Olin tänään Suomen kansainvälisen teatterin infotilaisuudessa, missä pyydettiin kaupunginhallitukselta vihreää valoa teatteritalohankkeelle. Kyseessä on kuulemma yksinkertaisesti vain siitä, että meidän pitäisi nyt luvata, että neljän vuoden päästä valittavat päättäjät haluavat avustaa Espoon teatteria 5,9 miljoonalla eurolla vuodessa (nykyinen avustus on 1,3 miljoonaa). Näin saisimme nauttia maailman parasta teatteria Suomessa vuodesta 2013 alkaen. Saisimme teatterin, joka tuottaisi espoolaisille ja muille katsojille "yleviä kokemuksia, jotka saavat irtautumaan arjesta ja jotka antavat potkua työhön ja luovaan toimintaan".Talo on kuulemma viimeinen teatteritalo, mikä Suomeen rakennetaan. Ja pakkohan se kuulemma on rakentaa, kun nykyiset tilat katoavat alta vuonna 2012. Omistaja (MTK) aikoo hyödyntää viimeistään silloin nykyisen teatteritalon tontin rakennusoikeuden, eikä jatka vuokrasopimusta.
Pidän teatterista ja haluan, että Espoossakin voi nauttia hyvästä teatterista. En kuitenkaan usko, että arvio tulevista kustannuksista pitää paikkansa. Juridiikka ja politiikka ovat eri lajeja. Vaikka meille tänään selitettiinkin, että jos lupaamme 5,9 miljoonan avustuksen niin siinä säätiön hallitus sitten pysyy, niin eihän se niin mene. Kustannukset kasvavat vuosien varrella ja se maksetaan, mikä laskuksi tulee, vaikka juridisesti ei pakko olisikaan. Eihän tulevat päättäjät voi säätiötä pistää konkurssiin, jos uusi talokin on rakennettu!
Pitäisikö meidän antaa avoin valtakirja teatterisäätiölle kilpailuttaa tulevan talon rahoitus ja rakentaminen siten kuin hallitus ja sen konsultit parhaaksi näkevät ja jäädä odottamaan tulevaa laskua? Tässä onkin ongelman ydin - kysymys, jota sietää pohtia tarkkaan ennen kuin teemme päätöksiä. Kyse on demokratiasta: siitä, kuinka me valtuutetut ja kaupunginhallituksen jäsenet valvomme sitä, miten veronmaksajien tulevia rahoja käytetään. Se on meidän vastuu varsinkin kun kyse on vuoden 2012 kuntavaaleissa valittavista päättäjistä, joille se lasku lähetetään.
Syyskausi on siis alkanut, eikä asioista tule olemaan puutetta. Olen yrittänyt päästä vauhtiin muistelemalla hieman viime kevättä, jotta osaisin varautua tulevaan. Meillä on paljon isoja asioita meneillään, jotka ovat tulossa syksyn aikana käsiteltäväksi:
- Organisaatiouudistuksesta pitäisi tehdä päätöksiä. Parhaillaan selvitetään mm. päivähoidon paikkaa Espoon hallinnossa ja pitäisikö ympäristö- ja tekninen toimi jakaa kahtia. Tässä yhteydessä on myös syytä miettiä alueneuvottelukuntien roolia ja miten kuntalaisten mahdollisuus osallistua parannettaisiin.
- Arviointikertomuksessa nousi esiin se, ettei lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hoitotakuu toteudu. Päätimme seurata asiaa ja näin luoda paineita korjata tilannetta. Asiaan on syytä palata pian onhan aihe ollut kesälläkin esillä.
- Keväällä kaupunginhallituksessa syntyi ratkaisu kiinteistöhuollon ja ruokapalvelukeskuksen toimintojen kehittämisestä ja liikelaitostamisesta osittain. Tavoitteena oli selkeyttää kiinteistönhoidossa tilaaja- ja tuottajatehtäviä ja parantaa näin kiinteistönhoitoa. Ratkaisun jälkeen kiinteistönhoitoa ei tueta enää suoraan, vaan käyttäjät (koulu, päivähoito ym.) maksavat sen kokonaan ja näin Espoon yksikkökustannukset nousevat. Kustannusten nousu luvattiin kompensoida toimialoille (käytännössä ohjata sama raha uuteen paikkaan) ja tähän asiaan palaan vielä syksyn aikana.
- Koulujen peruskorjauksia päätimme kiirehtiä kilpailuttamalla rakennus- ja hoitourakoita. Ensimmäisen kilpailutuksen jälkeen suunnitelmat ja urakoitsijoiden valinnat tuodaan kaupunginhallitukseen päätettäväksi. Näin saamme tietoa ratkaisun toimivuudesta ja voimme arvioida esim. kuinka pitkäksi ajaksi hoitosopimus on järkevää tehdä. Päätimme myös, että saamme vertailutiedoksi laskelman, mitä kunkin koulun korjaus ja laajennus maksaisi perinteiseen malliin toteutettuna. Mielenkiintoista nähdä näkyykö talouden alakulo tarjouksissa. Näissä taloudellisissa tuulissa voi olla perusteltuakin pitää kunnan investointitaso korkealla.
- Vuoden alussa Espoo allekirjoitti yhdessä seudun kuntien ja valtion kanssa sopimuksen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Kaupunginhallitus on edellyttänyt tekniseltä toimelta konkreettisia esityksiä siitä, kuinka pääsemme tavoitteeseemme. Tulevalle valtuustolle valmistellaan myös kaavoitus- ja rakentamiskohteet kattava ajoitettu työohjelma tämän vuoden loppuun mennessä. Tässä hankkeessa ei ole selvää kuin tavoite, jos sekään. Keinoista on niin kovin vaikea päästä yhteisymmärrykseen, että toisinaan sitä epäilee haluammeko me todella yhdessä vaikuttaa asumisen hintaan Espoossa.
- Kaavoituksen osalta syntyi todella merkittävä ratkaisu keväällä, kun saimme Etelä-Espoon yleiskaavan hyväksyttyä. Myös metrosta syntyi ratkaisu. Nyt työlistalla on asemakaavoja ja Histan osayleiskaava, josta kesän aikana on kuulunut eri viranomaisten kriittisiä lausuntoja. Niihin pitää syksyllä paneutua huolella ja pohtia jatkoa sen jälkeen. Kiirettä sillä ei ole.
- Lisäksi saamme syyskuun loppuun mennessä esityksen Leppävaaran uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelijasta. Keväällähän asia kaatui, kun kilpailutuksessa oli tapahtunut kömmähdyksiä. Toivon myös, että Kuninkaantien palvelukeskuksen ja asuntolan rakennustyöt saadaan käyntiin naapureista ja liito-oravista huolimatta.
Nämä ja moni muu tärkeä ja mielenkiintoinen asia tulee syksyn aikana päätettäväksemme. Espoon keskuksen asioihin ja talousarvion huolestuttaviin sävyihin palaan seuraavissa kirjoituksissani. On tässä asiaa ja työtä kylliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti