Perjantaina julkaistiin kaupunginohtajan esitys ensi vuoden talousarvioksi. Se on ensimmäinen talouden taantuman oloissa laadittu esitys, eikä siinä ole iloisia yllätyksiä. Enemmänkin se sisältää jaettua tuskaa, kun varat eivät riitä.
Taloudellisesti vaikeina aikoina käydään tavallista enemmän periaatteellista keskustelua ja johtopäätöksistä vallitsee aika laaja yhteisymmärryskin. On selvää, ettei kaikkein heikoimpien tilannetta saisi vaikeuttaa entisestään, mutta keitä nämä heikoimmat ovat? Ja keitä ne, joiden palveluista ja tuesta on varaakin tinkiä?
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme ja siksi heidän palvelut pitäisi jättää säästötoimien ulkopuolelle. Nyt tulisi keskittyä perusasioihin ja pitää huolta hyvinvointiyhteiskunnna ytimestä eli peruspalveluista. Lisäksi juustohöylä on osoittautunut huonoksi säästömetodiksi ja viimein nyt pitäisi tehdä ratkaisuja priorisoiden.
- Miten tämä kaikki muutetaan käytännöksi, kun verotulot hupenevat silmissä?
Sosiaali- ja terveystoimi ja opetustoimi yhdessä vievät kaksi kolmasosaa kaupungin menoista. Ja juuri nämä ovat niitä, jotka huolehtivat sekä lapsistamme että sairaista, huono-osaisista ja vanhuksista.
Jos pitää jakaa niukkuutta, ei sitä voi jättää pelkästään loppusiivun tehtäväksi, sillä sielläkin on paljon tärkeää: kaduista ja leikkikentistä (liikkumisen turvallisuudesta) huolehtii tekninen toimi ja nuoriso- ja liikuntatoimi tarjoaa pienillä varoilla monille nuorille elämää suurempia onnistumisen kokemuksia. Kulttuuritoimi ja kirjasto taas ovat monelle meistä elämän suola - se, joka tuo piristystä pimeään ja toisinaan ahdistavaankin arkeen.
Suosituin säästökohde perinteisesti on ollut hallinto, jonka toimimattomuuden huomaa vasta, kun tulee ongelmia. Ilman kunnollista valmistelua, taustatyötä ja ohjeistuksia eivät palvelut vain toimi ja hallintoon kuluu Espoossakin aikalailla pieniä hippusia.
Myös ympäristötoiminto ja kaupunkisuunnittelu saavat hyvin pienen siivun Espoon varoista, mutta rakentavat tulevaisuuden Espoota. Hyvällä suunnittelulla luodaan hyvinvointia ja huolehditaan vastuullisesti ympäristöstämme.
***
Pienen avun talousarvion valmisteluun tuo veronkorotus, joka esityksestämme ensi vuodelle päätettiin. Se tuo 12,5 miljoonan avun sivityksen ja sosiaali- ja terveystoimen paineisiin, jonka jakamiseen ovat ilolla pyrineet osallistumaan nekin, jotka eivät koko korotusta alun perin hyväksyneet. Jopa kaupunginjohtaja keksi tuolle tulolle sopivaa käyttöä ja esittää napattavaksi siitä joukkoliikenteen tasausjärjestelmään kaksi miljoonaa euroa.
Näillä mielin tässä pohdin talousarviota. Olenkin jo aiemmin nostanut esille muutamia seikkoja, joita omasta puolestani aion nostaa esille:
- Lapsiperheiden perhetyö on saatu viimein käyntiin, eikä sitä saa tässä tilanteessa vaarantaa vaan meillä on jatkossakin oltava mahdollisuus saada ohjausta, neuvontaa ja lastenhoitoapua,
- Avoimien päivähoitopalveluiden (avoimet päiväkodit, asukaspuistot ja kerhot) tarjontaa pitäisi kehittää, eikä ajaa alas.
- Nuorisotyöttömyyden kasvu pitää saada taittumaan ja näissä talkoissa Espoon kaupungin tulisi toimia aktiivisesti.
- Kouluihin kohdistuneiden säästöpaineiden tulee olla kohtuullisia ja säästöjä tulisi kohdentaa järkevästi siten, ettei opetus kärsi kohtuuttomasti.
***
Tulevaisuudessa tulee asioita tehdä järkevämmin ja tehokkaammin, mistä on sovittu tuottavuusohjelmassa. On myös katsottava ensi vuotta pidemmälle ja luotava periaatteet, joilla palvelurakenteemme ja palvelutilamme tarjoavat hyviä palveluita ja tukevat toimivaa arkea. Esittelijöiden ajatus, että Espoossa olisi vain tiettyjä lähipalveluita (mm. päivähoito ja alakoulut) ja kaikki muut palvelut tavalla tai toisella keskitettyjä palveluita, ei ole mahdollinen.
Palvelujen järjestämistä koskevaa esitystä tuleekin muuttaa siten, että siinä määritellään noiden lähipalveluiden ohella aluekeskustasoiset palvelut. Kaikkia palveluita ei tarvitse tarjota aivan lähellä kotia, mutta kyllä keskeiset palvelut omalta alueelta pitää löytää. Hyvä esimerkki tästä on Perheiden talot, joita suunnittellaan alueille ja joihin on tarkoitus koota lapsiperheitä palvelevia toimintoja (mm. neuvolat, terapiapalvelut, perheneuvola ja sosiaalityö). Näin niistä perhe voi hoitaa useamman asian kerralla ja samalla eri tahot voivat tehdä yhteistyötä lasten ja perheiden parhaaksi.
Nyt on aika paneutua vielä syvemmälle suunnitelmiin, keskustella ja katsoa onko tämä kokonaisuus hyväksyttävissä ja miten sitä tulisi kehittää.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti