Olin tänään maakuntavaltuuston kokouksessa, missä hyväksyttiin maakuntaohjelma tuleville vuosille. Siinä on tavoiteita siitä, kuinka maakuntaamme tulisi kehittää, jotta alueemme hyvinvointi ja kilpailukyky paranisivat.
Ohjelmassa on kaikkiaan kuusi painopistealuetta, joista itse pidän tärkeimpänä asumista. On kuitenkin turhauttavaa todeta, etten usko ohjelman keinovalikoiman pystyvän todellisiin muutoksiin tässä kaikkein kipeimmässä ongelmassamme. Ihan hyviä asioita siinä toki on, kuten mm. alueen kehityskuvalla täydennetään maakuntakaavan maankäytön ohjausta ja toisaalta tarkoitus on tehdä selvitystä tarvittavista asuntotavoitteista. Hyvä asuminen 2010 -ohjelma kuulostaa mielenkiintoiselta.
Asuntotilanteen tukaluus kuitenkin jatkuu, eikä konkreettisia tuloksia ihmisten arjessa näy eli vuokra-asuntojen saaminen on edelleen vaikeaa, eikä asuntojen hintakehityksessä näy muutosta. Mistä oikein on kyse? En suostu uskomaan, etteikö markkinoihin ja tilanteeseen voisi vaikuttaa, jos tahtoa olisi.
Tässäkin tapauksessa on siis kyse tahdon puutteesta, haluttomuudesta vaikuttaa markkinoihin ja toisaalta toki tehtävän vaikeudesta. Meillä on pitkä perinne sille, että asuntopolitiikka on ollut muille tavoitteille alisteista esim. omistusasumista suosittiin aikanaan, jotta säästämisaste saatiin pidettyä korkealla.
Vaikealla asuntolanteella on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme ja arjen toimivuuteemme kuten myös työllisyystilanteeseemme ja sitä kautta hyvin selkeästi koko seudun kilpailukykyyn. On se kumma, ettei silti veljet ja siskot oikealla ymmärrä, että jotain tarttis oikeasti tehdä!
Samaisessa ohjelmassa on nostettu esiin myös ammattitaitoisen työvoiman riittävyys ja siinä esitettiin, että oppilaitosten aloituspaikkoja pitää alueella lisätä. Näinhän se on: Uudellamaalla on niin paljon nuoria, että ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja AMK-puolen aloituspaikkoja tarvitaan todella lisää. Siitä ei kukaan ole täällä eri mieltä.
Happamia ajatuksia minussa kuitenkin herätti se, kuinka ohjelmassa puhutaan hoiva-alan tilanteesta. Ensiksi siinä todetaan, että"koulutettua sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon työvoimaa on, mutta.." ja sitten "suuri haaste onkin saada nämä ihmiset työhön terveydenhuoltoon." Joopa joo! Kai sosiaalialan ihmiset pitäisi saada sosiaalialalle töihin ja missä ihmeessä se koulutettu työvoima sillä puolella oikein on?
On niin pirun tyypillistä, että vaikka puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta niin tarkoitetaankin vain jälkimmäistä. Sosiaalinen jää liian usein terveydenhuollon varjoon ja näin esim. sosiaalityön järjettömän vaikea työvoimatilanne ei saa tarpeellista huomiota osakseen.
Uudenmaan liiton tehtävä on alueen edunvalvonta valtion suuntaan ja kyllä sen mielestäni tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös sosiaalityön tilanteeseen, kun maassa valmistuu vain reilu sata ammattilaista vuodessa. Kyllä myös yliopistoihin on uskallettava vaatia lisää aloituspaikkoja. Sosiaaliset ongelmat ovat maassamme kasvaneet, mutta erityisen hankalia ne ovat kaupungeissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla.
Tällaisia ajatuksia tämä kokous tänään herätti..
***
Eilisessä KH:ssa oltiin muuten ihan samojen asioiden äärellä. Pöydälle jäi esitys yhdistää EVTEK ja Stadia uudeksi uljaaksi ammattikorkeakouluksi, joka olisi enemmän kuin osiensa summa ja tarjoaisi näin laadukkaampaa opetusta ja vastaisi aikaisempaa paremmin työelämän tarpeisiin. Taustalla on myös taistelu aloituspaikoista, sillä opetusministeriö laittaa ensi huhtikuussa osan niistä uusjakoon.
Tämä on myös ensimmäinen konkreettinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja sen hedelmiä. Esitys on jo Vantaan kaupunginhallituksen hyväksynnän saanut ja niin kai meilläkin käy. Perusteita hyväksyä esitys on, vaikka moni vaikea yksityiskohta onkin vielä ratkaisematta.
Saimme eilen myös selvityksen pääkaupunkiseudun asuntotyöryhmistä. Toisessa on keskitytty laatikkoleikkiin (mitä jos kaikkien kuntien kaikki asuntoyhtiöt, asuntotoimistot ja rekennuttaminen laitettaisiin yhteen), eikä sieltä ole luvasssa konkreettisia esityksiä vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi, vaikka pitäisi. Espoossa asunnon hakijoiden määrä on kasvanut selvästi ja suuri osa heistä on pienituloisia, alle 35-vuotiaita, yksinäisiä ja työssäkäyviä.
Toinen hanke, jonka tehtävänä on miettiä maankäyttöä, liikennettä ja asumista taas on ylisuurissa sfrääreissä eli se on viime kuukaudet valmistellut laajaa kilpailua Helsingin seudun kehityskuvasta vuonna 2050. Eli sekin lentää kaukana konkretian yläpuolella.
Onko siis ihme, että epätoivoa on ilmassa ja samalla myös vahva epäusko valkoiseen jouluun on vallannut alaa mielessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti