Espoon ensi vuoden talousarvio on nyt julkinen. Ensimmäinen huomio siitä on se, että lapsiperheiden kotipalveluun ensi vuodelle on luvassa vain kriteereitä - ei uusia tekijöitä. Tältä osin esitys tuntuu täysin mahdottomalta. Toisaalta tilanne tuntuu tutulta, sillä hieman samoja ajattelin vuosi sitten.
Espoossa on muutaman viime vuoden aikana kehitetty neuvolan palveluita. Terveydenhoitajia on koulutettu tekemään työtään paremmin, mutta kun meiltä uupuu 20 työntekijää, ei varhaisen tuen koulutusta pysty hyödyntämään työssään. Tältäkin osin talousarvio paikkaa väestönkasvusta syntyvää vajetta, ei kohenna työoloja valtakunnallisten suositusten tasolle. Tee siinä sitten enemmän kotikäyntejä, jotka tavoitteeksi on asetettu.
Neuvolaan on palkattu myös perheohjaajia tukemaan ja ohjaamaan perheitä. Kolme näistä ohjaajista on työskennellyt projektirahoituksella, joka loppuu vuoden vaihteessa. Kun talousarvio ei lupaa ainuttakaan uutta perheohjaajan vakanssia, tarkoittaa se että heidän osaltaan työ loppuu. Näin meille esitetään vaikka ohjaajilla on ollut enemmän töitä kuin mitä ovat pystyneet hoitamaan!
Viime talousarvioneuvotteluissa käynnistettiin Espoossa uudelleen lapsiperheiden kotipalvelu. Saimme neljä työntekijää koko Espooseen auttamaan konkreettisesti lastenhoidossa ja kotitöissä. Olisi luullut, että nyt näitä vakansseja olisi tullut lisää, mutta eipä näy ainuttakaan. On päivän selvää, ettei yksi työntekijä yhdellä suuralueella riitä millään, mutta jostain oli viime vuonna aloitettava. Aikamoiset kriteerit sitä saa olla, että palvelu todella kohdistuu kaikkein eniten sitä tarvitseville, jos nyt todella aiomme jatkaa ilman uusia työntekijöitä.
Toki omaa kotipalvelutoimintaa täydentää palvelusetelijärjestelmä, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessani kerroin, ei se toimi. Palveluseteli ei todellakaan tarkoita, että apua saisi, vaan se antaa mahdollisuuden saada apua, jos palveluntuottajalla on työntekijöitä osoittaa ja jos perheellä on varaa maksaa omavastuu palvelusta.
***
Talousarvioesitykseen liittyy mielenkiintoisia esityksiä myös investointien osalta. Olen itse ollut aistivinani, että Puolarmetsän sairaalan (Espoon sairaala ja vanhustyön kampus) toteuttaminen omana hankkeena on saanut kannatusta aikalailla eri ryhmissä. Hankkeen rahoituskin olisi mahdollista hoitaa alueelle kaavoitettavien asuntotonttien myymisestä saaduilla tuloilla. Nyt meille kuitenkin esitetään, että hankkeen toteuttamista elinkaarimallilla selvitetään.
Päätöksenteko vaatii toisinaan aikamoista sinnikkyyttä päättäjiltä, mutta en epäile etteikö meistä siihen olisi. Eiköhän tämäkin esitys paremmaksi saada.
***
Näiden fiilisten vastapainoksi ja kevennykseksi pieni tilannekuva viikonlopustamme: Kävimme lauantaina Teatteri Hevosenkengässä katsomassa Kummituskekkereitä. Matka teatteriin oli hankala, sillä julkiset kulkivat pyhäpäivän aikautaulun mukaan. Jouduimme kävelemään sen verran pitkän matkan, että taivallus otti Väinölle koville.
Perillä poika huomasi, että jotkut olivatkin tulleet autolla teatteriin. Lapsi-parka ei vielä tiedä, että me olimme kaiketi ainoat, jotka sinne tulivat julkisilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti