Espoon omistajalinjaukset

Syksyn isoista asioista omistajapolitiikka on tänään menossa eteenpäin kaupunginhallituksessa. Viimeinkin, sillä konsernijaostossa me olemme näitä asioita puinneet viime keväästä. Kokonaisuus muodostuu kolmesta eri osasta: tilaaja-tuottaja-kysymyksestä, omistajapolitiikasta ja hyvän hallinnon linjauksista. Viimeinen tarkoittaa sitä, miten, kuka ja kuinka kaupunki linjaaa ja ohjaa omistajapolitiikkaansa.

Työtä tämän asian eteen siis olemme tehneet, papereita on luettu riveiltä ja niiden välistä ja aika hyvän kokonaisuuden saimme aikaiseksi. Toivottavasti asia myös kaupunginhallituksessa etenee hyvässä hengessä kohti valtuustoa.

Tilaaja-tuottaja -malli ja mahdolliset liikelaitokset
Tampere alkaa olla jo kuuluisa siitä, että siellä tehdään hallinnolliset ratkaisut aina viimeisen päälle ja muutokset ovat isoja. Me muut voimme sitten seurailla ja ottaa oppia. Onneksi siis Espoo ei aina ole se edelläkävijä, vaikka itseään sellaisena mainostaakin. Nytkin Tampereella on otettu tilaaja-tuottaja -malli käyttöön niin, että sinne on tulossa tilaajalautakunnat ja tuottajajohtokunnat.

Näin pitkällä ei Espoossa siis mennä, mutta tilaajaroolia on tarkoitus terävöittää, koska kaupunki joka tapauksessa ostaa palveluita. Jotta kilpailutus näissä tilanteissa onnistuu pitää kunnolla määritellä palvelun laatukriteerit eli mitä kaikkien tarjoajien tulee täyttää. Kaupunki on myös valmis lisäämään omia palveluitaan silloin, kun markkinat eivät toimi.

Meille demareille kaupungin ydin on omien palveluiden tuottaminen ja niiden laadusta huolehtiminen. Hyvää laatua tuo osaava, pysyvä ja arvostettu henkilökunta. Me emme jaa niitä ajatuksia, että vain yksityinen olisi tehokasta, laadukasta ja kysyttyä palvelua. Yksityinen palvelu voi kuitenkin täydentää kunnan omaa palveluvalikoimaa.

Julkisen ja yksityisen toiminnan idea on eri: yksityisen tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa, julkinen taas vastaa niistäkin, joista yksityinen ei pysty tai halua. Julkinen ei voi rajata asiakkaitaan samalla tavoin, julkinen ei valikoi asiakkaitaan.

Tässä yhtälössä kolmannen sektorin rooli ja tulevaisuus huolettavat. Järjestöt eivät saa jäädä jalkoihin, sillä niiden työ on ollut arvokasta monella eri saralla. Kolmas välittää ja osaa aivan erityisellä tavalla.

Ruokapalvelveluiden ja tilahallinnon kohdalla on keskusteltu myös liikelaitostamisesta, mitä henkilökunta vastustaa kovin ja virkamiesjohto ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Pelko tulevaisuudesta on varmasti aiheellinen ja me päättäjät olemme tässä välissä. Paineet ovat molemmilta suunnilta kovat ja siksi olemme linjanneet, että päätökset liikelaitoksista tehdään ensi vuonna ihan normaalin valmistelun pohjalta, jolloin päättäjät pääsevät rauhassa punnitsemaan perusteluiden kestävyyttä ja eri näkökulmia.

Omistamisen viisaus
Monella meistä on arjesta kokemusta siitä, kuinka omistaminen tuo vaikutusmahdollisuuksia, päätösvaltaa ja on usein myös edullisin ratkaisu hankkia erilaisia asioita. Jos omistat, voit tehdä muutoksia, korjata, kehittää tai jopa myydä.

Tietenkään kaupunki ei ole olemassa omistaakseen seiniä, lattioita tai rakennuksia, vaan tuottaakseen palveluita. Toisaalta taas palveluita ei voi tuottaa ilman toimivia tiloja ja siksi niitä tarvitaan. Arkielämän kokemukset pätevät myös kaupunkiin omistajana. Kaupunki saa vielä lainaa edullisemmin kuin tavallinen kuntalainen, joten lainallakin omaan omistukseen hankkiminen on usein viisaampaa kuin muilla tavoin tilojen toteuttaminen.

