"Espoo syntyi kauan sitten kirkonmäellä ja kartanossa...... ja se syntyy joka päivä uudestaan, ihmisten arjessa.
Vieläkin on maa, on metsä, on järvet ja meri.
Ja asunnot kohta kolmellesadalletuhannelle espoolaiselle.
Kyllä ne tänne mahtuvat.
Vanha nuori kaupunkimme.
Katsokaa tätä loistoa!"
- Claes Andersson -
Elokuu oli juhlien ja kulttuurin kuu. Espoon 550-juhlavuosi huipentui juhlavaltuustoon ja pääjuhlaan. Alkukuusta olin katsomassa Histan häitä Honkamajalla ja meidän perheemme lopetti kuun juhlimalla sukulaistemme häitä savon maalla.
Lapsillamme oli häissä aivan erityinen tehtävä. Illan mittaan Väinö tosin hieman aiheutti harmia, jota myöhemmin selviteltiin. Ennen nukahtamista pojan viimeiset sanat olivatkin: "Ai, onko rakkaus törttöilyäkin suurempi?".Ihania ja koskettavia hetkiä!
Espoon Cinen avajaisissa kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Elokuva sinänsä ei minusta ollut erityinen. Ehdin jopa sen aikana ihmetellä, miksi se on tehty. Lopussa jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon itse voimme vaikuttaa omaan mieleemme. Miksi ihmeessä sitä ärsyyntyy niin helposti eteen tulevista asioista (pienistä ja turhanpäiväisistä), joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Joskus - aika usein itse asiassa - kannattaisi vain antaa olla.
Hyvä mieli ja tuuli ei välttämättä tulekaan itsestään, vaan senkin eteen voi tehdä työtä ja uskon, että myös kannattaa tehdä. Ajattelin yrittää.
Juhlavuoden pääjuhlassa arkkipiispa Paarma puhui vakavasti yhteisöllisyyden murenemisesta. Hän pohti, millaista osallisuuden tässä ajassa tulisi olla. Kunnan tehtävä on toki tuottaa palveluita kuntalaisille, mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla ihmisten yhteisö. Yhteisö, jonka kuntalaiset kokevat omakseen ja jolla on heille merkitys. Siitä syntyy halu osallistua ja rakentaa, tehdä työtä oman yhteisön eteen. Merkityksellisyys synnyttää välittämistä, halua pitää huolta asioista, ihmisistä ja asuinalueesta.
Minulla on siis vakaa tahto pitää kiinni vuoden alussa tekemistä lupauksistani. Loman jälkeen ryhdistäydyin myös kuntoilun parissa. Salilla olen käynyt kolme kertaa viikossa ja se on tuntunut todella hyvältä.
(Yllä sitaatti juhlavuoden teoksesta, joka esitettiin pääjuhlassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti