On hetkiä, jolloin tulee miettineeksi ajan kulkua. Vuoden vaihteessa tulee tehtyä tiliä menneestä vuodesta ja suunnitteltua tulevaa. Vuosien vierimistä tulee pohtineeksi myös keväisin, kun ikää tulee lisää. Nyt kun lapset ovat tulossa kouluikään elämän pyörä kulkee yhä selvemmin kesästä kesään. Valo antaa voimaa, jolla pitää jaksaa seuraavaan suveen.
Myös politiikan kalenteri on aina kiireinen syksystä pitkälle kevääseen. Viime syksy oli poikkeuksellisen rankka kunnallisvaalien vuoksi. Tein kaiken kuten ennenkin ja vähän enemmänkin. Sain voimaa vastustuksesta ja likaisesta kampanjoinnista. Pursuin sisua, mutta sillä oli veronsa ja siksi olin keväällä poikkeuksellisen väsynyt. Sitä sisua tarvittiin taas, että jaksoin viimeiset kokoukset.
Loma politiikasta tuli tarpeeseen, vaikka ihan kokonaan Espoon asioita ei voi olla ajattelematta kesälläkään. Siitä ovat monet uutisetkin pitäneet huolta. Tässä taloudellisessa tilanteessa sapettaa mm. se, että metron maanalaisten asemien kaavavalitukset viivästyttävät rakentamista vuodella ja jokainen päivä maksaa paljon.
Mieltäni on ilahduttanut suuresti myönteinen palaute, jota olen toisinaan saanut. On ollut ilo huomata, että tätä blogianikin seurataan ja muutoinkin työskentelyäni luottamustehtävissäni. Pidän vuorovaikutusta ja sähköpostia tärkänä, vaikka en aina olekaan ehtinyt vastata. Omatuntokin on siitä kolkutellut.
Kevään myötä ajatukset liitävät muualle: kävin Sysmän tilalla tarkistamassa paikat ensimmäisen kerran jo toukokuun alussa. Sellaisena kuin olimme sen jättäneet se odotti paluutamme. Siellä on ihan toisenlaista työtä yllin kyllin ja pienetkin etenemisen askeleet tuottavat suurta iloa. Savun kohoaminen piipusta tai padallinen lämmintä vettä ovat olleet todella riemastuttavia kokemuksia!
Kotonakin on mieli saanut levätä puutarhatöissä. Pienen pieni pihamme tuntuu olevan valmis ja on ilahduttanut meitä jo monella upealla kukalla. Keväällä luulin tappaneeni upeat kärhöni, mutta hihkuin ilosta kun löysinkin niiden varsia viime viikolla. Ja pieniä suloisia nuppua, joista avautuu vielä hienoja kukkia.
Nyt pioni on puhkeamassa kukkaan ja ruusussa on nuppuja enemmän kuin jaksan laskea. Taistelussani naapurin jättimäistä putkikasvia (Jättitatar) olen ottanut uuden taktiikan ja olen mielestäni voitolla. Törkeitä rajan ylityksiä tosin tuo kasvi on tehnyt ja viimeksi löysin sen taimen jopa nurmikoltamme. Periksi en kuitenkaan aio antaa.
Aurinko, valo ja maa. Niistä saan voimaa, jotta jaksan ensi syksyn ja talven tuiverruksen. Kuten jo kirjoitin asioista ei tule seuraavanakaan talvena olemaan pulaa, mutta vaikeuskerroin kasvaa talouden taantuman myötä. Kirjoittelen niistä sitten, kun koulut ovat alkaneet. Ehkä muutaman kukkakuvan saatan sitä ennen jakaa kanssanne. Saa nähdä.
Nyt nautitaan lämmöstä!
*
Myös politiikan kalenteri on aina kiireinen syksystä pitkälle kevääseen. Viime syksy oli poikkeuksellisen rankka kunnallisvaalien vuoksi. Tein kaiken kuten ennenkin ja vähän enemmänkin. Sain voimaa vastustuksesta ja likaisesta kampanjoinnista. Pursuin sisua, mutta sillä oli veronsa ja siksi olin keväällä poikkeuksellisen väsynyt. Sitä sisua tarvittiin taas, että jaksoin viimeiset kokoukset.
Loma politiikasta tuli tarpeeseen, vaikka ihan kokonaan Espoon asioita ei voi olla ajattelematta kesälläkään. Siitä ovat monet uutisetkin pitäneet huolta. Tässä taloudellisessa tilanteessa sapettaa mm. se, että metron maanalaisten asemien kaavavalitukset viivästyttävät rakentamista vuodella ja jokainen päivä maksaa paljon.
Mieltäni on ilahduttanut suuresti myönteinen palaute, jota olen toisinaan saanut. On ollut ilo huomata, että tätä blogianikin seurataan ja muutoinkin työskentelyäni luottamustehtävissäni. Pidän vuorovaikutusta ja sähköpostia tärkänä, vaikka en aina olekaan ehtinyt vastata. Omatuntokin on siitä kolkutellut.
Kevään myötä ajatukset liitävät muualle: kävin Sysmän tilalla tarkistamassa paikat ensimmäisen kerran jo toukokuun alussa. Sellaisena kuin olimme sen jättäneet se odotti paluutamme. Siellä on ihan toisenlaista työtä yllin kyllin ja pienetkin etenemisen askeleet tuottavat suurta iloa. Savun kohoaminen piipusta tai padallinen lämmintä vettä ovat olleet todella riemastuttavia kokemuksia!Kotonakin on mieli saanut levätä puutarhatöissä. Pienen pieni pihamme tuntuu olevan valmis ja on ilahduttanut meitä jo monella upealla kukalla. Keväällä luulin tappaneeni upeat kärhöni, mutta hihkuin ilosta kun löysinkin niiden varsia viime viikolla. Ja pieniä suloisia nuppua, joista avautuu vielä hienoja kukkia.
Nyt pioni on puhkeamassa kukkaan ja ruusussa on nuppuja enemmän kuin jaksan laskea. Taistelussani naapurin jättimäistä putkikasvia (Jättitatar) olen ottanut uuden taktiikan ja olen mielestäni voitolla. Törkeitä rajan ylityksiä tosin tuo kasvi on tehnyt ja viimeksi löysin sen taimen jopa nurmikoltamme. Periksi en kuitenkaan aio antaa.
Aurinko, valo ja maa. Niistä saan voimaa, jotta jaksan ensi syksyn ja talven tuiverruksen. Kuten jo kirjoitin asioista ei tule seuraavanakaan talvena olemaan pulaa, mutta vaikeuskerroin kasvaa talouden taantuman myötä. Kirjoittelen niistä sitten, kun koulut ovat alkaneet. Ehkä muutaman kukkakuvan saatan sitä ennen jakaa kanssanne. Saa nähdä.
Nyt nautitaan lämmöstä!
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti