Päivähoidon ja koulun toimintakulttureissa on eroja. Koulu organisaationa ja yhteisönä on heikoimmillaan juuri siinä, missä päivähoitoikäisten tarpeet ovat suurimmillaan: turvallinen jatkuvuutta korostava lapsilähtöinen läsnäolo ja leikinomainen sekä tunnetasolla tapahtuva vastavuoroinen yhdessäolo.
Päivähoito ja esikoulun pulmat ovat vieneet ajatukseni viime aikoina ja keskustelua asian tiimoilta olen käynyt paljonkin. Tuossa alussa oleva teksti oli lainaus eräältä asiantuntijalta, joka olisi halunnut pitää päivähoidon osana sosiaali- ja terveystoimea eikä viedä sitä lähemmäksi koulun toimintaa. Näin ajattelen itsekin.
Kaikesta huolimatta päivähoito päätettiin siirtää sivistystoimeen ja lopullisen siunauksen se saa reilun viikon päästä valtuustossa. Samassa yhteydessä on esitetty, että esiopetus taas siirrettäisiin varhaiskasvatuksen vastuulle. Se taas on saanut sellaiset vastavoimat liikkelle, etten usko idean menestykseen, vaikka siinä järkeä olisikin. Varsinkin jos asiaa tarkastelee pienten lasten ja heidän perheidensä kannalta.
Vaikka olenkin jäämässä isoissa ratkaisuissa vähemmistöön, yritän silti vaikuttaa asioihin.
Jos esiopetus jatkuu koulussa koulumaisesti, pitää mielestäni näillä lapsilla ja heidän perheillään silti olla oikeus yhdenmukaisiin palveluihin verrattuna päivähoidon eskariin. Nyt he eivät ole tasaveroisessa asemassa, vaikka monet vanhemmat ovatkin tyytyväisiä. Jos kuitenkin vanhemmilta kysyttäisiin
- haluatteko lapsillenne selvästi suuremmat (13) vai pienemmät (7 lasta) ryhmäkoot tai
- toivotteko kuulevanne lastenne koko päivästä (n. 9 h) säännöllisesti kuulumisia vai ette niin vastaukset olisivat uskoakseni ilmeisiä.
Jos olisin itse tiennyt näistä pulmista koulun eskarissa, olisi myös omat johtopäätökseni olleet selviä. Vanhemmilla pitäisikin olla oikeus tähän tietoon, jos siihen ei tule muutoksia ja tehdä sen perusteella valintoja.
Muutostarpeita siis on. Esitänkin siksi, että koulun esiopetuksessa olevien päivähoidossa tulisi myös jatkossa olla vain 7 lasta / kasvatushenkilö. Ei ole ihme, että toiminnasta saa rauhattoman kuvan, kun lapsiluvut ovat noin suuria. Nyt toiminta on lähinnä lasten säilöntää, eikä tavoitteellista toimintaa, mitä sen pitäisi olla. Sen tulisi antaa tukea sekä opetukselle että perheiden vanhemmuudelle. Tällaisilla luvuilla emme myöskään millään saa tiedonkulkua toimimaan!
Näihin tiedonkulun ongelmiin auttaisi myös se, jos asioista sovittaisiin syksyllä sekä eskarin opettajan että päivähoidon lastenhoitajan kanssa. Koulun esiopetuksen piirissä oleville lapsille tulisikin tehdä opetus- ja hoitosuunnitelma yhdessä lapsen vanhempien, esiopettajan ja päivähoidon lastenhoitajan kanssa.
Vanhemmille tulisi tarjota vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana mahdollisuus tavata esiopettaja ja päivähoidon hoitaja yhdessä ja keskustella lapsen hoitoon ja perheiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen liittyvistä asioita. Vuorovaikutusta voisi parantaa myös nettiä hyödyntämällä. Jos ja kun kerran opettajaa ei kokopäivätyössä oleva vanhempi erikseen sopimatta tapaa koskaan, niin opettaja voisi kertoa lapsen päivistä säännöllisesti sähköisesti.
Se olisi askel oikeaan suuntaan. Silti jää huoli siitä, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa näiden pienten lasten päivistä. He ovat neljä tuntia koulussa ja sitten ehkä viisikin tuntia päivähoidossa. Siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mistä vanhempien olisi hyvä olla tietoisia. Koulun eskarissa varmasti tulee valmiimmaksi kouluun, mutta entä kuinka tällainen rakenne tukee lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä?
Eskarilaiset ovat vielä pieniä lapsia. Syksyllä osa heistä on vasta viisivuotiaita. Pienten lasten elämän tulisi olla turvallinen ja kokonainen, jossa hän saa oppia ja leikkiä tukea saaden päivittäin.
*
1 kommentti:
Toimiala muutosten järkevyys on hieman kunnasta kiinni, kannatin Vantaalla koko päivähoidon siirtoa sivistystoimeen (kuten kävikin). Sinun tekstisi on kuitenkin täyttä asiaa ja Espoossa on selkeästi eri lähtökohdat kuin meillä oli. Tsemppiä taistoon!
Lähetä kommentti