Lasten kesäloma päättyi tiistaina, kun koulu alkoi. Elsa lähti aamulla innoissaan tuttuun päiväkotiin, mutta Väinöä jännitti kovin eskarin alku. Koko kesän siitä oli puhuttu iloisin ja odottavin mielin. Silti maanantai-iltana iski hurja jännitys ja tiistaiaamuna poika toivoi, että eskarin alkua siirrettäisiin vuodella. Pojasta tuntui, ettei hän ollut valmis.Keskiviikkoiltana poika jo toivoi, että hänet herätettäisiin mahdollisimman varhain, jotta hän pääsisi pian eskariin. Jännitys muuttui päivässä innostukseksi. Iltaisin poika on halunnut harjoitella kirjoittamista, vaikkei heillä läksyjä vielä olekaan.
Ensimmäiset päivät ovat saaneet meidän vanhempien päät pyörälle. Aamulla pitäisi Elsan tavarat viedä päiväkotiryhmään, Väinön kengät ja vaatteet omaan ryhmään ja reppu yläkertaan luokan eteen. Ja sitten lapset vielä aamuhoitoon neljänteen paikkaan. Ensimmäisenä iltapäivänä ei poikaa meinannut löytyä, kun hän olikin koulun pihalla. Miten nämä viemiset ja hakemiset hoituisi kätevästi? Opas kiireen hallintaan olisi nyt tarpeen.
Myönnän, että olemme olleet etuoikeutettuja aikaisempina vuosina. Kolme talvea lapset ovat olleet päiväkodissa sisarusryhmässä eli he ovat saaneet olla yhdessä silloinkin, kun toinen oli alle ja toinen päälle kolme. Kun on ollut yhteinen ryhmä, yhteinen eteinen ja naulakko ja yhteiset aikuisetkin, on kaikki sujunut todella kätevästi.
Omien kokemustemme perusteella toivoisin, että useammissa päiväkodeissa olisi sisarusryhmiä perheille, joilla on useampia lapsia samaan aikaan päivähoidossa.
Ennen tarpeelliset tiedotkin on kulkeneet kätevästi. Sairastumisesta on ilmoitettu yhteen numeroon ja sitten on voinut keskittyä lasten hoitamiseen. Nyt poissaolosta pitäisi kai ilmoittaa Elsan ryhmään, Väinön opettajalle ja vielä pojan hoitajalle päivähoitoon. Olemme kahden organisaation "loukussa" - rajalla tavallaan - ja hieman ihmeissämme.
Onneksi koko henkilökunta on toivottanut meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Lippuja ja lappuja on kotiin tullut. Ensimmäinen hoitosopimusneuvottelukin on jo sovittu ja kutsu vanhempainiltaan tullut. Kaikki alkaa kuulemma sujua ihan hyvin ja poikakin oppii pian omatoimiseksi. Onko hänestä tulossa iso? Ja mitä se tarkoittaa?
Turha siis huolia, on henkilökunta lohduttanut ihmetteleviä vanhempia. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä huokuu osaaminen ja se herättää luottamusta.
Ihanaa, kuinka innoissaan ja iloisia lapset ovat olleet. Vanhoja kavereita on ollut kiva nähdä ja uusiin kavereihin tutustua. Ja sehän on tärkeintä. Kyllä me näistä arjen kiemuroista selviämme.
2 kommenttia:
Tsemppiä tuohon aikataulujen yhteensovitukseen! Uskon että on aika haasteellista, mutta eiköhän se siitä loksahda kohdalleen.
Olen ihan samaa mieltä tuosta sisarusryhmäasiasta. Meillä sama tilanne kuin teillä aiemmin: pojat ovat pienessä päiväkodissa ja saavat olla koko ajan lähekkäin. Aloittivat huhtikuussa ja kyllä edelleen kaipaavat lähelle toisiaan päiväkodin tuoksinassa, turvaksi ikään kuin.
Meille tuo on sopinut hyvin, enkä tiedä montaa aikuista joka olisi ollut eri mieltä sisarusryhmästä. Siispä lisää niitä!
Reipasta syksyä teidän jengille!
Kiitos! Vein tänään itse ekaa kertaa muksut ja aika hyvin se meni. Väinö osasi kertoa ja ohjata, minne mikäkin viedään ja mistä mennään. Isompi se on kuin ennen *snif*
Minäkin uskon, että lapset ovat tukeneet toisiaan päiväkodissa. Onhan heillä ollut sitten omat pienryhmät ja kaverit, ettei se sisarus siinä koko ajan ole ollut "häiritsemässä".
Lähetä kommentti