Espoossa on viime vuosina toteutettu useita ns. ppp-hankkeita, joista nykyisin puhutaan elinkaarimalleina. Käytännössä se tarkoittaa, että yksityinen toimija rakentaa ja ylläpitää tiloja kaupungille, joka taas maksaa käyttömaksussa vuokran lisäksi rakentamisesta, korjaamisesta yms. toiminnoista.

Maksussa on myös aina yksityisen toimijan voiton rahoittaminen mukana. Voitto toteutettujen hankkeiden sopimuksissa on ollut noin 8 %. Aika iso raha kun vertaa sitä lainojen korkotasoon, eikö? Jo nyt tilinpäätöksissä pitää myös kirjata tiedot pitkäaikaisista sitoumuksista, eikä vain lainoista, sillä nekin vaikuttavat arvioihinkunnan taloudellisesta tilasta. Nekin laskut on maksettava tapahtui mitä tahansa.

Meillä näitä hankkeita ovat mm. Sellon ja Omenan kirjastotilat, Kuninkaantien lukion ja Keski-Espoon uimahalli sekä Kilon terveysasema. Näistä kaupunki on tehnyt vuosikymmenien sopimukset, joita ei tulevatkaan päättäjät voi muuttaa. Kädet on sidottu aivan toisella tavoin kuin omien tilojen suhteen.

Nyt esillä olevassa asiakirjassa on todettu, että "kaupungin pitkäaikaisessa palvelutuotannossa tarvittavat niihin tarkoituksiin erityisesti suunnitellut kinteistöt toteutetaan pääasiassa kaupungin omaan omistukseen". Jos tämä periaatteellinen linjaus tulee valtuuston päätökseksi, voimme olla todella tyytyväisiä. Se olisi hyvä ohjenuora tulevaisuuteen.

Kuka laivaa ohjaa?
Espoo on mukana useissa eri yhteisöissä ja se omistaa myös osia tai kokonaan erilaisia yhteisöjä, yhtiöitä ja säätiöitä. Miten Espoon ääni ja tahto näissä yhteisöissä toteutuu ja kuka sitä tahtoa määrittää ja toteuttaa, määrittellään asiakirjassa, jota on kuvattu konserniohjaus ja hyvä hallinto.

Konserniohjauksen terävöittäminen on varmasti tarpeen ja tiedon kulku on ikuisuuskysymys, jonka parantaminen on varmasti tarpeen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi virkamiehet esittivät meille, että jatkossa merkittävien yhteisöjen (mm. HUS; YTV) olisi valittu hallituksiin virkamiehiä päättäjien sijaan.

Tämä olisi sekoittanut työnjakoamme, joka lähtee siitä, että virkamiehet valmistelevat ja sen perusteella demokraattisesti kuntalaisten valitsemat päättäjät päättävät. Jotta kuntalaisten ääni kuuluisi päätöksenteossa on tärkeää, että erilaiset toimielimet (hallitukset, lautakunnat, johtokunnat ym.) on koottu erilaisista ihmisistä. Näiden ihmisten erilaiset kokemukset, näkemykset ja viisaus pyrkiä hyviin päätöksiin yhdessä takaavat meille hyvän hallinnon, vaikka se ei aina miellyttäisikään virkamiehiä tai joskus se pakottaisi virkamiehet ajattelemaan toisin.

Toinen esitys, jonka tyrmäsimme oli se, että kaupungin edustaja, joka toimisi jossain tilanteessa vastoin kaupungin toimiohjeita, erotettaisiin. Erilaisille ideologisille linjauksille tässä ei olisi jäänyt paljoa tilaa. Tätä emme hyväksyneet. On kuitenkin perusteltua, että kaupunki antaa toimiohjeita omistajapoliittisesti tärkeistä asioista ja niitä valmistelee konsernijaosto.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää vaalia. Ja siitä näissä asioissa on kysymys, vaikka omistajapolitiikka kuulostaakin etäiseltä ja tylsääkin tylsemmältä.