Iloa puutarhasta ja surkea tappio

Syksyn kiireiden ja viileyden myötä omalla pihalla hyöriminen ja möyriminen on jäänyt vähemmäksi. Keväällä pienen puutarhanhoito oli kunnollista terapiaa. Se auttoi selviämään lopullisesti edellisen syksyn vaalien rasituksesta. Keväällä olikin tehtävä paljon kaikenlaista pientä, jotta piha on piristänyt loistollaan meitä koko kesän.

Upeinta pihallamme on ruusu. Nina Weibull -lajike on osoittautunut helppohoitoiseksi ja varmaksi. Ensimmäiset nuput - joita oli kymmeniä -ruusuun puhkesi kesäkuussa ja niitä on yhä lokakuussa. Mielenkiinnolla odotan jaksavatko ne vielä puhjeta kukkaan.



Olen tavoitellut sitä, että koko kesän jokin kasvi kukkisi ja tarjoaisi mahdollisuuden ihailla kukintojaan. Tässä olen onnistunut niin hyvin kuin vain tälläinen tavallinen amatööri voi. Yllä kevään ensimmäiset kukat huhtikuulta ja alla kesän muita otoksia.

Pionin kukat ovat upeita, mutta lyhytaikaisia. Kärhöjä taas pihassamme on kolme eri väristä, jotka kaikki kukkivat hieman eri tahtiin, mistä olen ollut iloisesti yllättynyt. Olin ostavinani samanlaisia, mutta sainkin tumman punaisen, valkoisen ja sekoituksen. Luulin myös keväällä tappaneeni tämän kolmikon, kunnes ne alkoivatkin versoa maasta ja korottua ylös.

Terassin reunustamassa säleikköön olen istuttanut myös pari tulikuusamaa, jotka ovat kukkineet läpi kesän. Alla oleva kuva on otettu nyt lokakuun lopulla ja yhä vain siinä on villin oransseja kukkia.

Nämä muutamat vuodet, mitä tässä olemme asuneet, olen taistellut jättimaista putkikasvia vastaan. Tuo jättitatar on naapurin maalla, mutta heitä se ei haittaa lainkaan. Vielä alkukesällä uskoin voivani hallita sen leviämistä ja voittaa taistelun. Loman jälkeen myönsin tappion ja pyysin apua, mitä en ole saanut. Omin käsin sitä kasvia ei saa pysymään aisoissa.

Viimeistään ensi kesänä tarvitaan selvästi kovempia otteita tai sitten se valtaa myös meidän pienen pihamme. Ja sitä minä en totisesti hyväksy. Tuo kasvi tekee joka vuosi uuden kolmimetrisen varren ja alla olevassa kuvassa näkyy myös sen lakastuneita lehtiä, jotka nekin ovat aikamoisen kokoisia. Kaupunkimaisiin pieniin pihoihin tuo kasvi ei sovi lainkaan.

Sanotaan, että tärkeintä on puutarhanhoito. Ja kun näitä kuvia katselen niin yhä nuo kukat piristävät ja tuovat iloa - ehkä vähän ylpeänkin olon. Onnea on oma pieni piha.


*