. Silloin lapset tekivät viikottain lastentarhanopettajan ohjauksessa erilaisia tehtäviä ja lapset olivat niistä innoissaan. Koulussa eskari on kuitenkin paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu leikinomaisesti, mikä onkin tärkeää. Lapset istuvat toisinaan luokassa pulpeteissa, mutta muitakin talon tiloja hyödynnetään.

Mutta koulun ja päiväkodin hajanainen arki huolestuttaa. On erikoista, etteivät lapset voi olla samassa tilassa sekä koulussa että hoidossa. Aikuiset vaihtuvat täysin päivän aikana. Lapset ovat joka päivä neljä tuntia koulun huomassa yläkerrassa, mistä vastaa opettaja ja avustaja. Muun ajan he ovat päivähoidossa, missä ovat toiset työntekijät ja suuri työntekijäpula.

"Miten päivä on mennyt?" kysymys tuntuu nyt tärkeämmältä kuin koskaan ja samalla mahdottomalta. Koulun kuulumisen saamme lukea vihkosta, jos jotain erityistä (siis ikävää) on lapselle tapahtunut ja iltapäivän osalta siltä aikuiselta (ellei ole sijainen), joka hänet meille luovuttaa. Myöskään aamun terveiset kotoa eivät suullisesti kulje opettajalle eikä edes omille hoitajille, jotka tulevat myöhemmin töihin kuin lapsi hoiton.

Loppujen lopuksi tekee mieli kysyä kuka keksi laittaa eskarin kouluun, jos se kerran on näin hajanaista? Olen toki kuullut, että huonomminkin voisi olla, sillä osassa kouluja hoidosta vastaa yksityinen palveluntuottaja, jolloin yhteistyössä on vielä enemmän pulmia.

Kauhajoen jälkeen on taas kerran esitetty huolestuneita puheenvuoroja luokattomasta yläkoulusta ja lukiosta. Luokattomuus on murtanut nuoria tukevan verkoston. Minusta eskari- ja päivähoitojärjestelmämme on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston, enkä osaa pitää sitä millään tavoin hyvänä. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi?

Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita. Minusta nämä lapset ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan, mutta koululaisia heistä on tullut.

Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? Sanelevatko byrokratia ja virkaehtosopimukset sen, millainen päivä eskarilaisilla on?

Jos tämä on parasta (mitä epäilen), mitä koulu pystyy eskarilaisille tarjoamaan, olen vahvasti sitä mieltä, että eskari kuuluu päivähoitoon. Päivähoidossahan eskari on edelleen sellaista kuin kuvasin viskaritoimintaa: kerran viikossa tehdään tehtäviä tutussa ympäristössä ja päivähoidon aikuisten kanssa.

Vanhempana ja päättäjänä ihmettelen, kuinka erilaista eskaritoiminta koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivoo koulumaisempaa toimintaa, minä taas kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä koulun eskarissa.

Vähintä, mitä voisimme tehdä on se, että:
- Lasten hoidosta ja avustamisesta vastaisivat samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan. Hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi.
- Opetuksen ja hoidon pitäisi tapahtua samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi oma paikkansa rakennuksessa. Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?
- Ja vaatteille pitäisi olla vain yksi naulakko, jossa olisi tilaa myös varavaatteille.

Haluaisin parantaa eskaria Espoossa niin, että ottaisimme molemmista (koulusta ja päivähoidosta) ne parhaat puolet.

***
Lisäys yllä olevaan. Näyttää siltä etten todellakaan ole murheineni yksin, sillä sain juuri tietooni Avoin espoo -foorumilla tehdyn huoltajakyselyn tulokset. Tiedotteessa kerrotaan:

"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "

Nyt olisi syytä tehdä jotain!